HS 22.01.2009 Maahanmuuttajien rikollisuus ei ole tuontitavaraa

[abdullah]

Juhani Iivari Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sanoi

"Haastattelin rikoksista tuomittuja maahanmuuttajia tutkimuksessani 2001-2003. Valtaosa oli tuomittu väkivaltarikoksista." Olennainen havainto oli että maahanmuuttajien rikollisuus ei ole tuontitavaraa. Heistä vain yksi tai kaksi oli syyllistynyt rikoksiin ennen tuloaan Suomeen. Rikokset alkoivat vasta täällä sen jälkeen, kun he olivat koettaneet sopeutua, hankkia työtä ja oppia kieltä. Kun he epäonnistuivat ja he menettivät lapsensa ja vaimonsa se oli viimeinen pisara.



Said  Aden Suomen  Somaliliitto ry:n puheen johtaja sanoi

"Me toivoisimme myös, että viranomaiset puuttuisivat tekoihin(rikoksiin) varhaisemmassa vaihessa. Mutta Suomessa on niin salliva ja ymmärtäväinen käytäntö, että vauhti(rikollinen ura) kasvaa monella liian suureksi"

suluissa olevat lisäyksiäni.



Itseäni ärsyttaa Juhani Iivarin kaltaiset ammattiymmärtäjät. Kyllä muualta tulleiden on vaikea ymmärtää Suomen liberaalia kriminaalipolitiikka, kun konnilla on paljon enemmän auttajia ja ymmärtäjiä kun tavallisilla rikoksen uhreilla. Puuttumalla rikoksiin voitaisiin maahanmuuton haittoja vähentää tehokkaasti. Ja jopa kääntää maahanmuutto oikeasti hyödyttämään Suomea.

[LW]

Liberaalissa rikospolitiikassa oli tietty tolkku aikanaan, niin kauan kuin melkein kaikki väestöstä pitivät mitä tahansa tuomiota häpeällisenä, ja taparikollisia ei ollut paljoa. Oli ihan loogista ajatella, että ensikertalaisia tai satunnaisia rikollisia pitää rankaista, mutta ei niin kovaa, että he katkeroituisivat lopullisesti tai oppisivat vankilassa oikeasti pahojen tyyppien tavoille. Olen itse asiassa tuntenut pari tällaista tyyppiä, ja pidän melko todennäköisenä, että kovilla otteilla heistä olisi saatu koulittua totaalisia roistoja. Ajat kuitenkin muuttuvat...

Taparikollisten ymmärtäminen ja paapominen toisaalta oli alusta alkaen typerää, ja perustui siihen sokeaan oletukseen, että he ovat vain traumaattisen menneisyytensä uhreja. Joo, monilla kovan luokan rikollisilla todella on traaginen tausta, mutta ihminen voi nousta menneisyytensä yläpuolelle, kuten useimmat tekevätkin. Jos katsotaan, että rikkinäisestä kodista, rasismista tms. seuraa automaattisesti rikollisuutta, pidetään ihmistä automaattina, jolla ei ole mitään vapaata tahtoa. Se on hyvin halveksuva asenne. Toisekseen, vaikka tämä pitäisi paikkansa, ei siitä vielä seuraisi, että oikea ratkaisu on ymmärtää ja hoivata, eristämisen tai muun rankaisun sijasta. Vesikauhuinen koira on sairas, eikä se ole missään nimessä sen koiran vika, mutta koska sitä ei voida auttaa, ja se on vaaraksi muille, se lopetetaan. Psykopatiaa on käytännössä yhtä mahdoton hoitaa kuin vesikauhua, ja psykopaatit ovat yhtä lailla hyvin vaarallisia. Ymmärtäminen ja terapia ei tuota muita tuloksia kuin opettaa heille hyvältä kuulostavia tekosyitä aikaisemille teoilleen. Teloituksista en tiedä, mutta radikaalisti nykyistä pidempiin vankeusrangaistuksiin pitäisi kyllä siirtyä ainakin toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyneiden kohdalla, kansalaisuudesta riippumatta. Rahoituskaan ei ole ongelma, jos näille tyypeille tarjotaan vain tietyt minimivaatimukset täyttävät, karut ja askeettiset olot.

