2009-12-20 YLE TV1: Ykkösdokumentti: Sormenjäljet

[Iloveallpeople]

Koska läheskään kaikki eivät vilkaise TV-vinkit ketjua, johon nimimerkki Roope on vinkannut kyseisestä ohjelmasta, niin laitanpa ketjun ohjelmasta Ykkösdokumentti: Sormenjäljet. Esittelyteksti ainakin vaikuttaa ajatuksia herättävältä ja illalla näemmekin millä tavalla ohjaaja Kati Juurus on aihetta käsitellyt.

Ykkösdokumentti: Sormenjäljet

TV1 su 20.12. klo 21.15 (uusinta su 27.12. klo 13.05)

Ali on tullut Italiasta Suomeen keväällä 2008. Sitä ennen hän on jättänyt perheensä Somaliaan, kulkenut Saharan halki, ylittänyt Välimeren itse kyhätyssä veneessä ja päätynyt Italiaan. Siellä on otettu hänen sormenjälkensä.

Mohammad ja Diya ovat paenneet sukulaisten kostoa Irakista Ruotsiin. Ruotsi ei anna heille turvapaikkaa. He jatkavat pakoaan Suomeen keväällä 2008, Diyan ollessa viimeisillään raskaana. Sormenjäljet Ruotsissa sinetöivät heidän kohtalonsa.

Kati Juuruksen vaikuttavassa dokumentissa Sormenjäljet seurataan päähenkilöiden vaiheita Suomessa ja Euroopassa puolentoista vuoden ajan.

Sormenjäljistä kiinni

Näiden turvapaikanhakijoiden arki on välillä kafkamaista pyörimistä pohjoismaisen byrokratian rattaissa, välillä elämää eurooppalaisen yhteiskunnan ulkopuolella eläimellisissä oloissa.

Somalialainen Ali sekä irakilaiset Diya, Muhammed ja poikansa Sahand ovat ihmisiä, joista Eurooppa yrittää turhaan pyristellä eroon: kun yksi maa hylkää heidät, he hakevat turvapaikkaa toisesta.

Uudestaan ja uudestaan, niin kuin kymmenet tuhannet muut. Viranomaisten mielestä he ovat turvapaikkashoppaajia. Omasta näkökulmastaan he yrittävät vain selviytyä.

Dokumentin nimi viittaa käytäntöön, jonka mukaan Eurooppaan saapuvalta turvapaikanhakijalta rekisteröidään sormenjäljet. Niiden avulla turvapaikanhakijan liikkeitä voidaan seurata maasta toiseen. Niiden ansiosta hänet voidaan aina palauttaa takaisin lähtöruutuun - maahan, josta hän on ensiksi hakenut turvapaikkaa.

Dokumentin yhdessä avainkohtauksessa Ali ja joukko muita somalialaisia turvapaikanhakijoita pohtivat, kuinka päästä sormenjäljistään eroon: polttamalla, happoa käyttämällä, leikkaamalla?

Sormenjälkien vuoksi heidät palautetaan aina takaisin Italiaan, jossa ulkomaalaisia on jo valmiiksi aivan liikaa.

Piinaa ja toivoa

Mohammadin ja Diyan kautta dokumentti tarkastelee, mitä epävarma elämäntilanne tekee psyykelle ja parisuhteelle. Kaiken keskellä Sahand-vauva kasvaa puolitoistavuotiaaksi, jolla ei ole kotimaata eikä ohjelman päättyessä enää isääkään.

Ulkomaalaiskeskustelun velloessa puolesta ja vastaan Sormenjäljet katsoo turvapaikanhakijoita lähietäisyydeltä.

Dokumentin päähenkilöiden arki näyttää välillä piinaavan karulta. He elävät maailmassa, jonka sääntöjä ja kieltä he eivät ymmärrä, ja jonka vauraudesta heille ei tunnu tihkuvan juuri mitään.

