Kohti reaalimonikulttuurista yhteiskuntaa

[Samuli Salminen]

Kohti reaalimonikulttuurista yhteiskuntaa

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, kuinka olisi teoreettisesti mahdollisimman kätevää käsitellä sitä valtavaa eroa, joka nyky-yhteiskunnassa vallitsee nykykäsityksen mukaisen ideaalisen monikulttuurisen yhteiskunnan, jossa lukuisat eri etniset ryhmät eläisivät sulassa sovussa huolimatta poikkeavista tavoistaan ja arvomaailmoistaan, ja käsinkosketeltavan reaalitodellisuuden välillä. Haluamani vertailukohdan ja eräänlaisen analogian nykytilanteeseen löysin pohtiessani, millainen tilanne oli itäblokin maissa 1970-luvulla.

Viimeistään tuona pysähtyneisyyden aikanahan Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa ymmärrettiin, että sosialismin implementointi täydellisen toimivaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, joka johtaisi työväestön dialektisen materialismin pohjalta luotuun paratiisiin, ei ehkä toteutuisikaan aivan lähiaikoina.

Tämän epäonnistumisen syihin en juuri tahdo tässä pohdinnassa puuttua. Tärkeämpää on se, kuinka havaitut, ja lopulta virallisella tasolla tunnustetut ongelmat, pyrittiin selittämään. Lähtökohtana tähän toimi ainakin virallisella tasolla se kanta, joka säilyi aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka: sosialistisessa järjestelmässä ei ollut itsessään inherentisti mitään vikaa. Kaikki ongelmat olivat joko seurausta järjestelmän puutteellisesta toimeenpanosta tai jo bolshevikkien vallankumouksesta saakka lukuisista puhdistuksista huolimatta aina nurkan takana vaanineiden luokkavihollisten, sabotöörien ja kapitalistien aikaansaannoksista. Näitäkin pahempia (luokka)vihollisia olivat ne yksittäiset henkilöt, jotka oman henkilökohtaisen turvallisuutensakin peliin laittaen uskaltautuivat kritoisoimaan järjestelmän perustuksia.

Pääpointti siis oli, ettei todelliseen sosialismiin oltu vielä kyetty siirtymään, koska järjestelmän ulkopuolisista syistä johtuen oli juututtu vielä toistaiseksi ratkaisemattomia ongelmia sisältäneeseen vaiheeseen, reaalisosialismiin. Tämän propagandistisen uudiskäsitteen, joka sittemmin kääntyi itseään vastaan, tarkoituksena oli kuvata väliaikaista yhteiskunnallista tilaa, josta viimeisen taiston myötä sitten otettaisiin suuri harppaus siihen todelliseen sosialismiin. Toisin kuitenkin kävi: ongelmat vain kasvoivat ja  utopian tavoittelu romahti lopulta omaan mahdottomuuteensa.

Kuinka tämä kaikki sitten liittyy 2000-luvun monikulttuuriin ja sen pohjalta uutta utopistista yhteiskuntamallia propagoivaan ideologiaan eli monikultturismiin? En toki pyri väittämään, että 1970-luvun sosialistisen yhteiskuntamallin ja nyt 2000-luvulla monikulttuurisen yhteiskuntamallin tavoittelut olisivat jotenkin identtisiä. Tämä olisi hölmöä monestakin syystä. Pyrkimykseni on sen sijaan tarkastella niiden toimintatapojen ja käytettyjen diskurssien yhteneväisyyksiä, jotka nykyään muistuttavat reaalisosialismia. Tämä tarkastelu on jo ensiarvoisen tärkeää senkin seikan vuoksi, että monet 1970-luvulla Suomessa sosialistista mallia ajaneet ovat tätä nykyä edistämässä monikulttuurista mallia yhteiskunnan johtavilla paikoilla.

Nykyisissä Länsi-Eurooppalaisissa, ja kasvissa määrin myös suomalaisessa, yhteiskunnissa Euroopan ulkopuolelta kotosin olevat, erityisesti muslimimaahanmuuttajaryhmät, kasvattavat kokoaan ja vaikutusvaltaansa. Monikultturismin kannattajien mukaan tämä yhteiskuntien etninen monimuotoistuminen johtaa kulttuurin rikastumiseen ja erilaisten ihmisten kohdatessa toisensa oikeissa olosuhteissa lopulta monikulttuuriseen ihanneyhteiskuntaan. Tällaisessa ihanneyhteiskunnassa emme  kuitenkaan vielä elä, vaan lisääntyneen monikulttuuristumisen myötä ovat tulleet (LOTia, http://laivaontaynna.blogspot.com/, mukaillen) lieveilmiöt kuten turvapaikkaturismi, jengiraiskaukset, rasismi, puukotukset, rikosaallot, gettoutuminen, ankkurilapset, rotumellakat, sharia sekä viime kädessä hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen kantokyvyn murtuminen.

Lueteltujen laajojen ongelmien olisi voinut olettaa herättävän vilkasta julkista keskustelua niissä länsi-eurooppalaisissa yhteiskunnissa, joita asia eniten koskee. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Ongelmien olemassaolo on kyllä myönnetty monessa maassa, mutta muutamaa henkilöä lukuunottamatta kukaan ei ole kuitenkaan kyseenalaistanut itse monikulttuurista järjestelmää, joka  mm. mahdollistaa länsimaisille liberaaleille arvoille vastakkaisten arvojärjestelmien tasavertaisen ja paralleellin olemassaolon näiden valtioiden sisällä. Suomessakin on viime aikoina, ja erityisesti Jussi Halla-ahon vaalimenestyksen myötä, julkisessa keskustelussa myönnetty näiden ongelmien olemassaolo, mutta täälläkään itse järjestelmää ja sitä ajavaa ideologiaa ei ole valtiomahtien toimesta asetettu kriittisen tarkastelun alle. Itse monikulttuuri on otettu jonkinlaisena aksiomaattisena luonnonlakina ja välttämättömyytenä.

Mistä löytyvät sitten syyt näihin monikulttuurin myötä kasvaviin ongelmiin? Annetaan vaikkapa maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin ja pääministeri Matti Vanhasen vastata tähän. "Thorsin mukaan yksittäisten maahanmuuttajaryhmien kuten somalien tai irakilaisten kotoutumisen ei voida sanoa epäonnistuneen, vaikka heidän työttömyytensä olisikin huomattavasti muita maahanmuuttajaryhmiä korkeampi. Maahanmuuttoministeri uskoo, että kyse on pikemminkin suomalaisten rasismista. 'Mitä muuta se voisi olla? ...'" (Helsingin Sanomat 21.1.2009). Vanhanen on samoilla linjoilla: "Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava." (Iltalehti 14.1.2009). 

Näitä esimerkkejä löytyisi tukuittain lisää, mutta jo näistä paistaa läpi kuitenkin sama idea kuin reaalisosialismin aikaan: syy monikulttuurisen ihanneyhteiskunnan syntymättömyyteen ei löydy järjestelmästä itsestään, vaan sen ulkopuolisista sitä vastustavista voimista. Reaalisosialismin aikaan syy oli luokkavihollisissa ja järjestelmän puutteellisessa toimeenpanemisessa. Nyt syy on rakenteellisessa rasismissa, äärioikeistossa ja liian vähäisessä maahanmuuttajien määrässä. Yhteistä näillä kahdelle on se, että järjestelmää vastustava voima oli/on jossakin näkymättömissä ja vaikeasti havaittavissa. Reaalisosialismia julkisesti kritisoineet loikkasivat aikoinaan länteen, jos suinkin kykenivät. Nykyään monikulttuuria kritisoivat leimataan demonisoivasti natseiksi ja rasisteiksi. Heillä tosin ei ole nykyään mahdollisuutta paeta "vapaaseen maailmaan."