Maahanmuuttajien kanssa on vielä monia muita lisäongelmia. Syrjäytymisen ja taparikollisuuteen ajautumisen riski on erinäisistä syistä kantaväestöä suurempi, Suomen valtion langettamaa rangaistusta ei välttämättä pidetä minään erityisenä stigmana heidän yhteisöissään, ja mamurikollisten hyysääminen ärsyttää kantaväestöä. Siitä kärsivät eniten ne asialliset tyypit, jotka pyrkivät hyödyttämään tätä yhteiskuntaa.

[abdullah]

Itsekin olen sitämieltä että ehdonalainen ja yhdyskuntapalvelu toimii, mutta ei rikoksen uusijoiden kohdalla. Joskun on konnille laitettava kova kovaa vastaan. Maahanmuuttajien kannalta on tärkeää että kaikki eivät leimaudu muutamien takia. Pitkistä vankeuksista olisi sekin hyöty että rikolliset eivät olisi vapaana ylläpitämässa rikollista alakulttuuria ja houkuttelemassa siihen lisää nuoria.

Lisäksi on muistettava oikeudenmukaisuus, etenkin rikoksissa jossa uhri kärsii paljon. Jos uhri kärsii enemmän kuin tuomittu tekijä se on mielestäni väärin ja varsinkin jos uhri ja tekijä ovat eri etnistä ryhmää se ärsyttää ja aiheuttaa vihaa kaikkia saman ryhmän edustajia kohtaan.

[Kalle]

"Haastattelin rikoksista tuomittuja maahanmuuttajia tutkimuksessani 2001-2003. Valtaosa oli tuomittu väkivaltarikoksista." Olennainen havainto oli että maahanmuuttajien rikollisuus ei ole tuontitavaraa. Heistä vain yksi tai kaksi oli syyllistynyt rikoksiin ennen tuloaan Suomeen.

Tiettyjen ulkomaalaisryhmien taipumuksista rikoksiin täällä ei tietenkään voida johtaa sitä, että he olisivat jotenkin yleisesti "rikollisempia". Toisaalta se ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että täällä he sitä ovat. Kyseessä lienee juuri kulttuurien yhteentörmäyksestä johtuva tilanne. Ensinnäkin jotkut teot, jotka täällä ovat rikoksia eivät sitä heidän kotimaassaan olleet. He siis toimivat niinkuin ennenkin mutta täällä se on rikos. Toisaalta kotimaassaan heillä oli omanlaisensa yhteiskunta, jossa he osasivat toimia ja saattoivat pärjätä. Täällä taas vaaditaan sopeutumiskykyä uuteen yhteiskuntaan jotta pärjäisi. Jos ei halua/osaa sopeutua, niin syrjäytyy ja varsin suurella todennäköisyydellä päätyy rikolliseksi.

En malta olla nostamatta mukaan myös kysymystä rasismista. Joissain tutkimuksissahan lähinnä muslimimaahanmuuttajien rikoksissa rasistinen motiivi näyttelee hyvin suurta osaa. Joillekkin kynnys ryöstää/pahoinpidellä/raiskata on huomattavasti alempana kun uhriksi löytyy alempiarvoinen vääräuskoinen.

[Kalle]

Noista rangaistuksista.

Yksi ilmeinen syy maahanmuuttajien rikollisuuteen on normien sosiaalisen sisäistämisen puuttuminen. Yhteiskunnan jäsen ei yleensä noudata lakeja rangaistuksen pelossa vaan koska on sosiaalistunut noudattaan yhteiskunnan normeja. Ihmiseen on sisäänrakennettu pyrkimys yhteisön normien noudattamiseen. Me teemme päivittäin monia ratkaisuja joissa toimimme normin mukaan edes asiaa ajattelematta. Olemme sisäistäneet yhteiskunnan perussäännöt siten, että niistä on muodostunut moraalikoodi, jota noudatamme. Jos emme noudata, se tuntuu meistä itsestämme pahalta. Tämä on laumaeläimen perustavimpia vaistoja. Emme tee tässä yhteiskunnassa kovin paheksuttavina pidettäviä rikoksia vaikka tietäisimme ettemme jää kiinni. Rangaistushka on yksittäisen valinnan kohdalla vain sivuseikka.

