Suora demokratia (yhdistetty)

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Sveitsin mallia muudan Muutos 2011 yritti tässä kymmenen vuotta sitten kovasti ajaa Suomeen.

Muutamassa kuukaudessa jäseniä tuli ympäri Suomea toistatuhatta.

Kunnes kaikki tyssäsi siihen, kun puolueen puheenjohtaja tukehtui muroihinsa.

Sveitsin malli on ikivanha, mutta erittäin hyvä ja toimiva edelleen.

Nyt taitaa joku isäntä puhua muunneltua totuutta. Muutos ei ainakaan Mäki-ketelän muroihin tukehtumiseen tuhoutunut. Ps muistatko kuka totesi että muutos on örkkien jä hörhöjen yhteenliittymä ja mitään poliittista ohjelmaa ei tule.

[Veikko]

Nyt meillä on puolue, jolla on poliittinen ohjelma, ja jolla on kansan kannatus. Sen vilpittömyyttä ajaa kansan enemmistön asiaa ja ylipäätään toimia kansan ja demokratian hyväksi, josta on kyllä vaikuttavia näyttöjä, kirkastaisi vielä että suoraan demokratiaan pyrkiminen otettaisiin toimintaohjelmaan.

[artti]

Säännöllisellä eduskunnan suullisella kyselytunnilla kansanedustajat esittävät kysymyksiä valtioneuvoston aitiossa istuville ministereille.

Kansalaisilla pitäisi olla, myös, säännöllinen, mahdollisuus esittää kysymyksiä ministereille, eduskunnan suuren salin lehterillä kansalaiset esittäisivät suullisia kysymyksiä valtioneuvoston aitiossa istuville ministereille, audiovisuaalinen tallenne esiintymisestä, olisi, tietysti, julkinen parlamentin internetsivulla.

Kuntalaisilla pitäisi olla, myös, säännöllinen, mahdollisuus esittää kysymyksiä kunnanhallituksen jäsenille, valtuuston lehterillä kuntalaiset esittäisivät suullisia kysymyksiä kunnanhallituksen aitiossa istuville kunnanhallituksen jäsenille, audiovisuaalinen tallenne esiintymisestä, olisi, tietysti, julkinen kunnan internetsivulla.

[Radio]

Suorassa demokratiassakin voidaan mennä överiksi. Kun pitäis töitäkin tehdä. Tämän takia on vaalit, joissa annetaaan valtuutetuilla puhe- ja päätösvalta. Saavat siitä korvauksen rahassa.
Suomen suorinta demokratiaa toteuttaa ainoastaan ja vain The True Finns. Kaikki muut tekevät päätöksiään paikallisyhdistysten tms. mandaatilla Juttuvassa, Svenska Klubbenilla ja tupailloissa yms.

[törö]

Nyt meillä on puolue, jolla on poliittinen ohjelma, ja jolla on kansan kannatus. Sen vilpittömyyttä ajaa kansan enemmistön asiaa ja ylipäätään toimia kansan ja demokratian hyväksi, josta on kyllä vaikuttavia näyttöjä, kirkastaisi vielä että suoraan demokratiaan pyrkiminen otettaisiin toimintaohjelmaan.

Politiikassa on kuitenkin kyse asioiden hoitamisesta ja siihen tarvitaan osaamista. Persujen rooli politiikassa on hankala, koska se paisuu silloin kun muissa puolueissa innostutaan kusemaan kansaa silmään, että päästään ajamaan pienen ryhmän etuja suuren puolueen mandaatilla. Päteviä poliitikkoja ei pääse kertymään tarpeeksi, koska pätevyyden saavuttaminen ottaa oman aikansa.

Jos Kepulta alkaa vuotaa paljon maatilallisia, niin pitäisi oppia äkkiä hoitamaan niiden asioita, ja SDP:n pelailut luovat tarvetta aivan toisenlaisen osaamisen kehittämiseen.

Näiden puolueiden taholta kuuluva haukkuminen ei selvästi ole enää mikään ongelma, mutta ne voisivat alkaa vuotaa myös kokeneita poliitikkoja jos niiden kerran on pakko jatkaa kansan kusettamista, jotta asiat saataisiin hoidettua.

Kokoomus ei ole nyt pettänyt kannattajiaan pitkään aikaan, joten pummipuolueet voivat ottaa mallia siitä jos ne haluavat palata takaisin suurien puolueiden joukkoon, koska tää protestipuolueen äänestäminen kostoksi selkään puukotuksista ei tule jatkumaan loputtomiin sen takia, että sillä saadaan lisää kokemattomia poliitikkoja hoitamaan yhteisiä asioita. Persut voi ihan hyvin saada pysyvästi ison siivun niiden kannatuksesta jos se osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, että voidaan lopettaa tää arpominen.

[Lalli IsoTalo]

Politiikassa on kuitenkin kyse asioiden hoitamisesta ja siihen tarvitaan osaamista.

Sen takia sinne ei pitäisi päästää juttaurpilaisia, jotka sokeasti allekirjoittavat lainapapereita, joihin eivät ole ehtineet tutustua.

Tavalliset kansalaiset eivät ikinä suostuisi siihen, että kun saksalaispankit antavat hasardilainoja kreikkalaisille, niin tavallinen kansalainen sanoisi "joo, minä maksan naapurin täyspaskat sijoitukset omasta kukkarostani".

Mutta juuri niin nämä politiikan ammattilaiset, tavallisen elämän tosiasioita ymmärtämättömät juttaurpilaiset tekevät. Siksi luotan enemmän tavallisiin kansalaisiin, ja suoraan demokratiaan.

Suorassa demokratiassa lahjottavia on liian paljon. Komissaarin virkoja ei riitä kaikille lahjottaville.

Siksi suora demokratia.

Kuinka monta luotettavan oloista poliitikkoa voin mainita aikuisikäni ajalta? Taitaa riittää kahden käden sormet niiden laskemiseen.

Siksi suora demokratia.

[artti]

Olemme demokratiassa aina niissä kysymyksissä, joita kohdattiin jo antiikin Kreikassa, ja yksi näistä keskeisistä on äänestäjän tiedonsaanti. Äänestäjä saattaa olla melkoisen pettynyt havaitessaan voimaan astuvien lakien tulevan yllätyksenä hänelle.

Usein, kun mietin hämärissä olosuhteissa voimaan astuvia lakeja, niin mietin, että äänestäjillä pitäisi olla voimakkaampi vipuvarsi valtakoneistoon. Pelkät vaalit vaalisalaisuuden olosuhteissa eivät vielä riitä.

Yksi uudistus olisi äänestäjän kuitti, joka olisi jäljentävä paperi äänestyslapun alla. Äänestäjän kuitin yksi etu olisi, että kuitti vahvistaisi parlamentin asemaa. Edustajat olisivat todellakin todistettavalla tavalla edustajia.

Äänestäjä pystyisi säilyttämään vaalisalaisuuden niin, että kuitti on vain äänestäjän hallussa, ja äänestäjä voi toimia kuitin suhteen niin kuin parhaaksi näkee.  Vaikka repäistä jäljentävän paperin äänestyslapun alta ennen ehdokasnumeron piirtämistä.

[Nikolas]

Yksi uudistus olisi äänestäjän kuitti, joka olisi jäljentävä paperi äänestyslapun alla. Äänestäjän kuitin yksi etu olisi, että kuitti vahvistaisi parlamentin asemaa. Edustajat olisivat todellakin todistettavalla tavalla edustajia.

