Ministerien palkat kymmenkertaistettava

[sr]

Pitäisikö yritysjohtajienkin palkkoja alentaa jotta sinne hakeutuisi uhrautuvia ja yrityksen puolesta vaivaanäkeviä johtajia? Ovatko rahan houkuttelemat yritysjohtajat yritysmaailman suurimpia vitsauksia?

Minusta yritysjohtaminen ja valtion johtaminen eivät vertaudu 1:1. Yritysjohtajalle on yleensä yksi hailee, minkä firman palveluksessa hän työskentelee. Hänellä ei tosiaan yleensä ole mitään erityistä lojaalisuutta jotain tiettyä firmaa kohtaan, mikä saisi hänet uhrautumaan ja näkemään vaivaa. Minusta politiikka ja valtion johtaminen eivät ole samanlaisia asioita kuin tuo yritysjohtaminen. Matti Vanhaselle on varmasti hyvinkin paljon merkitystä sillä, että hän on Suomen pääministeri eikä vaikkapa Gabonin. Hän todennäköisesti valitsisi Suomen pääministeriyden, vaikka Gabon olisi valmis maksamaan hänelle kymmenkertaista palkkaa.

Olen melko lailla varma, että politiikkaan hakeutuneilla on ainakin jossain vaiheessa tärkeänä vaikuttimena ollut se, että he tosiaan haluavat tehdä maasta omasta mielestään "paremman" aivan riippumatta siitä, mitä heille maksetaan henkilökohtaista korvausta.

Lisäksi on huomattava se asia, että olemalla poliittinen johtaja saa henkilökohtaisestikin tehdä ja kokea asioita, joita ei rahalla saa. Tämän houkuttelevuutta ei minusta pidä aliarvioida. Jotkut aivan älyttömän rikkaat, kuten Bill Gates ja Warren Buffet ovatkin siirtyneet juuri tähän suuntaan. He haluavat rahoillaan tehdä maailmasta koko ihmiskunnalle paremman paikan elää sen sijaan, että kuluttaisivat omat rahansa omaan henkilökohtaiseen hyvinvointiinsa. Poliittiset johtajat pääsevät tekemään tuota ilman miljardiomaisuuksiakin.

Minusta henkilökohtaisella korvauksella on merkitystä siinä mielessä, että poliittisen johtajan ei tarvitse miettiä, saako normaalit elämisen kulut katettua ja sillä mediaanipalkkaan verrattuna viisinkertaisella pääministerin palkkalla tämä kyllä onnistuu.

[hoxpox]

Minusta yritysjohtaminen ja valtion johtaminen eivät vertaudu 1:1. Yritysjohtajalle on yleensä yksi hailee, minkä firman palveluksessa hän työskentelee. Hänellä ei tosiaan yleensä ole mitään erityistä lojaalisuutta jotain tiettyä firmaa kohtaan, mikä saisi hänet uhrautumaan ja näkemään vaivaa. Minusta politiikka ja valtion johtaminen eivät ole samanlaisia asioita kuin tuo yritysjohtaminen. Matti Vanhaselle on varmasti hyvinkin paljon merkitystä sillä, että hän on Suomen pääministeri eikä vaikkapa Gabonin. Hän todennäköisesti valitsisi Suomen pääministeriyden, vaikka Gabon olisi valmis maksamaan hänelle kymmenkertaista palkkaa.

Vanhanenko se sitten on mielestäsi Suomea erinomaisesti johtava pääministeri? Kuinka olen ollut lukevinani tältä forumilta jatkuvaa Vanhasen parjausta?

Olen melko lailla varma, että politiikkaan hakeutuneilla on ainakin jossain vaiheessa tärkeänä vaikuttimena ollut se, että he tosiaan haluavat tehdä maasta omasta mielestään "paremman" aivan riippumatta siitä, mitä heille maksetaan henkilökohtaista korvausta.

Nämä maailmanparantajat ovat vain usein jonkin sortin monikulttuuri- tai muuten vaan uskovaisia.

Minusta henkilökohtaisella korvauksella on merkitystä siinä mielessä, että poliittisen johtajan ei tarvitse miettiä, saako normaalit elämisen kulut katettua ja sillä mediaanipalkkaan verrattuna viisinkertaisella pääministerin palkkalla tämä kyllä onnistuu.

Sama pätee yritysjohtajiin, mikähän se mahtaa olla syynä että yritykset lähes poikkeuksetta tästä huolimatta maksavat johtajilleen miljoonapalkkoja?

[Ari-Lee]

LOL!

[JoKaGO]

Kyllähän tuonne päättäviin asemiin on saatava suoraselkäisiä, rehtejä suomalaisia. Kovilla palkoilla sinne houkuteltaisiin vain seteliselkärankaisia.
Ongelma ei siis ole se raha, vaan se, että politiikka on demonisoitu äärimmäisen huonosti houkuttelevaksi. Ajatellaan, että EVVVK.

Jos kansalaiset saataisiin paremmin kiinnostumaan politiikasta, esiin nostettaisiin paljon kykeneviä ja rehtejä ehdokkaita, joista riittäisi kaikkiin ministeriöihin joku. Jäisi ylikin.

