2009-01-12: Kaleva: Siirtolaisuus ja sen kritiikki

[JT]

Siirtolaisuus ja sen kritiikki

Espoon Sellon kauppakeskuksen murhat, joiden tekijä oli maahanmuuttaja, ovat Suomessa vilkastuttaneet maahanmuutosta ja siirtolaisuudesta käytyä keskustelua. Suurimpien puolueiden piirissä vallitsee laajaa yksimielisyyttä työperäisen maahanmuuton tärkeydestä, mikäli Suomi haluaa säilyttää nykyisen elintasonsa ja hyvinvointitasonsa tulevaisuudessa. Samalla kuitenkin myös maahanmuuttopolitiikan arvostelu on kasvanut.

Maapallo asutettiin siirtolaisuuden kautta. Euroopan historiaan liittyy keskustelu kahden ihmisen kaltaisen lajin, nykyihmisen ja neandertalilaisten, evoluutiokilpailusta. Eurooppaan tulleiden siirtolaisten, nykyihmisten, on arveltu ainakin välillisesti tappaneen Euroopan varsinaisen väestön, neandertalilaiset, sukupuuttoon.

Monilla alueilla alkuperäiskansat tai ensiksi tulleet kansat ovat korvautuneet kansainvaellusten kautta uusilla kansoilla. Muuttoliike on usein ollut eloonjäämisen ehto. 1500-luvulta 1900-luvulle siirtolaisuus oli usein yhden valtion organisoimaa nopeasti kasvavan väestönsä siirtoa siirtomaihin. Suomellekin kerrotaan tarjotun vielä 1940-luvulla jatkosodan voittamisen palkinnoksi Belgian Kongoa.

Tänä päivänä maahanmuuttoa edistävät maapallon taloudellinen epätasapaino ja poliittiset olosuhteet. Maailman väestönkasvu on keskittynyt kehittyviin maihin, mutta tuotanto teollisuusmaihin. Afrikan maissa väestö lisääntyy jopa yli kahdella prosentilla vuodessa, kun vaikkapa Japanissa väestö vähenee nopeasti.

Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille pysyvästi Suomen valtiollisen autonomian aikana. Suurimmat siirtolaisuuden kohdemaat ovat olleet Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia. Suomessa on tapahtunut 1900-luvulla voimakasta valtion sisäistä siirtolaisuutta. Se on kohdistunut maaseudulta teollisuuskaupunkeihin ja pääkaupunkiin.

Viimeaikainen siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa vastustava argumentaatio perustuu kolmeen ikivanhaan argumentaatiotapaan, jotka joissain tapauksissa sekoittuvat, mutta joista voi ajatella muodostuvan kolme maahanmuuttoa vastustavaa leiriä.

Ensimmäistä argumentaatiotapaa voisi kutsua nimellä valistus on viritetty. Tämä argumentaatio arvostelee esimerkiksi Afrikan maiden kulttuurien epädemokraattisuutta, korruptoituneisuutta, väkivaltaisuutta, työkulttuuria ja talousjärjestelmää sekä esimerkiksi naisten ympärileikkausta ja homoseksuaalien vankilatuomioita.

Valistus on viritetty -argumentaation mukaan maahanmuutto sinällään ei ole tuomittavaa, mutta edellyttää omasta kulttuurista luopumista ja uuden kotimaan kulttuurin omaksumista. Tämän ajattelutavan historiallisia kannattajia olivat muun muassa eräät 1800-luvun saksalaiset antisemiitit, jotka juutalaisvihamielisyydestään huolimatta ajattelivat, että kristityksi kääntynyt juutalainen ei ole enää juutalainen. Sveitsin minareettikielto liittyy valistus on viritetty -ajatteluun, jonka alitajuisena taustapelkona voi nähdä sveitsiläisten halun välttää neandertalilaisten kohtalo.

Toista argumentaatiotapaa voi kutsua opportunistiseksi maahanmuuttokritiikiksi. Muukalaisvastaisen kritiikin esittäjä saa kritiikkinsä avulla taloudellista tai poliittista hyötyä, mutta ei ole aidosti rasisti. Tätä linjaa edusti Saksassa 1930-luvulla valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, joka suosiessaan juutalaisia taiteilijoita totesi päättävänsä itse kuka on juutalainen ja kuka ei. Göringin omaisuus perustui toisaalta osaltaan juutalaisilta takavarikoituun varallisuuteen.

Kolmatta argumentaatiotapaa edustaa kukin luontonsa mukaan -perustelu. Tätä ajattelua edusti luokkayhteiskunnan viitekehyksessä Carl Gustav Mannerheim, joka arvosti Kyösti Kalliota siitä, että tämä oli talonpoika, joka käyttäytyi kuin talonpoika ja suhtautui negatiivisemmin Svinhufvudiin, joka oli aatelismies, mutta käyttäytyi kuin jätkä.

Maahanmuuttajien tulee kukin luontonsa mukaan -argumentaation mukaan säilyttää oma tapakulttuurinsa. Tämän voi ajatella olevan mahdollista tai mahdotonta. Mahdollinen-kantaa edustivat eräässä mielessä keskiajan ghetot tai Etelä-Afrikan tasavallan kotimaat, joissa ainakin tekopyhä tavoite oli rakentaa kulttuurillinen saareke yhtenäiskulttuurin sisään.

Mahdoton-kanta on yleisempi. Kulttuurin alkuperäisten tapojen säilyttäminen on tämän kannan mukaan mahdotonta uudessa kotimaassa esimerkiksi hunnun käytön kieltävän lainsäädännön vuoksi. Tätä ajattelutapaa edusti jossain määrin Hitler, joka kannatti juutalaisten kokoamista omaan valtioon Madagascarille ja vastusti juutalaisuuden sekoittumista saksalaisuuteen.

Maahanmuuttokritiikistä huolimatta selvää on, että talouden globalisaatio vauhdittaa siirtolaisuutta lähivuosina. Myös suomalaisten tulee olla valmiita kehittämään yhteiskuntaansa moniarvoisemmaksi ja maahanmuuttoa paremmin tukevaksi.