Johdattelemani analogia reaalisosialismin kanssa on vietävä loppuun: kutsun uutta ja uljasta yhteiskuntamallia, johon olemme astumassa, reaalimonikulttuuriseksi. Nimitykselle on mielestäni perustellut syyt, kuten oli aikoinaan reaalisosialismille: reaalitodellisuus on  niin kaukana utopian luomasta haavekuvasta, että on hyvä olla olemassa käsite, jolla kuvata utopian toteuttamisyrityksen aikaansaamaa todellista tilaa yhteiskunnassa. Reaalimonikulttuurisuus on siitäkin käyttökelpoinen, että se kertoo siitä, kuinka ihmiset todella, reaalisesti, kokevat kulttuurinsa rikastumisen.

Jos monikulttuuri kuuluu erilaisten monikulttuurisuusseminaarien juhlapuheisiin ja maahanmuuttoministerin kielenkäyttöön, niin reaalimonikulttuurisuus toteutuu ja voi hyvin mm. maahanmuuttajalähiöissä, Kaisaniemen puskissa, turvakodeissa, eräissä Itä-Helsingin kouluissa ja esimerkiksi tässä tuoreessa yksittäistapauksessa (http://yrjoperskeles.blogspot.com/2009/01/erst-yksittistapauksesta.html), jossa 30 somalinuorta etsi pesäpallomailoin ja mattoveitsin suomalaisnuoria telottavaksi. Toinen sangen valottava esimerkki monikulttuurin ja reaalimonikulttuurin välisestä erosta on Päivi Lipposen ja Mirja-Tytti Talibin Helsingin Sanomien Vieraskynässä 21.11.2008 julkaisema monikultturistinen puheenvuoro, jossa he langettavat monikulttuuristen oppilaiden huonommat tulokset opettajien asenteiden syyksi. Helsingin Sanomissa julkaistiin 26.11.2008 vastiinena tähän mielipidekirjoitus, jossa reaalimonikulttuurin kokevat opettajat tyrmäsivät Lipposen ja Talibin opettajien asenteita koskevat väitteet.

Kuinka tällainen järjestelmä ei sitten kaadu heti sen levätessä näinkin heikolla perustalla? Siitä kuinka monikulttuuri nousi asemaansa, jota se nyt nauttii, on kirjoitettu muuallakin, joten en paneudu siihen tässä. Kuten reaalisosialismin aikaan, nytkin yksi tärkeä tekijä on yhteiskunnan jäsenten indoktrinointi ideologian kannattajaksi pienestä pitäen. Nykyisessä tapauksessa tämä tapahtuu pääasiassa monikulttuuri- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen avulla.

Tätä tärkeämpänä tekijänä pidän kuitenkin valtamedian uutisointia, joka noudattelee linjaa, joka pyrkii esittämään nykyisen kehityskulun monikulttuurin eikä niinkään reaalimonikulttuurin mukaisena. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että lehtiin tehdään syvähaastatteluja yksittäisistä Suomeen onnistuneesti integroituneista kolmannen maailman maahanmuuttajista samaan aikaan, kun Pariisin lähiöiden mellakoitsijoita kutsutaan hieman arvoituksellisesti nuorisoksi. Myöskään rasistileiman tehokkuutta ei sovi aliarvioida. Nyky-yhteiskunnassa tämä lienee yksi pelätyimmistä leimoista, jonka voi otsaansa saada – eikä sitä saa siitä enää pois kulumallakaan.

Lopuksi on kuitenkin huomioitava, että reaalisosialistiset järjestelmät kaatuivat varsin nopeasti. Kuilu reaalisosialistisen todellisuuden ja utopistisen sosialisimin välillä oli käynyt niin leveäksi, etteivät sitä pitäneet enää kasassa mitkään kulissit. Järjestelmä kaatui yksinkertaisesti omaan mahdottomuuteensa. Kehityskulku monikulttuurin suhteen tuntuu olevan samanalainen.

Ihmisten kokema verenpunainen reaalimonikulttuurisuus on niin kaukana monikulttuurin maalailemasta ruusunpunaisesta haavemaailmasta, että kasvava joukko ihmisiä on ruvennut kyseenalaistamaan koko nykyisen monikulttuurin ja siitä positiiviseen ääneensävyyn kirjoittavan ja puhuvan median ja poliitikot ja muut yhteiskunnan auktoriteetit. Tätä kehitystä todellisuuden ja utopian väliseen tiedostamiseen 1970-luvuun verrattuna on edesauttanut valtavasti internetin olemassaolo. Se on antanut monikulttuurin ja monikultturismin kriitikoille ja asiasta kiinnostuneille massoille väylän löytää toisensa. Ei siis mikään ihme, että internetin valvontaa halutaan lisätä. Täytyy vain toivoa ja erityisesti toimia niin, että nykyinen monikulttuurisuus kaatuu ennen kuin otamme Sisäasiainministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen Radio Suomen Taustapeilissä 9.9.2008 maalaileman suuren harppauksen monikulttuuristumisessa.

[Pöllämystynyt]

Kiitos! Todella osuva vertaus neuvostoaikoihin. Palaan asiaan, kun olen sulatellut tätä hieman.

[Katselija]

Kiitos hienosta avauksesta. Tulee mieleeni Emile Durkheimin jo toistasataa vuotta sitten tekemä erottelu mekaaniseen ja orgaaniseen solidaarisuuteen. Minulla ei nyt ole hänen kirjaansa työnjaosta käsillä, joten esitän ajatuksen löyhästi.

Durkheimin mukaan yhteiskunnallinen kehitys on samankaltaista kuin luonnonevoluutio, lajien synty ja eriytyminen. Elämää, biomassaa voi olla olemassa yhä enemmän, kun se eriytyy yhä erilaisemmiksi muodoiksi, jotka hyväksikäyttävät toisiaan: saalistajia ja saaliita, raaka-aineita ja hyväksikäyttäjiä, isäntiä ja loisia.

Vastaavasti yhteiskunnat kasvaessaan eriytyvät työnjaon ja elämäntyylien mukaan. Raaka, alkuperäinen olemassaolon kamppailu "samasta" jalostuu enemmän yhteistoiminnaksi, jossa eri toimijoilla on erilaiset taidot, roolit, tavoitteet ja arvot. Yksi osaa yhtä, toinen toista; yksi tavoittelee rahaa, toinen mainetta, kolmas viisautta, neljäs elämyksiä, viides ekologista elämäntapaa: näin he eivät tuhoavasti kamppaile samasta, vaan mahtuvat sovinnollisesti yhteen.

Tällainen on tietysti monikulttuurisuuden idea: me eri osaamisperinteiden, elämäntyylien ja arvojen kantajat mahdumme sovinnollisesti samaan tilaan kun olemme erilaisia. Mutta sovittuminen yhteen ei tapahdu muitta mutkitta eikä millään yksioikoisella maahanmuuttopolitiikalla. Evoluutio on hapuileva prosessi, jossa ne, jotka eivät sovitu, tuhoutuvat pois.

