2009-10-19 HS Mielipide: Maahanmuuttokeskustelussa voisimme ottaa oppia Ruotsist

[skrabb]

Maahanmuuttokeskustelussa voisimme ottaa oppia Ruotsista

"Ruotsissa maahanmuuttopolitiikan kritiikki kohdentuu yksilöiden tai ryhmien sijasta järjestelmän uudistamistarpeisiin."

Monikulttuuristuva yhteiskunta on kansainvälinen kehityssuunta, joka on arkipäivää myös Suomessa. Yhteiskuntien on etsittävä ratkaisuja monikulttuurisuuden haasteisiin ja tartuttava mieluummin sen mahdollisuuksiin kuin tuleviin uhkakuviin.

Maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa olisi Suomessakin siirryttävä integraation ja osallisuuden kysymyksiin, syrjinnän ehkäisemiseen sekä demokratian ja yhteiskunnan koheesion vahvistamiseen.

Useat tutkimukset osoittavat, että nopea työllistyminen tukee kokonaisvaltaisesti kotoutumista.

Ruotsissa äskettäin julkaistu selvitys osoittaa työmarkkinoille sijoittumisen olevan vaikeaa kuntiin vastaanotetuille pakolaistaustaisille henkilöille.

Ruotsissa julkinen keskustelu ja maahanmuuttopolitiikan kritiikki kohdentuu kuitenkin yksilöiden tai ryhmien sijasta järjestelmän uudistamistarpeisiin. 1980-luvulta peräisin olevaa pakolaisten vastaanottojärjestelmää halutaan muuttaa uudella integraatiolailla.

Ruotsin integraatiostrategia tähtää uusien kuntalaisten nopeaan työllistymiseen, yrittäjyyden tukemiseen, kieli- ja koulutustoiminnan tehostamiseen, yksilölliseen kotoutumistukeen, tasa-arvoisuuden edistämiseen sekä syrjinnän vastustamiseen.

Ruotsin hallitus integraatioministeri Nyamko Sabunin johdolla korostaa myös perustellusti humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden voimavaralähtöisyyttä sekä ihmisen omaa vastuuta kotoutumisessa.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on Euroopan kärkeä, mutta paraskaan politiikka ei kotouta ketään. Kotoutuminen tapahtuu arjessa, ja siihen vaikuttavat uuden kuntalaisen lisäksi ympärillä oleva yhteisö ja sen kaikkien jäsenten sitoutuminen yhtäläisiin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja mahdollisuuksiin.

Ruotsissa vieraillut delegaatio Minneapolisista ei tunnistanut problematiikkaa, joka meilläkin valitettavan usein liitetään humanitaarisista syistä maahan muuttaneisiin; Minneapolisissa somalialaiset olivat työllistyneet, perustaneet yrityksiä ja integroituneet yhteiskuntaan hyvin.

Ympäröivän yhteiskunnan merkitystä kotoutumisessa ei voi vähätellä, ja sen vuoksi on välttämätöntä avata kaksisuuntaisen kotoutumisen käsite ja konkretisoida sen tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit.

Monikulttuurisen yhteiskunnan yhteistä lähtökohtaa peräänkuuluttaa äskettäin Göteborgissa väitellyt Andreas Johansson Heinö kysyessään, minkä verran monikulttuurisuutta demokratia kestää.

Monikulttuurisuuden tuhoon tuomitsemisen sijaan väitöksen johtopäätös on virkistävän looginen ja ajankohtainen: monikulttuurinen yhteiskunta tarvitsee yhteisen perustan, joka voisi olla esimerkiksi kieli, historia tai yhteinen arvopohja.

Ruotsin hallitus on kansallisesti ja alueellisesti vienyt yhteistä arvopohjatyöskentelyä eteenpäin dialogissa kansalaisten ja eri toimijoiden kanssa.

Mutta miten on Suomessa – nykyistä maahanmuuttopoliittista keskustelua kun hallitsee eri ihmisten ja ihmisryhmien, kulttuurien ja uskontojen karkea leimaaminen?

MARJO HANNU-JAMA

AHMED JAMA

Vaasa

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/20091019/artikkeli/Maahanmuuttokeskustelussa+voisimme+ottaa+oppia+Ruotsista/1135250125988

Jassoo! Ruotsihan se onkin perin hyvin onnistunut mamupolitiikassaan!

[kunniatohtori]

Suomalaisten nopea työllistyminen ja suomalaisten täystyöllisyys sekä suomalaisten lasten koulutus ja suomalaisten vanhusten hoito ensin kuntoon.

