Itsenäisyyspäivä tulee taas - hävettää

[Pikipoika]

Talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta 30.11.2009 ja Itsenäisyyspäiväkin lähestyy.

Kuntoutusta tarvitsevia (ei sotainvalideja) veteraaneja on tällä hetkellä elossa n. 52.000. "Ylipäälliköllä" (viikatemies) on nyt ankarat ja kiihtyvät kutsunnat menossa ja viimeiseen palvelukseen määrätään kuukausittain sadoittain aikanaan maansa puolesta taistelleita vanhuksia. Nuo jo kutistuneet, ryppyiset ja raihnaiset isämme , isoisämme ja iso-isoisämme ovat sitä sukupolvea joka oli tottunut tulemaan toimeen omillaan ilman rutinaa ja valitusta. Ja lähes omillaan ovat saaneet ollakin sodasta lähtien. Juuri nyt viimeiset 52.000 ovat jäljellä, mutta mitä tekee nuo veteraanit sotaan komentanut valtio?

Jokaiselle rintamamiehelle on luvattu reilun viikon mittainen kuntoutus vuodessa. Tästä huolimatta yli tuhat rintamamiestä on saanut kunnaltaan kirjeen, jossa kerrotaan, että kuntoutusrahat Valtionkonttorista ovat loppuneet! Kuntoutusmäärärahaa oli budetoitu 34,1 miljoonaa euroa.

Sotaveteraaniliiton laskelmien mukaan lisäbudjetin tarve on vaivaiset 12 miljoonaa euroa. Tällä saataisiin jokaiselle halukkaalle veteraanille vuotuinen ja heille hyvin tärkeä kuntoutusjakso toteutettua. Tuota summaa ei vaan kuulu, ja aika kuluu!

Tällä asialla on todella kiire, sillä viikate viuhuu ja Kannaksen koukkaajia siirtyy kiihtyvällä vaudilla sinne isompaan sotajoukkoon. Viimeisiä viedään.

Sivistynyt valtio huolehtii vanhuksistaan ja etenkin maansa puolesta taistelleista. Ensin. Ennen muita. Hautaan asti.

Jotenkin tuntuu, että noita valtion (meidän) rahojamme käytetään turhempaankin. Kai noilla hallituspuolueiden poliitikoillakin on ollut isiä...

Hävettää.

Niin perkeleesti.

edit: kirjoitusvirhe

[IronFist]

Nyt olisi koko Homman aika nostaa veteraaniasia pöydälle itsenäisyyspäivän lähestyessä. Maamme puolesta taistelleet veteraaneille olemme eniten velkaa, ja meidän pitäisi tehdä kaikkemme heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi. Kontrastina veteraanien kurjuuteen on maahanmuuttajaperheet, joille tarjotaan nenän eteen kaikki avustukset ja palvelut. Palkkiona kiittämättömyys ja rikollisuus.

Olisi hienoa, jos saisimme jonkun veteraanin äänitorveksemme. Varmasti löytyy vielä heitäkin, ketkä jaksaisivat ryhtyä moiseen. Täytyy muistuttaa tavallisille suomalaisille, etteivät he taistelleet itsenäisyydestämme muukalaisia elättääkseen. Veteraanien vaikutusvoima on suomalaisiin niin suuri, että ehkä he saisivat muutaman pään kääntymään.

[sr]

Olen kanssasi siitä samaa mieltä, ettei veteraaneista huolehtimisessa tarvitsisi erityisesti pihtailla (etenkään nyt, kun olemme sikarikkaita verrattuna johonkin 1950-lukuun ja veteraaneja on elossa enää se kourallinen), mutta tämä yksi kommentti huvitti:

Tällä asialla on todella kiire, sillä viikate viuhuu ja Kannaksen koukkaajia siirtyy kiihtyvällä vaudilla sinne isompaan sotajoukkoon. Viimeisiä viedään.

No, minä en oikein usko, että sillä viikon kuntoutusjaksolla on mitään merkitystä sen kanssa, kuinka nopeasti viikatemies heidät saavuttaa. Eikä sillä viimeisten huolehtimisella enää paikata sitä, jos niistä aiemmin kuolleista ei ole pidetty hyvää huolta.

Sivistynyt valtio huolehtii vanhuksistaan ja etenkin maansa puolesta taistelleista. Ensin. Ennen muita. Hautaan asti.

Tästä olen samaa mieltä. Eikä vain valtio, vaan myös yksittäiset kansalaiset. Suomessa ja yleisestikin Euroopassa olisi vanhuksista huolehtimisessa paljon opittavaa idän maista. Milloin itse kävit tapaamassa iso- tai isoisoisääsi?

[Seiskööntkaks]

Mitäpä jos Sotainvalidien Veljesliitto käyttäisi sitä keräämäänsä omaisuutta näiden viimeisten sotaveteraanien hyväksi?

Vai onko järjestön tärkein tehtävä ylläpitää itseään?


EDIT:

http://www.sotainvalidit.fi/fi/sotainvalidit

Suomen viime sodissa sai pysyvän vamman 94.000 sotainvalidia, joista elossa on yhä 11.000. Heidän keski-ikänsä on yli 86 vuotta. Valtaosa sotainvalideista haluaa asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Ikääntynyt vaikeavammainen sotainvalidi selviytyy itsenäisesti, mikäli saa riittävästi palveluja.

