Avioliitto galluppi

[Kimmo Pirkkala]

Sanoisin siis, että valtaosa niistä, joilla se asunto, auto ja lapset ovat, on ne hankkineet ihan omalla työnteolla. Esimerkkinä vaikka tuolla ylempänä wekkuli.

No vaikkapa wekkulille voisin esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka takasi asuntolainasi? Itse ostin oman takaukseni. Jos wekkulin kohdalla on toisin, on kornia väittää, että asunto on hankittu vain "omalla työnteolla".

Ensimmäistä omistusasuntoa ostaessa riittivät minun ja vaimoni säästöt niin pitkälle, että tarvittavan lainan määrä oli muistaakseni alle 75% asunnon kauppahinnasta. En suoraan sanoen muista varmaksi summia ja prosentteja, mutta takaajia ei ole tarvittu vaan asunto kävi vakuudesta. Vaimollani oli ollut omistusasuntoja ennen yhteen muuttamistamme (mulla ei), ja näiden arvonnousu oli ollut merkittävässä roolissa hänen omaisuutensa karttumisessaan. Vieläkin meillä on asuntolaina 'jyvitetty' keskenämme tietyssä prosenttisuhteessa keskinäisellä sopimuksella, joka tarkoittaa sitä, että minä maksan koko ajan vähän enempi lainasta kun vaimoni alkupääoma oli parempi. Näin mennään lainan loppuun asti ja systeemi toimii hyvin, kun mulla on myös suuremmat tulot.

Opiskeluaikana sain isukilta säännöllisesti fyffeä. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta tuon avustuksen avulla saatoin voidella leipäni vähän paksummalti. Siinäpä tuo oikeastaan on. Kyllä minä voin käytännössä sanoa että minun (ja vaimoni) työllä plus velkarahalla on kaikki hankittu ja maksettu. Kun rupesin oikein miettimään, että mitä minä omistan, mitä olen vanhemmiltani/suvulta/lapsuudessa saanut, siis omaisuutta jota en olisi itse maksanut, niin eipä oikeastaan mitään merkittävää tule mieleen. Kyllä se noihin valokuva-albumeihin ja muutamiin kirjoihin jää. Sitä henkistä pääomaa, rakkautta ja viisautta olen sitten senkin edestä saanut ja se on paljon isompi asia kuin mikään muu.

Joskus varmaan perintöäkin tulee, mutta sen varaan ei ole mitään laskettu. Ilmankin pärjätään ja saadaan asuntolainat maksettua jos töitä saa tehdä eläkeikään asti eikä mitään katastrofeja tapahdu. Kopkop.

[Kimmo Pirkkala]

Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

Jos puhutaan yli 3-vuotiaista lapsista, niin siinä vaiheessa lapsen kehityksen kannalta ei varmasti ole hyväksi viettää kaikki aika kotona vanhempien kanssa.

[Spinnu]

Verraten suoraa avioerolukuihin. Puolet avioliitoista kaatuvat jo ensi vuosina, ja useamman vuoden yhteiselon jälkeen vielä huomattava osa. Itse olen niin nuori etten ole avioliiton auvoisuutta kokenut, mutta ympärillä on esimerkkejä pilvin pimein. Eli niitä eronneita.

Palataanpa tähän uudestaan. Mielestäni tuollaiset avioerotilastot eivät millään muotoa voi olla peruste olla menemättä naimisiin. Mikä on sitten avioliiton vaihtoehto? Avoliitto? Tilastojen mukaan avoliitoista 85% päätyy eroon. Joten tilastojen mukaan se vasta vaarallinen onkin parisuhteelle

...eli ymmärtänette mitä tarkoitan. Tuollaisia tilastoja ei kannata vetää mukaan avioliiton solmimisen tai solmimatta jättämisen puolesta. Oikeasti: mikään ei ole niin huvittava perustelu avioliiton solmimatta jättämiseen kuin puolet avioliitoista päätyy kuitenkin eroon, rakastaa voi ilman papin aamentakin, ei me tarvita mitään naurettavia prinsessaleikkejä kermakakkuineen... ja noita on oikeasti saanut kuulla ihan muuten järkeviltä ihmisiltä.