Toisaalta dokumentti kertoo ihmisen hämmentävästä optimismista ja joustavuudesta: yhä uudelleen päähenkilöt heräävät toivomaan, että tällä kertaa heille kävisi hyvin.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Kati Juurus.
Tuotanto: YLE Asiaohjelmat 2009

YLE

[lymilijä]

Oliko tämäkin tekstinpätkä Mäki-Ketelän organisoiman kirjoituskilpailun satoa?

[Eino P. Keravalta]

"Sormenjälkien vuoksi heidät palautetaan aina takaisin Italiaan, jossa ulkomaalaisia on jo valmiiksi aivan liikaa."

Kun kerran myöntävät, että Italiassa on ulkomaalaisia jo aivan liikaa, miksi niitä pitäisi sitten saada muuallekin aivan liikaa?

Miksi muuten Euroopan vauraudesta pitäisi "tihkua" somaleillekin jotakin? Ei siitä vauraudesta ole minullekaan tihkunut; töissä on jouduttu käymään ja veroja on maksettu. Mutta somaleille sitten pitäisi vain tihkua rahaa jostain? Oikeustajua loukkaava ajatus!

Jos muuten tavataan turvapaikanhakija, jolta on sormenjäljet tuhottu, niin eikö se kerro, että kyseessä on huijari? Palautus välittömästi.

Ja mitä ne valittavat, että niiden lapsi on jo puolitoistavuotias eikä ole koskaan asunut pysyvässä kodissa? Kuka käski tehdä lapsen kun omatkin asiat on jätetty retuperälle? Miksi nämä somalilaumat pyörivät pitkin Eurooppaan valehtelemassa kun voisivat sen sijaan omassa maassaan rakentaa omaa maataan ja tulevaisuuttaan? Ei ihme, että somaleilla on asiat päin p--settä kun toinen puoli heistä ampuu Somaliassa maanmiehiään ja toinen puoli kiertää kuin miljoonapäinen mustalaisleiri maasta toiseen huijaamassa viranomaisia ja pummaamassa rahaa.

[PaulR]

Einolla on brutaalin kuuloisia toimintaehdotuksia, mutta mikäli niiden mukaan mentäisiin, mitään ongelmia ei olisi.

[Eino P. Keravalta]

Einolla on brutaalin kuuloisia toimintaehdotuksia, mutta mikäli niiden mukaan mentäisiin, mitään ongelmia ei olisi.

Monta kertaa on niin, että pieni määrä brutaaliutta estää valtavan määrän brutaaliutta. Pätee esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan. Jos taas päätä silitellään joka käänteessä niin huomataan lopulta ongelmien paisuneen 5000-kertaisiksi.

[PaulR]

Monta kertaa on niin, että pieni määrä brutaaliutta estää valtavan määrän brutaaliutta.

100% samaa mieltä.

[Harri Eerikäinen]

Eino on ÄIJÄ.

[JM-K]

Oliko tämäkin tekstinpätkä Mäki-Ketelän organisoiman kirjoituskilpailun satoa?

Itsekin toivoin, että olisi, mutta valitettavasti ei ollut.


"Viranomaisten mielestä he ovat turvapaikkashoppaajia".

Myös minun mielestäni he ovat turvapaikkashoppaajia.

Miksi meillä on poliisi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat, mutta silti tämmöistä sakkia ramppaa maamme rajojen yli?

[rankka]

Eino on ÄIJÄ.

Lisäisin sen verran että Eino on the ÄIJÄ.

Ilmankos oli pää herätessä kipeänä, Einohan se siellä imenyt ajatuksiani.
Ja, ei, ei kiljusta. (niille jotka ei osaa vielä lukea kovin hyvin)

[Embo]

Viranomaisten mielestä he ovat turvapaikkashoppaajia. Omasta näkökulmastaan he yrittävät vain selviytyä.

Niin juuri. Itse kukin yrittäisi vain selviytyä, jos lähtisi vapaaehtoisesti tavoittelemaan parempaa muualta.

