Mille alalle kannattaa kouluttautua tulevaisuutta silmällä pitäen?

[requiem]

Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).

Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.

Onko näin? Lekureita on ihmisläheisissä hommissa (esim. vastaanotolla), vähemmän palveluhenkisissä hommissa (esim. kirurgia, oikeuslääketiede) ja vaikkapa tutkimusalalla. On yksityistä, kunnallista ja valtion hommaa. On sen kymmenet erikoistumisalat.

Lääketieteen lukemista puoltaa ihmisten geneettinen erityispiirre sairasteluun. Toisaalta pääseminen lääketieteellisen on haasteellisempaa kuin teknillisen yliopistoon. Tosin ei päättäväiselle hakijalle tietenkään mikään mahdottomuus, mutta jos se ei vain jostain syystä tärppää, niin teknilliset yliopistot ovat ainakin hyvä paikka hankkia sitä pääsykokeissa vaadittavaa luonnontieteellistä osaamista.

Di:n etuina, kuten lääkärinkin, ovat mahdollisuudet työllistyä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, tutkjaksi tai vaikkapa työnjohtoon, myöskään akateeminen ura ei ole mitenkään poissuljettu. En tiedä miten kansainvälistyminen koskee lääkäreiden työmahdollisuuksia ulkomailla, mutta ainakin dippainsseillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös Suomen ulkopuolella johtuen tekniikan yleismaailmallisuudesta.

[Luotsi]

Koko kysymyksenasettelu on hieman "vino". Itse näet uskon että itsekullakin löytyy lahjukkuutta jollekin alalle, ja tietenkin kannattaa suuntautua sellaiselle alalle jolle intoa & lahjoja riittää. Jos kuitenkin ajattelit että "leipäpapin" hommat riittää, niin kyllähän sitten kannattaa hakeutua alalle jossa tyypillisesti työskennellään valtion/kunnan virkamiehenä - keskinkertaisuus riittää mainiosti eikä sitä intoakaan pahemmin noteerata. Palkanmaksu varsin turvattua riippumatta työpanoksen arvosta tai tarpeesta, päinvastoin kuin yksityisellä.

[Juki]

Lääketieteen lukemista puoltaa ihmisten geneettinen erityispiirre sairasteluun. Toisaalta pääseminen lääketieteellisen on haasteellisempaa kuin teknillisen yliopistoon. Tosin ei päättäväiselle hakijalle tietenkään mikään mahdottomuus, mutta jos se ei vain jostain syystä tärppää, niin teknilliset yliopistot ovat ainakin hyvä paikka hankkia sitä pääsykokeissa vaadittavaa luonnontieteellistä osaamista.

Jaa-a. Paha sanoa: on kokemusta vain toisista kokeista, mutta eivät esim. ne fysiikan pääsykokeet siellä tekniselläkään kovin helpoilta näyttäneet.

Di:n etuina, kuten lääkärinkin, ovat mahdollisuudet työllistyä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, tutkjaksi tai vaikkapa työnjohtoon, myöskään akateeminen ura ei ole mitenkään poissuljettu. En tiedä miten kansainvälistyminen koskee lääkäreiden työmahdollisuuksia ulkomailla, mutta ainakin dippainsseillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös Suomen ulkopuolella johtuen tekniikan yleismaailmallisuudesta.

Luulenpa, että kansainväliselle uralle on helpompi päästä tekniseltä alalta. Jos lekuriksi aikoo päästä, pitänee mennä yksityiselle firmalle ja ounastelen, että julkiselle puolelle on hyvin vaikea päästä ellei sitten ole oman alansa aivan ehdoton huippu. Teknisellä puolella ne yritykset ovat pääsääntöisesti yksityisiä, eli siellä on enemmän valinnanvaraa. Sauti-Arapiassa olisi mollin sivujen mukaan parille lääkärille töitä hyvin eduin. Nyt kun olisi vielä se koulutus - ja jokin aivan toinen maakin

Niin ja lekuriksihan tuntuu pääsevän aivan ilman koulutustakin...kylä kelpaa...

[Jack]

Opettajaksi, mielellään kielten opettajaksi.

Jos jollakin alalla on pois työstä vähän pitempään (kertoo nimimerkki "kokemusta on") putoaa kokonaan työuran ulkopuolelle eikä kelpaa työhön edes palkatta. Opettajan kohdalla on toisin. Jos johonkin kouluun tarvitaan epätoivoisesti opettaja huomenaamuksi, koulu ei hylji muodollisesti pätevää ja jonkin verran työkokemusta omaavaa hakijaa, vaikka hänen edellisestä opetustyöstään olisi vierähtänyt jo pidemmän aikaa. Ja kun tällaiseen sijaisuuteen pääsee kiinni, onkin jo saanut työelämän oravanpyörästä kiinni.