[Perttu Ahonen]

Itse teen, kuten jokavuosi, eli menen hietaniemen hautausmaalle ja vien mukanani sinivalkoisen hautakynttilän sankarihautojen luo. Samalla kuuntelen mieskuoron laulaman finlandian. 

Sitä odotellessa vaikka näin uudempaa kunnioitusta isovanhemillemme

http://www.youtube.com/watch?v=X5AvS4-O4g8

Suosittelen myös haastattelemaan vielä elossaolevia sotiemme veteraaneja; sen on paljon puhuvaa.

[Perttu Ahonen]

Kun olen itse jututtanut useitakin sotaveteraaneja, niin se, mitä monet ovat paljolti kaivanneet on juuri juttuseura ja aika heille ja heidän elämänkokemukselleen.  Usein on ollut niin, että omille lapsille on sotaveteraanien ollut vaikea kertoa sodasta ja Suomen historiasta. Lapsenlapsille ja muille >>nuorille>> sen sijaan helpompi. Monet sotaveteraanit ovatkin olleet vilpittömän iloisia siitä, että on >>nuoria>> joita kiinnostaa heidän tarinansa ja, että >>nuorilla>> on aikaa heille.  Se on ollut jotakin, jota ei mitata rahassa ja jotakin sellaista, mikää jää elämään ihmisten muistoissa jälkipolvilta toisille. Veteraanit saavat historian ja historia veteraanien kasvon ja sama myös sodan eläneiden naisten kohdalla. 

[vrv]

Veteraani asia on todella lähellä sydäntäni, istenäisyyspäivästä haluaisin sanoa seuraavaa:
Nykyinen 6.12. ei meille jyrkemmänsiiven Patriooteille ole oikea itsenäisyyspäivä.

Alkuperäinen Itsenäisyyspäivä on (v.1919 ja 1920 ollut) 16.5.
Toinen itsenäisyytemme merkkipäivä on 13.3. (1940)

Kuten tunnettua 4.12.1917 antoi senaatti (hallitus) itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle.
6.12 kokoontui eduskunta hyväksymään sen. (sosiaalidemokraatit vastustivat). Esitys hyväksyttiin porvaripuolueden äänillä. Julistus oli kuitenkin heikolla pohjalla ja voimaa ei ollut takana.Ryssällä oli yli 100 000 aseissa olevaa maassa.

Vasta 16.5. kun pidettii  Vapaussodan voitonparaati puolusvoimien runko oli luotu, ryssät ajettu maasta ja sosiaademokraattien masinoima raskas ja verinen kapina kukistettu.
Näi se vaan meni, sanokoon kukkahattuliberaalistalinistit mitä haluavat...

[Pikipoika]

Olen kanssasi siitä samaa mieltä, ettei veteraaneista huolehtimisessa tarvitsisi erityisesti pihtailla (etenkään nyt, kun olemme sikarikkaita verrattuna johonkin 1950-lukuun ja veteraaneja on elossa enää se kourallinen), mutta tämä yksi kommentti huvitti:

Tällä asialla on todella kiire, sillä viikate viuhuu ja Kannaksen koukkaajia siirtyy kiihtyvällä vaudilla sinne isompaan sotajoukkoon. Viimeisiä viedään.

No, minä en oikein usko, että sillä viikon kuntoutusjaksolla on mitään merkitystä sen kanssa, kuinka nopeasti viikatemies heidät saavuttaa. Eikä sillä viimeisten huolehtimisella enää paikata sitä, jos niistä aiemmin kuolleista ei ole pidetty hyvää huolta.

Sivistynyt valtio huolehtii vanhuksistaan ja etenkin maansa puolesta taistelleista. Ensin. Ennen muita. Hautaan asti.

Tästä olen samaa mieltä. Eikä vain valtio, vaan myös yksittäiset kansalaiset. Suomessa ja yleisestikin Euroopassa olisi vanhuksista huolehtimisessa paljon opittavaa idän maista. Milloin itse kävit tapaamassa iso- tai isoisoisääsi?

Aivan. Kaikkien täältä pitää aikanaan lähteä. Vanhemmilla ihmisillä se lähtö on lähempänä.

Olempahan vaan sattunut seuraamaan oikein läheltä sitä karvasta pettymystä, jonka kunnan peruutuskirje sai aikaan.Hoitoja olisi todella tarvittu. Ja sen pettymyksen kun kertoo tuhannella, niin asiasta saa jonkinlaisen kuvan.

Jos tavallasi ajatellaan, niin mitäpä niitä vanhoja ihmisiä enää hoitelemaan. Kuolevat kohta kumminkin... Luonnollinen poistuma kerää satoaan.

Ja mitä tuohon tapaamiseen liittyy, niin pari kolme kertaa viikossa isän ja äidin kanssa nähdään. Soitellaan melkein joka päivä. Miksi sitä kysyt? Mites itselläs menee?

[valkobandiitti]

Lehdistön stalinistithan ovat jo ottaneet veteraaniasian esiin. Taivastellaan kuinka paljon rahaa veteraanijärjestöillä on, taitaa olla takana suunnitelma siirtää veteraanien varat ja kuntoutuskeskukset uusien kunniakansalaisten käyttöön.
Kohta on varmaan Kaunialassakin eriväriset sotaveteraanit.