Yhteiskunnallisen evoluution varhaisemmassa vaiheessa korostuu mekaaninen solidaarisuus. Siinä siis kaikki tai ainakin suuret ryhmät pyrkivät vielä samaan eli elinkeinorakenne on yksinkertainen. Vaadittavat hyveet ovat myös samat: esimerkiksi fyysinen voimakkuus, alistuminen kuriin yms. Ihmisiltä vaaditaan yhdenmukaisuutta; yhteinen uskonto on siihen sopiva. Tässä kehitysvaiheessa erilaisuus ei olisi rikkautta, sitä ei osattaisi sovittaa tuohon verraten mekaanisesti toimivaan kokonaisuuteen. Päinvastoin erilaisuuteen pyrkiminen olisi haitallista, sillä se olisi ristiriidassa vaaditun yhdenmukaisuuden ja samanlaisuuteen perustuvan solidaarisuuden kanssa.

Historiassa on esimerkkejä mekaanisen solidaarisuuden kulttuureista: Egypti, Roomakin, kirkon valta-aika; sääty-yhteiskunnissa kaikilta edellytettiin säädynmukaista käyttäytymistä. En malta olla sanomatta, että ehkä eräs Hitlerin Saksan ongelma oli siinä, että se vaati mekaanista solidaarisuutta vaikka yhteiskunnallinen kehitysvaihe olisi välttämättä jo edellyttänyt orgaanisen yhteenkuuluvuuden moninaisuutta.

Meidän, erityisesti Euroopan monikulttuurisuusongelman yksi tekijä näyttäisi olevan se, että tänne saapuu ihmisiä oloista, joissa vallitsee yksioikoinen mekaaninen solidaarisuus, eivätkä he hevin kelpaa tänne, eivät saa muodostettua rooliaan palikkana monimutkaisessa palapelissä. Ehkäpä he noissa epäonnistumisen paineissa vielä takertuvat juuri niihin epäsopiviin hyveisiin jotka tuntevat: yhdenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen omaan identiteettiinsä ja taustaansa päin, kasvattavat lapsensakin niihin tietysti. Tuo takertuminen on ymmärrettävää ja melkein kunnioitettavaakin, mutta menestymismahdollisuuksien kannalta surkeaa.

Kehittyneemmissä orgaanisen solidaarisuuden oloissa vallitsevat toiset hyveet kuin yhdenmukaisuus. Olennaista on yhteistoiminta: sopimukset ja niiden pitäminen, seurausetiikka. Se mikä on hyvä tai paha, määrittyy teon seurauksista, ei teon "oikeaoppisuudesta". Ja se, että pystyy asettumaan seurauksiltaan hyödylliseen yhteistoimintaan toisten kanssa, vaatii yksinkertaisesti yhteiskunnallista pätevyyttä.

Jos lähtökulttuuri on mekaanisen solidaarisuuden tasolla, niin kotoutuminen tänne on jättiläisponnistus: täytyy ymmärtää taustaansa olennaisesti monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa yhteiskunnallista todellisuutta voidakseen täällä toimia, ja samaan aikaan riisuutua omista tänne sopimattomista hyveistä.

Ne, jotka tulevat riittävän samantasoisista kulttuureista, vaikka erilaisistakin - Virosta, Itä-Aasiasta, Venäjältä -, sopeutuvat helpommin ja todella tervetulleesti rikastavat kulttuuriamme. Kiitos vielä kerran hienosta avauksesta. Pidän pohdiskeluasi ideaalisesta ja reaalisesta monikulttuurisuudesta osuvana, vaikken tässä juuri sitä keskustelua ole käynytkään, vaan olen koettanut ymmärtää jotakin reaalisen monikulttuurisuuden vaikeuksista.

[Maastamuuttaja]

Pitkätukan analyysi on oivallinen. Tämän päivän eurooppalainen todellisuus on saatu aikaan utopistisen ajattelun kautta, joka lähtee siitä virheellisestä premissistä, että kaikki ihmiset ovat "pohjimmiltaan hyviä".

Minä ainakin olen ilkeä ihminen - no, ainakin joskus.

[Zngr]

*clap* *clap*

Reaalimonikulttuuri hyvinkin. Nasevasti vetäisty.

[Kami]

Pitkätukan analyysi on oivallinen. Tämän päivän eurooppalainen todellisuus on saatu aikaan utopistisen ajattelun kautta, joka lähtee siitä virheellisestä premissistä, että kaikki ihmiset ovat "pohjimmiltaan hyviä".

Minä ainakin olen ilkeä ihminen - no, ainakin joskus.

Tämän päivän eurooppalainen todellisuus on saatu aikaan utopistisen ajattelun kautta joka syntyy siitä kun on perkeleesti kaikkea ja sen ajatellaan olevan ihan normijuttu ja kaikille itsestäänselvä oikeus. Ei se ole. On helppoa olla hyvä ja moraalinen kun saatana vessapaperissakin on eri kovuuksia saatavilla. Ei tarvitse olla ilkeä ja vittumainen kun saa muutenkin.

Kys. mekanismiin minusta kaikki harhaluulot omasta hyvyydestä perustuvat. Jokaisen suuren vaurauden takana on ruudinkäryä ja verta.

[Katselija]

Pitkätukka havaitsee, että on yhtäältä ideologinen monikultturismi, jossa on todellisuudelle vieraita piirteitä, ja reaalinen monikultturismin tila. Koetan tässä vähän avata, miksi tuollaiseen skitsofreniaan on ajauduttu. Rohkenen verrata Yhdysvaltoihin, vaikken tiedä sen todellisuudesta paljoakaan kun en ole edes käynyt.

Yhdysvallat on käsittääkseni hyvin voimakkaasti arvoyhteisö. On amerikkalaisuus, amerikkalaiset arvot joiden kunnioittamista vaaditaan. Ehkäpä ne kiteytyvät perustamisvaiheen tunnuksiin elämä, vapaus ja oikeus pyrkiä onneen. Amerikkalaiset arvot ehkä meille näkyvät raakana kapitalismina, mutta kyllä pyrkimys onneensa voi sisältää hyvinkin monenlaisia elämäntyylejä, joita siellä kyllä on. Kaiketi noiden arvojen toteutumisessa on puutteensa, mutta jotakin perusryhtiä ne antavat.

Tuo arvorakenne poikkeaa Ranskan suuren vallankumouksen perusarvoista vapaus, tasa-arvo ja veljeys. Eurooppalaisen arvoina on tasa-arvo ja veljeys, amerikkalaisen arvona oikeus pyrkiä onneen. Meillä on pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka amerikkalaisille on melkein kirosana. Siellä jos ei pärjää, annetaan tuhoutua tai jätetään yksityisen hyväntekeväisyyden piiriin.

Huomiota kiinnittää amerikkalaisten tietty karskius. Vankilassa on ihmisiä 10-15 kertaisesti se mitä meillä. Tässä joukossa mustilla nuorilla miehillä on valtava yliedustus. Eikä minun nähdäkseni ainakaan enemmistö sitä minään kummana pidä: on ainakin jotenkuten tasa-arvo lain edessä, joten jos tietty ihmisryhmä tekee enemmän rikoksia kuin muut, heidän edustajiaan on sitten enemmän vankilassakin.

Olen ehkä monien kanssa eri mieltä, mutta pidän meidän pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa suuressa arvossa. Se on kilpailuetu esim. amerikkalaiseen yhteiskuntaankin verrattuna. En tässä perustele enkä analysoi lähemmin. Ja totta kai hyvinvointiyhteiskuntaa pitää sopeuttaa ja rukata.

