Hans-Hermann Hoppe: Demokratia riittää

[sozaburo]

Kuvittele maailmanhallitus, demokraattisesti valittuna periaatteella yksi ihminen yksi ääni maailmanlaajuisesti. Millainen olisi todennäköinen vaalitulos? Mitä todennäköisemmin saisimme kiinalais-intialaisen koalitiohallituksen. Ja mitä tämä hallitus todennäköisimmin päättäisi tehdä tyydyttääkseen tukijoitaan ja tullakseen uudelleen valituksi? Hallitus oletettavasti katsoisi niin kutsulla läntisellä maailmalla olevan liikaa vaurautta ja lopuilla, erityisesti Kiinalla ja Intialla, liian vähän, ja sen vuoksi vaadittaisiin järjestelmällistä varallisuuden ja tulojen uudelleenjakoa. Tai kuvittele omassa maassasi että äänioikeus laajennettaisiin seitsemänvuotiaisiin. Vaikka hallitus ei luultavasti koostuisi lapsista, sen politiikat varmasti heijastelisivat lasten "oikeutettuja huolia" päästä "riittävästi" ja "tasa-arvoisesti" käsiksi  "ilmaisiin" hampurilaisiin, limsaan ja videoihin.

...

Täten demokratian tunnistaminen suosittuna varallisuuden ja tulojen uudelleenjaon koneistona, yhdessä erään taloustieteen kaikkein perustavanlaatuisimman periaatteen kanssa—että sitä mitä tuetaan, saadaan lisää—tarjoaa avaimen nykyisen aikakautemme ymmärrykseen.

Kaikki uudelleenjakaminen, huolimatta kriteereistä mihin se perustuu, pitää sisällään "ottamisen" alkuperäisiltä omistajilta ja/tai tuottajilta ("hyväosaisilta") ja "antamisen" ei-omistajille ja ei-tuottajille ("vähäosaisille"). Kannustimet kyseessä olevan asian alkuperäiselle omistamiselle tai tuottamiselle vähenevät, ja kannustimet olla ei-omistaja ja ei-tuottaja nousevat. Vastaavasti seurauksena yksilöiden tukemiseen koska he ovat köyhiä, köyhyys tulee lisääntymään. Ihmisten tukeminen koska he ovat työttömiä, luo lisää työttömyyttä. Yksinhuoltajaäitien tukeminen verorahoista johtaa lisääntyneeseen yksihuoltajuuteen, "aviottomuuteen" ja eroihin. Lapsityövoiman kieltämisellä siirretään toimeentuloa lapsiperheiltä lapsettomille henkilöille (työvoiman laillisen rajoittamisen seurauksena palkkatasot nousevat). Vastaavasti syntyvyys laskee. Toisaalta tukemalla lasten koulutusta luodaan vastakkainen vaikutus. Tuloja siirretään lapsettomilta ja vähälapsisilta monilapsisille. Tämän seurauksena syntyvyys nousee. Kuitenkin tällöin lasten arvo taas laskee, ja syntyvyys laskee sosiaaliturvajärjestelmän seurauksena, sillä tukemalla eläkeläisiä (vanhoja) nykyisille toimeentulojen ansaitsijoille (nuorien) määrätyillä veroilla, perheinstituutio—sukupolvien välinen side vanhempien, isovanhempien ja lapsien välillä—on järjestelmällisesti heikentynyt. Vanhat eivät enää tarvitse heidän lapsiensa tukea, jos he eivät ole varautuneet vanhuuteensa, ja nuoret (tyypillisesti vähäisemmällä kerääntyneellä varallisuudella) joutuvat tukemaan vanhoja (tyypillisesti enemmällä kerääntyneellä varallisuudella) eikä toisin päin, kuten on tyypillistä perheissä. Vanhempien toiveet lapsista ja lasten toiveet aikuisista vähenevät, perheiden hajoamiset ja häiriintyneet perheet kasvavat, varautumisen toiminnot—säästäminen ja pääoman muodostaminen—laskevat, kulutuksen noustessa.