Tämän jälkeen voidaan ehkä miettiä ulkomaalaisten ottamista Suomalaiseen sosiaalijärjestelmään.

Sitten, kun suomalainen saa asua Islamilaisessa kultturissa suomalaisine tapoineen, kirkkoineen, joululauluineen ja oikeuskäsityksineen, niin sitten vastavuoroisesti voidaan ajatella islamilaisia tapoja Suomeen "rikastuttamaan" kulttuuria. Eikö tämä ole reilua ja kansainvälistä vuorovaikutusta.

Ruotsi hiljattain kiristi tuntuvasti pakolaispolitiikkaansa ja seuraava kiristys tapahtuu vuodenvaihteessa. Ruotsalainen yhteiskunta on saanut tarpeekseen maahanmuuttajista ja näiden mukanaan tuomista ongelmista.

[mishrak]

Maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa olisi Suomessakin siirryttävä integraation ja osallisuuden kysymyksiin, syrjinnän ehkäisemiseen sekä demokratian ja yhteiskunnan koheesion vahvistamiseen.

Ruotsissa on laitettu vuosittain miljoonia euroja monikulttuurin ja integraation pohjattomaan kaivoon. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) Ruotsissa on kaikki maahanmuuton ja maahanmuuttajien integroitumisen suhteen mennyt aivan päin helvettiä. En jaksa mitenkään uskoa, että Suomella olisi koskaan varaa laittaa syrjinnän ja rasismin vastaiseen toimintaan tai muuhun monikulttuurisuusprojekteihin läheskään yhtä paljon rahaa kuin Ruotsi on niihin laittanut. Etenkin kun tämä suurin monikulttuurisuushulluus iski meillä juuri laman aikaan.

Ruotsin hallitus integraatioministeri Nyamko Sabunin johdolla korostaa myös perustellusti humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden voimavaralähtöisyyttä sekä ihmisen omaa vastuuta kotoutumisessa.

Voimavara, rikkaus... niinpä niin.

Ruotsissa vieraillut delegaatio Minneapolisista ei tunnistanut problematiikkaa, joka meilläkin valitettavan usein liitetään humanitaarisista syistä maahan muuttaneisiin; Minneapolisissa somalialaiset olivat työllistyneet, perustaneet yrityksiä ja integroituneet yhteiskuntaan hyvin.

Yhdysvalloissa ihmisten on pakko mennä töihin mikäli haluavat leipää pöytään. Suomalainen sosiaalivaltio jossa ihmisen ei oikeasti tarvitse tehdä yhtään mitään oman elantonsa eteen on harvinaisuus maailmassa. Se houkuttelee väkisinkin jouten olijoita. Siksi ei ole kovin mielekästä verrata USA:n maahanmuuttoa ja integraatiota Suomen vastaaviin.

Monikulttuurisuuden tuhoon tuomitsemisen sijaan väitöksen johtopäätös on virkistävän looginen ja ajankohtainen: monikulttuurinen yhteiskunta tarvitsee yhteisen perustan, joka voisi olla esimerkiksi kieli, historia tai yhteinen arvopohja.

Tästä olen samaa mieltä, mutta nykyinen monikulttuurisuus tuntuu perustuvan juuri päinvastaiselle; sille, ettei ihmisillä ole mitään yhteistä, ei yhteistä kulttuurista historiaa, ei yhteistä kieltä eikä yhteisiä arvoja.

[perdido]

Jaaha. sitä ollaan taas pätevöidytty monikulttuurin asiantuntijaksi ottamalla ahmedin sukunimi. Että Suomessa "karkeasti leimataan". My ass.

[M.]

Joo, somalithan ovat sopeutuneet USA:aan mainiosti, mitä nyt jokin aika sitten kivittivät homoja ja muuten vaan vähän värväävät urheita sotureita jihadiin. En edes viitsi mainita mitään rukoushetkien vaatimisesta ynnä muusta sellaisesta.

[pavor nocturnus]

Ruotsissa vieraillut delegaatio Minneapolisista ei tunnistanut problematiikkaa, joka meilläkin valitettavan usein liitetään humanitaarisista syistä maahan muuttaneisiin; Minneapolisissa somalialaiset olivat työllistyneet, perustaneet yrityksiä ja integroituneet yhteiskuntaan hyvin.

Jussilla on asiasta hyvää tekstiä Somaleista Globaalisti kirjoituksessaan.