Ongelma onkin siinä, että tämä selviytyminen tapahtuu vastaanottavan yhteiskunnan kustannuksella, eikä tuota vastaanottavalle yhteiskunnalle juuri mitään. Siksi "yritän vain selviytyä" ei ole peruste päästää ketään maahan.

[gloaming]

Viranomaisten mielestä he ovat turvapaikkashoppaajia.

Sosiaaliturvapaikanhakija, joka shoppailee sosiaaliturvapaikkaa, ei ole sosiaaliturvapaikkashoppailija, vaan "paremman elämän etsijä" tai kohta "ilmastopakolainen".

Ankkurilapsi, jonka tarkoitus on ankkuroida perhe sosiaaliturvapaikkaan perheenyhdistämistä varten, ei ole ankkurilapsi, vaan "sotalapsi". Jos kerran Pakolaisapu ry:n mielestä tällaisen "alaikäisen" tulijan tarkoitus ei ole toimia perheenyhdistämisen ankkurina, häneltä voitaneen poistaa perheenyhdistämisoikeus ilman ongelmia.

[Eino P. Keravalta]

Olen humanisti. Sellaisena toivon ihmiskunnalle kaikkea hyvää - väreihin ja rotuihin katsomatta. Tämä hyvä ei kuitenkaan toteudu jatkuvalla ymmärtämisellä, ilmaisen rahan jakamisella, vaatimusten edessä nöyrtymisellä, anteeksipyytelyllä, rikkaiden  syyllistämisellä tai mahdollisimman suurella sallivuudella. Ongelmien ratkaisu ei ole porkkana, päänsilitys tai discoraha, vaan keppi.

Ja tuota keppiä on räimittävä perseille kunnolla. Sillä ihmiskunta on keskimäärin niin itsekästä, kavalaa, velttoa, väkivaltaista, omahyväistä, häikäilemätöntä ja ahnetta, että sisäisen kurin puutteessa on pakko asettaa ulkoinen kuri, selvät säännöt, jämäkkä puuttuminen rikkomuksiin, asialliset tuomiot ja työntekovaatimus sekä päävastuu kullekin itsestään.

Suomessa, missä väestö on työteliäämpää, lakia kunnioittavampaa, rehellisempää, vähemmän aggressiivista, vähemmän rasistista ja vastuuntuntoisempaa kuin Maapallolla keskimäärin, on helppo unohtaa, että suurimpaan osaan maailman ihmisistä ei tehoa kannustaminen, päänsilitys ja etukäteen palkitseminen, vaan vankilan uhka, nälkä, pamppu ja kova kuri.

On oltava hieman kova, ettei myöhemmin tarvitse olla todella brutaali. On annettava hieman pamppua, ettei tarvitse myöhemmin ampua kovilla. On jätettävä muutama nääntymään nälkään, ettei myöhemmin kaikkien tarvitse nähdä nälkää. Ja niin edelleen. Maailmanhalaajat kammoavat kaikkia "kovia" keinoja. He päästäisivät koko maailman köyhyyteen ja kaaokseen, jolloin edessä ei olisi enää muuta kuin todella kovia keinoja ja kurjuutta kaikille.

Maahanmuuttajillekin on setelitukun sijaan iskettävä lapio käteen. Yhteisparakista pääsee asuntoon vasta kun tietty työmäärä on täytetty. Ensimmäisestä rikoksesta ulos. Kovat säännöt koituvat paitsi yhteiskunnan, myös maahanmuuttajien parhaaksi. He oppivat tekemään työtä, sopeutumaan, kunnioittamaan itseään ja maan lakeja. He näkevät, että ruikuttamisen sijaan omalla panoksellaan voi muuttaa kohtaloaan. Rasismikin vähenisi silmissä kun maahanmuuttajat kantaisivat vastuuta itsestään ja kunnioittaisivat maan tapoja. Nykyinen vastikkeeton turvapaikkasysteemi sosiaalietuuksineen on vain loputon rasismiautomaatti, joka tuotttaa rasismia suomalaisia kohtaan ja rasismia maahanmuuttajia kohtaan.

