2010-03-07 Ruotsi: Kähinä jalkapallo-ottelussa

[rähmis]

Maailman yliarvostetuin pelaaja, Ruotsin suuri diiva potki pallon ohella Hollannin kapteenia useita kertoja eilen käydyn EM-karsintaottelun tiimellyksessä.

Ruotsalaisen fotbollskanalen.se:n mukaan Zlatan Ibrahimovic potkaisi van Bommelia useita kertoja pelaajien poistuttua kentältä ensimmäisen puoliajan jälkeen.

"Joo, tiedämme mitä tunnelissa tapahtui, mutta emme aio ilmiantaa Zlatania", Hollannin maajoukkueen tiedottaja sanoi fotbollskanalen.se:lle.

"He ratkaisivat erimielisyytensä pelin jälkeen", hän jatkoi.

Mark van Bommel sai maistaa myös Zlatan Ibrahimovicin kämmentä

Zlatan kommentoi ottelun jälkeen, että tällejä jakelevat saavat myös itse sietää tällejä. Kaunaa hän ei van Bommelille kantanut.

"Se mitä tapahtuu kentällä, kuulu kentälle. Jälkeenpäin asioita ei kaivella", hän kommentoi Aftonbladetin mukaan.

Hesari

Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun malmöläisklovni teloo surutta vastustajiaan.

[antero]

Mark van Bommel
vs
malmöläisklovni teloo surutta vastustajiaan.

Van Bommel on tyypillinen sika, joten tod näk se on ollut ihan molemminpuolista.

Tossa perus Bommelia:
http://www.youtube.com/watch?v=3luuufaIFzY
http://www.youtube.com/watch?v=G8LJCsxa41c
http://www.youtube.com/watch?v=aUQftFZKu6U
jne...

[rähmis]

Ja taas on Tslaatan vauhdissa. Tällä kertaa hän oli tukkanuottasilla seuratoverinsa Oguchi Onyewunin kanssa.

Hesari

Onko enää sattumaa, että Zlatan potkii ja hakkaa mustaihoisia seurakavereita, vaan onko tämän kaiken takana jotain syvällisempää?

[rähmis]

Neljä Perstorps SK:n jalkapalloilijaa pahoinpideltiin eilen illalla hallijalkapallo-ottelun jälkeen. Poliisia ja ambulanssia tarvittiin, kun Perstorpin ja FK Besan välisen cup-ottelun jälkitunnelmat riistäytyivät käsistä.

Tunnelma oli kireä jo ottelun aikana, jota värittivät lukuisat ulosajot.

"Ottelun jälkeen pelaajien kätellessä toisiaan yksi Besan pelaajista pukkasi otsallaan päin Perstorp-pelaajan naamaa", sanoo komisario Stefan Söderholm Lundin poliisista.

Sattumukset eivät jääneet tähän, sillä kun Perstorpin pelurit kolme tuntia ottelun  päättymisen jälkeen rohkenivat poistua pukukopista, odotti heitä 15-henkinen Besan pelaajista ja joukkueen kannustajista koostunut seurue. Kolme Perstorpin pelaajaa sai vastaanottaa lukuisia nyrkiniskuja ja yhdeltä pelaajista irtosi hammas.

Poliisi kuuli pukkaaja-peluria illan aikana, mutta häntä ei koskaan viety poliisilaitokselle.

"Meillä on tällä hetkellä yksi epäilty kähinästä, mutta heitä voi tulla vielä lisää", kertoo Joakim Nuberg Eslövin poliisista, joka aikoo täydentää tietojaan tapahtumien kulusta kuulustelemalla useita kähinään osallistuneita, kuin myös tapahtumia todistamaan joutuneita.

Asylsvenskan keskusteli FK Besan valmentajan Pleurat Nushin kanssa asiasta tänään. Nushi ei itse ollut ottelussa paikalla, mutta hänen tietojensa mukaan joukkueen pelaajat eivät osallistuneet kähinään, mutta seuralla on kuulema paljon uskollisia kannattajia.

Tapahtunut oli kuitenkin valmentajan mielestä jättetråkigt.

Skånen jalkapallopiiri piti tänään kriisikokouksen ja laati raportin ottelusta jalkapalloliitolle.

Perstorps SK voitti varsinaisen jalkapallo-ottelun ja selvisi kisassa jatkoon, mutta joukkue todennäköisemmin tulee vetäytymään turnauksesta.

