Kirjaesittely: "En ole rasisti, mutta…" - (toim. A. Rastas ym.)

[sluippa]

Luin juuri kyseisen kirjan ja ajattelin nostaa tämän vanhan keskustelun, vaikkei kirja enää uunituore olekaan. Päällimmäiseksi jäi ajatus, että kirjan tarkoitus on todistaa kaikki "maahanmuuttokriittiset" rasisteiksi. Rasismin kieltävät "maahanmuuttokriitikot" eivät vain tunnista rasismia. Maahanmuuttokriittisyys on kirjassa ikään kuin kielletty sana. Se täytyy kirjoittaa joko lainausmerkeissä tai käyttää kiertoilmaisua, kuten "maahanmuuttokriittiseksi itseään kutsuva henkilö".

Suvi Keskisen, Anna Rastaan ja Salla Tuorin mielestä on järkevää antaa ongelmien syntyä ja vasta sitten pitäisi alkaa pohtia, miten ongelmat ratkaistaan. Ongelmien ehkäiseminen on ihan vanhanaikaista. Kirjoittajat myös penäävät maahanmuuttokriittisiltä ajatuksia siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Lisäksi johdannossa kerrotaan, miten monet suomalaiset joutuvat piilorasismin uhreiksi. Lukijoita muistutetaan myös pakolaisten "monista hyödyistä".

"Suhteettoman suurta huomiota ovat saaneet erilaiset uhkakuvat sekä taloudellisten hyötyjen ja haittojen pohdiskelu.--- Näiden keskustelujen varjoon ovat jääneet esimerkiksi kysymykset siitä, miten edistetään maahanmuuttajataustaisten suomalaisten työllistymistä, miten yhä monikulttuurisempi nuorten sukupolvi näkee yhteiskuntamme ja siihen osalliseksi pääsemisen sekä miten monikulttuuristen asuinalueiden arki toimii." s. 8

"Mistä sitten viime aikojen keskusteluhaluttomuutta korostavat (=maahanmuuttokriittiset) haluaisivat keskustella? Heidän puheenvuoroistaan on hankala löytää varsinaisia uusia näkökulmia tai ajatuksia siitä, miten asioita tulisi hoitaa." s. 12

"Osallistumalla julkiseen keskusteluun myös altistaa itsensä rasistiselle häirinnälle. ---- Rasistinen häirintä kohdistuu maahanmuuttajiksi ymmärrettyjen lisäksi myös niihin suomalaisiin, jotka työskentelevät maahanmuuttokysymysten parissa ja yrittävät tuoda eri näkökulmia julkiseen keskusteluun. ---- Häirintää ei kuitenkaan usein haluta tuoda julki, koska häiriköt nimenomaan tavoittelevat julkisuutta. Suuri yleisö ei saa luettavakseen niitä (sananmukaisesti) lukemattomia viestejä, joita monet tutkijat ja maahanmuuttotyössä toimivat joutuvat viikoittain poistamaan sähköpostistaan." s. 13-14

"Eniten vastustusta herättävät yleensä turvapaikanhakijat ja pakolaiset, joita pidetään ainoastaan taloudellisena rasitteena. ---- Maahanmuuton kustannusten lisäksi pitäisi huomioida myös ne monet hyödyt, joita Suomeen muuttaneista ihmisistä, myös pakolaisista, yhteiskunnalle on. Muualta tullut ihminen pakottaa pelkällä olemassaolollaan meidät pohtimaan valmiuksiamme kohdata kulttuurieroja ja ymmärtää rasismin eri ilmenemismuotoja. Tällaisia valmiuksia voi pitää globaalissa maailmassa koko yhteiskuntaa hyödyntävinä kansalaistaitoina. Eikö niillekin pitäisi laskea jokin arvo? Tai sille, että tänne tulijat muistuttavat meitä siitä, miten maailma ympärillämme on muuttunut ja miten muualla tapahtuvat asiat koskettavat väistämättä meitäkin?" s. 14-15

