HS: Häpeä hävisi länsimaista

[Eino P. Keravalta]

Jokos tästä oli juttua täällä? En löytänyt etsinnöistä huolimatta..

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/H%C3%A4pe%C3%A4+h%C3%A4visi+l%C3%A4nsimaista/1135251095825


Häpeä hävisi länsimaista

29.11.2009

Leena Pallari
Helsingin Sanomat

Häpeämättömyys on nykyään yhä trendikkäämpää.

"Häpeä on kadonnut", tiivistää kulttuuriantropologian emeritusprofessori Matti Sarmela. Nykyään ei ole enää mitään, minkä edessä hävetä, sillä yhteisöä ei enää ole, Sarmela sanoo.

Sarmelan mukaan häpeä kuului suku- ja kyläkulttuurien aikaan. Jos joku töppäili, koko suku tai kylä sai hävetä.

"Muiden kulttuurien näkökulmasta on outoa, että länsimaissa ei ole enää moraalia. Voi tehdä kaiken, minkä vain onnistuu tekemään. Omaatuntoa ei enää ole, ja syntikin puuttuu."

Kontrollin on nykyään korvannut menestymisen pakko.

"Menestyjä ei voi ottaa muita huomioon, muut on lyötävä alas", Sarmela tiivistää.

Häpeä painaa kuitenkin ihmisiä yhä. Erityisen riskiryhmän muodostavat taiteilijat ja urheilijat. Urheilupsykologi Juri Haninin mukaan suorituskeskeisillä aloilla toimivat ihmiset, kuten huippu-urheilijat, ovat erityisen alttiita häpeälle, sillä he ovat erityisen vastuuntuntoisia, menestyminen on heille erittäin tärkeää, mutta virheiden ja epäonnistumisen vaara on aina olemassa.

Häpeä on tänä syksynä pinnassa myös taiteessa. Koreografi Sanna Kekäläinen on tutkinut aihetta jo pitkään, mutta tästä syksystä asti kokopäivätoimisesti. Häpeä – Shame -niminen teos tulee ensi-iltaan 16. tammikuuta.

Kekäläinen määrittelee häpeän varhaiseksi, kokonaisvaltaiseksi ja syväksi tunteeksi. "Häpeä syntyy varhaislapsuuden aikana torjutuksi tulemisen takia. Jos vastavuoroisuutta ei ole, häpeä jää ja alkaa elää omaa elämäänsä. Siitä tulee jatkuva seuralainen, kauhea jokapäiväinen kaveri, joka ei anna periksi."

---------------------------------------------------------------------------------

Vai on muiden kulttuureiden näkökulmasta outoa, ettei länsimaissa ole enää moraalia? Miten niin ei ole? Tottakai täälläkin on arvot ja moraali. On tosin huolestuttavaa, etteivät monet muut kulttuurit sitä huomaa. Se osaltaan selittäneekin, miksi monet maahanmuuttajat tekevät täällä mitä sattuu aina joukkoraiskauksista alkaen: he kai luulevat, että se on sallittua?

Miksi meidän muuten pitäisi ylipäänsä kysyä muilta kulttuureilta meidän moraalistamme? Mikä mitta ne muut kulttuurit ovat? Kun muuten maailman menoa tarkkailee, huomaa pian, että nuo parjatut länsimaat ovat kärjistäen niitä ainoita paikkoja, missä ylipäänsä on moraalia. Vain Lännessä kannetaan huolta ihmisoikeuksista. Muualla mennään sapeleiden kanssa eteenpäin tai ainakin viitataan kintaalla länsimaiselle ihmisoikeuskäsitykselle.

Jutun mukaan enää ei ole yhteisöä, joka edustaisi yhteisiä arvoja ja jonka edessä hävetä. Kysynkin, eikös sitten tuo monikulttuuri NIMENOMAAN pirsto yhteiskuntaa sellaisiin sirpaleisiin, että loppukin yhteisöllisyys valtakunnasta katoaa? Monikulttuurisuushan jos mikään on juurikin yhteisöllisyyden pahin vihollinen.

Ja vaikka pinnallisesti katsoen tuntuisikin siltä, ettei nyky-Suomessa juuri hävetä mitään, on todettava, että siitä huolimatta Suomessa noudatetaan Maapallon mittakaavassa erittäin korkeaa moraalia, pyritään demokratiaan ja työskennellään ihmisoikeuksien puolesta. Entäs ne monet kulttuurit, joissa hävetään urakalla? Kiina? Ihmisoikeuksien kehto? Muslimimaat? Häpeästä syntyvät kunniamurhat ja naisten silpomiset.

