Kirjaesittely: "En ole rasisti, mutta…" - (toim. A. Rastas ym.)

[Timo Rainela]

Kunnon defenssit päälle joka tilateessa:

"En ole Halla-ahon kanssa samaa mieltä, mutta  tänään tulee telkkarissa Kubrickin elokuva"

Niinpä tuleekin. En katso, jos Halla-aho katsoo, mutta muistaakseni kyseessä on hyvä elokuva. Tosin paskahan se on, jos Halla-aho pitää siitä.

En ole juuri nyt juuri kenenkään kanssa samaa mieltä, ja aikaisemmista urotöistä kumarran ohjaaja Kubrick'ia, mutta mielestäni tässä Lydon-keississä vei hiukan kauan niinku tu meik ö pointti, juu nou mään... 

En näköjään olekaan rassismi.

No minut on ylennetty "tunnetuksi rasistiksi" eräällä forumilla!
Leffa oli hyvä, tätä olen odottanut.
Ja sun kanssa olen samaa mieltä piirtopallohomman filosofiasta ja "puhtaasta" linjasta.

[Whomanoid]

En ole rasisti, mutta... Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä
Toimittanut Keskinen Suvi, Rastas Anna & Tuori Salla.

http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=354

En ole lukenut, mutta mielenkiinnolla odotan, mitä Hommasta on sanottu.

[IDA]

Tuskin mitään.

Tai sitten, että hommalaiset ovat rasisteja, mutta eivät sano tätä suoraan ja keskustelua ei synny, koska hommalaiset eivät suostu vahvistamaan niitä ennakkoluuloja, joita meillä sivistyneillä tutkijoilla on. Jotain tommosta.

[rähmis]

Osuuskunta Vastapainon uutuustarjonnasta osui toinenkin teos silmään; "Kerjääminen eilen ja tänään - Historiallisia, oikeudellisia ja sosiaalipoliittisia näkökulmia kerjäämiseen" lohkeaisi 38 eurolla..

Virpi Mäkisen Anne Birgitta Pessin toimittamaan teokseen ovat oman panoksensa antaneet mm mustalaisproblematiikkaa aiemminkin pähkäillyt Panu Pulma sekä Mikko Puumalainen.

[Phantasticum]

Kirjoittajat ovat rasismi- ja mediatutkijoita, pakolaisbisneksen edunsaajia ja näyteikkunaetnoja. Ei siis esimerkiksi siirtolaisuuden, ihmissalakuljetuksen tai rajavalvonnan asiantuntijoita, poliisin tai maahanmuuttoviraston virkamiehiä, joilla olisi näkemystä maahanmuuton ja pakolaisuuden määrästä ja laadusta, syistä ja seurauksista.

En tältä nimenomaiselta teokselta keskusteluun osallistumista odottanutkaan. Kirjan nimi kun kertoo jo kaiken oleellisen.

Toivoisin kuitenkin, kun (jos) keskustelu maahanmuuton ongelmakohdista ja kipupisteistä joskus alkaa, ettei sille käy samalla tavalla kuin huumekeskustelulle, jossa yhä edelleen korostuu lähes yksinomaan asian rikollinen luonne. Tämä tarkoittaa sitä, ettei maahanmuuttokeskustelu valu vain yhdestä ääripäästä ("En ole rasisti, mutta...") toiseen eli ihmissalakuljetukseen, laittomaan maahanmuuttoon ja poliisin sekä rajavartiolaitoksen toimintaan ilmiön ennaltaehkäisyssä (vrt. huumekeskustelu). Tarkoitus ei silti ole väheksyä tätä osa-aluetta mitenkään.

Sen sijaan toivoisin keskustelua aivan arkisista asioista, jotka ilmenevät jokapäiväisessä elämässä kulttuurien kohdatessa (ai kun hieno klisee). Mitä se paljon mainostettu henkinen rikkaus esimerkiksi on (muuta kuin tyhjää sanahelinää), mitä maahanmuuton sanotaan saavan aikaan kohdemaassa (kun kysyy näin sarkasmityylillä).

Timo Vihavaisen ulostulo olisi sinänsä hyvä alku. Pahoin pelkään, että keskustelun teemat peittyvät kuitenkin siihen, että välttyäkseen leimaantumasta rasistiksi jokaisen "suvaitsevaisen" ja hyvän ihmisen on ensin ilmaistava moraalinen närkästyksensä. Ja taas ollaan samassa lähtökohdassa kuin "En ole rasisti, mutta...".

Tulee mieleen esimerkiksi viime helmikuun Ajankohtaisen kakkosen suuri maahanmuuttoilta. Aivan tarkkaan en enää muista, miten juttu tarkalleen meni. Muistaakseni jotenkin näin. Kun Iivi Anna Masso kutsuttiin sisälle ja keskustelu siirtyi omiin uimahallivuoroihin, toimittaja lopetti keskustelun toteamalla, ettei mennä näihin omiin uimahallivuoroihin tämän enempää. Ja se siitä.

Minusta kuitenkin juuri näistä, olevinaan pienistä asioista pitäisi keskustella. Eivät nämä ole mitään pikkuasioita, vaan näistä se kotoutuminen ja paljon puhuttu integraatio käynnistyy. Tällaisten pikkuasioiden kanssa meidän alkuperäisasukkaiden olisi tultava toimeen. Tällaisten pikkuasioiden kanssa meidänkin lapsemme ja lastenlapsemme joutuvat tulevaisuudessa elämään.

Tähän samaan pikkuasioiden kategoriaan kuuluu paljon muutakin kuin omat uimahallivuorot. Pitääkö islaminuskoisten (aivan, heistähän on kyse) lasten osallistua kaikkeen vai osaan kouluopetukseen, pitääkö työpaikoilla järjestää islaminuskoisille (aivan, heistä on kyse tässäkin asiassa) "hiljentymishuoneet", entä miten suhtaudutaan muslimien kuukauden kestävään paastoaikaan ja naisten pukeutumiseen, pitääkö muslimeille antaa oikeus omaan lainsäädäntöön edes perheoikeuden suhteen. Et cetera. Et cetera. Pikkuasioiden lista on käytännössä loputon. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Miksi meille on ehdoin tarkoin haalittava juuri sellaisia maahanmuuttajia, joiden kotoutumista pitää edesauttaa kaiken maailman kurssituksilla. Ja silti se integroituminen eurooppaalaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan näyttää suoraan sanoen täysin mahdottomalta. Kukaan "suvaitsevainen" ei ole vielä antanut tähän kysymykseen tyhjentävää vastausta. Ei ainakaan sellaista, että minä olisin tajunnut miksi.

[Roope]

Kirja julkistetaan viikon päästä Joensuussa Etmu-päivillä. Enää seitsemän yötä!

ETMU-PÄIVÄT 22.10-23.10.2009

Suomi ja uutta luova kulttuurinen monimuotoisuus on teemana kuudensilla Etmu-päivillä, jotka pidetään 22.-23.10. Joensuun yliopistolla. Vastapainon kirjapöytä on hyvine tarjouksineen tietysti paikalla.

Päivillä juhlistetaan myös yhtä Vastapainon syksyn uutukaista eli Suvi Keskisen, Anna Rastaan ja Salla Tuorin toimittamaa maahanmuuttokritiikkiin keskittyvää pamflettia En ole rasisti, mutta...Kirjassa eturivin tutkijat ja muut alan ammattilaiset analysoivat suomalaista monikulttuurisuutta ja maahanmuuttokeskustelua.

Tervetuloa päiville tutustumaan Vastapainon kirjatarjontaan!

http://www.etmu.fi/etmudays/ohjelma.html

[Miniluv]

Kirja julkistetaan viikon päästä Joensuussa Etmu-päivillä. Enää seitsemän yötä!

Seitsemän yötä jouluun on...

[MW]

Kirja julkistetaan viikon päästä Joensuussa Etmu-päivillä. Enää seitsemän yötä!

ETMU-PÄIVÄT 22.10-23.10.2009

Suomi ja uutta luova kulttuurinen monimuotoisuus on teemana kuudensilla Etmu-päivillä, jotka pidetään 22.-23.10. Joensuun yliopistolla. Vastapainon kirjapöytä on hyvine tarjouksineen tietysti paikalla.