Ruotsalainen kaivosteollisuuden uranuurtaja Emmanuel Swedenborg sai vanhoilla päivillään omien sanojensa mukaan kyvyn keskustella kuolleiden ja enkelien kanssa. Swedenborgin luoma uuden Jerusalemin kirkko lähtikin liikkeelle kaikkien uskontojen ja uskomusjärjestelmien kunnioittamisesta ja dialogin lisäämisestä.

Nämä ajatukset välittyivät Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin Swedenborgin seuraajien kautta. Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta.

MAURI YLÄ-KOTOLA
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=833544

[Alkuasukas]

Suurimpien puolueiden piirissä vallitsee laajaa yksimielisyyttä työperäisen maahanmuuton tärkeydestä, mikäli Suomi haluaa säilyttää nykyisen elintasonsa ja hyvinvointitasonsa tulevaisuudessa.

Laaja yksimielisyys ei ole mikään tae mielipiteen oikeellisuudesta. Joskus aikoja sitten oli laaja yksimielisyys siitä, että maapallo on litteä. Siitäkin oli konsensus että mikä pylpyrä kiertää mitäkin.

Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin. Any takers?

[Poitiers]

"Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin."

Ihan samaa epäilen. Kaikenlaisen koneellistumisen ja automaatiotekniikan lisääntymisen myötä samojen palveluiden ja kulutustavaroiden tuottamiseen tarvitaan koko ajan vähemmän ihmisiä.

[Uljanov]

Alkuasukas on aivan oikeassa. Työvoiman maahanmuutosta ei ole hyötyä jos sille työvoimalle ei ole tarjota työpaikkoja. Tarvittaisiin laajaa työpaikkojen maahanmuuttoa jotta voitaisiin puhua nykyisen elintason säilyttämisestä. Tällaista ei ole tulossa.

[Mekaanikko]

Nonii, siinähän olikin sitten oikea natsikorttien värisuora. Vasta-argumenttina sitten vaan se vanha kunnon "väistämätöntä". Heikko kirjoitus ja analogia homo sapiensista ja neandertalilaisista ei oikein osu. Homo sapiens ei käsittääkseni tullut neandertalilaisten eläteksi?

[Paavom]

Oletteko huomanneet kuinka tällaiset mokuttaja-oppineet lässyttävät kannanotoissa ihan ihmeellistä sananhelinää vaikka millä mitalla.

mm

Maahanmuuttajien tulee kukin luontonsa mukaan -argumentaation mukaan säilyttää oma tapakulttuurinsa. Tämän voi ajatella olevan mahdollista tai mahdotonta. Mahdollinen-kantaa edustivat eräässä mielessä keskiajan ghetot tai Etelä-Afrikan tasavallan kotimaat, joissa ainakin tekopyhä tavoite oli rakentaa kulttuurillinen saareke yhtenäiskulttuurin sisään.

ja sitten jossain vaiheessa perustellaan kriittisyyttä maahanmuuttoa kohtaan jollain niillä kaikilla naurettavilla argumenteilla (tässä nyt heitetään vain se ikuinen natsikortti):

Mahdoton-kanta on yleisempi. Kulttuurin alkuperäisten tapojen säilyttäminen on tämän kannan mukaan mahdotonta uudessa kotimaassa esimerkiksi hunnun käytön kieltävän lainsäädännön vuoksi. Tätä ajattelutapaa edusti jossain määrin Hitler, joka kannatti juutalaisten kokoamista omaan valtioon Madagascarille ja vastusti juutalaisuuden sekoittumista saksalaisuuteen.

Ja sitten "ylhäältä annetaan lohdullisesti valistusta" tyyliin:

Maahanmuuttokritiikistä huolimatta selvää on, että talouden globalisaatio vauhdittaa siirtolaisuutta lähivuosina. Myös suomalaisten tulee olla valmiita kehittämään yhteiskuntaansa moniarvoisemmaksi ja maahanmuuttoa paremmin tukevaksi.

Välillä tuntuu että nämä kaverit argumentoivat ja keskustelevat kuin kuusivuotiaalle hiekkalaatikolla. Jos liian "vaikeita" kysymyksiä, vastataan epäselvästi kautta rantain (kun faktat eivät puolla argumenttia) ja vaihtoehdosta leimataan rasistinen tms. = mahdoton.

"Maahanmuuttokeskustelua" seuranneena koen tämän kaiken olevan vielä erittäin juupas-eipäs -tilaa.. Olen nyt erittäin aktiivisesti yrittänyt ottaa selvää maahanmuutosta, Islamista, Islamisaatiosta, kansanliikkeistä, tulomaista (esim. Somalia, Irak) ja kohdemaiden seurauksista (Ruotsi, Hollanti).

On erittäin turhauttavaa nähdä kaikki tämä kausaalinen syy-seuraus -asia niin selvästi. Mielestäni maahanmuutto-kysymys on yksiä yksinkertaisimpia ja selkeimpiä ongelmiamme (ja myös suurimpia) yhteiskunnassamme. Ja silti ongelmia ei vain haluta nähdä.

Nämä "Kantin kalvot" ovat pakostikin sukupolvellisia. Tämä vanha liberaali sukupolvi ei pääsääntöisesti kykene uudistamaan näkökulmiaan. Zen Buddhistisesti "Kuppi on jo täynnä" Tai "Tabula ei ole enää rasa"

Uskon että ainoastaan parlamentarismi kykenee muuttamaan jonkin verran julkista keskustelua. Mutta uskon että tämä maahanmuuttoasia tullee jakamaan Suomalaista arvomaailmaa rajusti kahtia (vähän kuten Bush onnistui tekemään Jenkkilässä).

Tämä "rasisti" -stigma on vain näemmä niin sisäänrakennettua.. Ainakin suurissa ikäluokissa.

[Alkuasukas]

Oletteko huomanneet kuinka tällaiset mokuttaja-oppineet lässyttävät kannanotoissa ihan ihmeellistä sananhelinää vaikka millä mitalla.