Se, että kulttuurissa häpeällä on vähäinen osuus ei tarkoita, että kulttuuri olisi moraaliton. Voisi pikemminkin ajatella, että HÄPEÄ ON ULKOINEN KONTROLLI SIELLÄ, MISSÄ SISÄISTÄ KONTROLLIA EI OLE. Toisinsanoen, suomalaista ei tarvitse kahlehtia häpeällä; hän on moraalinen ja demokraattinen muutenkin. Mutta siellä, missä eläimelliset vietit vaanivat ihmissielun pinnan alla, on oltava vahva SOSIAALINEN KONTROLLI, koska yksilö itse on heikko.

Mitä mieltä olette?

[Atte Suomalainen]

Kiitos jälleen kerran, Eino P.
Sai taas levätä laakereillaan, kun en osaa kirjoittaa noin hyvin, ja noin tärkeästä asiasta. Tämä kirjoitus jää mieleen yhdeksi osuvimmista tänä vuonna. Hävetään kaikki, kun kesti näin kauan tämän asian esiintuonti.

[Parsifal]

Taatusti löytyy yhteisöjä, jotka häpeävät sitä, että yksi sen jäsenistä uskoo Maan olevan pyöreä ja kiertävän aurinkoa.

Länsimainen moraali on kehittynyt ja jättänyt yksilöiden tekemisiin sekaantumisen vähemmälle. Kylän ja suvun sijasta yhteisömme on koko läntinen maailma. Merkittäviä ovat takapajuisen kyläyhteisön perinteitä suuremmat asiat, kuten sananvapaus, ihmisoikeudet ja uskonvapaus. Ja jatkuvasti saa hävetä sitä, kuinka monet länsimaalaiset matelevat diktatuurien ja primitiivisten uskonnollisten raivohullujen edessä valmiina myymään ja tuhoamaan arvonsa ja kaiken, mikä tämän hyvinvoinnin on rakentanut, ettei tarvitsisi myöntää karuja tosiasioita ja ryhtymään oikeasti toimiin. Katastrofi vain lykätään tuleville sukupolville.

Jos tähän jotakin syntipukkia haetaan, niin itsetuhoisat asenteet voi vallan hyvin jäljittää vasemmistoon ja sen masinoimaan vuosikymmeniä kestäneeseen länsimaiden historian ja arvojen halventamiseen, jolla on ollut alitajuinen vaikutus. Osuva sitaatti Tolkienilta:

"Luuletteko että Kärmekieli syyti myrkkyä vain Théodenin korviin? Mitä muuta on Eorlin huone kuin olkikattoinen lato, jossa rosvot juopottelevat löyhkän keskellä ja heidän kakaransa pyörivät lattioilla koirien joukossa? Lienet kuullut sanat aikaisemmin. Ne lausui Saruman, Kärmekielen opettaja. Vaikka en epäile etteikö Kärmekieli kietonut niiden merkitystä taitavampiin sanankäänteisiin."

[M.E]

Mitä sieniä Pallari oikein syö?!

EI MORAALIA?! No, kaipa se on sitten uskottava, että murhaaminen, raiskaaminen ym. vastaava "huvi" on sitten moraalisesti täysin hyväksyttävää lännessä, kun kerran HS:n toimittaja niin sanoo.

Vielä huvittavampaa on se, miten toimittaja julistaa urheilijoiden ja taiteilijoiden olevan jotenkin alttiimpia häpeällä (=lue: ovat moraalisempia).

Minusta häpeäntunne normaalielämässä on ei-toivottava ilmiö. Tarkoitan tällä sitä, että jos et ole syyllistynyt toimintaan, joka oleellisesti ja oikeudettomasti aiheuttaa kärsimystä toiselle osapuolelle, sinulla ei ole mitään syytä kokea häpeäntunnetta.

Mutta ehkä toimittaja kaipaakin kulttuuria, jossa on kunniaa...

[JR]

Telkkarissa haastateltiin jotain vanhempaa professorismiestä. Tämä sanoi, että lapsen täytyy saada tehdä hiukan pahaa, että hän saa kokea syyllisyyden tunnetta. Jos ihminen ei saa jo lapsena kokea sopivasti syyllisyyttä, niin hänelle tulee ongelmia aikuisena.
Omia lapsia kasvattaessani olen suosinut perinteistä "vitsa viuhuu" mallia, mutta välttänyt viimeiseen saakka häpeällä kasvattamista. Taatusti ei moni ole saanut niin paljoa myönteistä palautetta onnistuneesta lastenkasvatuksesta, kuin minä.
6.12. kaksi mukulaa meidän perheestä taas palkitaan ja ihan eri ansioista. Arvatkaa, kuka on taas niin leuhkaa.

[Nationalisti]

---------------------------------------------------------------------------------

Vai on muiden kulttuureiden näkökulmasta outoa, ettei länsimaissa ole enää moraalia? Miten niin ei ole? Tottakai täälläkin on arvot ja moraali. On tosin huolestuttavaa, etteivät monet muut kulttuurit sitä huomaa. Se osaltaan selittäneekin, miksi monet maahanmuuttajat tekevät täällä mitä sattuu aina joukkoraiskauksista alkaen: he kai luulevat, että se on sallittua?

