Kirjaesittely: Christopher Caldwell : "Reflections On The Revolution In Europe"

[rähmis]

Jääkö Eurooppa muslimimaista vyöryvän muuttoaallon alle, vai onko kyseessä vain mielikuva, jonka rasistit ja ääripuolueet ovat viekkaudella ja tilastoja vääristelemällä mieliimme iskostaneet. Tätä asiaa pohditaan otsikon kirjassa, josta löysin juttua Daily Mailista.

Artikkelissa pohditaan sitä, voiko maahanmuutto, mikä teki Amerikasta vahvan, raunioittaa Euroopan. Vertailaan Yhdysvaltoihin (latinot) ja Eurooppaan (muslimit) suuntautuvaa maahanmuuttoa tuoreehkoista näkökulmista ja ohimennen ihmetellään Ruotsissa käytyä keskustelua tyttöjen silpomisesta ja Tanskan 90-luvulla käsistä riistäytynyttä maahanmuuttopolitiikkaa.

Yksi uusi mielenkiintoinen nippelitietokin tuli opittua, tällä kertaa Saksasta; maahanmuuttajien määrä nousi siellä vuosien 1971 ja 2000 välillä kolmesta miljoonasta seitsemään ja puoleen miljoonaan. Työtä tekeviä maahanmuuttajia Saksassa oli vuonna 1971 kaksi miljoonaa ja vuonna 2000... kaksi miljoonaa.

Daily Mail

[Kallioinen Käsi]

Jos ei jaksa lukea / hankkia kirjaa kannattaa kuunnella Caldwelin esitelmä kirjasta London School of Economicsissa. Löytyy MP3:na Googlaamalla.

Can Europe Be the Same With Different People In It? n. 79 min.[/color]

[Roope]

Ulkopolitiikka-lehti: Kirjavieras: Tuhoaako siirtolaisuus Euroopan?

Christopher Caldwell: Reflections on the Revolution in Europe. Immigration, Islam, and the West. Doubleday 2009, 422 s.

Euroopan maahanmuuttopolitiikka on ollut taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen katastrofi, väittää amerikkalaistoimittaja Christopher Caldwell. Antropologi Marko Juntusen mielestä Caldwell paisuttelee kulttuurien törmäystä ja syyllistyy tarkoitushakuisuuteen.

Ulkopolitiikka 1/2010

Itse arvostelua ei ole nettilehdessä.

[Green]