Enemmän kuitenkin kannattaisi panostaa siihen, että onko se kumppani sellainen jonka kanssa voisi viettää seuraavat 50 vuotta. Ja kun siihen on saanut selvitettyä vastauksen, niin uskon että joku naimisiinmeno ei ole enää mikään kynnyskysymys.

[Kullervo Kalervonpoika]

Enemmän kuitenkin kannattaisi panostaa siihen, että onko se kumppani sellainen jonka kanssa voisi viettää seuraavat 50 vuotta. Ja kun siihen on saanut selvitettyä vastauksen, niin uskon että joku naimisiinmeno ei ole enää mikään kynnyskysymys.

Aika paljon jokainen meistä joutuu myös antamaan itse ja nöyrtymään - jos haluaa parisuhteensa (susipari tai avioliitto, se on aivan sama) kestävän edes sinne elämän loppukvartaalille saakka.

Ja aika paljon se pitkä suhde (sekä lapset) muuttavat myös parisuhteen osapuolia.

... mutta isävainajani sanoin - en kai sitä helpoksi luvannutkaan...

[M.E]

Minusta avioliitolla on merkittävä tehtävä yhteiskunnassa, vaikkei sille annettaisi mitään erityiskohtelua verotuksessa, sosiaalitukien jaossa tms.

Tästä kirjoitin (tai paremminkin referoin erästä kirjoitusta) pidemmin kerjussa homoliitoista.

Tärkeimmät avioliiton hyödyt yhteiskunnalle ovat se, että avioliittoon meno yleensä rauhoittaa selvästi nuoria miehiä, jotka ovat yhteiskkunnan ylivoimaisesti rikollisin ja muutenkin väkivaltaisin joukko, ja se, että se takaa turvaksi yhden ihmisen, jonka varaan voi aina laskea. Tällä jälkimmäisellä on etenkin merkitystä vanhemmiten.

--

Oleellista on siis se, että avioliitto ei suinkaan pelkästään kahden ihmisen yksityinen liitto, vaan sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Kaksi ihmistä voi sopia keskenään asioistaan muutenkin. Avioliitto tuo muun yhteiskunnan mukaan sopimukseen ja koska yhteiskunnalle on avioliitoista hyötyä, sen kannattaa myös niitä tukea.

No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus? Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

[Leikkimielinen pihapeli]

Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

[erilainen]

Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

Raha on kyllä kivaa, mutta on muitakin arvoja. Eikö sinulla ole?

[Kullervo Kalervonpoika]

No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus? Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

Hmmmm...

On olosuhteita, joissa kaikki sopimukset mitätöityvät - tai ne karaistaan tulessa.

Kun kaikki muihin sopimuksiin perustuva katoaa ympäriltä, todellinen avioliitto muuttuu huomattavasti alkuperäistä sopimusta sitovammaksi. Tuolloin yhteinen hyvä, lapset, omaisuus ja kahden ihmisen yhdessä tekemä työ muuttuvat ainoaksi todellisuudeksi.

Eikä se tarvitse välttämättä edes katastrofia - yhteiset kokemukset, surut, ilot ja vastoinkäymiset yhdistävät paria.

Toinen esimerkki sopimusten pitävyydestä (tai raukeamisesta) voisi olla se, että moni täälläkin on antanut sotilasvalan. Sen sitovuus nähdään viime kädessä hädän hetkellä - kuka juoksee karkuun ja kuka pitää valastaan kiinni.

Tosin silloin saattaa nykyisen RL:n sotilasrikoksia koskevan lainsäädännön aika äkkiä korvata Sotaväen Rikoslaki vuodelta 1919 - nopealla 5/6 äänienemmistölllä eduskunnassa.

Silloin tuon valan sitovuutta tarkastellaan kiväärin tähtäimien kautta ja nikkelinapilla oikeutta jakaen - ja minä tiedän kummalla piippua tuolloin olen...