Miten niin on arvot ja moraali? Mistä niin päättelet? Oikeastaan meidän arvomme ovat "kaikki käy kunhan ei haittaa mua".

Miksi meidän muuten pitäisi ylipäänsä kysyä muilta kulttuureilta meidän moraalistamme? Mikä mitta ne muut kulttuurit ovat? Kun muuten maailman menoa tarkkailee, huomaa pian, että nuo parjatut länsimaat ovat kärjistäen niitä ainoita paikkoja, missä ylipäänsä on moraalia. Vain Lännessä kannetaan huolta ihmisoikeuksista. Muualla mennään sapeleiden kanssa eteenpäin tai ainakin viitataan kintaalla länsimaiselle ihmisoikeuskäsitykselle.

Minusta tuntuu, että sinä et tiedä, mitä on moraali.

Jutun mukaan enää ei ole yhteisöä, joka edustaisi yhteisiä arvoja ja jonka edessä hävetä. Kysynkin, eikös sitten tuo monikulttuuri NIMENOMAAN pirsto yhteiskuntaa sellaisiin sirpaleisiin, että loppukin yhteisöllisyys valtakunnasta katoaa? Monikulttuurisuushan jos mikään on juurikin yhteisöllisyyden pahin vihollinen.

Monikulttuurisuus, hyvinvointivaltio, vallan keskittyminen, jne ovat tuhonneet yhteisöt, kyllä. Ilman yhteisöä ei ole moraalia.

Ja vaikka pinnallisesti katsoen tuntuisikin siltä, ettei nyky-Suomessa juuri hävetä mitään, on todettava, että siitä huolimatta Suomessa noudatetaan Maapallon mittakaavassa erittäin korkeaa moraalia, pyritään demokratiaan ja työskennellään ihmisoikeuksien puolesta. Entäs ne monet kulttuurit, joissa hävetään urakalla? Kiina? Ihmisoikeuksien kehto? Muslimimaat? Häpeästä syntyvät kunniamurhat ja naisten silpomiset.

Se, että kulttuurissa häpeällä on vähäinen osuus ei tarkoita, että kulttuuri olisi moraaliton. Voisi pikemminkin ajatella, että HÄPEÄ ON ULKOINEN KONTROLLI SIELLÄ, MISSÄ SISÄISTÄ KONTROLLIA EI OLE. Toisinsanoen, suomalaista ei tarvitse kahlehtia häpeällä; hän on moraalinen ja demokraattinen muutenkin. Mutta siellä, missä eläimelliset vietit vaanivat ihmissielun pinnan alla, on oltava vahva SOSIAALINEN KONTROLLI, koska yksilö itse on heikko.

Mitä mieltä olette?

Minä olen sitä mieltä, että olet ymmärtänyt täysin väärin arvojen ja moraalin merkityksen, sekä sovellat sitä täysin mielivaltaisesti ylistäessäsi suomalaisten korkeaa moraalia.

[Seiskööntkaks]

Telkkarissa haastateltiin jotain vanhempaa professorismiestä. Tämä sanoi, että lapsen täytyy saada tehdä hiukan pahaa, että hän saa kokea syyllisyyden tunnetta. Jos ihminen ei saa jo lapsena kokea sopivasti syyllisyyttä, niin hänelle tulee ongelmia aikuisena.
Omia lapsia kasvattaessani olen suosinut perinteistä "vitsa viuhuu" mallia, mutta välttänyt viimeiseen saakka häpeällä kasvattamista. Taatusti ei moni ole saanut niin paljoa myönteistä palautetta onnistuneesta lastenkasvatuksesta, kuin minä.
6.12. kaksi mukulaa meidän perheestä taas palkitaan ja ihan eri ansioista. Arvatkaa, kuka on taas niin leuhkaa.

Itse olen eri mieltä vitsalla kasvattamisesta. Olen myös huomannut, ettei rähjääminen ja huutaminen toimi ollenkaan niin hyvin kuin pieni syyllistäminen. Enkä tarkoita tässä mitään taakkaa lapsen harteille asetettavaksi vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että lapsi kokee pettäneensä vanhempansa luottamuksen. Ja kun viikari on kärvistellyt sopivasti syyllisyydentunteessa, annetaan hänelle anteeksi ja jatketaan kaikki yhtä oppia viisaampina.

Mielestäni selkäsaunassa se henkisen kasvun mahdollisuus on paljon pienempi, sillä ottamalla selkään sinun ei tarvitse käsitellä asiaa sen syvällisemmin, kunhan itku irtoaa.