Sen sijaan muualta tulleella maahanmuuttajalla tämä sosiaalistuminen suomalaisen yhteiskunnan normeihin voi olla hyvin puutteellista. Varsinkin jos hän ei tunne olevansa suomalaisen yhteiskunnan osa ja ei tunne lojaaliutta maata ja sen järjestelmää kohtaan. Hän ei tunne Suomen lakeja omikseen, eivätkä ne ole yhteensopivat hänen sisäistämänsä moraalikoodin kanssa. Tällöin ainoa este rikokselle on rangaistusuhka. Suomessa rangaistukset taas ovat niin matalia, että pelkkä uhka lyhyestä ehdollisesta ei paljon pidättele jos tilaisuus tulee.

[Zngr]

Suomen valtion langettamaa rangaistusta ei välttämättä pidetä minään erityisenä stigmana heidän yhteisöissään

Tällasia yhteisöjä lienee enenevässä määrin, ulko- ja kotimaalaisten keskuudessa. Itseasiasssa ympäri Eurooppaa. Palaamme taas outoon liberaaliin länsimaiseen "tasa-arvo" käsitykseen jonka mukaan kaikki ihmiset ja sosiaaliset normit ovat samanlaisia ja samanarvoisia, tavat ja kulttuurit yhtä hyviä, josta seuraa taipumus soveltaa samanlaista metodeja rikoksessa ja rangaistuksessa ja odottaa samanlaisia sosiaalisia sääntöjä ja arvoja kaikilta.

Toisinaan poislukien rikoksen tekijä tai sosiaalisen sopimuksen rikkoja, "uhri", joka halutaan nähdä siten että hän harhautunut muusta kuin omasta syystään, ja on tavallaan ei pelkästään kansanomainen vaan vielä ikäänkuin alempana ja jota täytyy siitä syystä kohdella erityisen ymmärtäväisesti.

Ensinnäkin jotkut teot, jotka täällä ovat rikoksia eivät sitä heidän kotimaassaan olleet. He siis toimivat niinkuin ennenkin mutta täällä se on rikos. Toisaalta kotimaassaan heillä oli omanlaisensa yhteiskunta, jossa he osasivat toimia ja saattoivat pärjätä. Täällä taas vaaditaan sopeutumiskykyä uuteen yhteiskuntaan jotta pärjäisi. Jos ei halua/osaa sopeutua, niin syrjäytyy ja varsin suurella todennäköisyydellä päätyy rikolliseksi.

Sopeutumisesta, elämme monikulttuurisessa ja globaalissa Euroopassa. Intuitiivisesti ymmärämme, mitä tämä tarkoittaa. Monikulttuurisuusliturgia pyrkii sumentamaan mitä monikulttuurisuus on erilaisilla sanoilla mutta totuus on oikeasti hyvin yksinkertainen.

Maahanmuuttajan ei siis olekaan tarkoitus luopua kotimaisesta yhteiskunnastaan. Länsi-Euroopassa ei oikeastaan ole vaadittu sitä sopeutumiskykyä, ei yhteiskunnallisella (eli maahanmuutto- ja sosiaaliviranomaisilta tässä tapauksessa) tai poliittisella tasolla, vaan on juhlittu monikulttuurisuutta ja pyritty tekemään maahanmuuttajien olo kodikkaaksi eli kotouttaa. Sosiaalisia paineita sopeutua ei ole tullut omalta yhteisöltä, joka edustaa alkuperäistä omaa maata, eikä yhteiskunnalta, joka haluaa että maahanmuuttajat edustavat monikulttuuria. Samalla uskotaan typerästi, että kaikki ovat, kuten yllä pohdin, samanlaisia ja jakavat samat sosiaaliset normit, mikä ei tietenkään ole totta. Eli voimme avartaa ajatteluamme sanoista "ei halua/osaa sopeutua" ja lisätä "ei anneta sopeutua". 

