Nicolai Sennels HommaForumin haastattelussa

[Homma Admin]

HommaForumin M.K.Korpela haastatteli Nicolai Sennelsiä 17.12.2009.

Alkuperäinen englanninkielinen haastattelu löytyy täältä:
http://hommaforum.org/index.php/topic,19459.0.html

Käännös: Veikko Suvanto


Nicolai, kertoisitko lyhyesti tähänastisen elämäntarinasi?

Synnyin vuonna 1976 ja kasvoin Tanskan maaseudulla. Opiskellessani Kööpenhaminassa toimin teinejä avustavana sosiaalityöntekijänä. Psykologian opintojeni aikana soitin myös muutaman vuoden ajan puoliammattilaisessa rockbändissä. Olen tehnyt koko aikuisikäni työtä ongelmanuorten kanssa. Minun on aina ollut helppoa pitää heistä, saada heihin yhteys ja auttaa heitä. Olen kehitellyt uudenlaisia terapiamuotoja, etenkin musliminuorille, ja niitä on kehuttu monissa ammattilehdissä, sanomalehdissä ja radiossa.

Milloin aloit kiinnostua integraatioon ja islamiin liittyvistä kysymyksistä?

Kymmenen vuotta sitten Tanskassa sattui kammottava tapaus. Neljä muslimipoikaa raahasi nuorta naista tukasta pitkin Kööpenhaminan suurinta ostoskatua Strøgetia ja yritti raiskata tämän. Vaikka nainen huusi ja oli selvää että jotakin hirveää oli tekeillä, kukaan ei tehnyt elettäkään estääkseen tätä tapahtumasta. Kuvitelkaa: nuorta naista raahataan pitkin Tanskan vilkkainta ostoskatua eikä kukaan puutu tähän mitenkään. Pahinta mitä itsetunnolleen, henkilökohtaiselle etiikalleen ja humanistisille arvoilleen voi tehdä on olla estämättä pahan tapahtumista, vaikka se sitten merkitsisikin työtoverien, ystävien tai suvun paheksuntaa tai jopa mustaa silmää. Jos autamme heikompiamme vain silloin kun se ei merkitse minkäänlaista riskiä meille itsellemme, olemme hyödyttömiä pelkureita. Nykyään tämä auttaminen ei ole niinkään fyysistä – joskin kaikkien miesten pitäisi mielestäni oppia kamppailutaitoja joko taistelulajeissa tai armeijassa – vaan pikemminkin henkistä. Kirjeiden kirjoittaminen yleisönosastoihin, blogin pitäminen, rehellisten ajatustensa ilmaiseminen keskustelun siirtyessä lounastauolla islamiin tai maahanmuuttoon – kaikki tällainen auttaa paljon. Sen sijaan passiivisena pysyminen samalla kun naisia kohdellaan kaltoin ja epäonnistunut integraatio uhkaa koko arvojärjestelmäämme ja hyvinvointivaltioitamme merkitsee vastuusta vetäytymistä. Etenkin miesten tulisi suhtautua vakavasti osaansa naisten suojelijoina.

Kuten suurin osa tanskalaisista, minäkin olin järkyttynyt raiskaustapauksesta kuullessani. Sekä tapauksen brutaalisuus että naisen jääminen vaille apua tuntui hirvittävältä. Ennen tätä tapausta en ollut ottanut islamin ja muslimimaahanmuuton kritiikkiä kuuleviin korviini, mutta sen jälkeen aloin kuunnella vakavissani. Noihin aikoihin olin edelleen varma että integraatio onnistuisi ennen pitkää ja että jännitteet etnisten ryhmien välillä johtuivat pääasiassa yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Pelkäsin myös arvostelua muiden taholta siinä määrin etten kertonut heille epäilyksistäni. Nyt on toisin: en enää äänestä sosiaalidemokraatteja enkä välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat muslimikulttuuria yms. koskevista mielipiteistäni. En ole myöskään enää passiivinen – tunnen kunnia-asiakseni puolustaa alistettuja musliminaisia ja vapauksiamme ja näyttää ihmisille, että meillä on oikeus sanoa kakistelematta mitä mieltä olemme islamista ja muslimimaahanmuutosta.

Sivumennen sanoen: kävi sattumalta niin, että kolme noista neljästä muslimipojasta tuomittiin joksikin aikaa laitokseen jossa minä olin tuolloin töissä. He olivat epävarmoja, hämmentyneitä nuoria miehiä, joilla oli muslimimiehille liiankin tyypilliset sovinistiset asenteet ja voimakas uhrimentaliteetti eikä mitään varsinaisia elämänarvoja, paitsi pyrkimys saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kertoisitko konfliktistasi Kööpenhaminan kaupunginhallituksen kanssa?

Tehtyäni vuosia töitä sekä tanskalais- että muslimilasten ja -nuorten kanssa minulle oli valjennut, että näiden kahden kulttuurin välillä on hyvin syviä psykologisia eroja. Nämä erot ovat niin syvällekäyviä että muslimien täytyisi luopua monista perustavista arvoistaan voidakseen integroitua yhteiskuntaamme ja tuntea itsensä tanskalaisiksi, suomalaisiksi, saksalaisiksi jne.

Koska olen rikollisuuteen ja maahanmuuttajiin erikoistunut psykologi, Kööpenhaminan integraatiovastaava Jakob Hougaard kutsui minut osallistumaan integraatiota käsittelevään konferenssiin kaupungintalolla. Keskustelu koski rikollisia maahanmuuttajia, maahanmuuttajia ja integraatiota, maahanmuuttajia ja terrorismia, maahanmuuttajia ja rinnakkaisyhteiskuntia jne. Minua alkoi ärsyttää keskustelun yleinen kulku, sillä kaikki osanottajat niputtivat "maahanmuuttajat" yhteen ikään kuin he kaikki tulisivat samasta kulttuurista. Esitin omana käsityksenäni että suurin osa ongelmallisista maahanmuuttajista tulee muslimikulttuureista ja että meidän tulisi ratkaisuja ja toimintamalleja miettiessämme ottaa huomioon kulttuuriset tekijät. Tämä oli liian suoraa puhetta sekä Hougaardille että suurimmalle osalle keskustelijoista. Toinen keskustelu konferenssissa koski sitä että meidän pitäisi auttaa rikollisia maahanmuuttajia löytämään rauha elämässään rohkaisemalla heitä suuremmassa määrin uskonnon pariin. Tällöin minä muistutin Hougaardia ja muita keskustelijoita monista Koraanin kohdista, joissa yllytetään muslimeja tekemään rikoksia – ja että monet Kööpenhaminan moskeijoista tiedetään erittäin radikaaleiksi. Tämäkin oli poliitikoille liikaa.