Hyvinvointiyhteiskunta on kuitenkin vahvasti taloudellinen ratkaisu, ei vastuuttoman tuhlauksen. Jo Pekka Kuusi opetti 1960-luvun sosiaalipolitiikassaan, että jonkinmoisen eläkkeen saava ja sitä kuluttava henkilö on kansantaloudelle edullisempi kuin kurjuuteen jätetty. Jos jätämme kouluttamatta, terveydenhoitamatta, ilman työttömyystukia ja eläkkeitä, maksamme laskun heikompana tuottavuutena, rikollisuutena, turvattomuutena, epäviihtyvyytenä. On opittu, että kaiken yhteiskunnallistaminen, sosialismi ei toimi, mutta myös liian vähäinen yhteiskunnallistaminen käy kalliiksi. En tässä yritä tutkia, missä optimi on, mutta jossakin se on, ja sen arvioiminen on paljolti taloudellista arviointia.

Minun hyvinvointiyhteiskuntaan tottunutta silmääni loukkaa romanialaiset kerjäläiset. Ei meidän siistiä Suomea saa kerjäläisillä häväistä. Kerjäläinen pitää kustantaa kouluun, työharjoitteluun ja tienaamaan leipänsä. Mutta. Kerjäläiset tulevat maasta, joka on ilmastollisesti, kielellisesti ja liikenneyhteyksien kannalta paljon meitä edullisemmassa asemassa. He eivät ole osanneet hoitaa asioitaan, ja jos he tuovat oman monikulttuurisuuden aspektinsa Suomeen, niin tuskin he kuitenkaan meidän vaatimustasolle kehittyvät, vaan he vain raunioittavat hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.  Ja meitä on yksi prosentti eurooppalaisista ja yksi promille ihmiskunnasta. Jos yksi kerjäläinen koulutetaan, niin toinen tulee tilalle. Ei kannata.

Ymmärtääkseni monikultturismi-idealismin takana on vastuuton käsitys hyvinvointiyhteiskunnasta ja meidän eurooppalaisista perusarvoistakin: rusinat pullasta -käsitys. Mielestäni ideologisen fraseologian jauhajia pitää yrittää pakottaa konkreettiseen realistiseen keskusteluun. Onko turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen ja kotouttamisen menestymisestä perusteltuja arvioita? Jos voidaan tehdä perusteltu positiivinen arvio sillä ja sillä riskitasolla, niin hyvä on: harkitaan ratkaisua asiallisesti. Mutta jos arvio muistuttaa ylläolevaa arviotani romanialaisista kerjäläisistä, niin ei kerta kaikkiaan voi, vaikka kuinka sydän kärsisi. Esimerkiksi pääministerin viimeaikaiset aggressiiviset purkaukset kertovat minulle lähinnä sen, että tuollaista arviota ei ole: eihän hän noin puhuisi jos hänellä olisi asiaperusteita lyödä keskusteluun. Taloudellisia ja yhteiskunnallisia arvioita pitäisi olla, ja niitä pitäisi vaatia. Tai jos joku on sitä mieltä, että maailmalla oleva hätä on niin suuri, että meidän pitää uhrata hyvinvointiamme, vaikka siinä menettäisimme ja ehkä vaarannamme tulevaisuutemme, niin sanokoon senkin, että muut voisivat muodostaa mielipiteensä (Ville Komsi taisi jossakin Soininvaaran keskustelussa jotakin tuonsuuntaista sanoa, mistä hänelle täysi tunnustus vaikka en samaa mieltä olekaan).

No, olen tässä yrittänyt kohdistaa ongelman vastuuttomasti käsitettyyn hyvinvointiyhteiskuntaan. Toivon, että maahanmuuttoasiaa pystyttäisiin järkevästi käsittelemään, oltiinpa sitten samaa tai eri mieltä; toivon että nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta pystyttäisiin säilyttämään ja sitä kehittämään. Mutta mahdollisesti joudutaan ajautumaan amerikkalaisempaan suuntaan, voittajien ja häviäjien yhteiskuntaan, suuriin vankiloihin yms; silloin täytyy vain yrittää sinnitellä voittajien puolella eikä olla häviäjille solidaarinen. Tämä tuskin on monikultturismi-idealistien tarkoitus, mutta ymmärtämätön monikultturismi voi ajajiensa tarkoittamatta siihen viedä.

[rafael pitkätukka]

Kiitos Pitkätukka ja Katselija! Olettaisin että tämäntyyppiset oireet ja löydökset ovat nähtävissä kaikissa yhteiskunnallisen rappion muodoissa. Durkheim kehitteli näistä anomian käsitteen ja Jussi Halla-aho rakentaa niiden koomisesta absurditeetista parhaat retoriset taidonnäytteensä. Mutta erinomaisen hyvä valinta Pitkätukalta käyttää ja perusteellisesti analogisoida juuri meille suomalaisille tutuin suuren skaalan esimerkki aiheesta.

Tämä analogia saattaa myös johtaa uusille jännittäville poluille: Mahtoiko enää pysähtyneisyyden aikana Neuvostoliitossa olla korkeimmassa puoluejohdossa kovinkaan monta joka oikeasti olisi uskonut kommunismin olevan toteutettavissa? Siis niiden, jotka olivat hierarkiassa riittävän korkealla nähdäkseen tilanteen surkeuden koko komeudessaan. Rationaalisten korjausliikkeiden sijaan valitulla tiellä pikemminkin jatkettiin kunnes järjestelmä luhistui yhdessä yössä. Saattaa tietysti olla että kehitys kohti tuhoa oli väistämätön tai satunnaisen kaoottinen tapahtuma, mutta yhtä hyvin on mahdollista että se oli yhteiskunnan eliitin tietoinen valinta. Neuvostoliitossa ei ollut pulaa yhteiskunnallisesta informaatiosta, eikä esimerkkejä huomattavasti paremmin toimivista valtioista olisi tarvinnut hakea valtakunnanrajaa kauempaa.  Mutta mitään realistista korjausliikettä ei edes yritetty, Gorbatsovin naivin idealistista pyrkimystä aikaan juuri vallankumouksen hetkellä ei sellaiseksi voida laskea.

Ketkä tästä hyötyivät? Entä ketkä hyötyvät hallitsemattomasta maahanmuutosta ja siitä seuraavasta hyvinvointiyhteiskunnan tuhoutumisesta? Onko naivin idealistinen maahanmuuttaja-aate meidän aikamme perestroika?

Tässä piilee myös halla-aholaisuuden mahdollinen ongelma: Asia- tai argumentaatiovirheitä en ole Halla-ahon teksteistä löytänyt, mutta onko hänen kritiikkinsä kohde oikea? Onko vallitsevan poliittisen toiminnan maahanmuuttokritiikittömyys hyväntahtoisten hölmöjen vai täyspäisten mutta pahantahtoisten ihmisten syytä? Mitä jos suurin ongelma eivät olekaan sujuvasti puhuvat ja kirjoittavat, reaalipoliittiseen toimintaan orientoituneet, mutta auttamattoman idealistiset ja loogiseen deduktioon kykenemättömät rosameriläiset ja katjamarteliukset vaan esimerkiksi pankki- ja talouselämän näkymätön eliitti? Se, joka tekee yhteiskunnallisia päätöksiä vaalirahoituksen ja savusaunan hämärässä. Eikä tämän toteaminen sitä paitsi vaadi edes deduktiota Pitkätukan esittämästä analogiasta, se on myös itsenäisesti argumentoivissa. Tai siis jo argumentoitu: http://hommaforum.org/index.php/topic,530.0.html

Jos muuttoliikkeen seurauksena hyvinvointiyhteiskuntamme kirjaimellisesti palaa poroksi yhdessä yössä, niin miten siitä hyötyy opintotuesta tai jonkinlaisesta monikulttuurisuusasiamiehisyydestä niukan leipänsä ansaitseva kynäniekka? Entä miten siitä hyötyvät ne, joilla on iso kasa rahaa veroparatiiseissa, rahaa jolla voi vaikkapa ostaa pienen yksityisarmeijan ja muutaman ison rekan entisen yhteisen omaisuuden yksitäistämiseksi? Miten kävi Venäjällä?