Päivillä juhlistetaan myös yhtä Vastapainon syksyn uutukaista eli Suvi Keskisen, Anna Rastaan ja Salla Tuorin toimittamaa maahanmuuttokritiikkiin keskittyvää pamflettia En ole rasisti, mutta...Kirjassa eturivin tutkijat ja muut alan ammattilaiset analysoivat suomalaista monikulttuurisuutta ja maahanmuuttokeskustelua.

Tervetuloa päiville tutustumaan Vastapainon kirjatarjontaan!

http://www.etmu.fi/etmudays/ohjelma.html

Boldaus paholaisen. Kieltämättä uutta ilmettä on luotu rikostilastoissa, erityisesti ns. joukkorikastamisessa on vielä kalpeella oppimista. Yllättävän suoraan kertoili Poliisi-TV 15.10. asuntomurtojen kasvun taustoista. No, eihän edes yksittäistapausten sarjoja lasketa.

[Roope]

Nimimerkin Paappa arvostelu kirjasta:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=21&t=11301&p=504279#p504279

Tuon arvostelun perusteella aika lailla sellaista sisältöä mitä ounastelinkin. Syy- ja seuraussuhteet ovat pahasti pielessä, kun esimerkiksi 90-luvulla saapuneiden somalien kannalta kirjassa "askeleena taaksepäin" pidetään vain "maahanmuuttokriittistä" keskustelua ja uutta lamaa.

Mistähän se ikävältä tuntuva kriittinen keskustelu syntyi, jos ei johtavien poliitikkojen ja virkamiesten omaksumasta, rationaalisuuden jyränneestä monikultturismin "maahanmuutto on rikkaus ja voimavara"-fraseologiasta, joka johti katastrofaaliseen maahanmuuttopolitiikkaan, Pakolaisneuvonnan puheenjohtajan valintaan maahanmuutosta vastaavaksi ministeriksi, uuteen RKP:n, vihreiden ja pakolaisjärjestöjen muotoilemaan ulkomaalaislakiin ja lopulta turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskuksien määrän moninkertaistumiseen.

Tässä sitä sitten ollaan, eikä tilanne tosiaan ole kovin valoisa aiemmin saapuneiden tai täällä syntyneiden somalien kannalta. Kielitaitoiset ja kouluttautuneet heistä huomaavat muutaman vuoden päästä olevansa vähemmistönä vastasaapuneiden ummikkojen rinnalla. Silloin tie nousee monelle pystyyn ilman omaa syytä.

Toisaalta heidän omat edusmiehensä valitsivat puolensa tukemalla Thorsin politiikkaa vastustaen jyrkästi kaikkia maahanmuuton rajoituksia ja rikollisten karkotuksia. Tietääkseni yksikään somali ei ole missään vaiheessa noussut julkisesti kritisoimaan nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurihehkutusta. Näennäisen yksimielisyyden rikkoutumisella olisi voinut olla merkittävä vaikutus nykyisten ja tulevien ongelmien välttämisessä.

Ainoa pätkä jossa voisi olla jotain konkreettista uutta on kai Husein Muhammedin osuus:

Husein Muhammed puolestaan kuvaa hyvin sitä, miten vähillä tiedoilla täällä pääsee maahanmuuttajia koskevien asioiden asiantuntijaksi käyttäen esimerkkinä keskustelua alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Hän toteaa, että keskustelu näistä perustuu eniten yhteen lehtiartikkeliin, jossa yhden poliisin mielipide pääsi julkisuuteen ja leimasi suuren osan turvapaikanhakijoista huijareiksi, jotka valehtelevat ikänsä. Hän toteaa, etteivät toimittajat useinkaan tarkista väitteitä esim. useammista lähteistä, jolloin totuus voisi muodostua toisenlaiseksi. Hän myös purkaa myyttejä diskorahasta ja toimeentulotuesta.

Tosin ainakin Hesarissa ja blogissaan Husein ei esittänyt yhtään todistetta tai edes perustelua sille, miksi Henry Reposen esittämät arviot alaikäisistä turvapaikanhakijoista eivät pitäisi paikkaansa. Hän vain saivarteli, ettei hakijoiden tunnustuksia rahan perässä tulemisesta tai rahan lähettämisestä kotiin löydy poliisin kuulustelupöytäkirjoista. Ei löydy niin. Toivottavasti Huseinilla on tällä kertaa esittää jotain uskottavampaa.

Paapan arvostelun loppuun voin yhtyä kirjaa lukemattakin:

On olemassa suuri tarve asialliselle, ongelmia kaihtamattomalle asioiden käsittelylle, jossa kuitenkin vältetään yleistyksiä, pitäydytään faktoihin ja kunnioitetaan myös maahanmuuttajien yksilöllisiä kokemuksia.

[turha jätkä]

Nimimerkin Paappa arvostelu kirjasta:

Tämä on ilmeisesti se hommawatchin paappa?

[Phantasticum]

Monikulttuuria suomalaisittain Mikko Lehtosen malliin nimimerkki Paappan kirja-arvostelussa Potku.net-foorumilla. Tulkinta Lehtosen monikulttuurista on kai Paappan.

Kunpa se monikulttuuri olisikin näin yksinkertaista: vaakunoiden sisältöjä, lipun värejä ja urheiluharrasteita. Kaikki eivät varmaan ole samaa mieltä Lehtosen valinnasta kansallisurheilulajiksi.

Mikko Lehtosen artikkeli "Olen Suomalainen (lo sono finlandese) kuvaa hyvin sitä absurdiutta, mikä kätkeytyy tietyissä mielipiteissä esiintyvään monikulttuurisuuden kritiikkiin. Unohdetaan helposti, että suomalaisuus on kokoelma eri maista tulleita vaikutteita. Suomen vaakunaleijona on ruotsista, lipun värit tsaarin purjehduslipusta, kansallisurheilu jääkiekko Kanadasta.

http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=21&t=11301&p=504279#p504279

Mielelläni tutustun opukseen sitten, kun löytyy kirjastosta.

[Juki]

Lehtosen näkökulma monikulttuurisuuteen on siis hyvin, hyvin väsynyt. Akatemiatutkijalta huomio, että Suomi on saanut hei vaikutteita ulkomailta, on aivan hölynpölytasoa, kun koko suomalaisuus itsenäisenä kulttuurina ja kansana on suurimmaksi osaksi fiktiota ala kansallisromantikot ja muut 1800-luvun veijarit.

Tässä ei ole mitään epäselvää eikä uutta, että hei, Suomeen on tullut ulkomailta vaikutteita. Tästähän ei ole kyse ja jos Lehtonen ei tätä akateemisena tutkijana tajua, suosittelen hänelle hänen omaa teostaan Merkitysten maailma

[Maastamuuttaja]

Tapasin eilen rehdin maahanmuuttajan. Hän kertoi ihannoivansa Suomea yli kaiken. Keihäänheittäjiämme, maahanmuuttajiamme, missejämme, A.Rastaan tutkimustuloksia, poliittista nerouttamme. Olisin mielelläni maksanut mukavasti alkaneen illan laskun, mutta lompakkoni oli kadonnut. En tänä päivänäkään ymmärrä, mihin se on voinut joutua.

[Roope]

Sisuradio: Maahanmuuttajakeskusteluun Suomessa uusi linjaus

Maahanmuuttokeskustelu on vellonut tänä syksynä vilkkaana Suomessa. Palstatilaa ovat saaneet etenkin niin kutsutut maahanmuuttokriittiset tahot. Nyt vastaiskuun on lähtenyt joukko tutkijoita ja maahanmuuttotyön ammattilaisia.

Suomalaiseen keskusteluun on tänä syksynä ilmaantunut uusi termi - maahanmuuttokriittisyys.

Rasismintutkija Anna Rastaan mielestä termistä on kuitenkin kriittisyys kaukana.

Niin tai näin, maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuva ryhmittymä on tänä syksynä saanut täällä Suomessa paljon huomiota. Liike on peräänkuuluttanut avointa keskustelua maahanmuutosta ja etenkin sen mukanaan tuomista ongelmista.

Nyt vastaiskuun on lähtenyt joukko tutkijoita ja maahanmuuttotyöntekijöitä. En ole rasisti, mutta -pamfletin 18 kirjoittajaa vaatii sekin avointa keskustelua, mutta oikeista asioista ja oikealla tyylillä.

Vastapuolella maahanmuuttoon suvaitsevasti suhtautuvia syytetään hissuttelusta ja asioiden kaunistelusta. Kriitikoiden mukaan Suomessa ei puhuta tarpeeksi esimerkiksi maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Suomen somaliliiton puheenjohtaja Said Aden on kyllästynyt keskustelun tasoon ja kaipaa siihen lisää kypsyyttä.