[sr]

Vanhanenko se sitten on mielestäsi Suomea erinomaisesti johtava pääministeri? Kuinka olen ollut lukevinani tältä forumilta jatkuvaa Vanhasen parjausta?

Tuota erinomaisuutta on tietenkin vaikea arvioida. Eli on vaikea erottaa Vanhasen toimista hänen pätevyytensä ja hänen äänestäjiensä poliittinen tahto. Sinä olet puhunut vain tuosta edellisestä. Kysyin sinulta jo aiemmin, että haluatko, että demokratia lopetetaan (jolloin tuo toinen kohta eliminoituu). Implisiittisesti olet sitä mielestäni halunnut, mutta se on sen verran järeä juttu, että sitä kukaan ei yleensä uskalla eksplisiittisesti sanoa. Mutta vastaapa tuohon nyt.

Parjausta siis poliittinen johtaja saisi, vaikka olisi päteväkin, jos ajaa asioita, joita osa äänestäjäkunnasta ei halua. Sanotaan vaikka Astrid Thors ajaa monikultturismin edistämistä. Tähän voi olla syynä se, että hän on epäpätevä (eli toteuttaa asioita, joita hänen oma äänestäjäkuntansa ei halua) tai se, että äänestäjäkunta haluaa sitä monikultturistamista huolimatta sen tuomista haitoista. Tuota jälkimmäistä tehdessä hän ei ole epäpätevä poliitikko, vaikka saakin niskaansa vihat siltä porukalta, joka monikultturistamista ei halua.

Juuri tämä erottaa poliittisen johtamisen firman johtamisesta. Firman johtamisessa on aivan yhdentekevää niille firman omistajille, vaikka firmaa vihattaisiinkin, jos se tuottaa isoja voittoja. Vaikkapa tupakkafirman omistajat valitsevat ennemmin sellaisen tj:n, joka saa ihmiset ostamaan paljon tupakkaa kuin sellaisen, joka ryhtyy omin päin isoon mainoskamppanjaan tupakan vaaroista ja saa sillä suuren yleisön tuen, mutta firman voitot samalla romahtavat.

Olen melko lailla varma, että politiikkaan hakeutuneilla on ainakin jossain vaiheessa tärkeänä vaikuttimena ollut se, että he tosiaan haluavat tehdä maasta omasta mielestään "paremman" aivan riippumatta siitä, mitä heille maksetaan henkilökohtaista korvausta.

Nämä maailmanparantajat ovat vain usein jonkin sortin monikulttuuri- tai muuten vaan uskovaisia.

Tuossa parempi ei viitannut mihinkään maailmanparantamiseen. Halla-ahokin todennäköisesti uskoo omalla poliittisella kamppanjallaan saavansa Suomesta "paremmman". En todellakaan usko, että esim. hänen politiikkaan lähtönsä vaikuttimena on ollut mikään muu kuin juuri tuo.

Sama pätee yritysjohtajiin, mikähän se mahtaa olla syynä että yritykset lähes poikkeuksetta tästä huolimatta maksavat johtajilleen miljoonapalkkoja?

Ei päde. Juuri tätä koitin sinulle selittää siinä kohdassa, jonka deletoit pois sitä kommentoimatta. Yritysjohtaminen ei ole sama asia kuin valtion johtaminen, minkä vuoksi uskon henkilökohtaisen taloudellisen korvauksen olevan paljon merkittävämmässä asemassa yritysjohtamiseen kuin valtion johtamiseen hakeutumisessa.

[hoxpox]

Jos kansalaiset saataisiin paremmin kiinnostumaan politiikasta, esiin nostettaisiin paljon kykeneviä ja rehtejä ehdokkaita, joista riittäisi kaikkiin ministeriöihin joku. Jäisi ylikin.

Jos ja jos. Milläs ajattelit tämän toteuttaa?

Eiköhän ensimmäisenä kannattaisi nostaa ministerien palkat samalle tasolle kuin yritysjohtajien palkat. Jos jollain on parempi ehdotus niin kertokoon.

[valkobandiitti]

Ministerien laatu on niin huono koska niitä on liikaa. Sveitsissä on 7 ja suomessa 21. Kummassa on enemmän asukkaita? Kumpi on oikea demokratia?

[Pöllämystynyt]

Pitäisikö yritysjohtajienkin palkkoja alentaa jotta sinne hakeutuisi uhrautuvia ja yrityksen puolesta vaivaanäkeviä johtajia? Ovatko rahan houkuttelemat yritysjohtajat yritysmaailman suurimpia vitsauksia?

Minusta yritysjohtaminen ja valtion johtaminen eivät vertaudu 1:1.

Ei minustakaan.

Valtion tehtävä on palvella kansaa, vain ja ainoastaan. Yrityksen tehtävä on usein käytännössä saada paras mahdollinen tuotto hallussaan olevilla välineillä, myös työntekijöiden avulla. Nämähän ovat melko vastakkaiset tavoitteet. Valtion tehtävä ei ole pumpata maksimaalista etua irti siitä, mitä se hallitsee, vaan päin vastoin palvella sitä minkä on saanut vastuulleen niin hyvin kuin mahdollista, myös työntekijöihin rinnastettavaa kansaa.

