Monikulttuurin positiiviset puolet

[IDA]

Vai olisiko näin: kulttuurin ydin on sarja perustelemattomia oletuksia. Joita sitten voi sanoa sanan laajemmassa merkityksessä vaikka uskonnoksi.

Voi hyvinkin. Vääräuskoisilla nuo oletukset ovat myös perusteettomia, ja silti hekin ovat luoneet kulttuureja

[Kim Evil-666]

Eksoottisia kulttuureja on kiva käydä katsomassa jossain kauempana, ja jos niistä tykkää tarpeeksi, voi vaikka jäädä asumaan niiden pariin (maassa maan tavalla-pohjalta, tietenkin).

Veit sanat suustani :DItse olen töissä paikassa,joka on täynnä rikastuttajia(ainakin toistakymmentä eri kansallisuutta ja sarvi yliedustettuna)ja voin sanoa,että positiivisia puolia on äärimmäisen vaikea löytää...No ehkä yksi.Eivät noudata kovin täsmällisesti työaikoja,joten saa olla sen ajan rauhassa

[Miniluv]

Vai olisiko näin: kulttuurin ydin on sarja perustelemattomia oletuksia. Joita sitten voi sanoa sanan laajemmassa merkityksessä vaikka uskonnoksi.

Voi hyvinkin. Vääräuskoisilla nuo oletukset ovat myös perusteettomia, ja silti hekin ovat luoneet kulttuureja

Noh, noh.

Jotkut meistä ovat jääneet vaille paavillisen ohjauksen siunausta.

Jos siihen päälle vielä haukutaan vääräuskoiseksi, niin se kyllä on jo liikaa

[tarhuri]

Aloituspuheenvuoroon viitaten, olen nyt jonkin aikaa vartavasten tarkkaillut ja etsinyt niitä hyviä puolia. En ole vielä löytänyt ensimmäistäkään.  Siispä valaiskaa minua!

[Jouko]

Minun on pakko myöntää, että koko käsite itsessään on jokseenkin hämärä. Tuskinpa siihen tyhjentävää selitystäkään löytyy. Porua on kyllä paljon riittänyt puolin ja toisin. Mutta edes monikulttuurin rikastuttavasta vaikutuksesta ei ole merkkejä vaikka lähes kaikki intellektuellit siitä jauhavat. Suomi velkaantuu kovaa vauhtia. Eihän se ole rikastumista. Se on köyhtymistä.

[Türkil Önmnt]

Monikulttuuri tuo lisää psykiatrian potilaita poliklinikoille.
Tämä on tietysti positiivista vain psykiatreille ja hoitohenkilökunnalla eikä kellekään muulle.

[Kareliana-55]

Brittitutkija hurahti Kalevalaan - vain hyvät tarinat elävät

Brittiläinen tarinankertoja ja muusikko Nick Hennessey hurahti Kalevalaan tutkiessan maailman vanhimpia tarinoita ja kansalliseepoksia.
Kenelläkään muulla ei ole mitään vastaavaa, hän sanoo.

http://yle.fi/alueet/hame/2010/11/brittitutkija_hurahti_kalevalaan_-_vain_hyvat_tarinat_elavat_2142526.html

Tämä on kai positiivisen puolella...

[Mika.H]

Kävin Helsingissä lounaalla tänään. Ravintola (ulkomaalaispohjainen) oli täynnä nörttityyppisiä ulkomaalaismiehiä. Ei muuta valittamista, mutta missä kaikki ulkomaalaispohjaiset naiset luuraavat?

Ai niin yksi klenkkaava huivipäänainen näkyi, mutta ei ollut ihan sitä mitä hain..

[Hob]

Komsista ei tullut kurdien tai monikulttuurisuuden vastustajaa, vaan päin vastoin hän kiihdytti kierroksia ja antoi kuuluisan julistuksensa: "Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin".

Komsi ilmeisesti sairastaa vakavaa masennusta, joten hänen sanomisiaan ei kannata noteerata suuntaan tahi toiseen.

[Hob]

Sanakirjamääritelmän mukainen monikulttuurisuus itsessään on sekä väistämätöntä että jonkunlainen itseisarvo useimmille.

the preservation of different cultures or cultural identities within a unified society, as a state or nation.

Erilaisten kulttuurien tai kulttuuri-identiteettien säilyttäminen yhteiskunnan sisällä, valtiona tai kansakuntana.

Kukaan, edes kovin monikulttuurin vastustaja ja kivenkova rasisti, ei tietääkseni vastusta turkulaisten tapaa puhua Turun murretta. Kuitenkin kyseessä on monikulttuurin ilmentymä siinä kuin monet muutkin.

Kipupiste, ja käsittääkseni syy joka johti mm. Homma-foorumin perustamiseen, on erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja niiden kipupisteet. Hyväksymme ihmisten erilaisten murteen (turkulaiset), hassut hatut (saamelaiset) ja toisenlaisen ruokavalion (kiinalaiset). Emme hyväksy tyttöjen ympärileikkauksia (heimokulttuurit), sosiaalitukien väärinkäyttöä (mm. vakavasti syrjäytyneet perheet) tai väkivallan käyttämistä ongelmien ensisijaisena ratkaisukeinona (rikolliset).

Oikeus omaan kulttuuriin on samanlainen liberaali perusarvo kuin muutkin yksilönvapaudet. Kuten muutkin vapaudet, tämä ei ole rajoittamaton vaan sille täytyy piirtää jonkinlaiset raamit. Tässä ollaan jossain määrin epäonnistuttu.

[gloaming]

Sanakirjamääritelmän mukainen monikulttuurisuus itsessään on sekä väistämätöntä että jonkunlainen itseisarvo useimmille.

the preservation of different cultures or cultural identities within a unified society, as a state or nation.

Erilaisten kulttuurien tai kulttuuri-identiteettien säilyttäminen yhteiskunnan sisällä, valtiona tai kansakuntana.

Oikeus omaan kulttuuriin on samanlainen liberaali perusarvo kuin muutkin yksilönvapaudet. Kuten muutkin vapaudet, tämä ei ole rajoittamaton vaan sille täytyy piirtää jonkinlaiset raamit. Tässä ollaan jossain määrin epäonnistuttu.

Kipupiste, ja käsittääkseni syy joka johti mm. Homma-foorumin perustamiseen, on erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja niiden kipupisteet.

Näin. Ajatukseen sisältyy ko-eksistointi ajassa ja paikassa, tähän liittyvä vuorovaikutus ja kehittyminen, joka sisältää (ja on sisältänyt) väistämättä sekoittumista, synteesiä. Kaikkineen ideana monikulttuurinen vuorovaikutus on hyvinkin kannatettava.

Osalta kirjoittajista tuntuu unohtuneen, että useimmille ihmisille monikulttuurisuus ei tarkoita käsitteenä sosiaalista maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta.

[Rautio]

Jos halutaan päästä järkevään analyysiin monikulttuurisuudesta, on varmaan parasta erotella eri kulttuurisia osa-alueita:

"Monikulttuurinen ruokakulttuuri" - esim. "Suomen valtion sisällä on monikulttuurinen ruokakulttuuri: syömme sekä omasta takaa olevia että vieraista kulttuureista olevia ruokalajeja."