Maahanmuuttokritiikistä huolimatta selvää on, että talouden globalisaatio vauhdittaa siirtolaisuutta lähivuosina. Myös suomalaisten tulee olla valmiita kehittämään yhteiskuntaansa moniarvoisemmaksi ja maahanmuuttoa paremmin tukevaksi.

Minusta on myös hauskaa ja säälittävää, että nyt sekoitetaan "argumenteissa" jo pakolaisuus, turvapaikanhakijat SEKÄ siirtolaisuus.

[Iloveallpeople]

Olihan tuossa ainakin yksi järkevä ajatus. Muslimit tulevat hävittämään Euroopan kristityt, juutalaiset ja pakanat tappamalla, käännyttämällä ja muilla pakkokeinoin hieman samoin kuin Homo Sapiens tuhosi Nerdendalilaiset ja VHM tuhosi intiaanien kulttuurin.

[RP]

Heikko kirjoitus ja analogia homo sapiensista ja neandertalilaisista ei oikein osu.

Enneminkin sanoisin, että on outoa, että analogian jotenkin katsotaan tukevan "avoimet rajat"-politiikka. Mehän olemme tässä analogiassa neandertalilaisia, joiden pitäisi toivottaa uudet tulijat tervetulleiksi.

[Mika.H]

Siirtolaisuus ja sen kritiikki

Espoon Sellon kauppakeskuksen murhat, joiden tekijä oli maahanmuuttaja,

pulinaa tulee kun ulkomaalaisia taparikolliskin pitäisi pitää "rikastuttajina"...

aika ihme, vai mitä lapin rehtori?!

[Eino P. Keravalta]

Kaino kysymys täältä takarivistä:

Mitä se työperäinen maahanmuutto meitä auttaa, kun jokaista työn perässä muuttanutta kohti meillä on 20 ikuistyötöntä lantamaja-arkkitehtiä, kamelintaluttajaa, khat-kauppiasta, kävelevää synnytyskonetta, karvanaamaimaamia ja moninkertaista nuorisorikollista?

Kysehän on huoltosuhteesta, eikö?

[Alkuasukas]

Kysehän on huoltosuhteesta, eikö?

Eipäs, vaan monimuotoisuudesta, kulttuurin rikkaudesta, katukuvan värikkyydestä, laulusta ja tanssista. Koska solidaarisuus.

[wjp]

Kammottavan alhaiseksi on sivistyneistön taso Lapissa mennyt. Yliopiston rehtorikin päästelee tällaista soopaa. Jo ensimmäinen lausahdus oli "pihalla kuin lintulauta". Sellon ampuja oli ennenkaikkea paatumut rikollinen ja sairaalloisen mustasukkainen. Se ,että hän oli myös albaani on toissijaista.Saattaa olla että jopa ko. urpon sotilastaustakin selittää enemmän tapauksen koreografiaa,kuin etnis-uskonnollinen tausta. Höpinät vanhoista natseista, Mannerheimista ja neandertaaleista ovat suorastaa surkuhupaista. Voitteko kuvitella että reksin  "erityis-osaamis-ala " on informatiikka.No ainakin minulle tuli hyvä mieli-en olekaan vielä täysin seniili-vielä on mahdollisuuksia kehittyä.
Wanha P

[JM-K]

Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin. Any takers?

Deal!

[juge]

Minun maahanmuuttokritiikkini ydin on raha. Se ei tunnetusti kasva puissa, joten sitä ei ole varaa kylvää monikulttuurihullutukseen. Suomen talous on todella tiukilla muutenkin lähivuosina ja -vuosikymmeninä.

[Alkuasukas]

Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin. Any takers?

Deal!

Aikakirjoihin merkittäköön, että JM-K luovuttaa Alkuasukkaalle 1000€ vuonna 2040 rakenteellisen työttömyyden ollessa noin 8-10%.

[henkka]

Ei tule työvoima pulaa tulevaisuudessa sen enempää kuin nyt on, mutta julkisella puolella tulee pula rahasta, koska se ei ole pystynyt priorisoimaan tehtäviään. Jos esim. vanhukset ja lapset asetetaan kuntien tärkeyslistan kärkeen, niin silloin myös rahaa riittää niille, joten työntekijät saavat kunnon palkan ja tulijoita riittää hyvin.

[Iloveallpeople]

Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin. Any takers?

Deal!

Aikakirjoihin merkittäköön, että JM-K luovuttaa Alkuasukkaalle 1000€ vuonna 2040 rakenteellisen työttömyyden ollessa noin 8-10%.

Saakohan tonnilla kahvikuppia tuohon aikaan?

[Vera]

Nämä ajatukset välittyivät Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin Swedenborgin seuraajien kautta. Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta.

MAURI YLÄ-KOTOLA
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.

Joo, olen aina ollutkin sitä mieltä että USA on siinä mielessä aika hyvä esimerkki. Hyvää esimerkkiä tunnetusti pitää seuratakin:

- mannerkohtaiset pakolaiskiintiöt, jotka varmistavat etteivät kaikki pakolaiset ole Afrikasta tai Lähi-idästä,
- sosiaaliturva, joka ei ole ikuinen,
- rikollisten karkottaminen vaikka olisivat pakolaisia,
- ei mitään oman kielen tai uskonnon opetusta kouluissa.

Mauri Ylä-Kotola varmaan kannattaa näitä kaikkia edellämainittuja.

[Alkuasukas]

Aikakirjoihin merkittäköön, että JM-K luovuttaa Alkuasukkaalle 1000€ vuonna 2040 rakenteellisen työttömyyden ollessa noin 8-10%.

Saakohan tonnilla kahvikuppia tuohon aikaan?

Saa, esimerkiksi Helsingin Esplanadin puistossa sijaitsevasta pittoreskista uussuomalaisten ylläpitämästä cafeteriasta:

(http://www.nataliepace.com/newsletters/members/611/AfricaGhetto-edit.jpg)

[Tanaquil]

Ylä-Kotolan kannattaisi pysähtyä pohtimaan edes seuraavan faktan merkitystä (vaihteeksi suomalaisten eli maahanmuuton kohdemaan ja sen asukkaiden näkökulmasta): "Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta".