Valtioiden eräs varjopuoli on nykyisin se, että ne toimivat kuten yritykset. Niiden todellinen omistaja ei ole kansa vaan valtaeliitti, jonka etua tai agendaa ne pyrkivät palvelemaan aina, kun voivat huijata kansan hyväksymään tämän.

[hoxpox]

Valtion tehtävä on palvella kansaa, vain ja ainoastaan. Yrityksen tehtävä on usein käytännössä saada paras mahdollinen tuotto hallussaan olevilla välineillä, myös työntekijöiden avulla. Nämähän ovat melko vastakkaiset tavoitteet. Valtion tehtävä ei ole pumpata maksimaalista etua irti siitä, mitä se hallitsee, vaan päin vastoin palvella sitä minkä on saanut vastuulleen niin hyvin kuin mahdollista, myös työntekijöihin rinnastettavaa kansaa.

Valtioiden eräs varjopuoli on nykyisin se, että ne toimivat kuten yritykset. Niiden todellinen omistaja ei ole kansa vaan valtaeliitti, jonka etua tai agendaa ne pyrkivät palvelemaan aina, kun voivat huijata kansan hyväksymään tämän.

Yritysten tehtävä on palvella osakkeenomistajia. Valtioiden tehtävä on palvella kansalaisia. Se, että yrityksillä ja valtioilla on eroja ei välttämättä tarkoita etteikö valtion johtoon saataisi pätevämpää väkeä nostamalla palkkoja.

Ilmeisesti ollaan yhtä mieltä siitä että Suomessa ei ole kovin päteviä ministereitä. Itse olen ehdottanut ratkaisuksi palkkojen nostamista. Muut ovat ehdottaneet ministerien määrän vähentämistä, äänioikeuden rajoittamista ja kansalaisten poliittista aktivointia. En usko että näistä jälkimmäisistä ehdotuksista mikään on sekä toimiva että toteuttamiskelpoinen.

[Jiri Keronen]

Ministerien laatu on niin huono koska niitä on liikaa. Sveitsissä on 7 ja suomessa 21. Kummassa on enemmän asukkaita? Kumpi on oikea demokratia?

Olen samaa mieltä. Tosin en tiedä, vaikuttaako se varsinaisesti ministerien laatuun, mutta haitallista se on silti. Ministerien hommia voisi ryhtyä yhdistelemään. Ainakin ulkomaankauppaministerin ja ulkoministerin voisi yhdistää toisiinsa helposti, samoin sisäministerin ja maahanmuuttoministerin.

EDIT: Oma ehdotukseni olisi ministerien palkkojen laskeminen ja erityisesti työn jälkeisten etujen kitkeminen. En usko, että raha tuo pätevyyttä mihinkään. Monet Suomen fiksuimmista ja pätevimmistä ihmisistä ovat töissä yliopistojen alipalkatuissa viroissa, vaikka voisivatkin tienata yksityisellä sektorilla samasta duunista enemmän. Sen lisäksi suuret palkkiot merkitsevät, että paikkoihin hakeutuu ihmisiä, joille raha on merkittävä motiivi. Poliitikolle rahan ei kuitenkaan tulisi olla kovin merkittävä asia verrattuna muihin asioihin. Ihminen, jonka pääasiallinen motiivi on raha, ei esimerkiksi tekisi samanlaista uhrausta kuin Ryti yhtä todennäköisesti kuin ihminen, jonka pääasiallinen motiivi on ajaa oman maansa etuja.

[Ari-Lee]

Ministerien laatu on niin huono koska niitä on liikaa. Sveitsissä on 7 ja suomessa 21. Kummassa on enemmän asukkaita? Kumpi on oikea demokratia?

Olen samaa mieltä. Tosin en tiedä, vaikuttaako se varsinaisesti ministerien laatuun, mutta haitallista se on silti. Ministerien hommia voisi ryhtyä yhdistelemään. Ainakin ulkomaankauppaministerin ja ulkoministerin voisi yhdistää toisiinsa helposti, samoin sisäministerin ja maahanmuuttoministerin.

EDIT: Oma ehdotukseni olisi ministerien palkkojen laskeminen ja erityisesti työn jälkeisten etujen kitkeminen. En usko, että raha tuo pätevyyttä mihinkään. Monet Suomen fiksuimmista ja pätevimmistä ihmisistä ovat töissä yliopistojen alipalkatuissa viroissa, vaikka voisivatkin tienata yksityisellä sektorilla samasta duunista enemmän. Sen lisäksi suuret palkkiot merkitsevät, että paikkoihin hakeutuu ihmisiä, joille raha on merkittävä motiivi. Poliitikolle rahan ei kuitenkaan tulisi olla kovin merkittävä asia. Ihminen, jonka pääasiallinen motiivi on raha, ei esimerkiksi tekisi samanlaista uhrausta kuin Ryti yhtä todennäköisesti kuin ihminen, jonka pääasiallinen motiivi on ajaa oman maansa etuja.

Tismalleen!
Noista ministerien vähentämisistä sen verran että ulkoministeri voisi hoitaa eurooppaministerin virkaa koska sehän on aivan tarpeeton ministerintitteli. Nyt kun ei ole enää läänejäkään koko maassa. Presidentin vaalit voisimme unohtaa ja valita pääministerin suoralla kansan vaalilla.