Suvi Keskinen käsittelee kirjoituksessaan Helsingin Sanomien maahanmuuttokeskustelua koskevaa uutisointia lokakuun 2008 ja kesäkuun 2009 välisenä aikana. Analyysi perustuu 122 aihetta käsittelevään uutisjuttuun, kolumniin, mielipide-, vieraskynä- ja pääkirjoitukseen.
Toisin kuin Keskisen kirjoituksen johdanto antaa ymmärtää, en löytänyt analyysistä yhtään konkreettista esimerkkiä rasismista uutisoinnissa. Keskinen kyllä mainitsee Facebook-yhteisön "Autetaan somali-ystävämme takaisin kotiin", joka on "rasistiseksi määritelty". Kai Pöntisen kampanja voidaan toki tulkita myös rasistiseksi. Pöntinen kuulutti: "Sosiaalipummimaahanmuuttajille stoppi! Suomalaisen elämänmuodon puolesta". Jos halutaan ymmärtää, että Pöntinen tarkoittaa kaikkia maahanmuuttajia sosiaalipummeiksi, voisi kyse olla rasismista. Omasta mielestäni Pöntinen halusi provosoida, saada huomiota ja siten julkisuutta ja äänestäjiä. Kieltämättä Pöntisen keinot olivat arveluttavia.
Keskinen kertoo, että perussuomalaisilta on kuultu rasistiseksi luokiteltavaa puhetta. Esimerkkejä näistä puheista Keskinen ei valitettavasti anna. Keskinen huomauttaa myös kuulleensa rasistista puhetta syksyllä 2008 alkaneessa maahanmuuttokeskustelussa. Mitä puheita Keskinen tarkoittaa, jää epäselväksi.

"Nettisivujen ja keskustelupalstojen avoin rasismi siirtyi hieman siistiytyneessä muodossa osaksi julkista keskustelua lehtien mielipidesivuille ja niin sanottujen maahanmuuttokriittisten toimijoiden haastatteluihin. Varsinkin turvapaikanhakijoihin, mutta myös pysyvästi Suomessa asuviin maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin on ajoittain kohdistettu leimaavia ja halventavia nimityksiä." s. 33-34

"Isojen puolueiden aktiivit korostavat pääosin maahanmuuton rajoittamista ja näkyviltä siivoamista, mutta myös ulkomaalaisvastaisuutta esiintyy (esim. Pöntinen, Facebook-ryhmä, Kalli). Näiden kahden välimaastoon asettuu perussuomalaisten joukko, jonka piiristä löytyy esimerkkejä kaikista edellä kuvatuista näkemyksistä ja julkisen esiintymisen muodoista, mukaan lukien rasistiseksi tulkittavaa puhetta." s. 40-41

"Syksyllä 2008 alkaneessa maahanmuuttokeskustelussa esiintyi rinnakkain maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevaa, maahanmuutonvastaista ja rasistista puhetta." s. 41

Anna Rastaan tekstistä halusin lainata erään ihan oikeaa asiaakin sisältävän virkkeen liittyen rasistiksi leimaamiseen ja rasismin määrittelyyn. Rastas kertoo myös Kai Pöntisen vaalimainoksen aiheuttaneen syrjinnän ja pahoinpitelyjen aallon. Lisäksi Rastas kertoo kuinka rasismi saa ihmiset mellakoimaan. Rastas viittaa Helsingin Sanomien uutiseen 12.2.2009, "Ruotsin poliisi kompuroi rasismiskandaaleissa", jonka on kirjoittanut Kalle Koponen. Mellakoiden tutkinnan yhteydessä paljastui, että poliisit ovat keskenään puhuneet mellakoivista maahanmuuttajista "apinoina" ja "torakoina". Lisäksi Skånen poliisin koulutustilaisuuden havaintomateriaaleissa oli aikaisemmin käytetty vastapuolesta nimiä "Neger Niggersson" ja Oscar Neger". Rastaan mukaan maahanmuuttajanuorten mellakointi on aiheutunut rasismikokemuksista. Epäselväksi jää, minkälaisia nämä kokemukset ovat olleet. Miten maahanmuuttajat ovat saaneet kuulla poliisien keskinäisiä puheita? Ovatko maahanmuuttajat olleet tekemisissä poliisin kanssa jo ennen mellakoita ja jos ovat, niin miksi?