Sittemmin olen väitellyt Kööpenhaminan pormestarin kanssa sanomalehti Jyllands-Postenin nettisivuilla pitämässäni blogissa nimeltä "Kulttuurien kuilu". Debatti alkoi siitä että hän lupasi kustantaa muslimien uskonnolliset juhlat, jos nämä auttaisivat häntä tulemaan valituksi uudelleen paikallisissa vaaleissa 17. 11. 2009. Hän ei muuten voittanut vaaleja. Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Miksi muslimien kanssa on niin vaikea saada aikaan dialogia korkeasta rikollisuusasteesta ja integraatio-ongelmista?

Syy piilee kulttuuripsykologiassa. Muslimikulttuurissa ihmiset katsovat, että heidän elämäänsä kontrolloivat pääasiassa ulkopuoliset tekijät: islam, Allah, imaami, perheen isä, kulttuurin normit ja perinteet sekä – aina kun ilmenee jokin ongelma – vääräuskoiset ja etenkin vääräuskoiset auktoriteetit. Länsimaisessa kulttuurissa tilanne on monessa suhteessa päinvastainen. Katsomme olevamme itse vastuussa elämästämme. Pidämme motivaatiotamme, elämänkatsomustamme, ajattelutapaamme, kommunikointi- ja toimintatapojamme tärkeimpinä elämäämme vaikuttavina tekijöinä. Siksi meillä on niin paljon psykiatreja ja terapeutteja, suuri määrä yhteiskuntatieteitä, rivikaupalla elämänhallintakirjoja yms., jotka on kirjoitettu sisintä elämäämme ajatellen ja perustuvat sille ajatukselle että me luomme ja hallitsemme itse elämäämme. Nämä asiat ja tämä katsantokanta puuttuvat muslimikulttuurista. Jos olet muslimi ja sinulla on jokin ongelma, sinua ei ole kasvatettu  ajattelemaan: "Mitä teen väärin koska joudun jatkuvasti vaikeuksiin?" Muslimikulttuurissa katse on aina suunnattu ulkomaailmaan: "Kuka teki tämän minulle, minun elämälleni?"

Tällainen ajattelutapa saa ihmisen pitämään aina itseään uhrina ja jotakuta tai jotakin ulkopuolista syypäänä ongelmiinsa. Professori Bernard Lewis, kuuluisa islam-historioitsija, on tehnyt  saman  havainnon. Hän muotoili tämän kulttuurieron niin, että länsimaalaiset kysyvät: "Mitä tein väärin?", kun taas muslimit kysyvät: "Kuka teki tämän minulle?"

Niinpä monet muslimit ovat sitä mieltä etteivät he ole itse vastuussa ongelmistaan. Ja on vaikea puhua ihmiselle hänen ongelmistaan jos hänen mielestään kaikki on jonkun muun syytä...

Liittyykö rikollinen käyttäytyminen jotenkin kasvatukseen?

Mitä suurimmassa määrin. Hyvän kasvatuksen saaneilla ihmisillä on yleensä hyvä itsetunto, he ovat yleensä hyväntuulisia ja osaavat ratkaista ongelmansa rakentavalla tavalla. Heidän on helppo rakastaa lähimmäisiään ja olla hyödyksi sekä heille että itselleen.

Kokeneena ammattipsykologina voin kertoa että useimmilla rikollisilla on sisimmässään paljon vihaa, epävarmuutta ja hyvin vähän kykyä empatiaan. Tärkeä kysymys on seuraava: miksi niin monet muslimit saavat sellaisen kasvatuksen joka tekee heistä rikollisia?

Vastaan kysymykseen analogialla. Jotkin perheet tarjoavat lapsille hyvän kasvuympäristön. He oppivat ottamaan vastuuta, tuntemaan empatiaa ja tajuamaan että tuhoisat tunteet kuten viha, kateellisuus, kostonhalu jne. ovat negatiivisia ja että ne tulee pitää kurissa. Toiset perheet taas tarjoavat huonon kasvuympäristön: lapsista tulee yhteistyökyvyttömiä, haluttomia sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin, piittaamattomia muista ja itsestään jne. Tässä mielessä jokaisessa perheessä on oma kulttuurinsa, omanlaisensa tunne- ja kulttuuriympäristö joka muokkaa siinä kasvavia ihmisiä. Perheet ovat erilaisia ja voivat vaikuttaa ihmisten kehitykseen terveellisellä tai epäterveellisellä tavalla, ja sama pätee myös kulttuureihin.

Ei ole epäilystäkään että muslimikulttuuri tarjoaa yleisesti ottaen epäterveen kasvuympäristön. Sille ominainen vihan ihailu, naisellisten piirteiden (joita psykologiassa kutsutaan "feminaksi") tukahduttaminen, epävarma suhde kunniaan, uhrimentaliteetti ja kyvyttömyys nähdä yhteys oman käytöksen ja omien ongelmien välillä on kaikki omiaan luomaan epäkypsiä, aggressiivisia ja matalalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä.

Pidetäänkö näkemyksiäsi poliittisina eikä ammattipsykologin esittäminä kiihkottomina havaintoina?

