News:

Mikäli foorumi ei jostain syystä vastaa, paras paikka löytää ajantasaista tietoa on Facebookin Hommasivu,
https://www.facebook.com/Hommaforum/
Sivun lukeminen on mahdollista myös ilman FB-tiliä.

Main Menu

2009-12-10 HS Kulttuuri: Juha Vakkuri: Afrikan poikki / Kuka puolustaa kamelia?

Started by skrabb, 13.12.2009, 12:05:52

Previous topic - Next topic

skrabb

QuoteHS - Kulttuuri - 10.12.2009 - 3377 merkkiä - 1. painos

KIRJAT

Juha Vakkuri: Afrikan poikki. Like. 413 s. 26 e.

Kuka puolustaa kamelia?
Vain harvalla suomalaisella on edellytyksiä kirjoittaa Afrikan asioista yhtä kouriintuntuvasti kuin Juha Vakkurilla.


Juha Vakkuri, entinen toimittaja, Beninin suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon perustaja ja vapaa kirjailija, on Afrikan kärpäsen purema mies.

Hän on kirjoittanut koko joukon Afrikka-aiheisia kirjoja, niin fiktioita kuin raporttejakin, joista viimeisin, Afrikan poikki, on matkavihkojen merkintöihin nojaava, mutta myös vuosikymmenien historian opintojen pohjustama tosielämän seikkailukertomus.


Parin ulkoministeriön virkamiehen ja globaalikaupan harjoittajan lisäksi harvalla suomalaisella lienee edellytyksiä kirjoittaa Afrikasta yhtä kouriintuntuvasti kuin Vakkurilla - varsinkin kun diplomaattien ja kauppamiesten sananvapauteen ei voi aina luottaa.

Syntyy käsitys, että Vakkurilla, huolimatta sisäpiirin yhteyksistään muun muassa presidentin kansliaan, ei ole turhia suukapuloita. Hän on itsenäinen ja kykenevä lahjomattomiin analyyseihin.

Saammekin tietää jotain, mitä ulkoministeriön diplomaattien suusta emme kuulisi - eli miten huonosti kehitysyhteistyövarojen käyttöä valvotaan. Mutta entä paljastukset Afrikan pimeistä puolista?


Odotukset ovat korkealla, sillä useimmat meistä ovat ilman tietoa ja kokemustakin varmoja, että Afrikassa on paljon pimeitä puolia. Mutta millaisia?

Paljastuksilta ei pidä odottaa liikoja. Vakkuri tekee toki parhaansa antaakseen seikkaperäisen kuvan eräiden maanosan valtioiden taloudesta ja poliittisesta hämäräpelistä - siis niiden valtioiden, joiden kautta hän matkustaa: Senegalin, Malin, Nigerin, Tšadin, Etiopian ja Djiboutin.

Johtuu kuitenkin matkakirjan luonteesta, että ne kohdat, joissa selvitetään jonkin maan verisiä valtataistoja, ovat kirjan levähdyspisteitä tai rauhoittavaa taustamusiikkia. Selkäpiitä kylmäävät väristykset liittyvät don Vakkurin vaellukseen alueilla, joilla valkoihoista ei niin kovasti pidetä.

Vakkuri tässä sankarimatkailee. Sankarin ainoa huoli ei ole yösijan löytäminen. Seuraavaksi lievin vaara on, ryöstetäänkö hänet taipaleella.

Itse asiassa Vakkuri on kirjailijana parhaimmillaan teeskennellessään huoletonta sivullista, kun hän samalla antaa lukijansa aistia, että moiseen huolettomuuteen ei olisi aihetta. Voisi luulla, että vaeltaja on romanttinen reppuselkänuorukainen, ellei tietäisi, että hän on vaarisukupolvea.

Matka sujuu milloin jalan, milloin bussilla tai "puskataksilla" aavikkojen yli. Kommelluksia ja kohtauksia tulee vastaan. Niiden eloisuus välittyy muistiinpanoista, joskin niihin on kotona ympätty koko lailla istumatyötä, taustatietoja ja muistin lörpöttelyä.

Kirjassa on pysäyttäviä oivalluksia ja havaintoja, vaikka Vakkurin mielipiteissä ei muuten ole paljon vaikeammin pureskeltavia ruotoja. Tyyliniekaksi häntä ei voi sanoa. Mutta kun vähän raavin päätäni, mieleen palaa sävähdyttävä kamelin puolustus.

Kuka näinä eläinsuojelun aikoina muistaisi kamelien rankkaa osaa? Vakkurin sanoin: "Niitä on riistetty aina ja tullaan riistämään, koska niillä ei tämän päivän elämässä ole muuta funktiota kuin rahdata taakkoja ja ihmisiä siellä missä muut eläimet eivät kykene ja jaksa."

JAN BLOMSTEDT

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Kuka+puolustaa+kamelia/HS20091210SI1KU016x6


QuoteKeväällä 2009 Juha Vakkuri matkusti Afrikan poikki sen leveimmältä kohdalta, hankalinta mahdollista tietä. Kulkuvälineet olivat samat kuin paikallisten asukkaiden, mikä osoittautui pelastukseksi: köyhän kansan käyttämät bussit pääsivät läpi paikoissa, joissa rikkaitten avustustyöntekijöiden ja YK-virkailijoiden maastoautoja pysäytettiin ja ryöstettiin ja matkustajia otettiin panttivangeiksi.Afrikan läpikotoisin tunteva Vakkuri vietti matkalla seitsemän viikkoa ja kirjoitti kokemuksistaan ja näkemästään kirjan, josta välittyy laaja historiallinen ja poliittinen tietämys. "Tarkoitukseni ei ole kuolla reissun aikana eikä jäädä panttivangiksi. Ellen olisi ollut Afrikassa on/off 37 vuotta en varmaankaan lähtisi tälle reissulle", Vakkuri kirjoitti ennen matkaansa. Palattuaan hän totesi: "Aika paljon saisi maksaa jotta lähtisin matkalle uudestaan." Mitä kaikkea tähän väliin mahtuu, siitä kertoo Vakkurin ainutlaatuinen matkakertomus.Kirjan on koonnut toimittaja Matti-Juhani Karila, jolla on pitkä kokemus tv-dokumenttien tekijänä ja tuottajana. Afrikka on ollut yksi hänen keskeisimmistä kohteistaan. Kirjan toimituskuntaan kuuluvat valokuvaaja Tuula Heinilä, säveltäjä Mikko Heiniö, arkkitehti Hennu Kjisik, kirjailija Jyrki Kiiskinen ja kuvanveistäjä Pertti Kukkonen.

http://www.bookplus.fi/kirjat/vakkuri%2c_juha/afrikan_poikki-4350045

http://www.villa-karo.org/
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki.