Mitä suvaitsevaiset suvaitsee?

[Alapo]

Siis mitä nämä suvaitsevaiset oikeastaan suvaitsee? Liittyykö tämä suvaitsevaisuus vain maahanmuuttajiin ja uusiin "hienoihin" tapoihin? Vai "suvaitaanko" suomalaista perinteistä "kulttuuria" pikkukylistä, eli perinteistä viinanjuontia ja autojen rassailua, rock-musiikin kuuntelua?

T. Junttimusiikkia kuunteleva, amerikkalaisia autoja harrastava kuten myöskin viinanjuontia, ns.realisti. Itse olen omasta mielestäni avarakatseinen, jollain lailla.

[Ari-Lee]

Tässä samanlainen heinähattu junttipuntti kuin Alpo ja luen itseni suvaitsevaiseksi. Ne todelliset suvaitsevaiset ovat jokin outo laji mitä ei ole tutkittu vielä tarpeeksi.
Suvaitsen liki kaiken mitä maa päällään kantaa mutta idiotismia en suvaitse.

[tusujusuu]

Toiseutta.

Skaalalla tästä:
http://www.dicts.info/img/ud/gay.jpg
tähän:
http://www.fossilizedcustoms.com/BurkhaBurqa.jpg
tähän:
http://1.bp.blogspot.com/_YGLQQZTHoU0/SVtwyQGyyEI/AAAAAAAAGvc/v553Hh3WWGw/s400/islamic_rage_boy.jpg
ja tähän:
http://i19.photobucket.com/albums/b159/PunkDub/antifaprague2.jpg

Ja keitä he eivät suvaitse? Häntä:
http://www.german-business-etiquette.com/img/15-german-stereotypes.jpg

[Veli Karimies]

Mitä hullummalta se normijankolle kuulostaa sitä todenäköisemmin suvaitsevainen saa siitä kiksit suvaitessaan sitä.

[Tank U]

Suvaitsevaisuus on suvaitsevaisuuden määrittelijän määriteltävä.

Jos halutaan olla suvaitsevaisija, niinkuin Suomessa, niin se määritelmä on aika hankala sisäistää ja vielä toteuttaa.

Sinun pitää suvaita yleisesti suvaittuja suvaitsevaisuuksia, jotka on määritelty suvaitsevaisuus politiikan suvaitsevaisuuden määrittely dogmein ja perustein.

Suvaitsemattomuus on suvaitsematonta suvaitsemattomuuta...jota pitää RANKAISTA raskaimmin,  kuin ketään muuta,joka on niin RIKKONUT suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuutta Suomessa, joka on ihan vitun kauhearangaistus. Saat naapuriksi Mamun, moniosaaja rikastuttajan, jolla on 12 siskoa ja veljeä, jotka ovat neekeritä.

AAMEN

[VMJ]

Tässä samanlainen heinähattu junttipuntti kuin Alpo ja luen itseni suvaitsevaiseksi. Ne todelliset suvaitsevaiset ovat jokin outo laji mitä ei ole tutkittu vielä tarpeeksi.
Suvaitsen liki kaiken mitä maa päällään kantaa mutta idiotismia en suvaitse.

Minä taas olen päättänyt olla suvaitsematta mitään tai ketään. Suvaitsevaisuudesta on tullut synonyymi kaikelle sille hulluudelle mitä nykyään harrastetaan.

[Karri]

Ihmisiä joiden arvomaailma ei poikkea omasta länsimaisesta arvoasetelmistani liialti. Tai ainakin niin kuin sanan suvaitseminen voi rinnastaa sanaan kunnioittaminen, eli loiseläjiä olivat sitten mitä väriä, uskontoa tai sukua tahansa en kunnioita.