Minua ja kirjaani on toki kritisoitu. Kuten voitte itsekin kuulla, sanon asiat suoraan. Mutta kriitikoillani joko ei ole kokemusta työskentelystä muslimien kanssa tai sitten he ovat itse muslimeja. Kun luennoin opettajille ja sosiaalityöntekijöille kouluissa joissa on paljon muslimeja, he ovat aina samaa mieltä kanssani. Noissa tilaisuuksissa keskustelu ei koske sitä, olenko väärässä vai oikeassa, sillä he kaikki ovat tehneet täsmälleen samanlaisia havaintoja kuin minä. Luentojen päätteeksi siirrymme heti pohtimaan ratkaisuja. Kirjani arvosteltiin hiljattain tanskalaisten ammattipsykologien lehdessä PsykologNyt. Arvostelu oli hyvin myönteinen ja kirjaa kuvailtiin "provosoivaksi herätyshuudoksi, vakuuttavaksi ja konkreettisiin esimerkkeihin perustuvaksi". Myös monet sanomalehdet kirjoittivat siitä myönteisesti ja jopa kuuluisin muslimipoliitikkomme, Naser Khader, joka on itsekin kirjoittanut kirjan muslimikulttuurista, antoi siitä myötämielisen lausunnon. Khaderin mukaan "Nicolai Sennelsin ammattikokemus on poikkeuksellinen ja hänen selkeät esimerkkinsä tekevät tästä kirjasta pakollista luettavaa jokaiselle opettajalle ja sosiaalityöntekijälle". Ihmiset joilla on kokemusta muslimeista pitävät minua kokeneena ammattipsykologina.

Mikseivät media ja akateemiset piirit reagoi millään tavoin? Johtuisiko tämä siitä että ne toimittajat ja yliopistoväki, joilla on niin sanoakseni oma lehmä ojassa myönnytyspolitiikassa, olisivat vaarassa joutua luopumaan urastaan? Paluu assimilaatiopolitiikkaan merkitsisi monille monikultturismista uran tehneille ihmisille mediassa ja yliopistoissa henkilökohtaista katastrofia.

Tärkein opinkappale akateemisissa piireissä on se että syyn ja seurauksen laki ei päde muslimien kohdalla. Tarkoitan syyllä ja seurauksella yksinkertaisesti sitä että ihmiset luovat itse oman elämänsä. Yliopistomaailmassa opetetaan että köyhien ja yhteiskunnalle vahingollisten ihmisten kohtalo on meidän muiden käsissämme. Kuitenkin on selvää että muslimit ovat itse vastuussa ongelmistaan kieltäytymällä integroitumasta, oppimasta tanskaa, tarjoamasta lapsilleen koulutusta, työskentelemästä, avautumasta läntiselle kulttuurille jne. Naisellisten piirteiden tukahduttaminen on erityisen vahingollista sekä heidän naisilleen, miehilleen ja lapsilleen että mahdollisuudelle rakentaa vapaita, demokraattisia ja humaaneja yhteiskuntia. Yliopistoväen mielestä syyn ja seurauksen laki pätee ainoastaan rikkaiden ihmisten kohdalla: kun he ovat epätoivoisia tai epäonnistuneita, se on heidän omaa syytään ja heille ihan oikein... Naurettavaa. Jos emme halua näyttää ihmisille, missä määrin he ovat itse vastuussa ongelmistaan, kuinka voimme opettaa heitä ratkaisemaan nuo ongelmat?

Iso-Britannia ja Ruotsi tuntuvat kilpailevan siitä, kumpi on Euroopan mestari lakaisemaan ongelmat maton alle. Tanskaa taas pidetään joskus eräänlaisena vapaamman keskustelun edelläkävijänä. Mutta tämä käsitys Tanskasta ei ehkä ole täysin oikea – osa tanskalaista mielipideilmastoa ovat kuitenkin edelleen Tøger Seidenfaden ja DR. Onko Tanskan politiikassa siis muuttunut viime vuosina niin paljon kuin puheista voisi päätellä?

Tanska on maailmankuulu avoimesta islamia ja muslimimaahanmuuttoa koskevasta keskustelusta. Ja tämä huomio on epäilemättä ansaittu. Sanomalehdissä julkaistaan jatkuvasti kirjeitä joissa kritisoidaan islamia ja muslimien epäonnistunutta integraatiota. Tanskalaiseen kulttuuriin yksinkertaisesti kuuluu, että ihmisiä jotka suuttuvat arvostelusta ja menettävät malttinsa pilkataan julkisesti. Meillä on toki myös ihmisiä jotka eivät tajua islamin ja etnisten jännitteiden vaaraa. Ei ole epäilystäkään että äärivasemmistolaiset lehdet kuten Tøger Seidenfadenin Politiken menettäisivät lukijoita – ja siten myös rahaa – jos ne ottaisivat realistisemman asenteen näihin ongelmiin. Mutta ne menettävät lukijoita joka tapauksessa ja ainoat äärivasemmistolaiset puolueet, Enhdeslisten ja De Radikale Venstre, ovat nekin hiljalleen valumassa eduskunnan viemäristä alas. Normaali kadunmies ja -nainen näkee selvästi mitä maallemme on tapahtumassa. Hän tapaa aggressiivisia muslimeja diskoissa, lastensa kouluissa, metrossa jne. On tärkeää että ihmiset puhuvat näistä asioista. Jokainen joka mainitsee muslimimaahanmuuttoa koskevista huolistaan vaikkapa työpaikalla auttaa monia työtovereitaan ajattelemaan asiaa ja puhumaan siitä avoimemmin töissä, perheaterioilla jne.

Jos saisit päättää, mikä olisi tärkein muutos jonka tekisit tavassa käsitellä muslimimaahanmuuttajia?

