Yliopisto (11/2009): Tekstitulvan alla (kielitaidon tärkeydestä)

[Femakko]

Siinä kun työministeri Sinnemäki on sitä mieltä, että ei se ole niin tarkkaa, jos ei osaa kieltä hyvin, tämä suomen kielen tutkija muistuttaa, kuinka tärkeää selkeä kirjoittaminen on nykypäivän työelämässä. Jutussa puhutaan vain suomalaisista eikä mietitä maahanmuuttajanäkökulmaa ollenkaan, joten kirjoitin vain olennaiset ylös.

Mutta selkeä kirjoittaminen on tosiaan yllättävän haastavaa suomea äidinkielenään puhuvallekin - varsinkin kun monelle yhdys sanatkin tuottavat vaikeuksia - kuinka sitten luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomalle? Jos vaikeuksia on yhdelläkään näistä osa-alueista tai tietokoneiden käytössä, onko ihme, jos työllistyminen on vaikeaa?

Huom. 1: mainittu julkishallinnon tekstien lakisääteiset laatuvaatimukset. Miten näiden käy, jos kunnallissektorille tulee kiintiömaahanmuuttajia?
Huom. 2: mainittu päiväkotilapsia koskeva dokumentaatio, jota kirjoittavat päiväkodin henkilökunta sekä vanhemmat. Kasvatus on kaikilla koulutasoilla yhä enemmän tekstipohjaista - kuinka kielitaidottomat ja mahdollisesti luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat pystyvät seuraamaan lastensa koulunkäyntiä?
E: Huom 3: mainittu lähihoitajat. Miten ulkomailta tuodut, pikavauhtia kielikoulutetut lähihoitajat selviävät tekstitulvasta?  

[...]

Yliopiston on siis vallannut tekstiuskonto. Meillä kirjoitetaan, luetaan ja vielä kerran kirjoitetaan. [...] Emmekä me kirjoita yksin. Tekstiuskonnon opit ovat leviävää sorttia, joten koko Suomi heiluttelee sormiaan tietokoneen näppäimillä. Ja tekstejä syntyy.

Tätä tekstien tulvaa on tutkinut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Ulla Tiililä, joka on työryhmänsä kanssa tutustunut sosiaalityön, kotihoidon ja päivähoidon teksteihin ja niiden tuottamiseen. [...] Tiililän ja työryhmän havainnot muistuttavat yliopistolaisen kokemuksia: Kirjoittaminen on lisääntynyt. Yhä useammat kirjoittavat yhä moninaisempia tekstejä. Tekstien tekemiseen on yhä vähemmän aikaa. [...]

Kirjoitetut tekstit saattelevat meidät siis varhaislapsuudesta vanhuuteen. Esimerkiksi tekstitehtaasta käy päiväkoti. On turha kuvitella, että pieni ihminen olisi vain hoidon objekti, vaan ennen kouluun pääsyään hän on tuottanut välillisesti myös paksun nipun erilaisia varhaiskasvatustekstejä. Niitä ovat kirjoittaneet niin päiväkodin henkilökunta kuin vanhemmatkin.

[...]

Mitä kirjoitusvimmasta sitten seuraa? [...] Kenties kauaskantoisin seuraus on kuitenkin se, että monesta käytännön ammatista on tullut kuin vaivihkaa kirjoitusammatti. Yliopisto-opettajan tehtävänä oli ennen pitää luentoja ja ohjata opiskelijoita vastaanotoilla. Nyt ohjataan sähköpostissa ja opetetaankin osin verkossa. Samaan tapaan tämän päivän lähihoitaja kirjoittaa hoidon lisäksi hoitokertomuksia ja lastenhoitaja kirjaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja erilaisia tiedonsiirtoja, esimerkiksi päivähoidosta neuvolaan.

Muutoksen käytännöstä kirjoittamiseen pitäisi näkyä koulutuspolitiikassa. Jos kaikki joutuvat kirjoittamaan, on kaikki myös opetettava kirjoittamaan. Esimerkiksi julkishallinnon teksteille annetaan lainsäädännössä varsin tiukat tasovaatimukset: pitää kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Ei muuten onnistu ilman kunnon oppia.

Tätä ei ammattiin opettavissa kouluissa - yliopisto mukaan lukien - voi oikein sivuuttaa. Ilman kirjoitustaitoja ei töissä enää pärjää.

Esseen kirjoittaja Lari Kotilainen on suomen kielen tutkija Helsingin yliopistossa.