Kumpi on parempi; lapselle opetetaan moraalia fyysisesti selkänahan kautta, vaiko niin, että hänen annetaan itse muodostaa se käsitys oikeasta ja väärästä vanhemmille aiheutetun kärsimyksen viitoittamana?

[Eino P. Keravalta]

Terve, Nationalisti!

En tiedä, mitä on moraali? Voit aivan hyvin olla oikeassa. Siksi pyydänkin, että kertoisit asiasta vaikka vain suppeasti. Mitä on siis moraali? Missä en ole sitä ymmärtänyt? Kuulen mielelläni lisää, ehkä voin oppia jotain.

PS: haluaisin vielä lisätä, että tarkoitukseni ei ole irvailla. Haluan todella kuulla näkemyksesi. En pidä itseäni kaikkitietävänä ja myönnän, että tällä forumilla on paljon minua sivistyneempiä ja älykkäämpiä ihmisiä. Joten avarran näkemyksiäni mielelläni, mikäli siihen tarjoutuu tilaisuus.

[Aurelius]

Jutun mukaan enää ei ole yhteisöä, joka edustaisi yhteisiä arvoja ja jonka edessä hävetä. Kysynkin, eikös sitten tuo monikulttuuri NIMENOMAAN pirsto yhteiskuntaa sellaisiin sirpaleisiin, että loppukin yhteisöllisyys valtakunnasta katoaa? Monikulttuurisuushan jos mikään on juurikin yhteisöllisyyden pahin vihollinen.

Kyllä. Monikulttuuri vääristää yhteiskunnallisten normien tulkintaa, koska abstraktiksi muotoilluillakin normeilla, kuten "ihmisarvo", "uskonnonvapaus", "sananvapaus" jne. on jokin tulkintakonteksti. Länsimainen kulttuuri on ollut tuo konteksti, ja vapaudet ja rajoitukset ovat toteutuneet sen sisällä, eivät absoluuttisina. Väittisin, että viime kädessä kulttuurilliset tavat ovat määrittäneet sen, miten ymmärretään ihmisarvoisen elämän perusedellytykset ja minkä katsotaan uhkaavan sitä, mitä uskonnonvapauden rajoissa saa tosiasiassa harjoittaa, mitä saa ja mitä ei saa sanoa sananvapauden vallitsessa jne.

Monikulttuuri muuttaa tuon tulkintakontekstin. Seurauksena normeja sovelletaan joko absoluuttisesti (vapaus tehdä asioita, joita länsimaiset pitäisivät barbaarisina; rituaaliteurastukset, silpomiset, vanhat äijät naivat alaikäisiä lapsia jne, koska uskonnonvapaus) tai kunkin kulttuurin omasta uudesta kontekstista käsin (Muhammedia ei saa loukata, muslimilla on oikeus pukeutua työssä ja virantoimituksessa burkhaan ja pitää rukoushetkensä; tulossa lienevät moniavioisuuden laillistaminen, lievennetyt rangaistukset kunniamurhista jne, koska sananvapauden rajat, uskonnonvapaus ja islamilaiset ihmisoikeuskäsitykset).

Eihän silloin ole enää mitään todellista yhteiskuntaa, jonka muodostaisivat ihmiset, joilla on suurin piirtein yhteiset intressit. Jäljelle jää ainoastaan valtio, joka ratkoo konflikteja ja käyttää pakkovaltaa, mutta jonka toiminnan legitimiteetti rappautuu, koska ihmiset eivät koe sen enää turvaavan heidän aitoja intressejään.

[Eino P. Keravalta]

Mikäli mitään ymmärsin Nationalistin kirjoituksesta, hän kritisoi minua siitä, että olisin pitänyt suomalaisia jotenkin korkeamoraalisina.

Kaikkihan on suhteellista. Totta on, että suomalaisten moraalissa olisi todella paljon parannettavaa. Kaikenlaisia rappioilmiöitä näkee koko ajan: yletöntä ryyppäämistä, väkivaltaa, monikulttuuristumista, ahneutta, velttoutta, petoksia, heitteillejättöä, typerää massaviihdettä, rahanpalvontaa, julkkisihailua ja itsekurittomuutta.

Mielestäni kuitenkin - vaikka suomalaisten perseissä olisikin piiskattavaa - monessa muussa kulttuurissa asiat ovat vielä monta kertaluokkaa surkeammin. Hesarin jutussa minua tympäisi se, että suomalaisia ikäänkuin väitettiin moraalittomiksi maahanmuuttajakansoihin nähden. Asiahan on juuri päinvastoin. Miksi keskivertoturvapaikanhakija edes haluaisi pakoon maastaan, ellei se olisi moraalittomuuden ja kaiken rappion pesäpaikka? Vaikka Suomessakin on paljon parannettavaa, kuuluu maamme globaalissa vertailussa kuitenkin sinne ehdottomaan parhaimmistoon, mitä moraaliin tulee. Jos nyt teinityttö pissaakin siideripäissään kadulla, on se inhottavuudestaan huolimatta vähäistä siihen nähden, että monissa maissa ihmisillä ei käytännössä ole mitään oikeuksia, että rappio, kaaos, köyhyys ja väkivalta on näiden maiden arkipäivää.