Hyvinvointiyhteiskunnan yhtälö ei toimi ilman vahvaa itsensä elättämisen ja sosiaalisen vastuun eetosta, jonka taas hyvinvointiyhteiskunta väistämättä rappeuttaa. Ehkä tämä on yhteiskunnallisessa eliitissä huomattu jo 80-luvulla. Lama oli hyvä alkusoitto tuhon sinfonialle, ja mitenkäs ne ensimmäiset somalit tulivatkin aivan sattumalta juuri silloin Vaalimaalle?

Olen saanut vaikutelman, että Jussi Halla-aho on älyllisesti nöyrä, syvällisesti inhimillinen ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta tietoinen hahmo, joten ymmärrän että hän haluaa keskittyä vain siihen arvokkaaseen työhön jota tällä hetkellä tekee. Mutta jonain päivänä halla-aholaisuus pääsee pois poliittisesti marginaalista. Viimeistään siinä vaiheessa pitää ymmärtää, ettei Länttä pelasteta hukkumasta vain rajoja sulkemalla.

[Griffinvaari]

Mikä tai kuka se pitkätukka on, Samuli Salminenko?.
Joka tapauksessa hänen aloituksensa neuvosto poliittisen osan kuittaan näin, jos ulkoisilla tekijöillä kuten, länsivaltojen pohjoisen valloituksella ja ryöstöllä ja toisella maailman sodalla ei ollut neuvostoyhteiskunnan suuntaa rajusti muuttavaa vaikutusta, niin siinä on selvä ilmielävä ihme. Minä kun en ihmeisiin usko, näen niiden vaikutuksen aina romahdukseen asti. Puhumattakaan länsivaltojen ylläpitämästä asevarustelu kilvasta, joka sivuutetaan tosta vaan, kenties sosialistisena harhana.  Meillä vaikutukset yhteiskunnan kehityksessä , voi sanoa talvisodan aikana, nyt niin parjatun KONSENSUKSEN syntyessä, olivat totaaliset (itsemääräämisoikeuden lähes täydellinen säilyminen),  ja näkyvät edelleen ja niin pitkälle tulevaisuuteen kun silmä(mieli) kantaa.

Toinen katsanto ero on itse sosialismin käsite, oman näkemykseni mukaan neuvostojen(huomaa sanan sisältö) sosialismi, päättyi Stalinin valtaan nousuun.

Oikeastaan kumpikaan näistä ei vaikuta käsitteen "reaalisosialismi" analyysiin, mikä onkin ihan antoisa näkemys.

Heittäisinkin tässä haastetta niille jotka osaa(itseltä puuttuu tarvittava koulutus) , meillä on loistavia tutkimus kenttiä monikulturismista  ja sen totaalisesta epäonnistumisesta balkanilla, lähes yhtä heikosta menestymisestä vanhoissa neuvostovaltioissa, nykyään liitoksiaan natisuttavassa yhdysvalloissa ja euroopan  jokseenkin ongelmallisessa maahan muutto ja pakolais politiikassa. Lisäksi on olemassa Israelin valtio jossa on rodullisesti joka sortin tallaajaa saman fundametalistisen uskonnon yhdistämänä, kulttuurien kirjo kattaa lähes maailman, mikä on tilanne siellä?.

Selkeän kokonais-kuvan akateeminen luominen on vielä tekemättä, homman syntyminenhän toki osoittaa että yksilöinä meillä on kyky luoda selkeä käsitys, ilman tutkimuksiakin.

Tämä näin myöhäisenä kommenttina aiheeseen, tiedä vaikka viriäisi vielä, syytä olisi. 

[adam7]

olis kiva tietää kenellä on noi kovia ongelmia 

ite oon turhan tapellut monokulttuurisuomalaisten kanssa kun ne tuli häiritsemään meidän bailujen kamnssa kun ei oltu metsäläisiä...

revi siitä

[Demokraatti]

Epäilemättä Talibanien kanssa olisi vaikea elää sovussa, mutta kulttuurien määrä maailmassa on valtava - ja Suomen kulttuuri tulos monen kulttuurin vaikutuksesta, joten monikulttuurisuuden vastustaminen on aika järjetöntä.

Jos monikulttuurisuudella viitataan islamiin, on se edelleen järjetöntä, sillä siitä on useita erilaisia (käytännön) versioita, mukaan lukien vaikka Suomen tataarien islam.

Mikä olisi sitten tämän ongelmallisen monikulttuurisuuden vastakohta? Monokulttuuri, johon ei tule uusia vaikutteita tai josta yritetään karsia muut kulttuurit pois (kuten Saksassa 30- ja 40-luvulla). Kalevalainen kulttuuri?

Jos taas puhutaan maahanmuutosta, niin on varmaa, että hyötyjen lisäksi saadaan myös haittoja, hyvä esimerkkihän on suomalaisten kansainvaellus Ruotsiin 60-luvulla, jossa ongelmana oli "itäprostituutio", alkoholismi ja moninaiset sosiaaliset ongelmat. Vasta nyt suomalaiset ovat integroituneet, ja liekö tilanne sen huonompi yhtä vanhoilla siirtolaisryhmillä.

Olisi myös mielenkiitoista tietää, mistä voidaan saada "identtisen" kulttuuritaustan omaavia työperäisiä maahanmuuttajia?

[ämpee]

Epäilemättä Talibanien kanssa olisi vaikea elää sovussa, mutta kulttuurien määrä maailmassa on valtava - ja Suomen kulttuuri tulos monen kulttuurin vaikutuksesta, joten monikulttuurisuuden vastustaminen on aika järjetöntä.

Suomen kulttuuri on Suomen kulttuuria, ja jos siinä nähdään monikulttuurisuutta, niin se on Suomen monikulttuurisuutta.
Väkisin tungettu monikulttuurisuus on sitä vahingollista monikulttuurisuutta, koska väkisin.

Jos monikulttuurisuudella viitataan islamiin, on se edelleen järjetöntä, sillä siitä on useita erilaisia (käytännön) versioita, mukaan lukien vaikka Suomen tataarien islam.

Tarkoitatko, että hyväksymällä yksi toimiva malli jostain tarkoittaa myös sitä, että kaikki toimimattomatkin mallit pitää hyväksyä ?

Mikä olisi sitten tämän ongelmallisen monikulttuurisuuden vastakohta? Monokulttuuri, johon ei tule uusia vaikutteita tai josta yritetään karsia muut kulttuurit pois (kuten Saksassa 30- ja 40-luvulla). Kalevalainen kulttuuri?