Tuollaisella äänestäjän kuitilla voisi olla merkitystä vaalivilpin torjunnassa, mikä sinällään olisi arvokas tavoite. En vaan keksi mitä muuta hyötyä siitä olisi. Toisaalta se nakertaisi vaalisalaisuuden ideaa, ja kaikenlaiset todisteiksi kelpaavat kuitit mahdollistaisivat myös äänten myymisen hyvin maksaville asiakkaille, mikä varsinkin nakertaisi kansanvaltaa.

[Nikolas]

Nyt meillä on puolue, jolla on poliittinen ohjelma, ja jolla on kansan kannatus. Sen vilpittömyyttä ajaa kansan enemmistön asiaa ja ylipäätään toimia kansan ja demokratian hyväksi, josta on kyllä vaikuttavia näyttöjä, kirkastaisi vielä että suoraan demokratiaan pyrkiminen otettaisiin toimintaohjelmaan.

Sen tavoitteen voisi mainita ohjelmassa pitkästi tai lyhyesti. Pääasia että tarkoitus käy hyvin ilmi ja että tavoite pidetään mielessä eikä sitä haudata.

Tässä on esimerkki hyvin lyhyestä muotoilusta:

Välitön lainsäädäntö-oikeus kansalle lakien esittämis- ja hylkäämisoikeuden kautta.

Forssan ohjelma. SDP, 1903.

Tuo havaintoesimerkiksi lainaamani yksirivinen pyyhkäistiin myöhemmässä kokouksessa jäljettömiin. Se saattoi olla mukana jonkun yhden kirkasotsaisen idealistin vaatimuksesta. Myöhemmin, kuten tiedämme, suorasta demokratiasta tuli porvarillista yltiödemokratiaa.

Suomalaisen järjestelmän oleellinen heikkous on se, että siitä puuttuu demokratia. Meillä on edustuksellinen järjestelmä, joka on altis monenlaiselle korruptiolle. Korruptio voi luikerrella sisään järjestelmään monia reittejä pitkin. Täysin kuvitteellisessa esimerkissä jokin ulkomaalainen suuryritys voisi korruptoida jonkin ministeriön alaisen vaikutusvaltaisen organisaation, jota valtioneuvosto käyttää asiantuntevan neuvonantajan ominaisuudessa, kun kansakunnan tulevaisuudelle tärkeitä päätöksiä tehdään.

Suoran demokratian yksi tärkeimmistä eduista on sen kyky torjua korruptiota. Vaaleissa valitut poliitikot voivat aina joutua korruption kohteiksi, mutta jos kansa toimii ylimpänä valvojana, pahimmat korruption yritelmät saadaan torjuttua suoraan kansan omiin valtaoikeuksiin perustuvilla toimenpiteillä.

[Nikolas]

Suorassa demokratiassa lahjottavia on liian paljon. Komissaarin virkoja ei riitä kaikille lahjottaville.

Siksi suora demokratia.

Tuo on se helposti ymmärrettävä matemaattinen perusta, joka takaa suoran demokratian toimivuuden korruption torjunnassa.

On kaksi täysin erilaista järjestelmää, jotka kykenevät torjumaan korruptiota:

• Yksinvaltius. Yksinvaltiaalla on jo käsissään kaikki valta valtakunnassaan, ja siksi jokainen korruption yritys missä tahansa julkisen vallan portaassa on rinnastettavissa hyökkäykseen yksinvaltiasta vastaan. Viisas yksinvaltias ymmärtää tämän. Tyhmä yksinvaltias saattaisi alistua korruptiolle.
  
  
• Suora demokratia.

Edustuksellinen järjestelmä sisältää liikaa korruption takaportteja. Suoran demokratian lisääminen siihen muuttaa järjestelmää oleellisesti, jolloin järjestelmää voi hyvällä syyllä kutsua demokraattiseksi.

[artti]

Mietin, että on vainoharhaista foliopipoilua, että tämä on se miten politiikka ajattelee.

Käytän tässä vihollisesta käsitettä isoveli vaikka itseasiassa se käsite voisi olla ihan mikä tahansa muu ja vielä tarkemmin kuvaava ja yksilöivä, mutten viitsinyt maalittaa ja kohdentaa ja tarkentaa. Isoveli on siis vain epämääräinen yleisnimike vihollisen luonteelle.

Isoveli pyrkii keskittämään valtaa, esimerkiksi presidentille siksi, että kun yhdellä henkilöllä on vahvat valtaoikeudet niin isoveljen on helpompi kaapata se valtio käyttämällä presidentin nimitysoikeutta ja sitten puhaltaa valtion kassa. Toinen malli on valtaan nostamisen kautta korruptoida puolueen sisäpiiri, jossa on henkilöitä joilla on erittäin hyvät manipulaatiotaidot, että he puhuvat vakuuttavasti samalla, kun he vahvistavat isoveljen asemaa ja heikentävät demokratiaa.

Se on niin, että demokratia on paras ase sitä vastaan, että isoveli kaappaisi vallan ja alkaisi hallita kansallisvaltioita. Isoveljellä ei ole sellaista demokratiaa, jossa kansalaisilla olisi valtaa ja edustusta.

Edustuksellinen demokratia ohjailee kymmenien miljardien eurojen rahavarantoja, että se on selvää, että isovelikin on kiinnostunut. Se kuka se isoveli on, ja keitä hän edustaa ja mitkä ovat hänen tarkoitusperänsä, on oleellinen seikka. Että, jos isoveli on itseasiassa kilpaileva vihamielinen juonitteleva valtio, joka on soluttautunut kuin vihamielinen virus toisen valtion koneistoon. Että vihamielinen juonitteleva valtio on kaapannut toisen valtion mediat ja ratkaisuvallan ja nimitysoikeudet henkilöiden asettamisen kautta. Tässä kohtaa muut vihamieliset valtiot tietenkin pyrkivät puuttumaan tähän ja sitten sitä peliä pelataan niin, että valtiota ei itseasiassa johdakaan kotimaiset voimat vaan keskenään taistelevat ulkoiset voimat.

Tämän päivän isoveli  on todella tehokas siksi, että isoveljellä on käytettävissään matkapuhelimien ja internetin ja valvontakameroiden kautta toimiva seuranta ja tätä kautta tehokkaat mahdollisuudet yhdistellä tietoja ja  poistaa väärinajattelijoita. Demokratian lisäämisen tärkein perustelu on tiedonhankinta ja valvontakoneiston kasvanut tehokkuus. Se on niin, että kansalaisten täytyy parantaa mahdollisuuksiaan valvoa valvojia.

Parlamentti on tavallisen kansalaisen tärkein vaikutuselin valtakoneistoon. Että aina, kun koetaan, että  demokratiaa täytyy vahvistaa niin kansalaisten täytyy kokoontua eduskuntatalon rappusille osoittamaan, että eduskunta on tavallisia kansalaisia edustava demokratian tukipylväs.

Kun näitä demokratian varastajia vastaan taistellaan niin siinä ei pidä niinkään kohdistaa henkilöitä vaan kertoa miten rakenteita pitäisi muuttaa, että demokratian varastaminen olisi vähän vaikeampaa. Esimerkiksi korruptio kukkii siksi, että rakenteet on kehitetty korruptiota varten. Kun korruptio poistetaan niin poistetaan rakenteet, joita korruptoituneet ihmiset ovat perustaneet itselleen rikastumisen mahdollistamiseksi. Esimerkiksi byrokratia voi olla sopivasti suunniteltuna korruptiorakenne. Keskeistä on poistaa virkamiehen ja asiakkaan keskinäinen kontakti esimerkiksi siirtämällä asiointi nettiin niin ei synny tilannetta, että raha voisi vaihtaa omistajaa vastineeksi myönteisestä ratkaisusta. Perinteisellä tavalla kasvokkain tapaamisella korruptio on siellä missä on ratkaisuvalta.