SR Sisuradio/ Katri Nisula

Sisuradion sivulla parin minuutin haastatteluklippi Anna Rastaalta ja Said Adenilta. Kriittisyys maahanmuuttokeskustelussa ei ole tutkijan mielestä sellaista oikeaa kriittisyyttä, analyyttisyyttä ja valtasuhteiden tarkastelua, vaan maahanmuuton vastustamista.

Rastas: "20 vuotta opetella kunnioittavia puhetapoja lähimmäisistä, ei ole minusta lyhyt aika, vaan se on pitkä aika. Että jotakin olisi pitänyt oppiakin jo." Näin on, 20 vuotta on pitkä aika ja monien olisi pitänyt jo oppia jotakin.

Varmaankin torstaina siellä Ritva Viljasen emännöimässä ETNOn tapahtumassa haastateltu. Lähipäivinä odotettavissa kirjapuffeja useammassakin lehdessä.

[Juki]

Vastaiskuun! - oikeilla asioilla ja oikealla tyylillä!


Otetaanpa lause haltuun ja omaan käyttöön; tässä kun kerta saa itse määritellä, kuka on oikealla asialla ja oikealla tyylillä. Te muut - aivan väärä asia, aivan väärä tyyli. Minä - oikea asia, oikea tyyli!

[Roope]

Kansan Uutiset: En ole rasisti, mutta...

Pamfletti jatkaa maahanmuuttokeskustelua analysoimalla sen sisältöä ja seurauksia.

ANNA PAJU

Vastapainon ja Nuorisotutkimusverkoston julkaisema teos En ole rasisti, mutta... osallistuu viime talvena alkaneeseen vilkkaaseen maahanmuuttokeskusteluun.

Yksi kirjan toimittajista, tutkija Anna Rastas tyrmää kuitenkin silkaksi pupuksi käsityksen, jonka mukaan vasta maahanmuuttokriitikot ovat halunneet tai uskaltaneet keskustella maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

– Jo vuosien ajan tutkijat, viranomaiset ja järjestöjen edustajat ovat tuoneet julkiseen keskusteluun muuttoliikkeen, maahanmuuton ja monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia.

– Ellei puhu länsimaiden tuhosta, ei saa ääntään kuuluviin, kommentoi Husein Muhammed.

Muun muassa Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehenä toiminut Muhammed kirjoittaa omassa artikkelissaan alaikäisistä turvapaikanhakijoista.

– Turvapaikanhakijoista esitetään julkisesti monenlaisia väitteitä, mutta heitä itseään kuullaan harvoin, hän sanoo.

"Sä olet okei, mutta sun äitis on huora"

Tutkijoiden ohella maahanmuuttokeskustelua ja suomalaista monikulttuurisuutta analysoivat kirjassa vuosia pakolais- ja maahanmuuttotyön kentällä toimineet eri alojen ammattilaiset.

Myös sellaiset, joita kutsutaan, tai luullaan, maahanmuuttajiksi. Yksi heistä on näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi.

Hän on joutunut, väsymykseen saakka, osallistumaan omasta mielestään lapselliseen ja haparoivaan monikulttuurisuuskeskusteluun. Syy "pakko-osallistumiseen" juontaa 37 vuoden taakse:

"Olen syntynyt 1972 Suomessa, Helsingin Naistenklinikalla, jossa minut saattoi maailmaan suomalainen valkoihoinen (kaukasoidi) äitini, joka oli ollut sukupuoliyhteydessä kamerunilaiseen mustaihoiseen (negridi) isääni."

Tämän vuoksi eräskin tuntematon henkilö katsoi oikeudekseen sanoa Löyttyjärvelle: "Sä olet okei, mutta sun äitis on huora."

Rasismista puhutaan, kun se halutaan kiistää

Etnisten suhteiden neuvottelukunta ETNOn puheenjohtaja Ritva Viljanen totesi julkaisutilaisuudessa pamfletin olevan puheenvuoro rasismia vastaan.

Neuvottelukunta pitää hyödyllisenä, että maahanmuutosta käydään aktiivista keskustelua, mutta korostaa maahanmuuttopolitiikan kritisoinnin ja rasismin välisen eron tunnistamista.

Viljanen mukaan aihe on tärkeä, sillä EU:n perusturvaviraston tutkimuksen mukaan esimerkiksi afrikkalaiset kohtaavat eniten rasismia Italiassa, Maltalla ja Suomessa.

– Rasismi hyökkää yhteiskunnan perusarvoja vastaan kuten yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus.

– Vilkkaaksi äitynyt maahanmuuttokeskustelu ei kuitenkaan ole keskittynyt huoleen vähemmistöjen kohtaamasta rasismista tai siihen millä keinoin rasismia voitaisiin vastustaa. Julkinen keskustelu rasismista näyttää olevan ennemminkin keskustelua siitä, mikä kaikki ei ole rasismia, sanoo Anna Rastas.

– Rasismista puhutaan, kun halutaan kiistää omien tai kavereiden puheiden tai tekojen yhteys rasismiin.

Lisää aiheesta 6.11 ilmestyvässä Viikkolehdessä.

–?Ellei puhu länsimaiden tuhosta, ei saa ääntään kuuluviin, kommentoi Husein Muhammed.

Niin totta. Vain kaikkein kärjekkäimmät kommentit tai paremminkin niiden olkiukko-irvikuvat läpäisevät julkisuusseulan.

–?Vilkkaaksi äitynyt maahanmuuttokeskustelu ei kuitenkaan ole keskittynyt huoleen vähemmistöjen kohtaamasta rasismista tai siihen millä keinoin rasismia voitaisiin vastustaa. Julkinen keskustelu rasismista näyttää olevan ennemminkin keskustelua siitä, mikä kaikki ei ole rasismia, sanoo Anna Rastas.

Miksi ihmeessä maahanmuuttokeskustelun pitäisi "keskittyä huoleen vähemmistöjen kohtaamasta rasismista ja siihen millä keinoin rasismia voitaisiin vastustaa"? Senhän pitäisi keskittyä analyysiin maahanmuuton tärkeimmistä seurauksista ja keinoista maahanmuuton hallitsemiseksi. Siinä analyysissä etusijalla on oltava maassa jo asuvat ihmiset, olivat he sitten Suomessa tai ulkomailla syntyneitä, mutta etenkin Suomen kansalaiset.

Rasistinen syrjintä on toki yksi maahanmuuton seurauksista, joskin se on lähinnä oire yhteisen arvopohjan ja keskinäisen luottamuksen katoamisesta. Maahanmuuton määrällä ja laadulla on selvä yhteys etnisen syrjinnän määrään ja laatuun, jos Rastas sen vain suostuu näkemään. Yksi tärkeä osatekijä on oikeudenmukaisuuden tunne, joka riippuu päätöksenteon demokraattisuudesta ja tasa-arvosta.

Eniten rasismia lisää maahanmuuttajien erityiskohtelu ja tunne järjestelmän hyväksikäyttäjien suojelusta. Tehokkainta rasismin ehkäisyä onkin estää turvapaikkajärjestelmää sosiaaliseen nousuunsa käyttävien maahanmuuttajien saapuminen tai ainakin varmistaa heidän nopea poistumisensa. Rasismia ja monikulttuurisuutta työkseen tutkivat yleensä toimivat sanoissaan ja teoissaan tätä vastaan. Suomessa ihonvärillä on ollut viime vuosina yhä vähemmän merkitystä, mutta se trendi voi kohta kääntyäkin.

[Roope]

Puolet valikoiden luettu, ohkainen kirja. Sellainen on kuin arvelinkin.

Johdanto alkaa tietysti näin:

Kahdeksanvuotias Abdi Farah Abdi, somalialaistaustainen tyttö, tönäistiin selälleen junalaiturille, kun hän oli astumassa paikallisjunaan Espoon keskuksen asemalla toukokuussa 2009. Tytön kaatanut mies oli huutanut: "Mene pois mun edestä, senkin pieni apina".

Maahanmuuttokriittinen-sanaa sellaisenaan ei kirjassa mielenosoituksellisesti suostuta käyttämään, vaan se on aina joko lainausmerkeissä tai ilmaisuna "niin kutsuttu maahanmuuttokriittinen". Jos sana ei jostain syystä kelpaa, niin kai jotain parempaa olisi voinut käyttää sen tilalla? Tällaiseen lapsellisuuteen pystyy vain lapsellinen yliopistotutkija.