"Jonkun henkilön tai instituution nimeäminen rasistiksi tai rasistiseksi on vakava asia, ja erityisesti epäoikeudenmukaisiksi koetut rasismisyytökset ovat loukkaavia." s. 48

"Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan Kai Pöntisen Helsingin Sanomien etusivulla 29. toukokuuta 2009 julkaistu vaalimainos "Sosiaalipummimaahanmuuttajille STOPPI!" herätti runsaasti huomiota ja keskustelua. Mainos oli yleistävä ja leimaava kiinnittäessään hyvin kielteisiä mielikuvia maahanmuuttajiin. Se, tunnistaako ja tunnustaako Pöntinen rasismia toimintansa taustalla ei ole tässä olennaista, vaan tärkeämpää on se, mitä kaikkea tuollaisten ilmoitusten julkaisemisesta voi seurata. Mainos vahvistaa entisestään kielteisiä mielikuvia maahanmuuttajista sosiaalietuuksien väärinkäyttäjinä. Monet Suomessa asuvat maahanmuuttajat, olivatpa he riippuvaisia sosiaalituista tai eivät, varmasti tuntevat nahoissaan tuollaisten asenteiden vahvistumisen. Se voi näyttäytyä esimerkiksi lisääntyneenä häirintänä julkisilla paikoilla ja kouluissa maahanmuuttajien lasten kiusaamisena." s. 51-52

"Eri ryhmien välisten erojen esiin tuominen ei vielä sinänsä riitä jonkin asian määrittelemiseen rasismiksi. Ihonväriin tai syntyperään viittaamista ei sitäkään pidä tuomita suoralta kädeltä rasismiksi. Sanojen ylenmääräinen varominen voi johtaa siihen, ettei rasismista voida tai uskalleta keskustella." s. 54

"Rasismin kokemukset voivat laukaista häiriökäyttäytymistä ja jopa väkivallaksi muuttuvaa protestointia, erityisesti jos ne yhdistyvät tunteeseen siitä, etteivät rasismin uhrit saa samaa suojaa ja kohtelua kuin muut yhteiskunnan jäsenet. ---- Ranskan lähiöissä vuonna 2005 puhjenneisiin nuorisomellakoihin, samoin kuin Ruotsissa talvella 2008-2009 esiintyneisiin mellakoihin, on niin ikään liittynyt tapahtumia, joissa siirtolaisten usko poliisiin on vakavasti horjunut." s. 56

Camilla Haavisto ja Ullamaija Kivikuru ehdottavat suomalaiselle lehdistölle uutta ohjenuoraa. Kappaleen otsikko on "Onko Ruotsissa kaikki paremmin?". Itselleni jää epäselväksi, mitä tämä älytön ohjenuora oikein hyödyttäisi?

"On vaikea arvailla, miten tietoisia ja/tai ylhäältäpäin saneltuja kuvamotiivit ja kuvavalinnat esimerkiksi Helsingin Sanomissa ovat. Vuonna 2007 Marcus Flomanin tekemissä päätoimittajahaastatteluissa kaikki seitsemän päätoimittajaa korostivat, että maahanmuuttajia käsitellään heidän lehdessään ihan samalla tavalla kuin kaikkia muita.
Ruotsissa asiat ovat toisin. Siellä visuaalista journalismia pyritään tietoisesti muokkaamaan kohti moninaisempaa kuvaa, eikä tätä aikomusta peitellä. Esimerkiksi Svenska Dagbladet -päivälehdessä pyritään siihen, että uutiskuvissa Tukholman seudun niin sanottujen kahdeksan suuren maahanmuuttajaryhmän edustajia näkyisi suhteessa yhtä paljon lehtien sivuilla kuin heitä seudulla asuu. Pyrkimyksenä siis on, että 16 prosentissa pääuutiskuvista näkyisi maahanmuuttajataustainen henkilö. Suomessa pääkaupunkiseudulla tämä tarkoittaisi sitä, että noin kymmenessä prosentissa pääuutiskuvista näkyisi maahanmuuttajataustainen henkilö. Ruotsalaistutkija Gunilla Hulténin mukaan tarkastuksia tehdään toimituksessa kuvatekstien nimien perusteella.
Samantyyppinen sääntö saattaisi Suomessa tuottaa valokuvaajille ja toimittajille rutkasti lisätöitä. Mistä löytää venäläissyntyinen pörssianalyytikko ja mistä somalialaistaustainen ulkopolitiikan tuntija? Esimerkiksi puolustusvoimissa ei toimittajan pyynnöstä suostuta haastattelutilannetta varten pyytämään paikalle tiettyä asevelvollista ainoastaan hänen ihonvärinsä tai taustansa vuoksi. Mikä avuksi? Siitäkään ei ole takeita, etteikö tällainen kuvasääntö vai radikalisoisi monikulttuurisuuskriitikoiden  näkemyksiä ja toimintaa. Syntyisi uusia kysymyksiä - myös maahanmuuttajataustaisten parissa - siitä, miksi tiettyjä ryhmiä "hyysätään" vain heidän taustansa vuoksi.
Säännön käyttöönotto muuten kuin löyhänä ohjenuorana ei taida Suomessa olla mahdollista. Silti toimituksessa tehdystä mediaseurannasta saattaisi olla hyötyä suomalaisillekin mediayhtiöille. Toimittajien voi olla helpompi ottaa onkeensa toimituksen sisältä tulevaa tilastointia otsikoista ja kuvista kuin ulkopuolisten tutkijoiden kritiikkiä. Lisäksi tällaisen ohjenuoran käyttöönottoa voi puolustaa sillä, että kuvitus heijastuu yhä enemmän myös asiasisältöön. Tämän voi nähdä suomalaisessa journalismissa jo nyt. Eivät katugallupien kasvot tai kouluruoan kommentoijat ole vain visuaalisia väripilkkuja, he ottavat kantaa ja esittävät vaateita poliittisina toimijoina kaikkien muiden suomalaisten tapaan." s. 93-95