Se mitä tässä ajassa nähdään on valtioiden ja demokratian heikentynyt asema suhteessa isoveljeen. Ja siksi parlamentarismin täytyisi harkita oman asemansa vahvistamiseksi harkita ryhtyä valmistelemaan lakia äänestäjän kuitista siksi, että äänestäjän kuitti takaa edustajalle vahvemman aseman. Siksi, että torjuttaisiin valtion muuttuminen isoveljen hallitsemaksi totalitarismiksi täytyy parlamentarismia ja kansalaisten tiedonsaantioikeuksia ja vaikutusvaltaa vahvistaa äänestäjän kuitin kautta. Äänestäjän kuittia voitaisiin kokeilla ensin pienesti muutamassa vaalipiirissä ja hankkia tästä kokemuksia ja samalla kokeiltaisiin miten ne väärentämiset toimii käytännössä siksi, että nekin pitää tietenkin testata ja arvioida, ja suunnitella se miten väärentäminen torjutaan. Äänten ostamisen voisi sanktioida niin, että äänten ostaja menettäisi kaikki äänensä. Toisaalta ehdokkaan lavastaminen äänten ostajaksi pitäisi sekin torjua. Se on niin, että Suomessa pitäisi vähentää ulkoisten voimien vaikutusvaltaa ja vahvistaa kotimaisten voimien vaikutusvaltaa, ja tässä keskeistä on äänestäjän kuitti, jäljentävä paperi äänestyslapun alla, äänestäjän kuitti tuo vaikutusvaltaa tavallisille suomalaisille äänestäjille.

Tahojen ohjauksessa olevat tiedotusvälineet pyrkivät pelottelemaan suomalaisten syntyvyyden alas samalla, kun ne kannustavat väestönvaihtopolitiikkaa ulkovaltojen ohjauksella. Tietenkin ulkovaltojen pitää saada vaihtaa väestö omikseen.

Suomalaisten alhainen syntyvyys liittyy osaltaan siihen, että tiedotusvälineitä ei ohjaa kotimaiset voimat vaan keskenään taistelevat ulkoiset voimat, josta näkyvä todiste on, että suomalaiset suuret tiedotusvälineet on mentoroitu valkoisen talon vastaiseen hyökkäykseen. Suomalaiset eivät tunne tarvetta solvata valkoista taloa, ilman manipuloimista, siksi sen täytyy olla ulkoa ohjattua ohjailua. Iso peli on likaista ja täysin häikäilemätöntä

Pelaajat ovat tahoja, jotka pyrkivät itse edistymään samalla, kun he jarruttavat muiden edistymistä, helpoin jarruteltava on heikot ja vaikein jarruteltava voimakkaat.

Maahanmuuttokriittisiä ja kansallismielisiä vastaan hyökkäily on tehokkainta maahanmuuttokritiikin ja kansallismielisyyden yllyttämistä. Siksi ehdotan, maahanmuuttokriittisille ja kansallismielisille, paras vaalityöntekijä palkinnon myöntämistä hyökkäilijöille.

Se on monessa kohtaa epäiltävissä, että tahot pyrkivät sabotoimaan valtiontalouden rakentamalla olkiukkoja, joiden torjuminen vaatii näiden mukaan toimia, joiden seurauksena on talousromahdus.

Naputtelin lonkalta pikavauhtia niin sanottua tajunnanvirtaa samalla, kun olen koko ajan menossa keittiöön tekemään voileipää.

[artti]

Demokratiaan ja puoluetoimintaan liittyy tietty pulmallinen piirre, se on riidanhaastajien läsnäolo.

Se on aina se oma arvio siitä, missä kohtaa olisi syytä reagoida, ja missä ei. Jos todisteet todellakin todistavat, että arvostelun kohde on todellakin mielenvikainen rikollinen, niin asianmukaiset toimenpiteet tehdään.

Tiedotusvälineet ja politiikka ja viihdeteollisuus ovat propagandaväline, joka on täynnään haitallisen käytöksen kannustamista, ne tarjoavat intensiivisesti aineksia haitalliseen käyttäytymiseen, tässä yhteydessä arvostelukyvyn pitäisi kertoa, että onko viisasta noudattaa sitä.

Syyntakeeton suoltaa suustaan mitä sattuu ja hän saa kannustusta osakseen. Kun haitallista käytöstä kannustetaan niin se on haitallista itselle, pitäisi itse kyetä tajuamaan, että kannattaako totella haitallisen käytöksen kannustajia.

[Nikolas]

Aivan eri keskustelusta muistui mieleeni asia, jota olen joskus yrittänyt pukea sanoiksi. Pätkä kyseisestä keskustelusta:

Tämä yhtälö on pitemmän päälle täysin kestämätön, mutta se ei näytä menevän mitenkään suomalaisten poliitikkojen tajuntaan. Johtuuko tämä siitä, että yhteisten varojen varastamisen sivussa eivät ehdi tuollaista pohtia? Osa toki kaikesta päätellen ajaakin nimenomaan kaaosta ja vanhan tuhoa uuden uljaan maailman tieltä.

Tai niitä poliitikkoja äänestävän kansanosan.

Kuvitelkaa mielessänne sellainen älyllisesti hyvin keskinkertainen ihminen. Kuinka paljon a) häntä kiinnostaa b) hänellä on kykyä, aikaa ja halua perehtyä asioiden todellisiin syy-seuraussuhteisiin, pitkän aikavälin vaikutuksiin ja niiden moraalisiin ongelmakohtiin?

Puolet kaikista ihmisistä on häntä tyhmempiä. Miettikääpä sitä.

Sveitsin demokratia on pitkän ajan kuluessa osoittanut, että tavalliset kansalaiset eivät aina osallistu innokkaasti kansanäänestyksiin. Jotkut saattavat ajatella että tämä olisi ongelma. Mutta ei se ole, sillä jos ihminen ei ymmärrä jotain asiaa, josta tulee kansanäänestys, hänen osallistumisestaan ei olisi hyötyä. Korkeintaan hänen osallistumisensa vain lisäisi kohinaa, koska jos hän ei ymmärrä kyseessä olevaa asiaa, hän joutuu enemmän tai vähemmän arpomaan oman kantansa. Kohinan lisääminen äänestykseen ei millään tavoin paranna lopputuloksen laatua.

Kansanäänestyksissä kuitenkin äänestetään yksittäisistä hyvin rajatuista asiakysymyksistä. Kun kansalainen menee sellaisesta äänestämään, hän ei samalla äänellä joudu ottamaan kantaa kymmeniin muihin asioihin, joista ei edes hiiskuta. Kansanäänestyksissä otetaan kantaa yhteen asiaan kerrallaan.

Miten edellä kuvailtu kansanäänestyksen ongelmattomuus liittyy eduskuntavaaleihin ja muihin vaaleihin edustuksellisessa järjestelmässä, selittyy vaalien ehdokkaiden ja edustajien moniuloitteisilla ominaisuuksilla, joista kaikki eivät ole avoimesti esillä. Ehdokkaat eivät ole tarkasti rajattuja, täsmällisesti määriteltyjä ja muuttumattomia asioita vaan päinvastoin, jokaisella ehdokkaalla on tuhansittain erilaisia mielipiteitä eri asioista, joita kaikkia ei edes nosteta esille, ja nämä kannat saattavat myös vaihdella. Tästä huolimatta tavalliset kansalaiset luottavat itseensä niin paljon, että helposti 70% kansalaisista voi äänestää eduskuntavaaleissa, ja tätä äänestysvilkkautta ei yleisesti hämmästellä. Korkeintaan harmitellaan, ettei äänestysvilkkaus ollut vielä hieman korkeampi.