"Monikulttuurinen musiikkikulttuuri"

"Monikulttuurinen käytöstapakulttuuri"

"Monikulttuurinen työkulttuuri"

Näin on helpompi käydä erittelemään, missä eri asioissa erilaisia kulttuuripiirteitä on olemassa. Samalla on helpompi ilmaista kantansakin: "En vastusta monikulttuurista ruokakulttuuria, mutta en hyväksy monikulttuurista työkulttuuria." Nimittäin, kuten lienee jo todettu, "Vastustan monikulttuurisuutta." -lausumaan on monen vaikea yhtyä. Ainakin se monikulttuurinen ruokakulttuuri on pidetty asia - siitä huolimatta että kyse on "pinnallisesta" ja "epäaidosta" kulttuurirepresentaatiosta.

[vasenlaitapakki]

Sanakirjamääritelmän mukainen monikulttuurisuus itsessään on sekä väistämätöntä että jonkunlainen itseisarvo useimmille.

the preservation of different cultures or cultural identities within a unified society, as a state or nation.

Erilaisten kulttuurien tai kulttuuri-identiteettien säilyttäminen yhteiskunnan sisällä, valtiona tai kansakuntana.

Oikeus omaan kulttuuriin on samanlainen liberaali perusarvo kuin muutkin yksilönvapaudet. Kuten muutkin vapaudet, tämä ei ole rajoittamaton vaan sille täytyy piirtää jonkinlaiset raamit. Tässä ollaan jossain määrin epäonnistuttu.

Kipupiste, ja käsittääkseni syy joka johti mm. Homma-foorumin perustamiseen, on erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja niiden kipupisteet.

Näin. Ajatukseen sisältyy ko-eksistointi ajassa ja paikassa, tähän liittyvä vuorovaikutus ja kehittyminen, joka sisältää (ja on sisältänyt) väistämättä sekoittumista, synteesiä. Kaikkineen ideana monikulttuurinen vuorovaikutus on hyvinkin kannatettava.

Osalta kirjoittajista tuntuu unohtuneen, että useimmille ihmisille monikulttuurisuus ei tarkoita käsitteenä sosiaalista maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta.

Monikulttuurisuutta voidaan tarkastella myös kulttuuristen tietoyksikköjen, meemien, näkökulmasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi). Esimerkiksi, minulle akateemisena ateistina "luterilaisuus-meemin" leviäminen on ironisen paradoksaalisella tavalla "positiivinen" asia, sillä aihettama "uskonpuhdistus" loi edellytykset Suomen kirjakielen synnylle, joka taas mahdollisti sen, että suomenkielellä saatettiin myöhemmin puuhastella tiedettä (what if -ajattelua, mutta käynee esimerkistä).

Mielestäni on täysin selvää, että jotkin kulttuuriset meemit, kuten perinne naisten silpomisesta tai jihad, ovat epäinhimillisiä ja tuomittavia, ja niitä tulisi pyrkiä eristämään ja tukahduttamaan - kulttuuriset meemit kun infektoivat mieliä.   

Onkin ehkä paikallaan kysyä missä määrin kulttuuristen meemien evoluutiota globaalissa markkinatalousmaailmassa voidaan kontrolloida?

[ande]

Lähtökohdat

Oudoksun, että monet keskustelijat tässä ketjussa tuntuvat torjuvan täydellisesti sen mahdollisuuden, että monikulttuurisuudessa voi olla jotain myönteistä. Samalla he kuitenkin kirjoittavat viestejä, joissa ei juurikaan pohdita, mitä kulttuuri on. Kulttuuria on toisaalta varmasti määritelty ja pohdittu Homman lukuisissa keskusteluketjuissa useita kertoja, ja ymmärrän, että jokaisen keskustelijan ei tarvitse tehdä samaa pohdintaa jokaisessa ketjussa. Silti se ehdottomuus ja varmuus, joilla monet jyrkät kannanotot on napakasti ilmaistu, jättää mietteliääksi.

Monet tässä viestissä kirjoittamani asiat ovat aika perussettiä. Oikeastaan juuri siksi on tärkeä kirjoittaa oma kanta kunnolla auki. Ajattelen, että monikulttuurinen yhteiskunta voi tarjota mahdollisuuden oppia ymmärtämään itseä ja toista eri näkökulmista ja tutustua erilaisiin elämäntapoihin. (On toki muitakin mahdollisuuksia tutustua vieraisiin kulttuureihin kuin elää monikulttuurisessa yhteiskunnassa.) Toivottavasti viestistäni välittyy, että monikulttuuristen kokemusten tila nyky-yhteiskunnassa on pääsääntöisesti hyvin rajallinen. Pahoittelen, että viestistä tuli pitkä. Yritin jäsentää sen helppolukuiseksi.

Itse olen tällä hetkellä Japanissa, joka joistain yhtäläisyyksistä huolimatta myös poikkeaa Suomesta monin tavoin. Arkikokemukseni täällä ovat johdatelleet minua pohtimaan jonkin verran myös kulttuuria. Aluksi jopa kaupassa käyminen tuntui hankalalta. Kaupungilla mistään ei ymmärtänyt mitään. Kieli ja kirjoitus olivat täysin vieraita. Kaikki tekoni ja liikkeeni tuntuivat todella kömpelöiltä. Ja ne tuntuvat usein edelleen, noin kuukauden oleskelun jälkeen.

Kun koko ympäröivä maailma oli minulle vieras, tunsin pakottavaa tarvetta muuttaa käyttäytymistäni suuntaan, joka on minulle ennen tuntematon. Olen ollut vieras omassa ruumiissani. En oikein olisi millään voinut jatkaa käyttäytymällä samalla tavalla, kuin Suomessa käyttäydyn. Vaikka tiedän, että japanilaiset eivät juuri loukkaannu, kun gaijin töpeksii. He ymmärtävät – tai ainakin esittävät ymmärtävänsä –, jos ulkomainen ei osaa toimia heidän tavallaan.

Osin omien viimeaikaisten kokemusten motivoimana tarkastelen monikulttuurisuutta tässä viestissä ennen kaikkea yksilön näkökulmasta. Koska jotkut kirjoittajat tässä ketjussa esittäneet väitteitä muun muassa monikulttuurisuuden poliittisista ja taloudellisista seurauksista, tarkennan väärinkäsityksien varalta, että kirjoitukseni polttopiste ei ole esimerkiksi niissä.

Kulttuuri

Yksilölle kulttuuri on hänen sisäistämiensä toiminta- ja ajattelutapojen joukko. Oletukseni on, että suuren osan ajasta ihmiset toimivat melko lailla tavanmukaisesti. Esimerkiksi hampaat pestään aamuisin melko lailla miettimättä koko touhun mieltä. Myös ympäristöstä tehdään tulkintoja hyvin rutinoituneesi, ja näihin tulkintoihin perustuva toiminta johtaa useimmiten ennakoituun tulokseen. Tämä hyvin yleinen kulttuurin määritelmä sopiin mainiosti tällaiseen yleisluontoiseen pohdintaan. Teoriaa lukeneet tunnistavat lähestymistavan pragmatistiseksi.

