Maahanmuuttajanaiset väkivallan uhreina (v. 2005)

[Miniluv]

http://www.poliisi.fi/intermin/biblio.nsf/AEEF2DD6F109F564C22572E90044304C/$file/Tiedotteita%2060.pdf

Tiivistelmä
Tässä selvityksessä kartoitetaan vuonna 2005 poliisin tietoon tullutta
maahanmuuttajanaisiin kohdistunutta väkivaltaa. Väkivaltaa tarkastellaan
kolmen eri kokonaisuuden kautta: maahanmuuttajanaisiin kohdistunut
seksuaalinen väkivalta, fyysinen väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen.
Maahanmuuttajanaisella tarkoitetaan tässä selvityksessä naista,
jonka kansalaisuus ja/tai syntymämaa on muu kuin Suomi. Selvityksen
aineistona ovat poliisiasiain tietojärjestelmästä poimitut rikosilmoitukset.
Tiedot perustuvat rikosilmoituksessa kirjattuihin tietoihin.


(linkki: hxv)

[reino]

Pari mielenkiintoista lainausta ko. tutkimuksesta:

Pohjoismaissa kunniamurhan käsite on vielä suhteellisen vieras
mutta erityisesti Ruotsissa julkisuudessa olleiden tapausten myötä myös
siihen on alettu ottaa kantaa. Ruotsalaisen maahanmuuttajanaisten ja -
tyttöjen kokemaa väkivaltaa käsittelevän kyselytutkimuksen mukaan joka
kolmas väkivallan uhri nimesi teon motiiviksi perheen kunnian. Tuloksesta
ei kuitenkaan voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä kunnia
voi merkitä tässä yhteydessä eri kulttuureista tuleville vastaajille eri asioita.
(de los Reyes 2003, 21.) Suomessa puolestaan vuonna 2002 poliisin
tietoon tuli viisi tapausta (kaksi pahoinpitelyä ja kolme laitonta uhkausta),
joissa motiivina oli tyttöjen kunnian kontrollointi (Selvitys maahanmuuttajanaisiin
kohdistuvasta väkivallasta 2002, 5).

s. 20

Mielenkiintoisina huomioina voidaan sen sijaan mainita niiden
maiden kansalaisiin liittyviä "poikkeuksia", joiden kohdalla rikosluvut
olivat suurimpia. Esimerkiksi somalialaisten kohdalla tulokset näyttävät
siltä, että he joutuvat usein sekä muun fyysisen väkivallan että väkivallalla
uhkaamisen uhriksi mutta eivät seksuaalirikosten uhriksi juuri ollenkaan. Vuonna 2005 poliisin tietoon tuli kaksi seksuaalirikosta, jossa
uhri oli Somalian kansalainen ja yksi tapaus, jossa uhri olisi ollut syntyperältään
Somaliasta, kun taas venäläisiin ja virolaisiin naisiin kohdistui
suhteessa kutakuinkin saman verran seksuaalirikoksia kuin muutakin
väkivaltaa. Tämä tuskin tarkoittaa sitä, etteivät somalinaiset joutuisi
seksuaalisen väkivallan uhriksi siinä missä muidenkin kansalaisuuksien
edustajat. Sen sijaan se kertonee siitä, minkä aiempi tutkimuskin
on osoittanut, että seksuaalirikokset koetaan edelleen tietyissä
kulttuureissa erityisen vaikeina asioina ilmoittaa, jopa ymmärtää.

s. 53-54

Kyselin aikoinaan Nooralta tarkennuksia noihin tilastoihin. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuneista henkirikoksista (yht. 5) neljä oli mamumiesten tekemiä, yksi suomalaisen.

Myös Nooran mielestä lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä ja toisaalta myös alaikäisiin maahanmuuttajatyttöihin yleensä kohdistuvien seksirikosten määrä oli silmiinpistävän korkea. Tekijöiden jakauma lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen osalta oli kuulemma jokseenkin 50-50 (suomalainen/mamu).