Vanhukset ovatkin turvallisuusuhka?

[zhlobik]

Eipä enää tarvitse ihmetellä miksi vanhusten hoito on sitä mitä se on tämänpäivän Suomessa. Vanhuksista täytyy päästä pikimmiten eroon koska he vaarantavat Suomen tulevaisuuden jo pelkällä olemassaolollaan. Liittyiköhän tähän esimerkiksi myös koptimummon vaikeudet saada oleskelulupaa Suomeen ?

Vaaralliset vanhukset?

Viime viikkoina kotimaanpolitiikan keskustelu on vellonut – jälleen – vanhusten surkeiden olojen ympärillä. Vaikka ongelmat tiedetään ja tarvittavat ratkaisutkin tiedetään, asia ei vain korjaannu. Rahan puute mainitaan usein keskeisenä syynä. Argumentin uskottavuus tosin kärsii, jos sitä vertaa esimerkiksi siihen, miten nopeasti talouskriisin aikana elvytykseen löydettiin varoja.

Vanhusten roolia ei äkkiseltään yhdistäisi viralliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta sen piiristä kysymys kuitenkin löytyy. Sitä nimittäin käsitellään Valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Selonteon mukaan suomalaisen väestön ikääntyminen on turvallisuusriski.

Turvallisuuspolitiikka ei ole vain mekaanista pyssyjen lukumääristä päättämistä. Turvallisuusuhkaksi on perinteisesti määritelty asia, joka toteutuessaan uhkaisi olemassaoloamme (sellaisina kuin olemme). Turvallisuuspoliittiset päätökset kertovat myös siitä, keitä olemme, keitä emme halua olla ja mitä asioita pidämme niin ei-toivottuina, että haluamme sulkea ne yhteiskunnan ulkopuolelle tai vähintäänkin ottaa erityistarkkailuun. Terrorismi, pandemiat, hallitsematon muuttoliike ja väestön ikääntyminen ovat esimerkkejä asioista, jotka viimeisimmässä turvallisuuspoliittisessa selonteossa on luokiteltu turvallisuusuhkiksi. Miten ihmeessä väestön ikääntyminen on päätynyt tällaiseen joukkoon? Eihän ikääntyminen ole ei-toivottu, hyvään elämään kuulumaton asia kuten terrori-isku tai laajamittainen pandemia ovat. Selonteon mukaan väestön ikääntyminen on turvallisuusriski, koska se uhkaa kilpailukykyämme ja saattaa aiheuttaa työvoimapulaa. Mutta onko todella kyse turvallisuutta heikentävästä asiasta? Enemmän kuin todellisesta turvallisuusuhkasta, selonteko taitaa kertoa asenneongelmasta: siitä, miten tiukasti kansalaisen arvo on nykypolitiikoissa sidottu tämän tuottamaan rahallisesti mitattavaan hyötyyn.

Turvallisuuspoliittisella selonteolla ei onneksi ohjailla Suomen terveys- ja sosiaalipolitiikkaa. Epäsuora linkki sillä silti on, vähintäänkin siksi, että samassa mielipideympäristössä molemmat syntyvät. Olisin valmis jopa veikkaamaan, että vanhustenhoidon ongelmat eivät korjaannu ainakaan niin kauan kuin turvallisuuspoliittisissa selonteoissa vanhuuteen suhtaudutaan tällä tavoin.

Julkaistu 14.9.2009

Tuulia Nieminen, tutkimusassistentti, Ulkopoliittinen Instituutti

http://www.upi-fiia.fi/fi/blog/193/