Tämä "hyvä puoli" koskee tietenkin vain niitä, jotka eivät ole varmoja katkeutumattomasta uraputkestaan jollakin muulla alalla. Ja ehkä se koskee vähän kesäihmisiäkin, eli niitä, joiden mielestä on mukavampaa nauttia Suomen lyhyestä kesästä ulkona luonnossa kuin työssä neljän seinän sisällä.

Omia haaveammattejani ovat olleet työt, joissa saa vaihtelua ja joihin sisältyy toimintaa. Ykköshaave olivat merenkulkuun liityvät työt. Niissä pääsisi olemaan jonkin verran ulkonakin, mikä olisi hyvä asia kesäaikaan. Mahdollinen korvikeammatti - jos ei ura merellä urkenisi - oli "maantielaivan" kipparin eli rekkakuskin tai bussikuskin homma. Junankuljettajan ammatti ei koskaan kiinnostanut, koska en ole asunut rautatiepaikkakunnalla, ja junat ovat sen vuoksi olleet aina vähän vieraita. Lentäjän ammattista haaveilemisen taas ymmärsin utopiaksi jo varhain, joten sitä en ole koskaan miettinyt.

Nuo olivat haaveita. En päässyt opettajaksi (pyrin kieltenopettajan, peruskoulunopettajan ja ammatillisen opettajan koulutukseen), enkä päässyt merille (haave meriupseerin urasta tyssäsi siihen, kun jouduin Upinniemen sijasta Vekaranjärvelle, ja siviililaivurin ura tyssäsi siihen, kun suorittamani kuljettajankirja mitätöitiin) eikä avautunut ura bussikuskina (en läpäissyt HKL:n äärimmäisen vaativaa pyrkimismenettelyä - joka ei näy olevan Afrikan rattimiehille mikään ongelma).

Ennen kaikkea kannattaa pyrkiä ammattiin, johon pääsee.

[Juki]

Ei se ihan noin ole. Nyt opettajiksi eivät kelpaa pätemättömät eivätkä varsinkaan pätevät. Kysy vaikka työvoimatoimistosta...Mutta tuon alan suhteen sinulla on käynyt hyvä tuuri, vaikka itse ajatteletkin toisin.

Rakennusala muuten tuottanee tulevaisuudessa; vuosituhannen vaihteessa tehtiin niin huonotasoista työtä, että muutaman vuoden päästä ekat rempat ovat jo edessä. Tilaaja ei katso enää hintaa, vaan maksaa mitä tahansa, jotta saisi laatutyötä ja välttäisi aiemmat virheet.

[aivovuoto]

Jaa-a. Paha sanoa: on kokemusta vain toisista kokeista, mutta eivät esim. ne fysiikan pääsykokeet siellä tekniselläkään kovin helpoilta näyttäneet.

Kun itse osallistuin noihin teknillisten yliopistoiden (TKK:ko se nyt oli) hakusysteemiin, niin on todettava, että melkoista pässinlihaa olivat YO-kirjoituksiin nähden. Sitten sieltä tuli tervetulotoivotuksia ja muuta itsekehua, joten haistatin sillä pitkät (ylikriittinen?  ) ja valitsin yliopiston vastaavan koulutuksen, joka kaiketi liikkuu astetta teoreettisemmalla tasolla. Kato on ainakin kova valmistuneet/vastaanotetut-suhteella erinäisistä syistä. Yksi niistä on varmaan pyrkyröinti lääketieteelliseen, jota en itse oikein ole täysin hahmottanut. Tietysti puutteellinen ymmärrys kasvaa ja varmistuu, mutta kaiketi paremmalla pääsykokeeseen valmistautumisella pääsisi vähemmällä.

Noin yleisesti sanoisin, että kannattaa punnita rahanhimo (hyvin matala itsellä), kiinnostavuus, haastavuus vastuullisuus ja peilata sitä vasten vasta ns. varmoja aloja pitkällä aikavälillä.

[Jouko]

Turva-ala on taatussa kasvussa. Sitä ennen kaikki maahanmuuttoon ja monikulttuurin liittyvä tietysti työllistää. Sosiaalipuoleen en paljoa laskisi koska se tulee romahtamaan. Terveydenhuollossa riittää aina töitä ja haudankaivuualalla myös. Vanhimman ammatin harjoittamisesta ei kannata edes puhua. Maatalous nousee arvoon arvaamattomaan kun kaikki muu romahtaa.

[Tommi Korhonen]

Olen itse di, mutta suosittelen ihan käsityö-asiantuntija-ammattia. Esimerkiksi sähkömies. Sähkömiehellä on taatusti hommia, osaajia on vähän ja kysyntä suurta. Projektit ovat pienehköjä ja hyvin vaihtelevia ja asiakkuuksia varmasti saa hoitaa myös positiivisesti. Monet vanhat sähkömiehet on jörököllejä, nuoremmalle, modernille asenteelle varmasti olisi kysyntää! Itse hommakin voi olla ihan älyllisesti palkitsevaa, ainakin jos nostaa omaa osaamistaan vähän erikoistuneemmaksi. Eikä sähkömiehen hommat taaatusti lopu tai karkaa Intiaan!!