Sydsvenskan

[desperaato]

Perstorps SK voitti varsinaisen jalkapallo-ottelun ja selvisi kisassa jatkoon, mutta joukkue todennäköisemmin tulee vetäytymään turnauksesta.

Luonnollisesti.

[Ahmatti]

Fair play ja silleen. Mitä seuraavaksi, Halal milk power?

Onhan tämäkin jotain tiimityöskentelyä. Pelko vie vielä voittoon asti!

[rähmis]

Potkupalloturnaus eskaloitui kähinäksi

Piteån lähellä sijaitseva Älvenin ryhmäkoti järjesti paikallisella pelikentällä potkupalloturnauksen, "Norrlandscupin", joka oli tarkoitettu yksin saapuneille pakolaisnuorukaisille. Kaikkiaan kahdeksan joukkuetta viideltä eri paikkakunnalta kisasi rehdisti paremmuudesta, mutta turnauksen lopussa kaikki meni päin prinkkalaa.

Bosse Petterssonilla oli kyseenalainen kunnia toimia tuomarina kohtalonottelussa, jonka loppuhetkillä alkoi tapahtua – ja sattua, ihan kirjaimellisesti.

"Kyllä se oli aika kamalaa. Potkuja ja nyrkkitappelua".

Osallistuiko monikin pelaaja kähinään?

"Melkein kaikki, luulisin".

Bosse Petterson, 70, on pelannut potkupalloa 14-vuotiaasta lähtien ja toiminut tuomarina viimeiset 17 vuotta.

"Onhan sitä tullut kaikkea nähdyksi, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti pahinta missä olen koskaan ollut mukana".

Piteå-Tidningen

[Iloveallpeople]

Täällä kun on useampi juttu Zlatanin väkivaltaisuudesta ja Zlatanin kirjasta ei liene omaa ketjua, niin seuraava kolumni sopinee tähän.

Jalkapallo pelasti Zlatanin

Lätkä kuuluu seinienkin läpi. Kun tämä huuto loppuu, alkaa ensi kuussa jalkapallon EM-kisojen karjunta. En tiedä kummastakaan lajista kovin paljon, ja pelaajat tunnen lööpeistä. Yksi näistä lööppikuninkaista on Zlatan Ibrahimovic. Iso, brutaali korsto vailla minkäänlaista toisten kunnioitusta. Mutta osaa jalkapallon.

Luettuani äskettäin ilmestyneen kirjailija David Lagercranzin hänestä kirjoittaman kirjan aloin ymmärtää gladiaattoreiden ajatuksia ja, että "maalit syntyvät fiiliksellä". Kirja vei mennessään, sehän on kuin seikkailutarina.

"Minusta olisi tullut rikollinen, jos en olisi löytänyt jalkapalloa", Zlatan sanoo. Ruotsissa monet siirtolaiset eivät ole koskaan kotoutuneet kunnolla vaan jääneet juurettomina leijumaan oman kulttuurinsa ja ruotsalaisuuden väliin. Samanlaisista lähiöiden turhautuneista pojista on muuten kirjoittanut myös ruotsalainen dekkaristi ja asianajaja Ted Lapidus. Heitä ei urheilu pelastanut.

Zlatan varttui Malmön esikaupungissa Rosengårdissa somalien, turkkilaisten, jugojen, polskien ja kaikkien mahdollisten "mutiaisten" keskellä. Hän oli pienikokoinen (nykyään iso), puhevikainen ja ravasi kaikenaikaa ympäriinsä, koska ei osannut istua paikoillaan. Äiti oli siivooja, joka hakkasi lapsiaan raivoissaan puukauhoilla. Viikonloppuisä kuunteli jugoslavialaista kansanmusiikkia kuulokkeet korvilla Kroatian kipeät muistot iholla. Koti oli oluttölkkejä täynnä ja pelkkää sotkua. Syötiin makaronia ja ketsuppia.

Zlatan näki ruotsalaisen elokuvan ensi kertaa vasta parikymppisenä eikä hän tiennyt ruotsalaisten sankareista ja supertähdistä yhtikäs mitään. 14-vuotiaana hän kävi ensimmäistä kertaa Malmön keskustassa.

Hän hengaili jalkapallokentällä yömyöhään opetellen häkellyttäviä pallotemppuja fiilaten niitä yhä täydellisemmiksi. Zlatan viihtyi, kun kentän laidalla seisoi "ketjussa polttavia hulluja jugoja", ja inhosi pojistaan huolehtivia ruotsalaisisiä. Hän halusi vaihtaa lätkään mutta siihen olisi tarvittu "helvetti, kokonainen haarniska!". Jalkapallo oli halvempaa.

