Islam ja (viher)vasemmisto Iso-Britanniassa

[Onnensoturi]

[...]
Neljäntenä tulee valta: Islamistit ja vasemmistolaiset voivat saavuttaa yhdessä enemmän kuin erillään. Iso-Britanniassa ne muodostivat yhdessä liiton nimeltä Stop the War Coalition (Estäkää Sota -koalitio) jonka johtokomiteaan kuuluu edustus sellaisista organisaatioista kuin Britannian kommunistinen puolue ja Britannian Muslimiyhdistys. Britannian Respect Party sekoittaa yhteen radikaalin kansainvälisen sosialismin ja islamistisen ideologian. Nämä kaksi osapuolta yhdistivät voimansa maaliskuun 2008 Euroopan parlamenttivaaleissa, tarjotakseen Ranskassa ja Britanniassa yhteiset ehdokaslistat naamioituina puoluenimiin, jotka eivät paljon kertoneet.

Islamistit hyötyvät erityisesti vasemmiston heille järjestämästä pääsystä eri tahoille, vasemmiston legitiimisyydestä, kokemuksesta ja tulivoimasta. Silloisen pääministeri Tony Blairin vaimo Cherie Booth kamppaili vetoomustuomioituimessa auttaakseen tyttöä nimeltä Shabina Begum pitämään islamilaista vaatekappaletta jilbabia Brittiläisessä koulussa. Lynne Stewart, vasemmistolainen lakinainen, rikkoi USA:n lakia ja meni vankilaan auttamaan sokeaa sheikkiä Omar Abdel Rahmania lietsomaan vallankumousta Egyptissä. Eläinoikeusfanaatikko Volkert van der Graaf tappoi hollantilaisen poliitikon Pim Fortuynin, estääkseen häntä tekemästä muslimeista "syntipukkeja".
[...]
Lontoolaiseen Spectatoriin kirjoittava Douglas Davis kutsuu koalitiota "jumalan lahjaksi molemmille osapuolille. Vasemmisto, joka oli kutistuva porukka kommunisteja, trotskilaisia, maoisteja ja castroisteja, oli tarrautunut kuluneen aatteensa viimeisiin rippeisiin; islamistit kykenivät tuomaan lukumäärää ja intoa, mutta he tarvitsivat välineen antamaan heille otteen poliittisella areenalla. Taktisesta liitosta tuli operatiivinen välttämättömyys". Eräs brittiläinen vasemmistolainen summaa yksinkertaisemmin:"Käytännön edut yhteistyöstä ovat tarpeeksi kompensoimaan erot".

Näin kirjoittaa nimim. "Finnish Journalist", jolla näyttää olevan hyvä pääsy lähteisiin sekä Iso-Britanniassa että USA:ssa.
________________
Unholy Alliance: Radical Islam and the American Left

[n.n.]

[...]
Neljäntenä tulee valta: Islamistit ja vasemmistolaiset voivat saavuttaa yhdessä enemmän kuin erillään. Iso-Britanniassa ne muodostivat yhdessä liiton nimeltä Stop the War Coalition (Estäkää Sota -koalitio) jonka johtokomiteaan kuuluu edustus sellaisista organisaatioista kuin Britannian kommunistinen puolue ja Britannian Muslimiyhdistys. Britannian Respect Party sekoittaa yhteen radikaalin kansainvälisen sosialismin ja islamistisen ideologian. Nämä kaksi osapuolta yhdistivät voimansa maaliskuun 2008 Euroopan parlamenttivaaleissa, tarjotakseen Ranskassa ja Britanniassa yhteiset ehdokaslistat naamioituina puoluenimiin, jotka eivät paljon kertoneet.

Islamistit hyötyvät erityisesti vasemmiston heille järjestämästä pääsystä eri tahoille, vasemmiston legitiimisyydestä, kokemuksesta ja tulivoimasta. Silloisen pääministeri Tony Blairin vaimo Cherie Booth kamppaili vetoomustuomioituimessa auttaakseen tyttöä nimeltä Shabina Begum pitämään islamilaista vaatekappaletta jilbabia Brittiläisessä koulussa. Lynne Stewart, vasemmistolainen lakinainen, rikkoi USA:n lakia ja meni vankilaan auttamaan sokeaa sheikkiä Omar Abdel Rahmania lietsomaan vallankumousta Egyptissä. Eläinoikeusfanaatikko Volkert van der Graaf tappoi hollantilaisen poliitikon Pim Fortuynin, estääkseen häntä tekemästä muslimeista "syntipukkeja".
[...]
Lontoolaiseen Spectatoriin kirjoittava Douglas Davis kutsuu koalitiota "jumalan lahjaksi molemmille osapuolille. Vasemmisto, joka oli kutistuva porukka kommunisteja, trotskilaisia, maoisteja ja castroisteja, oli tarrautunut kuluneen aatteensa viimeisiin rippeisiin; islamistit kykenivät tuomaan lukumäärää ja intoa, mutta he tarvitsivat välineen antamaan heille otteen poliittisella areenalla. Taktisesta liitosta tuli operatiivinen välttämättömyys". Eräs brittiläinen vasemmistolainen summaa yksinkertaisemmin:"Käytännön edut yhteistyöstä ovat tarpeeksi kompensoimaan erot".

Näin kirjoittaa nimim. "Finnish Journalist", jolla näyttää olevan hyvä pääsy lähteisiin sekä Iso-Britanniassa että USA:ssa.
________________
Unholy Alliance: Radical Islam and the American Left

Koko keskusteluosio on ihan mielenkiintoinen. Asiallisia posteja ja toisaalta tahatonta komiikkaakin välillä. Kannattaa lukea.

[Pöllämystynyt]

Hyvä, asiallista argumentointia vihervasemmiston ja islamistien suhteista varsinkin tuolla "Finnish Jornalistin" kirjoituksessa. Jotain tällaista faktoihin pureutuvampaa ja analyyttisempaa olen odottanut tästä aiheesta sen sijasta, että puhuttaisiin vihervasemmiston olemuksesta lähes pelkästään teorian tasolla (kuten minä usein), tai hyvin pitkälle viedyin, vehkeilyä todistelevin teorioin (kuten Anti-Utopisti, jonka kirjoituksia joku luulee jopa salaliittoteoriaksi), tai että epätarkasti ja yleistävästi käytettäisiin "vihervasemmistoa" haukkumasanana (kuten muutama täällä on tehnyt). Finnish Journalistin kirjoitukset osuvat minusta sopivaan välimaastoon siten, että mainitsemieni kirjoitustapojen huonot tai yleistajuisuutta ja yleistä hyväksyntää eniten haittaavat puolet pääosin puuttuvat, ja silti päästään aika lähelle asian kovaa ja karua ydintä.

Finnish Journalistin kirjoitus näiden "vihervasemmistona" esittäytyvien periaatteista oli verta hyytävää luettavaa. Asia sinänsä oli tuttu, vain yksityiskohdat uusia, mutta silti tällainen joka kerta puistattaa. Valtavirtavihervasemmiston monikultturisteja mädättää valtava, lähes täydellinen näennäisyys. Juuri mikään ei ole niissä piireissä aitoa. Niiden arvopohja ja jopa monet ääneen lausutut periaatteet ovat miltei päinvastaisia tuettuun politiikkaan ja harjoitettuun toimintaan verrattuna. Saatetaan esimerkiksi vastustaa "rasismia", ja puolustella sillä "rasisminvastaisuudella" läpeensä rasistista politiikkaa. Omaa sulkeutunutta, "ulkopuolisia" vihaavaa ja vainoavaa lahkolaisuutta voidaan kutsua kirkkain silmin "suvaitsevaisuudeksi". Demokratiaa puolustavia sananvapaustaistelijoita voidaan kutsua "demokratian vastustajiksi" ja vastustaa näitä epädemokraattisin keinoin. Omaa valtapolitiikka ja totalitarismia voidaan glorifioida "toisinajatteluksi" tai "kapinallisuudeksi". Omaan kapinaviettiin ja yli-ihmisyyteen perustuva primitiivinen, rasistinen viha alkuperäiskansaa ja alkuperäiskulttuuria voidaan naamioida "rasismin vastaisuudeksi", jolloin rasisti-sanaa päästään käyttämään oman rasismin uhreista samalla kun niitä yritetään jalostaa, syrjäyttää ja sulauttaa olemattomiin parempien ihmisten tieltä. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.

Silti pitäisi muistaa, että vihervasemmistoksi itsensä lukevista kaikki eivät olet tällaisia. Mukana on paitsi järkevämpää ainesta, myös monenlaisia hengailijoita, jotka eivät tavalla tai toisella käsitä tai halua käsittää mihin ovat sekaantuneet. Osa on hengessä mukana vain siltä osin, kun henki on järkevää.

Luulen, että eräs huonommin tunnettu mutta merkittävän kokoinen kannattajaryhmä ovat sellaiset, jotka lähestyvät asiaa periaatteelisen järkevästi, mutta eivät ota selvää siitä, miten nämä periaatteet todellisuudessa toteutuvat. Nämä eivät edes tiedä tai usko valtavirtavihervasemmiston ajavan räikeästi omien periaatteidensa vastaisia tavoitteita. Esimerkiksi eräs muuten maalaisjärkisen oloinen tuttavani äänesti viime vaaleissa vihreitä, koska ei uskonut niin "vastuullisen" puolueen kannattavan holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, joka niin ilmiselvästi vahingoittaa ympäristöä. Hänen  käsityksensä siitä mitä vihervasemmistolaisuus ideaalisti on vastasi pitkälti omaa käsitystäni. Hän ei vain tiennyt, että vihreiden "vihervasemmistolaisuus" on jotain aivan muuta, kuin voisi järkevästi vihervasemmistolaisista lähtökohdista johtaa.