Perinteinen viinanjuonti(mitä se nyt mahtaakin tarkoittaa, humalahakuista juomista?), auton rassailu yms. ei itseäni ole ikinä kiinnostanut, enkä usko että näitä tarvitsee 'suvaita' sikäli että ne eivät ole maassamme mikään tabu vaan ihan normi toimintaa...täytynee määritellä mitä suvaitseminen edes tarkoittaa ennekuin asiasta voi mitään pysysvää mielipidettä antaa. Onko suvaitsevaisuus sitten kaiken valtakulttuuriin kuulumattomien tapojen hyväksymistä/suvaitsemista? Missä tapauksessa olen aika lailla suvaitsematon. Tai no...en hyväksy näitä tapoja, osan niistä suvaitsen mutta näin myös osan valtakulttuurin tapojen kohdalla.

Vanhat suomalaiset tavat toki kiinnostavat, mutta ne on näkojään unohdettu ajat sitten. Kieltolaki ja muu kiva tuhosi suomalaisen juomakulttuurin.

[Oami]

Termit suvaitsevainen ja suvaitsematon eivät sinällään tarkoita mitään informatiivisesti mielekästä. Eivät, ellei niiden yhteydessä määritellä, mihin suvaitsevaisuus tai suvaitsemattomuus kohdistuu.

Tiukasti tulkiten voisi kai sanoa, että suvaitsevainen on sellainen, joka suvaitsee ainakin yhtä asiaa. Yhtä hyvin voitaisiin ehkä sanoa, että auto on "värinen" tai ruokalaji on "makuinen".

[Ari-Lee]

Tässä samanlainen heinähattu junttipuntti kuin Alpo ja luen itseni suvaitsevaiseksi. Ne todelliset suvaitsevaiset ovat jokin outo laji mitä ei ole tutkittu vielä tarpeeksi.
Suvaitsen liki kaiken mitä maa päällään kantaa mutta idiotismia en suvaitse.

Minä taas olen päättänyt olla suvaitsematta mitään tai ketään. Suvaitsevaisuudesta on tullut synonyymi kaikelle sille hulluudelle mitä nykyään harrastetaan.

Mutta sehän on aivan sama asia käänteisesti. Ja kun sanoin idiotismia en suvaitse tarkoitin juurikin samaa asiaa.

[JR]

Minua kiinnostaa hyvä ja paha, tai oikeastaan hyvä kiinnostaa ja pahaa yritän välttää. Hyviä asioita pitää suvaita, pahoja asioita ei pidä suvaita.
Täälläkin käydään tiukkaa uskontovääntöä muutamalla aihealueella. Kristinoppi antaa hyvät eväät pohdiskella hyvää ja pahaa, joita on usein tosi vaikea erottaa toisistaan. Jos ihmisellä ei ole minkäänlaista opastusta turvanaan elämänvalintoja tehdessään, niin elämänikä ei riitä omista virheistä oppimiseen, tai viisauden voi saavuttaa vasta hamassa vanhuudessa.
En nyt ole aloittamassa uutta uskontovääntöä, mutta kristillisten silmälasien läpi katsotuna maailma näyttää erilaiselta.

[sr]

Minua kiinnostaa hyvä ja paha, tai oikeastaan hyvä kiinnostaa ja pahaa yritän välttää. Hyviä asioita pitää suvaita, pahoja asioita ei pidä suvaita.

No, minusta tämä ei ole mitään suvaitsevaisuutta. Tuo on omien arvojen (käsitys siitä, mikä on "hyvää" ja mikä "pahaa") tyrkyttämistä toisille. Tuo on helppoa, eikä siihen tarvita mitään erityisiä ponnisteluja. Vaikeampaa on se, että hyväksyy, että ihmisillä on eri käsityksiä "hyvästä" ja "pahasta".

Jos esim. sinusta homojen avioliitto on paha asia, niin olet suvaitseva, jos silti hyväksyt sen, että homot saavat mennä avioliittoon, koska se ei sinuun tai yleisesti muihin ihmisiin suoraan vaikuta.

