Matka Marsiin - Järkeä vai ei?

[Caucasian]

Ei paniikkia. Kuukaivokset ei ole kovinkaan ajankohtaisia. Näissä avaruusjutuissa kannattaa muistaa, että Kiina on nousemassa ja Venäjällä on tietotaitoa. Myös Intia tulee jossain kohtaa mukaan.
NÄMÄ voivat olla kovinkin vastuuttomia toimijoita.
Eurooppa putoaa kelkasta kaikilla elämän alueilla ellei saada trumppilaista tai vastaavaa kumousta tänne.

[Uuno Nuivanen]

Tekisivät mieluummin tälle jotain ennen kuin on myöhäistä. Elon, huhuu?

https://www.findance.com/uutiset/68454/kesslerin-syndrooma-voiko-satelliittien-ketjureaktio-pysayttaa-internetin-ja-puhelinverkot

[Niobium]

Mitenkäs kuuasemat?

Kuun pinnalla on runsaasti käyttökelpoisia mineraaleja, kuten pii, alumiini, rauta, magnesium ja titaani. Jos Kuuhun pitäisi saada aikaiseksi kaivosteollisuutta ja perusmetalliteollisuutta avaruusmatkailun tarpeisiin, kaivosten ja tehtaiden tulisi toimia mahdollisimman autonomisesti, automatisoituina ja vähäisellä ihmistyövoimalla. Jos Kuussa pitäisi saada aikaiseksi joitain parempia alumiiniseoksia kuten 7075, sitä varten Kuuhun täytyisi viedä joitain metalleja kuten kuparia, sinkkiä, mangaania ja kromia. Kuusta saatavaa titaania voisi hyödyntää myös sellaisenaan.

Ellei Kuun mineraalien hyödyntämistä oteta huomioon, Kuu on vain yksi painovoimakaivo. Avaruusasemien rakentaminen kiertoradoille lähemmäksi Maata voisi olla taloudellisempaa. Tässä korostuu Kuun mineraalien merkitys. Jos kehitetään automatisoitua teollisuutta, joka pärjäilee Kuun pinnalla enimmäkseen vähällä huollolla, Kuusta voidaan saada raaka-aineita avaruusasemien ja alusten rakentamiseen.

Jos Kuuhun jostain syystä pitäisi saada ihmisasutusta, Kuun luoliin rakentaminen olisi selkeästi houkutteleva vaihtoehto.

En jättäisi pois laskuista uusien metalliseosten kehittämistä. Cr-V seos keksittiin täysin sattumalta. Eräs opiskelijaplanttu kuumensi annetun ohjeistuksen mukaan seosta, lähti kesken kokeen baariin ja seos tekeentyi koko yön yli. Lopputuloksena vanadiini oli tarpeellisen ajan kuluttua uinut metallihilan sisään ja tuloksena oli aivan uudenlaisia ominaisuuksilla varustettu seos.

Keksijäksi nimetty henkilö jätti tuperyyksissään patentoimatta seoksen valmistusmenetelmät koska luuli, ettei kukaan muu sitä kuitenkaan keksisi. Oli väärässä.

Fysiikka ei ole vahvin lajini, joten en osaa sanoa yhtään mitään siitä että miten metallien seokset käyttäytyvät pienemmän painovoiman tai kosmisen säteilyn seurauksena. Olosuhteet olisivat joka tapauksessa erilaiset kuin maan pinnalla. Alkuaine Niobium saa aikaan kuumalujaa terästä jo aivan minimaalisilla pitoisuuksina. Eli vaikka nyt on opittu seostamaan kaikenlaisia teräksiä, niin säännöt voivat muuttua eri ympäristössä.

Toinen esimerkki on UHC-teräs, suomalaisen sepän täysin älyttömän kokeilun seurauksena syntynyt korkean hiilipitoisuuden omaava puukon terän materiaali. Heimo Roselli tämän taustalla.

Otetaan sitä, mitä on tarjolla ja lähdetään yhdistelemään niitä. Sitä raaka-ainetta ei välttämättä tarvitse siirtää maasta avaruuteen.

[Niobium]

Mitenkäs kuuasemat?

Kuun pinnalla on runsaasti käyttökelpoisia mineraaleja, kuten pii, alumiini, rauta, magnesium ja titaani. Jos Kuuhun pitäisi saada aikaiseksi kaivosteollisuutta ja perusmetalliteollisuutta avaruusmatkailun tarpeisiin, kaivosten ja tehtaiden tulisi toimia mahdollisimman autonomisesti, automatisoituina ja vähäisellä ihmistyövoimalla.

Kuusta louhitut mineraalit taitavat muuttua kultaakin kalliimmaksi ennen kun ne on maan päällä. Ei ole ihan selvää miten ne edes sataisiin maahan misään järjellisissä määrissä. Muutaman kilon paketin voi vielä tiputtaa alas, mutta kymmenien tonnien tonnien paketit tulevat alas sellaisella rytinällä, että ne joudutaan seuravaaksi kaivaa ylös myös maan uumenista.