[valkobandiitti]

Punavirhelesbot ovat yhdistäneet voimansa muslimien kanssa valkoisia nettomaksajaheteroita vastaan. Voi hurja, meitä ei pelasta enään mikään!

[Onnensoturi]

Punavirhelesbot ovat yhdistäneet voimansa muslimien kanssa valkoisia nettomaksajaheteroita vastaan. Voi hurja, meitä ei pelasta enään mikään!

Ne tulee.... ne jyrää meitin!! 

[Pliers]

Vasemmiston motiivi näyttäisi olevan kannatuksen hiipuminen. Kirkon motiivi näyttäisi olevan maallistuminen ja kannatuksen hiipuminen. Kukkahattujen motiivi lienee kasi edellistä ja lisäksi taloudelliset motiivit.

Aika itsekkäitä syitä aiheuttaa turvattomuutta, levottomuutta ja köyhyyttä. Lisäksi ainoat, jotka tuossa yhtälössä jotain voittaa, ovat autettavat ja kukkahattutädit, jotka ovat oivaltaneet tehdä asialla liiketoimintaa. Tämäkin vain lyhyellä tähtäimellä.

[Anti-Utopisti]

Jotain tällaista faktoihin pureutuvampaa ja analyyttisempaa olen odottanut tästä aiheesta sen sijasta, että puhuttaisiin vihervasemmiston olemuksesta lähes pelkästään teorian tasolla (kuten minä usein), tai hyvin pitkälle viedyin, vehkeilyä todistelevin teorioin (kuten Anti-Utopisti, jonka kirjoituksia joku luulee jopa salaliittoteoriaksi)

En oikeastaan kutsuisi monikultturismia mitenkään erityisesti vehkeilyksi, sillä mielestäni kaikki poliittiset ideologiat ja poliittiset järjestelmät ovat samalla lailla vinksahtaneita.

Tämä johtunee pohjimmiltaan siitä, että ihmisluonto kehittyi kai alun perin enintään n. 150 ihmisapinan yhteisöllisyyden tarpeisiin ("humans ... have a cognitive group size of only about 150" - lähde: Robin Dunbar:  The Social Brain Hypothesis), jossa sosiaaliset taidot ja statuskilpailu korostuivat, mutta sen sijaan ihmisluonnolla ei ollut aikaa kehittyä nyky-yhteiskunnan kaltaisten tuhansien ja miljoonien komponenttien muodostamien kompleksisten systeemien objektiivista hahmottamista varten.

Poliittiset ideologiat ovat luullakseni pelkkä ala-arvoinen yritys paikata tätä valtavaa välimatkaa ihmisluonnon ja nyky-yhteiskunnan poliittisten tarpeiden välillä. Monikultturismissa on vain se erityispiirre muihin ideologioihin verrattuna, että sen tuhopotentiaali saattaa olla keskimääräistä paljon suurempi, joten siksi sen historian selvittäminen on erityisen tarpeellista. Koska harvemmin tulen maininneeksi kriittisyyttäni muitakin ideologioita kohtaan, tämä saattaa antaa joillekin lukijoille sellaisen harhakuvan, että näkisin monikultturismin perusongelmaltaan erilaisena kuin muut ihmisluontoon kuuluvat ideologiset ajatusvirheet.

Oma pyrkimykseni on joka tapauksessa poliittisten ideologioiden historiallisen kehityksen kartoittaminen, mikä on aivan eri asia kuin salaliittoteoriat. Valitettavasti en useinkaan onnistu selittämään tätä eroa riittävän selkeästi, mikä johtaa sitten tekstieni väärintulkintoihin.

Väärintulkintojen välttämiseksi olisi ihanteellisinta, jos jokainen maahanmuuttokriitikko muodostaisi itsenäisesti käsityksensä monikultturismin perusluonteesta historiallisten faktojen pohjalta. Lähteenä voi käyttää mm. Race & Class -lehden arkistoa, josta käy selville kiistämättömästi, minä vuonna mikäkin teema tuli mukaan monikultturismin maailmankuvaan:

http://rac.sagepub.com/archive

Mainittakoon, että Race & Class -lehti liittyy tiiviisti myös tämän ketjun aihepiiriin, sillä se on malliesimerkki 1960-luvulla kehittyneestä brittiläisestä vasemmistoradikalismista. Sen arkiston perusteella voi myös tehdä sellaisen arvauksen, että suurella osalla 1960-lukulaisesta vasemmistosta heidän muslimisympatiansa eivät ole pelkkää kylmän taktista laskelmointia allianssin muodostamiseksi vaan heidän sympatiansa lienevät pikemminkin jäänteitä aiemmista ideologia- ja tunnepohjaisista palestiinalais- ja kehitysmaalaissympatioista.

Trotskilaishenkiset perinteisemmät marxilaiset, joita oli paljon mukana mm. Stop the War -koalitiossa, ovat sitten asia erikseen, ja heille saattaa olla ideologisia muslimisympatioita tärkeämpi motiivi etsiä kylmän taktisista syistä islamistien kaltaisia vallankumouksellisia ryhmiä mukaan heidän antikapitalistiseen yhteisrintamaansa. Muslimiryhmillä oli vastaavasti omat syynsä Stop the War -koalitioon liittymiseen:

"One of the main groups involved in organising the mobilisation of millions of people in opposition to the Iraq war of 2003 was the Muslim Association of Britain (MAB). Much recent commentary has focused on the involvement of MAB (an offshoot of the Arab Muslim Brotherhood) in the coalition of organisations that led the anti-war movement.
...
In the weeks after 11 September 2001, with the prospect of a US-led war in Afghanistan, the Stop the War (StW) coalition was founded in London, bringing together a number of organisations, the largest of which was the Socialist Workers Party (SWP). None of the larger or more mainstream Muslim organisations were formally involved in these initial meetings, even though some of their members attended in private capacities. Ruhul Tarafder, then a campaign officer with the 1990 Trust anti-racist organisation, found it 'disappointing at the start that there weren't many Muslims' at early StW meetings. Most of those interviewed also recalled that the earliest of the anti-war demonstrations seemed to have not involved Muslims in any large numbers. Atif Nazar, an anti-war activist, remembers that 'white people' represented 'more than 98–99 per cent of the demonstrations' and that 'the participation of the Muslims or ethnic minorities was really less ... Muslims played a part, but it wasn't a very big part and it wasn't a significant part.' On the other hand, Ruhul remembers there being large numbers of Muslims at one of the first anti-war demonstrations, which took place in London in November 2001. An early attempt to respond to the absence of any mainstream Muslim organisations within, or in partnership with, StW was Just Peace, an ad hoc anti-war organisation founded by a group of young Muslims."

Lähde: Richard Phillips: Standing together: the Muslim Association of Britain and the anti-war movement, Race & Class, Oct 2008; vol. 50: pp. 101-113.

http://rac.sagepub.com/cgi/content/abstract/50/2/101

SWP:n kaltaiset perinteiset marxilaiset puolueet eroavat 1960-lukulaisesta sortomytologiasta siinä, että heillä epistemologinen lähtökohta on rationaalinen (Jungin termiä käyttäen Introverted Thinking) eikä mytologiapohjainen ja arvopohjainen (Jungin termejä käyttäen Introverted Intuition ja Introverted Feeling). Kts. Jungin tyyppien selitykset seuraavasta linkistä:

Carl Jung: Psychological Types

http://www.voidspace.org.uk/psychology/psychological_types.shtml

Koska useimmat Hommalaiset ovat arvatenkin liian kiireisiä tekemään itse tällaista taustatutkimusta, niin keräsin valmiiksi alle joitain silmiinpistävimpiä poimintoja Race & Class -lehden vanhoista artikkeleista. Niiden kautta lukija pääsee nopeasti sisälle monikultturismin taustalla olevan sortomytologian kronologiseen kehitykseen. Lopuksi esitän poimintoja, kuinka Race & Class -lehden enimmäkseen uusvasemmistolaisten kirjoittajien kiinnostus muslimimaihin heräsi alun perin 1960- ja 1970-luvuilla. Yleisesti ottaen en kuitenkaan suosittele lukijoita luottamaan liikaa tällaisiin sattumanvaraisiin poimintoihin vaan olisi suositeltavampaa lukea mahdollisuuksien mukaan itse aivan kaikki materiaali aiheesta. Yksi pahimmista virheistä, joihin maahanmuuttokriitikko voi mielestäni sortua, on vääristyneen historiakäsityksen muodostaminen puolueellisesti valikoidun tiedon pohjalta.

Race & Class -lehti oli joka tapauksessa suoraa jatkoa vuonna 1959 perustetulle Race-lehdelle, jota julkaisi säätiörahalla toimiva Institute of Race Relations -tutkimuslaitos, joka puolestaan perustettiin vuonna 1952. Lehden kirjoittajien päämotiivina oli luullakseni useimmiten toisen maailmansodan herättämä rasisminvastaisuus, kun taas (ainakin virallisen historiikin mukaan) tutkimuslaitoksen rahoittajien päämotiivina oli antirasismin sijasta länsimaalaisten yritysten liiketoiminnan turvaaminen itsenäistyvissä siirtomaissa. Niinpä lehden alkuvuosien artikkeleissa käsiteltiin mm. etnisiä suhteita erityisesti siirtomaissa ja satunnaisesti myös Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa sekä lisäksi länsimaalaisten rasistisia käsityksiä etnisistä vähemmistöistä ja siirtomaiden alkuperäisväestöstä:

"The objects of the Institute of Race Relations were to carry out research, promote the exchange of ideas, publish material and gather information on race relations throughout the world. Its work was funded by grant-giving bodies, such as the Ford and Nuffield Foundation, as well as donations from large companies such as Shell, Barclays Bank, Unilever and Rio Tinto, representatives of which sat on the IRR's board of management."