[Lunoir]

Otsikko hämmentää. Onko avioliittoihin uskominen jotenkin rinnastettavissa esim. maahisiin uskomiseen? Luulen että kysymys kuitenkin koskee uskoani ihmisten sitoutumiskykyyn/halukkuuteen ja pitkiin liittoihin. Vastaus: toki uskon että sellaista on, on aina ollut, ja toivottavasti tulee aina olemaan. Omalle kohdalleni uskon tällaisen onnistuneen - pitkäikäisen, rakastavan, rauhaa ja turvaa tuovan -  liiton tulevan joskus tulevaisuudessa. Siitä sitten kiitos ihan omille ja kumppanini luonteenpiirteille. Toisten ihmisten paskat parisuhteet/avioliitot eivät juurikaan hetkauta uskoani itseeni.

Kaikista ei kuitenkaan ole avioliittomateriaaliksi, ja tilastot puhuvat karua kieltään. Miksi, jääköön ketjuun jossa sitä kysytään.

[Leikkimielinen pihapeli]

Silloin tuon valan sitovuutta tarkastellaan kiväärin tähtäimien kautta ja nikkelinapilla oikeutta jakaen - ja minä tiedän kummalla piippua tuolloin olen...

Vau, oletpas tosi kova jätkä. Sinä olisit varmaan vuonna 1918:kin ollut ensimmäinen vapaaehtoinen avuttomia ampumaan. No mikäs siinä, yksi haaveilee veli venäläisen lahtaamisesta, toinen omien maanmiestensä ampumisesta, ja kolmatta taas eivät pyssyhommat koveta yhtään.

Itse voin ihan vilpittömästi todeta, että jos tällaisia teloituksia Suomessa joskus toteutettaisiin, niin minä en haluaisi olla siellä paikalla lainkaan, en piipun kummallakaan puolella. Ei vain jostain syystä minulle ihmisen kuoleman katseleminen ole sellainen juttu, josta uskoisin saavani kiksejä.

[IDA]

Pidetään keskustelu avioliitossa. Avioliitto toki on sopimus ja sen sitovuutta määritellään nykyään eri tavoin. Mutta ei sentään ampumalla, ainakaan tällä foorumilla.

[Kokoliha]

Höh, tietysti uskon avioliittoon. Onhan se heteropatriarkaattinen konstruktio tai jotain semmoista. Oikeastaan perusteeksi riittää jo se, että radikaaleimman siiven telaketjufeministit sitä niin kovasti vihaavat. Silloin siinä on oltava paljon hyvää.

Ai niin, 12v jo mennyt naimisissa. Välillä paremmin ja välillä huonommin, eli myötä- ja vastamäkeä kuten kait kuuluukin.

[hiemannuivis]

27. vuosi tulee ensi syksynä aviollista elämää täyteen. "Vihkimätöntä" lihaakin on tullut vuosien varrella yli 30 kg! Rouva on kuitenkin pitänyt huomattavasti paremmin vihkivalansa 

Ei se aina meilläkään helppoa ole ollut. Tässä ketjussa tuntuu nuo rahat ja perinnöt olevan niin pirun tärkeitä joillekin, tokihan se helpompaa on, kun voi mielihalujaan toteuttaa (niitä mitä rahalla ylipäätään voi) pankkitilin rajoittamatta. Kyllä minäkin mieluummin itken Jaguarissa kuin bussissa, jos tuo on se vaihtoehto, mutta ainakin tähän saakka parisuhde on kestänyt hyvin, en ole "vieraissa" poikennut eikä ole parempaa puoliskoakaan tarvinnut epäillä moisesta. Olenkohan vanhanaikainen kalkkis ja tylsimys?

[sr]

No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

No, osoitapa tämä väitteesi nyt todeksi. Ja siis pysy siinä henkisessä pääomassa, äläkä lipsu sen puolelle, että Selänne on niin rikas, että pystyy antamaan lapsilleen paljon isomman pesämunan kuin mikään tavallinen avioliitossa elävä vanhempi.