Onko meillä koskaan ollut mitään tälläistä kulttuuria ?
Ihan aluksi olit sitä mieltä, että Suomessa on aina ollut monikulttuurisuus, joten miksi nyt käsi kävi sillä kaiken pimentävällä kytkimellä ?

Jos taas puhutaan maahanmuutosta, niin on varmaa, että hyötyjen lisäksi saadaan myös haittoja, hyvä esimerkkihän on suomalaisten kansainvaellus Ruotsiin 60-luvulla, jossa ongelmana oli "itäprostituutio", alkoholismi ja moninaiset sosiaaliset ongelmat. Vasta nyt suomalaiset ovat integroituneet, ja liekö tilanne sen huonompi yhtä vanhoilla siirtolaisryhmillä.

Tarvitseeko meidän tehdä vielä järjettömämmin pelkästään ongelmia aiheuttavaa maahanmuuttoa tilanteessa jossa mitään tarvetta maahanmuutolle ei ole ??
60-luvun Ruotsi sentään tarvitsi työvoimaa, 2010 Suomi ei tarvitse.

Olisi myös mielenkiitoista tietää, mistä voidaan saada "identtisen" kulttuuritaustan omaavia työperäisiä maahanmuuttajia?

Ei mistään, lähes identtisiä kuitenkin saadaan lähialueilta.
Kauemmilta alueilta ei saada työperäisiä maahanmuuttajia, sieltä saadaan rumasti sanottuna "pakolaisia".
Nokian muutamat insinöörit eivät keikuta vaakaa, aivan kuin en itsekään keikuta vaakaa täällä Canadassa.

[Hagbard]

Mikä olisi sitten tämän ongelmallisen monikulttuurisuuden vastakohta? Monokulttuuri, johon ei tule uusia vaikutteita tai josta yritetään karsia muut kulttuurit pois (kuten Saksassa 30- ja 40-luvulla).

Monokulttuuri, jota te monikulturistit niin kovasti kammoatte, on pelkkä olkinukke, jota kukaan ei oikeasti halua. Monikulttuuria vastustavat eivät vastusta vaikutteita tai kulttuurien välistä kanssakäymistä.

Me vastustamme oman kulttuurimme hallitsemien alueiden ja luomien taloudellisten resurssien luovuttamista vieraiden kulttuurien hallintaan.

Me näemme, että sellainen yhteiskunta, jossa vallitsee useita jyrkästikin toisistaan poikkeavia arvojärjestelmiä, ei voi toimia, ei oikeastaan ole enää yhteiskunta lainkaan (mikä siinä on muka yhteistä?).

Käytäntö (reaalimonikulttuuri)on osoittanut, että yritykset luoda sellainen yhteiskunta, johtaa siihen, että yhteiskunnan alueelle muodostuu enklaaveja (mamughettoja), joissa käytännössä vallitsee eri arvojärjestelmä kuin valtakulttuurin vielä hallitsemilla alueilla.

Olisi myös mielenkiitoista tietää, mistä voidaan saada "identtisen" kulttuuritaustan omaavia työperäisiä maahanmuuttajia?

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mihin näitä työperäisiä oikein tarvittaisiin.

[Tauno-yksi]

Kohti reaalimonikulttuurista yhteiskuntaa = kohti etnisiä konflikteja = kohti levottomuutta ja väkivaltaa.

En jaa poliittisen eliitin ja valtamedian uskoa ihmisen ihanuuteen. Ihmisessä on syvä, biologisperäinen epäluulo muita ryhmiä kohtaan. Tämähän näkyy politiikassakin selvästi.

Kun tutkitaan sotien, sisällissotien ja muiden konfliktien syitä, käy ilmi, että kiistaton ja olennainen väkivallan komponentti on liian suuret kulttuurierot. Tämä on historiallinen fakta.

Siksi en ymmärrä, miksi nykypolitiikalla halutaan kylvää yhteiskunnallisen tuhon siemenet lähitulevaisuuteen, olipa se 30,50 tai 100 vuoden kuluttua.

En myöskään ymmärrä, miksi suomalaisuus ei ole suojelemisen arvoista, mutta muualla maailmassa olevat saman kokoiset kansat ovat.

Reaalimonikulttuurisuus on käsitteenäkin ristiriitainen, se tarkoittaa käytännössä valtioita valtioden sisällä, missä ei ole mitään järkeä.

Edit: unohtunut yliviivaus

[kertsu59]

Hieno syväluotaava kirjoitus,nyt täytyy vain toivoa että mahdollisimman monille ihmisille tulee kohtaamisia reaalimonikultturismin kanssa,niin voi olla ettei peliä ole viela kokonaan menetetty.

[Demokraatti]

"Olisi myös mielenkiintoista tietää, mihin näitä työperäisiä oikein tarvittaisiin?"

Hmm. Pitämään yhteiskuntaa pystyssä, Suomen väestöhän vanhenee hurjaa vauhtia. Jos ei ole työntekijöitä, ei ole tulojakaan.

[MW]

"Olisi myös mielenkiintoista tietää, mihin näitä työperäisiä oikein tarvittaisiin?"

Hmm. Pitämään yhteiskuntaa pystyssä, Suomen väestöhän vanhenee hurjaa vauhtia. Jos ei ole työntekijöitä, ei ole tulojakaan.

Meillä lienee noin 500 000 pään reservi, työttömyys on suurinta nuorten ikäpolvien keskuudessa.

Työntekijöitä on, palkanmaksajista tuntuu olevan enempi pulaa.

[adhd]

"Olisi myös mielenkiintoista tietää, mihin näitä työperäisiä oikein tarvittaisiin?"

Hmm. Pitämään yhteiskuntaa pystyssä, Suomen väestöhän vanhenee hurjaa vauhtia. Jos ei ole työntekijöitä, ei ole tulojakaan.

Meillä lienee noin 500 000 pään reservi, työttömyys on suurinta nuorten ikäpolvien keskuudessa.

Työntekijöitä on, palkanmaksajista tuntuu olevan enempi pulaa.

Tämä olisi todellakin hyvä pitää mielessä kun puhuu työperäisestä maahanmuutosta. Meillä on erityisesti nuoria koskeva suurtyöttömyys, jota yleisesti yritetään vähätellä tai halventaa kotimaisen työvoimareservin arvoa vetoamalla nuorison koettuun laiskuuteen ja kelvottomuuteen. Kuitenkaan suurtyöttömyys ei muutu työvoimapulaksi sillä, että niin jonkin poliittisen puolueen rapujuhlilla päätetään.

Totta kai meillä on paljon ns. sosiaalipummeja kantaväestön keskuudessa, mutta ei tällä ryhmällä pystytä rehellisesti selittämään nykyisiä työttömyyslukuja. Ei edes virallisia, saati sitten todellisia. Tosiasiallisesti työttömiä nuoriahan on paljon enemmän kuin pelkästään vailla näennäistöitä olevia työttömiä työnhakijoita. On väkeä niissä näennäistöissä, kokonaan järjestelmän ulkopuolella ja oppilaitosten kirjoilla joko alunperinkin vailla aikomustakaan opiskella tai ainakin vailla motivaatiota koskaan valmistua.

Tämä valtavan suuri nuori ja työtön kansanosa ei mitenkään järjellä ajatellen voi kokonaisuudessaan olla ns. vapaaehtoisesti työttömiä trendikkään vihreitä sosiaalitoimen elättejä. Se on yhtä uskottava väite kuin että Perussuomalaisten kannatuksen 15 prosenttiyksikön nousu johtuu pelkästään tai suurelta osin Jakomäessä asuvien työttömien ja alkoholisoituneiden rasistien äänistä. Mistä niitä natsipultsareita tai työtävieroksuvia nuoria materialisoituisi muutamassa kuukaudessa tai muutamassa vuodessa kymmenin tai sadoin tuhansin?