Lähde: Institute of Race Relations - Admin history

http://www.irr.org.uk/cgi-bin/news/bhc_page.pl?type=series&code=01

Lehden ensimmäisten kirjoittajien maailmankuva oli luultavasti vielä melko viaton (kts. Nadine Peppard: The Age of Innocence: Race Relations Before 1965, New Community, 1987), vaikkakin heidän pakkomielteensä etnisiin ja siirtomaakysymyksiin Uhri-arkkityypin pohjalta pistää silmään jo lehden alkuvuosina ja herättää epäilyksen mahdollisista sosialismikytköksistä. Seuraavassa muutamia nimekkäitä poimintoja lehden alkuvuosilta:

Michael Banton
Sociology and Race Relations
Race 1959 1: 3-14.

Sheila Patterson
Book Reviews: WHITE AND COLOURED. The Behaviour of British People towards Coloured Immigrants By MICHAEL BANTON London, Jonathan Cape, 1959. 223pp.
Race 1959 1: 83-84.

Arnold Toynbee
The Ultimate Choice
Race 1960 2: 3-6.

Margaret Mead
The Student of Race Problems Can Say
Race 1961 3: 3-9.

Gunnar Myrdal
An American Dilemma
Race 1962 4: 3-11.

Nadine Peppard
Migration: Some British and European Comparisons
Race 1964 6: 100-107.

Viimeistään 1960-luvun puolivälissä joihinkin Race-lehden kirjoittajiin vaikuttaa iskeneen lähetyssaarnaajan mentaliteetti arvatenkin USA:n kansalaisoikeustaistelun, Etelä-Afrikan apartheid-kysymyksen ja kolmannen maailman dekolonisaation aiheuttaman radikalisoitumisen seurauksena, eli Peppardin mainitsema Age of Innocence etnisten suhteiden tutkimuksessa loppui vuoden 1965 tienoilla, joskin lehden pääpaino lienee ollut juuri tuolloin pikemminkin rasismin lakkauttamiseen tähtäävässä tasa-arvon ihanteessa kuin puhtaassa länsimaalaisvihassa.

Monet monikultturismin myöhemmistä teemoista kuten ihmisoikeusperustelut, vähemmistöjen työllistymismahdollisuudet ja maahanmuuttajien lasten koulutuksen erityisjärjestelyt ovat kuitenkin jo tässä vaiheessa havaittavissa alustavassa muodossaan.

O.W. Furley
Protestant Missionaries in the West Indies: Pioneers of a Non-Racial Society
Race 1965 6: 232-242.

UNESCO: Proposals on the Biological Aspects of Race: We reproduce below the full text of proposals agreed at a Conference in Moscow in August 1964. The signatories were brought together by the United Nations Educational Scientific and Cultural Organisation
Race 1965 6: 243-247.

Richard Rose
Toward Fair Employment: a review
Race 1965 6: 281-287.

Michael Banton
Book Reviews: South Africa: A Study in Conflict. By PIERRE L. VAN DEN BERGHE (Middletown, Connecticut, Wesleyan University Press, 1965). 371 pp.
Race 1965 7: 93-94.

Michael Banton
Book Reviews: Race and Ethnic Relations. By BREWTON BERRY (Boston, Houghton Mifflin Company, Third Edition 1965).
Race 1965 7: 200.

Charles Price
'White' Restrictions on 'Coloured' Immigration
Race 1966 7: 217-234.

John Harré
The Interracial Mixing of a Group of Young New Zealand Adults
Race 1966 7: 271-288.

C.R. Hensman
Book Reviews: Commonwealth for a Colourblind World. By DEREK INGRAM (London, George Allen and Unwin, 1965). 224 pp.
Race 1966 7: 309-311.

Michael Banton
Race as a Social Category
Race 1966 8: 1-16.

Simon Abbott
Book Reviews: Research on Racial Relations. UNESCO (HMSO, 1966) 248 pp.
Race 1966 8: 210.

Daniel G. Hill and E. Marshall Pollock
Human Rights Legislation in Ontario
Race 1967 9: 193-203.

Diana S. Cowan
Book Reviews: Spring Grove: The Education of Immigrant Children. By TREVOR BURGIN and PATRICIA EDSON (London, Oxford University Press for the Institute of Race Relations, 1967). 132 pp.
Race 1967 9: 269.

Anthony F. Dickey
English Law and Incitement to Racial Hatred
Race 1968 9: 311-329.

UNESCO Statement on Race and Racial Prejudice
Race 1968 9: 365-368.

Kenneth Little
A Comment on the September 1967 UNESCO Statement
Race 1968 9: 369-370.

Philip Mason
Race Relations and Human Rights
Race 1968 10: 1-15.

Bob Hepple
Book Reviews: Fighting Discrimination in Employment in Occupation. By INTERNATIONAL LABOUR OFFICE (Geneva, International Labour Office, 1968). vii + 208 pp.
Race 1968 10: 230-231.

Kun 1960-luvulla alkanut sukupolvikapinallinen maailmankuvamurros alkoi 1970-luvulla vähitellen vakiintua, niin Race-lehden nimi muutettiin 1970-luvun puolivälissä uuden radikaalimman kirjoittajasukupolven myötä muotoon Race & Class. Lehden uudet sloganit kertovat osuvasti, millaisen maailmankuvan kontekstiin lehden artikkelien antirasismi silloin asettui:

"A Journal for Black and Third World Liberation"

Lähde: http://rac.sagepub.com/content/vol29/issue1

"The people we are writing for are the people we are fighting for."

Lähde: http://www.irr.org.uk/cgi-bin/news/bhc_page.pl?type=series&code=01

Viimeistään nimenmuutokseen mennessä Race & Class -lehden artikkelien arkkityyppiseksi lähtökohdaksi vaikuttaa muodostuneen sananmukaisen antirasismin sijasta kehitysmaalaisten ja yleensäkin ei-eurooppalaisten tukeminen näiden kuvitteellisessa kamppailussa länsimaalaisia vastaan. Eteläafrikkalainen Ronald Segal kirjoitti tämän 1960-lukulaisten radikaalien keksimän revisionistisen historiatulkinnan auki vuonna 1966 ilmestyneessä teoksessaan The Race War.

"The struggle between whites and nonwhites, an expatriate South African informs us on the opening page of The Race War, 'is the major preoccupation of mankind.' The title alone is the clue to the book. The world is perilously split between the rich, smug, mostly white exploiters of the temperate lands, and the impoverished, miserable, mostly non-white peoples of the Third World. The West — which is the villain of this morality tale — lives off the blood of the dark-skinned masses, exploiting all off-white shades for its economic advantage and political power. But the game is nearly up. The non-whites are seething, and 'the sense of outrage rouses all regions of the population, driving even many of those cajoled by privilege into revolt.' The real war is not between communism and capitalism, nor one against poverty and injustice, between ethnic groups within a single nation (as one might suspect from the recent blood bath in Indonesia), nor between political factions as in China and Vietnam, but only between whites and non-whites. This is a war that cannot be halted, for 'violence must surely spread till the rich and the poor, the dominant and the dominated, are alike, in the final accommodation of an equal humanity or an equal annihilation.'"

Lähde: Ronald Steel: Color Clash

http://www.nybooks.com/articles/article-preview?article_id=12040

Ja kuten viimeaikaisista uutisista voimme päätellä, niin tämä Ronald Segalin 1960-lukulainen eettis-apokalyptinen visio etnisen verenvuodatuksen tuomisesta länsimaihin on toteutunut viime vuosien hillittömän maahanmuuttopolitiikan kautta jopa Suomessakin. Erityisesti Segalin kirjan historiakäsitys pyyhkäisee mielestäni pois viimeisetkin uskon rippeet siihen, että kaikilla kehitysmaalaisten tukijoilla olisivat pelkästään humaanit ja rauhanomaiset tavoitteet motiivina massamaahanmuuton edistämisessään:

"Ronald Segal's latest book, The Race War, which deals with all the clashes and the conflicts between the Whites and the non-Whites through the centuries, is virtually a short history of the world looked at from a particular point of view."

Lähde: Tarun C. Bose, Reviews, International Studies, 1968; 10: 384-385.

Ehkäpä mielenkiintoisinta Race & Class -lehden arkistoa lukiessa onkin se, että artikkelien otsikoiden perusteella länsimaalaiset eivät vaikuta olevan kertaakaan kehujen arvoisia eivätkä kehitysmaalaiset kertaakaan itse syypäitä mihinkään ongelmaan. Miettimällä tätä lehden vakiokaavaa hetken aikaa jokainen tervejärkinen pystyy tekemään omat johtopäätöksensä lehden uskottavuudesta. Tällainen yksioikoinen vakiokaava vetoaa kai ainoastaan puhtausvimmaisimpien radikaalien emotionaalisiin tarpeisiin - eli aivan samoin kuin ne muiden ääri-ideologioiden lehdet, joiden artikkeleissa kirjoittajat löytävät esimerkiksi Suuren Saatanan tai ZOG:in joka ainoan ongelman ja epäkohdan takaa.

Ja kuten kaikki mainonnan opiskelijat varmaan tietävät, niin yksi parhaita menestyskaavoja on toistaa samoja tunnekuohuja herättäviä suosikkikohtauksia jakso toisensa jälkeen ja vielä mieluiten jatkokertomuksena. Race & Class -lehden jatkokertomus on ollut jopa niin vetoava, että se on jatkanut menestyksekkäästi samalla kaavalla jo 40-50 vuotta!