[Pöllämystynyt]

Yhteiskunnan "koveneminen" esimerkiksi ankarampina rangaistuksina on sääli, mutta se alkaa olla pian välttämätöntä, koska tilanne on muuttunut. Ns. "monikulttuurisessa"  yhteiskunnassa on enemmän ja raaempaa rikollisuutta, ainakin jos se "monikulttuurisuus" tuotetaan Länsi-Euroopan mallin mukaisesti. Lisäksi rikoksen tekijät, kuten kaikki muutkin, ovat vieraantuneempia valtiosta, eikä hellää rangaistusta enää koeta isällisenä opetuksena lapselle, vaan merkkinä vihollisen heikkoudesta.

Siis sekä kantaväestö, että maahanmuuttajat vieraantuvat valtiosta monikultturismin vuoksi. Kantaväestö siksi, että yhteiskunta vieraantuu heistä, ei aja heidän asiaansa. Maahanmuuttajat siksi, koska yhteiskunta ei esiinny riittävän voimakkaana ja itsetietoisena. Tällainen valtio ei voi pidemmän päälle ylläpitää valtaansa kuin muuttumalla. Yksi keino on koventaa rangaistuksia. Sitähän kansalaisetkin näyttävät haluavan, myös monet maahanmuuttajat. Yhteiskunta ajaa itsensä pakkotilanteesta toiseen, joista jokaisessa sen on muututtava kauemmas ihanteistaan.

[Jack]

Yksi ilmeinen syy maahanmuuttajien rikollisuuteen on normien sosiaalisen sisäistämisen puuttuminen. Yhteiskunnan jäsen ei yleensä noudata lakeja rangaistuksen pelossa vaan koska on sosiaalistunut noudattaan yhteiskunnan normeja. Ihmiseen on sisäänrakennettu pyrkimys yhteisön normien noudattamiseen.

Normeja on monen tasoisia. Lain rikkomisesta seuraa virallinen rangaistus johon ehkä liittyy myös epävirallinen sosiaalinen häpeärangaistus. Alemman tason normin rikkomisesta voi selvitä pelkällä häpeällä. Jotain tiettyä tekoa ei ehkä ole laissa kielletty, mutta sen tekeminen olisi noloa.

Mitä kauemmaksi valtion säätämät lait erkanevat ihmisten luontaisesta moraalisesta ajattelusta (sen mieltämisestä, mikä on hyvää ja mikä pahaa), sitä enemmän valtio joutuu tuottamaan propagandaa ja harjoittamaan "asennekasvatusta" saadakseen ihmiset noudattamaan lakeja. Lakeja on niin paljon, että jokaisen lain kohdalla ei enää erikseen korosteta, kuinka tärkeää sen noudattaminen on. Sen sijaan muistutetaan yleisperiaatteesta, että lait ovat "yhteisesti säädettyjä pelisääntöjä", joita jokaisen kunnon ihmisen tulee noudattaa.

Propaganda auttaa tiettyyn rajaan asti. Ihmiset toistavat ulkoa opettelemiaan fraaseja "yhteisesti säädettyjen pelisääntöjen" noudattamisesta, mutta rikkovat silti monia näistä pelisäännöistä edes tiedostamatta rikkovansa niitä. Maanteillä ajetaan järjestään hieman ylinopeutta, ja samaan aikaan paheksutaan ylinopeutta ajavia. Vesille lähdetään ilman vaadittavia varusteita, ja samaan aikaan kannatetaan poliisin varusteratsioita. Ollaan syytettynä "kiihottamisrikoksesta" ja samaan aikaan vaaditaan entistä kovempia otteita rikoksentekijöitä kohtaan.

Me teemme päivittäin monia ratkaisuja joissa toimimme normin mukaan edes asiaa ajattelematta. Olemme sisäistäneet yhteiskunnan perussäännöt siten, että niistä on muodostunut moraalikoodi, jota noudatamme. Jos emme noudata, se tuntuu meistä itsestämme pahalta. Tämä on laumaeläimen perustavimpia vaistoja.