Moraalisessa mielessä Suomella siis menee huonosti, mutta globaalissa vertailussa sentään erittäin hyvin.

[JR]

Sepä tässä, että kun teinityttö pissaa "siideripäissään kadulle", niin häpeääkö hän sitä ja pitäisikö hänen hävetä?
Minä olen kasvattanut lapseni niin, että he eivät pissaa kadulle. Kaikki muutkin ovat kasvattaneet lapsensa olemaan pissaamatta kadulle. Ero on siinä, että jonkun lapsi sinne kadulle aina pissaa, mutta se ei ole minun lapseni.

[Vouti]

Suvis sanoisi, "kylläpä nyt hävettää olla länsimaalainen kun häpeä on kadonnut Länsimaista". Itseäni ei hävetä pätkääkään, lähinnä ärsyttää selkärangattomuus ja matomainen kaiken hyväksyminen (ettei rasismi).

                 - Vouti

[Eino P. Keravalta]

Toinen näkökulma asiaan on se, että täällä Euroopassa vasta hävetäänkin! Muiden kulttuureiden piirissä ollaan ylpeitä ja koppavia omasta kulttuurista, mutta täällä hävetään omaa kulttuuria niin, että katsotaan sen arvottomuudessaan joutavankin jäädä tulokaskulttuureiden jalkoihin.

Miten paljon Suomessakin joka päivä hävetään sitä, että ollaan suomalaisia? Tätähän saa kuulla jatkuvasti. Mutta olemmeko MILLOINKAAN kuulleet esimerkiksi somalin sanovan, että häntä hävettää olla somali koska Somalia on niin kurja maa?

Ehkä ero on siinä, että länsimaissa hävetään KOLLEKTIIVISESTI kaikkea länsimaista ja nöyristellään tomussa eksoottisten kulttuureiden edessä, mutta muissa kulttuureissa taas hävetään YKSILÖLLISESTI jotakin, johon ollaan itse henkilökohtaisesti syyllistytty. Lännessä ollaan ylpeitä YKSILÖLLISESTI omasta itsestään ja monessa muussa kulttuurissa taas ollaan ylpeitä KOLLEKTIIVISESTI omasta kulttuurista.

[Obb]

Minä tunnen suurta myötähäpeää suomalaisten poliitikkojen selkärangattomuuden ja kaikkea ulkomaista(islam) kohtaan osoitetusta nöyristelystä.

[JR]

Ei kai tässä muuten sillätavalla ymmärtäisi hävetä, mutta kun monelta arvovaltaiselta taholta meitä opetetaan oivaltamaan oma turmeltuneisuutemme.
Sitä minä vain ihmettelen, että ne monet kulttuurit, joihin meitä verrataan, tuntuvat minusta kovin takapajuisilta. Taidan olla liian vanha enää sivistymään.

[Eino P. Keravalta]

Suomessahan on itseasiassa käynnissä jatkuva häpeäkilpailu!

Ken eniten häpeää omaa maataan, hälle kirkkain moraalikruunu ojennetaan!

Erittäin lahjakkaita häpeämään Suomessa ovat esimerkiksi Vihreät sekä islamisaation pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat. Mutta ne eivät pääse helpolla. Sillä häpeämisen taso on Suomessa kova ja koko ajan saa hävetä lisää kaksin käsin, etteivät vain kilpailevat häpeäjät mene sisäkautta häpeämisessä ohitse!

En epäile laisinkaan, etteikö Suomi kuuluisi Maapallon kolmen parhaan häpeäjän joukkoon!

[JR]

Tuli mieleen, että häpeä on jonkunlainen itsesäätelyn keino, vähän, kuin vanhanaikainen omatunto.
Olin joskus talkoilla rakentamassa yhtä näyttelyä. Sidoin rautalangalla näyttelyrekvisiittaa rakenteisiin, ettei kukaan pölli niitä. Paikalle sattui vanhempi mies jonka kanssa juttelimme siitä, miten kaikki kelpaa pitkäkyntisille. Vanha herra kertoi, että ennenaikaan koulussa opetettiin uskontoa ja sillä oli sellainen vaikutus, että jos teki jotain pahaa, niin tuli kauhean huono omatunto. Huono omatunto taas esti sitä pahantekoa. Muutaman kerran olen miettinyt niitä sanoja.