Kulttuuri ei rajoitu esittelemäni näkökulman mukaan toimijoiden uskomuksiin. Tämä on hyvä todeta, koska joissain edellä olleissa viesteissä uskomukset taidettiin lukea kulttuurin ytimeksi. Toisin sanoen uskomukset ovat osa yksilön sisäistämän toiminta- ja ajattelutapojen joukkoa.

Kun kulttuuri ymmärretään tällä tavalla yksilön toimintatapoina, esimerkiksi kebabin ostamisessa ja syömisessä ei ole mitään monikulttuurista. Tilaaminen hoituu tutun kaavan mukaan, ja kebab maistuu hyvältä. Oikeastaan kebabin tai muiden kulttuurin pinta-ilmiöiden ymmärtäminen monikulttuurisuutena on esittelemästäni näkökulmasta tyhjänpäiväisyys, josta tulisi päästä eroon. Kebabin syömisessä kulttuurit eli erilaiset ihmiset eivät kohtaa. Toki monikulttuurisuus ja vieraisiin kulttuureihin tutustuminen kulkee usein käsi kädessä esimerkiksi ruokailutottumuksiemme tai musiikkimakumme monipuolistuminen kanssa. Suomalaiset ovat kuitenkin vaivatta onnistuneet sulattamaan kebabin osaksi kulttuuriaan, lähinnä myöhäisillan kännihetkiä, ilman, että olemme turkkilaisten ravintoloitsijoiden kanssa missään tekemisissä.

Kulttuuri on yhteisöllistä mutta missä on sen rajat

Kulttuurista ei kuitenkaan olisi mielekästä puhua, jos sen merkitys rajoittuisi vain yksilöllisiin tapoihin, tulkintoihin ja rutiineihin. Sen sijaan kulttuuri on jaettua; kulttuuria ovat ihmisten yhteiset tavat. Lisäksi kulttuurista voidaan puhua monella tasolla: esimerkiksi tiiviin yhteisön tai laajemmin yhteiskunnan tasolla; maantieteellisesti esimerkiksi paikkakuntien, kansojen, valtion tai maanosien tasolla jne.

Samaa kulttuuria edustavien yksilöiden voidaan ajatella muodostavan etnisiä ryhmiä eli ryhmiä, joiden jäsenet kokevat jakavansa jotain yhteistä. En määrittele etnisyyttä nyt mitenkään tarkemmin, usein sillä viitataan muuan muassa yhteiseksi koettuun historiaan, uskontoon tai tapoihin. Arkijärjen mukaan monikulttuurisella yhteiskunnalla tarkoitetaan siis yhteiskuntaa, jossa elää useita etnisiä ryhmiä. Etniset ryhmät määräytyvät joidenkin tiettyjen, usein selväpiirteisten kulttuuristen eroavuuksien kuten mainitsemani uskonnon mukaan.

Vaikka on mielekästä, ainakin arkikokemukseni mukaan, puhua erilaisista kulttuurisista ryhmittymistä, ajatus selvärajaisesta, yhtenäisestä kulttuurista on likipitäen mahdoton. Erityisesti kaikkien yhteiskunnan jäsenten jakama homogeeninen kulttuuri kuulostaa lähinnä nostalgialta ja myytiltä modernissa moniarvoisessa, eriytyneessä yhteiskunnassa. Puhe yhtenäiskulttuurista peittää helposti alleen monet muut yhteiskunnassa vallitsevat kulttuuriset erot alakulttuureista luokkaperustaisiin eroihin. Ei ole harvinaista, että suomalaisen kulttuurin piirteeksi väitetystä samanmielisyydestä huolimatta kaksi syntyperäistä suomalaista eivät pääse yhteisymmärrykseen. Lisäksi on hyvin kiistanalaista määritellä niitä kriteereitä, jotka tekevät kustakin kulttuurista omaleimaisen, esim. juuri suomalaisen.

Jos yhtenäiskulttuurista puhuminen uhkaa häivyttää kulttuuriset erot, monikulttuurisuudesta puhuminen ylikorostaa tiettyjen etnisten kulttuuripiirteiden, tavanomaisimmin uskonnon, merkitystä. Tällöin saatamme liittää etnisyyteen sellaisia kulttuurisia piirteitä, joita voisi olla hedelmällisempää tarkastella joinain muina eroina. Vaikka etnisyyden merkitys on tullut Euroopassa maahanmuuton myötä aiempaa ilmeisemmäksi, elämme tai ehkä olemme aina eläneet yhteiskunnassa, jossa etniset erot ovat vain yksi kulttuurisen erilaisuuden mahdollisista ulottuvuuksista.

Yksilöt kulttuurin välittäjinä

Yksilöt ovat kulttuurin keskiössä. He ovat kulttuurin kantajia ja välittäjiä. Samassa kulttuurissa eläminen voidaan ymmärtää yksilön kyvyksi toimia vuorovaikutuksessa toisen kanssa tavalla, joka johtaa ennakoituun lopputulokseen. Yhteinen kieli ja tunnistettavat eleet tekevät toisen toimista tunnistettavia. Mutta kuten sanottua syntyperäisillä suomalaisillakin voi olla vaikeuksia toimia tuloksellisesti toistensa kanssa.

Kulttuurien kohtaaminen tapahtuu aina konkreettisesti maailmassa toimivien yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa. Kulttuurien kohtaaminen tuo eloa yllä esittämääni käsitykseen kulttuurista ajattelu- ja toimintataipumusten joukkona; mikäli mikään ei milloinkaan ravistelisi rutinoituneita tapojamme ja käsityksiämme, kulttuurin muutos pysähtyisi.

Kun kahdesta eri kulttuurista tulevat yksilöt alkavat toimia yhdessä, molemmat pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen toiminnan mielestä ja tarkoituksesta. Kun toisen kanssa alkaa toimia, hänen kulttuurinsa ei ole enää kaikilta osin vierasta, vaan siitä tulee jaettua. Ne alueet, joilla toimimme toistemme kanssa, ovat kuitenkin tarkoin rajattuja ja varjeltuja. Yksilö toisin sanoen kohtaa yhteiskunnan monikulttuurisuuden vain harvoin. Käsittelen tätä vielä myöhemmin lisää.

Kulttuuria ei kuitenkaan ole pakko elää, jotta sitä voisi ymmärtää. Vierasta kulttuuria voi ymmärtää käsitteellisesti; siitä voi oppia vaikkapa lukemalla kirjaa tai katsomalla televisiota. Kulttuurin opiskelu on kuitenkin yksisuuntainen tapahtuma. Voimme tietenkin ymmärtää, että esimerkiksi televisiossa esiintyvät alkuasukkaat ovat erilaisia kuin me itse olemme. Nämä kertomukset saattavat paljastaa näin katsojalle kiinnostavia piirteitä myös hänen omasta kulttuurista. Kirjoissa ja televisiossa kohdatut tuntemattomat tavat eivät kuitenkaan pakota ketään toimimaan tai ajattelemaan toisin. Sitä vastoin kahden ihmisen kohtaamisessa ihmiset joutuvat tekemään tulkintoja toistensa toiminnasta, mikäli heidän yhteistoimintansa ei etene totutun suunnitelman mukaan.