Laillisuuspropaganda perustuu nimenomaan näiden perustavien vaistojen vahvistamiseen. Kun niitä vahvistetaan tarpeeksi (totalitaaristen yhteiskuntien yksipuolisella tiedotuksella) ihmisten luontainen moraali saadaan ohjattua yhä kauemmaksi alkuperäiseltä radaltaan. Hyvän ja pahan käsitteet hämärtyvät. Valtio pystyy tekemään hirmutekoja (esimerkiksi juutalaisvainot ja "vankileirien saaristo"), eivätkä ihmiset pelkästään hyväksy niitä vaan auttavat niiden tekemisessä. Jos joku luonteeltaan vahva ihminen yrittää toimia omantunnon majakkana ja ohjata ihmisiä takaisin oikealle tielle, hänet tuhotaan yhteiskunnan vihollisena.

Emme tee tässä yhteiskunnassa kovin paheksuttavina pidettäviä rikoksia vaikka tietäisimme ettemme jää kiinni. Rangaistushka on yksittäisen valinnan kohdalla vain sivuseikka.

Näin on siinä tapauksessa, mikäli propaganda on tehonnut, ja olemme sosiaalistuneet noudattamaan yhteiskunnan normeja. Joidenkin kohdalla käy kuitenkin niin, että he eivät koe enää vallitsevaa yhteiskuntaa omaksi ensisijaiseksi viiteryhmäkseen, jonka normeista tarvitsisi välittää. He ovat siirtyneet jonkin muun viiteryhmän tai "alakulttuurin" jäseniksi joko osittain tai kokonaan. Virallisesta yhteiskunnasta on tullut heille joko yhdentekevä asia tai suorastaan vihollinen. Sen normeja noudatetaan sen verran, että ei jouduta tarpeettomasti hankaluuksiin, mutta niitä ei kunnioiteta. Niiden noudattaminen tai rikkominen on pelkkä tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Toisaalta mikään alakulttuuri ei muodosta niin totaalisesti omia sääntöjään, etteikö niissä kuitenkin olisi myös paljon samaa mitä on ympäröivässä yhteiskunnassa. Eivät mafian jäsenet tai Jehovan todistajat tai muslimiterroristit tee aivan mitä tahansa. Heilläkin voi olla omat hyvin vahvat moraalikäsityksensä, joita ei rikota.  

Sen sijaan muualta tulleella maahanmuuttajalla tämä sosiaalistuminen suomalaisen yhteiskunnan normeihin voi olla hyvin puutteellista. Varsinkin jos hän ei tunne olevansa suomalaisen yhteiskunnan osa ja ei tunne lojaaliutta maata ja sen järjestelmää kohtaan. Hän ei tunne Suomen lakeja omikseen, eivätkä ne ole yhteensopivat hänen sisäistämänsä moraalikoodin kanssa. Tällöin ainoa este rikokselle on rangaistusuhka. Suomessa rangaistukset taas ovat niin matalia, että pelkkä uhka lyhyestä ehdollisesta ei paljon pidättele jos tilaisuus tulee.

Harvan ulkopuolisen yhteisön sisäisessä koodistossa avoimesti sallitaan varkauksia, petoksia, väkivaltaisia ryöstöjä ja raiskauksia. Se, että maahanmuuttajat tekevät tällaisia tekoja, ei välttämättä ole osoitus siitä, että heidän "sisäinen moraalikoodinsa" oikeasti sallisi tällaiset teot, tai että heidän alkuperäinen yhteisönsä sallisi ne. Kyse on todennäköisesti enemmän siitä, että nämä ihmiset ovat syystä tai toisesta ajautuneet epämääräiseen moraalittomuuden tilaan, jossa tehdään pahaa, vaikka tiedetään, että se on pahaa. Miten pahanteko perustellaan, siitä voisivat ehkä kriminaalipsykologit kertoa enemmän. Ehkä kyse on samasta asiasta kuin alkoholismissa. Pidäkkeet järkevälle käyttäytymiselle ovat menneet. Juodaan viinaa viinan aiheuttamaan pahaan oloon, vaikka tiedetään, että se vain pahentaa tilannetta. Ehkä moraalittomuuden tilaan joutunut maahanmuuttaja varastaa ja ryöstää ja raiskaa saadakseen hetken nautintoa ja unohtaakseen sen pahan olon ja moraalisen krapulan, joka tämän tyyppisistä teoista aiheutuu. Kliiniset psykopaatit ovat ehkä oma ryhmänsä, ja heidän toimintamekanisminsa voi olla erilainen.