Se, että kaikki ihmiset eivät äänestä, kun ymmärtävät että eivät tiedä riittävästi jostain asiasta, ei ole mikään ongelma. Mutta se, että ihmiset äänestävät silloinkin kun vain luulevat jotain tietävänsä, saattaa olla jonkinlainen ongelma.

[Nikolas]

Erästä argumenttia suoraa demokratiaa vastaan olen toisinaan nähnyt tai kuullut käytettävän. En viitsi etsiä havainnollista esimerkkiä nyt, mutta väitän silti että tämä ei ole olkiukko. On sanottu, että suora demokratia ei toimisi Suomessa niin hyvin kuin Sveitsissä, koska suomalaiset eivät ole siihen riittävän fiksuja.

Olen aiemmin sanonut, mikä on demokratian ja oklokratian ero. Lainaan hieman itseäni:

Platonin mukaan:

okhlokratia -> autokratia -> tyrannia -> aristokratia -> oligarkia -> demokratia -> okhlokratia

Näen asian siten että demokratia ja oklokratia eivät ole vääjäämättömästi järjestyksessä toteutuvia yhteiskunnan kehityksen vaiheita vaan demokratian ja oklokratian erottaa toisistaan kansan laatu: Jokin kansakunta tavoittelee demokratiaa mutta saavuttaakin vain oklokratian. Toinen kansakunta tuottaa toimivan demokratian, havaitsee sen hyväksi ja pitää demokratian voimassa.

Siinä olen Platonin kanssa samaa mieltä että oklokratia ei ole vakaa tila vaan sen kumoaa jokin oklokratiaan verrattuna ylivertainen ja parempaa järjestystä tuottava järjestelmä.

Omaa päättelyäni mukaillen, jos kansakunta ei ole riittävän älykäs, yritys toteuttaa demokratiaa voi ajautua nopeasti oklokratiaan ja sitä kautta autokratiaan. Mutta jos kansakunta on riittävän älykäs, demokratia toteutuu ja jää voimaan älykkään kansakunnan toteuttaessa ja pitäessä sitä yllä.

Erinäiset aihetodisteet antavat ymmärtää, että suomalaisten älykkyydessä ei olisi erityistä vajetta tai vikaa. Jos näin on, periaatteessa Suomen pitäisi olla hyvinkin vauras ja edistyksellinen, ja joissain asioissa onkin.

Tosin älykkyys ilman viisautta tuottaa ylensä katastrooffeja, kuten nykytilanteesta voi pääätellä.

Suomessa asuu Euroopan älykkäin ja tyhmin kansa.

Suomalaisten älykkyysosamäärä on Euroopan korkein. Suomalaisilla on myös Euroopan parhaat tulokset pisa-testeissä. Tiedot käyvät ilmi oululaisen tutkimusryhmän tuoreesta selvityksestä. Miten ois, onko Afrikassa ja muissa maanosissa tehty vastaavaa kartoitusta.

Oulun yliopistossa antropologian dosenttina työskenetelevän Edward Duttonin mukaan monessa aikaisemmassakin tieteellisessä tutkimuksessa suomalaiset ovat erottuneet edukseen poikkeuksellisen korkealla älykkyysosamäärällään.

Tuoreessa tutkimuksessa suomalaisten älykkyysosamääräksi on laskettu yli 105. Se on Euroopan korkein ja maailmanlaajuisesti huipputasoa. Ainoastaan Kiinassa, Koreassa ja Japanissa järki leikkaa terävämmin.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014062818447456

Sveitsin erityinen etu demokratian suhteen on pitkä etumatka. Sveitsi ryhtyi toteuttamaan kansanäänestyksiä Euroopan hullusta vuodesta 1848 alkaen. Vajaat sata vuotta sen jälkeen Saksassa tuhahdeltiin että se kokeilu tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Nekin tuhahtelut loppuivat toisen maailmansodan jälkeen.

Jos kerran Suomessa on niin älykäs kansa, millä on selitettävissä Suomen useiden peräkkäisten hallitusten maailman luokan typeryys? Tämähän on sellainen kysymys että se suorastaan kirkuen vaatii pätevää vastausta.

Syyt löytyvät yli sadan vuoden takaa. Näitä asioita ei tarvitse uudelleen keksiä niin kuin ei pyörääkään:

Ei puuttunut ääniä, jotka neuvoivat minua olemaan vahvistamatta hallitusmuotoa eduskunnan hyväksymässä muodossa. Näiden neuvojen noudattaminen olisi merkinnyt uusia vaaleja, ja niitä halusin välttää. Minua kehotettiin myös lykkäämään vahvistamista, antaakseni maalle siten mahdollisuuden turvata Itä-Karjalan suomalaisen väestön aseman ottamalla aktiivisesti osaa taisteluun bolševismia vastaan. Hallitusmuodon hyväksymisen ajankohta sattui nimittäin yksiin edellä mainitun, amiraali Koltšakin meihin ottaman kosketuksen kanssa. Kun tuo kosketus oli katkennut minun torjuvaan sähkösanomaani ja kun sitä paitsi liittoutuneiden harrastus ja myötävaikutus oli ilmennyt ylen epämääräisellä ja mihinkään velvoittamattomalla tavalla, ei minun nähdäkseni ollut olemassa edellytyksiä minkäänlaisten sotilaallisten toimintasuunnitelmien toteuttamiseen. En myöskään halunnut aiheuttaa uutta kriisiä. Näin ollen annoin maan parasta silmällä pitäen kaikkien toimintaan ryhtymistä koskevien ajatusten raueta.

Vahvistin uuden hallitusmuodon 17. heinäkuuta 1919. Täten kumoutui vanha Kustaa III:n aikainen vuoden 1772 valtiosääntö.

Suomen hallitusmuoto täyttää tätä kirjoittaessani 30 vuotta. Kun nykyhetkellä, kolmen viime vuosikymmenen tapaukset taustana, tarkastaa tuota lakia, jolle kansanvaltamme rakentuu, saattaa tuskin epäillä sen arvoa ja kelpoisuutta. Se on luonut järjestystä ja tasapainoa, edistänyt levollista ja sopusuhtaista kehitystä rauhan aikana ja osoittanut kestävänsä myös sodan koettelemukset. Se tosiasia, että presidentillä Suomen hallitusmuodon mukaan on suurempi valta kuin valtion päämiehillä niissä muissa Euroopan maissa, joissa samaan aikaan laadittiin uudet hallitusmuodot, on olennaisesti vaikuttanut tähän onnelliseen asiaintilaan. Sen jälkeen on moni maa, joukossa suurvaltojakin, joko muuttanut tai hylännyt hallitusmuotonsa.

Tässä yhteydessä haluan viitata muutamiin niistä puutteista, jotka käsitykseni mukaan vaivaavat perustuslakejamme. Hallitusmuodon mukaan on presidentin estyessä pääministerin hoidettava hänen tehtävänsä. Vaikka tämä säädös koskeekin vain tilapäisiä olosuhteita, se sotii sitä periaatetta vastaan, että valtion päämiehen on oltava riippumaton eduskunnasta. Katsoen presidentin raskaaseen työtaakkaan olisi tarkoituksenmukaista perustaa varapresidentin virka; sen haltijalta ei tosiaan tarvitsisi puuttua tehtäviä, jotka olisivat vastuuntuntoisen korkean virkamiehen arvoisia. Linnassaan yksinäiselle presidentille hänen tukensa olisi tervetullut apu.