[Ernst]

Minneapolisissa ihmetellään somalien väkivaltaisuutta ja sopeutumattomuutta.

[nyt nappaa]

Ammattimokuttaja asialla.

Marjo on ollut esimerkiksi järjestämässä seminaaria Tavoitteena osallisuus – kotoutumisen kansallisista tavoitteista hyviin käytäntöihin kunnissa:

http://www.nsh.se/?id=98117

[Phantasticum]

Monikulttuurisuuden tuhoon tuomitsemisen sijaan väitöksen johtopäätös on virkistävän looginen ja ajankohtainen: monikulttuurinen yhteiskunta tarvitsee yhteisen perustan, joka voisi olla esimerkiksi kieli, historia tai yhteinen arvopohja.

Mutta miten on Suomessa – nykyistä maahanmuuttopoliittista keskustelua kun hallitsee eri ihmisten ja ihmisryhmien, kulttuurien ja uskontojen karkea leimaaminen?

Tämän yhteisen perustan ja arvopohjan perään olen kysellyt useammin kuin kerran. Valitettavasti nykyinen monikulttuurihumpuuki lähtee siitä, että tulijoilla on oikeus säilyttää oma identiteettinsä. En muista tarkkaa sanamuotoa.

Koska lähtökohta on tämä, on turha edes kuvitella, että mitään yhteistä perustaa ja arvopohjaa löytyy. Vaikka me miten olisimme kaikki Abrahamin lapsia, ne olevinaan pienet erot ovat tällä hetkellä liian suuria. Ei se ole kulttuurien ja uskontojen karkeaa leimaamista, jos sanoo tämän ääneen.

Sitä paitsi voisin kuvitella, että juuri uskonto ja kulttuuri ovat olleet pariskunta Jamankin mielessä heidän kirjoittaessaan näkemystään Helsingin Sanomiin. Miksi nämä marjot eivät lähde koskaan sinne, johon ahmedit ovat jo valmiiksi integroituneet ja kotoutuneet. Tuntuuko se niin paljon hienommalta olla täällä uhrin asemassa?

Minua puheet integroitumisesta ja kotouttamisesta ja kaiken maailman kaksisuuntaisista dialogeista ällöttävät muutenkin aivan tarpeeksi, kun todellisuus on osoittanut integraation toimivan vain yhteen suuntaan. Pitäisi nöyrästi tunnustaa, että integraatio ja kotouttaminen tarkoittavat käytännössä kantaväestön uimakoulua.

[IDA]

Voimavaralähtöisyys kotikansainvälistymisen suvaitsevaisuusilmastossa

Tuohan on vastaansanomatonta.

Noin muuten olen sitä mieltä, että Paasikiven päiväkirjat taitaa olla ainoaa lukukelpoista, suomalaista yhteiskunnallista tekstiä, jonka on kirjoittanut joko poliitikko, journalisti tai yliopiston leivissä oleva tutkija. Vanhassa vara parempi.

[Vox]

Monikulttuuristuva yhteiskunta on kansainvälinen kehityssuunta, joka on arkipäivää myös Suomessa. Yhteiskuntien on etsittävä ratkaisuja monikulttuurisuuden haasteisiin ja tartuttava mieluummin sen mahdollisuuksiin kuin tuleviin uhkakuviin.

Maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa olisi Suomessakin siirryttävä integraation ja osallisuuden kysymyksiin, syrjinnän ehkäisemiseen sekä demokratian ja yhteiskunnan koheesion vahvistamiseen.

Taas kerran keskustellaan siitä, miten maahanmuutosta pitäisi keskustella. Keskustelu maahanmuuton uhkakuvista ei kuitenkaan sulje pois keskustelua integraatiosta. Aiheet vielä liittyvät toisiinsa. Epäonnistunut integraatio on yksi maahanmuuton uhkakuva.

Ruotsin hallitus integraatioministeri Nyamko Sabunin johdolla korostaa myös perustellusti humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden voimavaralähtöisyyttä sekä ihmisen omaa vastuuta kotoutumisessa.

Humanitaariset maahanmuuttajat ovat siis voimavaralähtöisiä maahanmuuttajia.

Monikulttuurisuuden tuhoon tuomitsemisen sijaan väitöksen johtopäätös on virkistävän looginen ja ajankohtainen: monikulttuurinen yhteiskunta tarvitsee yhteisen perustan, joka voisi olla esimerkiksi kieli, historia tai yhteinen arvopohja.