Ihminen tarvitsee kuria. Itsessänikin olen sen huomannut: kun budoharjoituksissa ohjaaja huutaa ja käskee niin siellä sitä antaa kaikkensa, punnertaa naama hiessä kädet vapisten. Kun kotona ei ole ketään käskyttämässä, eipä sitä montaa punnerrusta tule tehtyä; ehkäpä mieluummin kellahtaa sohvalle olutpullon kanssa. Vasta kun ihminen henkisesti kehittyy sille asteelle, että häneltä löytyy tarvittava sisäinen itsekuri ja korkeamoraalisuus, hän ei tarvitse ulkoista kuria, komentoa tai ehtoja. Siihen on vielä matkaa, joten vielä ei voida laittaa pamppuja naftaliiniin eikä sulkea kumiluotitehtaita.  

[Juha J.]

Eino on ÄIJÄ.

Lisäisin sen verran että Eino on the ÄIJÄ.

Ilmankos oli pää herätessä kipeänä, Einohan se siellä imenyt ajatuksiani.
Ja, ei, ei kiljusta. (niille jotka ei osaa vielä lukea kovin hyvin)

Huomenta. Itse vedän kalsarikänninä pitkästä aikaa tämän sunnuntain ja olo on mitä mainioin!

Eino on kyllä melkoinen sankari ja täytyy kiittää ja kumartaa miestä. Jatka hyvää kommentointia!

[Juha J.]

Ihminen tarvitsee kuria. Itsessänikin olen sen huomannut: kun budoharjoituksissa ohjaaja huutaa ja käskee niin siellä sitä antaa kaikkensa, punnertaa naama hiessä kädet vapisten. Kun kotona ei ole ketään käskyttämässä, eipä sitä montaa punnerrusta tule tehtyä; ehkäpä mieluummin kellahtaa sohvalle olutpullon kanssa. Vasta kun ihminen henkisesti kehittyy sille asteelle, että häneltä löytyy tarvittava sisäinen itsekuri ja korkeamoraalisuus, hän ei tarvitse ulkoista kuria, komentoa tai ehtoja. Siihen on vielä matkaa, joten vielä ei voida laittaa pamppuja naftaliiniin eikä sulkea kumiluotitehtaita.   

Kurin tarvitsemisen määrä riippuu henkilöstä ja kulttuuritaustasta. Minäkin tykkään budoharjoituksista (aikido on lajini), ja budosta muutenkin, koska se opettaa kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Plus tietysti on siistiä osata käyttää kehoaan paremmin.

Joo tuota luen Einon kirjoituksissa olevan hyvin korkean tason vaatimukset ihmisille. Se on ihan ok ja varsinkin maahanmuutossa korkeita pääsyvaatimuksia pitäisi soveltaa.

[mikkostadista]

Täytyypä katsoa illalla, tosin joutuu ottamaan pari glögiä jos kierrokset nousee liikaa...
Dokumentin loppuhuipennuksessa saamme siis seurata isänmaatonta somalilasta jonka faijakin on hävinnyt jonnekin...maltan tuskin odottaa!

[Jari-Petri Heino]

Ihmisen optimismi on todellakin joskus hämmästyttävää luokkaa. Sitä en käsitä, miksi nämä vainotut ihmiset ovat tytymättömiä siihen, että heitä ei vainota?

Tämä irakilaisperheen tapaus tulee olemaan mielenkiintoinen. Tarkoittaako turva kenties ilmaista elämää, vai miksi turvapaikka ruotsista evättiin? Jää nähtäväksi.