Kulttuurien kohtaaminen monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Monikulttuurisuudesta puhuttaessa on kiinnostavaa tarkastella, millaisissa tilanteissa eri kulttuurit kohtaavat. Vaikka yhteiskunta olisi monikulttuurinen, kulttuurien välillä ei välttämättä käydä merkittävästi vaihtoa. Etniset ryhmät voivat pysyä pitkälti omissa oloissaan.

Milloin yksilö voi siis kohdata vierautta monikulttuurisessa yhteiskunnassa? Ainakin silloin kun hän omasta aloitteestaan haluaa lähestyä toiseen kulttuuriin kuuluvaa henkilöä. Tarkastelen kuitenkin nyt sellaista vierauden kohtaamista, johon yksilö ei varsinaisesti itse hakeudu. Analyysin ymmärtämiseksi aloitan luonnehtimalla tiivistä yhteisöä.

Haave yhtenäiskulttuurisesta yhteiskunnasta voidaan ymmärtää esimerkiksi haaveena yhteisöstä, jossa yhteenkuuluvuuden tunne ja yksilöiden keskinäiset sidokset ovat vahvoja. Yhdessä oleminen on arvokasta sinänsä. Kun kullakin on oma paikkansa yhteisössä, muiden ja omien toimien ennustaminen on vaivatonta; kun yksilöiden toiminta on yhteisesti jaettujen tapojen mukaista ja uskomusten ohjaamaa, yhteistoiminta etenee vaivattomasti.

Toiminta nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin monin paikoin erilaista. Se tapahtuu julkisessa tilassa, jossa toimintamme ei suuntaudu toisiin vaan itseemme. Pyrimme täyttämään yksilölliset tarpeemme tai roolimme mukaiset tehtävät. Teemme sopimuksia toistemme kanssa, ostamme ruokaa kaupasta ja teemme pomon määräämät. Muiden yksilöiden kohtaaminen on välineellistä, yksilölliselle tarpeentyydytykselle ja roolisuorituksille alisteista. Muut nähdään lähinnä heidän rooliensa kautta, esimerkiksi kaupan kassana tai kebabravintoloitsijana.

Kun täytämme ammatilliset roolimme tai tilaamme ravintolasta ruokaa, kulttuureilla ole juuri tilaa kohdata. Kebabin tilaaminen on melko lailla samanlaista kaikissa kebabravintoloissa. Toiminta on alistettu joko yksilön omalle tarpeentyydytykselle tai jonkin organisaation päämäärille.

Toisinaan kulttuurien erilaisuus käy kuitenkin ilmeiseksi. Tarkoitan tietenkin tapauksia, joissa duuni ei sujukaan odotetusti ja luontevasti. Esimerkiksi kaikki maahanmuuttajat eivät välttämättä tunne kaikkia uuden kotimaansa työkulttuurin konventioita, noudata avoimesti sovittuja sääntöjä tai sopimusta, jonka on allekirjoittanut. (Voisi tietysti huomauttaa, että syntyperäisetkin sitoutuvat näihin sääntöihin vaihtelevasti.)

Väittäisin kuitenkin, että työpaikoilla tällaisia ongelmia pyritään ratkomaan siten, että kulttuurien välisestä erilaisuudesta aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa työsuoritukselle ja mieliharmia. Monikulttuurisuus on tällöin rinnakkaiseloa, jossa toisen vierautta katsotaan sivusta mutta sitä ei oikeastaan jouduta kohtaamaan. Monikulttuurisuus ja osin siitä seuraavat koordinaatio-ongelmat yritetään siis hallinnoida minimiin työorganisaatiossa. Ideaalitilanteessa toimintaa työpaikalla eivät määritä kulttuuriset mieltymykset ja henkilökohtaiset tavat vaan työtehtävän hoitaminen osana työorganisaatiota.

Siis: Vaikka eläisi monikulttuurisessa yhteiskunnassa, kulttuurien välisiä kohtaamisia tapahtuu vain harvoin. Niihin täytyy oikeastaan itse hakeutua.

Ainakin minulle monikulttuurisuus Helsingissä on ollut pääsääntöisesti kulttuurista pintaa: eri tavoin pukeutuvia ja erivärisiä ihmisiä sekä uusia ravintoloita. Tämä kaikki on melko yhdentekevää, monimuotoisuutta näkee myös televisiossa. Jos ja kun tulee aika sille, että tulen olemaan enemmän tekemisissä maahanmuuttajien kanssa Suomessa, tulemme toimintamme kautta rakentaneeksi palan uudenlaista kulttuuria. Epäilen kuitenkin jokseenkin harmikseni, että tulen toimimaan Suomessa mamujen kanssa tavalla, joka ei opeta minulle heidän kulttuuristaan juuri mitään.

Minun on vaikea kuvitella, että nykyinen määrä mamuja hirveästi keikuttaa länsimaailman rajoilla keinuvan suomalaisen kulttuurin venettä. Kulttuurimme tulee muuttumaan hiljalleen, kun uudet sukupolvet sulauttavat siihen mediasta ja matkoiltaan löytämiään kulttuurituotteita.


P.S. Onpa Homma hiljainen. Eihän tänne Salonkiin näytä tulleen uusia viestejä pariinpäivään.

[C-Nile]

En kiellä, etteikö monikulttuurisuudella voisi olla hyviäkin puolia, mutta "erilaiset" ihmiset herättävät ihan mitattavia vasteita aivojen amygdalassa (sama paikka reagoi mm. biologisiin uhkiin, kuten käärmeisiin, muttei esim. paljon vaarallisempiin aseisiin tai autoihin).

Esim. http://www.nature.com/neuro/journal/v8/n6/full/nn1465.html
ja http://scan.oxfordjournals.org/content/2/1/39.abstract

edit: kokonaiset artikkelit saa halutessaan pyytämällä vaikka minulta (julkiseen levitykseen niitä ei saa ehtojen mukaan laittaa, mutta kollegoiden väliseen keskusteluun kyllä)

[mekkuli]

LähtökohdatAjattelen, että monikulttuurinen yhteiskunta voi tarjota mahdollisuuden oppia ymmärtämään itseä ja toista eri näkökulmista ja tutustua erilaisiin elämäntapoihin.

Minusta taas näyttää siltä, että asuminen suurinpiirtein maailman monokulttuurisimmassa maassa on tarjonnut sinulle "mahdollisuuden oppia ymmärtämään itseä ja toista eri näkökulmista ja tutustua erilaisiin elämäntapoihin".  Tähän(kään) ei siis tarvita monikulttuurista onnelaa.

Aluksi jopa kaupassa käyminen tuntui hankalalta. Kaupungilla mistään ei ymmärtänyt mitään. Kieli ja kirjoitus olivat täysin vieraita.

Tämäkään ei minusta ole mitenkään kovasti kulttuuriin liittyvää; tottakai on hankalaa jos ei ymmärrä tekstiä tai puhetta, mutta kaupassa käyminen kai muuten on ihan samanlaista puuhaa Tokiossa ja Helsingissä?

[ande]

Minusta taas näyttää siltä, että asuminen suurinpiirtein maailman monokulttuurisimmassa maassa on tarjonnut sinulle "mahdollisuuden oppia ymmärtämään itseä ja toista eri näkökulmista ja tutustua erilaisiin elämäntapoihin".  Tähän(kään) ei siis tarvita monikulttuurista onnelaa.

