2009-02-22 Suomen sosiaalipolitiikka

[Sibis]

"Suomi ei aja itseään umpikujaan pakolaispolitiikallaan vaan sosiaalipolitiikallaan. Jos pakolaispolitiikkaa on tarve muuttaa, niin vapaamielisempään suuntaan, mutta sosiaalipolitiikkaa pitää kiristää ja selkeyttää.

Maailmassamme esiintyy edelleen sekä tarvetta muuttaa sortoa pakoon että halua muuttaa paremman elämän ja paremman toimeentulon saavuttamiseksi. Olipa syy mikä hyvänsä, ihmisten vapaa liikkuminen, maasta ja maahan muutto pitää sallia.

Ei ole kuitenkaan perusteltua, että Suomi valtiona edistää maahanmuuttoa tarjoamalla taloudellisia tms. etuja, esimerkiksi tulijan kotimaata parempaa sosiaaliturvaa. Siksi vapaa maahan muutto ei saa merkitä automaatista ja välitöntä pääsyä Suomen sosiaaliturvaan.

Maahanmuuttajan tulee ensisijaisesti itse olla vastuussa toimeentulostaan ja sopeutumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Meillä on jo säädökset siitä, miten maahanmuuttaja asemansa vakiinnuttua voi saa da Suomen kansalaisuuden ja siten myös oikeuden sosiaaliturvaan. Näitä säännöksiä saattaa olla syytä ehkä helpottaa.

Paremman elämän laadun perässä muuttavalle tulee tarjota vapaus hankkia se omin avuin, uuden kotimaan lakien ja säännösten sallimilla tavoilla. Aikojen saatossa yli miljoona suomalaistakin on nauttinut tästä vapaudesta. 1879 -1945 muutti Yhdysvaltoihin yli 400 tuhatta suomalaista, 1946 – 1990 Ruotsiin yli puoli miljoonaa. Eivät he menneet sinne pää riipuksissa sosiaaliluukulle vaan pää pystyssä töihin.

Kun muutto on pakon sanelema, eli kyseessä on turvapaikan hakija, sosiaalinen tuki on säälittävissä tapauksissa väliaikaisesti paikallaan. Pakonomainen tarve muuttaa oli osalla itänaapurimme väestöä 1917 – 1920, jolloin Suomen tuli sen historian suurin muuttovirta suuremmitta ongelmitta - yhteiskuntamme kun ei sitä erityisesti huomioinut. Vuonna 1922 maassamme asui vielä 33.000 venäläistä. He olivat niin omatoimisia, ettei monien kauttakulkijoiden tuloa ja menoa ei edes rekisteröity.

Q.E.D. eli mitä opimme tästä? Antaa ihmisten, ulkomaalaistenkin, tulla ja mennä. Ei heistä synny ongelmaa kun he itse järjestävät asiansa. Älköön Suomalainen yhteiskunta puuttuko siihen ja tulemme huomaamaan, ettei tänne kovin suuria siirtokuntia synny, sillä on maailmassa parempiakin paikkoja.

Jos jonakin päivänä maahanmuuttoa halutaan edistää työvoiman saamiseksi, sitä tarvitsevien yritysten tulee ottaa vastuun tulijan toimeentulosta."

Lainaus MTV3 keskustelusta.

Pari kertaa luettuani olen samaa mieltä.

[whatevertsunami]

En ole täysin samaa mieltä koska en kannata ääripäätä olevia ratkaisuja. Lyhyesti sanottuna, kyllä maailmasta varmasti löytyisi miljardi ihmistä jotka tulisivat mielellään Suomeen mansikanpoimijoiksi, metron siivoojiksi, kerjäläisiksi ym. Täysin vapaasta maahanmuutosta syntyisi omia ongelmia sosiaalipolitiikasta huolimatta. Usan malli on ollut toimiva, se sallii enemmän (laitonta) maahanmuuttoa, ja siellä oleva sosiaalijärjestelmä velvoittaa nämä maahanmuuttajat tekemään työtä. Silti rajalla on jonossa miljoonia meksikolaisia ja etelä-amerikkalaisia.

[Sibis]

Otin nyt monokkelin silmään ja editoin hieman:

"Suomi ei aja itseään umpikujaan pakolaispolitiikallaan vaan sosiaalipolitiikallaan. Jos pakolaispolitiikkaa on tarve muuttaa, niin vapaamielisempään suuntaan, mutta sosiaalipolitiikkaa pitää kiristää ja selkeyttää.

--Suomi ajaa itseään umpikujaan pakolaispolitiikallaan ja sosiaalipolitiikallaan. Jos pakolaispolitiikkaa on tarve muuttaa, niin kireämpään suuntaan, ja sosiaalipolitiikkaa pitää kiristää ja selkeyttää.

Maailmassamme esiintyy edelleen sekä tarvetta muuttaa sortoa pakoon että halua muuttaa paremman elämän ja paremman toimeentulon saavuttamiseksi. Olipa syy mikä hyvänsä, ihmisten vapaa liikkuminen, maasta ja maahan muutto pitää sallia.