[tarhuri]

Suomi on kyllä vasemmiston johdolla painanut itsenäisyytemme puolustajat ja heidän arvomaailmansa lokaan.  Tärkeintä on kuitenkin, että suurin osa kansasta sittenkin sydämissään tuntee sen saman kiitollisuuden elämänsä maalleen uhranneille kuin sodanaikainen siviiliväestökin tunsi: he olivat sankareita ja ovat sitä mielissämme edelleen.

Velkaamme heille emme kykene koskaan maksamaan, emme edes lyhentämään. Olkoon heidän muistonsa meille ikuisesti pyhä. Näin evakkovaarini minulle opetti.

[salieri]

Veteraanikeräykset on käynnissä, keräysrahaakin on yli 80 miljoonaa euroa kasassa, jostain lehdestä luin, mihin niitä säästetään???

Hyvää Astridin päivää!

[sr]

Olempahan vaan sattunut seuraamaan oikein läheltä sitä karvasta pettymystä, jonka kunnan peruutuskirje sai aikaan.Hoitoja olisi todella tarvittu. Ja sen pettymyksen kun kertoo tuhannella, niin asiasta saa jonkinlaisen kuvan.

Jos tavallasi ajatellaan, niin mitäpä niitä vanhoja ihmisiä enää hoitelemaan. Kuolevat kohta kumminkin... Luonnollinen poistuma kerää satoaan.

Tavallani? Minähän sanoin, että turha niistä kuntoutusrahoista on pihistellä. Minun pointtini liittyi vain siihen ilmaukseesi "nyt on kiire", jonka ymmärsin niin, että on jotenkin erityisen tärkeää saada niitä kuntoutuksia aikaiseksi ennen kuin ne viimeiset kupsahtavat. Kuten joku tässä mainitsikin, niille veteraaneille voi hyvin olla tärkeämpää se, että saavat kertoa sodasta jälkipolville.

Ja mitä tuohon tapaamiseen liittyy, niin pari kolme kertaa viikossa isän ja äidin kanssa nähdään. Soitellaan melkein joka päivä. Miksi sitä kysyt?

Tuo oli tarkoitettu retoriseksi kysymyksesksi tai ennemminkin yleiseksi kehoitukseksi, eikä mitenkään suunnattu juuri sinulle henkilökohtaiseksi. Hyvä, jos sinä osaltasi pidät läheisistä vanhuksistasi hyvää huolta.

[Tuusula]

Jos haluatte purkaa angstianne jo tänään,
niin käykää ostamassa Marskin merkki 20 € ärriltä yms
putiikeista.

Rahat menee veteraneille ja bonuksena se että nämä ovat niitä
myymättä jääneitä merkkejä millä tuettiin Mannerheimin
ratsastaja patsaan rakentamista 1951

Jos haluatte tehdä jotain konkreettista myös jatkossa liittykää
paikkakuntanne reserviläis yhdistyksiin.
Heillä on melko todennäköisesti VetRes toimintaa
mm. matontamppausta + pientä korjaushommaa.

Tai sitä kautta voitte päästä vaikka jonkun veteraani tapahtuman narikkaan
hoitamaan takkeja. Ei kuullosta kovin kummoiselta, mutta siitä
on oikeasti apua ja pienistä puroista ne joetkin lähtee.

[MK]

Kuinkahan moni "uussuomalainen", tai "siirtolainen" on tietoinen yhtään mitään mistään siitä, että mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Saati, että olisi siitä millään muotoa kiinnostunut ottamaan mitään selvää. Ja miksi pitäisikään, kun suomalaisuuden "tuputus" voisi hidastaa integroitumista. Voisikin lakkauttaa jo pelkästään siitä syystä koko itsenäisyyspäivän.

[Pikipoika]

Olempahan vaan sattunut seuraamaan oikein läheltä sitä karvasta pettymystä, jonka kunnan peruutuskirje sai aikaan.Hoitoja olisi todella tarvittu. Ja sen pettymyksen kun kertoo tuhannella, niin asiasta saa jonkinlaisen kuvan.

Jos tavallasi ajatellaan, niin mitäpä niitä vanhoja ihmisiä enää hoitelemaan. Kuolevat kohta kumminkin... Luonnollinen poistuma kerää satoaan.

Tavallani? Minähän sanoin, että turha niistä kuntoutusrahoista on pihistellä. Minun pointtini liittyi vain siihen ilmaukseesi "nyt on kiire", jonka ymmärsin niin, että on jotenkin erityisen tärkeää saada niitä kuntoutuksia aikaiseksi ennen kuin ne viimeiset kupsahtavat. Kuten joku tässä mainitsikin, niille veteraaneille voi hyvin olla tärkeämpää se, että saavat kertoa sodasta jälkipolville.

Ja mitä tuohon tapaamiseen liittyy, niin pari kolme kertaa viikossa isän ja äidin kanssa nähdään. Soitellaan melkein joka päivä. Miksi sitä kysyt?

Tuo oli tarkoitettu retoriseksi kysymyksesksi tai ennemminkin yleiseksi kehoitukseksi, eikä mitenkään suunnattu juuri sinulle henkilökohtaiseksi. Hyvä, jos sinä osaltasi pidät läheisistä vanhuksistasi hyvää huolta.

Kuuleha sie, nyt en vieläkään ymmärrä. Tyhmä kun olen. Mistä ihmeestä SINÄ voit tietää, mitä veteraani haluaa? Itse olen veteraanin kanssa tekemisissä päivittäin, ja hän haluaa kahdenkymmenen paikkakuntalaisen sotakaverinsa kanssa jokavuotiselle ja luvatulle kuntoutusreissulle. Tärkeälle ja kipuja ynnä kolotuksia lieventävälle hoitijaksolle  lääkärintarkastuksineen kaikkineen. Kukaan ei päässyt.