Toisaalta ketään ei kuitenkaan kehdattu mainita nimeltä rasistiksi, vaikka suomalaisiin rasisteihin ja rasismiin jatkuvasti muuten viitataan. Minkäänlaista erittelyä maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien kannoista ei tehdä. Poliitikkoja lukuunottamatta kaikki muut ovat samaa "somalit Afrikkaan"-porukkaa.

Kirjassa käytetään myös termejä "niin kutsuttu maahanmuuttaja" sekä "niin kutsuttu suomalainen". Suomalaisuutta ja maahanmuuttoa kun ei ole olemassa, you know?

Mihinkään uuteen tietoon en tähän mennessä ole törmännyt, enkä oikeastaan edes uudenlaisiin näkökulmiin. Husein Muhammed paheksuu entisin sanakääntein Henry Reposen nostamista asiantuntijaksi turvapaikanhakijoiden alaikäisyydestä käydyssä keskustelussa, mutta ei pysty kumoamaan mitään Reposen haastattelussaan esittämää. Kirjoittajien ajattelua tekstit toki avaavat, mutta lukeminen tuntuu enimmäkseen nololta.

Tampereen tiedotusopin laitoksen tutkimusjohtaja Pentti Raittilan tekstin loppu on kuvaava:

Nyt dialogia on saatu, kun poliitikot ovat aktivoituneet ja somalialaisia Afrikkaan lähettävät nettiaktivistit ovat päässeet valtamediaan näkemyksiään esittelemään. Yksi keskustelun perusta ovat vuoden 2009 alkupuolella hieman lisääntyneet turvapaikkahakemukset, mutta siltä osin mediakeskustelu on ollut kaikkea muuta kuin tasa-arvoista dialogia, sillä kohteena olevien turvapaikanhakijoiden ääni ei ole kuulunut mediassa.
[...]
"Maahanmuuttokriittisyyden" ja rasismin suhde on vastuullisen journalismin avainkysymys. Journalismin kuuluu olla kriittistä, eikä kaikkea Suomen maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevia pidä leimata rasisteiksi. Mutta pelkkä "kriittisyyteen" liitetty retorinen irtisanoutuminen rasismista ei vielä merkitse, etteikö rasistinen ilmapiiri "kritiikin" tuloksena vahvistuisi. Jos journalismi myötäilee poliittisten toimijoiden äänenpainojen muutosta, se on omalta osaltaan vahvistamassa yhteiskunnan rasistisia pohjavirtoja ja luomassa kasvualustaa monessa Euroopan maassa nähdyille maahanmuuttovastaisille populistisille liikkeille.

Paitsi että Raittila ei vieläkään ole viitsinyt perehtyä maahanmuuttotilastoihin ja -ennusteisiin, hän edelleen uskoo, että journalistien pitää toimia maahanmuuttopoliittisen keskustelun portinvartijoina. Sitä kokeiltiin, mutta nyt on onneksi internet.

Kirja on ennalta-arvattavasti näkemyksiltään rajoittunut, mutta kannattaa lukaista. Tämä on kaikkein parasta mitä vastapuoli voi esittää, eikä heillä ole heittää enää mitään uutta peliin.

[Henry]

Toisaalta ketään ei kuitenkaan kehdattu mainita nimeltä rasistiksi, vaikka suomalaisiin rasisteihin ja rasismiin jatkuvasti muuten viitataan.

Mikko Lehtonen tosin tykittää kirjassa Halla-ahoa seuraavasti (s.111-112):

"Oman tekstinsä valossa Halla-aho on yksiselitteisesti ulkomaalaisvastainen ja rasisti.

Halla-aho ei olekaan kiinnostava itsessään. Hänellä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu rasististen ja ulkomaalaisvastaisten ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin rasisti haluaa kivenkovaan kieltää rasisminsa eikä tahdo suin surminkaan ottaa omia luokittelukriteereitään arvioitavaksi.

Ja ehkä Halla-ahon kaltaiset "ajattelijat" sikiävät juuri tässä maaperässä, jossa liian usein suljemme silmämme institutionaaliselta tai muulta järjestelmälliseltä arjen rasismilta."

Itse en pikaisen lukaisun perusteella löytänyt vastausta siihen kiinnostavaan kysymykseen, mitä se rasismi oikein on. Kirjan nimen perusteella luulisi, että sen pohdintaan olisi käytetty runsaasti aikaa. Kirjan filosofis-analyyttinen sisältö näyttää aika kevyeltä.

[IDA]

Itse en pikaisen lukaisun perusteella löytänyt vastausta siihen kiinnostavaan kysymykseen, mitä se rasismi oikein on. Kirjan nimen perusteella luulisi, että sen pohdintaan olisi käytetty runsaasti aikaa. Kirjan filosofis-analyyttinen sisältö näyttää aika kevyeltä.

Niinpä. Ja valistunut veikkaus on, että se ei ainoastaan näytä sellaiselta. Melkein voisi sanoa: Mika Lehtosen osuus ei olekaan kiinnostava itsessään. Siinä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu sosialistien ja monikultturismiin uskovine ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin sosialisti haluaa kivenkovaan kieltää sosialisminsa eikä tahdo suin surminkaan ottaa omia luokittelukriteereitään arvioitavaksi.

Ja ehkä Lehtosen kaltaiset "ajattelijat" sikiävät juuri tässä maaperässä, jossa liian usein suljemme silmämme monikultturismilta tai muulta järjestelmälliseltä arjen sosialismilta.

[Roope]

Mikko Lehtonen tosin tykittää kirjassa Halla-ahoa seuraavasti (s.111-112):

Sitä osuutta en vielä ollut lukenutkaan. Tuo on wanha pätkä, kuten moni muukin siinä kokoelmassa:
http://nikopol2008.blogspot.com/2009/03/mikko-lehtonen-ja-kasvattajan-vastuu.html

Nyt on koko kirja luettu. Tulee mieleen, että miksi ihmeessä pamfletti piti julkaista nimenomaan paperikirjana, eikä netissä keskustelun alustuksena. Juuri siksi, että kirjamuoto ehkäisee keskustelun ja kommentoinnin. Sama juttu uuden Muuttoliikkeessä-sivuston kanssa, jonka kolumneja ja väitteitä ei voi kommentoida.

He käyttävät vain sellaisia foorumeita, joilla epäsuotavat puheenvuorot voidaan sivuuttaa ja sensuroida. Tänne voi kirjoittaa kuka tahansa, myös tyhmyyksiä. Siinä se ero ja siinä myös syy miksi he häviävät.

Itse en pikaisen lukaisun perusteella löytänyt vastausta siihen kiinnostavaan kysymykseen, mitä se rasismi oikein on.

Niinpä. Kuvaavaa on juuri se, että tässä maahanmuuttokeskustelun rasistisuudesta kertovassa pamfletissa rasismin määritelmän suhteen vain viitataan johonkin yhden kirjoittajan aiempaan tutkimukseen ja kieltäydytään sitoutumasta mihinkään täsmälliseen määritelmään.

[AIP]

Mikko Lehtonen tosin tykittää kirjassa Halla-ahoa seuraavasti (s.111-112):

"Halla-aho ei olekaan kiinnostava itsessään. Hänellä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu rasististen ja ulkomaalaisvastaisten ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin rasisti haluaa kivenkovaan kieltää rasisminsa eikä tahdo suin surminkaan ottaa omia luokittelukriteereitään arvioitavaksi."

Mahtavatkohan esimerkiksi kaikki pienloistelamppujen puolesta puhuvat vihreät olla opportunistisia osinkonärhiä vain siksi, että käyttävät samoja argumentteja, kuin pienloistelamppuja valmistavat yritykset, jotka saavat niistä paremman katteen kuin hehkulampuista? Argumentum ad Hitlerum on yksinkertaisesti amatöörimäinen veto, johon ajatteleva ihminen ei syyllisty.

Kunnioitettavana voitaneen sinänsä pitää väitettä, joka implikoi väittäjän tutustuneen koko Halla-ahon tuotantoon, ja usean tuhannen muun, rasistiksi luonnehtimansa ihmisen vastaavan, sisällöltään yhtäläiseksi kuvaamaansa tuotantoon. Haluaisin mielelläni tutustua edes muutaman (rajattakoon muutama alle kymmeneen) lainauksessa kuvatun kaltaisen ihmisen vastaaviin julkaistuihin mietintöihin, sillä niiden on yksinkertaisesti oltava mielenkiintoista luettavaa.