-- ei ole kohtuutonta.

Ei ole kuitenkaan perusteltua, että Suomi valtiona edistää maahanmuuttoa tarjoamalla taloudellisia tms. etuja, esimerkiksi tulijan kotimaata parempaa sosiaaliturvaa. Siksi vapaa maahan muutto ei saa merkitä automaatista ja välitöntä pääsyä Suomen sosiaaliturvaan.

-- täysin selvä

Maahanmuuttajan tulee ensisijaisesti itse olla vastuussa toimeentulostaan ja sopeutumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Meillä on jo säädökset siitä, miten maahanmuuttaja asemansa vakiinnuttua voi saa da Suomen kansalaisuuden ja siten myös oikeuden sosiaaliturvaan. Näitä säännöksiä saattaa olla syytä ehkä helpottaa.

--Näitä säännöksiä ei ole syytä helpottaa.

Paremman elämän laadun perässä muuttavalle tulee tarjota vapaus hankkia se omin avuin, uuden kotimaan lakien ja säännösten sallimilla tavoilla. Aikojen saatossa yli miljoona suomalaistakin on nauttinut tästä vapaudesta. 1879 -1945 muutti Yhdysvaltoihin yli 400 tuhatta suomalaista, 1946 – 1990 Ruotsiin yli puoli miljoonaa. Eivät he menneet sinne pää riipuksissa sosiaaliluukulle vaan pää pystyssä töihin.

-- O.K.

Kun muutto on pakon sanelema, eli kyseessä on turvapaikan hakija, sosiaalinen tuki on säälittävissä tapauksissa väliaikaisesti paikallaan. Pakonomainen tarve muuttaa oli osalla itänaapurimme väestöä 1917 – 1920, jolloin Suomen tuli sen historian suurin muuttovirta suuremmitta ongelmitta - yhteiskuntamme kun ei sitä erityisesti huomioinut. Vuonna 1922 maassamme asui vielä 33.000 venäläistä. He olivat niin omatoimisia, ettei monien kauttakulkijoiden tuloa ja menoa ei edes rekisteröity.

-- O.K.

Q.E.D. eli mitä opimme tästä? Antaa ihmisten, ulkomaalaistenkin, tulla ja mennä. Ei heistä synny ongelmaa kun he itse järjestävät asiansa. Älköön Suomalainen yhteiskunta puuttuko siihen ja tulemme huomaamaan, ettei tänne kovin suuria siirtokuntia synny, sillä on maailmassa parempiakin paikkoja.

-- O.K.

Jos jonakin päivänä maahanmuuttoa halutaan edistää työvoiman saamiseksi, sitä tarvitsevien yritysten tulee ottaa vastuun tulijan toimeentulosta."

-- tositarpeen mahdollisesti tullessa myös yhteiskunnan MUTTA VAIN VÄLIAIKAISESTA toimeentulon turvaamisesta.

Lainaus MTV3 keskustelusta.

Pari kertaa luettuani olen samaa mieltä.

[rontti4]

Väyrynen:

Työperäistä maahanmuuttoa on toteutettava harkiten

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on maininta: "Työperusteista maahanmuuttoa edistetään ottaen huomioon Suomen ja EU:n väestökehitys ja siitä aiheutuva työvoimatarve. Toteutetaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimenpidekirjaukset ja valmistellaan työperäisen maahanmuuton toimenpideohjelma." Työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoite on yhteydessä hallitusohjelman kunnianhimoisiin talous- ja työllisyystavoitteisiin.

Pitkään jatkuneen taloudellisen noususuhdanteen oloissa myös elinkeinoelämä on pyrkinyt vauhdittamaan työperäistä maahanmuuttoa. Sitä on ajateltu tarvittavan ennen muuta huippuosaajien saamiseksi muun muassa ICT-sektorille. Toisaalta työvoimaa pyritään nyt rekrytoimaan myös suorittavaan työhön muun muassa metalli- ja rakennusteollisuudessa. Kärjessä näyttävät kuitenkin olevan sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin työvoimaa rekrytoivat yritykset.

Maahanmuutto on kauaskantoinen asia, jolla on laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset jopa sukupolvien päähän. Siksi on tarkkaan harkittava millaiseen ja kuinka laajaan maahanmuuttoon me pyrimme. Meidän on myös syytä perehtyä niihin kokemuksiin, joita jotkut Euroopan maat ovat jo vuosikymmeniä sitten aloitetusta työperäisestä maahanmuutosta saaneet.

Laajamittaiseen työperäiseen maahanmuuttoon liittyy joka tapauksessa melkoisia ongelmia. Siksi meidän tulee pyrkiä käyttämään ensi sijassa muita keinoja työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.