Edellä todettiin, että "rangaistusuhka on yksittäisen valinnan kohdalla vain sivuseikka" ja että "ainoa este rikokselle on rangaistusuhka". Tämä kertoo ehkä jotain ongelman vaikeudesta.

Uhka pitkästä vankeusrangaistuksesta ehkä hillitsee rikollisuutta jonkin verran. Ja vaikka ei hillitsisikään, vankilassa olevat rikolliset pysyvät ainakin kauemmin pois muun yhteisön keskuudesta, joten rikosten uhka ainakin heidän taholtaan vähenee. Jostakin syystä pitkät vankeustuomiot ja jopa kuolemantuomiot eivät silti näy vähentävän rikollisuutta siinä määrin kuin voisi olettaa. Tunnettu esimerkki on Yhdysvallat. Siellä teloitetaan ihmisiä, ja siellä on suurempi osa maan asukkaista vankilassa kuin useimmissa muissa maissa. Silti maan rikosluvut ovat Eurooppaan verrattuna kauheat.

Aikaisempaa pidempiin vankeusrangaistuksiin siirtyminen tarkoittaa sitä, että vankimäärä kasvaa. Vangit myös todennäköisesti sosiaalistuvat elinikäisrikollisiksi entistä tehokkaammin. On rakennettava lisää vankiloita ja palkattava lisää vartioita. Kaikki tämä maksaa. Tullaan sen kysymyksen äärelle, vähenisivätkö rikoksista yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset enemmän kuin mitä menee lisää rahaa entistä suuremman vankilajärjestelmän ylläpitämiseen. Toisin sanoen, olisiko vankiloiden määrän lisääminen kokonaistaloudellisesti kannattavaa.

Tietenkin voidaan ajatella, että viattomien ihmisten raiskauksia ei voida hinnoitella, ja että mikään raha ei ole liikaa niiden vähentämiseksi. Tämä rikoslaji taitaa kuitenkin kuulua niihin, joihin syyllistytään tulevien vankilavuosien määrää kovin paljon miettimättä.

[LW]

Harvan ulkopuolisen yhteisön sisäisessä koodistossa avoimesti sallitaan varkauksia, petoksia, väkivaltaisia ryöstöjä ja raiskauksia. Se, että maahanmuuttajat tekevät tällaisia tekoja, ei välttämättä ole osoitus siitä, että heidän "sisäinen moraalikoodinsa" oikeasti sallisi tällaiset teot, tai että heidän alkuperäinen yhteisönsä sallisi ne. Kyse on todennäköisesti enemmän siitä, että nämä ihmiset ovat syystä tai toisesta ajautuneet epämääräiseen moraalittomuuden tilaan, jossa tehdään pahaa, vaikka tiedetään, että se on pahaa.

On hyvä huomata, että suuri osa ihmisistä on kirjaimellisesti kaksoismoralistisia: omiksi koettujen ihmisten kohtelua säätelevät yksi moraalikoodi, ulkopuolisten kohtelua toinen. Perinteinen ääriesimerkki ovat romanit, jotka sinänsä ovat ihmisiä siinä missä muutkin, mutta joiden tyypillistä tapaa suhtautua valkolaisiin voinee kutsua lähinnä sosiopaattiseksi. Oman suvun kohteleminen samalla tavalla ei kuitenkaan missään nimessä kävisi päinsä. Pelkkä ajatuskin varmaan järkyttäisi heitä.

Kulttuurillinen integraatio ei välttämättä paranna asiaa, jos identiteetit pysyvät erillään. Monet eurooppalaiset rikollisuuden poluille ajautuneet musliminuoret ovat perustelleet tekojaan sillä, että rikoksissa vääräuskoisia kohtaan ei ole mitään väärää, vaikka he tuskin ovat edes avanneet Koraania. Se, että he ovat omaksuneet lähes täysin länsimaisen kulutusyhteiskunnan hedonismin ja nihilismin, ei ole kuitenkaan hävittänyt heistä mihinkään muslimikulttuurin huonoja puolia tai saanut heitä kokemaan mitään eritystä yhtäläisyyttä kantaväestöön.