Tämäkään ei minusta ole mitenkään kovasti kulttuuriin liittyvää; tottakai on hankalaa jos ei ymmärrä tekstiä tai puhetta, mutta kaupassa käyminen kai muuten on ihan samanlaista puuhaa Tokiossa ja Helsingissä?

Luitko, mitä kirjoitin? Missään osassa viestiäni en sanonut, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa asuminen on ainoa tapa tutustua vieraisiin kulttuureihin tai että monikulttuurinen yhteiskunta on onnela. Mainitsin jopa erikseen, että on toki muitakin mahdollisuuksia tutustua vieraisiin kulttuureihin kuin elää monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Merkittävässä osassa viestinäni väitin nimenomaan, että kaupassa käymisen kaltaisella toiminnalla on toiminnan rutinoitumisen jälkeen - kokemukseni mukaan siis jopa kaupassa käyminen oli Japanissa aluksi erilaista Suomeen verrattuna - hyvin vähän tekemistä kulttuurien kohtaamisen kanssa. Keskeisiä pointtejani siis oli, että yhteiskunnan monikulttuurisuutta ei tarvitse useinkaan kohdata.

[mekkuli]

Luitko, mitä kirjoitin?

Aika huonosti sillä keskittymiskykyni rajoittuu noin neljään virkkeeseen.

Minä taas yritin sanoa, että paras tapa tutustua vieraisiin kulttuureihin on asua monokulttuurisessa maassa, eli juuri niin kuin sinä teet.

Se, että sillä ei ole mitään tekemistä monikulttuurin tai sen positiivisten puolien kanssa on sitten taas jo ihan eri asia.

[vasenlaitapakki]

Lähtökohdat

"Oudoksun, että monet keskustelijat tässä ketjussa tuntuvat torjuvan täydellisesti sen mahdollisuuden, että monikulttuurisuudessa voi olla jotain myönteistä."


"Kulttuurien kohtaaminen tuo eloa yllä esittämääni käsitykseen kulttuurista ajattelu- ja toimintataipumusten joukkona; mikäli mikään ei milloinkaan ravistelisi rutinoituneita tapojamme ja käsityksiämme, kulttuurin muutos pysähtyisi."

Ketjun ydinasian kannalta kiteytit problematiikan sanalla, "elo". Robert D. Putnamin tutkimustuloksien (http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_D._Putnam) kannalta ei ole lainkaan ihmeteltävää miksi "positiivisten" asioiden hoksaaminen monikulttuurisuudesta on yksilöille niin haasteellista.

[Marius]

Yhdysvaltoihin muutti ihmisiä monista eri eurooppalaisista kulttuureista, joskin hyvin samanlaisista. Jos katsot USA:ta nykyään ei siinä ole mitään monikulttuurisuutta valkoisen väestön kohdalla. Monikulttuurinen yhteiskunta tuntuu aina muuttuvan monokulttuuriseksi sulatukseksi. En lähtökohtaisesti näe tässä asiassa mitään kauhean positiivista. Prosessin seurauksena voi olla toki positiivinen muutos. Jos esim. miljoonia länsimaisia ihmisiä muuttaisi johonkin kehitysmaan kaupunkiin todennäköisesti kulttuuri siellä muuttuisi sukupuoli aspektista tasa-arvoisemmaksi. Toiseen suuntaan varmaan päin vastoin. Jos taas kulttuurien ytimet ovat samanlaisia, mutta pintakerrokset erilaisia niin sulatus on vaan jotakin hivenen erilaista kuin edellinen eli varmaankin neutraali. Toisaalta kulttuurit tasapäistyvät, jos alkuperäiset eivät säily.

Erilaisten ihmisten tapaaminen on toki ihan kiva juttu ja itseäni kiinnostaa eri maiden asiat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin sulauttaa Suomesta tai mistään muustakaan maasta mitään erilaista kuin se on monikulttuurin nimissä.

Usein vedotaan siihen, että kulttuurien välinen ideavaihto luo jotakin rikasta. Kuitenkin erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan monikulttuuri, tai monietninen(?), alueilla luo luottamuksen vähänemistä. Jostain syystä ihmiset vain haluavat asua, yleensä ei toki aina, samankaltaisten ihmisten parissa. Tähän perustan oman kantani siitä, että mielestäni yhtenäinen kansa voi paremmin.

Pistän puumerkkini. Ja korostan sitä, että USA on kaikkea muuta kuin kulttuurien sulatusuuni. Yhdysvalloissa nimenomaan näkyy, että "kulttuurit" eivät sulaudu.
Usa on Euroopan etäispesäke, niin laeiltaan kuin kulttuuriltaan.
TV- tai Hollywood USA on jotain aivan muuta kuin todellisuus.

[Marius]

Näin tietysti päädytään siihen tosiasiaan, että "kulttuurit" ovat lähes täysin johdannaisia ihmisten roduista/ihonväreistä. Näin vain on, enkä minä ole tämän seikan keksijä, vain havainnoija.

Mutta täten jälleen myös eksyttiin "no-go-zonelle", josta ei saa puhua, se pitää vaieta pois.

Pohjois-Amerikka on Pohjois-Eurooppalainen, Etelä-Amerikka on Etelä-Eurooppalainen.
Tätäkään ei ole vaikeaa nähdä, jos on tullut käytyä optikolla.

Tarkennuksesi sinänsä oli kyllä aivan asiaa.

[jörgen100]

On Afrikassa ollut hienoja valtakuntia, jotka ovat hallinneet osia mm. nykyisestä Jemenistä.

Löytyy linnoja ja palatsien raunioita, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin vastaavat. Maailman vanhin itsenäinen valtio löytyy myös Afrikasta.

http://youtu.be/UH7LNI_9nVY

Kaveri jonka esi-isät rakensivat linnoja ja kirjoittivat historiaa muistiin jo 3000 vuotta sitten:

Human beings are precisely the same whatever colour, race, creed or national origin they may be. Haile Sellassie the First.

[Miniluv]

Ketjun aihe on monikulttuurin positiiviset puolet. Muinaisten monokulttuurien saavutukset ovat off-topic.

[ande]

Aika huonosti sillä keskittymiskykyni rajoittuu noin neljään virkkeeseen.

Minä taas yritin sanoa, että paras tapa tutustua vieraisiin kulttuureihin on asua monokulttuurisessa maassa, eli juuri niin kuin sinä teet.

Se, että sillä ei ole mitään tekemistä monikulttuurin tai sen positiivisten puolien kanssa on sitten taas jo ihan eri asia.

Epäilen, että kokemuksillani Japanista ei ole niinkään tekemistä maan oletetun monokulttuurisuuden kanssa. Kyse on sen sijaan pikemminkin erilaisuuden kohtaamisesta. Voisin kokea jokseenkin samoin myös vieraillessani monikulttuurisessa maassa.

Itse asiassa Japanin väittäminen monokulttuuriseksi maaksi on jopa haitallista. Tällöin ei tulla havainneeksi sitä kulttuurista monimuotoisuutta, joka maassa todennäköisesti vallitsee – en tiedä koska en ole niin perehtynyt Japaniin. On myös syytä muistaa, että sikäli kuin Japanin kulttuuri on yhdenmukainen, sitä tietoisesti ylläpidetään muun muassa koululaitoksen avulla.