[Karri]

Tuli mieleen, että häpeä on jonkunlainen itsesäätelyn keino, vähän, kuin vanhanaikainen omatunto.
Olin joskus talkoilla rakentamassa yhtä näyttelyä. Sidoin rautalangalla näyttelyrekvisiittaa rakenteisiin, ettei kukaan pölli niitä. Paikalle sattui vanhempi mies jonka kanssa juttelimme siitä, miten kaikki kelpaa pitkäkyntisille. Vanha herra kertoi, että ennenaikaan koulussa opetettiin uskontoa ja sillä oli sellainen vakutus, että jos teki jotain pahaa, niin tuli kauhean huono omatunto. Huono omatunto taas esti sitä pahantekoa. Muutaman kerran olen miettinyt niitä sanoja.

Ateismi on pilannut Euroopan. Nyyh.

[JR]

Uskonnonopetuksessa on paljon hyvää. Usein kannattaa kuunnella ihmisiä, joilla on ikäperspektiiviä.

[Seiskööntkaks]

Tuli mieleen, että häpeä on jonkunlainen itsesäätelyn keino, vähän, kuin vanhanaikainen omatunto.
Olin joskus talkoilla rakentamassa yhtä näyttelyä. Sidoin rautalangalla näyttelyrekvisiittaa rakenteisiin, ettei kukaan pölli niitä. Paikalle sattui vanhempi mies jonka kanssa juttelimme siitä, miten kaikki kelpaa pitkäkyntisille. Vanha herra kertoi, että ennenaikaan koulussa opetettiin uskontoa ja sillä oli sellainen vakutus, että jos teki jotain pahaa, niin tuli kauhean huono omatunto. Huono omatunto taas esti sitä pahantekoa. Muutaman kerran olen miettinyt niitä sanoja.

Minun näkemykseni asiasta on se, että aikanaan uskonnonopetus perustui vahvasti jumalanpelkoon ja siihen, että jumala rankaisee syntisiä. Lisäksi yhteisöt olivat ennenvanhaan paljon pienempiä kuin nykyään. Varkaatkin tiesivät useimmiten keneltä ovat tavaraa varastamassa.

Eli entisaikojen häpeänpelko oli myös ns. synnintuntoa ja yhteisön halveksunnan ja mahdollisen yhteisöstä sulkemisen pelkoa.

[Deloch]

Usein kannattaa kuunnella ihmisiä, joilla on ikäperspektiiviä.

Tämä ainakin on asia, joka tuppaa nyky-yhteiskunnassa unohtumaan aivan liian usein.

[Jari-Petri Heino]

Joka kerta kun avaan internetin ja alan lukemaan uutisia, tunnen syvää myötähäpeää.
Monesti mietin, miten ulkomaalaiset nauravat partaansa suomalaisten suvaitsevaiston toimia ja lausuntoja. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne antavat niitä suomalaisten nimissä, enkä minä ole huomannut kansan olevan yhtä ääliöitä.

Jenkkiystäväni kutsuu nykysuomalaisia päättäjiä ja hyysäreitä hyväuskoisiksi hölmöiksi, eli siis hyödyllisiksi idiooteiksi. Hän itse ei suostu nauttimaan suomalaista sosiaaliturvaa, vaikka onkin täällä asunut jo vuosia. Alkuvuodesta hän lähtee lamaa karkuun kotimaahansa. Hänen pointtinsa on yksinkertaisesti se, että ne rahat on suomalaisten suomalaisille maksamia.
Minä todella arvostan tätä miestä.

[sr]

Vanha herra kertoi, että ennenaikaan koulussa opetettiin uskontoa ja sillä oli sellainen vakutus, että jos teki jotain pahaa, niin tuli kauhean huono omatunto. Huono omatunto taas esti sitä pahantekoa. Muutaman kerran olen miettinyt niitä sanoja.

Mistähän hän oli saanut käsityksen, että se huono omatunto oli jotenkin koulun uskonnonopetuksen tulosta? Kyllä se huono omatunto on juuri sen häpeän toinen muoto. Ihminen häpeää sitä, että on tehnyt vastoin yhteisiä sääntöjä. Ja olen samaa mieltä joidenkin kirjoittajien kanssa, että lapsen olisi hyvä oppia tämä häpeäntunne/huono omatunto jo pienenä.

Kristinusko ei puhu mitään omatunnosta. Ennemminkin se puhuu siitä, että synnit (ne väärinteot) saa Jeesuksen uhrin kautta anteeksi. Toki kristinuskoon on vuosisatojen aikana, etenkin katolisessa kirkossa, yhdistetty sitten pahojen ihmisten helvetillä pelottelu, mutta tämä ei kyllä ole se alkuperäinen kristinuskon sanoma. Kristinuskon mukaan Jumala rakastaa kaikkia, myös niitä pahantekijöitä. Tämä ei oikein ohjaa siihen omatunnon kautta hyvän löytämiseen.

[Miniluv]

Mistähän hän oli saanut käsityksen, että se huono omatunto oli jotenkin koulun uskonnonopetuksen tulosta?