Sekin seikka, että kansanedustaja voi kuulua hallitukseen, sietäisi tarkistusta. Jo Ranskan suuren vallankumouksen aikainen kansalliskokous määräsi, että sen jäsenet eivät saaneet astua valtion virkaan, ja olen varma siitä, että sellainen säädös valtioneuvoston jäsenyydestä olisi paikallaan myös meidän valtiopäiväjärjestyksessämme ja että se tehokkaasti edistäisi hallitusten pysyväisyyttä. Ainakin olisi kohtuullista, että kansanedustaja joutuessaan hallitukseen automaattisesti vapautuisi eduskunnan jäsenyydestä. Vaikka Suomen hallitukset yleensä ovatkin pitkäikäisempiä kuin monen muun parlamentaarisesti hallitun maan, niin se seikka, että kansanedustajalla ei olisi oikeutta ryhtyä ministeriksi, lisäisi hallituksen auktoriteettia ja olisi jonkinlaisena takeena sen pysymisestä puolueiden yläpuolella. Kansanedustaja on säännöllisesti lujin sitein kiinni puoluepolitiikassa – siinä määrin, että on tapauksia, jolloin ministeri on eduskunnassa äänestänyt sitä hallitusta vastaan, jossa hän itse istuu. Hallituksen jäsenen – etenkin pääministerin – tehtävä on niin vaativa, että hänelle olisi taattava sekä työrauha että aikaa keskittyä maan asiain hoitamiseen. Sama koskee kansanedustajaa.

Rauhallisen sisäisen kehityksen edistämistä merkitsisi myös sekä äänioikeus- että vaalikelpoisuusikärajan korottaminen kansanedustajia valittaessa. Alkuaan oli jokainen ennen vaalivuotta 24 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen äänivaltainen ja vaalikelpoinen. Vähimmäisikä on valitettavasti myöhemmin alennettu 21 vuodeksi, ja nyt puhutaan jo 18 vuodesta. Ikärajaa korottamalla lisättäisiin eduskunnan pätevyyttä, ja vanhemman ja kypsemmän kansanedustajiston olisi helpompi pysytellä erillään puoluekiistoista ja yhtyä suurissa kysymyksissä. Kuinka voidaan vaatia, että nuorukaiset, jotka tuskin ovat ehtineet aloittaa painiskelunsa elämän kanssa, kykenisivät ymmärtämään kansakunnan usein monimutkaisia elinkysymyksiä ja ottamaan niihin kantaa? Eduskunnan jäsenen vähimmäisiän alhaisuuteen liittyy muitakin epäkohtia, nim. se, että nuorilla miehillä on puoluekoneiston ansiosta mahdollisuus kiivetä korkeihin hallinnollisiin asemiin heidän tarvitsemattaan hankkia välttämättömiä ammattitietoja tai kehittää luonnettaan elämän koulussa.

Näitä huomautuksia voidaan tuskin leimata epädemokraattisiksi. Kun Suomen kansa yleensäkin on saanut lisää kokeneisuutta sen johdosta, että sen keski-ikä sadan viime vuoden kuluessa on kohonnut lähes kahdella vuosikymmenellä, niin tätä kehitystä ei pitäisi vastustaa varaamalla nuorekkaalle epäpätevyydelle ja kokemattomuudelle lisää vaikutusvaltaa. Oivaltakoot nuoret, että heidän käsityksensä päivän kysymyksistä muovautuvat parhaan oppimestarin – kokemuksen ansiosta!

• Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, s. 303–304. Suom. Lauri Hakulinen. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23037-3.

Mannerheimin muistelmista ilmenee, että hän ei ollut täysin tyytyväinen siihen hallitusmuotoon, jonka hän allekirjoituksellaan hyväksyi silloisten olosuhteiden paineessa.

Meillä on Suomessa eduskuntavaalit neljän vuoden välein. Mannerheimin kaipaamaa tarkistusta ei koskaan tullut, ja siksi kansanedustajasta voi tulla valtioneuvoston ministeri ja tavallisesti nykyään juuri näin käy, ja jo pitkään Suomessa valtioneuvostot on koottu kansanedustajista.

Tässä kohtaa on syytä tarkastella, minkälainen prosessi on eduskuntavaalit Suomessa. Tavallisesti kansalainen nousee eduskuntaan sitä kautta, että jokin menestyksekäs rekisteröity puolue ottaa kansalaisen omalle vaalilistalleen. Tämän jälkeen äänestäjät arvioivat keillä ehdokkaista olisi mahdollisesti parhaat jutut ja vakuuttava näyttö aikomuksistaan. Eduskuntavaaleissa se punnitaan. Tässä prosessissa ei ole mitään, millä suodatettaisiin pois tyhmiä, narsisteja, opportunisteja, pätemättömiä, tms. Mutta heistähän tuleekin vain kansanedustajia, joten eihän tuon pitäisikään olla mikään merkittävä vika järjestelmässä. Ei se olisikaan, jos kansanedustajat pysyisivät vain kansanedustajina. Mutta kun suurella todennäköisyydellä noin yksi kymmenestä kansanedustajasta poimitaan ja nimitetään valtioneuvoston ministereiksi, pieni vika muuttuukin suureksi viaksi. Eduskuntavaalien ja uuden valtioneuvoston nimitysten välissä ei ole mitään sellaista laaduntarkistusta, joka takaisi että valtioneuvostoon saataisiin kansakunnan älyllistä ja ansioitunutta parhaimmistoa.

Valtioneuvoston jäsenet eli ministerit ovat valtakunnan korkeimmissa asemissa toimivia virkahenkilöitä. Sellaiseen asemaan pyrittäessä ja nimitettäessä pitäisi ehdolle asettuneiden henkilöiden käydä läpi kaikista vaativin työhönottoprosessi. Mutta katsotaanpa, mitä portaita on esimerkiksi tavallisen kadun tallaajan ja pääministerin aseman välissä:

• puolueen jäsenyys
  
  
• kokemusta kaupunginvaltuustossa
  
  
• ehdokkuus eduskuntavaaleissa
  
  
• eduskuntavaalit
  
  
• nimitys ministeriksi
  
  
• nimitys pääministeriksi

Mitkään edellä luettelemistani kohdista eivät takaa että ministerillä olisi tehtäviinsä tarvittavaa pätevyyttä, henkistä suorituskykyä ja työkokemusta. Kaikissa paremmissa työhönottoprosesseissa nuo näkökohdat otetaan huomioon. Suomessa valtioneuvostoon voi päästä ilman mitään noista ominaisuuksista. Riittää että on sopiva ja mukava puoluetoveri.

Kaiken edellisen selityksen olen koonnut tähän näyttääkseni, että Suomen monissa kohdin päättömän politiikan syy ei ole kansan tyhmyydessä vaan yli sata vuotta sitten tehdyissä ratkaisuissa, joiden vuoksi valtakunnan politiikka ei ole kansan henkisten kykyjen tasolla. Tämä ei ole hyvä syy olla ottamatta käyttöön suoran demokratian mahdollisuuksia, mutta tämä voi hyvinkin olla se ratkaiseva syy, miksi suoraa demokratiaa ei ole otettu käyttöön.

[artti]

Kun tavallisten kansalaisten enemmistö kokee, että tavallisia kansalaisia kuunnellaan niin hallitseva poliittinen järjestelmä on tukevalla perustalla. Tavallisten kansalaisten enemmistön kyky määrittää politiikan sisältöjä on yleissivistykseen kuuluva asia.