Nyt on koko kirja luettu. Tulee mieleen, että miksi ihmeessä pamfletti piti julkaista nimenomaan paperikirjana, eikä netissä keskustelun alustuksena. Juuri siksi, että kirjamuoto ehkäisee keskustelun ja kommentoinnin.

Ovat sanoneet sanottavansa siitä, miten keskustelua pitää heidän ehdoillansa mielestänsä käydä, ja voivat jatkossa vedota kirjaseensa, koska eivät oikeastaan halua käydä keskustelua, joka muuttuu nopeasti väittelyksi, ja väitteleminen ilman substanssia varmasti muumittaa.

Mutta mikäpä siinä - merkittävän kokoinen kotimainen älykkääksi itsensä kuvittelema masturbaatiorengas haluaa osoittaa, että kykenevät keskittämään voimansa minkä tahansa asian vierestä puhumiseen. Odotan jännityksellä julkaisua, jossa luterilaisuuden todistetaan olevan todellisuudessa islamfobiaa, sekä sokerin suolaa.

[Nuivisti]

KIRJAT
En ole rasisti, mutta. . . Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Toim. Suvi Keskinen, Anna Rastas & Salla Tuori. Vastapaino. 169 s. 26 e.
Arkipäivän rasismi elää
Laskusuhdanteessa ihmisiä on helppo yllyttää pitämään meteliä maahanmuuton ongelmista.
Tuija Parvikko

[KUVA]
Ensimmäiset Chilen pakolaiset tulivat Suomeen 1973. Heidät otettiin vastaan lämpimästi.

Kun ensimmäiset chileläiset pakolaiset tulivat Suomeen 1970-luvulla, heidät otettiin avosylin vastaan. Ihmiset ymmärsivät, että tulijat olivat joutuneet kotimaassaan poliittisen vainon kohteeksi, ja heidän oli saatava turvapaikka jostain toisesta maasta.

1990-luvulla tulleita somaleja ei enää kohdeltu yhtä hyvin. Niin pakolaiset kuin muutkin "väärän väriset" maahanmuuttajat alettiin nähdä uhkana suomalaisten hyvinvoinnille ja maan turvallisuudelle.

Jo parikymmentä vuotta on odoteltu pakolaistulvaa ja turvapaikanhakijoiden määrän räjähtämistä käsiin, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Tällä hetkellä Suomeen tulee noin 6 000 turvapaikanhakijaa vuodessa. Heitä säilytetään vankilamaisissa olosuhteissa vastaanottokeskuksissa, heidän asiansa käsitellään äärimmäisen hitaasti, ja lopulta iso osa heistä käännytetään pois maasta.

Käännyttämisen kohteeksi joutuu myös henkilöitä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä kotimaassaan ja joiden perhe on Suomessa. Yksi heistä on iäkäs ja sairasteleva egyptiläinen Eveline Fadayel, jonka koko lähisuku asuu Suomessa.

Vuoden kestänyt käännytysprosessi on edelleen kesken, sillä korkein hallinto-oikeus kielsi marraskuun puolivälissä panemasta toimeen Helsingin poliisin joulukuulle julistamaa käännytystä.

Pamfletissa En ole rasisti lähdetään liikkeelle juuri Fadayelin käännytystä koskevasta keskustelusta. Se on hyvä esimerkki suuntauksesta, joka on vuoden 2008 syksystä lähtien saanut yliotteen niin suomalaisessa maahanmuuttoa koskevassa julkisessa keskustelussa kuin viranomaistoiminnassa.

Julkisessa keskustelussa yleistyi vuoden 2008 aikana uusi sana: maahanmuuttokriittinen.

Termiä alkoivat käyttää ne, joiden mielestä Suomen turvapaikkapolitiikka on liian löperöä. Toisin kuin moni luulee, heidän joukossaan on paljon muitakin kuin fanaattisia perussuomalaisia.

Teoksen kirjoituksissa analysoidaan maahanmuuttokeskustelussa tapahtunutta muutosta ja pohditaan sen merkitystä. Pamfletti osoittaa, että sekä tavallisten kansalaisten että viranomaisten asenteissa on tapahtunut selkeä käänne syksyn 2008 finanssikriisin jälkeen.

Edellisen kerran kansalaisten asenteet ja viranomaiskohtelu kiristyivät 1990-luvun suuren laman aikoihin. Siksi olisikin helppo ajatella, että suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan seuraavat talouden suhdanteita.

Noususuhdanteessa on enemmän jaettavaa myös tulokkaille, kun taas laman kurimuksessa hyvinvoinnin rippeet halutaan jakaa syntyperäisten suomalaisten kesken.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Arkipäivän rasismi on sitkeässä myös hyvinä aikoina. Ero on siinä, että laskusuhdanteessa ihmisiä on helpompi yllyttää pitämään meteliä maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

Vaikka ihmisten käsitykset Suomeen pyrkivistä ulkomaalaisista perustuvat pääasiassa katteettomiin ennakkoluuloihin, En ole rasisti -pamfletissa osoitetaan, että suomalainen journalismi pönkittää näitä ennakkoluuloja kaikin tavoin.

Sen sijaan, että mediassa tuotaisiin esiin maahanmuuttoon ja Suomeen asettumiseen liittyviä ongelmia myös tulijoiden itsensä kannalta, turvapaikanhakijat ja ilman papereita tulevat siirtolaiset kuvataan joko uhkana tai uhreina.

Siirtolaiset esitetään julkisuudessa yleistä järjestystä, terveyttä ja lakia uhkaavina muukalaisina, jotka vyöryvät, virtaavat ja tulvivat aina liian suurina joukkoina yli rajan.

Maahanmuuttoa koskevassa uutisoinnissa tuleekin erinomaisesti esille, kuinka vaikeaa suomalaisen journalismin on irtaantua viranomaisnäkökulmasta.

Tämä kirja on erittäin tervetullut puheenvuoro ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen.

Suomalaisten olisi korkea aika oppia ja omaksua edes maahanmuuttoa koskevat tosiasiat: Suomella olisi kaikki mahdollisuudet ottaa vastaan ja "kotouttaa" vuosittain paljon suurempi määrä maahanmuuttajia kuin nyt tehdään.

Pieneen, pimeään ja kylmään maahan ei tule koskaan mitään ryntäystä, mutta meidän oma kulttuurimme voi rikastua, jos edes jotkut viitsivät tänne tulla. Miksi emme auttaisi heitä tänne asettumisessa?


Kirjoittaja valtio-opin dosentti Jyväskylän yliopistossa.

[soometus]

Mikko Lehtonen tosin tykittää kirjassa Halla-ahoa seuraavasti (s.111-112):

"Oman tekstinsä valossa Halla-aho on yksiselitteisesti ulkomaalaisvastainen ja rasisti.

Halla-aho ei olekaan kiinnostava itsessään. Hänellä ei ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi kuultu rasististen ja ulkomaalaisvastaisten ihmisten suusta tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kiinnostavaa on, että tämäkin rasisti haluaa kivenkovaan kieltää rasisminsa eikä tahdo suin surminkaan ottaa omia luokittelukriteereitään arvioitavaksi.

Ja ehkä Halla-ahon kaltaiset "ajattelijat" sikiävät juuri tässä maaperässä, jossa liian usein suljemme silmämme institutionaaliselta tai muulta järjestelmälliseltä arjen rasismilta."

Hmm.... kollektiivista nuivaa tautologiaa ja sikiäviä ajattelijoita institutionaalisen ja/tai järjestelmällisen arjen rasismin maaperässä?

Tuo nostaa väistämättä pintaan kysymyksen; kuinka tarkkaan ja millä intensiteetillä yksilön tulisi katsoa gynekologin spekulan metallista pintaa, jotta näkisi ohi tutkimuskohteen omien kasvojensa muuntumisen lisäksi myös vallitsevan todellisuuden ikäänkuin vääristyneestä peilistä?

Hyödytöntä. Kutsukaa seuraava mantra sisään.

// s(.*?)s

[Anti-Utopisti]

Arkipäivän rasismi elää
Laskusuhdanteessa ihmisiä on helppo yllyttää pitämään meteliä maahanmuuton ongelmista.
Tuija Parvikko

Käsitinkö oikein, että Parvikon teksti on referaatti En ole rasisti -kirjasta? Siinä tapauksessa jää avoimeksi, mitkä referaatin kohdat vastaavat referoijan omaa näkemystä maahanmuuttokritiikistä.