Kertomansa mukaan sieltä uskonnontunnilta.

[sr]

Mistähän hän oli saanut käsityksen, että se huono omatunto oli jotenkin koulun uskonnonopetuksen tulosta?

Kertomansa mukaan sieltä uskonnontunnilta.

Tarkoitinkin kysymykselläni ennemminkin sitä, että mitä perusteluja hän käytti sille, että hänen omatuntonsa oli koulun uskonnonopetuksen tuotosta, eikä esim. kotona saamansa kasvatuksen. Uskontoa opetetaan kouluissa edelleen ja on opetettu koko se aika hänen kouluajoistaan nykyisyyteen, joten se ei kyllä selitä, miksi ennen olisi osattu käyttäytyä huonon omatunnon pelottamina, mutta nykyisin ei.

On tietenkin mahdollista, että gubbe luulee, että hänen omatuntonsa on koulun uskonnonopetuksen tulosta, mutta tämä ei vielä todista yhtään mitään.

[Miniluv]

No, ehkä sinä tiedät paremmin sen miehen asiat kuin hän itse.¨Todennäköisimmin et.

Ja parannuksen vaatimusta kristinuskossa et näköjään vieläkään muista. Jos haluat keskustella tästä seikasta enemmän, osaat varmasti siirtää vastauksesi uskontoketjuun.

[Punaniska]

Leena Pallari
Helsingin Sanomat

Häpeämättömyys on nykyään yhä trendikkäämpää.

"Häpeä on kadonnut", tiivistää kulttuuriantropologian emeritusprofessori Matti Sarmela. Nykyään ei ole enää mitään, minkä edessä hävetä, sillä yhteisöä ei enää ole, Sarmela sanoo.

Sarmelan mukaan häpeä kuului suku- ja kyläkulttuurien aikaan. Jos joku töppäili, koko suku tai kylä sai hävetä.

"Muiden kulttuurien näkökulmasta on outoa, että länsimaissa ei ole enää moraalia. Voi tehdä kaiken, minkä vain onnistuu tekemään. Omaatuntoa ei enää ole, ja syntikin puuttuu."

Lähestyn tätä vähän eri kulmasta, kuin Eino. Pidän tuota moraalittomuutta kyllä ihan oikein huomattuna asiana. Tämä on ilkeää aikaa rehelliselle miehelle (en tarkoita itseäni huom).

Nykyään öykkärit, pyrkyrit, opportunistit,  valopäät vailla kunniaa ovat niskan päällä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Mitä tähän mainittuihin muihin kulttuureihin tulee, niin sillä ei tarkoiteta pelkästään arabeja tai somppuja. Vaikkapa Japanilaisten kunniakäsite on yleisesti tunnettu. Siinä on jotain samaa, kuin vanhassa Suomalaisessa sananlaskussa "Ennemmin mies maansa myy, kuin sanansa syö". Miten mahtaa olla sananlaskun kanssa tänä päivänä?


Kuitenkin kaikesta veemäisyydestä huolimatta yhä löytyy miehiä ja naisia, jotka viis veisaavat tästä Salkkari-Boldis-silmänkääntäjä-elämäntavasta.

Eli vielä on kipinää jäljellä (mites täst taas tuli näin pateettista )

[Simo Hankaniemi]

Mielestäni häpeän tunne tai - vanhan kansan kielellä - "häpy" on todellakin tietyssä mielessä kadonnut. Minun rajoittuneen lapsuuteni kokemusmaailmassa jopa pultsarit olivat häveliäitä beigeissä pikkutakeissaan ja käärivät pöytäviinalekansa häveliäästi Alkon ruskeisiin paperipusseihin. Kapakkailtojen jälkeen nuoret naiset eivät olleet kyykkypissalla selkä talon seinää vasten noron valuessa jalkakäytävän poikki viemäriin. Yksikään varhaisaikuinen tai teini ei olisi kehdannut vappuna hengailla avoimesti gepardipottu huulillaan tai kilisyttää kantamuksiaan nykymalliin.  Myös myöhään nukkumista tai muuten epäsäännöllistä vuorokausirytmiä pidettiin huonona käytöksenä. Vanhojen ihmisten kunnioittaminen oli jonkinlainen selviö.  R-kioskeissa porno ei ollut esillä samanlaisena kuvakavalkadina kuin nykyään (hyllyn parhaalla paikalla silmän tasalla). Ajan käyttö "joutavuuksiin" oli sopimatonta; silloinen maailma olisi voimakkaasti tuominnut esim. pleikkariaddiktit. Maailma on muutenkin muuttunut; mistä löytää enää nuoren, joka mainitsisi harrastuksekseen puutyöt ja 800 metrin juoksun? Laiskuutta paheksuttiin, tulonsiirtojen varassa elämistä ei hyväksytty. Jos sellaiseen jamaan ajauduttiin, sitä hävettiin tosissaan. Avioeroa hävettiin. Ihmiset olivat "maineestaan" tarkkoja. Perhejouluissa aikuiset miehet sonnustautuivat pukuihin ja kravatteihin; muu olisi ollut hävettävää. Oli olemassa sanonta: "Saa hävetä silmät päästään."