Tuo sinun määritelmäsi toimii joten kuten asioihin, jotka vaikuttavat toisiin ihmisiin. Esim. toisten ihmisten tappamisen suvaitsemattomuus ei vielä minusta tee henkilöstä suvaitsematonta.

Ehkä tämä on se syy, miksi suvaitsevaisuus on toisaalta mennyt yli (suvaitaan asioita, joilla on huonoja vaikutuksia muihin ihmisiin, kun ei haluta näyttää suvaitsemattomilta) ja toisaalta suvaitsevaisuudesta on tullut kirosana, minkä vuoksi ryhdytään sitten suvaitsemattomiksi asioihin, joilla ei ole vaikutusta muihin ihmisiin, mutta suvaitsematon ihminen pitää itse vääränä.

[VeePee]

Olen itse pohtinut paljon termiä suvaita. Ennen ajattelin, että se on synonyymi sanalle sietää tai myös alentua tekemään jotain. Aiemmin termi suvaita esitettiin pääasiassa negatiivisessa yhteydessä (..jos vain herra suvaitsisi puhua meille...) Median ja mokuihmisten käyttämänä suvaitseminen kuitenkin tuntuu olevan aktiivista toimintaa, eli ei pelkästään jonkin negatiiviseksi koetun asian sietämistä vaan pikemminkin sen ihannoimista, No, kaiken tietävä Wikipedia vahvistaa tämän ja kertoo Unescon määritelmän suvaitsevaisuudesta: ...meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista...

Määritelmän mukaan ei siis riitä, että sietää negatiiviseksi kokemiaan asioita vaan niitä pitää jopa kunnioittaa ja arvostaa. Tämä kunnioittaminen lienee kuitenkin varattu vain tietyille ihmisryhmille. Jos vaikka sanon suvaitsevani metroasemalla notkuvia spurguja, niin tuskin kukaan tulkitsee asian niin, että erityisesti arvostan ja kunnioitan heitä.

Mitenhän muissa kielissä on asianlaita? Onko niissäkin tapahtunut samanlaista käsitteen muuttumista mokutuksen vuoksi. Ainakin englannin kielen sana tolerate on kokenut saman ilmiön. Ennen se tarkoitti puhtaasti sietämistä, mutta monien lähteiden mukaan siihenkin liitetään nykyään aktiivisuutta vaativia positiivisia termejä kuten respect. Onko esimerkiksi somalian kielessä länsimaista suvaitsemista vastaavaa sanaa. Sanaa, joka tarkoittaisi erilaisuuden, vieraiden uskontojen tai negatiiviseksi koetun asian hyväksymistä ja kunnioittamista?

[Taustavaikuttaja]

minä suvaitsen ihan sujuvasti kaikkea, mistä ei ole minulle tai läheisilleni haittaa tai harmia.

[VeePee]

minä suvaitsen ihan sujuvasti kaikkea, mistä ei ole minulle tai läheisilleni haittaa tai harmia.

Siis arvostat ja kunnioitat 

[Taikakaulin]

Hyysärin artikkelissa haastatellaan filosofi  Markus Neuvosta:

Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita? Filosofi vastaa

[...]

Jos emme ole valmiita puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomilta, suvaitsevaiset tulevat tuhoutumaan ja heidän mukaan suvaitsevaisuus itse, Popper kirjoitti.

Valtio voi siis käyttää voimaa sekä suojellakseen meitä toistemme väkivallalta että suojellakseen omia suvaitsevaisia perusperiaatteitaan suvaitsemattomilta.

Tähän yhteiskuntafilosofiaan perustuu pohjimmiltaan esimerkiksi Suomen lain kielto kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Yhteiskunta on ottanut itselleen oikeuden rajoittaa yksilön vapautta – esimerkiksi vapautta möyhätä internet-foorumeilla mitä tahansa – suojellakseen jonkin toisen ryhmän vapautta elää valitsemallaan tavalla.

Suomessa ja useissa muissa länsimaissa ajatellaan, että jo pelkkä puhe tai teksti voi olla askel kohti toimintaa ja toisen vahingoittamista, siis vihapuhetta.