Ihmisten kutsuminen täysin erilaisesta kulttuurista asumaan meidän maissamme on suurin sosiologinen koe ihmiskunnan historiassa ja on selvää että se päättyy huonosti. Syvällekäyvät muutokset kokonaisen maanosan demografiassa ovat äärimmäisen vaarallisia. Maahanmuuttajat joilla ei ole halua assimiloitua – siis omaksua kulttuurimme ja tulla länsimaalaisiksi – eivät kuulu tänne. Meidän pitäisi löytää planeetaltamme jokin paikka jossa sellaiset ihmiset voisivat elää ilman painetta sopeutua ja jossa heidän yhteiskunnalle haitallinen käytöksensä, uskonnollinen fanatisminsa ja taloudellinen taakkansa ei vahingoittaisi heidän ympäristöään.

Maahanmuuttokriittisillä keskustelupalstoilla myönnytyspolitiikkaa pidetään onnistuneen integraation täydellisenä vastakohtana. Etenkin muslimivoittoisilla alueilla asuneet tanskalaiset ja ruotsalaiset sanovat että myönnytykset saavat muslimit vain vaatimaan lisää. Onko myönnytyksillä vaikutusta rikollisuuteen? Ovatko kaikki myönnytykset pahasta vai näetkö niissä joitakin valoisia puolia?

Myönnytykset vahvistavat epäilemättä muslimien tunnetta että he ovat voimakkaita ja oikeassa. Se saa myös meidät näyttämään heikoilta heidän silmissään. Heidän uhrimentaliteettinsa kasvaa joka kerta kun joku myönnytyspolitiikan harjoittaja avaa suunsa. Myönnytykset nimittäin kuuluvat läntiseen perinteeseen. Me odotamme että tekemällä kompromisseja ja olemalla ystävällisiä saamme toiset tuntemaan kiitollisuutta ja tekemään parhaansa ratkaistakseen ongelmansa. Muslimit ajattelevat toisin – heidän kulttuurissaan koira joka haukkuu kovimmin pääsee päälliköksi.

Me olemme tottuneet ajattelemaan että vain pienet koirat haukkuvat – isojen koirien ei tarvitse haukkua, koska ne voivat tehdä mitä haluavat. Kun ne haukkuvat, ajattelemme että ne ovat epäkypsiä ja tarvitsevat vain lisää kasvatusta. Tekemällä myönnytyksiä ja kompromisseja omien arvojemme suhteen saamme muslimit pitämään meitä heikkoina ja haavottuvaisina, ja he tuntevat yhä vähemmän tarvetta sopeutua kulttuuriimme. Myönnytyspolitiikka on kuolettava seuraus kyvyttömyydestä ymmärtää tätä oleellista eroa läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.

Pahinta mitä myönnytyspoliitikot ja poliittinen korrektius ovat saaneet aikaan on se että monet ihmiset pelkäävät sanoa mielipiteensä. Ihmiset pelkäävät vaikuttavansa rasistilta tai saavansa huonon maineen. Minun neuvoni heille on: älkää välittäkö! Jos näkisitte neljän pojan raahaavan tyttöä hiuksista – ettekö yrittäisi estää heitä? Jos olette vakavasti huolissanne islamista ja muslimimaahanmuutosta – eikö teidän vastuunne ole puhua siitä?

[do.ut.des]

Loistava haastattelu! Tässäpä tiivistetysti mitä itse pidän haastattelun asian ytimenä:

Maahanmuuttajat joilla ei ole halua assimiloitua – siis omaksua kulttuurimme ja tulla länsimaalaisiksi – eivät kuulu tänne.

Myönnytykset vahvistavat epäilemättä muslimien tunnetta että he ovat voimakkaita ja oikeassa. Se saa myös meidät näyttämään heikoilta heidän silmissään. Heidän uhrimentaliteettinsa kasvaa joka kerta kun joku myönnytyspolitiikan harjoittaja avaa suunsa. Myönnytykset nimittäin kuuluvat läntiseen perinteeseen. Me odotamme että tekemällä kompromisseja ja olemalla ystävällisiä saamme toiset tuntemaan kiitollisuutta ja tekemään parhaansa ratkaistakseen ongelmansa. Muslimit ajattelevat toisin – heidän kulttuurissaan koira joka haukkuu kovimmin pääsee päälliköksi.

Me olemme tottuneet ajattelemaan että vain pienet koirat haukkuvat – isojen koirien ei tarvitse haukkua, koska ne voivat tehdä mitä haluavat. Kun ne haukkuvat, ajattelemme että ne ovat epäkypsiä ja tarvitsevat vain lisää kasvatusta. Tekemällä myönnytyksiä ja kompromisseja omien arvojemme suhteen saamme muslimit pitämään meitä heikkoina ja haavottuvaisina, ja he tuntevat yhä vähemmän tarvetta sopeutua kulttuuriimme. Myönnytyspolitiikka on kuolettava seuraus kyvyttömyydestä ymmärtää tätä oleellista eroa läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.

Pahinta mitä myönnytyspoliitikot ja poliittinen korrektius ovat saaneet aikaan on se että monet ihmiset pelkäävät sanoa mielipiteensä. Ihmiset pelkäävät vaikuttavansa rasistilta tai saavansa huonon maineen. Minun neuvoni heille on: älkää välittäkö! Jos näkisitte neljän pojan raahaavan tyttöä hiuksista – ettekö yrittäisi estää heitä? Jos olette vakavasti huolissanne islamista ja muslimimaahanmuutosta – eikö teidän vastuunne ole puhua siitä?

Käänsin tekstin liitteeksi pdf-muotoon, jos joku haluaa jakaa sitä eteenpäin.

[M.K.Korpela]

Käänsin tekstin liitteeksi pdf-muotoon, jos joku haluaa jakaa sitä eteenpäin.

Sitä oikeastaan pitää levittää.

[muropää]

Kiitos käännöksestä saisiko tämän homman etusivulle.

[Lentomestari]

KLIK. Sinne meni, duuniin ja printtaan siellä, piti laittaa suorana tekstinä, ei hyväkäs osaa pdf-tiedostoa printata.

Tuo on niin makoisa teksti, ettei minua tästä hyvemmälle tuulelle saa mikään maailmassa. Loppiaisena teksti luetaan valvotusti yhdelle henkilölle, jolla ei silmät vielä ole oikein avautuneet.