On akateeminenkin koulutus hienoa, jos pääsee sopivaann henkisesti haastavaan rooliin. Mutta vaarana on joutua joko leipätutkijaksi. Tutkijan homma muuten on hienoa, mutta pienipalkkaista ja siinä on vaikea "edistyä" suuresti. Akateeminen koulutus itsessään ei takaa mitään, joskin sillä on jo itseisarvoa ja pelkkä tiedon saaminen on hienoa. Jos älli riittää, yliopistoissa nimittäin voi olla - alasta riippuen - myös aika haastavaa ja tie on jyrkkä (kovissa tieteissä).

Olen toki omaan työhöni todella tyytyväinen. Haasteita on, akateemista vapautta ja joskus jopa asiantuntemisen riemua. Ja toisaalta joskus sitä burn-outin fiilistä kun ei näe mitään konkreettista käsiensä jälkiä.

Työ-, palkka- ja vaihtelevuusmielessä suosittelen kyllä käsityö-asiantuntija-ammattia.

[JR]

Näinhän se kyllä on, että menestyjiä ovat kaikki ne ammatit, joiden harjoittamiseen liittyy luvanvarainen osaaminen ja vaativa käsillä tekeminen.
Olen aina pitänyt sähkömiehiä mystisinä supermiehinä, joiden käsien läpi korkeimmat voimat pyörittävät maailmaa.
Edellä kirjoitin, että joudun varmaan ruoto-ongelman takia vaihtamaan alaa ja parhaillaan mietiskelen kuumeisesti, että mihin sitä ryhtyisi.
Ammatinvalinnan ohjaaja olisi laittamassa vanhaa äijää lukemaan sosiaalialaa ammattikorkeakouluun, mutta mahtaakohan kannattaa? Itse tykkäisin ryhtyä putkimieheksi, erilaiset lämmönjakohässäkät pumppuineen, antureineen ja venttiileineen ovat, kuin taideteoksia. Valitettavasti hankalat työasennot sulkevat tämän alan pois.
Käden taidot minulla on valmiiksi hyvää luokkaa ja silla alalla pärjäisin varmasti. Hyvänkokoiset toimitilat löytyisi ja kohtalainen työkaluvalikoima kaiken päälle. Mitäs rupeis tekemään? Alanko takomaan kahleita, vai veistämään jalkapuita?

[Tommi Korhonen]

Jos ikää on sen verran että tuohon uuteen uraan ei kannata ihan liikaa nojata, niin joku itselleen mieluisa artesaani-ala on myös mahdollinen. Sellaiset vain eivät ole yleensä kovin tuottoisia, joten sen täytyy olla enemmän hyvä harrastus. On meillä esim ihan loistavia puukkoseppiä ja vastaavia jotka ovat maineensa saaneet ja ansainneet, ja tienaavatkin kun kunnolla tekevät.

On myös pöytä-työ-asentajahommia, hienomekaanikoita ja vastaavia, olisko niistä mihinkän?

Hieman raadollista kypsälle ihmiselle, mutta kyllä kauppaopiston kautta pääsee varmasti monipuolisiin ja mielenkiintoisiin hommiin, jos siis ihmisistä pitää.

[JR]

Nuorna miesnä tuli käytyä kotiteollisuuskoulun metallityölinja, mistä nykyään tulee niitä artesaaneja. Lähes koko työikäni olen toiminut ihan muulla alalla ja yrittäjänä, mutta metallityötaitoja olen tarvinnut koko ajan monenlaisessa remontti ja työlaiteaskartelussa. Sehän tässä on, että olisi hyvät toimitilat olemassa ja yrityskin olemassa, mutta ukolta niska mennyt leikkauksessa lopullisesti pilalle. Viimeisimmät työvuodet leikkauksen jälkeen yhtä helvettiä kivun takia.

Ammatinvalinnanohjaaja ehdotti myös hienomekaanikon, tai pienkonekorjaajan koulutusta. Molemmat kyllä kiinnostaisi. Híenomekaniikasta en paljoa tiedä, aivan viimeaikoina on tullut ensimmäiset ikänäön oireet, mitkä varmaan haittaisivat työssä. Pienkonekorjaaja olisi loistava juttu, mutta enimmäkseen pienkoneissa on vetokäynnistys, mikä on myrkkyä huononiskaiselle. Moottoripyöriä olen laitellut koko ikäni, että pohjaa olisi varmaan ilman koulutustakin.

Kaupallinen ala varmaan olisi ihan mahdollinen, siihenkin olisi pohjaa ja vähän koulutustakin valmiina.