"Vihapuheen käsite on kuitenkin muuttunut vähän banaaliksi, sillä viitataan jo kaikenlaiseen vähänkään kriittisempään puheeseen. Alunperin sillä on tarkoitettu puhetta, joka oikeasti pyrkii madaltamaan ihmisten psykologista kynnystä toimia jotakin ryhmää vastaan", Neuvonen sanoo.

Suvaitsevaisuus sekoitetaan usein myös relativismiin eli ajatukseen siitä, että oikeaa ja väärää on mahdotonta määritellä yleisesti. Sen sijaan moraali riippuu relativistisessa ajattelussa esimerkiksi ihmistä ympäröivästä kulttuurista.

Ihminen voi tietysti olla suvaitsevainen olematta kovan linjan relativisti.

"Jos hyväksyy erilaisuuden, ei tarvitse hyväksyä kaikkea", Neuvonen sanoo.

Relativismi taas sekoitetaan yleisesti monikulttuurisuuteen, millä tarkoitetaan eri identiteettien arvoa korostavaa yhteiskuntarakennetta, jollainen Suomessakin on.

Nettikeskusteluissa kaikkia kolmea käsitettä – suvaitsevaisuutta, relativismia ja monikulttuurisuutta – käytetään usein iloisesti synonyymeina.

Suvaitsevaisuuden ympärille kietoutunut merkitysmylly onkin niin valtava, että filosofina Neuvonen hylkäisi koko käsitteen.

"Se sisältää jo sinällään suvaitsijan ja asian, jota suvaitaan, siis jotenkin inhottavan asian, jota siedetään. Siihen sisältyy aina tietynlainen alaspäin katsominen", Neuvonen sanoo.

[...]

Nettipalstoilla puhutaan toinen toisensa ohi ja janotaan yksinkertaisia maailmanselityksiä.

Kuten vastausta siihen, pitääkö suvaitsemattomia suvaita:

Pitää, mutta ei rajattomasti.

http://nyt.fi/a1305903382131

[Iloveallpeople]

Me Naiset: Pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita, Sanna Marin?

[Eino P. Keravalta]

Suvaitsevaiset eivät paljoa juuri suvaitse, mutta erityisen hyvin he näyttävät suvaitsevan joukkoraiskauksia, terrori-iskuja, lasten sukuelinten silvontaa, Suomen kansan murhaamista, naisten kivityksiä, seksuaalivähemmistöjen vainoamista, sananvapauden lakkauttamista, hiilijalanjäljen kasvattamista, juutalaisten vainoamista, demokratian ja hyvinvointivaltion tuhoa, katujen turvattomuutta, tieteen ja taiteen lakkauttamista, tanssin ja musiikin kieltämistä, naisten ihmisoikeuksien viemistä, väkivaltaista totalitariaa, individualismin lakkauttamista, vapaan tahdon kieltämistä, sekuläärin yhteiskunnan tuhoa, eläinten oikeuksien lakkauttamista, taikauskon legitimisointia, pedofilian hyväksymistä, sosiaaliturvan lakkauttamista ja korkeakulttuurin tuhoa.

Ainakin siitä päätellen, mikä on heidän ajamansa politiikan seuraus.

[Lalli IsoTalo]

(Ikivanha ketju. )

Arvototalitarismia vastaan. "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" - slogan on syvältä.

Punavihreät suvaitsevaiset ovat oikeasti suvaitsemattomia

JULKAISTU 23.09.2023

Historian oikealla puolella oleville ei ole luvassa voitonmarssia tälläkään vuosisadalla, Jari Ehrnrooth arvioi näkökulman kirjoituksessaan.

...

Miksi suvaitsevaisuus muuttuu suvaitsemattomuudeksi

Kun kirkasotsaiset vasemmistoliberaalit haluavat nähdä itsensä ihanteellisessa valossa, he nostavat postmodernin arvotyhjiön portille iskulauseen "Kaikki Saavat Tulla".