Alin tapaus on taas sarkasmia. Mitkä ovat ne eläimelliset olosuhteet jotka ovat omaa kotimaatakin kovemmat, vaikka voi sinne perheensä jättää? Kunnon mies elättää perheensä vaikka merirosvouksella, mutta on säälittävää katsoa nuorten miesten pyrkimyksiä ilmaiseen elätykseen. On tavallaan hyvä, että tälläisiä dokumentteja tulee, se on sitä parasta kritiikkiä.

[skrabb]

Tämänaamuisen paperihesarin TV-sivulla on juttu kyseisestä ohjelmasta.

"Joka kuukausi 20 000 ihmistä hakee turvapaikkaa jostain EU-maasta. On melkoisen sattumanvaraista, mihin salakuljettajat jättävät pakoon lähteneet ja turvapaikkaa hakevat.

Ihmisten kohtalo kuitenkin sinetöityy sen mukaan missä maassa viranomaiset saavat taltioitua heidän sormenjälkensä ensimmäisen kerran. Käännytyspäätöksen saavat palautetaan aina lähtöruutuunsa eli sormanjälkimaahan.

Kati Juurus seurasi puolentoista vuoden ajan Suomessa ja Euroopassa kolmihenkisen irakilaisperheen ja yhden somalimiehen pallottelua byrokratian rattaissa. Juurus halusi nähdä, mitä pakolaisille ja turvapaikan hakijoille tapahtuu oikeassa elämässä, kun Suomi käännyttää heidät ja viranomaiset pesevät kätensä vastuusta.

Italiassa somalisyntyiselle Alille luetaan sääntöjä: saat oleskella vapaasti, mutta et vaatia viranomaisilta mitään apua tai rahallista tukea.
"Eteläisissä valtioissa on niin paljon pakolaisia, ettei niissä pystytä turvaamaan kaikille elintasoa. Pohjoisten maitten pitäisi jakaa vastuuta. Kyllähän me Suomessa pääsemme aika vähällä", Kati Juurus sanoo.

Irakilaiset Diya ja Mohammad pakenivat sukulaisiaan, sillä he avioituivat vastoin perheiden toiveita. Ali puolestaan jätti perheensä paetessaan Somaliasta.

Dokumentti näyttää stressiä, kireyttä, epätoivoa ja valonpilkahduksia. Yhdessä hetkessä rakennetaan kotia, toisessa ollaan takaisin turvasäilössä. Ehkä turvapaikanhakijat purevat joka päivä pihvejä turvasäilössa, kuten tuomari toteaa, mutta onko hakijoiden elämä silti hyvää? Ali haluaisi vain löytää paikan, jossa voisi elää rauhassa. Tuskastuneena hän sanoo suoraan ohjaaja Juurukselle: "Te haluatte vain tirkistellä. Teille on tämä TV-ohjelma tärkeämpi kuin me."

"Kyllähän toimittaja ja ohjaaja aina näissä tilanteissa tuntevat itsensä hieman haaskalinnuksi. Se on kamalaa", Juurus miettii.

Juurus välittää kuitenkin ihmisten tarinaa hienovaraisesti ja ilman sensaatiohakua. Hän näyttää, miten kulttuurit törmäävät ja ihmiset puhuvat tarinoita ristiin.

"Kyllä kai turvapaikanhakijatkin pelaavat ja yritttävät myydä mahdollisimman liikuttavia tarinoita. Nämä ihmiset tulevat eri maailmoista ja kulttuureista, silti odotamme, että he sisäistäisivät heti yhteiskuntamme periaatteet ja hallitsisivat pelisäännöt."

Millä ihmeen rahalla varaton Ali palaa Suomeen?
"Somaliyhteisöt ovat aivan käsittämättömiä. He keräävät tarvitsevalle rahaa. Ali liftasi Euroopasta Norjaan, sia siellä hieman taskurahaa, kuten Ruotsissakin, josta pakeni Suomeen, kun ymmärsi, että hänet palautettaisiin Italiaan", Juurus kertoo.