Kysymys ei siis ole siitä, etteikö suomalaisilla nuorilla olisi halua tehdä "huonompaakin" työtä. Työnantajatahon ei yksinkertaisesti kannata ottaa heitä töihin, koska ulkomaalaisia siirtotyöläisiä on halvempi käyttää ja helpompi väärinkäyttää.

Työperäistä maahanmuuttoa tapahtuu kyllä ihan ilman valtion pakkotoimiakin silloin, kun se on oikeasti tarpeellista ja hyödyllistä. Eikä sitä itsessään juuri kukaan vastusta.

[Tarkastelija]

Joskus sattui silmiin jokin artikkeli monikulttuurisuuden, saksaksi Multikult syntyhistoriasta. Saksan sodanjälkeisen nousukauden aikaan oli työvoimapula, tarvittiin vierastyöläisiä, gastarbeiter. Monikulttuurisuus, Multikult oli se ajattelu, että olkootpa vierastyöläiset mitä ovat, kunhan ovat sitä keskenään ja tekevät tehtaassa työnsä. Kallista ja turhaa tilapäistä vierastyöläistä on saksalaiseksikaan opettaa. Tämä oli tietysti ihan järkevä ajatus, mutta ikävä kyllä ei ulottunut nokkaansa pitemmälle. Vierastyöläinen, vaikkapa turkkilainen, ei ollutkaan kolme vuotta ja sitten säästöineen kotiin ja toinen tilalle, vaan kymmeniä vuosia ja teki lapsensa ja perheensä Saksaan: vierastyöläiset eivät olleetkaan mitä olivat vain keskenään vaan tulivat osaksi yhteiskuntaa. Sen sijaan, että olisi sanottu että oho, tulikin mutka matkaan ja mitenkäs nyt eteenpäin, nousikin esiin ihmisryhmiä, jotka rupesivat selittämään tämän vierastyöläisten odottamattoman pysyvyyden joksikin aivan uudeksi ihanuudeksi. Alkuperäinen yksinkertainen ja ymmärrettävä monikulttuurisuuden käsite muuttui ainakin minun mielestäni joksikin epäselväksi, mystiseksi, toiveajattelulliseksi. Olisi tärkeä raitistua ja sanoa, että oho, niistä ja niistä syistä nyt ollaan tässä missä ollaan, mitenkäs nyt eteenpäin.

[Emo]

Saman selityksen Saksan osalta luin minäkin jostain vastikään.

[akinuusin]

Joskus sattui silmiin jokin artikkeli monikulttuurisuuden, saksaksi Multikult syntyhistoriasta. Saksan sodanjälkeisen nousukauden aikaan oli työvoimapula, tarvittiin vierastyöläisiä, gastarbeiter. Monikulttuurisuus, Multikult oli se ajattelu, että olkootpa vierastyöläiset mitä ovat, kunhan ovat sitä keskenään ja tekevät tehtaassa työnsä. Kallista ja turhaa tilapäistä vierastyöläistä on saksalaiseksikaan opettaa. Tämä oli tietysti ihan järkevä ajatus, mutta ikävä kyllä ei ulottunut nokkaansa pitemmälle. Vierastyöläinen, vaikkapa turkkilainen, ei ollutkaan kolme vuotta ja sitten säästöineen kotiin ja toinen tilalle, vaan kymmeniä vuosia ja teki lapsensa ja perheensä Saksaan: vierastyöläiset eivät olleetkaan mitä olivat vain keskenään vaan tulivat osaksi yhteiskuntaa. Sen sijaan, että olisi sanottu että oho, tulikin mutka matkaan ja mitenkäs nyt eteenpäin, nousikin esiin ihmisryhmiä, jotka rupesivat selittämään tämän vierastyöläisten odottamattoman pysyvyyden joksikin aivan uudeksi ihanuudeksi. Alkuperäinen yksinkertainen ja ymmärrettävä monikulttuurisuuden käsite muuttui ainakin minun mielestäni joksikin epäselväksi, mystiseksi, toiveajattelulliseksi. Olisi tärkeä raitistua ja sanoa, että oho, niistä ja niistä syistä nyt ollaan tässä missä ollaan, mitenkäs nyt eteenpäin.

Saksan tilanne todellakin johtui (halvan) työvoiman pulasta, joka paikattiin mm. turkkilaisilla. No, meillä ei työvoimapulaa ole, jos ei huippuosaajia oteta lukuun, päinvastoin, työttömiä löytyy pilvin pimein ja lisää tulee. Em. nuorisotyöttömyys on häpeäpilkku, jonka loi edellisestä lamasta jatkunut nuorten pätkätyöllistäminen ja kuvitelma EU- työllistymisonnelasta, ns. "globaali työvoiman liikkuvuus". 

Meillä maahanmuutto perustuu lähes yksinomaan pakolaisuuteen, työperäistä sellaista on vähän. Suomi pyrki YK:n mallimaaksi rauhanturvaajana, tasa-arvomaana, kehitysapumaana jne. niinpä rysäytettiin juuri lama-ajaksi pakolaisia Vietnamista ja Somaliasta. Kansa näki, kuinka vieraanvaraisesti tulokkaita kohdeltiin, pian syntyi vastareaktio -skinit. Nuoriso koki laman kovemmin, kuin aikuisväestö, he eivät päässeet elämän alkuun, kuten edelliset sukupolvet, tämä näkyi käyttäytymisessä valtiojohdon lempilapsia kohtaan -maahanmuuttajia.

Olemme saaneet "nauttia" maahanmuutosta parikymmentä vuotta, hyysääminen kasvoi viime vuoteen asti, jopa turvapaikkaturisteja houkuteltiin Suomeen runsaskätisillä "tarjouksilla". Kriittisyys maahanmuuttoon johti tiukennuksiin mm. tp- kriteereissä ja perheenyhdistämisissä. Hyvä niin, mutta vielä pitäisi kriittisemmin tarkastella sopeutuvuutta vaikkapa tämän eletyn maahanmuuttoajan varrelta. Muistakin vanhoista mamumaista voisi ottaa oppia. 

[orientexpressen]

Meillä maahanmuutto perustuu lähes yksinomaan pakolaisuuteen, työperäistä sellaista on vähän.

Ei pidä paikkaansa. Viime vuonna oleskelulupia jaeltiin seuraavasti:

- 1784 kappaletta turvapaikanhakijoille
- 634 kappaletta kiintiöpakolaisille
- 3030 kappaletta työperäisille (työntekijät ja yrittäjät)
- 4490 kappaletta opiskelijoille
- 5659 kappaletta perhesiteen pohjalta
- 494 kappaletta suomalaisen syntyperän pohjalta
- 231 kappaletta muilla perusteilla

Lisäksi hyvin suuren osan maahanmuuttajista muodostavat pohjoismaiden, EU-maiden, Sveitsin ja Liechtensteinin kansalaiset, jotka eivät tarvitse Suomeen muuttaessaan oleskelulupaa.

Yhteensä Suomeen muutti vuonna 2010 25.650 henkeä, joista 16.322 tarvitsi muuttoansa varten oleskeluluvan.