Referoimalla kirjoja on siis ainakin periaatteessa mahdollista esittää poliittisia näkemyksiään laajalevikkisessä lehdessä ilman, että kukaan ulkopuolinen osaa varmasti sanoa, missä kohdissa referoija toimii teoksen poliittisen kannan puolestapuhujana ja missä kohdissa referoija toimii vain neutraalina tiedonvälittäjänä teoksen sisällöstä.

Julkisessa keskustelussa yleistyi vuoden 2008 aikana uusi sana: maahanmuuttokriittinen.

Termiä alkoivat käyttää ne, joiden mielestä Suomen turvapaikkapolitiikka on liian löperöä. Toisin kuin moni luulee, heidän joukossaan on paljon muitakin kuin fanaattisia perussuomalaisia.

Sekä maahanmuuttokriittinen-sanan että maahanmuuttokriittisyyden sisällön historian selvittäminen faktapohjalta edellyttää käsitteiden historiallisen evoluution selvittämiseen kehitettyjä tutkimusmenetelmiä (mm. tekstianalyysiä ja PALJON muuta). En havainnut, että tässä maahanmuuttokritiikin tarkasteluyrityksessä olisi käytetty näitä tutkimusmenetelmiä vaan niiden sijasta käytetään ilmeisesti maahanmuuttokriittinen-sanan omia sattumanvaraisia määrittelytapoja.

Miksi tyydytään tällaiseen arvailuun maahanmuuttokriittisyyden todellisesta sisällöstä, kun objektiivista tietoakin sekä maahanmuuttokriittinen-sanan että maahanmuuttokritiikin käsitteen syntyhistoriasta olisi ollut ainakin jonkin verran saatavilla?

Tosin objektiivisen tiedon saatavuudellekin maahanmuuttokritiikistä on olemassa yllättävän ankarat teoreettiset rajat. On nimittäin mahdollista, että osa niistä faktoista, jotka tarvittaisiin maahanmuuttokriittisyyden alkuvaiheiden selvittämiseen historiatutkimuksen avulla, ovat peruuttamattomasti tutkijoiden saavuttamattomissa pelkkiä vanhoja tekstejä tutkimalla. Monet näistä faktoista voivat perustua yksityisiin tapaamisiin ja keskusteluihin, eivätkä ulkopuoliset voi ikinä saada selville, ketkä siellä ovat olleet mukana, mitä nämä ihmiset ovat siellä sopineet ja miksi. Voi olla myös, että kenelläkään kyseisten tapaamisten ja keskusteluiden yksittäisellä mukanaolijalla ei ole kunnollista kokonaiskäsitystä tapahtuneesta, mikä vaikeuttaa tapahtumien rekonstruointia, koska tämä täytyisi suorittaa keräämällä systemaattisesti mahdollisimman paljon faktoja kaikilta mukanaolijoilta. Ja kaikkein pahimmassa tapauksessa edes mukanaolijoiden tietämyksen yhteissumman avulla ei välttämättä voitaisi jälkikäteen rekonstruoida, mitä tapahtui, mikäli joku relevantti fakta ei ole jäänyt kenenkään mieleen. Eli voi olla, että KUKAAN ei tiedä eikä myöskään voi saada selville sitä, miten maahanmuuttokritiikki alun perin syntyi.

Jotta maahanmuuttokriittisyyden kaltaisen käsitteen luonne saataisiin selvitettyä, se edellyttää siis PALJON enemmän faktoja ja luultavasti myös PALJON edistyneempiä päättelymenetelmiä, kuin monikaan osaa edes kuvitella. Hieman sama kuin yrittäisi selvittää, mistä ilmavirtauksista hurrikaani on alun perin saanut alkunsa. Valitettavasti monikaan ihminen ei suostu tunnustamaan sitä karua tosiasiaa, että he eivät tiedä historiallisen kehityksen alkusyistä juuri mitään.

Julkisessa keskustelussa yleistyi vuoden 2008 aikana uusi sana: maahanmuuttokriittinen.

Termiä alkoivat käyttää ne, joiden mielestä Suomen turvapaikkapolitiikka on liian löperöä. Toisin kuin moni luulee, heidän joukossaan on paljon muitakin kuin fanaattisia perussuomalaisia.

Teoksen kirjoituksissa analysoidaan maahanmuuttokeskustelussa tapahtunutta muutosta ja pohditaan sen merkitystä. Pamfletti osoittaa, että sekä tavallisten kansalaisten että viranomaisten asenteissa on tapahtunut selkeä käänne syksyn 2008 finanssikriisin jälkeen.

Miten kansalaisten ja viranomaisten asenteiden muutokset liittyvät maahanmuuttokritiikin käsitteeseen ja maahanmuuttokriitikoihin? Näin ei tekstissä suoraan väitetä, mutta asennemuutos on mainittu tekstissä hämäävästi lähes heti maahanmuuttokriittinen-sanan mainitsemisen jälkeen, joten herää kysymys, onko tekstissä tarkoitus antaa ymmärtää maahanmuuttokritiikin synnystä seuranneen kausaliteetti kansalaisten ja viranomaisten asennemuutokseen.

Onko maahanmuuttokriitikoilla muka mahdollisuus kausaalisesti vaikuttaa kansalaisten ja viranomaisten asenteisiin? Jos tällaisen vaikuttamiskanavan oletetaan olevan olemassa, niin voisivatko maahanmuuttokriitikot kyseisen vaikuttamiskanavan kautta ohjata kansalaisia ja viranomaisia muuttamaan asenteitaan vapaavalintaisella toisellakin politiikkalohkolla (kuten vaikkapa kääntää yleisen mielipiteen NATO-jäsenyydestä)?  

Kuinka paljon resursseja maahanmuuttokriitikoilla täytyisi olla käytössään, jotta tällainen vaikuttamiskanava voisi edes teoriassa olla olemassa?

Edellisen kerran kansalaisten asenteet ja viranomaiskohtelu kiristyivät 1990-luvun suuren laman aikoihin. Siksi olisikin helppo ajatella, että suomalaisten asenteet maahanmuuttoa kohtaan seuraavat talouden suhdanteita.

Noususuhdanteessa on enemmän jaettavaa myös tulokkaille, kun taas laman kurimuksessa hyvinvoinnin rippeet halutaan jakaa syntyperäisten suomalaisten kesken.

Ihmismassojen maahanmuuttoasenteiden nykyisen taloustilanteen aikana oletaan tässä noudattavan samaa kausaliteettia kuin 1990-luvun laman aikana, mutta ovatko tällaiset yksioikoiset analogiat eri aikakausien välillä luotettavia? Eli kuinka järkevää on olettaa ihmisjoukkojen käyttäytymiselle tiettyä alkusyytä niin vähäiseen tutkimusaineistoon perustuen, jossa aiempien tapausten lukumäärä N = 1?

Nopeasti muuttuvaa yhteiskuntaa voidaan tarkastella erittäin monimutkaisten matemaattisten mallien kautta. Se, että asenteet maahanmuuttajiin ovat jossain yhteiskunnan ikivanhassa kehitysvaiheessa johtuneet kausaalisesti tietystä alkusyystä, ei tarkoita sitä, että näiden kausaalisten alkusyiden voitaisiin olettaa pätevän vielä nykyhetkellä, kun systeemin luonne ja sen käyttäytymisen lainalaisuudet ovat jo ehkä aivan erilaisia.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Arkipäivän rasismi on sitkeässä myös hyvinä aikoina. Ero on siinä, että laskusuhdanteessa ihmisiä on helpompi yllyttää pitämään meteliä maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

En oikein ymmärtänyt tätä kohtaa referaatista, joten minulle jäi epäselväksi, väitetäänkö kirjassa, että maahanmuuttokriitikot haluaisivat yllyttää muita tahoja pitämään meteliä maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

Jos maahanmuuton ongelmista haluttaisiin sananmukaisesti pitää meteliä, niin kaikki järkevät maahanmuuttokriitikot tietenkin huolehtisivat itse tarkkaan harkitusta ongelmien julkistamisesta sen sijaan, että muka yllyttäisivät joitain ulkopuolisia amatöörejä tekemään sen heikkotasoisesti. Mainosalan tehokkaat nykymenetelmät ovat maahanmuuttokriitikoiden käytössä siinä kuin keiden tahansa muidenkin, joten mitään yllytettävää väliporrasta ei tarvita.