Miten tuleekin tämä kuva mieleen:
(http://dailyupload.files.wordpress.com/2008/02/original-homeland-security.jpeg)

[Shawast]

Valistus on viritetty -argumentaation mukaan maahanmuutto sinällään ei ole tuomittavaa, mutta edellyttää omasta kulttuurista luopumista ja uuden kotimaan kulttuurin omaksumista. Tämän ajattelutavan historiallisia kannattajia olivat muun muassa eräät 1800-luvun saksalaiset antisemiitit, jotka juutalaisvihamielisyydestään huolimatta ajattelivat, että kristityksi kääntynyt juutalainen ei ole enää juutalainen. Sveitsin minareettikielto liittyy valistus on viritetty -ajatteluun, jonka alitajuisena taustapelkona voi nähdä sveitsiläisten halun välttää neandertalilaisten kohtalo.

Se että 1800-luvun saksalaiset antisemiitit ovat käyttäneet jotain argumenttia, ei tee siitä väärää. Kyynisesti voidaan myös ajatella, että jos juutalaiset olisivat suostuneet integroitumaan ja unohtamaan kulttuurinsa, ehkäpä heitä ei olisi viety leireihin. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että natsien toiminta oli oikein, mutta tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät yleensä suostu luopumaan kulttuureistansa, ja yhden valtion sisällä hegemoninen kulttuuriryhmä määrittelee lait ja tavat. Tästä voi jokainen vetää johtopäätöksensä siitä, onko helpompaa, jos jokaisella kulttuuriryhmällä on oma alueensa, jossa he saavat määritellä mieleisensä lait?

[Anti-Utopisti]

Suurimpien puolueiden piirissä vallitsee laajaa yksimielisyyttä työperäisen maahanmuuton tärkeydestä, mikäli Suomi haluaa säilyttää nykyisen elintasonsa ja hyvinvointitasonsa tulevaisuudessa.

Mikäli suurimmat puolueet haluaisivat edistää maahanmuuttoa "säilyttääkseen Suomen nykyisen elintason ja hyvinvointitason" kuten Kalevan kirjoituksessa väitetään, niin luultavasti näiden tavoitteiden turvaamiseksi olisi käynnistetty maahanmuuton ohella muitakin hankkeita. Tällaisten muiden hankkeiden puuttuminen taas olisi väärentämätön indikaattori siitä, että maahanmuuton edistämisellä täytyy olla pääasiallisesti muut tarkoitusperät.

Voisiko siis ehkäpä olla niin, että "suurimpien puolueiden piirissä vallitseva laaja yksimielisyys työperäisen maahanmuuton tärkeydestä" olisikin joidenkin YK- tai EU-tason kansainvälisten kassakaappisopimusten tai paperille kirjaamattoman yhteisymmärryksen sivutuote, jossa Suomen suurimmat puolueet ovat omien salaisten kansainvälisten lehmänkauppojensa kylkiäisenä lahjoittaneet pois Suomen kansan oikeuden valvoa rajojaan.

Maapallo asutettiin siirtolaisuuden kautta.

Onko tämän historiallisen faktan mainitseminen muka jonkinlainen jokerikortti, joka antaa Jumalan asemaan itsensä nostaneille monikultturisteille oikeutuksen käyttää siirtolaisuutta omien yhteiskuntavisioidensa edistämiseen?

Euroopan historiaan liittyy keskustelu kahden ihmisen kaltaisen lajin, nykyihmisen ja neandertalilaisten, evoluutiokilpailusta. Eurooppaan tulleiden siirtolaisten, nykyihmisten, on arveltu ainakin välillisesti tappaneen Euroopan varsinaisen väestön, neandertalilaiset, sukupuuttoon.

Monilla alueilla alkuperäiskansat tai ensiksi tulleet kansat ovat korvautuneet kansainvaellusten kautta uusilla kansoilla.

Tarkoittaako tämä sitä, että Suomen kansan etninen puhdistus pois maan päältä monikultturistien masinoinnilla on muka luonnollista, koska historian varrella monia kansoja on jäänyt (useimmiten masinoimattomien) siirtolaisvirtojen alle?

Muuttoliike on usein ollut eloonjäämisen ehto.

Onko entisaikojen ihmisillä muka ollut selvännäkijän kyky, jonka avulla he ovat pystyneet laatimaan täydellisen rationaalisia tilanneanalyysejä siitä, johtaako entiselle asuinpaikalle jääminen vai poismuuttaminen todennäköisemmin eloonjäämiseen? Realistisemmalta kuulostaisi, että esillä olleista entiselle asuinpaikalle jäämisen ja poismuuttamisen vaihtoehdoista entisaikojen ihmiset ovat valinneet uskomuspohjalta mieluisimmalta kuulostavan.

Sitä paitsi siirtolaisuus on luullakseni toiminut usein kultakuumeen kaltaisella logiikalla, jossa ollaan lähdetty onnea etsimään ilman minkäänlaisia takeita muuttokohteen paremmista olosuhteista.

Masinointiakin lienee esiintynyt. Jack Londonin kirjan The Call of the Wild mukaan liikenneyhtiöt levittivät kultakuumehysteriaa 1800-luvulla, vaikka Alaskasta ei tietenkään voinut muodostua monellekaan muuttajalle eloonjäämisen ehtoa. On syytä uskoa, että Euroopan valtaeliitti ja/tai tietyt akateemiset kultit saattavat levittää nykyään kehitysmaihin vastaavaa huhua, että EU-maat tarjoaisivat kehitysmaalaisille parempia oloja.

Samalla kirjoittaja antaa ymmärtää rivien välissä, että kehitysmaalaisten saapuminen Suomeen tarjoaisi näille automaattisesti paremmat eloonjäämisen ehdot. Mutta koska lähivuosina lienee odotettavissa mm. USA:n ja Venäjän välinen suurvaltakonflikti, jonka raja-alueella Suomikin sijaitsee, niin onko Suomi muka ihanteellinen asuinpaikka niille maahanmuuttajille, jotka etsivät nimen omaan entistä parempia eloonjäämisen ehtoja? Heidän joutumisensa Suomessa todella kuumalle sotatoimialueelle ei vaikuta lainkaan mahdottomalta.