Mikko Lehtonen löysi todisteen Jussi Halla-ahon rasismista. Lehtonen tosin joutui määrittelemään rasismin aivan uudella tavalla. Tavasin monta kertaa Lehtosen "todisteen", mutta en edelleenkään ymmärrä. Lehtonen muistuttaa myös, kuinka epäpuhdas ja keinotekoinen suomalainen kulttuuri on.

"Esimerkki tällaisista luokitteluista on Jussi Halla-ahon Scripta-blogista, jossa bloggari kehottaa: "Jos sinä, arvoisa lukija, epäilet, että olen ulkomaalaisvastainen, rasisti tai jotain muuta, tutki kirjoituksiani. Etsi niistä näyttöä."
Tehtävä ei ole erityisen haasteellinen. Samaisessa blogissa lukija voi näet törmätä tekstiin paradoksista, johon "länsimainen sivistys" tulee Halla-ahon mukaan "matemaattisella varmuudella kaatumaan". Kas näin:
Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meille ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme (joihin kuuluvat vaikkapa näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta). Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele "hyvää" yhteiskuntaa. Silloin tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta itse niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys.
Oman tekstinsä valossa Halla-aho on yksiselitteisesti ulkomaalaisvastainen ja rasistinen. Halla-ahon rasismi toimii siten, että hän luokittelee ihmiset kahteen ryhmään, "meihin" ja "muihin".
"Me" on hänelle vertailun lähtökohta, annettu normi. Se tarjoaa ne perusteet, joiden avulla maailma asetetaan järjestykseen ja joiden vaiheille kasautuu voimakkaita myönteisiä ja kielteisiä tunteita. "Me" samastumme "hyvään yhteiskuntaan" (sukupuolten tasa-arvo, yksilön fyysinen koskemattomuus), "muut" ("barbaarit") taas "pimeyteen".
Halla-aho ei olekaan kiinnostava itsessään. Hänellä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu rasistien ja ulkomaalaisvastaisten ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin rasisti haluaa kivenkovaan kieltää rasisminsa eikä tahdo suin surminkaan ottaa omia luokittelukriteereitään arvioitaviksi." s. 110-111

"Suuri maahanmuuttokeskustelun paradoksi on, että osapuolet näyttävät unohtaneen suomalaisuuden itsensä olevan tuontitavaraa. Kansallisuusaatetta ei keksitty Suomessa. Suomalainen "me" on muodostunut jo tässä perustavassa mielessä kanssakäymisessä "muiden" kanssa.
Kansallisuusaatteen, kahvin tai heavy metallin kotouttaminen ei ole voinut saastuttaa suomalaisuutta, joka on ollut epäpuhdasta aikojen aamusta. Ajatus suomalaisuudesta on säilynyt hengissä nimenomaan muuttumisensa kautta, kun kansalliseen identiteettiin on ympätty yhä uusia aineksia. Kanadalaisesta jääkiekosta on tullut suomalaisten kansallispeli ja kansallisruokamme on jo hyvän aikaa ollut pizza.
On korkea aika päästää irti fennomaanien uskosta tahrattomaan kansallisuuteen. Aitoja emme ole, puhtaita meistä ei tule, olkaamme siis suomalaisia!" s. 114-115