En tiedä, mikä tuohon olisi ratkaisu. Erilaisuutta ja refleksinomaista suvaitsevaisuutta painottava monikulttuurisuusideologia ei ainakaan, se on nähty jo monesti.

[Zngr]

postaus

LW sanoo taas mitä minunkin piti.

edit: Anthony Daniels a.k.a. Theodore Dalrymple on meille kumpaisellekin tuttu kirjoittaja, vai olenko väärässä?

[Kalle]

Kyse on todennäköisesti enemmän siitä, että nämä ihmiset ovat syystä tai toisesta ajautuneet epämääräiseen moraalittomuuden tilaan, jossa tehdään pahaa, vaikka tiedetään, että se on pahaa

Tähän on pakko tarttua sen verran, että tämä tuskin pitää paikkaansa. Kriminologisesta näkökulmasta voidaan varsin vahvalla näytöllä sanoa, että ihminen ei tee yleensä pahaa ajatellen tekevänsä pahaa. Pahantekijä (siis muitten näkökulmasta) oikeuttaa tekonsa itselleen liki aina jollain. Oli se sitten oman sisäryhmän moraalikoodisto, uskonto, tai ulkoiset tekijät kuten olosuhteet tms. Pahantekijä ei siis yleensä itse ajattele olevansa paha.

Se, että maahanmuuttajat tekevät tällaisia tekoja, ei välttämättä ole osoitus siitä, että heidän "sisäinen moraalikoodinsa" oikeasti sallisi tällaiset teot

Se itse asiassa on juurikin osoitus tästä (ks edellinen kohta). Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa heidän alkuperäiseen kulttuuriseen moraalikoodistoonsa, jonka he ovat kotimaassaan oppineet. Tuo moraali voi suhtautua rikoksiin hyvinkin torjuvasti. Maahanmuuttajarikolliset ovat kuitenkin täällä usein erkaantuneet tuon moraalikoodiston piiristä ilman että sen tilalle olisi toisaalta tullut meidän yhteiskuntamme koodisto. Sen sijaan he ovat luoneet omia alakulttuureitaan, joissa hyväksytään mm. tietyt rikokset (yleensä kyseisen alakulttuurin ulkopuolista kohtaan).

[LW]

LW sanoo taas mitä minunkin piti.

edit: Anthony Daniels a.k.a. Theodore Dalrymple on meille kumpaisellekin tuttu kirjoittaja, vai olenko väärässä?

Aivan oikeassa. Yksi tärkeistä omaa ajatteluani muokanneista henkilöistä.

[suksi]

Tänään radio Ylen ykkösestä tuli tarinaa somalien vaikeuksista oppia suomea. Toimittajan kysyessä joltain Abdullah-puhemieheltä, eivätkö somalit voisi prepata keskenään suomea, vastasi tämä neuvoston pj. jotenkin näin: "En tiedä, että koskaan olisi ollut tällaista toimintaa. Yksi mahdollisuus olisi hankkia somaleille kotiin vapaaehtoisia suomen kielen opettajia kantaväestöstä".

Mieti sitä..

[ibn ghul]

Heistä vain yksi tai kaksi oli syyllistynyt rikoksiin ennen tuloaan Suomeen.

Siis tarkemmin sanottuna vain yksi tai kaksi oli jäänyt kiinni rikoksista ennen tuloaan Suomeen, mikä on tietenkin eri asia kuin se onko niitä rikoksia tehty. Onko esimerkiksi Somaliassa edes olemassa minkäänlaista poliisia?

Toinen yksityiskohta on tietysti se, joka jo mainittiinkin, että näiden henkilöiden kotimaissa ei välttämättä edes pidetä rikoksena monia asioita jotka Suomessa ovat sellaisia. Khatin salakuljettaja tai 10 vuotiaan kanssa naimisiin mennyt henkilö ei ole rikollinen kotimaassaan, mutta Suomessa on...

[VeePee]

Heistä vain yksi tai kaksi oli syyllistynyt rikoksiin ennen tuloaan Suomeen.

Eli kyselytutkimuksessa vain yksi tai kaksi haastateltavaa on kertonut tehneensä rikoksia ennen Suomeen saapumistaan. Jepjep, tuskin heillä olisikaan mitään syytä epärehellisyyteen.