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se moraali ja käyttäytymiskoodi, joka länsimaita pitää pystyssä, olisi kadonnut. Se on ehkä pikemminkin rapautunut jossain määrin. Kolmannen maailman häpeäkulttuureista ei ole tässä asiassa meidän neuvojaksemme: siinä missä häpeä on meillä osaltaan tukenut hyvinvoinnin syntyä ja kehitystä, on se heillä johtanut pysähtyneisyyteen, apatiaan ja ihmisen luonnollisten tarpeiden vahingolliseen patoamiseen.

En tiedä, mihin aikaan viittaat, mutta en pidä esim. 1960- ja 1970-lukuja yhtään sen moraalisempana aikana kuin nykyistä aikaa. Pornolehdet olivat vielä sen jälkeenkin joka kaupan kassalla lasten silmien korkeudella. Tupakka roikkui liian monessa turvassa (pidän tupakointia moraalittomana tapana), puhumatta mitään yleisestä tekopyhyydestä, suomettuneisuudesta ja muusta. Luontoa raiskattiin surutta, millään vanhalla ei ollut mitään arvoa. Kommunismia hehkutettiin ja puhuttiin täyttä paskaa, johon kukaan ei tosissaan uskonut.

[Lemmy]

No ehkä 60- ja 70-luku kuitenkin olivat vielä aikaa jolloin meillä oli irtolaislaki ja rattijuopot laitettiin tietöihin. Nakkivaraskin saattoi joutua pyttyyn. Eikös homostelu ollut kielletty ja muistaakseni pornolehtiä ei ollu (siis ei lasketa Hymyä jossa oli pilde retusoitu posliiniks) niin eiks se ollut suunnilleen 1975-1985 jolloin kaikki tämä liberalisoitui - sitten otettiin hieman taaksepäin mutta 90-luvulla sitten oli toinen aalto. En tiedä oliko se niinkään "moraalia" vai "moralismia"? Hannu Salamakin tuomittiin 68...  omasta nuoruudesta muistan tällaisen ihmeen kuin paikallisradiot - ihan kauheata radikalismia, samoten kun sleeppareiden kaljaa kioskeihin - siis kioskeihin? kaljaa? nyt sliipparit vois tehdä biisin bensaa huoltoasemille 

[Eino P. Keravalta]

Moni on ollut sitä mieltä, että nykyjään ollaan turhan hävyttömiä. Varmaan onkin niin, että käytös on pitkässä juoksussa käynyt koko ajan kehnommaksi. Vielä viime vuosisadan alkupuolella omia vanhempia teititeltiin. Nyttemmin käsketään haistaa feminiini sukuelin.

Toisaalta väitän edelleen, että suomalaisilla on suhteellisesti ottaen vieläkin häpyä; eiköhän tämä ole yksi maailman rehellisimpiä kolkkia. Käytös on kyllä huonontunut, mutta syvemmälti olemme siltikin rehellisiä perusjuntteja, jotka pitävät sanansa ja kunnioittavat toisia ihmisiä.

Väitän myös, että häpeää tunnetaan tänäkin päivänä, mutta sen näyttämistä kartetaan sitäkin enemmän; ollaan kovia jätkiä ja sikaillaan, mutta aamun krapuloissa hävetään sitten kahta ankarammin, jopa tarpeettomuuksiin asti. Ja kukas muu kuin suomalainen aina miettiin, että "mitähän ne minusta ajattelevat?" Tämäkin on eräs häpeään perustuva ilmiö. Myös suomalainen tasainen ja huomiota herättämätön elämänmuoto on merkki siitä, että ei haluta joutua tilanteeseen, jossa joutuisi häpeämään. Sen sijaan Suomeenkin on otettu uuninpankolle makaamaan sellaisten kulttuureiden edustajia, joiden piirissä kaikenlainen tahditon huutelu, joukkoremuaminen ja yleinen älämölö ovat sääntö. Ei mitään häpyä heillä. Ja näitä hävyttömiä sitten jotkut toimittajanplantut kilvan nostavat saastalehdissään jalustoille esimerkkeinä elävästä kulttuurista.. just joo.

Suomalainenkin siis voisi välillä katsoa peiliin, mutta arvostan tätä kansaa kuitenkin hyvin korkealle kansojen joukossa, koska meillä sittenkin on moraali vaikka pinnallisesti katsoen usein käyttäydymmekin kuin hävyttömät konsanaan.