[hoxpox]

Se on kaunis ajatus että ministereiksi löytyy epäitsekkäitä ja päteviä henkilöitä. Perusidea on kai sama kuin kommunismissa, eli että yhteinen hyvä menisi henkilökohtaisen hyvän edelle. Mielestäni käytännön toimivuuskin on samaa tasoa.

Näyttää siltä että Muutos 2011 ei ala tätä ajamaan, joten kiitos vaan kommenteista.

[sr]

Yritysten tehtävä on palvella osakkeenomistajia. Valtioiden tehtävä on palvella kansalaisia. Se, että yrityksillä ja valtioilla on eroja ei välttämättä tarkoita etteikö valtion johtoon saataisi pätevämpää väkeä nostamalla palkkoja.

Sinulta menee edelleen ohi se, missä se tärkein ero noiden välillä on. Yrityksen tehtävä on palvella osakkeenomistajia. Tämä eroaa siinä kansan palvelusta, että kaikilla osakkeenomistajilla on lähes aina sama tavoite, saada mahdollisimman paljon rahaa yrityksestä. Kansalla taas ei ole tällaista hyvin määriteltyä yhtä tavoitetta. Ainoastaan hyvin harvoin (ehkä joskus sodan tilanteessa) voi vallita jonkinlainen konsensus siitä, mitä ne tavoitteet ovat. Normaalitilanteessa kansan eri osilla on eri tavoitteita ja nämä usein ovat jopa ristiriitaisia. Koko politiikan tärkein tehtävä demokratiassa on päättää se, mitä tavoitteita oikein ryhdytään ajamaan ja millä painotuksilla. Kun tämä on päätetty, voidaan sitten konsultoida niitä virkamiehiä ja asiantuntijoita siitä, että miten niihin tavoitteisiin parhaiten päästään.

Ilmeisesti ollaan yhtä mieltä siitä että Suomessa ei ole kovin päteviä ministereitä.

Suomi nousi juuri äskettäisessä tutkimuksessa maailman menestyneimmäksi ("prosperous") maaksi. Joten aivan päin mäntyä ne ministerit eivät ole voineet asioita ajaa. Tietenkin ihmiset aina valittavat, eivätkä ole tyytyväisiä johtoonsa. Jopa vähän aikaa sitten Britannian kautta aikojen suurimmaksi henkilöksi äänestetty Winston Churchill hävisi vaalit ja joutui pois pääministerin pallilta heti sodan jälkeen.

Mahdollisesti suomalaisiakin ministereitä joutuu seuraavien vaalien seurauksena pihalle.

Itse olen ehdottanut ratkaisuksi palkkojen nostamista.

Niin olet, muttet ole pystynyt vastaamaan sitä vastaan esitettyyn kritiikkiin. Ennen kaikkea et ole pystynyt esittämään, miten ne korkeat palkat saisivat nousemaan poliittisen järjestelmämme läpi yhtään sen kyvykkäämpiä johtajia kuin nytkään. Edes vaalit eivät ole mikään työhönottohaastattelu. Saati sitten puolueiden sisäiset kähminnät, joissa ne ministerinsalkut jaetaan.

Muut ovat ehdottaneet ministerien määrän vähentämistä, äänioikeuden rajoittamista ja kansalaisten poliittista aktivointia. En usko että näistä jälkimmäisistä ehdotuksista mikään on sekä toimiva että toteuttamiskelpoinen.

Minusta tuo poliittinen aktivointi kuulostaa ihan hyvältä. Kun kansalaiset seuraavat ja itse osallistuvat politiikkaan, siellä kyvykkäämmät tulevat nousemaan paremmin läpi. Niin kauan, kun riittää julkkisnaama äänien kalasteluun, noin ei tule tapahtumaan.

Toinen asia on sitten se, miten tuo toteutetaan. Mahdollisesti nyt vallassa olevat eivät edes halua ryhtyä aktivoimaan kansaa, koska se johtaisi heidän oman pallinsa keikkumiseen. Oikeastaan ainoa keino on se, että aloite lähtee kansasta itsestään.

[hoxpox]

Yrityksen tehtävä on palvella osakkeenomistajia. Tämä eroaa siinä kansan palvelusta, että kaikilla osakkeenomistajilla on lähes aina sama tavoite, saada mahdollisimman paljon rahaa yrityksestä. Kansalla taas ei ole tällaista hyvin määriteltyä yhtä tavoitetta. Ainoastaan hyvin harvoin (ehkä joskus sodan tilanteessa) voi vallita jonkinlainen konsensus siitä, mitä ne tavoitteet ovat. Normaalitilanteessa kansan eri osilla on eri tavoitteita ja nämä usein ovat jopa ristiriitaisia. Koko politiikan tärkein tehtävä demokratiassa on päättää se, mitä tavoitteita oikein ryhdytään ajamaan ja millä painotuksilla. Kun tämä on päätetty, voidaan sitten konsultoida niitä virkamiehiä ja asiantuntijoita siitä, että miten niihin tavoitteisiin parhaiten päästään.