Alin toimintaa kutsutaan turvapaikkashoppailuksi. Alin tarve löytää elinrauha on kuitenkin muuta kuin kevyttä shoppailua. Ensimmäisellä pakomatkallaan hän kulki jalkaisin Saharan halki ja ylitti omatekoisella veneellä Välimeren Italiaan. Vene hajosi kesken matkan.

Salakujettajat heittivät Diyan ja Mohammadin rekasta ulos Ruotsissa. Jos he olisivat päässeet suoraan Suomeen, he olisivat saaneet turvapaikan. Suomi ei vielä tuolloin palauttanut ihmisiä Irakiin. Kummaliseksi perheen tarinan tekee pieni poika Sahand, joka syntyy Suomessa. Voiko pojan käännyttää synnyinmaastaan?

Arja Aho"

[cgm]

Mohammadin ja Diyan kautta dokumentti tarkastelee, mitä epävarma elämäntilanne tekee psyykelle ja parisuhteelle. Kaiken keskellä Sahand-vauva kasvaa puolitoistavuotiaaksi, jolla ei ole kotimaata eikä ohjelman päättyessä enää isääkään.

Vastuullista toimintaa Mohammadilta, eikä lainkaan yllättävää. Vaimo ja lapsi ovat ilmeisesti hidasteita jotka voi dumpata tarvittaessa, kaveri varmaan tälläkin hetkellä makoilee jossain vastaanottokeskuksessa hymy korvissa.

[HDRisto]

"Voiko pojan käännyttää synnyinmaastaan".

Voi ja pitää, koska syntyminen jossain ei takaa kansallisuuden saamista.
Muutenhan viimeisillään raskaana olevat naiset matkailisivat porukalla "sopivaan" maahan poikimaan synnyttämään.

[guest3656]

Olen humanisti. Sellaisena toivon ihmiskunnalle kaikkea hyvää - väreihin ja rotuihin katsomatta...

Kaikinpuolin erinomainen kirjoitus. Humanismista olen kuitenkin eri mieltä. Se on yliarvostettua. Kun yhä suurempi ihmisjoukko on jakamassa maapallon yhä pieneviä resursseja, on ainoa ratkaisu toimia epähumaanisti. On yksinkertaisesti oltava itsekäs ja suljettava silmänsä maailman ympäristökatastrofeilta ja konflikteilta, mikäli ne eivät tapahdu lähialueillamme ja omassa kulttuurisessa viiteryhmässämme. Meillä ei yksinkertaisesti ole velvoitetta auttaa yhtäkään kehitysmaiden humanitaarisen katastrofin uhria.

On syytä pitää mielessä, ettemme ole mitään velkaa Afrikan ja Lähi-idän kansoille. Näiden maailmankolkkien ongelmat ovat pääosin heidän omien kulttuuriensa tulosta. Se, että Suomi on nykyisin integroitunut globaaliin talousjärjestelmään, ei tarkoita että olisimme mitenkään vastuussa imperialismin tai monikansallisten toimijoiden kehitysmaille aiheuttamista ongelmista.

[desperaato]

syntyminen jossain ei takaa kansallisuuden saamista.

USA:ssa takaa, ehkä jossain muuallakin.

[Lemmy]

Eteläisissä valtioissa on niin paljon pakolaisia, ettei niissä pystytä turvaamaan kaikille elintasoa. Pohjoisten maitten pitäisi jakaa vastuuta.

Kyllä mä ihan itse oman elintasoni eteen olen tehnyt duunia.

[Lemmy]

syntyminen jossain ei takaa kansallisuuden saamista.

USA:ssa takaa, ehkä jossain muuallakin.

Wikipediasta katsokaa  jus solis = jenkkisysteemi vs. jus sanguinis = suomalainen
Näiden yhdistelmiä sitten on monia erilaisia.

[Veli Karimies]

Eteläisissä valtioissa on niin paljon pakolaisia, ettei niissä pystytä turvaamaan kaikille elintasoa. Pohjoisten maitten pitäisi jakaa vastuuta.