Ulkomaanmatkat ja monikulttuurinen yhteiskunta ovat toki eri asioita, kuten kirjoitat. Mainitsin Japanin kokemukseni lähinnä pohdintojeni innoittajana. Siinä olet oikeassa, että en juuri käsittele monikulttuurisuuden hyviä puolia. Sen sijaan pohdin kulttuuria yleisemmin: yritin haparoiden paikantaa niitä tilanteita, joissa yksilö kohtaa erilaisuutta, ja hahmotella, mistä erilaisuuden kohtaamisessa on kyse.

Vaikka pohdinnan voisi tehdä myös jostain muusta kuin yksilön näkökulmasta, tällaiset tarkastelut ovat välttämättömiä kulttuuristen ilmiöiden ymmärtämiseksi. Kun keskustelijat eivät tarkoita kulttuurilla samaa asiaa, on koko keskustelu melko turha. Tällöin keskustelussa käytetyt käsitteet ensisijaisesti tuottavat kuvailemiaan ilmiöitä eivätkä erittele niitä. Tämän vuoksi yritin hahmotella sitä aluetta, jolla monikulttuurisuudesta tai sen kohtaamisesta voisi yksilön näkökulmasta olla mielekästä puhua.

Ketjun ydinasian kannalta kiteytit problematiikan sanalla, "elo". Robert D. Putnamin tutkimustuloksien (http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_D._Putnam) kannalta ei ole lainkaan ihmeteltävää miksi "positiivisten" asioiden hoksaaminen monikulttuurisuudesta on yksilöille niin haasteellista.

Käytin sanaa elo ehkä hiukan harkitsemattomasti. Tarkoitin sillä kulttuurin muuttumista, jonka myönteisyys tai kielteisyys riippuu puhujan arvoista. Elo on aina myönteinen sana. Keskustelussa oli kyllä tarkoitus puhua monikulttuurisuuden myönteisistä puolista.

On merkille pantavaa, että vaikka keskustelussa oli tarkoitus puhua monikulttuurisuuden hyvistä puolista, monet ovat yrityksistään huolimatta tai tarkoituksella onnistuneet mainitsemaan vain ilmiön huonoja puolia alkaen aivoissa mitattavista vasteista, joita käärmeiden ja erilaisten ihmisten kohtaaminen aiheuttavat. Kun on kerran tarkoitus puhua hyvistä puolista, puhutaan sitten niistä. Tuskin keskustelijoiden luottamus kanssaihmisiin on niin rapautunutta, että he eivät enää kykene keksimään, mitä hyvää monikulttuurisuudessa voisi olla. Onnistuneesti on nimittäin tuotu esiin, että muillakin asioilla, kuten kansainvälisyydellä, on samoja hyviä puolia kuin monikulttuurisuudella.

Putnam voi hyvinkin olla oikeassa siinä, että luottamus yhteisössä heikkenee, kun yhteisön kulttuurinen monimuotoisuus kasvaa. Vaikka tämä huomio menee hiukan ohi siitä, mitä yritin sanoa, Putnamin huomio voidaan sisällyttää viestiini. Koska eri normien mukaan käyttäytyvien ihmisten toiminta ei ole ennustettavaa, luottamus kulttuuripiirien välillä ja yllättäen myös sisällä heikkenee. Luottamuksen heikkeneminen rajaa osaltaan aluetta, joilla vieraiden kulttuurien edustajia kohdataan.

Omaa kirjoitustani vasten pidän Putnamin tulosta oikeastaan yllättävänä. Omassa kommentissani yritin huomioida, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa elävälle yksilölle tilanteet, joissa vierautta kohdataan, ovat useimpien kohdalla poikkeuksia. Viestini voidaan lukea lohdullisena: vaikka elät monikulttuurisessa yhteiskunnassa, sinun ei useinkaan tarvitse kohdata erilaisuutta, jos et halua. Jos erilaisuutta kohtaa vain satunnaisesti, sillä ei odottaisi olevan Putnamin raportoimia havaittavia seurauksia. On mahdollista, että Putnamin tulos johtuu amerikkalaisen yhteiskunnan erityspiirteistä. (Putnamin ajatuksia ja luottamuksen käsitteen ongelmallisuutta esitellään kirjassa Rahkonen, Keijo (toim.): Sosiologisia nykykeskusteluja.)

------

Haluaisin oikeastaan lisätä, että omien kokemusteni mukaan monikulttuurisuuden tai kulttuurien kohtaamisen yksiselitteisen hyviä puolia yksilölle on vaikea kuvailla hyvin. Niitä on vaikea havaita tinkimättömällä empirialla, eikä yksittäisten henkilökohtaisten mukavien kokemusten – tyyliin omien ruokailutottumusten monipuolistuminen tai hauskat, väärinymmärtämisestä aiheutuvat tilanteet – listaaminen yllä arkista rupattelua korkeammalle. Parhaat selonteot monikulttuurisuudesta löytynevät kaunokirjallisuudesta. Sanoisin kuitenkin, että parhaimmillaan erilaisten ihmisten kohtaaminen ilmenee karttuvana älyllisenä ja moraalisena elämänkokemuksena.

Siitä huolimatta, että en itsekään juuri osannut kuvata valitsemastani näkökulmasta "monikulttuurisuuden hyviä puolia" (mikä kammottava ilmaisu), on harmillista huomata, että Suomen johtavaksi monikulttuurisuusasiantuntijaksi itseään julistava keskustelupalsta on täysin avuton tarkastelemaan monikulttuurisuuden myönteisiä puolia. Kun maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kritisoidaan, näytetään täysin unohtavan se, että elämme Suomessa, jossa jo nykyään asuu lukuisia eri etnisiä ryhmiä – muusta kulttuurisesta erilaisuudesta puhumattakaan. Tärkeämpää kuin ladella pöytään monikulttuurisuuden heikkouksia esitteleviä tutkimustuloksia, on keskustella, miten rakentaa Suomea, jossa useat kulttuurit asuvat rinnakkain, limittäin, erillään ja yhdessä. Tälle keskustelulle monikulttuurisuuden myönteisten puolien pohtiminen tarjoaisi mitä hedelmällisimmän perustan.

[vasenlaitapakki]

Aika huonosti sillä keskittymiskykyni rajoittuu noin neljään virkkeeseen.

Minä taas yritin sanoa, että paras tapa tutustua vieraisiin kulttuureihin on asua monokulttuurisessa maassa, eli juuri niin kuin sinä teet.

Se, että sillä ei ole mitään tekemistä monikulttuurin tai sen positiivisten puolien kanssa on sitten taas jo ihan eri asia.

Epäilen, että kokemuksillani Japanista ei ole niinkään tekemistä maan oletetun monokulttuurisuuden kanssa. Kyse on sen sijaan pikemminkin erilaisuuden kohtaamisesta. Voisin kokea jokseenkin samoin myös vieraillessani monikulttuurisessa maassa.

Itse asiassa Japanin väittäminen monokulttuuriseksi maaksi on jopa haitallista. Tällöin ei tulla havainneeksi sitä kulttuurista monimuotoisuutta, joka maassa todennäköisesti vallitsee – en tiedä koska en ole niin perehtynyt Japaniin. On myös syytä muistaa, että sikäli kuin Japanin kulttuuri on yhdenmukainen, sitä tietoisesti ylläpidetään muun muassa koululaitoksen avulla.

