IL Tuomas Keskinen kolumni: Sanomisia

[skrabb]

Sanomisia

Torstai 19.11.2009 klo 05.11

Minun aamuni on varattu Helsingin Sanomille, Hufvudstadsbladetille ja Radio 1:n ykkösaamulle, joka lyö laudalta kaikki aamutelevisiot. Niillä tiedoilla yhdistettynä omiin kokemuksiin saa eilisen päivän järjestykseen. Ykkösaamulla selviää usein pitkän päivän iltaan saakka. Television uutiset voi jättää väliin tai netin varaan.

Televisio on dokumenttien ja elokuvien katselulaite. Tolkuttomat toistot muuttavat sähköiset uutiset kakofoniaksi.

Helsingin Sanomat on juhlinut vaikuttavasti menneisyyttään. Samalla se on yksinkertaistanut ilmettään. Parasta muutoksessa on se, että lukijoiden mielipiteet saavat lisää tilaa. Uudet ja erilaiset ajatukset löytyvät useammin sieltä kuin virallisilta sivuilta.

Ammattini vuoksi luen Hesaria kuin piru raamattua. Havaitsen usein piilotarkoituksia juttujen taustalta. Näen, miten suosikkiverkostot suosivat ja syrjivät kohteitaan laatulehden sivuilla. Se näkyy selvästi politiikan ja kulttuurin puolella. Talousosasto on siistiytynyt.

Aina joskus tekisi mieli kirjoittaa nettiin sen aamun Hesarin lukuohjeet.

Juhlansa aattona tämä valtiomahti yritti harrastaa myös itsekritiikkiä otsikolla Helsingin Sanomat on aina väärässä. Siinä käytiin läpi joitakin painotuksia, joista lehteä on arvosteltu.

Listalle ei päässyt esimerkiksi se 1950-luvulla tehty sensurointipäätös, että modernistirunoilijoiden nimiä ei saanut mainita, ei ainakaan Paavo Haavikon nimeä. Myös Kekkosen kuvien julkaisu kiellettiin joksikin aikaa.

Kun Juhani Suomi julkaisi Kekkos-sarjaansa viime vuosisadan lopulla, HS arvosteli ankarasti sitä, että Orimattilan arkisto ei ollut vielä auki. Samaan aikaan lehden omistajasuku ja lehden erikoisarkisto pitivät ulkoministeri Eljas Erkon 1930-luvun lopun arkistoja visusti kiinni, vaikka siellä oli korvaamatonta tietoa Suomen historiasta.

Avoimuus onkin melkoinen malka Hesarin silmässä. Martti Valkonen sai potkut kun hän tilitti taistolaisista.

Ohto Mannisen ja Raimo Salokankaan tutkimus Eljas Erkon talvisodasta kertoo, että ulkoministeri piti periaatteensa eikä joustanut. Neuvostoliitto hyökkäsi vastoin hänen ennustettaan Suomen kimppuun. Sen seurauksena Erkko erosi tai hänet erotettiin kun hallitus vaihtui.

Oman talvisotansa ajan Eljas Erkko toimi Tukholmassa taitavasti sisäpiirin diplomaattina. Niillä aseilla hän taisteli Karjalan kannaksen neliömetreistä ja etenkin Viipurista samaan aikaan kun rintamalla kaatui satoja miehiä muutamassa tunnissa.

Sen vuoksi tuntuu tyhjältä ajatella sitä suunnatonta viisautta, jolla Helsingin Sanomat vastusti 1990-luvun alussa Karjalan palauttamista silloin kun se olisi voinut toteutua yhdessä rysäyksessä Saksan yhdistymisen ja Viron itsenäistymisen kanssa.

Se oli sitä aikaa kun Sanoma Oy:n idänkauppa alkoi sujua.

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2009111810618870_ko.shtml

[Miniluv]

Näitä lehtijuttuja ei tekijänoikeussyistä pitäisi napsia kokonaan. Ainakaan silloin, kun kyse ei ole tärkeästä forumin aiheeseen liittyvästä uutisesta.