[Jaska Pankkaaja]

Meillä maahanmuutto perustuu lähes yksinomaan pakolaisuuteen, työperäistä sellaista on vähän.

Ei pidä paikkaansa. Viime vuonna oleskelulupia jaeltiin seuraavasti:

- 1784 kappaletta turvapaikanhakijoille
- 634 kappaletta kiintiöpakolaisille
- 3030 kappaletta työperäisille (työntekijät ja yrittäjät)
- 4490 kappaletta opiskelijoille
- 5659 kappaletta perhesiteen pohjalta
- 494 kappaletta suomalaisen syntyperän pohjalta
- 231 kappaletta muilla perusteilla

Lisäksi hyvin suuren osan maahanmuuttajista muodostavat pohjoismaiden, EU-maiden, Sveitsin ja Liechtensteinin kansalaiset, jotka eivät tarvitse Suomeen muuttaessaan oleskelulupaa.

Yhteensä Suomeen muutti vuonna 2010 25.650 henkeä, joista 16.322 tarvitsi muuttoansa varten oleskeluluvan.

No kyllä tuossa se työperäisyys edustaa pientä vähemmistöä. "Perheenyhdistämiset" olekeluluvalla ovat myös pääosin sosiaaliturismia, opiskelijoistakin jää sosiaalihakuisin/Peräisin/Taustaisin/Varsinaisin oleva joukko suurelta osin tänne jne.

Hyvä avaus!

Reaalimonikulttuurisuus tulee lihaksi heti kun sosiaalisia tulonsiirtoja ja suojatyöpaikkoja on pakko leikata myös Varsinaisilta työvoimapullan paikkaajilta. Onneksi olkoon Hesa, Turku jne.. Tähän ei menne kauaa.

[akinuusin]

Meillä maahanmuutto perustuu lähes yksinomaan pakolaisuuteen, työperäistä sellaista on vähän.

Nsin/To kyllä tuossa se työperäisyys edustaa pientä vähemmistöä. "Perheenyhdistämiset" olekeluluvalla ovat myös pääosin sosiaaliturismia, opiskelijoistakin jää sosiaalihakuisin/Peräiaustaisin/Varsinaisin oleva joukko suurelta osin tänne jne.

Hyvä avaus!

Reaalimonikulttuurisuus tulee lihaksi heti kun sosiaalisia tulonsiirtoja ja suojatyöpaikkoja on pakko leikata myös Varsinaisilta työvoimapullan paikkaajilta. Onneksi olkoon Hesa, Turku jne.. Tähän ei menne kauaa.

Niin, kyllä todellisuus on tässä tapauksessa tilastoja ihmeellisempää, sillä vain 20% maahanmuutosta on työperäistä. Kaikenkarvaiset perheenyhdistämiset paisuttavat turvapaikan saaneiden määrän moninkertaiseksi.  


EMN-raportti 2010 kertoo; "Tavallisimpia perusteita Suomeen muuttamiselle ovat olleet perhesiteet, paluumuutto tai pakolaisuus, työperusteisen maahanmuuton muodostaessa 5-10% muuttoliikkeestä."

[Uuno Nuivanen]

Pienehkön kaupungin verran vuodessa maahanmuuttajia, joista suurin osa taikaseinäläisiä on minusta hemmetin paljon.

[-PPT-]

Esimerkki todellisesta monikulttuurisesta valtiosta on Intia ja siellä ei edes teskennellä että eri etniset ja uskonnolliset ryhmät eläisivät rinnakkain sulassa sovussa vaan on muodostunut jonkinlainen balanssi jonka mukaan porukat pysyttelevät erillään niin paljon kuin samassa maassa asuvien on mahdollista.

[kertsu59]

Epäilemättä Talibanien kanssa olisi vaikea elää sovussa, mutta kulttuurien määrä maailmassa on valtava - ja Suomen kulttuuri tulos monen kulttuurin vaikutuksesta, joten monikulttuurisuuden vastustaminen on aika järjetöntä.

Jos monikulttuurisuudella viitataan islamiin, on se edelleen järjetöntä, sillä siitä on useita erilaisia (käytännön) versioita, mukaan lukien vaikka Suomen tataarien islam.

Mikä olisi sitten tämän ongelmallisen monikulttuurisuuden vastakohta? Monokulttuuri, johon ei tule uusia vaikutteita tai josta yritetään karsia muut kulttuurit pois (kuten Saksassa 30- ja 40-luvulla). Kalevalainen kulttuuri?

Jos taas puhutaan maahanmuutosta, niin on varmaa, että hyötyjen lisäksi saadaan myös haittoja, hyvä esimerkkihän on suomalaisten kansainvaellus Ruotsiin 60-luvulla, jossa ongelmana oli "itäprostituutio", alkoholismi ja moninaiset sosiaaliset ongelmat. Vasta nyt suomalaiset ovat integroituneet, ja liekö tilanne sen huonompi yhtä vanhoilla siirtolaisryhmillä.

Olisi myös mielenkiitoista tietää, mistä voidaan saada "identtisen" kulttuuritaustan omaavia työperäisiä maahanmuuttajia?

Tämä nykyinen pakolla tuputettava monikulttuuri on kiistatta haitallista maallemme,sen sijaan tulisi ajaa monietnistä kulttuuria jossa jokaisella kansanryhmällä olisi yhteinen pohjoismaalainen arvopohja,johon jokainen etninen kansanryhmä toisi omat pikantit mausteensa.Esim Uskonnon ruuan ja kulttuurin muodossa.Tällä visiolla olisi vältettävissä monokulttuurin syntyminen.Valtaapitävien tulisi suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella esim  hyökkäyksiin tasa-arvoyhteiskuntaamme ja demokratiaa vastaan saarnaavia fundamentalisteja vastaan.Otetaan esimerkiksi vaikka imaamien koulutus,täytyykö heidät tuoda lähi-idän fudamentalistisista opinahjoista,vai olisiko syytä ryhtyä kouluttamaan joissain oppilaitoksissa pohjoismaisena yhteistyöprojektina.Ei työntekijällä tarvitse olla identtistä kulttuuritaustaa kanssamme,riittä kunhan jakaa tärkeimmät läntiset ja pohjoismaalaiset arvomme.

[-PPT-]

Erittäin kitettävä avaus. Itse sanoisin että todellinen monikulttuurinen maa on Intia jossa eri ihmiset ovat asuneet vuosituhansia mutta eri ryhmät edelleen pitävät hajurakoa toisiinsa.

[Marko Parkkola]

Tämä ihme vänkäys monokulttuuri vs monikulttuuri on helposti ratkaistavissa ilmankin, että tuotetaan maahan muita kulttuureita. Ratkaisu on seuraavassa.

Meillä on tällaisia hienoja lentokoneita, lentoyhtiöitä ja matkatoimistoja. Jos haluaa monikulttuurisuutta, on matkustaminen täysin sallittua Suomesta ulospäin. Itse tykkään käydä katsomassa eurooppalaista kulttuuria paikan päällä. En halua kuitenkaan raahata esimerkiksi Duomo di Milanoa tai Italian väestöä Tampereelle.

[Siili]

Monikulttuurisuuden lieveilmiöitä käsitellään tänään hyysärin sivuilla, vaikkei itse termiä ei siellä mainitakaan:

http://www.hs.fi/ulkomaat/Nuorten+miesten+mafia+her%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4+pelkoa+Malm%C3%B6ss%C3%A4/a1305554882009