Hän ei halua rasittaa itseään kertomalla lähitaistelu- ja vaaratilanteistaan enää, kuoleman katsomisesta suoraan silmiin. Ei
jaksa. Alkaa vapisemaan ja liikuttuu. Muistelee kaatunutta veljeään ja seitsemää vierestä ammuttua sotakaveriaan. Sitäkin, josta ei jäänyt kuin verisiä roiskeita kuusen oksille. Ja yöllistä pelkoaan hiipiessään yksin linjojen väärällä puolella. Jne jne.

Ja milläs helvetillä sitä kuntoutusta enää kuoleman jälkeen muuten järjestetään. Nyt sitä tarvitaan oloa helpottamaan.

Eri järjestöt ovat keränneet sotainvalideille ja veteraaneille rahaa. Tätä avustusta pitää tietysti myöskin jakaa keräyskohteille. Mutta se ei ole ongelma. Nuo jermut eivät pelänneet ja tapelleet sotainvalidi- ja veteraanijärjestöjen rintamalle pakottamina, vaan Valden, Suomen Valtion. Se on niille velkaa. Rahaa puuttuu jumalauta tuo 12 mijoonaa! Vaivainen summa valtion rahoissa. Ja sitä ne nilkit eivät saa aikaan, että kaikki halukkaat rintamamiehet pääsisivät kuntoutukseen. Se tässä v:taa!

Ei se sotamuistojen kertaaminen näitä miehiä helpota, vaan ihan oikea kuntoutus. Onko kenties tarkoitus alkaa hoitamaan sydäntauteja, reumaa, syöpää, diabetesta ym ongelmia sotajuttuja toisilleen kertomalla?
"Kuten joku tässä mainitsikin, niille veteraaneille voi hyvin olla tärkeämpää se, että saavat kertoa sodasta jälkipolville. "
Aika hienosti argumentoitu...

Jätit muuten vastaamatta, että miten itse toimit omien vanhustesi kanssa.

[mikkostadista]

Toimittajien (Stalinististen punakätyreiden joukko) on kiihtyvällä raivolla käynyt ruotimaan veteraanijärjestöjen taloudellista tilannetta. Kohta saamme kuulla varmasti ehdotuksen kyseisten rahojen uudelleen sijoittamiseksi esim. somalialaisten veteraanien hyvinvoinnin edidtämiseksi. Omat veteraanimmehan ovat jo verellä ja hiellä velkansa maksaneet, ja he eivät enään ole kauan kaipaamaamme työvoimaa, toisin kuin sotatraumoista ja kotouttamisongelmista kärsivät somalit.

[sr]

Ja milläs helvetillä sitä kuntoutusta enää kuoleman jälkeen muuten järjestetään. Nyt sitä tarvitaan oloa helpottamaan.

Minun pointtini liittyi siihen, että 90% niistä veteraaneista on jo siellä haudassa. Se, mitä nyt teemme, on jo aivan liian myöhäistä. Se peräänkuuluttamasi "kiire" oli jo vuosikymmeniä sitten.

Eri järjestöt ovat keränneet sotainvalideille ja veteraaneille rahaa. Tätä avustusta pitää tietysti myöskin jakaa keräyskohteille. Mutta se ei ole ongelma.

No, on se minusta helvetimmoinen ongelma, jos ihmiset ovat hyvää hyvyyttään antaneet rahaa sillä tarkoituksella, että niistä kaikkien arvostamista veteraaneista pidettäisiin huolta ja sitten niitä rahoja ei siihen käytetä.

Nuo jermut eivät pelänneet ja tapelleet sotainvalidi- ja veteraanijärjestöjen rintamalle pakottamina, vaan Valden, Suomen Valtion. Se on niille velkaa.

Enpä usko, että niillä veteraaneilla Suomen valtio oli niinkään mielessä, vaan suomen kansa. Ja jos suomen kansa on tässä nyt kaatanut heitä edustaville järjestöille avokätisesti rahaa, eikä se sitten ole kanavoitunut sinne veteraaneille, niin kyllä tuo on minusta väärin.

Rahaa puuttuu jumalauta tuo 12 mijoonaa! Vaivainen summa valtion rahoissa. Ja sitä ne nilkit eivät saa aikaan, että kaikki halukkaat rintamamiehet pääsisivät kuntoutukseen. Se tässä v:taa!

Niin ja kuten jo ensimmäisessä postauksessani sanoin, olin kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tuo raha pitäisi kyllä valtiolta löytyä eikä ainakaan tässä asiassa olisi tarpeen pihtailla.

Ei se sotamuistojen kertaaminen näitä miehiä helpota, vaan ihan oikea kuntoutus. Onko kenties tarkoitus alkaa hoitamaan sydäntauteja, reumaa, syöpää, diabetesta ym ongelmia sotajuttuja toisilleen kertomalla?

Kuten sanoin, tuo sotamuistojen kertaaminen ei ollut minun vaan Perttu Ahosen kirjoittama. Voi olla hyvinkin, että joitain veteraaneja se ei kiinosta. Joitain voi hyvinkin. Ainakin oman isoisäni muistan moneen kertaan kertoneen jonkun kukkulan valtauksesta.