Hän sai kiksejä polkupyörävarkauksista. Jos hän oli onnellinen, hän varasti lähimmän pyörän, jos onneton, niin siihenkin auttoi varkaus.

Hän tunsi olevansa aina erilainen kuin muut. Ulkomaalainen. Koulussa oli yläluokan kakaroita, "lusmuilijoita", ralflaurenpaitaisia tyyppejä, joita silitettiin kotona päähän. Zlatan sen sijaan oli tikittävä aikapommi. "Minä tulin alueelta jossa liikuttiin verkkareissa. Rosengårdilaisuus paistaa kilometrien päähän."

Zlatan oppi, että hänen pitää olla viisi kertaa parempi kuin Ruotsin parhaat "minkä nimisiä ne olivatkaan" ja treenata kymmenen kertaa kovempaa. Hän osti kenkänsä halpahallista haaveillen upeista merkkituotteista.

Zlatan oli aina valmis sotaan. Hän otti askeleen eteen, ei koskaan taaksepäin, ja vihasi häviämistä. Kuka haluaa tapella? "Jos joku vittuili niin minä vittuilin takaisin. Sanoin aina asiat niin kuin ne oli, ei mitään pyörittelyjä".

Hänen identiteettinsä muodostui Rosengårdista. "Pääset pois Rosengårdista, mutta Rosengård ei pääse pois sinusta", hän sanoo. Menestyksen huipulla, stadionin ulvoessa ja hurratessa, hän aina muisti mistä tuli.

Kirjan lopussa on kuva, jossa hän onnellisena perheenisänä istuu tyylikkäänä hulppean talonsa silkkisohvalla.

Meidänkin lähiöissämme kasvaa eri kulttuureista tulleita pikku zlataneita, joiden kanssa ei leikitä. Heidät pitäisi saada mukaan urheilutoimintaan. Se olisi tie myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Satakunnan Kansa

[siviilitarkkailija]

Vihervasemmistolainen pelle kuvittelee että monikulttuurisessa yhteiskunnassa olisi jotain jalkapallosääntöjä. Ei ole. Rangaistuspotku suunnataan nivusiin, kulmapotku silmäkulmaan ja vapaapotku vapaasti valittavaan kohteeseen.

(http://www.slu.fi/@Bin/3726585/Paavo%20Arhinm%C3%A4ki_kuva%20Arto%20K%20Ojala%20pieni.jpeg)

Tässä on mies jolle jalkapallo on sama asia kuin joukkosurmaajan kannattaminen eikä laisillaan ole vähäisintäkään halua noudattaa mitään kohteliaisuuden tai urheilullisuuden sääntöjä. Väkivalta ja monikulttuurisuus ovat sama asia. Armo on tuntematonta ja kohtuullisuus kuollut käsite. On vain väkivaltaisimman ja julmimman oikeus ja hurrava massa joka hyväksyy vääryyden jos sillä peitetään vääryydet. Todelliset tai kuvitellut.

Jalkapallo on kuollut, eläköön monikulttuuri. Eläköön poliittinen pallo jossa poliitikot valikoidaan urheiluseurakannatuksen ja omistuksen perusteella. Keinoina ovat raha, steroidit ja silmitön väkivalta ja uhkailu. Missä on Holsti? Missä on Palo? He ovat kuolleet. He ovat vähemmän kuin kuolleet. Heidät on numeroitu. Jäljellä on väkivaltaa ja silmitöntä tappamista ihannoiva tyhmä rahvas joka tosiaan on monikulttuurinen. Jalustallaan jalkapallosankarit jotka voivat tehdä mitä hyvänsä ja tekevät koska he ovat jalkapalloilijoita. Lain, kohtuuden ja elämän ulkopuolella.

Jokaisen miljoonäärijalkapalloilijan varjossa on miljoona murtunutta, tyhjää ja erehtynyttä yrittäjää. Mutta heidän ja hyvinvoinnin välillä onkin jalkapallo. Ihmisen ja yhteisön murskannut nahkakuula. Yhteisö jolla ei enää ole mitään muuta yhteistä arvoa kuin jalkapallo on lakannut olemasta ihmisten yhteisö. Siitä on tullut lauma.