Ulkomaanmatkat ja monikulttuurinen yhteiskunta ovat toki eri asioita, kuten kirjoitat. Mainitsin Japanin kokemukseni lähinnä pohdintojeni innoittajana. Siinä olet oikeassa, että en juuri käsittele monikulttuurisuuden hyviä puolia. Sen sijaan pohdin kulttuuria yleisemmin: yritin haparoiden paikantaa niitä tilanteita, joissa yksilö kohtaa erilaisuutta, ja hahmotella, mistä erilaisuuden kohtaamisessa on kyse.

Vaikka pohdinnan voisi tehdä myös jostain muusta kuin yksilön näkökulmasta, tällaiset tarkastelut ovat välttämättömiä kulttuuristen ilmiöiden ymmärtämiseksi. Kun keskustelijat eivät tarkoita kulttuurilla samaa asiaa, on koko keskustelu melko turha. Tällöin keskustelussa käytetyt käsitteet ensisijaisesti tuottavat kuvailemiaan ilmiöitä eivätkä erittele niitä. Tämän vuoksi yritin hahmotella sitä aluetta, jolla monikulttuurisuudesta tai sen kohtaamisesta voisi yksilön näkökulmasta olla mielekästä puhua.

Ketjun ydinasian kannalta kiteytit problematiikan sanalla, "elo". Robert D. Putnamin tutkimustuloksien (http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_D._Putnam) kannalta ei ole lainkaan ihmeteltävää miksi "positiivisten" asioiden hoksaaminen monikulttuurisuudesta on yksilöille niin haasteellista.

Käytin sanaa elo ehkä hiukan harkitsemattomasti. Tarkoitin sillä kulttuurin muuttumista, jonka myönteisyys tai kielteisyys riippuu puhujan arvoista. Elo on aina myönteinen sana. Keskustelussa oli kyllä tarkoitus puhua monikulttuurisuuden myönteisistä puolista.

On merkille pantavaa, että vaikka keskustelussa oli tarkoitus puhua monikulttuurisuuden hyvistä puolista, monet ovat yrityksistään huolimatta tai tarkoituksella onnistuneet mainitsemaan vain ilmiön huonoja puolia alkaen aivoissa mitattavista vasteista, joita käärmeiden ja erilaisten ihmisten kohtaaminen aiheuttavat. Kun on kerran tarkoitus puhua hyvistä puolista, puhutaan sitten niistä. Tuskin keskustelijoiden luottamus kanssaihmisiin on niin rapautunutta, että he eivät enää kykene keksimään, mitä hyvää monikulttuurisuudessa voisi olla. Onnistuneesti on nimittäin tuotu esiin, että muillakin asioilla, kuten kansainvälisyydellä, on samoja hyviä puolia kuin monikulttuurisuudella.

Putnam voi hyvinkin olla oikeassa siinä, että luottamus yhteisössä heikkenee, kun yhteisön kulttuurinen monimuotoisuus kasvaa. Vaikka tämä huomio menee hiukan ohi siitä, mitä yritin sanoa, Putnamin huomio voidaan sisällyttää viestiini. Koska eri normien mukaan käyttäytyvien ihmisten toiminta ei ole ennustettavaa, luottamus kulttuuripiirien välillä ja yllättäen myös sisällä heikkenee. Luottamuksen heikkeneminen rajaa osaltaan aluetta, joilla vieraiden kulttuurien edustajia kohdataan.

Omaa kirjoitustani vasten pidän Putnamin tulosta oikeastaan yllättävänä. Omassa kommentissani yritin huomioida, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa elävälle yksilölle tilanteet, joissa vierautta kohdataan, ovat useimpien kohdalla poikkeuksia. Viestini voidaan lukea lohdullisena: vaikka elät monikulttuurisessa yhteiskunnassa, sinun ei useinkaan tarvitse kohdata erilaisuutta, jos et halua. Jos erilaisuutta kohtaa vain satunnaisesti, sillä ei odottaisi olevan Putnamin raportoimia havaittavia seurauksia. On mahdollista, että Putnamin tulos johtuu amerikkalaisen yhteiskunnan erityspiirteistä. (Putnamin ajatuksia ja luottamuksen käsitteen ongelmallisuutta esitellään kirjassa Rahkonen, Keijo (toim.): Sosiologisia nykykeskusteluja.)

------

Haluaisin oikeastaan lisätä, että omien kokemusteni mukaan monikulttuurisuuden tai kulttuurien kohtaamisen yksiselitteisen hyviä puolia yksilölle on vaikea kuvailla hyvin. Niitä on vaikea havaita tinkimättömällä empirialla, eikä yksittäisten henkilökohtaisten mukavien kokemusten – tyyliin omien ruokailutottumusten monipuolistuminen tai hauskat, väärinymmärtämisestä aiheutuvat tilanteet – listaaminen yllä arkista rupattelua korkeammalle. Parhaat selonteot monikulttuurisuudesta löytynevät kaunokirjallisuudesta. Sanoisin kuitenkin, että parhaimmillaan erilaisten ihmisten kohtaaminen ilmenee karttuvana älyllisenä ja moraalisena elämänkokemuksena.

Siitä huolimatta, että en itsekään juuri osannut kuvata valitsemastani näkökulmasta "monikulttuurisuuden hyviä puolia" (mikä kammottava ilmaisu), on harmillista huomata, että Suomen johtavaksi monikulttuurisuusasiantuntijaksi itseään julistava keskustelupalsta on täysin avuton tarkastelemaan monikulttuurisuuden myönteisiä puolia. Kun maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kritisoidaan, näytetään täysin unohtavan se, että elämme Suomessa, jossa jo nykyään asuu lukuisia eri etnisiä ryhmiä – muusta kulttuurisesta erilaisuudesta puhumattakaan. Tärkeämpää kuin ladella pöytään monikulttuurisuuden heikkouksia esitteleviä tutkimustuloksia, on keskustella, miten rakentaa Suomea, jossa useat kulttuurit asuvat rinnakkain, limittäin, erillään ja yhdessä. Tälle keskustelulle monikulttuurisuuden myönteisten puolien pohtiminen tarjoaisi mitä hedelmällisimmän perustan.

Tarkoitukseni ei ole keskittyä bongaamaan kiistanalaisia kohtia tekstistäsi, mutta missä yhteydessä Homma on ilmoittanut julkisesti olevansa "Suomen johtava monikulttuurisuusasiantuntija"? Mitä tarkoittaa tämä "avuttomuus", jota havaitset keskustelijoissa? Harvalla meistä on kompetenssia arvioida monikulttuurisuuden kannatettavia kehityslinjoja, kuten esimerkiksi islamisaation kannatettavia vaikutustekijöitä suomalaiseen kantaväestöön. Tässä yhteydessä nostin esiin Putnamin tutkimuksen, joka selkeästi osoittaa, ettei monikulttuurisuus automaattisesti rikasta kokonaisväestön elämänlaatua – toisaalta, mitä evidenssiä on siitä, että monikulttuurisuus parantaa kokonaisväestön elämänlaatua? Useasti vasta-argumentti negatiivisille kokemuksille monikulttuurisuudesta on se, ettei yksittäistapausta tulisi yleistää: miksi sitten yksittäinen positiivinen kokemus tulisi yleistää?
Minulla on monia positiiviseksi tulkittavia kokemuksia monikulttuurisuudesta, mutta se ei tarkoita sitä, että koko Suomea tulisi monikulttuuristaa monikulttuurisuusideologian mukaisesti.