Mitä tuohon kuntoutuksen helpotukseen tulee, niin en todellakaan usko, että kenenkään vanhuksen sydäntaudit, syöpä tai diabetes paranee epsilonin vertaa jollain viikon kuntoutuksella. Mahdollisesti jotain kolotusta se voi helpottaa.

Ja siis kun puhutaan veteraaneista, niin valtion velvollisuus heitä kohtaan koskee ennen kaikkea sitä, mitä he ovat valtiolle antaneet. Tämän vuoksi sotainvaliideista pitääkin pitää erityisen hyvää huolta ja heille invaliidiusta koitunutta haittaa vähentää kaikin mahdollisin keinoin. Sen sijaan veteraanit, joilla on samoja vanhuuden vaivoja kuin kaikilla muillakin vanhuksilla, eivät nyt niiden hoidossa mene minusta muiden vanhusten edelle.

Jätit muuten vastaamatta, että miten itse toimit omien vanhustesi kanssa.

Niin jätin. Mitä siitä? Käsittääkseni en ole tilivelvollinen yksityisasioistani sinulle.

[Karri]

Kuinkahan moni "uussuomalainen", tai "siirtolainen" on tietoinen yhtään mitään mistään siitä, että mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Saati, että olisi siitä millään muotoa kiinnostunut ottamaan mitään selvää. Ja miksi pitäisikään, kun suomalaisuuden "tuputus" voisi hidastaa integroitumista. Voisikin lakkauttaa jo pelkästään siitä syystä koko itsenäisyyspäivän.

Tuskin yksikään, kun ei se kiinnosta edes suomalaisia. Parhaita ovat nämä "Kiitos 1939-1945" paitahihhulit, jotka eivät edes tiedä mitä tapahtui(muuta kuin että oli sota) tuolloin.

[Pikipoika]

Ja milläs helvetillä sitä kuntoutusta enää kuoleman jälkeen muuten järjestetään. Nyt sitä tarvitaan oloa helpottamaan.

Minun pointtini liittyi siihen, että 90% niistä veteraaneista on jo siellä haudassa. Se, mitä nyt teemme, on jo aivan liian myöhäistä. Se peräänkuuluttamasi "kiire" oli jo vuosikymmeniä sitten.

Eri järjestöt ovat keränneet sotainvalideille ja veteraaneille rahaa. Tätä avustusta pitää tietysti myöskin jakaa keräyskohteille. Mutta se ei ole ongelma.

No, on se minusta helvetimmoinen ongelma, jos ihmiset ovat hyvää hyvyyttään antaneet rahaa sillä tarkoituksella, että niistä kaikkien arvostamista veteraaneista pidettäisiin huolta ja sitten niitä rahoja ei siihen käytetä.

Nuo jermut eivät pelänneet ja tapelleet sotainvalidi- ja veteraanijärjestöjen rintamalle pakottamina, vaan Valden, Suomen Valtion. Se on niille velkaa.

Enpä usko, että niillä veteraaneilla Suomen valtio oli niinkään mielessä, vaan suomen kansa. Ja jos suomen kansa on tässä nyt kaatanut heitä edustaville järjestöille avokätisesti rahaa, eikä se sitten ole kanavoitunut sinne veteraaneille, niin kyllä tuo on minusta väärin.

Rahaa puuttuu jumalauta tuo 12 mijoonaa! Vaivainen summa valtion rahoissa. Ja sitä ne nilkit eivät saa aikaan, että kaikki halukkaat rintamamiehet pääsisivät kuntoutukseen. Se tässä v:taa!

Niin ja kuten jo ensimmäisessä postauksessani sanoin, olin kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tuo raha pitäisi kyllä valtiolta löytyä eikä ainakaan tässä asiassa olisi tarpeen pihtailla.

Ei se sotamuistojen kertaaminen näitä miehiä helpota, vaan ihan oikea kuntoutus. Onko kenties tarkoitus alkaa hoitamaan sydäntauteja, reumaa, syöpää, diabetesta ym ongelmia sotajuttuja toisilleen kertomalla?

Kuten sanoin, tuo sotamuistojen kertaaminen ei ollut minun vaan Perttu Ahosen kirjoittama. Voi olla hyvinkin, että joitain veteraaneja se ei kiinosta. Joitain voi hyvinkin. Ainakin oman isoisäni muistan moneen kertaan kertoneen jonkun kukkulan valtauksesta.

Mitä tuohon kuntoutuksen helpotukseen tulee, niin en todellakaan usko, että kenenkään vanhuksen sydäntaudit, syöpä tai diabetes paranee epsilonin vertaa jollain viikon kuntoutuksella. Mahdollisesti jotain kolotusta se voi helpottaa.

Ja siis kun puhutaan veteraaneista, niin valtion velvollisuus heitä kohtaan koskee ennen kaikkea sitä, mitä he ovat valtiolle antaneet. Tämän vuoksi sotainvaliideista pitääkin pitää erityisen hyvää huolta ja heille invaliidiusta koitunutta haittaa vähentää kaikin mahdollisin keinoin. Sen sijaan veteraanit, joilla on samoja vanhuuden vaivoja kuin kaikilla muillakin vanhuksilla, eivät nyt niiden hoidossa mene minusta muiden vanhusten edelle.

Jätit muuten vastaamatta, että miten itse toimit omien vanhustesi kanssa.

Niin jätin. Mitä siitä? Käsittääkseni en ole tilivelvollinen yksityisasioistani sinulle.