Tällaiset ammattihenkilöiden puheenvuorot ovat kultaakin kalliimpia, tavis saa paasata suunsa kuivaksi ja mitään ei tapahdu, mahdollisimman korkea auktoriteetti tarvitaan  näihin talkoisiin. Näitä mielipiteitä tippuu pikkuhiljaa, toivottavasti saamme kuulla lisää samanlaista tekstiä, hyvä kulminaatiopiste oli tämä tytön raiskausyritys kauppakeskuksessa, herättää lukijan uteliaisuuden aivan alussa ja näin luultavasti suviskin lopulta innostuu  sen lukemaan. Perkele, minä luen vaikka ääneen tuon tekstin ensi tiistaina yhdelle jästipäälle, jos itse ei sitä lue.

[acc]

Loistava haastattelu! Tässäpä tiivistetysti mitä itse pidän haastattelun asian ytimenä:

Maahanmuuttajat joilla ei ole halua assimiloitua – siis omaksua kulttuurimme ja tulla länsimaalaisiksi – eivät kuulu tänne.

Myönnytykset vahvistavat epäilemättä muslimien tunnetta että he ovat voimakkaita ja oikeassa. Se saa myös meidät näyttämään heikoilta heidän silmissään. Heidän uhrimentaliteettinsa kasvaa joka kerta kun joku myönnytyspolitiikan harjoittaja avaa suunsa. Myönnytykset nimittäin kuuluvat läntiseen perinteeseen. Me odotamme että tekemällä kompromisseja ja olemalla ystävällisiä saamme toiset tuntemaan kiitollisuutta ja tekemään parhaansa ratkaistakseen ongelmansa. Muslimit ajattelevat toisin – heidän kulttuurissaan koira joka haukkuu kovimmin pääsee päälliköksi.

Me olemme tottuneet ajattelemaan että vain pienet koirat haukkuvat – isojen koirien ei tarvitse haukkua, koska ne voivat tehdä mitä haluavat. Kun ne haukkuvat, ajattelemme että ne ovat epäkypsiä ja tarvitsevat vain lisää kasvatusta. Tekemällä myönnytyksiä ja kompromisseja omien arvojemme suhteen saamme muslimit pitämään meitä heikkoina ja haavottuvaisina, ja he tuntevat yhä vähemmän tarvetta sopeutua kulttuuriimme. Myönnytyspolitiikka on kuolettava seuraus kyvyttömyydestä ymmärtää tätä oleellista eroa läntisen ja islamilaisen kulttuurin välillä.

Pahinta mitä myönnytyspoliitikot ja poliittinen korrektius ovat saaneet aikaan on se että monet ihmiset pelkäävät sanoa mielipiteensä. Ihmiset pelkäävät vaikuttavansa rasistilta tai saavansa huonon maineen. Minun neuvoni heille on: älkää välittäkö! Jos näkisitte neljän pojan raahaavan tyttöä hiuksista – ettekö yrittäisi estää heitä? Jos olette vakavasti huolissanne islamista ja muslimimaahanmuutosta – eikö teidän vastuunne ole puhua siitä?

Käänsin tekstin liitteeksi pdf-muotoon, jos joku haluaa jakaa sitä eteenpäin.

Hieno idea.

Osaisiko joku laittaa tekstiin sivunumerot ja lähteen julkaisuajankohtineen.

[Enni]

Erittäin hyvä.  Tässä oli ihan kaikki, mitä pitääkin. Loistavaa. 

[kertsu59]

Olipa ajatuksia herättävä haastattelu,iso käsi Homma Adminille suomentajalle.

[Nuivia Borealis]

Hieno haastattelu! Kestää taas hieman paremmin Thors&co:n mokutusta, kun tietää että maailmasta löytyy näinkin fiksuja ja rohkeita ihmisiä. Suurkiitos kääntäjälle!

Olisi kiva tutustua tuohon hänen kirjaansa. Ei vaan taida löytyä suomennosta tai edes englanninnosta... Jos joku tietää paremmin, niin pistäkää linkkiä. Voi sitten tehdä hankintatoiveen lähikirjastoon.

[AIP]

Tanskalaiseen kulttuuriin yksinkertaisesti kuuluu, että ihmisiä jotka suuttuvat arvostelusta ja menettävät malttinsa pilkataan julkisesti.

Meillä on näemmä opittavaa tanskalaisesta kulttuurista.

Julkinen närkästyminen tuntuu olevan nykyään jonkinlainen hyve, vaikka sen pitäisi juuri osoittaa närkästyjän ajattelukyvyn vajaavaisuus.

[Ääriuskomaton]

Käänsin tekstin liitteeksi pdf-muotoon, jos joku haluaa jakaa sitä eteenpäin.

Sitä oikeastaan pitää levittää.

Täydellisen samaa mieltä. Tämän teksin kun saisi taiottua Hyysärin sivuille.
Tuntui kiihkottoman järkevätä tavalta esittää asiat ja voisi asianmukaisuudellaan upota jopa moku-väkeenkin?

[CaptainNuiva]

Hyvä juttu oli mutta....Kukkahattu/politiikko saa tälläisesta itkupotkuraivarin(Koska vain hänellä on ainoa ja oikea tieto ynnä totuus hallussaan) ja taas kaikki jatkuu entisellään koska korrektisti käyttäytyen ketään ei saa loukata ja niinpä tuho etenee.

[Embo]

Kiitos kaikille tämän aikaansaaneille. Jälleen kerran Hommaforum johtaa laadukasta maahanmuuttokeskustelua tässä maassa (eihän sitä oikeaa keskustelua muualla käydäkään).

Haastattelun sisältö oli täyttä asiaa. Lisäksi tunnen miellyttävää vahingoniloa siitä, ettei yksikään tiedo(s)tusväline uskaltaisi moista haastattelua julkaista.

[Topelius]

Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Mielenkiintoinen haastattelu, mutta tämä kohta iski rajusti silmään. Englanninkielisestä versiostahan vielä puuttui tuo sana "tavallaan", eli Sennelsin suhtautuminen Bondamiin on huomattavan kielteistä.