Tukemalla sairaaksi tekeytyviä, neurootikkoja, huolimattomia, alkoholisteja, huumeista riippuvaisia, aidsiin sairastuneita ja fyysisesti sekä henkisesti "haasteellisia" vakuutuslainsäädännöllä ja pakollisella terveysvakuutuksella, tulee olemaan enemmän sairautta, sairaaksi tekeytyviä, neuroottisuutta, piittaamattomuutta, alkoholismia, huumeriippuvuutta, aids-infektioita ja fyysisesti sekä henkisesti jälkeenjääneitä. Pakottamalla ei-rikolliset, mukaan lukien rikosten uhrit, maksamaan rikollisten vankeudesta (sen sijaan että rikolliset korvaisivat uhreilleen ja maksaisivat täyden korvauksen kiinniottamisestaan ja vankeudestaan), rikollisuus lisääntyy. Pakottamalla liikemiehet "vähemmistöjä tukevan toiminnan" ("ei-syrjivillä") ohjelmilla työllistämään enemmän naisia, homoseksuaaleja, mustia tai muita "vähemmistöjä" enemmän kuin he haluaisivat, tulee olemaan enemmän työllistettyjä vähemmistöjä, ja vähemmän työnantajia sekä vähemmän miehiä, heteroseksuaaleja ja valkoisia työllistettynä. Pakottamalla yksityismaanomistajat ympäristölainsäädännöllä tukemaan ("suojelemaan") maillaan majailevia "uhanalaisia lajeja," tulee olemaan enemmän ja paremmin voivia eläimiä, sekä vähemmän ja huonommin voivia ihmisiä.

Kaikkein tärkeimpänä pakottamalla yksityisen omaisuuden omistajat ja/tai markkinoilta tulonsa ansaitsevat (tuottajat) tukemaan "poliitikkoja," "poliittisia puolueita" ja "virkamiehiä" (poliitikot ja julkiset työntekijät eivät maksa veroja, vaan heille maksetaan verovaroista), tulee olemaan vähemmän omaisuuden muodostumista, vähemmän tuottajia ja vähemmän tuottavuutta, ja yhä enemmän tuhlausta, "parasiittejä" ja loisena elämistä.

Teksti kokonaisuudessaan.

[M.K.Korpela]

Kirjoitettuaan sen melko ymmärrettävän kritiikin maailmanhallitusta vastaan , Hoppe vetää mutkat suoriksi siten-että-tämä-nyt-liittyy-tähän.

Sosiaaliturvan passivoiva elementti on tunnettu ongelma hyvinvointivaltiossa , mutta nyt vain on niin että mitään dramaattista libertrariaanista kumousta ei tarvita , vaan aivan yksinkertaisesti patistetaan pinnareita työmarkkinoiden pakkoelementeillä. Mikäli työpaikka tai tarjottu koulutuspaikka ei kelpaa niin siinä tapauksessa yksilän oikeus sosiaaliturvaan katkaistaan.

Lapsityövoiman kieltämisellä siirretään toimeentuloa lapsiperheiltä lapsettomille henkilöille.

Paskapuhetta mallia 1850.

[Simo Hankaniemi]

Hoppe olisi voinut lisätä, että tukemalla poliisia ja armeijaa tuetaan ihmisten kyvyttömyyttä hoitaa itse omat oikeudelliset ja turvallisuuteen liittyvät ongelmansa. Ylläpitämällä keinotekoista rauhaa tuetaan ylikansoittumista, turhaa tuotantoa, biologista rappeutumista, luonnonvarojen tuhlausta ja saastumista. Jne.

[Uljanov]

Toisaalta joissain asioissa valtiointervention puute johtaisi varmaan tuhoon. Esim. jos luonnonvaroja tai ympäristöpäästöjä ei kontrolloitaisi, ei kilpailun kierteessä taistelevilla yrityksillä olisi halua tai edes mahdollisuutta käyttäytyä järkevästi, ja varat syötäisiin ja ympäristö tuhottaisiin pikavauhtia. Koska se yritys, joka esim. ensimmäisenä alkaisi rajoittaa puidenhakkuuta metsien katoamisen pelossa yksinkertaisesti ajautuisi ensimmäisenä konkurssiin, ja tilalle tulisi uusi yritys joka oppisi edellisen "virheistä" ja hakkaisi metsää kuin viimeistä päivää vielä kun sitä riittää. Tämän tilanteen välttämiseksi tarvittiin valtiointerventiota ja metsänomistus yksityistettiin. Esimerkkejä voisi keksiä loputtomasti. Kontrolloimattomassa kilpailussa tuottavuus on ainoa arvo, joka mahdollistaa yrityksen olemassaolon, ja tuottavuuden maksimoimiseksi tehdään ratkaisuja joiden tiedetään pitkällä tähtäimellä johtavan katastrofiin. Koska "jos me emme tätä tee, niin joku muu tekee kyllä"

[Vasarahammer]

Minusta otsikon avauksessa esitetty kirjoitus on sinällään relevantti demokratian kritiikki.