Race & Class -lehdelle ominainen samojen perusteemojen toisto vuodesta toiseen antaa kai myös lehden lukijoille turvallisuuden tunteen: ongelmien annetaan ymmärtää ratkeavan Pahan Rasismin eri muotojen kitkemisellä yhteiskunnasta eikä ongelmien luonnetta siksi mielellään esitetä niin kompleksisena, että ongelmien arveltaisiin olevan ylitsepääsemätön noidankehä.

Mainittakoon, että vuoden 1968 mellakoiden jälkimainingeissa MIT:in tutkija Jay Forrester jatkokehitti yhdessä John F. Collinsin kanssa varsin ei-ideologiselta pohjalta systeemidynamiikan teoriaa, jonka avulla slummien köyhyyden noidankehäluonne saatiin todistettua: "government policies aimed at alleviating urban poverty often made cities poorer" (Lähde: Jim Hight: System Dynamics for Kids).

Nämä monimutkaisemmat teoriat kuitenkin loistavat poissaolollaan Race & Class -lehden rasismitutkimuksesta, sillä sain tasan nolla hakutulosta arkistosta etsiessäni hakutermillä System Dynamics. Tämä silmiinpistävä puute tietenkin pakottaa jokaisen neutraalin lukijan epäilemään Race & Class -lehden agendan puolueettomuutta, varsinkin kun muistamme, että etnisten slummien ongelmat kuuluvat lehden ydinalueeseen.

1960-luvun radikalismi sekä erityisesti sen kiinnostus maahanmuuttajien ja vähemmistöjen radikalisoimiseen alkoivat näkyä Race-lehden teemoissa viimeistään samoihin aikoihin, kun Ambalavaner Sivanandan tuli mukaan lehden toimittajakuntaan ja rupesi kirjoittamaan vallankumouksellisuutta ihannoivia artikkeleita. Seuraavien artikkelien nimiä lukiessa tehtävänä on siis miettiä, miten juuri nämä uudet teemat liittyvät Race & Class -lehden muuttuneeseen agendaan, kun muistamme, että lehden linjana oli ollut alun perin vuonna 1959 kolonialismin aikakauden etnisten suhteiden pohtiminen eikä radikalismin edistäminen:

Richard Small
Book Reviews: The Autobiography of Malcolm X. (London, Hutchinson & Co., 1966). 462 pp.
Race 1966 8: 190-191.

Richard Gibson
Book Reviews: Studies in a Dying Colonialism. By FRANTZ FANON (New York, Monthly Review Press, 1965). 181 pp.
Race 1967 8: 304-305.

Fernando Henriques
Book Reviews:
- The Race War. By RONALD SEGAL (London, Jonathan Cape, 1966). 416 pp.
- Race Relations in the British Commonwealth and the United Nations. By LORD CARADON, G.C.M.G., K.C.V.O., O.B.E. (London, Cambridge University Press, 1967). 25 pp.
Race 1967 9: 284-285.

C.L.R. James
Book Reviews: Black Revolutionary: George Padmore's path from Communism to Pan-Africanism. By JAMES R. HOOKER (London, Pall Mall Press, 1967). 168 pp.
Race 1968 10: 129-130.

A. Sivanandan
Book Reviews:
- Black Power - The Politics of Liberation in America. By STOKELY CARMICHAEL and CHARLES V. HAMILTON (London, Jonathan Cape, 1968). xiv + 198 pp.
- Chaos or Community. By MARTIN LUTHER KING (London, Hodder & Stoughton Limited, 1968). 209 pp.
Race 1968 10: 130-132.  

Ira Katznelson
Book Reviews: Black Power and Urban Unrest - Creative Possibilities. By NATHAN WRIGHT, JR. (New York, Hawthorn Books, Inc., 1967). 200 pp.
Race 1968 10: 218-220.  

A. Sivanandan
Book Reviews: Soul on Ice. by ELDRIDGE CLEAVER (London, Jonathan Cape, 1969), xv+210 pp.
Race 1969 10: 404-405.

Michael D. Biddiss
Book Reviews:
- Fanon. By DAVID CAUTE (London, Fontana/Collins, 1970). 106 pp.
- Guevara. By ANDREW SINCLAIR (London, Fontana/Collins, 1970). 94 pp.
Race 1970 11: 506-507.  

A. Sivanandan
Book Reviews: Eldridge Cleaver - Post-prison Writings and Speeches. Edited by ROBERT SCHEER (London, Jonathan Cape, 1969). xxxiii + 211 pp.
Race 1970 11: 507-508.

Tony Martin
C. L. R. James and the Race/Class Question
Race 1972 14: 183-193.

Godula Kosack
Migrant women: the move to Western Europe - a step towards emancipation?
Race & Class 1976 17: 369-380.

A. Sivanandan
The liberation of the black intellectual
Race & Class 1977 18: 329-343.

Firoz Haji
Book reviews: Neocolonial Identity and Counter Consciousness: essays on cultural decolonisation: By RENATO CONSTANTINO (London, Merlin Press, 1978). 307pp
Race & Class 1979 21: 217-218.

Jenny Bourne
Towards an anti-racist feminism
Race & Class 1983 25: 1-22.

Errol Lawrence
Book reviews: Black Marxism: the making of the black radical tradition: By CEDRIC ROBINSON (London, Zed Press, 1983). 452 pp.
Race & Class 1984 26: 100-102.

A. Sivanandan
RAT and the degradation of black struggle
Race & Class 1985 26: 1-33.

[huom! RAT = Racism Awareness Training, kts. Judy Katz]

Lindsay Murphy and Jonathan Livingstone
Racism and the limits of radical feminism
Race & Class 1985 26: 61-70.

Homi K. Bhabha
Book reviews: Frantz Fanon and the Psychology of Oppression By HUSSEIN ABDILAHI BULHAN (New York and London, Plenum Press, 1985), 299 pp.
Race & Class 1987 28: 81-84.

Cedric Robinson
The appropriation of Frantz Fanon
Race & Class 1993 35: 79-91.

Chen Chimutengwende
Pan-Africanism and the second liberation of Africa
Race & Class 1997 38: 25-33.

Joao Costa Vargas
The Inner City and the Favela: Transnational Black Politics
Race & Class 2003 44: 19-40.

Siirtomaiden alkuperäisväestölle kuuluva psykologinen kompensaatio heidän kokemistaan vääryyksistä oli mm. Frantz Fanonin kautta muodostunut yhdeksi Race & Class -lehden kiinnostuksen kohteista, mikä tuli myöhemmin entistäkin tärkeämmäksi, kun ruvettiin miettimään, millaisia korvauksia ja muita oikeuksia länsimaalaiset olisivat tosiasiallisesti velkaa entisten siirtomaidensa ja yleensäkin sortamiensa kehitysmaiden asukkaille:

"The question of compensation for expropriated property takes us, in many respects, to the heart of the relationship between the developed capitalist countries and the Third World. On no other subject is the gulf between the two — in interests, in perspectives and positions — potentially so great, nor so pregnant with passionate and violent conflict."

Lähde: Norman Girvan: The Question of Compensation: A Third World Perspective, Race 1974 16: 53-82.

Vaikka maahanmuuttokeskustelun kannalta tämä ei ehkä olekaan kovin oleellista, niin lienee syytä mainita Race & Class -lehden radikalismin yhteydessä, että monet nuoren polven vasemmistolaiset kokivat 1970- ja 1980-luvuilla tärkeäksi osaksi ideologiaansa solidaarisuuden erityisesti Amerikan ja joskus myös Aasian erilaisille kapinaliikkeille:

Horace Campbell
Rastafari: culture of resistance
Race & Class 1980 22: 1-22.

Hermione Harris
Nicaragua: two years of revolution
Race & Class 1981 23: 1-23.

Bharat Patankar
India: transcending the traditional communist movement
Race & Class 1985 26: 83-89.

Gail Omvedt
India's green movements
Race & Class 1987 28: 29-38.

1970-luvulta alkaen antirasismin, kansalaisoikeusliikkeen ja vallankumouksellisen radikalismin piirissä virinneitä käsityksiä etnisistä suhteista alettiin systematisoida ja soveltaa yhä useampiin länsimaihin. Samalla tämä aihepiiri juurtui osaksi yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja erityisesti sosiologiaa.

John Rex
The Concept of Housing Class and the Sociology of Race Relations
Race 1971 12: 293-301.

Godula Castles and Stephen Castles
Immigrant Workers and Class Structure in France
Race 1971 12: 303-315.

Robert Mast
Report of Meeting of Race Relations Working Group Sessions at the Seventh World Congress of the International Sociological Association at Varna, Bulgaria, held in September 1970
Race 1971 12: 340-341.  

Louis Kushnick
The Fifth Annual Race Relations Conference
Race 1971 12: 341-343.

John Rex
Book Reviews: Race and Ethnicity. By PIERRE VAN DEN BERGHE (New York, London, Basic Books, 1970). viii + 312 pp.
Race 1972 13: 367-368.

John Rex
Book Reviews: From Plantation to Ghetto. By AUGUST MEIER and ELLIOT RUDWICK (London, Constable, 1970). x + 340 pp.
Race 1972 13: 376-377.

John Rex and Christopher Bagley
The Future of Race Relations Research in Britain: Sociological Research and the Politics of Racial Justice
Race 1973 14: 481-490.

Michael Banton
The Future of Race Relations Research in Britain: The Establishment of A Multi-Disciplinary Research Unit
Race 1973 15: 223-229.

Frank Bovenkerk
Book Reviews: The Dutch Plural Society: A Comparative Study In Race Relations By CHRISTOPHER BAGLEY (London, Oxford University Press for Institute of Race Relations, 1973). 293 pp.
Race 1973 15: 261-264.