Entä mitä maahanmuuttokriitikot muka hyötyisivät siitä, että he yllyttäisivät yhtään ketään mihinkään?

On tosin totta, että joissain vanhanaikaisissa yhteiskunnissa oli valitettavasti tapana yllyttää kansanjoukkoja muiden etnisten ryhmien kimppuun. Esimerkiksi Ranskan siirtomaakseen alistamassa Algeriassa esiintyi eurooppalaistaustaisten kansanjoukkojen hyökkäyksiä alkuperäisväestöä vastaan ns. ratonnade-kostoiskuissa. Nämä epäterveet toimintamallit ongelmien ratkaisemiseksi eivät kuitenkaan johtaneet kestävään lopputulokseen. Miksi 2000-luvun maahanmuuttokriitikot tyytyisivät tällaisiin ikivanhoihin epäterveisiin toimintamalleihin, kun nykyaikana on käytettävissä monin verroin parempiin tuloksiin johtavia toimintamalleja kuten strateginen ajattelu ja teknologian tarjoamien suunnittelun apuvälineiden hyödyntäminen?

Joissain Länsi-Euroopan maissa sikäläinen maahanmuuttopolitiikan vastustaminen saattaa edelleen perustua kansanjoukkojen yllyttämiseen. Se on erittäin epäilyttävää, koska siinä ei ole mitään rationaalista järkeä. Haluaisinkin tietää, mikä taustataho on siellä ohjannut "maahanmuuttokritiikin" kohti näitä ikivanhoja epäterveitä toimintamalleja ja miksi. Ainakin se on mielestäni varmaa, ettei kyseinen taustataho pidä prioriteettinaan järkevän maahanmuuttopolitiikan aikaansaamista vaan taustalla täytyy olla muut motiivit.

Vaikka ihmisten käsitykset Suomeen pyrkivistä ulkomaalaisista perustuvat pääasiassa katteettomiin ennakkoluuloihin

Evoluutio ei ikinä ehtinyt kehittää ihmisaivoihin kompetenssia menneisyyden, tulevaisuuden ja kompleksisten ilmiöiden systemaattiseen tarkasteluun. Siksi ihmisaivojen toiminta näillä osa-alueilla perustuu väistämättä katteettomiin ennakkoluuloihin.

Ainoa keino päästä maahanmuuttopolitiikan tarkastelussa katteettomia ennakkoluuloja pidemmälle lienee opetella analyysimenetelmiä, joilla aivojen luontaisen hahmottamistavan ajatusvirheet saadaan eliminoitua. Näitä edistyneitä analyysimenetelmiä ei kuitenkaan tietääkseni opeteta missään Suomen oppilaitoksissa, joten ei ole syytä uskoa, että juuri kukaan maahanmuuttokeskustelussa julkisuudessa esiintyvistä wannabe-asiantuntijoista olisi päässyt maahanmuuton perusluonteen hahmottamisessa ratkaisevasti omia katteettomia ennakkoluulojaan pidemmälle.

Koko poliittinen keskustelu aiheesta on siis jo lähtökohtaisesti epärakentava ja arvatenkin tulee sellaisena jatkumaankin. Siksi ei kannata tuhlata aikaansa sen harmittelemiseen, miksi maahanmuuttokeskustelua ei voida saada asialinjalle, jos tämä kerran on todistettavasti ylivoimaista ihmisjärjelle ilman poikkeuksellisia teoreettisia apuvälineitä. Esimerkkinä mainittakoon matemaattisiin laskelmiin perustuvat siirtolaisuusteoriat.

Sen sijaan, että mediassa tuotaisiin esiin maahanmuuttoon ja Suomeen asettumiseen liittyviä ongelmia myös tulijoiden itsensä kannalta, turvapaikanhakijat ja ilman papereita tulevat siirtolaiset kuvataan joko uhkana tai uhreina.

Siirtolaiset esitetään julkisuudessa yleistä järjestystä, terveyttä ja lakia uhkaavina muukalaisina, jotka vyöryvät, virtaavat ja tulvivat aina liian suurina joukkoina yli rajan.

Toimittajilla tuskin on aikaa erikoistua millekään politiikan osa-alueelle niin, että he pystyisivät antamaan reaalimaailmaa tämän koko äärimmäisessä kompleksisuudessa vastaavan uskottavan kuvan kyseisestä politiikan osa-alueesta.

Tämä joukkotiedotuksen perustavanlaatuinen heikkous ei liity kuitenkaan mitenkään maahanmuuttokritiikkiin, joten miksi koko aihe on vedetty mukaan maahanmuuttokritiikin tarkasteluun?

Suomalaisten olisi korkea aika oppia ja omaksua edes maahanmuuttoa koskevat tosiasiat: Suomella olisi kaikki mahdollisuudet ottaa vastaan ja "kotouttaa" vuosittain paljon suurempi määrä maahanmuuttajia kuin nyt tehdään.

Tässä ei esitetä mitään teoreettisia työkaluja sen laskemiseksi, mikä maahanmuuttajamäärä on mahdollista ottaa vastaan ja kotouttaa. Maahanmuuttajien vuotuinen tulijamäärä on jo nyt luullakseni täysin kestämätön, joten kaipaisia teoreettista tietoa asiasta.

Samalla puuttuvat todisteet siitä, että 2000-luvun yhteiskuntavaiheessa Suomen kaltaisella maalla olisi mahdollisuus kontrolloida maahanmuuttoa niin paljon, että se voisi hallitun kuuloisesti "ottaa vastaan maahanmuuttajia", sen sijaan, että Suomi ehkä onkin pikemminkin siirtolaisuusvirtojen avuton sivustaseuraaja, jolla on vain muutama perussiirto käytössään maahanmuuttajamäärän rajoittamiseksi.

Eikä tässä esitetä todisteita sillekään, että "kotouttaminen", joka viitannee vanhanmalliseen yhteiskuntainsinöröintiin, olisi mahdollista enää 2000-luvun Suomessa, jossa ollaan ehkä jo siirrytty hallitsemattomampaan yhteiskunnan kehitysvaiheeseen ja jossa väestöryhmien pakottaminen yhteisiin pelisääntöihin ei ole välttämättä enää realistisesti saavutettavissa 1900-luvun mallin mukaisesti.

Pieneen, pimeään ja kylmään maahan ei tule koskaan mitään ryntäystä

Tämä väite on yksinkertaisesti virheellinen. Neuvostoliiton hajotessa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Suomen silloisen poliittisen johdon sekä jopa suomalaisen siirtolaisuustutkimuksen piirissä oli keskustelua siitä skenaariosta, että valtavat massat kaaoksen keskelle joutuneita neuvostoliittolaisia lähtisivät tulemaan rajan yli Suomeen.

Mikäli jätetään pois laskuista Suomen naapurimaista kriisioloissa tulevat pakolaisryntäykset, niin väite on silti kyseenalainen. Tällaisten tulevaisuusennustusten tekeminen ilman edistyneitä tulevaisuustutkimuksen menetelmiä ei kai eroa puhtaasta arvailusta.

mutta meidän oma kulttuurimme voi rikastua, jos edes jotkut viitsivät tänne tulla. Miksi emme auttaisi heitä tänne asettumisessa?

Vaikka "rikastuminen" onkin monikultturismin epäuskottavaa mytologiasanastoa ja vaikka tekstissä ei esitetä kunnon perusteluja sille, että maahanmuuttajien tulo Suomeen olisi toivottavaa kenellekään osapuolelle, niin lisäksi herää kysymys jopa siitä, olisiko tavallisilla suomalaisilla edes kompetenssia auttaa maahanmuuttajia Suomeen asettumisessa?

Kuinka mittavat tieto- ja taitoresurssit tämän kompetenssin saavuttamiseen vaadittaisiin? Puhutaanko niin kohtuullisista resursseista, että kuka tahansa tavis ehtisi vapaa-aikanaan hankkia tarpeelliset tiedot ja taidot? Vai puhutaanko muiden ihmisten auttamisen yhteydessä aina väistämättä niin valtavista resursseista, että ainoastaan 10-15 vuotta kokopäiväisesti tarpeellisia esitietoja yhteiskunnan rahoituksella hankkinut asiantuntija osaa aidosti auttaa maahanmuuttajia Suomeen asettumisessa? Tavallisen ihmisen resurssit ovat tosiasiallisesti erittäin rajalliset, ja yritykset toteuttaa utopistisia ideoita kuluttaisivat ne nopeasti loppuun.