[artti]

Politiikassa on pulmana, että jos poliitikko tiedottaa kansalle tekemisistään niin poliitikko tiputetaan piireistä

Kuvitellaan, että kansalaiset asettaisivat oman tiedonsaantinsa etusijalle ja tätä painottavana toimena eivät äänestäisi ehdokkaita arvauspohjalta; kuinka paljon vaalien äänestysprosentti kutistuisi

Kansalaisen pitää miettiä mitä mieltä kansalainen on kunnanvaltuuston, eduskunnan, ministeriöiden, valtioneuvoston, tasavallan presidentin tiedottamisen laadusta, onko se tarkkaa vai epämääräistä. Riittääkö luottamus edustajaan, kuten edustajat sanovat, että luottamus, kun kysymyksiä herää

Se on politiikkaa seuraavien kansalaisten kannalta ärsyttävää, ja se heikentää luottamusta, että politiikassa prosesseja hämärretään halutun tuloksen aikaansaamiseksi. Näissä tilanteissa edustaja tietenkin korostaa luottamusta, kun kysymyksiä herää

[artti]

Demokratian kehitys on tuhansien vuosien jälkeenkin kesken, ja välillä ottanut taka-askeliakin.

Demokratian moottori on näkemykselliset yksilöt.

Parlamentissa on kyselytunti, jossa kansanedustajat kysyvät ministereiltä kysymyksiä.

Kansalaisille tarvittaisiin kyselytunti parlamentissa, jossa kansalaiset kysyvät ministereiltä kysymyksiä.

Kansalaisten kyselytunnilla esitettävien kysymysten valitsemiselle malli on https://www.kansalaisaloite.fi/fi.

Kansalainen tahtoo kysyä ministeriltä: miten valtio valmistautuu fossiilisten polttoaineiden ehtymiseen. Kansalainen laittaa kysymys ehdotuksensa valtion viralliselle internetsivulle keräämään allekirjoituksia.

Kun kysymys ehdotus on saanut 50 000 allekirjoitusta alle kuudessa kuukaudessa kansalainen nousee parlamentin lehterille esittämään kysymyksensä ministerille, joka odottelee ennalta tiedettyä kysymystä valtioneuvoston aitauksessa. Ministeri tietenkin vastaisi kysymyksiin melko pian 50 000 allekirjoituksen kerryttyä.

Jos tahdotte oppia kirjoittamaan yksinkertaista suomea, kokeilkaa Google Translatorilla.

https://translate.google.fi/?hl=fi&sl=fi&tl=en&op=translate

[artti]

Vaalisalaisuus on keksitty siksi, että vaalitulos on helpompi väärentää, kun ei tiedetä kuka äänesti ketä. Kun kuviota miettii niin en luota vaaliin, jossa ihmiset pudottavat äänestyslapun laatikkoon saamatta itselleen jäljennöstä äänestyslappuun piirretystä ehdokasnumerosta. Kun ihmisillä ei ole todistetta ehdokkaan äänestämisestä niin miten he todistavat mikä vaalitulos todellisuudessa oli. Tietysti yksi ratkaisu on, että äänestäjä kuvaa selfien itsestä ja äänestyslapusta. Siis tosi kerettiläistä ajattelua vaaleissa äänestämisestä kuumassa tilanteessa.   

[Ari-Lee]

en luota vaaliin, jossa ihmiset pudottavat äänestyslapun laatikkoon

Ennakkoäänestysvirkailija työnsi ääneni ihan lopuksi pöydän alle. Minne sinä sen laitoit? Roskiinko? - kysyin. "Tähän laatikkoon laitoin." Siinä ne olivat laatikossa. Ja ääneen ihmettelin pysyvätkö ne laatikossa ääntenlaskuun saakka ja kuka sen takaa. Miksi ei ole lukittua uurnaa, mihin avain on vain ääntenlaskijoilla?

[artti]

Se on hassua kuinka systeemi on helpottanut väärentämistä

- äänestyslappu on helposti kenen tahansa tuotettavissa oleva paperilappunen
- äänestyslappua ei ole tehty setelipainossa
- äänestyslapun alla ei ole jäljentävää paperia
- vaalisalaisuus suojaa vaalipetoksia
- kansalle suositellaan vaieta ketä ehdokasta äänestäjä äänesti

Hassua kuinka selvästi tuleva vaalipetos ilmenee massamedioiden viestinnästä

Se on selvää, että äänestystä ei voida tehdä sähköisellä äänestyksellä, sähköisessä äänestämisessä algoritmi voi siirrellä ääniä edustajilta toisille

Mitä kansalainen voi miettiä tehdä vaikeuttaakseen tulevaa vaalipetosta

Äänestämisen häiritseminen on kielletty, siksi äänestäjällä on mahdollisuus näpsiä näpsäkästi kuvia äänestämisestä näpsimällä äänestyskopissa hienoja selfieitä itsestä ja äänestyslapusta, jossa on piirrettynä isokokoinen edustajan ehdokasnumero

Edustajan legitimiteetti on vahvempi, kun äänestäjä voi todistaa, että äänestäjä äänesti edustajaa

Äänestyslappu ja jäljentävä paperi olisi tehty identtisellä sarjanumerolla ja setelipainotekniikalla väärentämisen vaikeuttamiseksi

Kuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 18.4.2021. Ennakkoäänestys kotimaassa: 7.4.2021 - 13.4.2021. Ennakkoäänestys ulkomailla: 7.4.2021 - 10.4.2021

Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 2.4.2023. Ennakkoäänestys kotimaassa 22.3.2023 – 28.3.2023 Ennakkoäänestys ulkomailla 22.3.2023 – 25.3.2023

Perustuslain mukaan edustuksellisen demokratian legitimiteettiä voidaan vahvistaa, jos kansalaisten enemmistö tahtoo

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L1

[Mikke70]

Se on hassua kuinka systeemi on helpottanut väärentämistä

- äänestyslappu on helposti kenen tahansa tuotettavissa oleva paperilappunen
- äänestyslappua ei ole tehty setelipainossa
- äänestyslapun alla ei ole jäljentävää paperia
- vaalisalaisuus suojaa vaalipetoksia
- kansalle suositellaan vaieta ketä ehdokasta äänestäjä äänesti

Hassua kuinka selvästi tuleva vaalipetos ilmenee massamedioiden viestinnästä

Se on selvää, että äänestystä ei voida tehdä sähköisellä äänestyksellä, sähköisessä äänestämisessä algoritmi voi siirrellä ääniä edustajilta toisille

Mitä kansalainen voi miettiä tehdä vaikeuttaakseen tulevaa vaalipetosta

Äänestämisen häiritseminen on kielletty, siksi äänestäjällä on mahdollisuus näpsiä näpsäkästi kuvia äänestämisestä näpsimällä äänestyskopissa hienoja selfieitä itsestä ja äänestyslapusta, jossa on piirrettynä isokokoinen edustajan ehdokasnumero

Edustajan legitimiteetti on vahvempi, kun äänestäjä voi todistaa, että äänestäjä äänesti edustajaa

Äänestyslappu ja jäljentävä paperi olisi tehty identtisellä sarjanumerolla ja setelipainotekniikalla väärentämisen vaikeuttamiseksi

Kuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 18.4.2021. Ennakkoäänestys kotimaassa: 7.4.2021 - 13.4.2021. Ennakkoäänestys ulkomailla: 7.4.2021 - 10.4.2021

Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 2.4.2023. Ennakkoäänestys kotimaassa 22.3.2023 – 28.3.2023 Ennakkoäänestys ulkomailla 22.3.2023 – 25.3.2023

Perustuslain mukaan edustuksellisen demokratian legitimiteettiä voidaan vahvistaa, jos kansalaisten enemmistö tahtoo

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L1

No hohhoijaa. Ehkä tämä on tätä nykyaikaa, jossa salaliittoja halutaan nähdä joka asiassa. Mikään noista esittämistäsi kohdista ei edistä vaalipetosta.