O.A. Ladimeji
Book Reviews: Demystifying Rex: Sociology and the Demystification of the Social World By JOHN REX (London, Routledge & Kegan Paul, 1974). 271pp.
Race & Class 1975 16: 317-322.

Marios Nikolinakos
Notes towards a general theory of migration in late capitalism
Race & Class 1975 17: 5-17.

Colin Prescod
Book reviews: Colonial Immigrants in a British City: a class analysis: By JOHN REX and SALLY TOMLINSON with the assistance of DAVID HEARNDEN and PETER RATCLIFFE (London, Routledge and Kegan Paul, 1979). 357pp.
Race & Class 1979 21: 198-203.

Harold M. Baron
Book reviews: Birds of Passage: migrant labor and industrial societies By MICHAEL J. PIORE (Cambridge and New York, Cambridge University Press, 1979). 229pp.
Race & Class 1980 21: 322-325.

[Huomatkaa muuttolintusymboliikka maahanmuutosta puhuttaessa jo vuonna 1979!]

Stephen Castles
Book reviews:
- Transnational production: the latest development of underdevelopment: The New International Division of Labour: structural unemployment in industrialised countries and industrialisation in developing countries By FOLKER FROBEL, JURGEN HEINRICHS and OTTO KREYE, translated by PETE BURGESS (London, Cambridge University Press, 1980). 406pp.
- Trade in Place of Migration By U. HIEMENZ and K.W. SCHATZ (Geneva, International Labour Office, 1979). 94pp.
Race & Class 1981 22: 409-417.

Lee Bridges
Book reviews: Sociological Theories: race and colonialism (Paris, Unesco, 1981). 499 pp. Race & Class 1984 25: 93-95.

[UNESCO:ko on se taustavoima, joka tätä muka-yhteiskuntatieteellistä monikultturismitutkimusta tukee?]

Hazel Waters
Book reviews: Multi-ethnic Britain By NANCE LUI FYSON (London, Batsford, 1984). 72pp.
Race & Class 1985 27: 107-108.

Günter Wallraff
Lowest of the low: the Turkish worker in West Germany
Race & Class 1986 28: 45-58.

Mary Ellison
Book reviews: Gunnar Myrdal and Black-White Relations: the use and abuse of an American dilemma, 1944-1969 By DAVID W. SOUTHERN (Baton Rouge, Louisiana State University Press, 1987). 341 pp
Race & Class 1988 30: 97-99.

Shahid Tilly
Book reviews: Social Work in a Multi-racial Society By PETER ELY and DAVID DENNEY (Aldershot, Gower Press, 1987) 231 pp.
Race & Class 1988 30: 100-102.

Viimeistään 1970-luvun alussa oli olemassa pyrkimyksiä lasten aivopesuun erilaisilla antirasistisilla ideologioilla. Samoihin aikoihin alkoivat kehittyä myös maahanmuuttajien lasten erityisopetus ja sananmukainen monikulttuurinen kasvatustiede lukuisine variantteineen ja koulukuntariitoineen:

Alan Marsh
Book Reviews: Changing the Racial Attitudes of Children By JULIUS TRUBOVITZ (New York, Praeger, 1969). 228 pp.
Race 1971 12: 508-510.

Jenny Mellor
Book reviews: Race, Education and Identity: By G.K. VERMA and C. BAGLEY, editors (London, Macmillan, 1979). 268pp.
Race & Class 1979 21: 211-213.

Hazel Waters
Book reviews: Positive Image: towards a multiracial curriculum By ROBERT JEFFCOATE (London, Writers and Readers Publishing Cooperative, 1979). 124pp.
Race & Class 1980 21: 313-315.

Stephen Castles
The social time-bomb: education of an underclass in West Germany
Race & Class 1980 21: 369-387.

Anti-racist not multicultural education: IRR statement to the Rampton Committee on Education
Race & Class 1980 22: 81-83.

Hazel Carby
Book reviews: The Education of the Black Child in Britain: the myth of multiracial education By MAUREEN STONE (London, Fontana, 1981). 286pp.
Race & Class 1981 23: 92-95.

Len S. Folkes
Book reviews:
- Teaching in the Multi-cultural School Edited by JAMES LYNCH (London, Ward Lock, 1982). 283pp.
- The School in the Multicultural Society Edited by ALAN JAMES and ROBERT JEFFCOATE (London, Harper & Row: Open University set book, 1982). 307pp
Race & Class 1982 24: 100-102.

Hazel Waters
Book reviews: Anti-Racist Science Teaching Edited by DAWN GILL and LES LEVIDOW (London, Free Association Books, 1987). 323 pp.
Race & Class 1988 30: 104-106.

John Schofield
Book reviews: The School Effect: a study of multi-racial comprehensives By DAVID J. SMITH and SALLY TOMLINSON (London, Policy Studies Institute, 1989). 325pp.
Race & Class 1990 32: 106-108.

Jenny Bourne
Book reviews: Assimilating Identities: racism and educational policy in post 1945 Britain By Ian Grosvenor (London, Lawrence and Wishart, 1997). 224pp.
Race & Class 1998 39: 106-107.

Antirasismiin pahimmin hurahtaneet radikaalit menivät lopulta niin pitkälle uskomuksissaan, että he rupesivat vähitellen näkemään lähes kaikki muut poliittiset ryhmät - siis jopa laajamittaisen maahanmuuton käynnistäneet ja sitä kannattaneet puolueet - syyllisiksi synkeään rasismiin. Seuraavan artikkelilistan ylilyönnit kertonevat tervejärkiselle lukijalle kaiken tarpeellisen:

Ankie M.M. Hoogvelt
Ethnocentrism, Authoritarianism, and Powellism
Race 1969 11: 1-12.

Stephen Castles and Godula Kosack
How the Trade Unions Try to Control and Integrate Immigrant Workers in the German Federal Republic
Race 1974 15: 497-514.

David Edgar
Racism, fascism and the politics of the National Front
Race & Class 1977 19: 111-131

UK commentary: Fighting Tory racism
Race & Class 1980 21: 291-296

David Edgar
Reagan's hidden agenda: racism and the new American right
Race & Class 1981 22: 221-238.

Jenny Bourne
Book reviews: Labour and Racism: By ANNIE PHIZACKLEA and ROBERT MILES (London, Routledge and Kegan Paul, 1980). 248pp.
Race & Class 1981 22: 431-433.

Richard Lewontin, Steven Rose, and Leo Kamin
Bourgeois ideology and the origins of biological determinism
Race & Class 1982 24: 1-16.

Stephen Castles
Racism and politics in West Germany
Race & Class 1984 25: 37-51.

Shirley Joshi and Bob Carter
The role of Labour in the creation of a racist Britain
Race & Class 1984 25: 53-70.

Nancy Murray
Anti-racists and other demons: the press and ideology in Thatcher's Britain
Race & Class 1986 27: 1-19.

Liz Fekete
UK commentary 2: The anti-fascist movement: lessons we must learn
Race & Class 1986 28: 79-85.

John Schaechter
UK commentary 'The new true anti-racist movement'
Race & Class 1987 28: 72-76.

George Gheverghese Joseph, Vasu Reddy, and Mary Searle-Chatterjee
Eurocentrism in the social sciences
Race & Class 1990 31: 1-26.

[Jopa yhteiskuntatieteet nähdään rasistisen etnosentrisiksi - lukemattomista monikultturismiin hurahtaneista sosiologeistakin huolimatta!]

Liz Fekete
UK commentary: Europe for the Europeans: East End for the East Enders
Race & Class 1990 32: 66-76.

Frances Webber
From ethnocentrism to Euro-racism
Race & Class 1991 32: 11-17.

Tony Bunyan
Towards an authoritarian European state
Race & Class 1991 32: 19-27.

[1990-luvun alussa EU:kin arvioitiin siis jo etukäteen rasistiseksi tai vähintään autoritaariseksi hirmuvallaksi - vaikka toteutuneessa kehityksessä EU tosiasiallisesti päin vastoin avannee vuoden 2012 jälkeen kehitysmaalaisille portit Eurooppaan.]

Nora Räthzel
Germany: one race, one nation?
Race & Class 1991 32: 29-48.  

Cathie Lloyd and Hazel Waters
France: one culture, one people?
Race & Class 1991 32: 49-65.  

Freddy Merckx and Liz Fekete
Belgium: the racist cocktail
Race & Class 1991 32: 67-78.  

Marco Martiniello and Paul Kazim
Racism in paradise?
Race & Class 1991 32: 79-84.  

Paul Kazim
Racism is no paradise!
Race & Class 1991 32: 84-89.  

Matthew Carr
Spain: racism at the frontier
Race & Class 1991 32: 91-97.  

Jürg Meyer
Switzerland: between xenophobia and equity
Race & Class 1991 32: 97-102.  

Stieg Larsson
Swedish racism: the democratic way
Race & Class 1991 32: 102-111.  

Khalid Salimi
Norway's national racism
Race & Class 1991 32: 111-114.  

Bashy Quraishy and Tim O. Connor
Denmark: no racism by definition
Race & Class 1991 32: 114-119.

[Kuten ylläolevasta listasta havaitsemme, lähes jokainen Euroopan maa kuviteltiin rasistiseksi.]

Liz Fekete
Report of the European Committee on racism and xenophobia: a critique
Race & Class 1991 32: 147-149.

[Ilmeisesti jopa rasisminvastaiset komiteat ovat fanaattisimpien raivosuvaitsevaisten mielestä ojennuksen tarpeessa.]

A. Sivanandan
European commentary: Racism: the road from Germany
Race & Class 1993 34: 67-73.  

Proposals for an anti-racist policy in Europe
Race & Class 1993 34: 73-75.