Käytännössä arvoliberalismia katsomuksekseen väittävät suvaitsevat lähinnä omaa punavihreää maailmankuvaansa. Kun samaan kokoustilaan tuodaan Päivi Räsänen tai Jussi Halla-aho, kalliolainen kangaskassin kantaja saattaa joutua moraaliseen paniikkiin ja alkaa täristä.
...
Suvaitsematon suvaitsevaisuus on looginen paradoksi, jonka selitys on kuitenkin looginen.

Arvoliberalismi perustuslaillisessa merkityksessä on liian vaativa harjoitus nimenomaan vasemmistoliberaaleille, koska heidän tavoittelemassaan ihanneyhteiskunnassa vallitsee arvoyhtenäisyys.

...

Tällaista utopiaa elättelevät edistykselliset piirit eivät voi ymmärtää, että tasavallassa moniarvoisuus on ainoa mahdollisuus. Todellinen arvoliberalismi on tasavaltaisena periaatteena yhtä välttämätön kuin siihen johtava kansalaisten tasa-arvo. Jokaisen yksilön oikeus muodostaa omat arvonsa ja ilmaista ne vapaasti on perustuslaissa kiistatta turvattu.

Arvoyhtenäisyyden tavoite on siis suoranainen hyökkäys tasa-arvon, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteita vastaan.

Kuinka ihmeessä itseään edistyksellisinä ja liberaaleina pitävät punavihreät tahot voivat päätyä niin autoritäärisiksi, että ne hyväksyvät vain omat arvonsa ja vaativat muita seuraamaan niitä?
...
Tasavaltahan on nimenomaan "turvaton tila", jossa voi milloin tahansa törmätä ihmiseen, jolla on kokonaan toisenlaiset arvot ja joka ajattelee kaikista minulle tärkeistä eksistentiaalisista asioista perustavanlaatuisesti erilaisella tai jopa vastakkaisella tavalla. Toisia tällainen moniarvoisuus ahdistaa, toisille se on rikkaus.

Joukkosielu vetoaa yhteenkuuluvuuden tarpeeseen

... miksi arvoyhtenäisyyden tavoittelu on niin sitkeä pakkomielle vasemmistolaisessa mielenmaisemassa.

Nähdäkseni selitys piilee kollektivistisessa tavassa ymmärtää yhteiskuntaa. Jos ajatellaan, että ryhmät, yhteisöt tai instituutiot ovat todellisia persoonia, niiden arvoyhtenäisyydestä huolehtiminen on ikään kuin sosiaalisen mielenterveyden vaalimista ja siten avain ihanteelliseen henkiseen tilaan. Kollektiivisen eheyden mielikuva tyydyttää turvallisuuden kokemisen perustarvetta.

...

Tällaisen kollektivistisen joukkoharhan soisi olevan vain historiaa, sillä muiden kuin yksilöllisten subjektien olemassaolosta ei ole saatu näyttöä. Ihminen voi vapautua aineen kahleista itsenäiseksi omien tekojensa harkitsijaksi vain niissä ajatuksissa, jotka tapahtuvat itse kunkin yksilön omassa päässä.

Yhteisöt eivät ajattele eivätkä ole vapaita eläviä olentoja. Joukkosielu on pelkkä kollektivistinen toivekuva ja usein poliittisesti hyvin vaarallinen.

Yhteisöt voidaan paremmin ymmärtää yksilöiden tekeminä sopimusjärjestelyinä, jotka voidaan myös purkaa kenenkään yksilön elämää uhkaamatta. Poikkeuksen muodostaa perhe, jossa verisiteet ovat elämänmittaisina purkamattomia ja siksi niin erityisiä. Mutta perheetkin ovat keskenään eri mieltä olevien yksilöiden muodostamia kokonaisuuksia, joissa elämää eletään yksilöiden erilaisuutta hyvin tai huonosti sietäen.