1500-luvulta 1900-luvulle siirtolaisuus oli usein yhden valtion organisoimaa nopeasti kasvavan väestönsä siirtoa siirtomaihin.

Siitä, kuinka kulloinenkin valtaeliitti on organisoinut siirtolaisuutta valitsemiinsa kohdemaihin 1500-luvulta 1900-luvulle, voimme ehkä päätellä, mitä nykypäivän valtaeliitti on nyt tekemässä Suomelle. Tämän pohjalta tavallisen kansan vastareaktio nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan on enemmän kuin perusteltu.

Tänä päivänä maahanmuuttoa edistävät maapallon taloudellinen epätasapaino ja poliittiset olosuhteet.

Tämähän vaikuttaa eräänlaiselta kaukovaikutusteorialta: jotkut selittämättömät vetovoimatekijät Euroopassa yhtäkkiä ohjaavat tuhansien kilometrien päässä asuvien kehitysmaalaisten aivotoimintaa ja houkuttelevat nämä magneetin lailla Eurooppaan.

Maailman väestönkasvu on keskittynyt kehittyviin maihin, mutta tuotanto teollisuusmaihin. Afrikan maissa väestö lisääntyy jopa yli kahdella prosentilla vuodessa, kun vaikkapa Japanissa väestö vähenee nopeasti.

Ihmisyhteisöillä on käsittääkseni kullakin ajanhetkellä käynnissä joko suuntaus tuloksellisesti eteenpäin tai taaksepäin. Jos kehittyvät maat kerran ovat menossa eteenpäin ja teollisuusmaat taaksepäin, niin tällä logiikalla kehittyvät maat lienevät kiinnostavampi asuinpaikka eteenpäin pyrkiville kehitysmaiden asukkaille.

Entä miksi juuri Eurooppa olisi kiinnostava niiden kehitysmaiden asukkaille, jotka etsivät itselleen elintilaa, sillä Euroopan pinta-alahan on aivan valtavan pieni:

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/87/Gall-peters2.jpg/450px-Gall-peters2.jpg)

Yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille pysyvästi Suomen valtiollisen autonomian aikana. Suurimmat siirtolaisuuden kohdemaat ovat olleet Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia. Suomessa on tapahtunut 1900-luvulla voimakasta valtion sisäistä siirtolaisuutta. Se on kohdistunut maaseudulta teollisuuskaupunkeihin ja pääkaupunkiin.

Miten menneet valinnat muka vaikuttavat siihen, kuinka tehdään rationaalisin valinta tällä hetkellä? Eikö tämän hetken valinnan täytyisi päin vastoin perustua puhtaasti tulevaisuuden odotusarvoihin? Vetoaminen suomalaisten aiempaan maastamuuttoon kuulostaa hieman samalta, kuin rulettipöydässä pitkään punaista pelanneen (= maastamuutto suurempaa) täytyisi muka ruveta pelaamaan yhtä pitkään mustaa (= maahanmuutto suurempaa), ettei loukkaisi jotain kuvitteellista pelipöydän Hyvää Henkeä. Rationaalinen toimija päin vastoin pelaisi aina sitä vaihtoehtoa, millä on kulloinkin paras voittotodennäköisyys (mikäli tällainen on olemassa).

Vai tarkoittiko suomalaisten maastamuuttoon vetoaminen sitä, että Suomella on eettinen velvollisuus ottaa miljoona maahanmuuttajaa, koska Suomesta on lähtenyt miljoona maastamuuttajaa? Mutta onko meillä pienintäkään syytä uskoa siihen, että Suomeen tyydyttäisiin ottamaan pelkästään miljoona maahanmuuttajaa? Muistaakseni joidenkin Ritva Viljasen ennustusten mukaan tuo miljoonan maahanmuuttajan raja olisi ehkä saavutettu Suomessa jo vuonna 2050. Onko muka syytä uskoa, että monikultturistipoliitikot suostuisivat lopettamaan maahanmuuton Suomeen jo siinä vaiheessa?

Viimeaikainen siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa vastustava argumentaatio perustuu kolmeen ikivanhaan argumentaatiotapaan, jotka joissain tapauksissa sekoittuvat, mutta joista voi ajatella muodostuvan kolme maahanmuuttoa vastustavaa leiriä.

Missä on evidenssi tämän väitteen tueksi? Vai onko tällaista evidenssiä edes olemassakaan - eli perustuuko väite pelkästään muutamiin kirjoittajan kuulemiin anekdootteihin tai peräti kirjoittajan omiin uskomuksiin maahanmuuttokritiikin luonteesta?

Maahanmuuttokritiikkiä on todellisuudessa hyvin monenlaista, koska maahanmuuttokriitikoita ei olla ainakaan toistaiseksi homogenisoitu millään ideologialla. Tässä maahanmuuttokriitikot eroavat lähes kaikista perinteisistä poliittisista ryhmistä, joilla on yhtenäisempi ideologia.

Ehkäpä järkevin maahanmuuttokritiikin esitystapa lienee sellainen, jossa implisiittisesti tunnustetaan, ettei 2000-luvun siirtolaisuuden mallintaminen neljää osapuolta pienemmällä mallilla ole mahdollista. Nämä neljä osapuolta ovat 1) maahanmuuttajat, 2) Suomen (tai länsimaiden) alkuperäisväestö, 3) Suomen (tai länsimaiden) valtaeliitti ja 4) Suomen (tai länsimaiden) akateemiset kultit, jotka arvatenkin toteuttavat apokalyptisen radikalismin rituaalejaan maahanmuuton avulla.