Amerikkalaisen, pitkään Euroopassa asuneen journalistin Christoffer Caldwell'in kirja, jonka alaotsikko on "Immigration, Islam and the West", on sen verran tärkeä, että se ansaitsee lisäesittelyn. Kirja on samantapainen kuin Walter Laqueur'in suomennettu teos "Euroopan viimeiset päivät". Caldwell'in teos on kuitenkin kirjoitettu vasta 2009, minkä vuoksi se sisältää aivan ajan tasalla olevia lukuja ja vertailuja. Se on myös sikäli parempi, että se ei tarkastele pelkästään Länsi-Euroopan suurimpia maita, vaan myös pienempiä, kuten Hollantia, Tanskaa, Ruotsia ym.
Kirja siteeraa aluksi brittipoliitikko Enoch Powell'in puhetta vuonna 1968, jossa tämä hämmästyttävällä tarkkuudella ennusti sen, mitä tulisi tapahtumaan. Hän ennusti mm., että vuonna 2002 Wolverhamptonissa, Birminghamissa ja Lontoon kantakaupungissa viidesosa tai neljäsosa väestöstä olisi maahanmuuttajataustaisia. Vuoden 2001 väestönlaskennassa Wolverhamptonissa 22,2 %, Birminghamissa 29,6 % ja Lontoon kantakaupungissa 34,4 % oli ei-valkoisia. Jos otetaan huomioon muutkin maahanmuuttajat, voi hyvin sanoa, että tänä päivänä Powell'in ennuste on melkoisesti ylittynyt. Caldwell'in pääteesi onkin, että Euroopasta tuli maahanmuuton kohde sen poliittisten ja taloudellisten eliittien consensuksella. Ihmisiltä ei missään vaiheessa kysytty, haluavatko he sitä.
Tänään Kööpenhaminassa joka viides, Pariisissa joka kolmas ja Lontoossa joka toinen lapsi syntyy maahanmuuttajataustaiselle äidille. Brysselissä 57 % lapsista syntyy muslimiperheeseen ja yleisimmät poikalasten nimet ovat Mohamed, Adam, Rayan, Ayoub ja Mehdi. Caldwell laskee, että jo vuonna 2050 keskeisissä Euroopan maissa 20-32 % väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Tätä olennaisempaa on kuitenkin se, että maahanmuuttajaväestön keskittyessä suurehkoihin kaupunkeihin, monista niissä alkuperäisväestö jää vähemmistöön. Tämän kehityksen jatkuessa pitempään voidaankin Caldwell'in tapaan kysyä, onko Eurooppa enää sama, jos siinä asuu eri väestö.
Usein sanotaan, että Euroopan tulee houkutella ammattitaitoisia "osaajia" muista maista. Kuitenkin "aivovuoto" on eräs kehitysmaiden pahimpia ongelmia. Koulutetun lääkintähenkilöstön muuttaminen englantia puhuvista kehitysmaista Britanniaan on aiheuttanut pahan pulan tällaisista henkilöistä lähtömaissa, Caldwell toteaa.
Kirja tarkastelee perusteellisesti islamin roolia maahanmuutossa. Islaminuskoisten suhteellinen osuus väestöstä tulee väistämättä kasvamaan. Tämä ei johdu pelkästään korkeammasta syntyväisyydestä, vaan myös siitä, että suuri osa heistä hakee itselleen aviopuolison entisestä tai vanhempiensa kotimaasta. Niinpä puolet turkkilaisperäisistä Saksan kansalaisista noutaa puolisonsa Turkista. Britanniassa 60 % pakistanilaisista ja bangladeshiläisistä noutaa itselleen puolison näistä maista. Tästä syystä toisen ja jopa kolmannen polven siirtolaisten integrointi on vaikeaa ja usein islaminuskoiset eivät edes halua integroitua. Tanskassa huomattiin muslimiväestön jatkavan kasvuaan, vaikka uusien oleskelulupien myöntämistä tiukennettiin huomattavasti. Selitys oli juuri tässä. Sen vuoksi rajoitettiin avioliittolailla nuorten morsianten hakua EU:n ulkopuolelta, mikä tepsi.
Caldwell analysoi sattuvasti myös länsimaisten yhteiskuntien myöntyväisyyttä islamiin perustuville erityisvaatimuksille, jotka uhkaavat sananvapautta. Voltaire'n uskontokritiikki perustui aikanaan pitkälti satiiriin, mikä tuskin enää olisi mahdollista, kun se meillä herkästi tulkitaan rasismiksi tai islamofobiaksi.
Caldwell kuvaa hyvin sen, kuinka 1960- ja 1970-luvuilla, kun muuttoliike Eurooppaan alkoi, ajateltiin yleisesti, että muuttajat tekevät aikansa töitä ja palaavat sitten kotimaahansa. Kukaan ei ajatellut, että he jäävät pysyvästi ja tuovat vielä perheensä ja ehkä koko sukunsakin Eurooppaan. Lukuisista yksilötasolla tehdyistä ratkaisuista kumuloituessaan aiheutui perustavaa laatua olevia yhteiskunnallisia muutoksia, joita kukaan ei tietoisesti "valinnut". Jos Eurooppa saa enemmän maahanmuuttajia, kuin mitä äänestäjät haluavat, se on selvä indikaatio siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi, Caldwell toteaa.
Islamin suhteen Caldwell päätyy pessimistiseen näkemykseen. "When an insecure, malleable, relativistic culture meets a culture that is anchored, confident and strengthened by common doctrines, it is generally the former that changes to suite the latter."
Kaiken kaikkiaan, tämä on kirja, joka ehdottomasti pitäisi saada kustannettua suomeksi. Kun meillä herkästi sanotaan, että maahanmuuton määriä ja seurauksia liioitellaan ja niillä pelotellaan, Caldwell kertoo lukuisin esimerkein ja tilastoin, mitä on jo tapahtunut tai mitä väistämättä tapahtuu meitä "edellä" olevissa länsimaissa. Sitten kun suomalaiset ovat vähemmistönä omassa pääkaupungissaan, mikä jos nykyinen maahanmuuttopolitiikka jatkuu, tapahtuu vuonna 2040 tai viimeistään 2050, on mahdotonta enää muuttaa kehityksen suuntaa.   

[Noottikriisi]

Yksi uusi mielenkiintoinen nippelitietokin tuli opittua, tällä kertaa Saksasta; maahanmuuttajien määrä nousi siellä vuosien 1971 ja 2000 välillä kolmesta miljoonasta seitsemään ja puoleen miljoonaan. Työtä tekeviä maahanmuuttajia Saksassa oli vuonna 1971 kaksi miljoonaa ja vuonna 2000... kaksi miljoonaa.

Olen tämän saman, tai vastaavan tilastotiedon jostain toisesta Euroopan maasta, kuullut ennenkin ja se on vahvistanut käsitystäni että työperäinen maahanmuutto johtaa samoihin huoltosuhdeongelmiin kuin sosiaalinenkin maahanmuutto.

[Zngr]

Löytyy hyllystä. Caldwell ei ole lennokkain ja sujuvin kirjoittaja, mutta jaksaa sisältää lähdetiedot ja tekee muutenkin järjestelmällistä työtä.

Suosittelen.

[Roope]

Marko Hannula: Kulturaalinen relativismi: läntisen liberalismin suurin virhe

Työkaverini patisti minua pari kuukautta lukemaan Christopher Caldwellin teoksen Reflections on the Revolution in Europe. Annoin vihdoinkin periksi ja luin sen eilen. Hän oli oikeassa: Reflections... on ehkä paras lukemani Eurooppaa, islamia, ja mantereen demograafista muutosta käsittelevä kirja. [...]

Suomen Kuvalehti 21.8.2010

[Kallioinen Käsi]

Olipa hyvä ja selkeä kirjoitus Maunulalta! Lisää tällaista argumentointia ja pohdintaa valtalehdistössä!

[mishrak]

Marko Hannula: Kulturaalinen relativismi: läntisen liberalismin suurin virhe

Työkaverini patisti minua pari kuukautta lukemaan Christopher Caldwellin teoksen Reflections on the Revolution in Europe. Annoin vihdoinkin periksi ja luin sen eilen. Hän oli oikeassa: Reflections... on ehkä paras lukemani Eurooppaa, islamia, ja mantereen demograafista muutosta käsittelevä kirja. [...]

Suomen Kuvalehti 21.8.2010

Erittäin hyvä puheenvuoro. Minusta tämän pitäisi olla vaikka uutisalueella. Tänne se hukkuu...