Eli tuolla logiikalla yritystenkään ei kannattaisi maksaa korkeita palkkoja niille johtajille joilla ei ole selkeitä tavoitteita. Esim. rahoitusjohtajan työsarka on usein selkeämpi kuin toimitusjohtajan. Rahoitusjohtajan vastuu on huolehtia että yritys saa riittävästi rahoitusta mahdollisimman pienillä kustannuksilla, kun taas toimitusjohtajalla on epäselvempiä ja usein ristiriitaisiakin tavoitteita sekä vastuu näiden tavoitteiden asettamisesta.

Jostain syystä yritykset kuitenkin pääsääntöisesti maksavat toimitusjohtajilleen enemmän kuin rahoitusjohtajille. Kerrotko miksi yritykset toimivat näin hölmösti?

Ennen kaikkea et ole pystynyt esittämään, miten ne korkeat palkat saisivat nousemaan poliittisen järjestelmämme läpi yhtään sen kyvykkäämpiä johtajia kuin nytkään. Edes vaalit eivät ole mikään työhönottohaastattelu. Saati sitten puolueiden sisäiset kähminnät, joissa ne ministerinsalkut jaetaan.

Yrityksissä tapahtuu myös kaikenlaista kähmintää, mutta silti niissä on havaittu että isoa palkkaa kannattaa maksaa.

[hoxpox]

Sekä kansanedustajilla että ministereillä reilusti vain palkkaa ylös ja eläke-etuja alas niin että kokonaiskustannus pysyy nykyisellään.

Mikäli kokonaistulot pysyvät samoina niin tuo ei muuta tilannetta rationaalisesti ajattelevien ihmisten kannalta mitenkään.

[sr]

Eli tuolla logiikalla yritystenkään ei kannattaisi maksaa korkeita palkkoja niille johtajille joilla ei ole selkeitä tavoitteita. Esim. rahoitusjohtajan työsarka on usein selkeämpi kuin toimitusjohtajan. Rahoitusjohtajan vastuu on huolehtia että yritys saa riittävästi rahoitusta mahdollisimman pienillä kustannuksilla, kun taas toimitusjohtajalla on epäselvempiä ja usein ristiriitaisiakin tavoitteita sekä vastuu näiden tavoitteiden asettamisesta.

Mitä ihmettä sekoilet? TJ:n tehtävä on maksimoida yrityksen pitkän aikavälin voitto. Piste. Koko optiojärjelmä on otettu käyttöön siksi, etteivät johtajat alkaisi sooloilla jotain muuta, vaan heidän tavoitteensa ohjautuisi oman intrenssinsä kautta samaksi osakkeenomistajien kanssa.

Mikä sinusta tj:n tavoitteissa on epäselvää? Toki se voi olla epäselvää, mikä keino johtaa parhaiten siihen haluttuun tavoitteeseen (pitkän tähtäimen voiton maksimi), ja tosiaan yritysten kannattaa maksaa siitä, että saavat parhaan henkilön valitsemaan ne oikeat keinot, mutta kuten tässä ketjussa on jo moneen kertaan sanottu, valtiolla ei ole samanlaista yksinkertaisesti määriteltävää tavoitetta. Kyse on siis laadullisesti eri asiasta kuin siinä, että vain valitaan paras toimintavaihtoehto.

Sinällään ehdottamasi malli voisi toimia esim. kunnanjohtajille, joilla valtuusto määrittää tavoitteet ja he sitten koittavat toteuttaa ne mahdollisimman hyvin. Ja kunnanjohtajat valitaankin enemmän kykyjen perusteella kuin pääministerit, vaikka tosin heilläkin pitää yleensä olla oikean puolueen jäsenkirja takataskussa.

Yrityksissä tapahtuu myös kaikenlaista kähmintää, mutta silti niissä on havaittu että isoa palkkaa kannattaa maksaa.

Firmojen kähmintä ei tässä nyt vaikuta asiaan. Toimitusjohtajaksi harvemmin valitaan sitä duunaria, joka on saanut suurin kannatus muiden duunareiden keskuudessa.

[Mika]

Kannattaa muistaa sekin, että muiden, jo aiemmin mainittujen, seikkojen lisäksi yritysjohtajien korkeita palkkoja voidaan perustella olemattomalla irtisanomissuojalla. Yksityisissä yrityksissä johtajien paikat ovat tuulisia, ja niissä on sovelletaan "tulos tai ulos" -periaatetta. Monesti töpeksinyt johtaja ymmärtää itsekin jättää paikkansa. Valtakunnan politiikasssa maan tapa on sen sijaan se, ettei korppi korpin silmää noki. Poliitikon vastuu realisoituu vasta vaaleissa - jos silloinkaan. Suomalainen kun on äänestäjänä harvinaisen typerä.

[sr]

Kannattaa muistaa sekin, että muiden, jo aiemmin mainittujen, seikkojen lisäksi yritysjohtajien korkeita palkkoja voidaan perustella olemattomalla irtisanomissuojalla.

No jaa, yleensä niillä johtajilla on sitten odotettavissa kultainen kädenpuristus, jos joutuvat lähtemään ennen aikojaan. Yleensä nämäkin ovat tavallisen duunarin katsannosta aivan törkeän suuria, vaikka niillekin on tietenkin varmaan perusteensa.

