Neutraali esimerkki monikulttuurista?

[Himatuikku]

Aina, joka ikinen kerta, kun yrittää puhua monikulttuurin mahdottomuudesta, saa silmät ja korvat täyteen rasismia tai islamofobiaa. Siksipä pyöräytin pikaisesti urheilutarinan, missä ei sanallakaan mainita ihonväriä tai uskontoa. Luetutin tarina yhdellä surusilmäisellä mokuttajalla, joka luettuaan sanoi, ettei näe mitään yhtymäkohtia tämän urheilutarinan ja todellisten monikulttuuripyrkimysten välillä. Kas kun ei vielä lisännyt "et eix kaikki vois niinq pelata vaikka pesäpalloa?"
Olenko todellakin niin monikulttuurifobian sokaisema, että puhun vain läpiä päähäni vai onko vain yksinkertaistettujen monikulttuuriesimerkkien tekeminen mahdotonta? Jos joku jaksaa tuon lukaista, olisin kiitollinen kommenteista.



Otetaanpa esimerkiksi kuvitteellinen pohjoinen maa, kutsuttakoon sitä vaikkapa nimellä Tankerolandia, missä suurin osa kansasta on henkeen ja vereen jääkiekkoihmisiä. Jokaisessa merkittävässä kaupungissa on useita jääkiekkojoukkueita. Lapset, naiset ja miehet pelaavat ja harjoittelevat lukuisissa jäähalleissa ympäri vuoden. Kun ei itse pelata, katsotaan ainakin oman maan finaalisarjat, MM-kisat ja olympialaiset TV:stä. Tietenkin osalle kansasta jääkiekko on aivan yhdentekevää, mutta jokaisen on tunnustettava, että jääkiekko on osa kansallista kulttuuria.

Otetaanpa toiseksi esimerkiksi kuvitteellinen eteläinen maa, kutsuttakoon sitä vaikkapa nimellä Beacherian demokraattinen tasavalta, missä suurin osa kansasta on henkeen ja vereen rantalentopalloihmisiä. Lähes kaikki maan asukkaat joko pelaavat tai ainakin fanittavat rantalentopalloa. Tietenkin osalle kansasta rantalentopallo on aivan yhdentekevää, mutta jokaisen on tunnustettava, että rantalentopallo on osa kansallista kulttuuria.

Monet tankerolandialaiset ovat vierailleet Beacheriassa lomamatkoillaan ja ihastelleet maan omaleimaista ja kaunista, joskus tosin hieman fanaattista rantalentopallokulttuuria. Myös Tankerolandiassa on joskus tavattu muutamia beacherialaisia opiskelijoita ja tutkijavierailijoita, jotka ovat olleet oikein mukavia tuttavuuksia. Vierailevat beacherialaiset eivät ole juuri jääkiekosta perustaneet, mutta sivistyneinä ihmisinä ovat toki hyväksyneet tankerolandilaisten omituisen intohimon jääkiekkoon. Kesäisin jotkut aktiiviset beacherialaisopiskelijat ovat läiskineet rantalentopalloa Tankerolandian kylmillä rannoilla ja saaneet jotkut paikallisetkin innostumaan eksoottisesta lajista.

Perinteisesti kaikki on sujunut suhteellisen hyvin. Tankerolandialaisilla on ollut oma jääkiekkokulttuurinsa ja beacherialaisilla rantalentopallokulttuurinsa. Ulkopuolisista kummankin hommat ovat välillä näyttäneet hiukan omituisilta, mutta kenelläkään ei ole ollut valittamista siitä, mitä tankerolandialaiset tai beacherialaiset omissa maissaan puuhailevat. Ovatpahan vain omana lisänään urheilukulttuurien tilkkutäkissä.

Muutama vuosi sitten tapahtui kuitenkin muutos. Tankerolandian Urheilu- ja HuviOrganisaatio (TUHO) päätyi laskelmissaan siihen tulokseen, että muutamassa vuodessa Tankerolandiaa tulee vaivaamaan karjuva työvoimapula. Mikäli Tankerolandia aikoo selviytyä tulevaisuuden haasteista, maahan tarvitaan pikaisesti suuri joukko koulutettuja ja asiansa osaavia jääkiekkovalmentajia, välinehuoltajia, zamboninkuljettajia ja monia muita jääkiekkoasiantuntijoita. Onneksi TUHO:lla oli myös ratkaisu ongelmaan. Tankerolandiaan haalittiin pikaisesti, noin aluksi, 30000 beacherialaista työvoimapulanpaikkaajaa.

Jotkut taantumukselliset tahot asettivat kuitenkin pian beacherialaisen jääkiekkoasiantuntemuksen kyseenalaiseksi, mistä seurasi se, ettei kovinkaan moni beacherialainen huippuosaaja työllistynyt jääkiekkoalalle. Mutta eipä hätää. Odotettu työvoimapulakin näytti olevan myöhässä. Beacherialaiset jäivät siis voimavarareserviksi odottelemaan karjuvan työvoimapulan saapumista.

