Vihreän Langan kymmenen kysymystä Helsingin Sanomille

[Paavi]

HELSINGIN SANOMAT kysyi lauantaina sivuillaan pääministeri Matti Vanhaselta kymmenen kysymystä vaalirahakohusta. Vihreä Lanka kysyi tänään maanantaina kymmenen kysymystä Hesarin politiikan toimituksen esimieheltä Marko Junkkarilta:

1. Esititte lauantain Helsingin Sanomissa pääministeri Matti Vanhaselle kymmenen kysymystä samaan tapaan kuin Italian media esitti pääministeri Silvio Berlusconille. Onko Vanhanen toiminut yhtä epädemokraattisesti kuin Berlusconi?

"Ei ole varmaan kaukaa haettua, että idea syntyi sieltä. Kysymysformaatista ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että Matti Vanhanen on Berlusconi. Syy, miksi kysely tehtiin on se, ettei Matti Vanhanen ole vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin. Median perustehtävä on laittaa vallanpitäjät vastamaan hankaliin kysymyksiin."

2. Miksi julkaisitte kysymykset lehdessä ennen kuin esititte ne Matti Vanhaselle?

"Se oli tehokeino, jolla haluttiin osoittaa, että Matti Vanhasen pitäisi vastata kysymyksiin."

3. Onko Helsingin Sanomien kohtuullista odottaa vastausta kymmeneen kysymykseen tilanteessa, jossa on kymmeniä muidenkin medioiden edustajia ja jossa pääministeri on juuri astunut maan kamaralle mannertenväliseltä lennolta?

"Kyllä. Matti Vanhanen sai kysymykset etukäteen ja hänellä oli koko lento aikaa miettiä vastauksia niihin. Ei kai ole kohtuutonta pyytää pääministeriä pohtimaan voiko hän valehdella tai eroaako hän."

4. Olette monissa jutuissanne väittäneet, että hallitus on toimintakyvytön. Millä perustella se on toimintakyvytön?

"Olemmeko väittäneet, että hallitus on toimintakyvytön? Ehkä näin, mutta keskellä lamaa ja tällaista taloustilannetta lienee hyvä, että hallitus pääministerin johdolla voisi vihdoinkin kertoa, mistä vaalirahoitus on rakentunut. On kestämätöntä sekä poliitikoille että medialle, että vaalirahoitus-asioita on jankattu kohta puolitoista vuotta. Ei ole median halu, että homma jatkuu. Jos politiikot vastaisivat, voisimme keskittyä olennaisempiin asioihin."

5. Helsingin Sanomien politiikan toimituksella on kaksi tuoretta ja nuorta esimiestä. Kuinka suuret paineet toimituksella on tehdä raflaavia otsikoita?

"Pomokaksikon nuorella virkaiällä ja raflaavuudella ei ole minkäänlaista kytköstä. Koetamme tehdä mahdollisimman hyvää poliittista journalismia."

6. Onko Arto Merisalon kestityksiä nauttineen Helsingin Sanomien toimittaja Seija Sartin tapaus loppuunkäsitelty?

"Seija Sartti työskentelee kuukausiliitteessä, eikä hän ole suora alaiseni. Hän ei millään tavalla ole mukana uutistoimituksessa. Meillä on jo entuudestaan ohjeet, ettei kohtuutonta kestitystä saa ottaa vastaan."

7. Aikooko Helsingin Sanomat palauttaa laittomina pitämistään vaalirahoista maksetut vaali-ilmoitukset?

"Olen väärä ihminen vastaamaan kysymykseen. Journalismin peruskriteeri on se, että toimitus ja markkinointi eivät ole tekemissä toistensa kanssa. Myynti- ja markkinointipuoli hoitaa ilmoitusasiat, eikä meillä saakaan olla minkäänlaista yhteyttä. Tämä on iso periaatteellinen kysymys, eikä minun mielestäni tarvitse vastata tähän. Soita Mikael Pentikäiselle."

8. Helsingin Sanomat arvosteli vihreitä sekä pääkirjoituksessa että kolumnissa. Puoluetta syytettiin härskistä kiristyksestä, kun se vaati vaalirahoituslain pikaista uusimista. Keskustaa vältti ryöpytyksen, kun se on vaatinut samaa. Onko Helsingin Sanomien pakko keksiä vihreistäkin jotain arvosteltavaa?