Ensinnäkään pormestarin ensisijaisena tehtävänä ei ole kommunikoida kaupungin muslimiyhteisön kanssa, joten mikäli Sennelsin mielestä "meikkaava homoseksuaali" ei tähän kykene, se ei kuitenkaan tee Bondamista täysin kelvotonta pormestaria, kuten tässä annetaan ymmärtää.

Toiseksikin, länsimaisessa demokraattisessa yhteisössä kaupungin johtoon voidaan valita "meikkaava homoseksuaali", ja minun mielestäni tämä on aivan mielettömän hienoa. Pitäisikö Sennelsin mielestä tehtävään valita joku muu ihan vain muslimien miellyttämiseksi? Pitäisikö meidän siis karsia omia vapausihanteitamme muslimien pelon tai mahdollisten kommunikaatiovaikeuksien takia? Vai pitäisikö meidän ehkä sittenkin mieluummin pakottaa muslimit hyväksymään liberaalit eurooppalaiset arvot? Jos joku muslimi kieltäytyy kommunikoimasta Bondamin kanssa tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, niin onko ongelma Bondamissa ja tanskalaisissa äänestäjissä vai ko. muslimissa?

Rivien välistä olen lukevinani, että Sennels itse vastustaa ajatusta homoseksuaalista kaupungin johdossa. Tässä suhteessa hän muistuttaa itse heitä, joita on haastattelussa kritisoivinaan.

Paljon kiitoksia haastattelusta sen tekijöille. Etenkin juuri psykologinen ote oli paikoin hyvinkin mielenkiintoinen.

[M.K.Korpela]

Ensinnäkään pormestarin ensisijaisena tehtävänä ei ole kommunikoida kaupungin muslimiyhteisön kanssa, joten mikäli Sennelsin mielestä "meikkaava homoseksuaali" ei tähän kykene, se ei kuitenkaan tee Bondamista täysin kelvotonta pormestaria, kuten tässä annetaan ymmärtää.

Integraatiopormestari on hieman vaikea termi suomalaiselle , joten on käytetty termiä integraatiovastaava. Ehkä apulaispormestari olisi sekin käyttökelpoinen - miljoonakaupungilla on useita apulaispormestareita. Joka tapauksessa Bondan on juuri se Köpiksen virkamies joka joutuu kuulla muslimien vaatimuksia korvat punaisena.

Voisin kuvitella että Nicolain huomautus Bondamin homaseksuaalisuudesta on tässä kohtaa hieman tummaa huumoria , Bondam on muslimien yhdyshenkilönä tavallaan lumipallo helvetissä.

[Lettunen]

Hieno kirjoitus. Kukkahattujen mielestä pelkkä razzissmia. Jollain tapaa pelottaa pohjoismaiden tulevaisuus, kun miettii miten vaarallisen "hyvältä" teksti tuntuukaan..

[Jaska L]

Loistava kirjoitus.

Mannerheim sanoi aikanaan (Neuvostoliitolle nöyristelijöille), että "maan johto ei voita mitään alistumalla ja mielistelyllä" ja että "pitää pysyä arvokkaana, periaatteissaan lujana ja johdonmukaisena silti osoittamatta julkeutta tai epäystävällisyyttä".

Kuinka paljon kaipaisinkaan tällaista asennetta tälle ajalle. Alkaa potuttamaan tämä "tarjailu", jossa kaikki keskustelu tukahdutetaan poliittisen korrektiuden valheeseen.Tämä on sitä todellista ummehtunutta Suomea.

[tjuguskegg]

Hyvä juttu oli mutta....Kukkahattu/politiikko saa tälläisesta itkupotkuraivarin(Koska vain hänellä on ainoa ja oikea tieto ynnä totuus hallussaan) ja taas kaikki jatkuu entisellään koska korrektisti käyttäytyen ketään ei saa loukata ja niinpä tuho etenee.

Laitettu jakoon Facebookissa. Tavoittaa n. 100 ihmistä. Muutenkin tämä nuori nuivistelija alkaa tulemaan pikkuhiljaa kaapista ulos 

[pelle12]

 Tuosta kuinka muslimimiehet käyttäytyvät ja mikä on muslimien arvomaailma suhtessa femininisyyteen, tuli mieleen Ason käyttäytyminen BB:n alkumetreillä. Ason käytöksen muutoshan loppujen lopuksi saattoi hänet voittoon.
Astridille hyvää iltalukemista. Voisikohhan 60-vuotiaan svensktalande bättre kvinnan asenteet muuttua. Ainahan on toivoa niin kauan kun on elämää...

[Jääkarhu]

Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Mielenkiintoinen haastattelu, mutta tämä kohta iski rajusti silmään. Englanninkielisestä versiostahan vielä puuttui tuo sana "tavallaan", eli Sennelsin suhtautuminen Bondamiin on huomattavan kielteistä.

Ensinnäkään pormestarin ensisijaisena tehtävänä ei ole kommunikoida kaupungin muslimiyhteisön kanssa, joten mikäli Sennelsin mielestä "meikkaava homoseksuaali" ei tähän kykene, se ei kuitenkaan tee Bondamista täysin kelvotonta pormestaria, kuten tässä annetaan ymmärtää.

Toiseksikin, länsimaisessa demokraattisessa yhteisössä kaupungin johtoon voidaan valita "meikkaava homoseksuaali", ja minun mielestäni tämä on aivan mielettömän hienoa. Pitäisikö Sennelsin mielestä tehtävään valita joku muu ihan vain muslimien miellyttämiseksi? Pitäisikö meidän siis karsia omia vapausihanteitamme muslimien pelon tai mahdollisten kommunikaatiovaikeuksien takia? Vai pitäisikö meidän ehkä sittenkin mieluummin pakottaa muslimit hyväksymään liberaalit eurooppalaiset arvot? Jos joku muslimi kieltäytyy kommunikoimasta Bondamin kanssa tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, niin onko ongelma Bondamissa ja tanskalaisissa äänestäjissä vai ko. muslimissa?