Voimavarareservinä oleskelu on melko leppoisaa puuhaa. Vieraassa maassa ja kulttuurissa oleskelussa on tietenkin joitakin hankaluuksia. Yhtäkään beacherialaista ei voisi mikään kiinnostaa jääkiekkoa vähempää, ja rantalentopalloa ei tässä surkeassa maassa voi pelata kuin muutamana vähälumisimpana kuukautena vuodessa.
Naapurimaista saatujen kokemusten perusteella on syytä pelätä että vuosittainen noin 8 kuukauden mittainen voimavaraistuminen ilman mahdollisuutta harrastaa omaan kulttuuriin kiinteästi kuuluvaa rantalentopalloa voi johtaa nuorten beacherialaisten radikalisoitumiseen ja monenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Olisi toki mahdollista rakentaa ympäri maata suuria rantalentopallohalleja, mutta tämä johtaisi todennäköisesti beacherialaisten pysyvään eristäytymiseen jääkiekkopiireistä. Alkuperäisenä päämääränähän oli käyttää heitä nimenomaan jääkiekkoalaa vaivaavan työvoimapulan paikkaajina.

Beacherialaisten ja koko ihmiskunnan onneksi, aina aktiivinen Palloilulajien Eriarvoisuuden KatsastusToimisto (PEriKaTo) on keksinyt ratkaisun ongelmaan. Jotta beacherialaiset saataisiin integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan siten, ettei heidän ikiaikaista kulttuuriaan loukata, on Tankerolandiasta luotava urheilumonikulttuurinen paratiisi. Tämä toteutetaan siten, että kaikkiin maan jäähalleihin rakennetaan myös rantalentopallokenttä. Alustavan suunnitelman mukaan kunnat ja urheiluseurat saavat itse päättää mihin kohtaan jääkiekkokaukaloa hiekka kipataan. Monissa kauneuskilpailuissakin mainetta niittäneen urheilupolitiikkaministerin (UrPo) mukaan näin saadaan aikaan harmonista urheilumonikulttuuria eikä kantaväestölläkään pitäisi olla aihetta valituksiin, sillä loppujen lopuksi vain noin 30% jääpinta-alasta käytetään rantalentopalloilijoiden tarpeisiin. Lisäksi UrPo:n ensi vuoden budjettiin on varattu määräraha 20 uuden rantalentopallojääkiekkohallin rakentamiseen. Nämä 20 uutta hallia tulevat jopa lisäämään käytettävissä olevaa kokonaisjääpinta-alaa.
Näin sekä alkuperäinen tankerolandialainen jääkiekkokulttuuri että beacherialainen rantalentopallokulttuuri voivat elää sovussa keskenään ilman että kumpikaan kulttuuri menettää mitään. Ja eipä aikaakaan, niin kanta-asukkaat ja uustankerolandialaiset istuvat yhteisissä illanvietoissa hauskasti sujuneiden liikunnallisten päivien jatkoksi.
Niille urheilumonikulttuuria vastustaville tahoille, jotka epäilevät järjestelmän toimivuutta, UrPo haluaa vielä PEriKato:n nimissä muistuttaa, että jopa kehitysmaana pidetyssä Afganistanissa niinkin erilaiset lajit kuin ammunta ja jalkapallo on saatu sovitettua samalle kentälle ilman minkäänlaisia ongelmia.

[Marjapussi]

Kuulostaa loistavalta idealta tämä esittämäsi monikulttuuri. Kannattaisi varmaan lähettää ehdotus urheiluministeri Wallinille. Hänen puoluetoverinsa Astrid täti voi auttaa puuttuvien rantalentopallon pelaajien hankinnassa. Olisi todella mukavaa nähdä seksikkäitä säkkipukuisia pelaajattaria muuten niin kylmissä lätkähalleissa.

Itse kannatan kuitenkin japanilaista tapaa monikulttuurissa. Siellä ihmiset harrastavat montaa erilaista kulttuuria ja uskontoakin, mutta koko systeemi perustuu monokulttuuriin, jonka ehdoilla on elettävä. Ulkomaalaisen joka ei hyväksy tätä kohtaa toisellainen variaatio monokulttuurista eli kenkää takapuoleen ja ulos maasta.

[Viinankylväjä]

Jokainen tehköön omilla rahoillaan minkä parhaaksi näkee, kunhan se ei ole vallitsevan lainsäädännön vastaista.

Jos tarinan jääkiekkokaukaloita muutettaisiin verovaroin hiekkakentinksi, niin mikäs siinä, kunhan käyttäjämäärät olisivat suhteessa. Jos siis jossain vaiheessa kaupungissa onkin 100 000 beachin pelaajaa ja 50 000 jääkiekon pelaajaa, niin kyllä hiekkakentiä tulisi olla enemmmän.