Ja milläkähän lailla selfien ottaminen kopissa vaikeuttaisi tätä mielikuvituksellista vaalipetosta? Oliko kenties ajatuksena, että jokainen tulisi ottamaan kuvan ja julkaisemaan sen ja sitten nämä joku laskisi ja verrattaisiin julkaistuun äänimäärään? Jos näin, niin taas hohhoijaa.

[Supernuiva]

^Ennakkoäänestyksen osalta mietin joskus sitä, miksi äänestystulokset poikkeavat varsin usein merkittävästi varsinaisen vaalipäivän ääniosuuksista.

[artti]

Kuvitellaan, että jokaisen vuoden Joulukuussa järjestettäisiin kansanäänestys valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetista.

Tällä hetkellä on niin, että ainoastaan saamapuolella olevat henkilöt äänestävät valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetin eduskunnassa ja kunnanvaltuustossa.

Johtaako se suuriin julkisiin menoihin ja valtion ja kuntien velkaantumiseen ja veronmaksajien verorasitukseen, että vain saamapuolella olevat saavat ratkaista valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetin.

Onko se oikein kaikkia niitä veronmaksajia kohtaan, että vain saamapuolella olevat julkisessa hallinnossa ja eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa ratkaisevat valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetin.

Entäs, jos valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetista järjestettäisiin kansanäänestys, jossa äänestäisivät vain yksityisellä sektorilla toimivat henkilöt, joiden tuloista suurin osa on yksityisen sektorin toimeliaisuudella ansaittua tuloa. Muistetaan, että veronmaksajat rahoittavat valtion ja kunnan budjetin.

Pitäisikö kaikkien täysi-ikäisten kansalaisten voida sanoa sanansa.

Jos valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetti ratkaistaisiin kansanäänestyksellä niin ketkä siinä äänestäisivät. Kaikki täysi-ikäiset kansalaiset vai pelkästään veronmaksajat. Äänestystulokseen vaikuttaisi se kumpia on suurempi lukumäärä, maksajia vai saamapuolella olevia.

Millainen se äänestyskaavake olisi. Ehkä siinä olisi eritelty valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetin kaikki menoerät kukin omaan kohtaansa, ja äänestäjä sitten ratkaisisi kyllä tai ei, että hyväksyykö hän menoerän.

Äänestäjä tarvitsisi lukeakseen perustelut, että millä perusteilla menoerä on veronmaksajien rahoilla rahoitettavassa valtion ja kunnan seuraavan vuoden budjetissa.

[Supernuiva]

^Pitäkääpä tämä ajatus mielessä, kun äänestätte ja analysoitte kuntavaalien 2021 tuloksia. Hyvin suuri osa ehdokkaista on töissä kunnissa.

[Nikolas]

Oman näkemykseni mukaisessa demokratiassa tulisi olla kirjallinen ja avoin kanava kysymyksille valtion- ja tai kunnanjohdolle, jossa jokainen esitetty kysymys olisi kaikkien luettavissa, ja jokainen ministeri, kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu voisi vastata kuhunkin kysymykseen niin halutessaan, vastauksien ollessa yhtälailla julkisia kaikille.

Poliitikkojen päätehtävä ei ole kysymyksiin vastaileminen ja selittely, ei edes valtioneuvostossa. Poliitikkojen tehtävä on yhteisten asioiden ajaminen. Tehtäviä hoitaessaan poliitikkojen tulee perustella tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Perustelujen riittävyys ja laatu auttavat äänestäjiä seuraavissa vaaleissa. Mutta vaalit merkitsevät vain siirtymistä epävarmuuden ajasta seuraavaan epävarmuuden aikaan. Tästä syystä todellinen toimiva demokratia edellyttää kansan mahdollisuutta vaikuttaa politiikkaan myös suoraan eikä vain epäsuorasti edustajiensa välityksellä. Demokratiassa ei tyydytä edustuksellisen järjestelmän epävarmuuksiin vaan ollaan valmiita tekemään suoria korjauksia milloin tarvetta ilmenee.

[Aimo Räkä]

Miksei hyvin muotoiltu kysymys voisi toimia poliittisena vaikuttimena?

Kysypä Sannalta.

[artti]

Kun äänestäjällä ei ole uskottavaa todistetta siitä kuka äänesti ketä niin se luo tilaisuuden vaihtaa aidot äänet väärennettyihin ääniin, jotka sitten annetaan ääntenlaskijoille laskettavaksi

Se on erityisen epäilyttävää, jos poliittinen päätöksenteko liittää äänestämisprosessiin vartavasten kehiteltyjä tilaisuuksia äänien väärentämiselle

Vaalituloksen säätämisen mahdollisuus tilanteessa, että kansa äänesti väärin, on luotu säätämällä lakiin vaalisalaisuus, joka varmistaa, että ei ole uskottavaa todistetta siitä kuka äänesti ketä

Vaalisalaisuuden luoma mahdollisuus säätää vaalitulosta tarpeen mukaan on valtajärjestelmän suosiossa siksi, että valtajärjestelmä kykenee vaalisalaisuuden avulla säätämään väärin äänestetyn vaalituloksen mieleisekseen ja näin estämään valtajärjestelmää haastavien ihmisten valtaannousun. Vaalituloksen säätäminen on erityisen aktiivisessa käytössä etenkin itsevaltaisten järjestelmien säätäessä vaalituloksia mieleisekseen

Jotta äänien säätäminen olisi vaikeampaa niin äänestäjä tarvitsisi kirjallisen paperimuotoisen todisteen tietyn ehdokkaan äänestämisestä. Jäljentävä paperi äänestyslapun alla olisi äänestäjän kuitti, jonka avulla äänestäjä voisi vapaaehtoisesti todistaa ketä ehdokasta äänestäjä äänesti. Kun äänestäjällä olisi kuitti siitä ketä ehdokasta äänestäjä äänesti niin se tekisi vahvempia edustajia, ja muuttaisi edustuksellista demokratiaa edustuksellisen demokratian suuntaan. Kun edustaja olisi aidosti äänestäjän edustaja niin edustajan osaaminen edustajantoimessaan korostuisi. Edustaja joutuisi tosissaan edustamaan äänestäjiään, ja siksi edustaja tarvitsisi isomman toimiston ja enemmän henkilökuntaa hoitamaan yhteydenpitoa edustajan äänestäjien kanssa

Tuossa puhuttiin myös kansalaisten oikeudesta esittää kysymyksiä ministereille. Ehdotan, että kysymykset valittaisiin laittamalla kysymysehdotus kansalaisaloitepalveluun, jossa kansalaiset saisivat allekirjoittaa kannatettavia kysymyksiä. 50 000 allekirjoitusta saaneet kysymykset esitettäisiin ministerille. Tällä tavalla ministeri voisi seurata allekirjoitusten kertymistä kansalaisaloitepalveluun ja näin ministeri ehtisi valmistella vastaukset tärkeisiin kysymyksiin, että:

1. Miksi Suomi vaikenee supersaastuttajamaiden valtavasta ympäristömyrkkyjen levittelystä
2. Miten Suomi valmistautuu fossiilisten polttoaineiden ehtymiseen
3. Onko Suomen ilmastopolitiikassa huomioitu fossiilisten polttoaineiden ehtymisen päästöjä leikkaava vaikutus

https://www.kansalaisaloite.fi/fi

[Lalli IsoTalo]

^Ennakkoäänestyksen osalta mietin joskus sitä, miksi äänestystulokset poikkeavat varsin usein merkittävästi varsinaisen vaalipäivän ääniosuuksista.