Rivien välistä olen lukevinani, että Sennels itse vastustaa ajatusta homoseksuaalista kaupungin johdossa. Tässä suhteessa hän muistuttaa itse heitä, joita on haastattelussa kritisoivinaan.

Paljon kiitoksia haastattelusta sen tekijöille. Etenkin juuri psykologinen ote oli paikoin hyvinkin mielenkiintoinen.

Ymmärsin Sennelsin viestineen voimakkaasti, että vuorovaikutus muslimien kanssa tulee rakentaa tavalla, ettei löysää anneta missään paikassa, eikä millään tavalla.

Henkisen yliotteen hankkiminen edellyttää tarkkaa harkintaa, siinä ei ole sijaa uhrikortin käyttämiselle, sen pelin muslimit osaavat eurooppalaisia paremmin joka tapauksessa.

Jos eurooppalaisten (tässä tanskalaisten/ Kööpenhaminalaisten) puhemies on hahmo, joka ei ole omiaan herättämään jakamatonta luottamusta edes omiensa keskuudessa, päästetään muslimit turhan helpolla.

Toki tajuan, että asian voi nähdä toisinkin päin: meikkaavan julkihomoseksuaalin asettaminen kanta-asukkaiden puhemieheksi olisi veto, joka näyttäisi kaapin paikan heti kättelyssä. En kuitenkaan lähtisi etenemään siten, koska lähestymistapaan sisältyy niin ilmeisiä riskejä.

Kyse ei ole "muslimien miellyttämisestä", vaan sarjasta harkittuja ratkaisuja, joiden kautta "pakotetaan muslimit hyväksymään liberaalit eurooppalaiset arvot".

[Veikko Suvanto]

Valitettavasti voittaja, Klaus Bondam, on tavallaan vielä huonompi vaihtoehto: koska hän on avoimesti homoseksuaali ja käyttää meikkiä, hänellä tulee luultavasti olemaan vaikeuksia kommunikoida muslimiyhteisön kanssa.

Mielenkiintoinen haastattelu, mutta tämä kohta iski rajusti silmään. Englanninkielisestä versiostahan vielä puuttui tuo sana "tavallaan", eli Sennelsin suhtautuminen Bondamiin on huomattavan kielteistä.

Lisäsin suomennokseen sanan "tavallaan" juuri vähentääkseni tuota kielteistä vaikutusta, joka käsittääkseni ei ollut Sennelsin tarkoituksena: tulkitsin niin, että hän yksinkertaisesti totesi tosiasian eli sen, että Bondamin on avoimen homoseksuaalisuutensa takia vaikeampi kommunikoida muslimiyhteisön kanssa, eikä siis pyrkinyt tuomaan esille omaa negatiivista käsitystään homoseksuaaleista. Usein vierasta kieltä kirjoittaessa asiat tulee esitettyä töksäyttävämmin kuin äidinkielellä.

Taustatietouden kerääminen jäi suomennosta tehdessä varsin vähälle, joten korjattakoon tässä juuri tähän kohtaan jäänyt virhe: ilmeisesti vaalit, joista tässä on puhe, pidettiinkin vuonna 2005, ei 2009, ja Bondamia ei valittu silloin kaupungin pormestariksi vaan "tekniikka- ja ympäristöpormestariksi" (borgmester for Teknik- og Miljøforvaltningen) tai "tekniikka- ja ympäristövastaavaksi", jos halutaan käyttää vastaavaa termiä kuin Jakob Hougaardista puhuttaessa.

[Onnensoturi]

Lisäsin suomennokseen sanan "tavallaan" juuri vähentääkseni tuota kielteistä vaikutusta, joka käsittääkseni ei ollut Sennelsin tarkoituksena: .............

Veikko, jos toimit kääntäjänä, niin olet uskollinen tehtävällesi, etkä yritä arvata, mitä alkuperäisen tekstin tekijä ehkä olisi tarkoittanut.

Jos kuitenkin katsot lisäyksen välttämättömäksi, panet sen esim. hakasulkuinin:
[tavallaan].

[SoulBrother]

Lausahdus siitä kuinka miesten tulisi suhtautua vakavasti osaansa naisten suojelijoina on mielestäni ongelmallinen. Kaikki naiset eivät todellakaan halua patriarkaalista suojelijaa. Kaikki miehet eivät ole kykeneviä suojelemaan edes itseään. Mielestäni tässä psykologimme yksinkertaistaa sukupuolten välisiä suhteita. Ja sillä ei ole mitään merkitystä asian suhteen kuinka asioiden "pitäisi olla".

[BastardoGrande]

Mitä veikkaatte, paljonko menee aikaa kunnes saamme lukea vastaavan haastattelun vaikkapa Helsingin Sanomista?

[CaptainNuiva]

Mitä veikkaatte, paljonko menee aikaa kunnes saamme lukea vastaavan haastattelun vaikkapa Helsingin Sanomista?

Hah!
Yhtä hyvin olisit voinut kysyä että mitä veikkaatte, onko kuu juustoa?
Jos taas verrataan että kumpi on todennäköisempää, tuommoinen haastattelu hyysäri vaiko kuu juustoa...vastaisin että kyllä, varmemmin kuu on juustoa.

[BastardoGrande]

Vaikka olisikin juustoa, niin laiva kääntyy jo, vaikkakin hitaasti.

[Eino P. Keravalta]

Koko asian ydin:

"Muslimikulttuurissa ihmiset katsovat, että heidän elämäänsä kontrolloivat pääasiassa ulkopuoliset tekijät: islam, Allah, imaami, perheen isä, kulttuurin normit ja perinteet sekä – aina kun ilmenee jokin ongelma – vääräuskoiset ja etenkin vääräuskoiset auktoriteetit. Länsimaisessa kulttuurissa tilanne on monessa suhteessa päinvastainen. Katsomme olevamme itse vastuussa elämästämme."