Bill Schwarz
'The only white man in there': the re-racialisation of England, 1956-1968
Race & Class 1996 38: 65-78.

Liz Fekete
The deportation machine: Europe, asylum and human rights
Race & Class 2005 47: 64-78.

Jenny Bourne
Labour's love lost?
Race & Class 2006 48: 93-99.

Maxim Matusevich
An exotic subversive: Africa, Africans and the Soviet everyday
Race & Class 2008 49: 57-81.

[Jopa antirasismin mallioppilaalta vaikuttava Neuvostoliittokin kuviteltiin piilorasistiseksi.]

Shahram Khosravi
Sweden: detention and deportation of asylum seekers
Race & Class 2009 50: 38-56.

[Myös Ruotsi kuviteltiin selkeän rasistiseksi maaksi, vaikka sen maahanmuuttopolitiikasta voisi neutraali tarkkailija luulla aivan muuta.]

Viimeistään 1980-luvun lopussa mytologia kehitysmaalaisia piinaavista ympäristökatastrofeista ja länsimaalaisten syyllisyydestä tähänkin ongelmaan tuli osaksi antirasismin kokonaismaailmankuvaa:

James O'Connor
Uneven and combined development and ecological crisis: a theoretical introduction
Race & Class 1989 30: 1-11.

Kannattaa lukea kokonaan tämä avainartikkeli:

http://cas.umkc.edu/econ/economics/faculty/Forstater/420/420papers/James-OConnor-1989.pdf

Ympäristökatastrofien ja ympäristöpakolaisuuden välinen kytkös monikultturistien retoriikassa vaikuttaa olevan ainakin osittain peräisin eräiden YK:n alajärjestöjen levittämästä mytologiasta tai ehkä jopa oikeista ympäristötutkimuksista:

E.G. Vallianatos
Book reviews: World Atlas of Desertification Edited by Nick Middleton and David Thomas (London, Arnold, for United Nations Environment Programme, 1997). 182pp.
Race & Class 1999 40: 89-91.

Sitten pääsemmekin vihdoin 1990-luvulle, jonka antirasistiset teemat lienevät jo kaikille Hommalaisille TV:stä tuttuja:

Chris Searle
Agony and struggle in northern Somalia
Race & Class 1992 34: 23-32.

Frances Webber
UK commentary: 'If I'm sent back, I'll die anyway'
Race & Class 1992 34: 81-85.

Tämän otsikon lukiessani minulle tuli tunne, että ihan kuin olisin äskettäin nähnyt Homman uutispalstalla samankaltaista sanamuotoa käyttävän perustelun pakolaisten palauttamisen estämiseksi, ja löytyihän sellainen:

"Nyt saattaa olla, ettemme saa kuulla tästä perheestä enää milloinkaan. Kreikassa turvapaikanhakijoiden olot eivät ole ruusuiset, ja mikäli he saavat palautuspäätöksen, se saattaa vaarantaa heidän elämänsä."

Lähde: http://hommaforum.org/index.php/topic,19644.msg275100.html#msg275100

Mutta palatakseni takaisin 1990-luvun artikkelilistaan huomasin, että jopa rap-musiikki on valjastettu antirasismin yleviin tarkoituksiin ikään kuin vastavoimana Amerikkalaista Unelmaa ihannoivalle konformistiselle rappioviihteelle kuten Bill Cosby Showlle:

Clarence Lusane
Rap, race and politics
Race & Class 1993 35: 41-56.

Mary Ellison
Book reviews: Enlightened Racism: the Cosby Show, audiences and the myth of the American dream By SUT JHALLY and JUSTIN LEWIS (Boulder, Westview Press, 1992). 152pp
Race & Class 1993 35: 106-107.

Manning Marable
Beyond racial identity politics: towards a liberation theory for multicultural democracy
Race & Class 1993 35: 113-130.

Cedric J. Robinson
US The real world of political correctness
Race & Class 1994 35: 73-79.

Stefanie Lay
Book reviews: Ecofeminism By MARIA MIES and VANDANA SHIVA (London, Zed Books, 1993). 328pp.
Race & Class 1994 36: 105-107.

[Ekofeminismissä niputetaan yhteen kaikki erilaiset alistamisen muodot, jolloin saadaan aikaan maksimaalinen synergia vihreän meemin eri elementtien välille. Tosin ainakin ensi silmäyksellä minun on todella vaikea ymmärtää, miten ekologisuus ja feminismi liittyvät etnisten suhteiden tutkimukselle omistautuneen Race & Class -lehden linjaan.]

Paul Thomas
Commentary and reviews: Uk: Kicking racism out of football: a supporter's view
Race & Class 1995 36: 95-101.

Rema Hammami
NGOs: the professionalisation of politics
Race & Class 1995 37: 51-63.

Kenan Malik
Universalism and difference: race and the postmodernists
Race & Class 1996 37: 1-17.

Jenny Bourne
Book reviews: The Myth of Political Correctness By JOHN K. WILSON (London and Durham, NC, Duke University Press, 1996). 205pp.
Race & Class 1996 38: 98-99.

[Poliittinen korrektius on siis kuulemma vain pelkkä perusteeton myytti, joten ilmeisesti myös Race & Class -lehden 50 vuotta jatkunut purnaus rasismista kaikissa mahdollisissa yhteyksissä on pelkkää omaa harhakuvitelmaani.]

Liz Fekete
Why we should say no to proportional representation
Race & Class 1999 40: 74-79.

Fredrik Hertzberg and Mats Deland
Book reviews: Debating Cultural Hybridity: multi-cultural identities and the politics of anti-racism Edited by Pnina Werbner and Tariq Modood (London, Zed, 1997). 294pp.
Race & Class 1999 40: 99-101.

Frances Webber
The Human Rights Act: A Weapon against Racism?
Race & Class 2001 43: 77-94.

Arun Kundnani
The Death of Multiculturalism
Race & Class 2002 43: 67-72.

[Race & Class -lehti on ollut käsittääkseni aina innostuneempi radikaalista antirasismista kuin sille liian kesystä sananmukaisesta monikulttuurisuudesta Kanadan hengessä. Siksi monikultturismi-sana voi olla harhaanjohtava kuvattaessa Race & Class -lehden ideologista linjaa.]

Justin Conlon
Sovereignty vs. Human Rights or Sovereignty and Human Rights?
Race & Class 2004 46: 75-100.

Andrew Hartman
The rise and fall of whiteness studies
Race & Class 2004 46: 22-38

John Wrench
Diversity management can be bad for you
Race & Class 2005 46: 73-84.

Tim Cleary
Book Review: Algeria in France: transpolitics, race and nation
Race & Class 2006 47: 105-110.

Liz Fekete
Book Review: Migration, Citizenship, and the Welfare State: a European dilemma
Race & Class 2007 48: 104-105.

Sara Abraham
Multiracialism as more than the sum of ethnicities
Race & Class 2007 49: 91-100.

Jerry Harris and Carl Davidson
Obama: the new contours of power
Race & Class 2009 50: 1-19.

Peo Hansen on jossain määrin Race & Class -lehden tyyppistä maailmankuvaa edustava nouseva tutkija. Hänen seuraava artikkelinsa kiinnostanee Hommalaisia, koska siitä saattaa löytyä monikultturistien uusimpia käsityksiä etnisyydestä EU-aikana:

Peo Hansen: Post-national Europe - without cosmopolitan guarantees, Race & Class 2003 50: 20-37.

http://rac.sagepub.com/cgi/content/abstract/50/4/20

Myös seuraava artikkeli kannattaa lukea tarkemmin, sillä siinä selitetään globaalin maailmankylän ideaa:

Walden Bello: Global Capitalism Versus Global Community, Race & Class 2003 44: 63-76.

Tämä Walden Bellon artikkeli löytyy myös seuraavasta kirjasta, jonka nimestä saattaa paljastua kerrankin kiertelemättä myös monikultturismin perusidea:

David Solnit: Globalize liberation: how to uproot the system and build a better world

http://books.google.com/books?id=r9XGjh4eypcC&pg=PT42&lpg=PT42

Kannattaa katsoa erityisesti seuraavaa erittäin opettavaista kuvaa, joka on peräisin Maailman sosiaalifoorumista vuodelta 2004:

THE NORTH OWES THE SOUTH HISTORICAL, SOCIAL AND ECOLOGICAL DEBT

http://books.google.com/books?id=r9XGjh4eypcC&pg=PT43&lpg=PT43

Mikäli joku vielä epäilee hypoteesiani siitä, että monikultturismi perustuu maailmanhistorian kirjoittamiseen uusiksi 1960-lukulaisen sortomytologian pohjalta, niin linkin takaa löytyvä kuva poistanee viimeisetkin epäilykset.

Ylläoleva artikkeliluettelo vaikuttaa varmaankin useimmista Hommalaisista läkähdyttävän pitkältä, mutta kannattaa muistaa, että vastaavia rasismia kiroavia artikkeleita löytyy uusvasemmistolaisten ja muidenkin 1960-lukulaisten kapinaliikkeiden lehdistä tuhatmäärin. Todella monet 1960-lukulaiset radikaalit käyttivät ilmeisesti kaiken aikansa tämän sortomytologian luomiseen ja omaksumiseen.

Ei ole vaikeaa arvata, millainen maailmankuva nuorelle radikaalille muodostuu hänen luettuaan vuosikausia tällaisia satuja ja tarinoita, joissa toistuu aina sama peruskaava: käydään raivoisaa kamppailua Hyvän ja Pahan välillä, jossa radikaalit oikeustaistelijat edustavat Hyvän arkkityyppiä, kehitysmaalaiset edustavat Sorretun arkkityyppiä ja länsimaalaiset edustavat Pahan arkkityyppiä. Vuosia jatkuneen tunnekuohuissa vellomisen jälkeen ei ole enää yllätys, mikäli tällainen radikaali alkaa vihata länsimaita ja toivoo jopa länsimaiden ja länsimaalaisten tuhoa. Kun tähän lisätään vielä mahdollisuus saavuttaa statusta samanhenkisten joukossa, niin radikaalin koko elämä saattaa alkaa pyöriä antirasistisen apokalyptismin ympärillä.