Jostakin syystä joukkosieluisuus ja yhteisöllisen arvoyhtenäisyyden unelma jaksaa innostaa yhä uusia sukupolvia. Ehkäpä selitys piilee ihmisluontoon kuuluvassa yhteenkuuluvuuden tarpeessa.

Kuitenkin hän, joka tuntee yhteenkuuluvuutta, ei voi sitä tuntea, ellei ole erillinen heistä, joihin tuntee kuuluvansa. Lopulta kollektivismi on pelkästään vahingollinen väärinkäsitys, mutta hyvin sitkeä sellainen.

Konservatiivinen suvaitsevaisuus on pehmeää ja vilpitöntä

Konservatiivinen ajattelu tarjoaa vaihtoehtoisen tavan suhtautua yksilöiden välisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin eroihin. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaiseen tulee suhtautua sen mukaisesti. Kuten esimerkiksi Roger Scruton usein muistutti, meidän ei tarvitse yrittää luoda yhtenäisyyttä hävittämällä sivistystraditioiden luomia arvoeroja, vaan pikemminkin tuoda inhimillistä lämpöä kohtaamisiin sosiaalisten ja kulttuuristen erojen yli.

Kohteliaisuus, ystävällisyys ja hyvät käytöstavat pehmentävät erilaisten arvojen kohtaamista ja antavat jokaiselle mahdollisuuden kokea erilaisuus vähemmän uhkaavaksi kuin se muutoin olisi. Sosiaaliset erot herättävät myös kaunaa ja katkeruutta, jota tulee lievittää eikä lietsoa. Konservatiivi arvostaa tasapainoa ja sopua, joten on tärkeää kunnioittaa toisten ihmisten ajattelun ja elämisen vapautta niin kauan kuin se ei muodostu uhkaksi toisten vapaudelle ja turvallisuudelle.

Konservatiivinen suvaitsevaisuus on siis täydellinen vastakohta Sanna Marininkin edustamalle arvojen taistelulle. Tärkeää on arvojen rauhanomainen rinnakkaiselo, koska vapauden periaate ei voi olla valikoivaa. Yhä uudestaan on syytä muistuttaa, että arvoyhtenäisyyden tavoittelu on tasavaltaan sopimaton yritys pakottaa kaikki ajattelemaan samoin.

Kun näkemyseroja siedetään ja hallitaan varovaisen kohteliaasti, kukaan ei koe itseään uhatuksi. Sivistyksestä ja traditioiden kunnioituksesta sekoitettua konservatiivista vastalääkettä tarvitaan rauhoittamaan sitä edistyksen vimmaa, joka uhkaa muuttaa 2020-luvun uudeksi 1970-luvuksi.

Kirjoitus on toinen osa artikkelisarjasta, joka käsittelee liberaalisuuden ja konservatiivisuuden suhdetta. Sarjan ensimmäinen osa löytyy tämän linkin takaa.
https://www.verkkouutiset.fi/a/sivistysporvarilla-on-liberaalin-aivot-ja-konservatiivin-sydan/#75a227b5

[Nikolas]

Arvototalitarismia vastaan. "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" - slogan on syvältä.

Tästä on ennenkin ollut juttua.

Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.

Lähde: Markuksen evankeliumi 9:40

[Caucasian]

Mielestäni arvokonservatiivit ja kansallismieliset voivat alkaa käytyää tismalleen samanlaista retoriikkaa mitä nämä vihervassariliberaalitkin. "Arvot ovat minulle tärkeitä" (kelleppä ei), "monimuotoisuus" (erilaisia etnisiä kulttuureja tulee vaalia (omissa maissaan)) "suvaitsevaisuus" (=suvaitsen ja siedän erilaisia mielipiteitä jne.)
Tällainen paljastaisi mm vihervassarien epäloogisuuksia ja suvaitsevaisuuden naamioon puetun suvaitsemattomuuden jne jne