Ja:

"Tällainen ajattelutapa saa ihmisen pitämään aina itseään uhrina ja jotakuta tai jotakin ulkopuolista syypäänä ongelmiinsa. Professori Bernard Lewis, kuuluisa islam-historioitsija, on tehnyt  saman  havainnon. Hän muotoili tämän kulttuurieron niin, että länsimaalaiset kysyvät: "Mitä tein väärin?", kun taas muslimit kysyvät: "Kuka teki tämän minulle?"

Voi siis sanoa, että muslimit kollektiivisesti elävät uhritietoisuudessa; itse he eivät voi vaikuttaa elämäänsä vaan kaikki tulee aina ulkopuolelta, hyvä Allahilta ja paha kristityiltä ja juutalaisilta. Kyse ei ole siitä, että heidät jotenkin olisi täällä Lännessa katkeroitettu, vaan siitä, että tuo uhrimentaliteetti on muslimikulttuurin keskeinen piirre ja nähtävissä selkeästi myös heidän omissa maissaan.

Miten tuollaista porukkaa voi integroida? Vastaus: ei mitenkään. Koko uhritietoisuus siten kuin Sennels sen tuo esiin on länsimaisen mentaliteetin täydellinen vastakohta. Törmäys on väistämätön. Konflikti on väistämätön. Jommankumman on siis väistyttävä, joko muslimikulttuurin sellaisena kuin se ilmentää uhritietoisuutta tai sitten länsimaisen liberaalin kulttuurin. Jälkimmäinen ei mielestäni saa väistää, koska sen mukana menetämme sen kaiken hyvän ja kauniin, johon olemme uskoneet ja jonka puolesta olemme taistelleet: sananvapauden, demokratian, ihmisoikeudet, vaurauden, vapauden, turvallisuuden ja sivistyksen.

Ainoa ratkaisu siis on siinä, että muslimikulttuuri väistää. Sehän uhritietoisuutensa äärimmäisillä reunoilla jo hipoo psykopatologiaa; ihminen (muslimi) katsoo olevansa vain pelinappula maailmassa, ulkopuolisten voimien riepottelema, avuton ja toisten armoilla oleva uhri, joka ei voi kohtaloonsa vaikuttaa. Kaikki on joko Allahin ansiota tai eurooppalaisten syytä. Muslimi vain sinnittelee siinä välissä ja koettaa riipiä etuja siellä missä vaivatta pystyy. Opiskelu ei kannata eikä töitä kannata tehdä koska itse ei voi kohtaloonsa vaikuttaa. Siitä päättävät Allah ja vääräuskoiset koirat.

Muslimi kastroi itsensä avuttomuuteen, kostoon, aggressioon, kovuuteen, väkivaltaan, absoluuttiseen oikeassaoloon, machokulttuuriin, joukkovoimaan ja ryhmämentaliteettiin. Se on heidän kulttuurinsa ikiaikainen ydin. Me emme sitä muuta kukkahattuseminaareilla tai rasismikampanjoilla.

Tuo uhrimentaliteetti ilmenee kulttuurin kautta ja välityksellä, mutta sen juuret ovat syvemmällä kuin omaksutussa kulttuurissa; ne ovat tietoisuudessa, alitajunnassa ja ne lymyävät geenien kätköissä ribosomien ja proteiiniketjujen ikuisten verhojen takana. Muslimi ei käyttäydy niinkuin käyttäytyy siksi, että hänellä on tietty kulttuuri, vaan hänellä on tietty kulttuuri siksi, että hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja että hän on mikä hän on. Älkäämme mekään vajotko muslimien tasolle ja selittäkö asioita ulkoisilla tekijöillä. Älkäämme mekään selittäkö muslimien käytöstä heidän kulttuurillaan vaan selittäkäämme heidän kulttuurinsa heidän sisäisten lähtökohtiensa ja ominaisuuksiensa ilmentymänä.

Kun siis jommankumman on väistettävä, olkoon se avuttomaan uhrimentaliteettiin perustuva, keskiaikainen ja aggressiivinen beduiinidogmatiikka eikä länsimainen liberaali sivistys, humaanisuus ja hyvinvointi. Muslimien on noustava ihmisinä, ryhdyttävä kantamaan vastuuta itsestään ja sopeuduttava länsimaiseen demokratiaan ja ihmiskäsitykseen. Kun tämä tuskin on odotettavissa, viisainta on estää muslimeja saapumasta maanosaamme luomaan kaaosta, väkivaltaa ja vastakkainasettelua. Kuten Sennelskin sanoo, muslimeille olisi löydettävä oma paikka Maapallolta, sellainen, missä saavat keskenään olla ja ilmentää itseään. Mutta sellaisiahan meillä jo on: niitä kutsutaan muslimimaiksi.

Motto:

Me emme ole pelkästään erilaisia. Me olemme erilaisempia kuin edes pystymme kuvittelemaan.

Eino P.

[Ernst]

Sennels lienee psykologina hyvin tutustunut käsitteisiin locus of control ja (kausaali)attribuutioteorioihin.

Wikipediassa on asiasta kiinnostuneille hyvä lyhyehkö yhteenveto, joka hieman syventää Sennelsin psykologiaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Locus_of_control

[mishrak]

Erittän hyvä haastattelu, nämä on parasta mahdollista materiaalia.
Mutta mikä tuon haastattelun alkuperäinen lähde on? Onko tuo hommaforumin oma haastattelu? Mikä päivämäärä yms. tiedot kuntoon.



Kyseessä on HommaForumin oma haastattelu, joita on tulossa lisääkin. Päivämäärät yms. lisätty.

[muropää]

Erittän hyvä haastattelu, nämä on parasta mahdollista materiaalia.
Mutta mikä tuon haastattelun alkuperäinen lähde on? Onko tuo hommaforumin oma haastattelu? Mikä päivämäärä yms. tiedot kuntoon.

This time at Hommaforum we have an interview with Nicolai Sennels from Denmark. The interview was carried out by e-mail. Before getting into interview , let me introduce Nicolai briefly for our readers.