Heh! Aika sitkeetä sinnittelyä. Tulee ihan yhden kaverin vaimo mieleen.

Muuten: jos veteraani herää yöllä omaan tuskanhuutoonsa, vaikka kymmenet vuodet meni ihan hyvin, niin eivät taida sotatraumat olla ihan "normaaleja vanhusten vaivoja". Ja jalkojen sotatalvena tulleet paleltumat särkevät. Mitä lienee muita vaivoja ollakkaan. Hoivalla ja tarkoilla kuntoutuslaitoksissa tehtävillä lääkärintutkimuksilla ja sen jälkeisillä toimenpiteillä vaivoja saadaan vähennettyä. Huomattavasti. Näin on joka vuosi tapahtunut. Tänä vuonna sattuneesta syystä ei.

Kysyit minulta ensimmäisessä kommentissasi jotain vanhusteni kanssa viettämästäni ajasta. Vastasin siihen. Kysyin sinulta samaa. Et vastannut.

Ei ole myöhäistä auttaa koskaan niin kauan, kuin elämää on.

Hyvä, jos vapaaehtoisjärjestöt auttavat. Vapaaehtoisesti. Ennen valtion kuntoutusmäärärahat riittivät, nyt ei. Mistähän se johtuu? Vuotaisko rahaa johonkin etniseen?

Suomen Valtio = Suomen kansa, ja päinvastoin. Tai siis näin se ainakin oli.

Hallitus päättää kuntoutusmäärärahasta ja ohjaa sen Valtionkonttorille, josta ne ohjataan kuntien Terveyskeskuksille. Nuo määrärahat eivät mene avustusjärjestöjen kautta. Ja tuli se hynä mistä tahansa taikaseinästä, niin jäljellä olevia veteraaneja se ei nyt tänä vuonna tunnu auttavan. Tämä homma on päin helvettiä. Siitä ei päästä kinaamisella ja omien sanomisten puolusteluilla mihinkään. Tämä hiustenhalkomiskiistely on täyttä byrokraattien ja akkojen hommaa, eikä vie itse asiaa eteenpäin. Asian korjaaminen on tärkeintä ja jatkan siinä. Jatka sinäkin, jos haluat muutosta. Sanoinpas - enpäs sanonut -tyyppinen keskustelu riittää tältä erää. Veteraaniasiaan pitää saada korjaus. Se on tärkeintä. Tämä kiistely pönkittää vain mahdollista heikkoa itsetuntoa ja sinnikästä viimeisen sanan himoa. Vai kuinka? Saat viimeisen sanan.

Kiitos ja näkemiin!

[Perttu Ahonen]

Voisin kiteyttää oman näkökantani sanaan veteraania ei jäteteä. Veteraania ei jätetä pitää sisällään, niin henkisen, kuin terveydellisen -ja taloudellisenkin puolen kaikkinensa; ihmisten tarpeet ovat yksilöllisiä. Jokainen voi sitten miettiä, että mikä omalla kohdalla on se paras keino huolehtia siitä, että veteraania ei jätetä.   

Mitä tulee joihinkin tileillä makaaviin veteraanirahoihin, niin kyllä vähän ihmetyttää.  Mikäli rahoja jää paljonkin käyttämättä itse tarkoitukseen ja rahoja aletaan käyttämään joihinkin sullemulle juttuihin, niin ei muuta, kuin tervapata tulille ja höyhenet esiin.

[Pikipoika]

Ehkä mielummin sulle ja mulle, kuin mamulle.

[vrv]

Sanoisin tähän Veteraani keskusteluun vielä näin:

Itsekkäästi ajateltuna, ei tässä ole PELKÄSTÄÄN Veteraaneista kysymys. Kysymys on myös meidän kaikkien Suomelaisten kansallisesta ylpeydestä.
Itse koen että on sanoinkuvaamaton tunne kun tietää olevansa sukua ihmisille jotka on vapaaehtoisesti lähteneet puolustamaan kotia, arvomaailmaansa ja myös omaa itseään.
Tällä tarkoitan sitä että kyllä jokainen tiesi sisimmässään mitä merkitsee ryssän alle jääminen. Me ei sitä välttämättä nyt ymmärretä, mutta silloin 30-luvun lopussa siitä "ihanuudesta oli kulununut vasta 20 vuotta.

Tähän historialliseen ylpeyteen kun kasvatamme lapsemme, sukupolvemme velvollisuus on siinä, toivottavasti.

Ei lapsille tarvitse tätä "tuputtaa", riittää kun on rehellisesti oma itsensä.

[Goman]

Hmm...
Jos kuntoutukseen on budjetoitu 34 M€ , ja kuntoutettavia on 52000, niin minun taskulaskimen mukaan siitä kertyy 655 € per hlö. Tällä summallahan saisi etelänmatkan palmujen katveeseen jokaiselle.

Elleivät he ole saaneet tuota 655 € etuutta, niin mihinkähän ne rahat ovat valuneet? Jotenkin haiskahtaa tehottomuudelle tai muuten vaan suhmuroinnille.

Soisin mieluummin noiden varojen menevän veteraaneille, kuin esim. byrokratialle tai "bisnestä" pyörittäville tahoille. Eihän kuntoutuslaitokset rahasta veteraanien kustannuksella, eihän.