Minä en ole missään vastuussa afrikan maiden hallitsijoiden kansan ja päättäjien tekosista.

[Taavitsainen]

Eteläisissä valtioissa on niin paljon pakolaisia, ettei niissä pystytä turvaamaan kaikille elintasoa. Pohjoisten maitten pitäisi jakaa vastuuta.

Minä en ole missään vastuussa afrikan maiden hallitsijoiden kansan ja päättäjien tekosista.

Juurikin näin.
Jos joku mokailee etelässä itse aivan saatanasti, en minä ole vastuussa sen mokailun tuottamista ongelmista saati niiden ratkomisessa.
Ne ketkä kannattaa itse tällaisia pakolaisia, ottakoot pakolaiset omiin kotiinsa ja elättäkööt oman kattonsa alla, ei tarvia muille tulla tuputtamaan.

[Julmuri]

Somalialainen Ali sekä irakilaiset Diya, Muhammed ja poikansa Sahand ovat ihmisiä, joista Eurooppa yrittää turhaan pyristellä eroon: kun yksi maa hylkää heidät, he hakevat turvapaikkaa toisesta.

Perusteeton hakemus ei muutu perustelluksi maata vaihtamalla. Juuri siksi Dublinin sopimus on tehty.

Juurus ja muut "raja auki" ihmiset ei varmaan ole koskaan miettineet, mitä Dublinin sopimuksesta luopuminen tarkottaisi. Kuka tahansa voisi kiertää Euroopan maita läpi täydellä ylöspidolla. Yhden hylsyn jälkeen seuraavaan maahan jne.

Tästä asiasta valittaminen on hieman sama kuin rikoksesta tuomitun pitäisi saada rajaton määrä uusia oikeudenkäyntejä kunnes tulee mieleinen tuomio. Sillä erotuksella tietty, että en väitä turvapaikanhakijoita rikollisiksi.

[mishrak]

Ali on tullut Italiasta Suomeen keväällä 2008. Sitä ennen hän on jättänyt perheensä Somaliaan, kulkenut Saharan halki, ylittänyt Välimeren itse kyhätyssä veneessä ja päätynyt Italiaan.

Väkisinkin tulee mieleen, että jos Ali ja muut yhtä ahkerat somalit käyttäisivät sen energian joka heillä nyt menee aavikoiden läpi vaeltamiseen ja omatekoisilla veneillä merien ylityksiin, niin somalia olisi yksiä maailman rikkaimpia valtiota!

[Mika.H]

Ali on tullut Italiasta Suomeen keväällä 2008. Sitä ennen hän on jättänyt perheensä Somaliaan, kulkenut Saharan halki, ylittänyt Välimeren itse kyhätyssä veneessä ja päätynyt Italiaan.

Väkisinkin tulee mieleen, että jos Ali ja muut yhtä ahkerat somalit käyttäisivät sen energian joka heillä nyt menee aavikoiden läpi vaeltamiseen ja omatekoisilla veneillä merien ylityksiin, niin somalia olisi yksiä maailman rikkaimpia valtiota!

vois joku vielä kysäistä mistä matkakassa on peräisin. aika monen vuoden keskimääräinen palkkahan tuo on.

[ibn ghul]

Väkisinkin tulee mieleen, että jos Ali ja muut yhtä ahkerat somalit käyttäisivät sen energian joka heillä nyt menee aavikoiden läpi vaeltamiseen ja omatekoisilla veneillä merien ylityksiin, niin somalia olisi yksiä maailman rikkaimpia valtiota!

Varmasti, olettaen että tuo on totta eikä Ali ole itse asiassa saapunut maahan ihan lentokoneella.

[Simo Hankaniemi]

Miksei Ali tee sitä, mitä miehen pitää tehdä ja taistele itselleen elämää tai sitten kunniallista kuolemaa Somaliassa? Mikä sen estää? Sodat loppuvat sotimalla.