Kauan ennen 1900-lukua, kun valtiokoneistoa ei vielä ollut vaikuttamassa ratkaisevasti siirtolaisuuteen, maahanmuuton suuressa kuviossa oli vain kaksi osapuolta: 1) maahanmuuttajat ja 2) alkuperäisväestö. Kuitenkin viimeistään 1900-luvun alussa monissa länsimaissa oli jo sen verran vahva valtiokoneisto, että maahanmuuton suuressa kuviossa oli silloin mukana jo kolme osapuolta: 1) maahanmuuttajat, 2) alkuperäisväestö ja 3) valtaeliitti.

On selvää, että nykyinen neljän osapuolen muodostama systeemi saattaa käyttäytyä aivan erilaisen toimintalogiikan mukaan kuin aiemmat kahden osapuolen ja kolmen osapuolen systeemit. Koska maahanmuutto lienee ollut neljän osapuolen muodostama systeemi vasta 1960-luvulta alkaen, niin kirjoittajan viittaukset 1960-lukua edeltävään tilanteeseen (ja varsinkin edellisten vuosisatojen tilanteeseen) lienevät täysin vertailukelvottomia nykymallisen maahanmuuttopolitiikan arvioimisen suhteen. Hieman sama kuin vertailisi tuotantoa ennen ja jälkeen rahajärjestelmän käyttöönottamisen tai kuin vertailisi taloutta ennen ja jälkeen kultakannasta luopumisen.

Ensimmäistä argumentaatiotapaa voisi kutsua nimellä valistus on viritetty. Tämä argumentaatio arvostelee esimerkiksi Afrikan maiden kulttuurien epädemokraattisuutta, korruptoituneisuutta, väkivaltaisuutta, työkulttuuria ja talousjärjestelmää sekä esimerkiksi naisten ympärileikkausta ja homoseksuaalien vankilatuomioita.

Valistus on viritetty -argumentaation mukaan maahanmuutto sinällään ei ole tuomittavaa, mutta edellyttää omasta kulttuurista luopumista ja uuden kotimaan kulttuurin omaksumista.

Valistuksen porvarikulttuurissa itsensä hemmottelu ("to be pampered") on ollut käsittääkseni keskeinen kulttuuripiirre. Reaalimaailmalta suojatussa ympäristössään porvarit ovat luoneet oman romanttisen mielikuvitusleikkinsä, jossa kuvitellaan länsimaiden olevan demokratian, sivistyksen, ahkeran työnteon ja suvaitsevaisuuden kehto. Puhumattakaan korruptoitumattomasta virkamieskunnasta (kts. Preussin virkamieskunta Hegelin rationaalisuuden ruumiillistumana). Luullakseni idyllinen höpinä demokratiasta ja edistyksestä on ollut kuitenkin porvariston itsepetosta, jolla ei ole ollut juurikaan yhtymäkohtia yhteiskuntasysteemiä valistusaikana muuttaneisiin kompleksisiin kehitysprosesseihin. Niinpä en ymmärrä, miksi porvariston todellisuuspakoiset mielikuvitusleikit sekä edistystä ja lukuarvoja palvovat uskonkappaleet olisivat relevantteja tarkasteltaessa maahanmuuttopolitiikkaa reaalimaailman kylmien faktojen valossa.

Tämän ajattelutavan historiallisia kannattajia olivat muun muassa eräät 1800-luvun saksalaiset antisemiitit, jotka juutalaisvihamielisyydestään huolimatta ajattelivat, että kristityksi kääntynyt juutalainen ei ole enää juutalainen.

Se, että jotkut älymystön viiripäät jakelivat jo 1800-luvulla vinksahtaneita tulkintoja ympäröivästä yhteiskunnasta ei todellakaan ole argumentti maahanmuuton lisäämisen puolesta, vaan päin vastoin pikemminkin herättää epäluuloisuutta älymystön edustajien kyvykkyydestä ottaa yleensäkään kantaa reaalimaailman asioihin.

Toista argumentaatiotapaa voi kutsua opportunistiseksi maahanmuuttokritiikiksi. Muukalaisvastaisen kritiikin esittäjä saa kritiikkinsä avulla taloudellista tai poliittista hyötyä, mutta ei ole aidosti rasisti. Tätä linjaa edusti Saksassa 1930-luvulla valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, joka suosiessaan juutalaisia taiteilijoita totesi päättävänsä itse kuka on juutalainen ja kuka ei. Göringin omaisuus perustui toisaalta osaltaan juutalaisilta takavarikoituun varallisuuteen.

Natseista oli niin paljon surua Euroopalle ja muulle maailmalle, että on vaikea käsittää, miksi kirjoittaja haluaa viitata tunnettuun natsiin maahanmuuttokritiikin yhteydessä, varsinkin kun natsit eivät juuri maahanmuuttopolitiikkaa kommentoineet. Ja vaikka olisivat kommentoineet, sillä ei olisi merkitystä nykyhetken kannalta, koska 1930-luvulla ei ollut vielä akateemisia kultteja lobbaamassa massamaahanmuuton puolesta, joten sen vastareaktio eli nykymuotoinen maahanmuuttokritiikki olisi ollut 1930-luvulla täysin mahdotonta.

Jos epärelevantti Göring-esimerkki jätetään pois, niin kirjoittaja on kyllä siinä suhteessa oikeassa, että länsimaissa on nykyään valitettavasti myös opportunistisia maahanmuuton kritisoijia, jotka kuvittelevat, että maahanmuutto pystyttäisiin valjastamaan tarkalla harkinnalla länsimaita hyödyttäväksi. Näillä opportunisteilla ei kuitenkaan ole ilmeisesti tietoa siitä, että Eurooppa on monien ennusteiden ja skenaarioiden (mm. NIC:n Global Trends 2015) mukaan menettämässä asemiaan kansainvälisessä kilpailussa, jolloin sen kannattaisi luullakseni keskittyä vain suuriin linjoihin, eikä nyansseihin ole varaa. Siksi on kyseenalaista, voidaanko maahanmuuttopolitiikkaakaan räätälöidä täsmällisesti palvelemaan Euroopan tarpeita vai onko turvallisuutta korostava varovaisuusperiaate tärkeämpi.