[Arndt Pekurinen]

Itse koen että on sanoinkuvaamaton tunne kun tietää olevansa sukua ihmisille jotka on vapaaehtoisesti lähteneet puolustamaan kotia, arvomaailmaansa ja myös omaa itseään.

En tiedä sinun sukulaisistasi, mutta noin yleisesti ottaen, ei sotaan vapaaehtoisia lähetetty vaan sinne pakotettiin vankeuden ja kuolemanrangaistuksen uhalla.

[sr]

En tiedä sinun sukulaisistasi, mutta noin yleisesti ottaen, ei sotaan vapaaehtoisia lähetetty vaan sinne pakotettiin vankeuden ja kuolemanrangaistuksen uhalla.

Hyvä huomio. Suurin osa lähti sinne sotaan, kun postiluukusta oli tupsahtanut palvelukseenastumismääräys, jossa ei pahemmin kyselty sitä omaa halukkuutta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että osa olisi varmaan lähtenyt, vaikkei olisi pakotettukaan valtion puolesta. Sen lisäksihän nuoriin miehiin kohdistui vielä hirvittävä sosiaalinen paine. 1. maailmansodan Britanniassa (jossa ei ollut asevelvollisuutta) sotaan lähtemättömiin miehiin kohdistettiin etenkin naisten suunnalta niin suurta halveksuntaa, että sinne lähti jopa sellaisia, joiden ei olisi pitänyt (alaikäisiä, fyysisesti palvelukseen kelpaamattomia, valtion virkamiehiä).

Mitä niihin meidän veteraaneihimme tulee, niin tietenkään emme varmaan koskaan saa tietää täydellistä totuutta siitä, miten innokkaita he olivat lähtemään maataan puolustamaan. Kirjat ja elokuvat toki antavat ehkä tästä jonkinlaista kuvaa. Eikä esim. Talvisota-elokuvan lähtövaiheessa niillä rautatieasemalta lähtevillä sotilailla näytä mitään hirveää hinkua olevan. Ja Tuntemattoman sotilaan Lahtisen kommentit vanhan rajan ylityksen kohdalla varmaan olivat jatkosodassa monenkin soltun mielessä. Rajan yli mentyä oltiin ryöstöretkellä, eikä kyse enää ollut oman maan ja kotien puolustamisesta. Tietenkään sotilailta ei siinäkään tilanteessa mitään vapaaehtoisuutta kysytty, vaan ne kieltäytyjät passitettiin vankilaan.

Wikipedian mukaan suomalaisia sotilaskarkureita oli 2. maailmansodassa jotain reilut 30 000 ja 1500 jäi saapumatta palvelukseen, joten ihan pikkujutusta ei siinä ollut kyse, vaikka siis seurauksena oli vankilatuomio, jos jäi kiinni.

Ideologisesti varmasti talvi- ja jatkosodan välillä on ollut suuri ero siinä, miten vapaaehtoiselta sinne sotaväkeen lähtö tuntui.

Itse olen intin käyneenä, mutta koko elämäni rauhassa eläneenä koittanut miettiä, miten tuollaisessa tilanteessa toimisi, jos asia jätettäisiin omaksi päätettäväksi. Lähtisikö vapaaehtoisesti Suomea puolustamaan ja etenkin, pystyisinkö vetämään liipasimesta, kun siellä tähtäimessä olisi toinen ihminen. Ehkä tähän kysymykseen ei pysty koskaan rauhan aikana varmaa vastausta antamaan. Toki omaa urhoollisuuttaan voi pönkittää kaikenlaisissa mielipidemittauksissa vastaamalla olevansa valmis lähtemään, mutta olisiko mieli sitten tositilanteessa edelleen sama?

[desperaato]

Mitäpä jos Sotainvalidien Veljesliitto käyttäisi sitä keräämäänsä omaisuutta näiden viimeisten sotaveteraanien hyväksi?

Vai onko järjestön tärkein tehtävä ylläpitää itseään?

Veteraanijärjestöissä valta on jo ajat sitten liukunut ihan muille tahoille, joilla on ihan muut intressit. Kun veteraanit ja sotainvalidit vähenevät vuosi vuodelta niin noiden järjestöjen olisi tietenkin järkevä käyttää vuosittain enemmän kuin sisään tulevan rahan verran kohderyhmän hyväksi mutta sitten jäisi ihan liian vähän pelimerkkejä järjestöjen johtohahmojen ja kaikenlaisten hassujen etuuksien kanssa pelaamiseen.

Oikeasti noi järjestöt pitäisi tutkia oikein tiukan kamman kanssa. Niin vähän ne antavat niin paljosta niille, joille pitäisi mennä kaikki niiden tuottama hyöty.

Samaa mieltä. Esimerkkinä: Miksi Tampereella Sotainvalidien veljeskodin nimi muutettiin Tammenlehvä keskukseksi? Pikku hiljaa lakaistaan maton alle veteraanijärjestöjen omaisuutta ja myyskennellään sitä sopiville tahoille nimen muutosten siivittämänä. 10-20 vuotta eteenpäin ja hyvin harva enää muistaa  Sotainvalidien veljeskotia olleenkaan? On vain Tammenlehvä keskus, jossa mamuhoitsut reippaina hoitavat nyt eläköityvää ikäluokkaa?

[escobar]

Itseäni taas hävettävät tälläiset - oi niin nerokkaat sarkastiset - heitot kuin:

KIITOS 1939-1945 ISIEMME PUOLESTA SOTA VAINAJA
OI MAAMME SUOMI SYNNYINMAAAAAA
VETERAANIEN UHRAUS EI UNOHDU, KIITOS HEILLE OMASTA ITSENÄISESTÄ ISÄNMAASTA!