"Ai pakko keksiä? Emme yleensä keksi puolueista mitään, vaan menemme sen mukaan mitä eri puolueet ja tahot tekevät. Ei ole mitään sellaista järjestelmää, että nyt on vihreiden vuoro."

9. Penäsitte Matti Vanhaselta moraalia. Nyt kysyn samaa teiltä. Eikö moraalilla ole mitään merkitystä politiikan journalismissa?

"Onhan sillä hyvin suuri merkitys. Kaikki journalismihan perustuu jonkinlaiseen moraaliseen pohdiskeluun siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin."

10. Kenet Helsingin Sanomat haluaa pääministeri Matti Vanhasen tilalle?

"Älyttömintä vaalirahakohussa on se, että media tai Helsingin Sanomat nähdään jonkinnäköisenä kolmantena osapuolena. Meidän tehtävä on uutisoida ja analysoida tapahtumia. Kyllä se on ihan Suomen kansa ja eduskunta, joka valitsee tähän maahan pääministerin."

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/kymmenen-kysymystä-helsingin-sanomille

Joku muukin on kyllästynyt Hesarin öyhöilyyn

[Topelius]

Vihreät ovat selviytyneet puhtain paperein varsinaisesta vaalirahasotkusta, mutta ongelma piileekin muualla: hallituksen toimintakyvyssä, uskottavuudessa ja kansan luottamuksessa. Nämä on täysin menetetty, eikä vallanhaluinen, hallituspaikan tyydyttämä pseudovihreä eliitti halua tätä tunnustaa.

Viime aikoina on ollut havaittavissa trendi, että Vihreät pyrkisi ikihallituspuolueeksi, siis eräänlaiseksi RKP:n manttelinperijäksi. RKP:n soihtu on hiipumassa, mutta Vihreät ovat osoittaneet aivan vastaavanlaista vallanhaluista opportunismia ja omien periaatteiden myymistä, kuin millä RKP on pelannut jo vuosisadan verran.

RKP:n tapauksessa kielikysymys on toki ollut ainut puolueen jäseniä yhdistävä tekijä, mutta Vihreistä edes yhtä tällaista tekijää on vaikea nykyisin löytää. Etenkin itsekriitiikkiin kykenevä ympäristöväki on jo aikaa sitten poistunut Vihreistä. Siis se väki, joka ymmärtää, että vihreä liike on vain keino ajaa tavoitteita, eikä mikään itsetarkoitus. Helppohan se on omia periaatteita myydä hallituksessa, jos niitä omia periaatteita ei (enää) edes ole.

Ydinvoimakysymyskin oli puolueelle aluksi kynnyskysymys, mutta sitten hallituksesta käsin yhtäkkiä ei ollutkaan. Ydinvoima hyväksyttiinkin, ettei tarvitsisi lähteä hallituksesta. Tyylitietoinen ja asialleen uskollinen puolue olisi lähtenyt ovet paukkuen. Sen sijaan jatkettiin hallituksessa kaksin kortein maleskelua. Nyt Vihreät eivät puolestaan näe minkäänlaista ristiriitaa osallistua vuosikymmeniin suurimman sisäpoliittisen skandaalin ryvettämään oikeistohallitukseen. Uusien vaalien tai edes uuden hallituksen muodostaminen hylätään, vaikka Vihreät skandaalista puhtain paperein selvinneenä puolueena saisi lähes ilman muuta paikan myös uudesta hallituksesta.

Pysymällä mukana raajarikon hallituksen toiminnassa Vihreät menettävät myös oman maineensa viimeiset rippeet. Nyt olisi tuhannen taalan paikka erottautua massasta ja säilyttää oma luottamus edes omien äänestäjien keskuudessa, mutta tällä menolla se menetetään täysin.

Itse asiassa pahoin pelkään, että ei menetetä, sillä täysin absurdisti Vihreiden jatkuva toilailu ei tunnu näkyvän koskaan yhtään puolueen kannatuslukemissa. Tästä voisi kai vetää jonkinlaisen ikävän johtopäätöksen Vihreiden äänestäjien mielenlaadusta, mutta jätetään se jokaisen omaan pääkoppaan.