[Mika]

Kannattaa muistaa sekin, että muiden, jo aiemmin mainittujen, seikkojen lisäksi yritysjohtajien korkeita palkkoja voidaan perustella olemattomalla irtisanomissuojalla.

No jaa, yleensä niillä johtajilla on sitten odotettavissa kultainen kädenpuristus, jos joutuvat lähtemään ennen aikojaan. Yleensä nämäkin ovat tavallisen duunarin katsannosta aivan törkeän suuria, vaikka niillekin on tietenkin varmaan perusteensa.

Totta tuokin, mutta hyvin harvassa kuitenkin lienevät ne toimitusjohtajat, jotka mielellään poistuvat parrasvaloista hiljaa takavasemmalle tukku rahaa kourassaan.  Kyllä tuon tason kaverit yleensä saavat ne kicksit ihan muusta.

[hoxpox]

Mitä ihmettä sekoilet? TJ:n tehtävä on maksimoida yrityksen pitkän aikavälin voitto. Piste. Koko optiojärjelmä on otettu käyttöön siksi, etteivät johtajat alkaisi sooloilla jotain muuta, vaan heidän tavoitteensa ohjautuisi oman intrenssinsä kautta samaksi osakkeenomistajien kanssa.

Mikä sinusta tj:n tavoitteissa on epäselvää? Toki se voi olla epäselvää, mikä keino johtaa parhaiten siihen haluttuun tavoitteeseen (pitkän tähtäimen voiton maksimi), ja tosiaan yritysten kannattaa maksaa siitä, että saavat parhaan henkilön valitsemaan ne oikeat keinot, mutta kuten tässä ketjussa on jo moneen kertaan sanottu, valtiolla ei ole samanlaista yksinkertaisesti määriteltävää tavoitetta. Kyse on siis laadullisesti eri asiasta kuin siinä, että vain valitaan paras toimintavaihtoehto.

Ymmärsin aiemman kirjoituksesi niin, että koska sinun mielestäsi valtiojohdon tavoite, eli kansan hyvinvoinnin maksimointi, ei ole yhtä hyvin määritelty kuin yritysjohdon tavoite, eli osakkeenomistajien taloudellisen hyvinvoinnin maksimointi, ei valtiojohdolle tule tästä syystä maksaa yhtä hyvää palkkaa kuin yritysjohtajille.

Olen kyllä samaa mieltä siitä että kansan hyvinvointi on vaikeammin mitattavissa kuin osakkeenomistajien taloudellinen hyvinvointi, mutta en vielä ihan ymmärrä miksi tämän seurauksena valtiojohdolle tulisi maksaa pienempää palkkaa kuin yritysjohdolle. Toki on selvää että ministereille ei voida rakentaa samanlaista optiojärjestelmää kuin yritysjohdolle, tai tätä varten tulisi sitten kehittää joku kansalaisten elämänlaatumittari.

Siihen en usko että poliitikot kokisivat saavansa merkittävää kompensaatiota siitä että pääsevät ns. parantamaan maailmaa, ja tästä syystä heille ei tarvisi maksaa kunnon palkkaa. Poliitikon työ voi olla monen mielestä byrokraattisempaa ja turhauttavampaa kuin yritysmaailmassa työskentely. Yrityksissäkin voi kehittää tuotteita tai palveluja jotka parantavat muiden ihmisten elämänlaatua.

Ilmeisesti ministerien palkankorotuksia vastustavilla on joku ennakkoajatus jonka mukaan suurituloiset ovat jotenkin moraalittomampia ihmisiä kuin pienituloiset. Ja mikäli ministerien palkkoja nostettaisiin niin ministerit olisivat entistä moraalittomampia. En myöskään ymmärrä mistä tälläinen käsitys on peräisin.

[Yksilö]

Ajatus hyvä, mutta ei toimi, kun ihan perusasiat ovat hakusessa. Yrityksen johdon valinnan päättävät ne ihmiset, jotka ovat jo yrityksessä ja näillä kaikilla on yhteinen tavoite, yrityksen menestyminen.

Ministerin/kansanedustajan valinnan päättävät ne, jotka eivät ole yrityksessä (eduskunnassa), vaan ulkopuoliset (kansalaiset), joilla (puolueilla)on erilainen tavoite/toimintamalli. Täytyy olla aika epätoivoinen/epäonnistunut TJ, joka lähtee tällaista firmaa vetämään suurellakaan liksalla, kun työntekijöihin (eduskunta) eikä toimivaan johtoonkaan (ministeriö) saa rotia, kun kaikki vetävät eri suuntiin (omiin puolueisiin). Näin rautalankamallina.

[Jiri Keronen]

Perusidea on kai sama kuin kommunismissa, eli että yhteinen hyvä menisi henkilökohtaisen hyvän edelle.

Näyttää siltä että Muutos 2011 ei ala tätä ajamaan, joten kiitos vaan kommenteista.

Meikästä idea, että yhteinen hyvä menee henkilökohtaisen hyvän edelle, ei ole kommunismia, vaan isänmaallisuutta. Kommunismissa kyse on pakottamisesta, isänmaallisuudessa vapaaehtoisuudesta. Isänmaallisuudessa oman kansan etu on omaa etua tärkeämpi, ja isänmaallisuus on poliitikon tärkein ominaisuus, koska valtion ainoa tehtävä on ajaa kansalaistensa etuja.