Silloin, kun demokratian kautta pyritään siirtämään rahaa toisten taskuista omiin tai omien kannattajien taskuihin, harjoitetaan ns. jakopolitiikkaa. Minusta demokratiaan sinänsä sisältyy tämä mahdollisuus, jota konkreettisimmin Suomessa harjoittavat Kepu ja Demarit.

Logiikka on siis yksinkertainen. Jos puolue X haluaa ottaa Peralta rahat ja antaa ne Matille, Matti todennäköisesti äänestää puoluetta X. Mitä enemmän meillä on matteja, sitä vähemmän meillä on Peran kaltaisia. Jakopolitiikka synnyttää itsessään matteja, jotka odottavat puolueen X täyttävän heidän taskunsa.

En silti ole vakuuttunut, että yritykset muuttaa järjestelmää olisivat a) realistisia b) johtaisivat parempaan lopputulokseen.

[IDA]

Mistä tuo Samin kuva on? Veikkaan Singaporea tai Filippiinejä.

Vihreät ovat varastaneet lähivastuun periaatteen ( subsidiarisuusperiaate )  katoliselta kirkolta - eivätkä oikeasti kannata sitä vaan vallan keskittämistä mahdollisimman kauas kansalaisista - mutta kannatan sitä siitä huolimatta. Kannattaisi ensimmäiseksi lähteä siitä, että jossain vaiheessa valtaa tullaan palauttamaan eurokomissaareilta kansalliselle tasolle - Suomi on tässä täydellinen ajopuu ellei sitten intoudu eroamaan koko unionista - jolloin ollaan paljon lähempänä demokratiaa kuin nyt. Siihen asti voi vaikka ihmetellä kunnanvaltuustoja ja osallistua intonsa ja kykyjensä mukaan paikalliseen politiikkaan.

[Vasarahammer]

Luin alkuperäistä tekstiä vain vähän alusta, mutta ymmärsin asian niin, että siinä ehdotetaan äänioikeuden muuttamista siten, että verovaroista palkkansa saavat ja yhteiskunnan tuella elävät eivät saisi äänestää lainkaan. Äänioikeus edellyttäisi siis jonkinlaista kontribuutiota vaurauden synnyttämiseen. Lienee turha sanoa, että tällaisen mittaaminen on aika vaikeaa, koska yksityisellä sektorillakin julkinen puoli on usein iso asiakas.

[herranen]

Esitetään nyt sitten vaihtoehto toiselta laidalta:

Indigenous democracy - Indigenogracy

To understand this communitarian pattern of living, it is necessary to understand the values and lifestyles of indigenous peoples, since these do not conform to "democracy" as understood by the elite of the North and West. For the people of the North and West, democracy is primarily concerned with individual freedom or with free movement of Capital; this is contrary to Indigenous Democracy, which rejects both these ideas. Indigenocracy asserts that societies should be established on the basis of communitarian lifestyle, community labour, and egalitarianism.

Granshyam : Indigenocracy[...], julkaisussa "Sustainable futures".

[IDA]

Luin alkuperäistä tekstiä vain vähän alusta, mutta ymmärsin asian niin, että siinä ehdotetaan äänioikeuden muuttamista siten, että verovaroista palkkansa saavat ja yhteiskunnan tuella elävät eivät saisi äänestää lainkaan. Äänioikeus edellyttäisi siis jonkinlaista kontribuutiota vaurauden synnyttämiseen. Lienee turha sanoa, että tällaisen mittaaminen on aika vaikeaa, koska yksityisellä sektorillakin julkinen puoli on usein iso asiakas.

Voi olla, että olen liian tohkeissani lokalisaatiosta mutta paikallisella tasolla tuokin toimisi ilman, että pitäisi luopua "yksi mies/nainen yksi ääni" - periaatteesta. Sillä, joka on luonut vaurautta tai toiminut muuten esimerkillisesti on paljon helpompi saavuttaa päättäviä asemia, kuin sellaisella joka ei ole.

Ongelma on tavallaan se, että poliittinen elämä on ulkoistettu poliitikoille sen sijaan, että ihmiset ottaisivat siihen osaa. Suuretkin dirikat ajattelevat nykyään, että ok: tuo puolue ajaa meidän etua, eivätkä itse varsinaisesti osallistu, asetu ehdolle ja toimi vaan pysyttelevät ainoastaan taustalla. Sama tietysti käänteisesti, eli syrjäytyneimmät eivät viitsi edes äänestää.