Husein Muhamed löytää Helsingin Sanomien uutisesta (5.5.2009) valheita, jotka saattavat kuitenkin olla totta, mutta niille on inhimilliset syyt!
Muhamed olettaa, että HS:n esittämä väite perustuu vain yhden poliisin lausuntoon. Muhamed ohjeistaa toimittajia tarkistamaan tietoja esimerkiksi vastaanottokeskusten työntekijöiltä, Maahanmuuttoviraston käsittelijöiltä, Helsingin hallinto-oikeuden tuomareilta, iänmääritystä tekeviltä lääkäreiltä, turvapaikanhakijoiden lakimiehiltä, puolueettomilta tutkijoilta tai vaikka Suomen ulkomaalaispoliisin johdolta. Epäselväksi jää, onko Muhamed itse tarkistanut asiaa keltään mainitsemaltaan taholta. Ainakaan hänellä ei ole mitään faktatietoa kumota uutisen tietoja. Muhamed tosin itse vakuuttaa, että tietää "vuosia turvapaikanhakijoiden lakimiehenä ja tulkkina toimineena", että itseään alaikäisiksi väittäviä selvästi täysi-ikäisiä on hyvin vähän. Hän myös mainitsee lääketieteellisen iänmäärityksen olevan hyvin epätarkka (+/- 2 vuotta), jolloin 17-vuotiasta voidaan luulla 19-vuotiaaksi.

"Analysoin yhtä Helsingin Sanomissa julkaistua uutista ja siinä esiintyneitä olettamuksia alaikäisistä turvapaikanhakijoista. --- Jo uutisen otsikko "Jopa kolmannes alaikäisistä turvapaikanhakijoista valehdellut ikänsä" muodosti kuvaa valehtelevista nuorista. --- Uutinen on kirjoitettu ikään kuin kyse olisi kaikkien vastaanottokeskusten tilanteisiin perustuvista tiedosta. Artikkelista saa kuitenkin sellaisen kuvan, että siinä esiintyvät tiedot perustuivat yhden poliisin haastatteluun. --- Jotkut väitteet taas voivat sinänsä pitää paikkansa, mutta niille on ymmärrettäviä ja inhimillisiä syitä. Näitä syitä käsitellään mediassa ani harvoin." s. 135-136

Veronika Honkasalon ja Leena Suurpään kirjoituksessa jauhetaan sitä samaa vanhaa. Honkasalon ja Suurpään mukaan "ankkurilapsista", nuorten karkottamisista, rötöstelyistä, mellakoinnista ja nuorten ja vanhempien kulttuurieroista ja tyttöjen kohtaamista kunniaväkivallasta puhutaan tarpeeksi. Heidän mielestään "kuitenkin vain harvoin pysähdytään miettimään perusteellisesti, mitkä yhteiskunnalliset asiat johtavat maahanmuuttajataustaisten nuorten liikehdintään tai saattavat heidät syrjään mielekkäästä arjesta ja ympäröivään yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksista" (s. 145). Tästä päästäänkin johtopäätökseen, että rasismista puhutaan liian vähän, sitä ei tiedosteta ja näin ollen suomalaiset ovat syyllisiä maahanmuuttajien ongelmiin.

Johanna Matikainen, Outi Pärnänen ja Leena-Kaisa Åberg antavat vinkkejä, kuinka jokainen voi edistää ihanaa monikulttuurisuutta. Kohtelias käytös on itselleni itsestään selvä, mutta voi harmi, ettei aika riitä lettukestien organisoimiseen.

"Yhtä lailla tutkijoiden kuin asfalttimiesten panosta tarvitaan moninaisen ja erilaisuutta sietävän Suomen rakentamiseen. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse nousta barrikadeille. Voit aloittaa käyttämällä asiallista kieltä omassa ympäristössäsi sekä tervehtimällä ja käyttäytymällä tavallisen kohteliaasti kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Voit myös esimerkiksi osallistua turvapaikanhakijoiden suomenkielen opetukseen, lasten jalkapallokerhon vetämiseen, valokuvausretken järjestämiseen tai lättykestien organisointiin." s. 161

[Antti Tulonen]

En ole rasisti, mutta minusta tämä kirja on huono.

[M.]