Tuo on sitten ilmeisesti monikulttuuritonta monikulttuuria. Ajatus on kuitenkin hyvä. Monikultturistien palvoma kulttuurien erilaisuus sirpaloi yhteiskuntaa.

[skrabb]

Voimavaralähtöisyys kotikansainvälistymisen suvaitsevaisuusilmastossa

Tuohan on vastaansanomatonta.

Noin muuten olen sitä mieltä, että Paasikiven päiväkirjat taitaa olla ainoaa lukukelpoista, suomalaista yhteiskunnallista tekstiä, jonka on kirjoittanut joko poliitikko, journalisti tai yliopiston leivissä oleva tutkija. Vanhassa vara parempi.

Kun ensimmäisen kerran mielipidepläjäyksen luin en suoraan sanoen siitä juuri mitään tolkkua tahtonut saada - enkä toisellakaan kerralla.
Ainoastaan sen ymmärsin, että Ruotsissa kuulemma on onnistuttu mamupolitiikassa ja Ameriikassa kanssa...
Suomessa sen sijaan ei.
Eikö sitä olisi hieman vähemmälläkin väännöllä ja kiemurtelulla voinut julkituoda?

yhteiskunnan koheesion vahvistamiseen...
humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden voimavaralähtöisyyttä...
kaksisuuntaisen kotoutumisen käsite ja konkretisoida sen tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit...
yhteistä arvopohjatyöskentelyä eteenpäin dialogissa...  

Hoh-hoijaa!

[Atte Suomalainen]

Suomalaisten nopea työllistyminen ja suomalaisten täystyöllisyys sekä suomalaisten lasten koulutus ja suomalaisten vanhusten hoito ensin kuntoon.

Tämän jälkeen voidaan ehkä miettiä ulkomaalaisten ottamista Suomalaiseen sosiaalijärjestelmään.

Sitten, kun suomalainen saa asua Islamilaisessa kultturissa suomalaisine tapoineen, kirkkoineen, joululauluineen ja oikeuskäsityksineen, niin sitten vastavuoroisesti voidaan ajatella islamilaisia tapoja Suomeen "rikastuttamaan" kulttuuria. Eikö tämä ole reilua ja kansainvälistä vuorovaikutusta.

Ruotsi hiljattain kiristi tuntuvasti pakolaispolitiikkaansa ja seuraava kiristys tapahtuu vuodenvaihteessa. Ruotsalainen yhteiskunta on saanut tarpeekseen maahanmuuttajista ja näiden mukanaan tuomista ongelmista.

Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta miksi se ei ole. Väsyttää.

[Marko]

Pakko liittää tähän video, jossa Minneapolisin somali- ja homoyhteisöjen kulttuurit kohtaavat rikastuttavalla ja voimavaraistavalla tavalla:
Somali Muslim kids in Minnesota assault gay guy

[Zngr]

VOI HATTIVATIN MOKUTUS MITÄ MUUMIA

[sori moderaattori ei saa kiroilla mutta eihän tuollaista kukaan tauno voi hattivatti tosissaan ei saatana, määrään itseni sensuuriin]

[Jouko]

Sääli ruotsalaisia kun keskustelu on siellä tuolla tasolla eli virallisen totuuden suodattamaa. Onko tosiaan niin? Ja siitäskö pitäis sitten osviittaa ottaa. Ei sentään mennä ihan joka hetteikköön ruotsalaisten perässä.

[acc]

Todellakin. Suomen tulee ottaa oppia Ruotsista. Se oppi on, että ei tehdä kuten Ruotsi on tehnyt vaan, että löydetään omat ratkaisut.


Tässä muutama Ruotsilta mamuihin soveltamatta jäänyt periaate:

- maahanpääsy tiukaksi, ei maahan asumaan, jos työpaikkaa ei ole valmiina
- ei perheenyhdistämisiä tai puolisoita ulkomailta
- ei kansalaisuutta, jos isovanhemmista vähintäin kolme ei ole kansalaisia
- maastakarkoitus, jos tekee rikoksen tai elää pelkästään sosiaalituella
- pedofilian ihannoinin kieltäminen
- ei turvapaikkoja
- ei oleskelulupaa, ellei osaa riittävästi ruotsia
- kaikilta tulijoilta kirjallinen, julkinen vakuutus, jossa hyväksyy ruotsalaiset arvot ja tavat sekä sitoutuu noudattamaan niitä
- kaikilta tulijoilta kirjallinen vakuutus, jossa tuomitsee moniavioisuuden ja sen hyväksyvät uskonnot


Ruotsi on ainakin 30 vuotta myöhässä.