Osmo Soininvaara tätä joskus selitti, joten kai siihen malliin, että isoissa kaupungeissa tykätään äänestää äänestyspäivä, ja isoissa kaupungeissa enemmän toisia puolueita kuin toisia.

[Julleht]

Kun äänestäjällä ei ole uskottavaa todistetta siitä kuka äänesti ketä niin se luo tilaisuuden vaihtaa aidot äänet väärennettyihin ääniin, jotka sitten annetaan ääntenlaskijoille laskettavaksi

Se on erityisen epäilyttävää, jos poliittinen päätöksenteko liittää äänestämisprosessiin vartavasten kehiteltyjä tilaisuuksia äänien väärentämiselle

Vaalituloksen säätämisen mahdollisuus tilanteessa, että kansa äänesti väärin, on luotu säätämällä lakiin vaalisalaisuus, joka varmistaa, että ei ole uskottavaa todistetta siitä kuka äänesti ketä

Vaalisalaisuuden luoma mahdollisuus säätää vaalitulosta tarpeen mukaan on valtajärjestelmän suosiossa siksi, että valtajärjestelmä kykenee vaalisalaisuuden avulla säätämään väärin äänestetyn vaalituloksen mieleisekseen ja näin estämään valtajärjestelmää haastavien ihmisten valtaannousun. Vaalituloksen säätäminen on erityisen aktiivisessa käytössä etenkin itsevaltaisten järjestelmien säätäessä vaalituloksia mieleisekseen

Jotta äänien säätäminen olisi vaikeampaa niin äänestäjä tarvitsisi kirjallisen paperimuotoisen todisteen tietyn ehdokkaan äänestämisestä. Jäljentävä paperi äänestyslapun alla olisi äänestäjän kuitti, jonka avulla äänestäjä voisi vapaaehtoisesti todistaa ketä ehdokasta äänestäjä äänesti. Kun äänestäjällä olisi kuitti siitä ketä ehdokasta äänestäjä äänesti niin se tekisi vahvempia edustajia, ja muuttaisi edustuksellista demokratiaa edustuksellisen demokratian suuntaan.

Kertakaikkisen haitallinen ja demokratiaa heikentävä idea, että äänestysvalinnan pystyisi jäljittämään takaisin ihmiseen ja siis varmistamaan ketä ihminen on äänestänyt. Tämä mahdollistaa äänten myymisen ja kaikenlaisen korruption, vastapalvelukset, lahjonnan ja muun vilungin vastineeksi äänestä. Täysin banaanivaltiotouhua.

En lisäksi epäile hetkeäkään, etteikö mahdollisuus väärin äänestäneiden selvittämiseen johtaisi näiden syrjimiseen ja vainoon mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Vaikkapa tiettyyn keskustelutilaisuuteen tai opetukseen vaadittaisiin tietynlaisen äänestämisen kuitti. Äänestyssalaisuus on vapaan äänestämisen ja kansan aidon tahdon vaaleissa toteutumisen kulmakivi, huomattavasti pienempi joukko ihmisiä uskaltaisi raapustaa vaikkapa perussuomalaisten numeron äänestyskopissa, se kun on normin ulkopuolella ja ihmiset pruukaavat toimia normien mukaan.

^Ennakkoäänestyksen osalta mietin joskus sitä, miksi äänestystulokset poikkeavat varsin usein merkittävästi varsinaisen vaalipäivän ääniosuuksista.

Osmo Soininvaara tätä joskus selitti, joten kai siihen malliin, että isoissa kaupungeissa tykätään äänestää äänestyspäivä, ja isoissa kaupungeissa enemmän toisia puolueita kuin toisia.

Tähän on lisäksi ihan käytännöllisiäkin syitä pelkän mieltymyksen lisäksi. Kun asuu jossain kiihtelysjärvellä kymmenen kilometrin päässä kunnan ainoasta äänestyspaikasta, on se äänestys sujuvampaa ja varmempaa hoitaa kauppareissun yhteydessä kylillä vähän etukäteen, eikä luottaa siihen, että kyllä sitten vaalipäivänä tulee lähdettyä kauas. Ja vastaavasti kaupungeissa toisinpäin, kun äänestyspaikka on parhaimmillaan satojen metrien päässä ja parin kilometrin säteellä useita, uskaltaa sen äänestämisen jättää helpommin viimetinkaan.

Ja sitä myöten sitten myös tulokset eriävät. Koska maaseudulla äänestetään kepua ja siellä käytännöllisistä syistä äänestellään useammin etukäteen, on etukäteen annetut äänet usein suhteellisesti enemmän kepuvoittoisia kun lopussa.

[artti]

Havaitsen toistuvasti, että ikinä ei voi kirjoittaa riittävän selkeätä selkosuomea

Tiesin jo kirjoittaessa, että idea jäljentävästä paperista äänestyslapun alla on radikaali, mutta tähdennän, että:

A. Jäljentävän paperin käyttäminen äänestäjän kuittina on vapaaehtoista

B. Jos äänestäjä niin tahtoo niin kukaan ei tiedä ketä äänestäjä äänesti

C. Jäljentävän paperin saa irroittaa äänestyslapun alta ennen ehdokasnumeron piirtämistä, jos tahtoo säilyttää vaalisalaisuuden

D. Ulkopuoliset eivät voi jäljittää annettua ääntä äänestäjään siksi, että maailman ainoa kappale äänestäjän kuittia on äänestäjällä itsellään

E. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä ketä äänestäjä äänesti, jos äänestäjä ei kerro sitä kenellekään

Äänestäjä on tärkein henkilö siinä, että edustaja on parlamentissa, että edustajan äänestämisen parlamenttiin pitäisi antaa jotain oikeuksia ja etuja myös äänestäjällekin

Vaalisalaisuus sulkee äänestäjän ulos poliittisesta vaikuttamisesta siksi, että äänestäjällä ei ole kuittia todisteena edustajan äänestämisestä

Edustajat ovat parlamentissa äänestäjien äänillä ja äänestäjillä olisi oltava kuitti edustajan äänestämisestä, joka luo yhteyden äänestäjän ja edustajan välille

Muistetaan, että edustaja ei olisi parlamentissa edustamassa ilman äänestäjän ääntä

Äänestäjä äänesti edustajaa parlamenttivaaleissa, jonka ansiosta ääniä saanut edustaja nousi parlamenttiin, mutta sitten ilmenee, että äänestäjällä ei olekaan oikeuksia saada tarkkaa tietoa siitä mitä asioita edustaja käsittelee ja tähän tarkkaan tietoon perustuvaan kontaktiin edustajansa kanssa

Kun vaalit on toimitettu ja vaalitulos selvinnyt niin se on edustajaan kontaktia yrittävän äänestäjän kannalta, että teillä ei ole todistetta siitä ketä edustajaa te äänestitte

Edustuksellinen demokratia on siksi, että kansankin edut muistettaisiin sen kaiken korruption ja kleptokratian keskellä

Edustuksellisen demokratian vaalien tarkoitus on varmistaa, että vallanpitäjä muistaa ajaa kansan etuja