Oman tekstinsä valossa Halla-aho on yksiselitteisesti ulkomaalaisvastainen ja rasistinen. Halla-ahon rasismi toimii siten, että hän luokittelee ihmiset kahteen ryhmään, "meihin" ja "muihin".

Lehtonen on täysi ääliö, mikäli hän todella väittää, että ihmisten luokittelu "meihin" ja "muihin" tekee kenestäkään rasistin. Kaikki ryhmäidentiteetit perustuvat tämänkaltaisen eron tekemiseen - mukaanlukien se, jota ns. suvaitsevaiset pitävät yllä suhteessa "rasisteihin", "maahanmuuttovastaisiin", "natseihin" yms. Säälittävintä tässä on se, että Lehtosen pitäisi tietää tämä.

[Roope]

Kulttuurikurssi: En ole rasisti, mutta...

01.09.2012 - 31.12.2012

Kurssilla avataan näkökulmia muukalaisvihaan ja ennakkoluuloihin nykypäivän Suomessa

(syyskuu-joulukuu 2012)

Integroitavissa:
yhteiskuntaoppi, historia, äidinkieli, psykologia, filosofia, uskonto, elämänkatsomustieto, vapaavalintaiset aineet

Aihekokonaisuudet:
Ihmisenä kasvaminen, Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys

"Kahdeksanvuotias Amal Farah Abdi, somalitaustainen tyttö, tönäistiin selälleen junalaiturille, kun hän oli astumassa paikallisjunaan Espoon keskuksen asemalla toukokuussa 2009. Tytön kaatanut mies oli huutanut: 'Mene pois mun edestä senkin pieni apina...'"

Näin alkaa kotimainen nykypäivän muukalaisvihaa ja ennakkoluuloja käsittelevä teos En ole rasisti, mutta... (Vastapaino 2009). Samanniminen kulttuurikurssi kurkistaa aiheeseen taiteen keinoin ja näkökulmin.

Suomalaiseen julkiseen keskusteluun on tullut uusi ja vahvoja mielipiteitä sisältävä termi: maahanmuuttokriittisyys. Ennakkoluuloja ja koventuneita asenteita maahanmuuttoa kohtaa perustellaan kritiikillä maahanmuuttoa kohtaan. Harva tunnustaa olevansa rasisti, vaikka samanaikaisesti mielipiteet ja teot voivat olla maahanmuuttoa kohtaan avoimen vihamielisiä. Millaista keskustelua maahanmuutonkriittiset käyvät keskenään ja ulkopuolisten kanssa? Millainen rooli medialla on ollut tässä keskustelussa? Entä onko maahanmuuttajien ääni päässyt kunnolla kuuluviin?

En ole rasisti, mutta... -kulttuurikurssilla katsotaan Suomessa asuvan amerikkalaisen säveltäjä-ohjaaja Joe Davidowin dokumenttielokuva Rotuerottelun perintö. Rotuerottelun perintö kuvaa amerikkalaiseen nyky-yhteiskuntaan piilotettua systemaattista rotusortojärjestelmää. Teatteri Jurkan Jänis ja kerjäläinen -näytelmä perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen vuonna 2011 ilmestyneeseen romaaniin. Lisäksi kurssin aikana toteutetaan teemaan sopiva työpaja.

Kurssin alustava ohjelmarunko:

• Opettajien tapaaminen
• Tuottajan vierailu koululla
• Alustus: näyttelijä ja projektityöntekijä maahanmuuttajien kanssa Kaisla Löyttyjärvi
• Dokumenttielokuva Rotuerottelun perintö, elokuvan jälkeen keskustelutilaisuus ohjaaja Joe Davidowin kanssa
• Jänis ja kerjäläinen -näytelmä (käsikirjoitus Tuomas Kyrö) teatteri Jurkassa
• Teemaan sopiva musiikkiesitys sekä keskustelutilaisuus
• Teemaan sopiva kuvataide-, draama-, video- tai valokuvatyöpaja
• Kurssipalautteiden kirjoittaminen
• Opettajien lopputapaaminen

Erityisesti itäisen ja kaakkoisen alueen kouluille!

Ikäsuositus: 7-9 luokka, Lukio ja 2. aste
www: http://www.annantalo.fi

Annantalon tehtävänä on luoda suotuisa ilmapiiri ja edellytykset helsinkiläisille lapsille ja nuorille taiteen ja kulttuurin tekemiseen, kokemiseen ja näkemiseen.

Annantalon taidekeskus