Työperäisen maahanmuuton tarvetta on perusteltu ennusteilla, jotka ulottuvat vuoteen 2030 ja jopa tätä kauemmaksi. Näin pitkällä aikajänteellä pystymme vastaamaan haasteisiimme myös perhepolitiikalla, pyrkimällä syntyvyyden lisäämiseen.

Työuria on pidennettävä molemmista päistä. Nuoret tulisi saada ilman "välivuosia" opintojen pariin ja työelämään. Yleisen terveydentilan kohentuessa eläkkeelle siirtymistä on pyrittävä pitkittämään ja eläkeläisten työssäoloa lisäämään.

Ulkomailla asuvia suomalaisia on pyrittävä houkuttelemaan takaisin. Esimerkiksi työvoimapulaa potevan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee runsaasti ulkomailla.

Kun arvioimme työperäisen maahanmuuton tarvetta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, meidän on otettava huomioon sekin, että maahanmuuttokin synnyttää työvoiman tarvetta: tulijoille on rakennettava asunnot ja heille on järjestettävä palvelut. Jos muuttajia tulee useista maista ja kulttuureista, aiheuttaa omakielisten palvelujen järjestäminen suuria vaikeuksia ja kustannuksia, ja niiden tuottamiseen tarvitaan runsaasti työvoimaa. Sekä ammattiyhdistysliikkeen että elinkeinoelämän johdon suunnalta onkin kuulunut kommentteja, ettei työvoimapulaa voida työvoimaa tuomalla poistaa.

Työperäinen maahanmuutto ei ole ainoa tapa hankkia ulkomaista työvoimaa. Jo nyt Suomessa on runsaasti sesonki- ja kausityövoimaa, jonka hankkiminen ja käyttäminen on suhteellisen helppoa ja ennen muuta se on joustavaa. Tätä vaihtoehtoa on tulevaisuudessakin käytettävä.

Laajamittaisen pysyvän maahanmuuton vaihtoehtona on myös se, että yrityksiä rohkaistaan siirtämään mahdollisuuksien mukaan ulkomaille sellaista suorittavaa työtä, jolle ei löydy tekijöitä omasta maastamme. Pullonkaulojen avaajia ja avainhenkilöitä toki tarvitaan monissa sellaisissakin yrityksissä, jotka voivat saada pääosan työvoimastaan omilta työmarkkinoiltamme.

Maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevän ministeriryhmän jäsenenä olen toivonut, että sen puitteissa käytäisiin perusteellinen keskustelu siitä, kuinka laajaa ja millaista työperäistä maahanmuuttoa pyrimme aikaansaamaan. Valitettavasti tähän ei ole tarjoutunut vieläkään tilaisuutta.

Meidän on muistettava, että kun maahanmuuttajat kotoutetaan, on suomalainen yhteiskunta vastuussa heidän tarpeistaan myös epäsuotuisampien taloudellisten suhdanteiden aikana. On myös oltava varovainen arvioitaessa eri kulttuureista ja koulutustaustoista tulevien ihmisten mahdollisuuksia sopeutua suomalaiseen työelämään.

Suomalainen ammattiin valmistuva opiskelija on käynyt vähintään yhdeksän vuoden mittaisen, maailman parhaan peruskoulun ja monissa tapauksissa myös lukion. Vankan yleissivistävän koulutuksen lisäksi nuorisomme hankkii yleensä 2–3-vuotisen ammatillisen koulutuksen tai suorittaa jopa neljän vuoden mittaisen ammattikorkeakoulututkinnon. Tällaista koulutustasoa ja sen antamia valmiuksia ei voida saavuttaa pikakursseilla. Myös kielemme oppiminen ja työkulttuuriimme sopeutuminen vaativat aikaa. En väitä, etteikö näissä toimissa voida onnistua, mutta haluan muistuttaa edessä olevista haasteista.

Eniten olen ollut huolissani siitä, että työperustaisesta maahanmuutosta on tullut joillekin uusi taikasana, jonka uskotaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Näin ei ole. Tarvitsemme edellä jo mainitsemieni toimien lisäksi myös kotimaisen koulutusjärjestelmämme tehostamista, yritysverotuksen kannustavaa uudistamista, koulutuksen ja työelämän yhteistoiminnan lisäämistä ja ennen kaikkea ammatillisen koulutuksen vetovoiman huomattavaa kasvua.

Kysymys onkin laajemmasta yhteiskunnan arvoperustan muutostarpeesta. On tunnustettava, että kaikki ammatit ovat arvokkaita ja että perheiden, koululaitoksen ja kaikkien yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien instituutioiden tulisi tätä näkemystä tukea. Näin tulisi mahdolliseksi myös elinkeinoelämämme tarvitseman kotoperäisen työvoiman merkittävä lisääminen ja taloutemme perustan vahvistuminen.

Paavo Väyrynen
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

linkki oli unohtua
http://www.kauppapolitiikka.fi/public/default.aspx?contentid=158568&nodeid=41404&contentlan=1&culture=fi-FI