Kannattaa etsiä muistakin lähteistä lisätietoa Race & Class -lehden ympärille kerääntyneestä nuorten antirasistien joukosta, joka halusi kulttihenkisyydessään tehdä selkeän pesäeron jopa halveksimiinsa liian porvarillisiin rasismitutkijoihin. Seuraavassa haastattelussa radikaalin antirasismin veteraani Jenny Bourne muistelee riitautumista perinteisen etnisten suhteiden tutkimuksen kanssa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, jolloin nuorten antirasistien omapäisyyden aiheuttamien riitojen taustalla näkyvät selkeästi myös sukupolvikapinan tunnusmerkit mm. provosoinnin ja katumellakoinnin muodossa:

The institute then began to research racism in Britain as well. They suddenly realized that the chickens had come home to roost, the problem was here. But when they looked at racism in Britain - of course racism wasn't the word they used then, it was race relations - it was still seen as an interpersonal problem, "How can we help these colored immigrants," as they were called, "to assimilate?" After the idea of assimilation came the idea, "Well, maybe they can integrate and maybe there is a bit of prejudice in the white population." That's as far as they went. "There was no racism, there was a bit of prejudice and if we educate them we are all reasonable people and everything will be fine." Of course, everything wasn't fine and by the time I joined the institute in 1970, there was a change in the whole debate on race and that change was focused in our institute.
...
The institute in 1970 was a very large, very hierarchical, very elitist organization based in the middle of Mayfair, the most expensive part of London. You had the marble stairs and polished brass door handles and all this stuff. It was not [a] place that black people would go, it was the place where people from the House of Commons or House of Lords might go and those were the people who the institute thought it ought to be serving at that time. I came in as a researcher. What happened, in a nutshell, was that many members of the staff, and obviously the ones who were Black in particular, were becoming more and more influenced, not just by things like the Black Power movements and Vietnam, but by everyday racism in Britain. We were having demonstrations on the streets against police racism.
...
Our Board of Management, which had all these big multinational corporations on it, plus people in the government and in the House of Lords, [told us] "No, you can't say that. That's not objective." Suddenly it wasn't objective if Black people were talking about their experience. It was only objective when one was giving the other point of view, their point of view. The issue came to a head when we had a magazine then called Race Today and we put an advert in it for an Anti-Apartheid demonstration and the management called us to account and said, "You've cost this institute £10,000 in fundraising. You are not allowed to do this. We are going to close down this journal. We are going to sack this editor."

lähde: Adrian Harewood: Race and Class: An interview with Jenny Bourne, Senior Researcher at the Institute of Race Relations

http://www.zmag.org/zmag/viewArticle/13359

Kuten Race & Class -lehden vanhoista numeroista voidaan todeta, uusvasemmistolaisten kiinnostus muslimimaita kohtaan virisi ilmeisesti sivutuotteena 1960- ja 1970-lukujen ajankohtaisemmille kysymyksille siitä, kuinka Israel kohteli omia vähemmistöjään (arabimuslimit) ja naapurimaidensa etnisiä ryhmiä (erityisesti palestiinalaiset). Tarkennettakoon sen verran, että 1960-lukulainen tapa tarkastella Israelia ei ilmeisesti eronnut 1960-lukulaisesta tavasta tarkastella Yhdysvaltojen tilannetta, jossa aivan vastaavasti uusvasemmistolaisten antirasistien kiinnostuksen kohteina olivat maan omat vähemmistöt (mustat, intiaanit ja puertoricolaiset) sekä naapurimaiden etniset ryhmät (erityisesti meksikolaiset).

1960-luvun kansalaisoikeustaistelun ja sukupolvikapinan myötä jotkut radikaalit tutkijat päättivät esittää myös Israelia vastaan uusvasemmistolaiseen vakioliturgiaan kuuluvan syytöksen, että se sortaa vähemmistöjä:

Alex Weingrod
Book Reviews: Arab Border Villages in Israel. By ABNER COHEN (Manchester University Press, 1965). 194 pp.
Race & Class 1965 7: 103-104.

Alex Weingrod
Book Reviews:
- The Outcasts of Israel: Communal Tensions in the Jewish State. By MICHAEL SELZER (Jerusalem, The Council of the Sephardic Community, 1965). 43 pp.
- Social Change in Israel. By JUDAH MATRAS (Chicago: Aldine Publishing Company, 1965). 211 pp.
Race & Class 1966 8: 100-101.

Percy S. Cohen
Book Reviews: Israel: Group Relations in a New Society. By ALEX WEINGROD (London, Oxford University Press for the Institute of Race Relations, 1965). 82 pp.
Race & Class 1966 8: 205-206.

Percy S. Cohen
Ethnic Group Differences in Israel
Race & Class 1968 9: 303-310.

Percy S. Cohen
Book Reviews: Israeli Society. By S. N. EISENSTADT (London, Weidenfeld & Nicolson, 1967). ix + 451 pp.
Race & Class, Jan 1968; vol. 10: pp. 121-123.

Yochanan Peres and Zipporah Levy
Jews and Arabs: Ethnic Group Stereotypes in Israel
Race & Class, Jan 1969; vol. 10: pp. 479-492.

Percy S. Cohen
Book Reviews: The Arabs in Israel - A Political Study. By JACOB M. LANDAU (London, Oxford University Press for the Royal Institute of International Affairs, 1969). xiii + 300 pp.
Race & Class, Jan 1969; vol. 11: pp. 249-250.

Britannian 1960-lukulaisen vasemmiston ja Lähi-Idän muslimiliikkeiden allianssin mahdollisuus vaikuttaa tulevan esille ensimmäistä kertaa, kun Lähi-Idän tilanteen kiristyttyä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Race & Class -lehti alkoi sympatiseerata palestiinalaisia ja muita muslimeja näiden kamppailussa Israelia ja Yhdysvaltoja vastaan (tosin kannattaa muistaa, että PLO ja vastaavat liikkeet eivät olleet ideologialtaan islamistisia).

"Since their defeat in the October War and the recent suicidal Palestinian guerrilla operations inside Israel, the contemptuous racist Israeli stereotypes of the Arabs have had to be modified."

Lähde: John La Rose, Africa and Portugal, Race & Class, Jan 1974; vol. 16: pp. 1-28.

"In the Arab countries into which it has dispersed, the Palestinian resistance has become the spearhead of revolutionary Arab nationalism, portending socialist change."

Lähde: A. Sivanandan: Editorial, Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 221-222.

Vuonna 1976 tapahtuneen eskalaation myötä Race & Class -lehti ilmeisesti alkoi kiinnostua toden teolla Palestiinan ja Lähi-Idän kysymyksistä varsinkin, kun se ilmeisesti katsoi voivansa liittää samaan pakettiin vihansa Yhdysvaltojen ja Britannian kaltaisia imperialistisia ja kapitalistisia hirmuvaltoja kohtaan:

"Two examples from 1976 will also illustrate how foreign governments are learning from Northern Ireland. Following the upsurge of West Bank Palestinian resistance to Israeli occupation in the spring of 1976, the Israeli government let it be known that 'the Army may adopt methods similar to those used by the British Army in Northern Ireland.'"

Lähde: Fred Halliday: British mercenaries and counter-insurgency, Race & Class, Jan 1977; vol. 19: pp. 163-171.

"The question of an American-arranged 'peaceful solution' to the Israeli-Palestinian and Israeli-Arab conflicts is intimately linked to the economic expansionary needs of American capitalism. ... With the emergence of state capitalist regimes in Turkey, Iran, and Zionist Palestine and the acquisition of a measure of political autonomy by Egyptian bourgeoisie there was a certain growth of light consumer manufacturing. These nascent industries were for the most part devoted to import substitution, to consumer rather than capital goods, and to the needs of the small European and local ruling classes and small middle class, rather than those of the masses of the people."

Lähde: Joe Stork: Oil revenues and industrialization, Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 281-302.

"At the regional level, we have to look at the Israeli-Arab conflict, at the symbiotic relationship between the Palestinian Resistance and the wider Arab mass movement, and at the rivalries between Arab governments that are gradually returning to the American preserve."

Lähde: Fuad Faris: The civil war in Lebanon, Race & Class, Jan 1976; vol. 18: pp. 173-184.

"Its indictment of political Zionism on a charge of willful blindness towards the very existence of the Palestinian Arab identity is no new discovery, but it is thoroughly researched and meticulously documented."

Lähde: Jenny Mellor: Book reviews: Race, Education and Identity: By G.K. VERMA and C. BAGLEY, editors (London, Macmillan, 1979). 268pp., Race & Class, Jan 1979; vol. 21: pp. 211-213.

Niinpä Palestiinan ja Lähi-Idän kysymyksistä sekä muslimimaiden radikaaliliikkeiden vallankumouspyrkimyksistä muodostui Race & Class -lehden vakioteemoja varsinkin, kun osa näistä liikkeistä hurahti marxismiin:

David Caploe
Book reviews: Peace in the Middle East? By NOAM CHOMSKY (London, Fontana/Collins, 1975). 187pp.
Race & Class, Jan 1975; vol. 17: pp. 92-94.

David Caploe
Book reviews: Revolutionary Transformation in the Arab World: Habash and his Comrades from Nationalism to Marxism By WALID KAZZIHA (London, Charles Knight, 1975). 118 pp.
Race & Class, Jan 1975; vol. 17: pp. 210-212.