[email protected]

[Roope]

Tämä koko kirjoitus vaikuttaa olevan pelkkää amatöörimäistä arvailua. Niinpä se ei anna kovin korkeaa kuvaa siitä, minkä tasoista asiantuntemusta maahanmuuttopolitiikkaan liittyvässä lobbauksessa nykyään esiintyy.

Kirjoitus on käytännössä referaatti kirjan sisällöstä, tosin painotuksiltaan ei edes kovin onnistunut sellainen. Mahdollisesti kirjoittaja on arvioinut kirjan sisällön absoluuttiseksi totuudeksi ja omaksunut kirjassa esitetyt ajatukset sellaisinaan omikseen.

Ainoa oma ajatus taitaa olla tämä tai sitten on kyse kirjoittajan väärästä tulkinnasta, ainakaan en muista tällaista kirjassa suoraan väitetyn:

Suomalaisten olisi korkea aika oppia ja omaksua edes maahanmuuttoa koskevat tosiasiat: Suomella olisi kaikki mahdollisuudet ottaa vastaan ja "kotouttaa" vuosittain paljon suurempi määrä maahanmuuttajia kuin nyt tehdään.

Mitään perusteluja tai tarkennuksia tälle väitteelle ei tietenkään tarvita. Silloinhan lipsahdettaisiin maahanmuuttokeskustelusta keskustelemisesta ikävästi oikean maahanmuuttokeskustelun puolelle.

edit:

Parvikko on kirjoittanut Hesariin kirjakritiikkejä 15 vuotta. Ei siis pitäisi olla nuoruudesta tai osaamattomuudesta kyse. Ehkä vain on vaikeaa kirjoittaa aiheesta, josta ei itse tiedä mitään ja jonka yliopistoauktoriteetteja siksi turhaan kumartelee.

[CaptainNuiva]

"Kun ensimmäiset chileläiset pakolaiset tulivat Suomeen 1970-luvulla, heidät otettiin avosylin vastaan. Ihmiset ymmärsivät, että tulijat olivat joutuneet kotimaassaan poliittisen vainon kohteeksi, ja heidän oli saatava turvapaikka jostain toisesta maasta."

"1990-luvulla tulleita somaleja ei enää kohdeltu yhtä hyvin. Niin pakolaiset kuin muutkin "väärän väriset" maahanmuuttajat alettiin nähdä uhkana suomalaisten hyvinvoinnille ja maan turvallisuudelle."

Taas kerran osoitus siitä miten tuokin kirjoittaja liitelee omissa maailmoissaan ja haluaa ohjeistaa tyhmää kansaa omilla, värisevillä visioillaan.

Kun Chileläiset tulivat, he olivat selkeästi henkeään paossa ja kas kummaa,myös intergroituivat yhteiskuntaan(Tunnen myös yhden).Tällä hetkellä tuskin kellään on mitään tänne jääneitä chileläisiä vastaan(Osa palasi takaisin kiitellen turvapaikasta).
On myös turha selittää ihonväristä mitään, eipä taida tuokaan tutkija olla perehtynyt siihen miten tumma voi chileläinenkin olla.

Kun Somalit saapuivat junalla Moskovasta, oli jo silloin selvää että kyseessä oli diktaattori Siad Barren eliittiä ja hänen tukijoitaan.
Tähän päivään menessä ei pahemmin voi intergroitumisesta puhua ja menneiden näyttöjen perusteella ei tulevaisuudeltakaan kannata mitään odottaa.
Jos Siad Barre olisi onnistunut pakenemaan Suomeen,tämä "Tutkija" varmaakin valittelisi miten rasistiset suomalaiset eivät hyväksy häntä diktaattorikseen vaikka valtiomiestasolta kokemusta löytyy rutkasti.

[M.]

Eli voi olla, että KUKAAN ei tiedä eikä voi tietää, mistä maahanmuuttokritiikki alun perin syntyi.

Olen maininnut tästä ennenkin, mutta mainitsen uudestaan josko joku innostuisi ottamaan selvää esim. MokuFAQ:ta varten: olen hyvin varma siitä, että termiä maahanmuuttokritiikki ehdotettiin Halla-ahon vieraskirjassa vuonna 2005 tai viimeistään vuonna 2006. Termistä käytiin jo silloin keskustelua eivätkä kaikki pitäneet siitä. Sen muistan, että termillä haluttiin tehdä eroa maahanmuuttovastaisuuteen, koska vieraskirjan lukijat eivät tietenkään olleet kaikkea maahanmuuttoa vastaan. Tässä on kyse toki vain termistä, silllä olihan itse ilmiö jo toki käynnissä vieraskirjassakin ennen termin käyttöön ottamista.

[Roope]

Monivisio netti-tv:n haastattelu kirjan julkistamistilaisuudesta. Äänessä Vesa-Matti Saarakkala ja Husein Muhammed. Kovasti ovat samaa mieltä asioista. Saarakkalalta odottaisi edes jonkinlaista kommenttia turvapaikkamaahanmuuton lisääntymisestä ja sen rajoista, mutta keskittyy vain "maassa maan tavalla"-linjaan.

Husein Muhammed: Olen asunut Suomessa vuodesta 1994 elikä viisitoista vuotta.

Haastattelija: Viisitoista vuotta ja oppinut noin hyvin suomea!

http://monivisio.fi/suomi/suo2.html

Kaupan päälle myös Ritva Viljasen avajaispuhe samasta tilaisuudesta:

Lama on myöskin kiristänyt selvästi asenteita ja tuonut yhä kärjekkäämpiä kantoja esille. Vain lyhyt katsaus viimeaikaisiin tapahtumiin paljastaa mielestäni jotakin suomalaisten asenteiden muuttumisesta yhä ennakkoluuloisemmaksi. Viharikoksesta on kysymys, kun vain ulkomaalaisennäkönsä takia pieni 8-vuotias somalityttö työnnettiin junasta ulos hänen mennessään aamulla kouluun. Kontiolahdella paikalliset aktiivit vaativat erikseen valkoisten ja mustien pelikenttiä, kun paikkakunnalle perustettiin vastaanottokeskus.

Suomeen alettiin myöskin tänä syksynä perustamaan Muutos 2011 -puoluetta seuraavia eduskuntavaaleja varten. Puolueen päätarkoitus on maahanmuuttajavastaisuus.

http://monivisio.fi/multi/2.html

Monivisio.fi projekti perustettiin maaliskuussa 2009 ja hanketta rahoittaa Sisäministeriön ja  EU:n kotouttamisrahasto. Kanava tulee esittämään ohjelmia, joiden tarkoitus on auttaa  maahanamuuttaneita ihmisiä sopeutumaan Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.
Meidän lähetyksiä tulet seuramaan omalla äidinkielelläsi, joko venäjäksi, somaliaksi, persiaksi tai kurdiksi. Osa ohjelmista tullaan tekstittämään myös suomenkielisiksi.
Pääosan ohjelmistosta Monivisio.fi tuottaa itse, osa saadaan vapaaehtoisilta toimittajilta ja media-alan opiskelijoilta.

[ikki]

Oireellinen kirja.

Alkoi keksityllä tarinalla, eli tämä mukamas tönitty tyttö, kun ei löytynyt minkäänlaisia todisteita... mukaanlukien ettei valvontakamerat taltioineet mitään vaikka oli niiden alla koko ajan.

[CaptainNuiva]

Juancaustia ei suvisten piireissä suostuta unohtamaan vaan tarina saa näköjään sisäministeriön vauhdittamana uusia muotoja...Ja Kontiolahden kenttäcausti kasvaa sekin korkoa.
Minuakin kiinostaisi tietää junacaustin viimeisimmät vaiheet mutta näyttää että tästä on vain tulossa lähestulkoon profetiaalinen luku mokuttajien pyhään kirjaan. 

Mikähän muuten on virkamiehen vastuu asiassaan puhua totta ja pysyä faktoissa?
Näyttää että semmoisesta ei ainekaan sisäministeriössä kanneta huolta...Entistä kauemmas taakse jäävät hyvät ajat joilloin virkamies vain oli vain pykälien toimeenpanija ja yhteiskunnan palvelija.
Nyt virkamiehet alkavat totetuttamaan omia visioitaan ja vaativat yhteiskuntaa palvelemaan.