Kirja: Loputon matka: Vietnamilaisten ja somal. kertomuksia pakolaisuudesta

[Topelius]

Kun tuonne Suositeltavaa luettavaa -osioon ei voi uusia ketjuja tehdä, niin menköön tänne. En tiedä, onko kyseisestä tutkimuksesta kirjoitettu täällä ennen, mutta (yleensä hävyttömän surkeasti ja satunnaisesti toimiva) hakutoiminto ei ainakaan saattanut nähtävilleni mitään.

Törmäsin siis netissä tällaiseen vuonna 2005 kirjoitettuun työministeriön työpoliittiseen tutkimukseen pakolaisuudesta. Tutkimus on samalla Marja Pentikäisen sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkimus Helsingin yliopistossa. Vastaväittelijänä toimi siis Hommafoorumin vanha tuttu, J.P. Roos.

Linkki tutkimukseen [pdf, 295 sivua]

Olen itse vähän kiireinen, mutta tässä olisi potentiaalisen mielenkiintoista kahlattavaa jollekin jolla on liikaa aikaa. Lopussa olevissa viite- ja kirjallisuusluetteloissa on kenties myös paljon hyviä lukuvinkkejä.

Tiivistelmä

Tutkimuksessa  kuvataan  pakolaisuuden  kulkua  rajanylityksinä  sekä  pakolaisten  kokemuksia heidän kertominaan. Kohteena olevat kaksi pakolaisryhmää, vietnamilaiset  ja somalialaiset, ovat tulleet  Tampereelle  eri  statuksilla:  kiintiöpakolaisina,  turvapaikanhakijoina  ja perheenyhdistämisen  kautta.  Tutkimus  on  suoritettu  1990-luvun  lopulla,  jolloin  pakolaisten  määrä lisääntyy Suomessa ja luodaan ensimmäistä kertaa kansallista pakolaispolitiikkaa.  

Pakolaisuuden  tutkiminen  edellyttää  haastateltavien  halua  kertoa  ja  jakaa  tutkijan  kanssa kokemuksiaan,  jotka  ovat  yksilöille  henkilökohtaisia  ja  satuttavia.  Haastattelututkimuksessa analysoidaan  pakolaisuuden  prosessia  sekä  pakolaisten  kerrottua  elämää.  Samat  ihmiset  ovat tutkimuskohteina  sekä yksilöinä että hallinnollisesti eri  statusten  ja yhteisöjen edustajina; heillä on mm. erilainen kulttuuri, uskonto, kieli ja erilaiset pakolaiskokemukset.

Perusaineisto  on  koottu  haastatteluin,  joista  hahmottuu  jokaisen  elämäntarina.  Nämä kertomukset  etenevät  juonellisesti,  ja  kaikissa  esiintyy  alkutila,  muutos  sekä  lopputila. Pakolaisuuden  etenemisen  tarkastelun  kehyksenä  on  van  Gennepin  siirtymäriittiteoriaan soveltama  kolmivaiheinen  tutkimusmalli,  jota  olen  täydentänyt  neljännellä  vaiheella  –  näistä rakentuu  pakolaisuuden  prosessin  kuvaukseni:  Irtaantuminen  merkitsee  pakoon  lähtöä, pakomatkaa ja laittomuutta. Välitilassa pakenijat pääsevät pakolaisuudessaan laillisuuden piiriin. Kotimaa  ja  aiempi  elämä  ovat  jääneet  taakse  ja  odotetaan,  mitä  tulevaisuus  tuo  tullessaan. Liittymisvaiheessa  pakolaisten  oikeudellinen  asema  vakiintuu,  ja  heistä  tulee  kuntalaisia, tamperelaisia  ja  vähitellen  Suomen  kansalaisia.  Asettuminen  ja  elämä  Suomessa  pääsevät käyntiin,  kun  ihmiset  löytävät  oman  paikkansa  ja  tilansa.  Tarina  etenee  kronologisesti tapahtumaketjuna, jolle merkitystä antavat pakolaisuuden alun ja päättymisen epäselvyys.

Tutkimukseni  osoittaa,  kuinka  haastateltavien  perheyhteisöjen  ja  oman  kulttuurin merkitykset jatkuvat ja muuttuvat transnationaalisiksi pakolaisuuden edetessä eri maihin. Heidän perheidensä monisukupolvisuuden  piirteet  katoavat  ja  sosiaaliset  verkostot  supistuvat. Uudessa elämäntilanteessa  kollektiivinen  kulttuuri  etsii  uomiaan  ja  erilaisuus  tuntuu  suhteessa  sekä vanhaan  että  uuteen  kotimaahan.  He  kokevat  olevansa  diasporassa  yhä  pakolaisina  ja  eri asemassa  kuin  valtaväestö.  Vaikka  heidän  identiteettinsä  hämärtyy,  kotimaan  kulttuurin  ja uskonnon merkitykset  korostuvat.  Hyviltä  tuntuvat  ne  kokemukset,  jolloin  he  voivat  tilanteen mukaan yhdistää alkuperäistä  ja uutta kulttuuriaan. Pakolaisuus on monille  loputon matka oman tilan, paikan ja minuuden etsimisessä.  

Avainsanat: pakolainen, turvapaikanhakija, perheenyhdistäminen, kokemus, kulttuuri, uskonto

[slange]

Kiitos vinkistä ja linkistä. Laitetaan työn alle.