Mohammed Hassanein Heikal
Reaction and revolution in the Middle East: Arab perspectives
Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 253-259.

Eqbal Ahmad
'A World Restored' revisited: American diplomacy in the Middle East
Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 223-252.

A. Yusuf
Resurgence of the Arab right wing and the liberation movements
Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 266-274.

Thomas Hodgkin
Book reviews: With My Own Eyes: Israel and the Occupied Territories 1967-73 By FELICIA LANCER, foreword by ISRAEL SHAHAK (London, Ithaca Press, 1975). 166 pp.
Race & Class, Jan 1976; vol. 17: pp. 434-436.

Richard Falk
Iran and American geopolitics in the Gulf
Race & Class, Jan 1979; vol. 21: pp. 41-55.

Simon Louvish
Book reviews: The Land of Promise: a critique of political Zionism: By ABDELWAHAB M. ELMESSIRI (New Brunswick, North American, 1977). 256pp.
Race & Class, Jan 1979; vol. 21: pp. 213-215.

Arab women and western feminism: an interview with Nawal El Sadaawi
Race & Class, Jan 1980; vol. 22: pp. 175-182.

Mubarak L. Awad
Non-violence in the occupied territories
Race & Class 1984 25: 71-83.

Jan Nederveen Pieterse
Israel's role in the Third World: exporting West Bank expertise
Race & Class 1985 26: 9-30.

Edward W. Said
Orientalism reconsidered
Race & Class 1985 27: 1-15.

Jack Colhoun
Israel and the contras
Race & Class 1987 28: 61-66.

Hazel Waters
Book reviews: After the Last Sky: Palestinian lives By EDWARD SAID, with photographs by JEAN MOHR (London, Faber & Faber, 1986). 175pp.
Race & Class 1987 28: 106-108.

Edward Said
Spurious scholarship and the Palestinian question
Race & Class 1988 29: 23-39.

Daniel Machover
Justice in the occupied territories
Race & Class 1989 30: 76-79.

Moshe Machover
Book reviews:
- The birth of Israel: myths and realities By SIMHA FLAPAN (London, Croom Helm, 1988). 277pp.
- The birth of the Palestinian refugee problem, 1947-1949 By BENNY MORRIS (Cambridge, Cambridge University Press, 1988). 380pp.
Race & Class 1989 30: 87-93.

Jamil M. Hilal
The PLO: crisis in legitimacy
Race & Class 1995 37: 1-18.  

Graham Usher
An Israeli peace: an interview with Ilan Pappé
Race & Class 1995 37: 19-26.  

Rosemary Sayigh
Palestinians in Lebanon: (dis)solution of the refugee problem
Race & Class 1995 37: 27-42.

Israel Shahak
The ideology of Jewish messianism
Race & Class 1995 37: 81-91.

Ehud Ein-Gil and Moshé Machover
Zionism and Oriental Jews: a dialectic of exploitation and co-optation
Race & Class 2009 50: 62-76.

Seuraavat artikkelit saattavat antaa osittaisen vastauksen tämän ketjun alkuperäiseen kysymykseen Britannian 1960-lukulaisten radikaalien ja varsinaisten islamistien välisestä yhteydestä. Veikkaan Iranin vallankumouksesta muodostuneen joillekin uusvasemmistolaisille uudenlainen esikuva ja innostuksen lähde, joka sai aikaan tämän yhteyden viriämisen.

Eqbal Ahmad
The Iranian revolution: a landmark for the future
Race & Class, Jan 1979; vol. 21: pp. 3-11.

Reflections of a concerned Muslim: On the plight of oppressed peoples
Race & Class, Jan 1979; vol. 21: pp. 33-40.

Thomas Hodgkin
The revolutionary tradition in Islam
Race & Class 1980 21: 221-237.

Vaikka 1960-lukulaisten vasemmistoradikaalien allianssi islamistien kanssa saattaisi vaikuttaa niiden perustavanlaatuisten arvoerojen takia mahdottomalta ainakin paperilla, niin toisaalta Race & Class -lehden artikkelihistoria Israelista saa tämän allianssin näyttämään pikemminkin automaattiselta historiallisen kehityksen lopputulokselta. Koska sortomytologia oli mukana kaikissa tämän artikkelihistorian vaiheissa, niin tästä päätellen kyseinen allianssi ei todellakaan perustunut pelkkään kylmään laskelmointiin.

Myönnän ylläolevan artikkelilistan perusteella, että kun olen joskus kutsunut Race & Class -lehden maailmankuvaa vihervasemmistolaisuudeksi, niin olen tehnyt silloin vääryyttä puhtaan arvopohjaiselle vihervasemmistolaisuudelle. Monikultturismin pohjapiirrustusten laatijat vaikuttavat nimittäin omistautuneen varsin pakkomielteisesti etnisten suhteiden mytologiapohjaisen historiatulkinnan ja utopististen yhteiskuntavisioiden laatimiselle eikä heillä siten ole riittänyt aikaa näitä oleellisesti laaja-alaisemmille arvopohdinnoille, joten heidän mahdolliset yhteytensä yleisiin vihervasemmistolaisiin arvoihin eivät ole välttämättä aina aivan suoraviivaiset.

Tosin veikkaan, että sekä monikultturismin että vihervasemmistolaisuuden takana on sama 1960-luvun uudistushengen aikaansaama toimintaenergia ja kapinaliikkeiden synergia, jotka lienevät merkittävin yhteinen nimittäjä myös monikultturismin sortomytologian ja vihervasemmistolaisuuden arvokokoelman välillä. Eli teoreettisemmin ilmaistuna 1960-luvulla kiteytynyt ns. vihreä meemi muistuttaa kai perusluonteeltaan pikemminkin muutosenergian äkillistä kasvua ja leviämistä länsimaiden aatehistoriallisen kehityksen systeemissä kuin mitään staattista arvokokoelmaa.

Jos joku Hommalainen haluaa hankkia Race & Class -lehteä laajemman näkökulman uusvasemmistolaisuuden historialliseen kehitykseen, niin silloin kannattaa selata lisäksi New Left Review -lehden vanhoja numeroita:

http://www.newleftreview.org/?page=archive

Mainittakoon tästäkin lehdestä yksi viestini aihetta sivuava poiminta:

"Social science became the advisor to, sometimes perhaps the handmaiden of, policy-makers from Bentham's panopticon to the Verein für Sozialpolitik, to the Beveridge Report and endless other governmental commissions, to Unesco's post-war series on racism, to the successive researches of James Coleman on the US educational system"

Lähde: Immanuel Wallerstein: Eurocentricism and its Avatars: The Dilemmas of Social Science

http://www.newleftreview.org/?view=1934

Yllä on viestin ennätyksellisestä pituudesta huolimatta valitettavasti voitu esittää vain pieni osa ensinnäkin monikultturismin sekä toiseksi vasemmistoradikaalien ja islamismin välisen allianssin ideologisista alkujuurista. Voisi ehkäpä sanoa, että koko länsimaiden aatehistorian ja byrokratian kehitys kokonaisuudessaan on yhdessä luonut sen perustan, jolle monikultturismin kaltaiset radikaalit yhteiskuntavisiot sekä vasemmistoradikaalien ja islamismin allianssi rakentuvat. Myös ihmisluontoon kovakoodatut epärealistiset hahmottamistavat edistävät radikaalien yhteiskuntavisioiden syntymistä ja ohjaavat mytologiapohjaisia poliittisia liikkeitä toistensa liittolaisiksi. Lisäksi on olemassa suuri joukko monikultturismin myötäjuoksijoita, jotka eivät toimi antirasistisen ideologian pohjalta, vaan heillä on omat erilliset motiivinsa. Niinkin yksinkertaiselta näyttävä ilmiö kuin Stop the War -koalitio oli mahdollinen vain osana valtavan laajaa ympäröivää kompleksista systeemiä, jonka kehitys aikajanalla tuo lisäksi mukaan entisestäänkin tarkastelua vaikeuttavan lisäulottuvuuden: oliko sotienvälinen trotskilaisuus vaiko 1960-lukulainen arvomaailman murros viime kädessä tärkeämpi Stop the War -koalition luonteelle? Tähän minulla ei ole vielä vastausta.


[email protected]

[Tommi Korhonen]

No tuohon jo minäkin (joka yleensä luen kaiken mitä näen, ja varsinkin Anti-Utopistilta) että TL:DR.

[PaulR]

No tuohon jo minäkin (joka yleensä luen kaiken mitä näen, ja varsinkin Anti-Utopistilta) että TL:DR.

Kun huomaa A-U:lta viestin, saa mennä keittämään pari kuppia kahvia, ottaa hyvä asento ja keskittyä tosissaan lukemansa.

Nyt alkoi hiiren rulla raksuttamaan alaskelausta puolessavälissä viestiä. On se kone.

[kohmelo]

http://www.familysecuritymatters.org/publications/id.5166/pub_detail.asp

Exclusive: Fatal Attraction – The Left's Perilous Embrace of Radical Islam
Shortly after 9/11 a lively discussion ensued on the pages of a prominent green journal regarding the possibility and merit of an alliance between the Greens, the Left and radical Islam. The discussion identified the emergence of radical Islam as a "geopolitical opponent of the dominant West, equal or greater in magnitude to the specter of communism" with Osama bin Laden and the Taliban providing a "charismatic voice articulating the vision of an Islamic revolt against the West." Moreover, the green theoreticians argued, radical Islam was a   "movement of social revolution" that may be "moving towards some form of socialism..." It concluded hopefully that "Greens and Muslims might somehow collaborate as parallel, overlapping movements of liberation from the dominance of capital."
...