Maahanmuuttajien tulee kukin luontonsa mukaan -argumentaation mukaan säilyttää oma tapakulttuurinsa. Tämän voi ajatella olevan mahdollista tai mahdotonta. Mahdollinen-kantaa edustivat eräässä mielessä keskiajan ghetot tai Etelä-Afrikan tasavallan kotimaat, joissa ainakin tekopyhä tavoite oli rakentaa kulttuurillinen saareke yhtenäiskulttuurin sisään.

Mahdoton-kanta on yleisempi. Kulttuurin alkuperäisten tapojen säilyttäminen on tämän kannan mukaan mahdotonta uudessa kotimaassa esimerkiksi hunnun käytön kieltävän lainsäädännön vuoksi.

Miten kirjoittajan kiinnostus pohtia maahanmuuttajien oman kulttuurin säilymistä tai sulautumista valtakulttuuriin liittyy maahanmuuttokritiikkiin, jossa kai ollaan päin vastoin kiinnostuneita siitä, mitä valtion rajoilla tapahtuu, eikä niinkään siitä, mitä maahanmuuttajalle ja hänen kulttuurilleen tapahtuu sen jälkeen, kun hänet on päästetty rajoilta sisään Suomeen?

Tätä ajattelutapaa edusti jossain määrin Hitler, joka kannatti juutalaisten kokoamista omaan valtioon Madagascarille ja vastusti juutalaisuuden sekoittumista saksalaisuuteen.

Tässä kirjoittaja vetää jo toisen kerran todellisuudesta vieraantuneen natsin epärealistiset kuvitelmat mukaan maahanmuuttokeskusteluun, vaikkei niillä ole mitään tekemistä 2000-luvun tilanteen kanssa. Onko tarkoituksena kenties heiluttaa natsikorttia maahanmuuttokriitikoille, vai mistä ihmeestä on peräisin kirjoittajan pakkomielle natseihin?

Mutta kun kerran asia tuli puheeksi, niin koska Hitlerin väestönsiirtovisiot olivat täysin vinksahtaneita, eikö maahanmuuttokriitikoiden kannata silloin entistäkin voimakkaammin vastustaa monikultturistien yhtä vinksahtaneita väestönsiirtovisioita?

Maahanmuuttokritiikistä huolimatta selvää on, että talouden globalisaatio vauhdittaa siirtolaisuutta lähivuosina.

Eikö maahanmuuttokritiikin pointti ole juuri ehkäistä globalisaation huonoin skenaario, jossa siirtolaisuus vauhdittuu enemmän kuin väistämätöntä?

Entä onko globalisaation vauhdittama siirtolaisuus muka perustelu aktiivisesti edistää maahanmuuttoa, kuten seuraavassa tekstikohdassa mainitaan:

Myös suomalaisten tulee olla valmiita kehittämään yhteiskuntaansa moniarvoisemmaksi ja maahanmuuttoa paremmin tukevaksi.

Mistä tämä eettinen velvoite repäistiin? Siitäkö, että koska maahanmuutto lisääntyy globalisaation aikakaudella, niin monikultturisteille pitäisi muka tällä perusteella antaa vapaat kädet levittää 1960-lukulaista mytologiaansa, joka perustuu reaalimaailmasta irronneisiin käsitteisiin kuten "moniarvoisuus".

Tai koska nykyistä yhteiskuntavaihetta kutsutaan globalisaatioksi, niin sen varjolla voi julistautua vaatimaan mitä huvittaa?

Ruotsalainen kaivosteollisuuden uranuurtaja Emmanuel Swedenborg sai vanhoilla päivillään omien sanojensa mukaan kyvyn keskustella kuolleiden ja enkelien kanssa. Swedenborgin luoma uuden Jerusalemin kirkko lähtikin liikkeelle kaikkien uskontojen ja uskomusjärjestelmien kunnioittamisesta ja dialogin lisäämisestä.

Vetoaminen Swedenborgin uuteen Jerusalemin kirkkoon lisäsi entisestäänkin huolestumistani siitä, että monikultturismissa vaikuttaa todellakin olevan kysymys uususkonnollisesta kultista.

Nämä ajatukset välittyivät Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin Swedenborgin seuraajien kautta.

On totta, että sikäli kuin yhtenäisestä kulttuurista voidaan puhua, niin Yhdysvaltojen kulttuuriin vaikuttivat monet uskonnolliset herätysliikkeet (kts. William G. McLoughlin: Revivals, Awakenings, and Reform). En tosin ole aivan vakuuttunut siitä, onko Swedenborgista suora linja Yhdysvaltojen perustuslakiin, sillä ajatuksilla on tapana mutatoitua matkan varrella.

Mutta miten tämä 1700-luvun maailmankuvaa edustava Yhdysvaltojen perustuslaki liittyy 2000-luvun maahanmuuttokritiikkiin? Onko 1700-luvun maailmankuvalla paljon opetettavaa nykyihmisille?

Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta.

Onko muka olemassa matemaattisilla teorioilla tai simulaatioilla tuotettuja laskelmia vaihtoehtoisista skenaarioista, joissa maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan olisi ollut vähemmän? Miten ilman tällaisia laskelmia voitaisiin arvioida, onko maahanmuutto Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ollut hedelmällistä?

Päin vastoin voisi kuvitella, että jos vertailukohdaksi otetaan kaikkien erilaisten potentiaalisten kehityspolkujen runsaslukuinen joukko, niin olisi kai todennäköistä, että Yhdysvaltojen ja Kanadan historiassa on päädytty johonkin lähes keskinkertaisen hedelmälliseen skenaarioon eikä kaikkein hedelmällisimpiin skenaarioihin.

Kanadasta en osaa sanoa, mutta Yhdysvallat on kieltämättä ainakin siinä mielessä hedelmällinen maa, että sen geopoliittiset erityispiirteet mahdollistavat tehokkaan tuotteiden ja raaka-aineiden kuljetuksen - olipa laajamittaista maahanmuuttoa tai ei. Kannattaa lukea George Friedmanin kirjoituksia aiheesta kuten vaikkapa hänen kirjansa The Next 100 Years: A Forecast for the 21st Century. Siinä mainitaan maahanmuuton tilapäisten taloushyötyjen ohella, että maahanmuutto saattaa olla myös pääsyy Yhdysvaltojen seuraavaan konfliktiin Meksikon kanssa 2000-luvun lopussa.