Muuten, nyt olet maininnut Kurrin, Selänteen ja Vanhasen. Onko joku näistä avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jolta on saanut "synergiaetuja" (kuten aiemmin väitit olleen avioliiton solmimisen takana). Onko heidän vaimonsa tulotasonsa (tai oikeastaan ennemminkin omaisuus) samassa luokassa kuin he itse? Ja muuten, alkuperäinen väitteesihän ei edes koskenut tuloja, vaan omaisuuksia. Ovatko Selänteen ja Kurrin vanhemmat erityisen rikkaita, vai voisiko olla niin, että urheilija voi tulla hyvin rikkaaksi, vaikka olisi lähtöisin vaatimattomista oloista?

[Leikkimielinen pihapeli]

Muuten, nyt olet maininnut Kurrin, Selänteen ja Vanhasen. Onko joku näistä avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jolta on saanut "synergiaetuja" (kuten aiemmin väitit olleen avioliiton solmimisen takana).

No Selänteen ja Kurrin kohdalla uskon, että synergiaetu on syntynyt muijan ammatillisten ambitioiden puutteesta. Kun ammattiurheilija ottaa sellaisen muijan, jolle riittää ihan hyvin kotona oleskelu ja hyväntekeväisyyspuuhastelu elämän ammatilliseksi sisällöksi, niin lapsillakin on useammin toinen vanhemmista kotona. Tuskin joku lääkäri tai juristi haluaa alkaa jääkiekkoilijan trophy wifeksi.

Onko heidän vaimonsa tulotasonsa (tai oikeastaan ennemminkin omaisuus) samassa luokassa kuin he itse?

No todennäköisesti Kurri ja Selänne ovat lähtöisin hyvin pitkälti samasta sosiaaliluokasta kuin ensimmäiset vaimonsakin. Heillä vain on ollut poikkeuslahjakkuus, jonka turvin he kuuluvat siihen 1-2 prosenttiin suomalaisia, jotka eivät ole perineet vanhempiensa sosioekonomista statusta.

voisiko olla niin, että urheilija voi tulla hyvin rikkaaksi, vaikka olisi lähtöisin vaatimattomista oloista?

No ammattijääkiekkoilijaksi ei kukaan pysty tulemaan, jos on lähtöisin vaatimattomista oloista, sillä edustusjoukkuetasolla se on melko kallis harrastus. Itselläni ei esim. ollut rahaa pelata edes kaupunginosasarjassa. Mutta rikastua sillä lajilla toki voi. Ja rikkaus ja varakkuushan ovat kaksi täysin eri asiaa. Chris Rock asian tiivisti aika hyvin:

Shaq is rich. The white man who signs his check ... is wealthy. "Ah, here you go, Shaq. Go buy yourself a bouncing car. Bling, bling!"

http://www.youtube.com/watch?v=4m37JkkGjAY

[sr]

No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos vain rauhalliset nuoret miehet menisivät naimisiin, ei tietenkään mitään vähenemistä nuorten miesten riehumisessa näkyisi. Millä perusteella ikä yksinään toimisi rauhoittajana? Eläkeläismiehet eivät tosiaan hengaile rautatieasemalla, koska avioliitto on heidät rauhoittanut.

Mutta ok, minulla ei ole heittää peliin tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittaisivat tuon avioliiton rauhoittavan vaikutuksen nuoriin miehiin, joten siinä mielessä hyväksyn kritiikkisi syy-seuraussuhteista.

Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus?

Öh, hyppäsit yli sen toisen syyn, miksi yhteiskunnalle on hyötyä avioliitosta, eli se, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on yksi ihminen, joka ehdoitta pitää hänestä huolta. Tällä on iso merkitys etenkin vanhemmiten. Yhteiskunnalle tällaisesta pariutumisesta on suuri hyöty.

Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

En ihan ymmärrä, mitä tässä koitat sanoa. Jos avioliitolla ei olisi yhteiskunnallista merkitystä, vaan kyse olisi puhtaasti kahden ihmisen välisestä yksityisestä sopimuksesta, niin miksei niitä asioita voisi sopia siinä sopimuksessa ja tehdä siitä laillisen sopimuksen ihan kuten ihmiset tekevät muitakin sopimuksia (ja avioliiton yhteydessäkin tekevät avioehtoja, jotka ovat puhtaasti yksityisiä sopimuksia)?