Muutos 2011 ei ala ajaa ministerien palkkojen kymmenkertaistamista tai oikein muitakaan asioita, jotka eivät kuulu muutoksen perusteeseihin. Muutos ottaa kuitenkin mieluusti vastaan ehdokkaita, jotka haluavat ajaa muun muassa tällaista, mikäli kokevat sen palvelevan Suomen kansan etuja. Joten jos et vastusta suoran demokratian lisäämistä Suomen ja EU:n tasolla ja maahanmuuttopolitiikassa on mielestäsi toivomisen varaa, olet tervetullut ajamaan ideaasi Muutoksen riveihin.

[Mika]

Meikästä idea, että yhteinen hyvä menee henkilökohtaisen hyvän edelle, ei ole kommunismia, vaan isänmaallisuutta. Kommunismissa kyse on pakottamisesta, isänmaallisuudessa vapaaehtoisuudesta. Isänmaallisuudessa oman kansan etu on omaa etua tärkeämpi, ja isänmaallisuus on poliitikon tärkein ominaisuus, koska valtion ainoa tehtävä on ajaa kansalaistensa etuja.

Minullakin oli joskus kauan sitten noin idealistisen naiiveja ajatuksia...  Ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, että oma tai lähipiirin etu ajaa aina kaiken muun edelle.  Eroja on vain siinä, kuinka härskisti omaa etuaan on valmis ajamaan muiden kustannuksella.

[Jiri Keronen]

Minullakin oli joskus kauan sitten noin idealistisen naiiveja ajatuksia...  Ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, että oma tai lähipiirin etu ajaa aina kaiken muun edelle.  Eroja on vain siinä, kuinka härskisti omaa etuaan on valmis ajamaan muiden kustannuksella.

Myös utilitarismi, empatia ja yhteisen hyvän ajaminen kuuluvat ihmisen perusluonteeseen. Itse asiassa ihmisellä on jo geeneissä kyky epäitsekkyyteen. Epäitsekkyys on kehittynyt ihmiseen luonnonvalinnan kautta, vaikka se vaikuttaakin paradoksaaliselta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan epäitsekkyys on geenien kannalta täysin loogista. Esim. se on rationaalista, että henkilö X uhrautuu kansansta etujen puolesta, koska viisimiljoonaisella kansalla on yhteensä enemmän henkilön X geenejä kuin kansaan kuuluvalla henkilöllä X itsellään. Toiseksi epäitsekkyys on yksilön tapa osoittaa, että hänellä on enemmän kykyjä ja resursseja kuin hän tarvitsee itselleen, eli hän on vahva yksilö, minkä vuoksi hän on hyvä pari ja hänen kanssaan kannattaa lisääntyä. Asia ei siis ole niin yksioikoinen, että ihminen olisi vain itsekäs.

[hoxpox]

Meikästä idea, että yhteinen hyvä menee henkilökohtaisen hyvän edelle, ei ole kommunismia, vaan isänmaallisuutta. Kommunismissa kyse on pakottamisesta, isänmaallisuudessa vapaaehtoisuudesta.

Tällä logiikalla paras ratkaisu olisi ministerien palkkojen kymmenkertaistaminen jotta jokainen ministeri voisi sitten itse vapaaehtoisesti päättää kuinka suuren osan palkastaan antaa hyväntekeväisyyteen. Muutenhan kyseessä olisi uhrautumiseen pakottaminen.

[Jiri Keronen]

Tällä logiikalla paras ratkaisu olisi ministerien palkkojen kymmenkertaistaminen jotta jokainen ministeri voisi sitten itse vapaaehtoisesti päättää kuinka suuren osan palkastaan antaa hyväntekeväisyyteen.

Paitsi, että ministerien palkat maksetaan veronmaksajilta, joten tuokaan ei ole noin yksinkertaista. En itse ole mikään libertaristi tai edes siihen suuntaan taipuvainen, mutta tästä huolimatta meikästä aina ministerien, poliitikkojen ja muiden palkkioita (erotuksena palkkoihin, sillä esimerkiksi kansanedustajuus ei ole palkkatyö, vaan luottamustoimi) miettiessä on aina pyrittävä pitämään mielessä se, että niissä on kyse sosiaalisista tulonsiirroista tuottavalta porukalta tuottamattomalle porukalle. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ministereille ei saisi maksaa lainkaan, mutta se merkitsee sitä, että näitä palkkoja miettiessä tämä asia olisi hyvä ottaa huomioon. Jokainen sentti, joka menee tuottamattomaan työhön, voitaisiin käyttää myös tuottavaan työhön. Tuottava työ tuo aitoa hyvinvointia, tuottamaton ei.