Entäpä intiaanien näkökulma, johon kirjoittaja lopettaa tekstinsä? Jos intiaaneilla olisi ollut kristallipallo siitä, mitä tuleman pitää, niin eivätkö he olisi toimineet täsmälleen samoin kuin järkevimmät maahanmuuttokriitikot tällä hetkellä toimivat?


[email protected]

[JM-K]

Ylä-Kotolan kannattaisi pysähtyä pohtimaan edes seuraavan faktan merkitystä (vaihteeksi suomalaisten eli maahanmuuton kohdemaan ja sen asukkaiden näkökulmasta): "Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta".

Perskeles, ehdin jo tovin miettiä, että mitähän hittoa olen nyt väittänyt, kun minulle tämmöinen heitettiin. Vasta sitten, kun luin ketjua lisää, tajusin, että tuommoinen Ylä-Kotola on oikeasti olemassa...

[Sami Aario]

Tänä päivänä maahanmuuttoa edistävät maapallon taloudellinen epätasapaino ja poliittiset olosuhteet. Maailman väestönkasvu on keskittynyt kehittyviin maihin, mutta tuotanto teollisuusmaihin.

Onkohan Ylä-Kotola lainkaan perillä siitä mitä tapahtuu tällä hetkellä teollisuuden suhteen esim. Kiinassa? Kannattaisikohan Ylä-Kotolan siirtää sitä kelloaan sieltä 70-luvulta vähän lähemmäksi nykyaikaa?

[M.]

Tämä fatalistinen maahanmuutto on väistämättömyys eikä sitä kannata yrittää vastustaa -argumentti ei parane toistamisella. Paljon kunnianhimoisempiakin tavoitteita on otettu kuin maahanmuuton rajoittaminen tai estäminen. Näihin kuuluvat muuan muassa ilmastonmuutoksen estäminen, köyhyyden poistaminen ja maailmanrauha. Miksi samaa fatalismia ei sovelleta yleisesti näihin tavoitteisiin? 

[HDRisto]

Työvoimasta ei tule koskaan tässä maassa pulaa. Voin lyödä 1000€ vetoa että vuonna 2020 tai 2040 on yhtä vähän työvoimapulaa kuin nytkin. Any takers?

Deal!

Aikakirjoihin merkittäköön, että JM-K luovuttaa Alkuasukkaalle 1000€ vuonna 2040 rakenteellisen työttömyyden ollessa noin 8-10%.

Vaadi soppariin takuu käytettävän rahan tms maksuvälineen arvosta, että se vastaa tämän päivän tonnia euroissa. Tuolloinhan kauppaa käydään taas oravan- ja majavien nahoilla (saattavatpa käytössä olla dinaaritkin.. ).

[pelle12]

Kaino kysymys täältä takarivistä:

Mitä se työperäinen maahanmuutto meitä auttaa, kun jokaista työn perässä muuttanutta kohti meillä on 20 ikuistyötöntä lantamaja-arkkitehtiä, kamelintaluttajaa, khat-kauppiasta, kävelevää synnytyskonetta, karvanaamaimaamia ja moninkertaista nuorisorikollista?

Kysehän on huoltosuhteesta, eikö?

Ainakin saamme  kulttuurien rikkautta, diversiteettiä, ja kenties jopa ihka uusia geenejäkin rikastuttamaan degeneroitua geenipuuliamme. Sukurutsahan tässä meidät muuten perii. Elikkäs aina löyty hyvä (teko)syy. Täytyy vain osata valkata se kulloiseenkin tilanteeseen ja suhdanteeseen ja ajankohtaan sopiva. Ts. wanha sananlaskun mukaan: Kyllä susi syitä löytää kun mieli lampaanlihaa tekee.

[pelle12]

Nämä ajatukset välittyivät Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin Swedenborgin seuraajien kautta. Yhdysvallat ja Kanada ovat hyviä esimerkkejä maahanmuuton hedelmällisyydestä, ainakin muiden kuin intiaanien näkökulmasta.

MAURI YLÄ-KOTOLA
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.

Joo, olen aina ollutkin sitä mieltä että USA on siinä mielessä aika hyvä esimerkki. Hyvää esimerkkiä tunnetusti pitää seuratakin:

- mannerkohtaiset pakolaiskiintiöt, jotka varmistavat etteivät kaikki pakolaiset ole Afrikasta tai Lähi-idästä,
- sosiaaliturva, joka ei ole ikuinen,
- rikollisten karkottaminen vaikka olisivat pakolaisia,
- ei mitään oman kielen tai uskonnon opetusta kouluissa.

Mauri Ylä-Kotola varmaan kannattaa näitä kaikkia edellämainittuja.

Pelkäänpä pahoin, että Ylä-Kotolalle USA on kirosana (ihan ydinjatkeessa), joten tuskinpa hän suostuu ottamaan mitään mallia USA:sta, olipa käytäntö kuinka hyvä tahansa.

[Ano Nyymi]

Alkuasukas on aivan oikeassa. Työvoiman maahanmuutosta ei ole hyötyä jos sille työvoimalle ei ole tarjota työpaikkoja. Tarvittaisiin laajaa työpaikkojen maahanmuuttoa jotta voitaisiin puhua nykyisen elintason säilyttämisestä. Tällaista ei ole tulossa.

Ja kun ne tänne tulijatkaan eivät näytä niitä työn sankareita varsinaisesti olevan, niin vaikka työpaikka edes osalle löytyisi, se ei todennäköisesti jonkun tekosyyn takia kelpaisi.

Onhan tämä aika hupaista; tulijat ovat työhaluttomia ja niitä työpaikkoja ei ole edes omille työttömille, joten ehkä olisi paras median vain lopettaa se meuhkaaminen työvoimapulasta ja sosiaaliturvapaikanhakijoijsta sen paikkaajina.

Ei tuota moskaa enää kukaan usko.