[Siili]

Minulla on monia positiiviseksi tulkittavia kokemuksia monikulttuurisuudesta, mutta se ei tarkoita sitä, että koko Suomea tulisi monikulttuuristaa monikulttuurisuusideologian mukaisesti.

"Monikulttuuristaminen" tarkoittaa ilmeisesti sitä, että yhteiskunta allokoi erityisesti varoja sille, että vähemmistökulttuuri (tai ainakin tietoisuus siitä) leviäisi vakiintuneen kuluttuurin sekaan.  Esimerkiksi USA:ssa ei ketään "monikulttuuristeta", vaan kulttuurit saavat itse hakea elintilansa ja lopputulos on vähemmän ohjauksen tulos.

Itse näen, että ylhäältä johdetulle "monikulttuuristamiselle" ei ole kummoista tarvetta.  Jos vähemmistökulttuurissa on myönteisiä piirteitä, enemmistön jäsenet omaksuvat ne ilman tuputtamistakin.  Vähemmistökulttuurin kiiltokuvamainen markkinointi puolestaan on selvää harhautusta, josta kaikki kärsivät pitkällä tähtäimellä. 

Skeptisyys on minusta terve asenne.  Skeptisyyden ansiosta esimerkiksi uskonnon yhteiskunnallinen merkitys on vähentynyt länsimaissa, mikä on mahdollistanut monenlaista henkistä kehitystä.  Siksi minusta on erittäin tärkeää, että maahan saapuviin uusiin uskontoon tiukasti sitoutuviin kulttuureihin suhtaudutaan skeptisesti.  En siksi voi ymmärtää lainkaan kukkahattuväen nykyistä täysin kritiikitöntä (julkista) asennetta. 

[ande]

Tarkoitukseni ei ole keskittyä bongaamaan kiistanalaisia kohtia tekstistäsi, mutta missä yhteydessä Homma on ilmoittanut julkisesti olevansa "Suomen johtava monikulttuurisuusasiantuntija"? Mitä tarkoittaa tämä "avuttomuus", jota havaitset
keskustelijoissa? Harvalla meistä on kompetenssia arvioida monikulttuurisuuden kannatettavia kehityslinjoja, kuten esimerkiksi islamisaation kannatettavia vaikutustekijöitä suomalaiseen kantaväestöön.

Tietenkään Homma ei ole moista ilmoittanut. Arvelinkin, että joku puuttuisi tuohon ilmaisuun. Netissä ei ikinä kannata kirjoitta mitään poleemiseen sävyyn, koska joku kuitenkin vaatii tarkennusta ja poleemisuus latistuu selittelyksi.

Kuten yritin kirjoittaa, viittaan avuttomuudella kyvyttömyyteen sanoa monikulttuurisuudesta ei mitään myönteistä. Siihen nähden, että harvalla on kompetenssia arvioida monikulttuurisuuden myönteisiä seurauksia esimerkiksi mainitsemallesi suomalaiselle kantaväestölle, monikulttuurisuuden haitallisuudesta ollaan melko vakuuttuneita. Avuttomuus rajoittuu vain monikulttuurisuuden myönteisten puolien erittelyyn.

Kehityslinjojen arviointi onkin parempi jättää tuleville sukupolville

[far angst]

,,,,,,,,,,
Tietenkään Homma ei ole moista ilmoittanut. Arvelinkin, että joku puuttuisi tuohon ilmaisuun. Netissä ei ikinä kannata kirjoitta mitään poleemiseen sävyyn, koska joku kuitenkin vaatii tarkennusta ja poleemisuus latistuu selittelyksi.

Kuten yritin kirjoittaa, viittaan avuttomuudella kyvyttömyyteen sanoa monikulttuurisuudesta ei mitään myönteistä. Siihen nähden, että harvalla on kompetenssia arvioida monikulttuurisuuden myönteisiä seurauksia esimerkiksi mainitsemallesi suomalaiselle kantaväestölle, monikulttuurisuuden haitallisuudesta ollaan melko vakuuttuneita. Avuttomuus rajoittuu vain monikulttuurisuuden myönteisten puolien erittelyyn.

Kehityslinjojen arviointi onkin parempi jättää tuleville sukupolville  

Voisitko sinä itse hommalaisille luetella monikulttuurisuuden myönteisiä seurauksia suomalaiselle kantaväestölle?  Mieluummin tietysti ihan konkreettisia, tilastoitavia, myönteisiä seurauksia?  Jos pistäisit niistä listan, varmaan Hommasta poistuisi vallan saamarinmoinen määrä avuttomuutta ymmärtää monikulttuurisuuden myönteisiä puolia.

Itse ainakin tunnustan, etten todellakaan ymmärrä monikulttuurisuuden myönteisiä seurauksia, vaan tilastoihin pälyille tulee oitis mieleen, ettei mokomia ole edes olemassa.  Konkreettisella vastauksellasi poistat tämän ajatteluharhan minulta ja varmaan varsin monelta muultakin hommalaiselta.

Kiitos vaivannäöstäsi.

[Finka]

Voisitko sinä itse hommalaisille luetella monikulttuurisuuden myönteisiä seurauksia suomalaiselle kantaväestölle?  Mieluummin tietysti ihan konkreettisia, tilastoitavia, myönteisiä seurauksia?  Jos pistäisit niistä listan, varmaan Hommasta poistuisi vallan saamarinmoinen määrä avuttomuutta ymmärtää monikulttuurisuuden myönteisiä puolia.

Pyyntö ei ollut esitetty minulle mutta tarjoaisin kuitenkin kesälukemiseksi seuraavaa:

Tim Harford : Elämän logiikkaa (2009)

Esittelee elämän ilmiöille selityksiä taloustieteen ja peliteorian avulla. Käsittelee mm. rationaalista rasismia ja ghettojen muodostumista sekä multikulttuurisuuden hyötyjä. Kirja tarjoaa tuoreita näkökulmia Hommafoorumillakin mietittyihin asioihin.

[far angst]

,,,,,,,,,
Pyyntö ei ollut esitetty minulle mutta tarjoaisin kuitenkin kesälukemiseksi seuraavaa:

Tim Harford : Elämän logiikkaa (2009)

Esittelee elämän ilmiöille selityksiä taloustieteen ja peliteorian avulla. Käsittelee mm. rationaalista rasismia ja ghettojen muodostumista sekä multikulttuurisuuden hyötyjä. Kirja tarjoaa tuoreita näkökulmia Hommafoorumillakin mietittyihin asioihin.

Kiitoksia, jos vain jokukin järkevä tapa tuo opus olisi hankkia, hankkisin sen.  Kaikki tietenkin tulee sille, joka tyynesti jaksaa odottaa.

Varmaan ihan jo kohta saan vastauksen kysymykseeni itsensä andelta.