Joiden tarkoitus on siis halveerata näitä kiljuskinejä ja "1939-45 paita" öyhöjä, mutta vain paljaastaakseen oman itsenäisyyden arvostuksen puutteen tai jopa halveksumisen.

[Ari-Lee]

Veteraaniasia näyttää olevan ikuisuuskysymys. Tuo lause sisältää paradoksin, mutta se on totuus. Veteraanijärjestöt on alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ajettava alas vuoteen 2012 mennessä ja niiden jättimäinen omaisuus realisoitava. Keräykset on lopetettava. Varat on käytettävä viimeisten veteraanien saattohoitoon.
Olen niin nuiva etten jaksa uskoa presidentti Tarja Halosen allekirjoittamaan veteraanijärjestöjen alasajoon 2012. Keräykset tulevat jatkumaan nimellä jos toisella koska se on loistavaa bisnestä hyvän asian varjolla. Viimeisenä kerätään Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:lle. Ja omaisiahan riittää loputtomiin. Itseasiassa me kaikki olemme heitä.

Hieman lukuja tuolla erään blogissa.
Niin, ja tämän asian arvostelu on samaa kuin arvostelisi maahanmuuttoa, aika tabu.

Isovanhempani eivät saaneet mitään avustuksia. Jos tunnet jonkun kuka on saanut jotain veteraanijärjestöiltä niin voisit kertoa asiasta julkisuuteen. Nimittäin en ole vielä kuullut keneltäkään kenenkään saaneen mitään. Rahat katoavat yhdessä yössä jonnekin ja niitä ei enää näy verojen ja kulujen jälkeen.
Hyvä ystäväni työskentelee sotavammasairaalassa ja hän sanoi että määrärahat ovat todellakin loppuneet tälle vuodelle jo aikaa sitten.

Itsenäisyyttä ei enää ole, on vain itsenäisyyden muistopäivä. Viettäkäämme sitä kunnioituksella. Saimme luovuttaa itsenäisenä kansakuntana itsenäisyytemme liittovaltiolle.

Jos joku pahoitti nyt mielensä lausumistani asioista on se vain osoitus kuinka tiukkaan ovat päättäjät iskostaneet valheita kansan tajuntaan. Kyse on samantasoisesta aivopesusta kuin mokutus.

[sr]

Veteraaniasia näyttää olevan ikuisuuskysymys. Tuo lause sisältää paradoksin, mutta se on totuus. Veteraanijärjestöt on alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ajettava alas vuoteen 2012 mennessä ja niiden jättimäinen omaisuus realisoitava. Keräykset on lopetettava. Varat on käytettävä viimeisten veteraanien saattohoitoon.

Kerrankin olen Ari-Leen kanssa jostain täsmälleen samaa mieltä. Noiden järjestöjen täytyisi tajuta, että niiden elinikä on rajallinen. Sitten, kun veteraaneja ei enää ole, ei niitäkään tarvita. Kaikki järjestöihin jäänyt omaisuus on hukkaan mennyttä sen alkuperäisen tarkoituksen suhteen.

Mitä siihen omaisten liittoon tulee, niin en nyt kuitenkaan usko, että me paljon sodan jälkeen syntyneet enää kuulumme niihin. Minä en ainakaan keksi, miksi minulle, jonka isoisä kuoli sodan vuoksi, kuuluisi saada minkäänlaista korvausta valtiolta.

Kyllä se kai koskee niitä ihmisiä, jotka olivat kaatuneen omaisia tämän kuollessa, etenkin lapsia. Mutta en tosin enää nyt 65 vuotta sodan loppumisen jälkeen enää ihan täysin ymmärrä, mitä niille lapsille, jotka siis ovat nyt itsekin eläkeiässä, enää mitään tarvitsisi antaa. He tarvitsivat apua silloin, kun yksinhuoltajaäidit koittivat sodan jälkeisissä oloissa selviytyä. Nyt sitä aikaa ei saa enää takaisin, eikä saa korvattua sitä, jos silloin jäi valtion näitä perheitä auttamatta tarpeeksi.

Itsenäisyyttä ei enää ole, on vain itsenäisyyden muistopäivä. Viettäkäämme sitä kunnioituksella. Saimme luovuttaa itsenäisenä kansakuntana itsenäisyytemme liittovaltiolle.

No niin, löytyihän tästä kohta, josta olenkin täysin eri mieltä. Kylmän sodan ajan Suomi oli suomettumisensa vuoksi vähemmän itsenäinen kuin nykyinen EU-Suomi on. EU:hun liittymisen valitsimme itse. NL:n naapuruutta emme.

[Mika Mäntylä]

Veteraanien asiat pitäisi hoitaa asiallisesti niin kauan kuin heitä on ja kerätty ja säätiöity valtava omaisuus realisoitava tähän tarkoitukseen pikimmiten. Mutta luulenpa vain, että tärkein juttu tähän asiaan liittyen on ja mitä veteraaneistakin leijonanosa haluaa, on Suomen, suomalaisten ja suomalaisuuden vaaliminen. Tietenkin jokaista erikseen pitää kiittää tehdystä työstä ja uhrauksista, mutta tärkeintä on, ettei uhrauksia heitetä hukkaan ja pilata maata.