Mutta sinällään olet kyllä asian ytimessä. Meikästä kaikenlainen hyväntekeväisyys ynnä muu on parempi tehdä yksilöiden henkilökohtaisella tasolla kuin julkisen vallan tasolla. Julkinen valta ei ole ihminen, eikä se voi tuntea inhimillisiä tunteita, kuten empatiaa, joten se ei voi myöskään toimia aidosti empaattisesti. Julkisen vallan kykenemättömyydestä empatiaan seuraa se, että kun julkinen valta yrittää, se monesti epäonnistuu. Tästä esimerkkinä maahanmuutto ja kehitysapu, jotka ovat julkisen vallan yrityksiä empatialle, verrattuna Kiva-lainoihin, jotka ovat yksilöiden aidon empatian seurausta. Maahanmuutto ja kehitysapu eivät toimi, vaan ne aiheuttavat ongelmia. Kiva-mikrolainat ovat paljon tehokkaampia ja ne menevät suoraan järkevään ja tuottavaan toimintaan.

[hoxpox]

En itse ole mikään libertaristi tai edes siihen suuntaan taipuvainen, mutta tästä huolimatta meikästä aina ministerien, poliitikkojen ja muiden palkkioita (erotuksena palkkoihin, sillä esimerkiksi kansanedustajuus ei ole palkkatyö, vaan luottamustoimi) miettiessä on aina pyrittävä pitämään mielessä se, että niissä on kyse sosiaalisista tulonsiirroista tuottavalta porukalta tuottamattomalle porukalle. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ministereille ei saisi maksaa lainkaan, mutta se merkitsee sitä, että näitä palkkoja miettiessä tämä asia olisi hyvä ottaa huomioon. Jokainen sentti, joka menee tuottamattomaan työhön, voitaisiin käyttää myös tuottavaan työhön. Tuottava työ tuo aitoa hyvinvointia, tuottamaton ei.

Yrityksissä palkkaus muuttuu yleensä sen mukaan kuinka suuri vastuu työntekijällä on. Jos työntekijä vastaa miljardien arvoisesta liiketoiminnasta niin hänelle kannattaa maksaa isoa palkkaa jotta a) varmistetaan että työhön on paljon hakijoita, jolloin valituksi tullut hakija on mahdollisimman pätevä ja b) työntekijällä ei ole intressejä ottaa lahjuksia tai alkaa suosimaan sukulaistensa konsulttifirmoja.

Valtion budjetti lasketaan miljardeissa joten epäpätevä valtiojohto voi saadaa aikaan melkoiset kansantaloudelliset tappiot, vaikka työ ei sinänsä olekaan ns. tuottavaa. Selkeintä olisi jos valtiojohdon palkat sidottaisiin vaikkapa liikevaihdoltaan valtion budjettia vastaavien yritysten johtajien palkkoihin.

[Jiri Keronen]

Yrityksissä palkkaus muuttuu yleensä sen mukaan kuinka suuri vastuu työntekijällä on.

Selkeintä olisi jos valtiojohdon palkat sidottaisiin vaikkapa liikevaihdoltaan valtion budjettia vastaavien yritysten johtajien palkkoihin.

Olet oikeassa. On kuitenkin huomattava, että ministerejä ei valita tuolla tavalla. Ministerit ovat yleisesti ottaen puolueen palleilla istuvia, jotka on palleilleen valinnut puoluekokous ja puolueen jäsenet. Puolueita taas äänestetään yleisissä vaaleissa, eivätkä ministerin paikat ole missään vaiheessa avoimesti haettavissa. Ministereillä ei ole minkäänlaista työhaastattelua, jossa selvitettäisiin, ketkä ovat päteviä ja ketkä eivät, eivätkä ministerejä valitse ketkään muut kuin puolueet itse. Politiikalla on autonomia ministerien nimittämisessä.

Lahjukset taas eivät ole poliittisen korruption kannalta edes vaarallisin asia, vaan poliittiseen korruptioon liittyy myös asioita kuten hyvä veli -järjestelmät ja lehmänkaupat, joihin palkkiot eivät vaikuta. "Äänestä meidän mukaan tässä, niin me äänestetään teidän mukaan tässä ja voitte saada vaikka tämän valiokunnan puheenjohtajuuden."

Sen lisäksi valtio ei ole varsinaisesti yritys. Valtio voi pyöriä miljardeja euroja tappiolla, toisin kuin yritykset. Valtion ei ole myöskään tarkoitus tehdä voittoa, vaan valvoa kansalaistensa etuja. Valtion hallitsijat eivät ole millään tavalla tulosvastuussa kenellekään, vaan he voivat käytännössä itse valita oman palkkionsa riippumatta siitä, toimiiko valtio vai ei. Yrityksissä isoja palkkioita voi nostaa ainoastaan, jos yritys menestyy, koska muuten yrityksellä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa isoja palkkioita.

Ministerien tai poliitikkojen valikoituminen tehtäviin ei toimi kuten yrityksillä. Sen lisäksi valtio ei juurikaan toimi kuin yritys, eikä sillä ole samoja pyrkimyksiä kuin yrityksellä, joten sitä ei kannata yrittää verrata yrityksiin.

[Mika]

Selkeintä olisi jos valtiojohdon palkat sidottaisiin vaikkapa liikevaihdoltaan valtion budjettia vastaavien yritysten johtajien palkkoihin.

Sehän oliskin fiksua alkaa maksaa Anni Sinnemäelle melkein yhtä isoa liksaa kuin Nokian toimitusjohtajalle.