Määrät, jotka pitäisi saada alas kerralla ovat erinomaisen suuret jotta päästäisiin edes jonkinlaiseen kannattavuuteen. Käytännössä ei kuitenkaan voida alkaa tiputtamaan talojen kokoisia metalliklönttejä maahan.

Toinen asia on, mitä itse kuulle tapahtuu kun aletaan räjäyttämään sen sisustaa ja viedään pois suuria määriä materiaalia. Kuun läpimitta on 3400 km, ympärysmitta 10,916 km ja massa noin 12 promillea maan massasta. Kuu ei siis ole järin suuri planeetta.

Onko olemassa riski, että kuu destabilisoituu niin että sen rata muuttuu? Jos tällainen riski on olemassa, kuun sorkkiminen on ihan helvetin vaarallinen hanke koska kuu stabiloi myös maapalon pyörimisen ( https://www.iop.org/explore-physics/moon/how-does-moon-affect-earth ).

Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että kuukaivokset kannattaisi unohtaa.

Viittaan myöhemmin kirjoittamaani, varsin ansiokkaaseen tekstiin, pienenkin määrien vaikutuksesta ominaisuuksiin, joita saadaan aikaan.

Elävästä elämästä taas esimerkki, linnoituksessa käytettiin linjassa inerttejä anodeja. Titaania, joka on varsin helposti passivoituvaa metallia jo pelkän hapen vaikutuksesta. Ei johda sähköä, ongelma.

Ohut kerros iridiumoksidia, johon oli ympätty orgaanisia yhdisteitä (so. hiilen ja vedyn yhdisteitä) antoi titaanin pinnalle ominaisuuksia joiden avulla titaani pystyi johtamaan sähköä. Nämä titaanirunkoiset anodit toimivat tietyn ajan kunnes pinnoite yksinkertaisesti kului pois ja tarvittiin enemmän jännitettä siihen, että saatiin läpi tarvittava virtamäärä.

Eli orgaanisten yhdisteiden myötävaikutuksella saatiin aikaan muuten passiivisen pinnan reaktiivisuus. Ja orgaanisten yhdisteiden rakentaminen on sekin vain palikoiden liittämistä toisiinsa.

Hiili ja vety ovat suhteellisen yleisiä alkuaineita maailmankaikkeudessa, lisätään pii-, typpi- ja happiatomeja niin saadaan ihan jotain muuta.

Kynnyskysymykseksi nousee energia, sitä tarvitaan aina halutun reaktion aikaansaamiseksi.

Kuussa voidaan rakentaa vaikka mitä, kunhan energiaa on tarjolla riittävästi.

[Nikolas]

Kuusta louhitut mineraalit taitavat muuttua kultaakin kalliimmaksi ennen kun ne on maan päällä. Ei ole ihan selvää miten ne edes sataisiin maahan misään järjellisissä määrissä.

Jos sieltä Kuusta louhittaisiin jotain metalleja ja jalostettaisiin rakennusaineiksi, eihän niitä tietenkään Maahan kuskattaisi vaan sinne missä niitä tarvitaan: Kiertoradalle avaruusaseman rakennustyömaalle.

Kuun erityinen etu on se että Kuu on paljon matalampi painovoimakaivo verrattuna vaikkapa kotiplaneettaamme Maahan. Se etu hyödynnetään vain siten että Kuun raaka-aineista Kuussa valmistetut tuotteet nostetaan Kuuta kiertävälle radalle ja hyödynnetään siellä. Jonkinlainen avaruusalusten ja avaruusasemien rakentamiseen erikoistunut tehdas voisi sijaita jossain Maa-Kuu-systeemin Lagrangen pisteessä.

Jos materian nostaminen Maasta kiertoradalle olisi helppoa ja halpaa, sitten voisi Kuun jättää rauhaan.

[Muhmutti]

Kuinka Marsissa toteutettaisiin vesihuolto, viemäröinti ja jäteveden puhdistus?

Mitä tulee energiantuotantoon Marsissa, niin vesivoima ei ole vaihtoehto. Eikä myöskään turpeen, puun, öljyn tai hiilen poltto. Enkä myöskään laskisi tuulivoiman varaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi näyttäisi jäävän ydinvoima. Pohdin tässä sellaista, että kannattaako ydinvoimalan osat valmistaa Marsissa vai kuljettaa maapallolta Marsiin.

No joo. Pelkkää haihattelua koko idea Marsin asuttamisesta.

[Totti]

Kuusta louhitut mineraalit taitavat muuttua kultaakin kalliimmaksi ennen kun ne on maan päällä. Ei ole ihan selvää miten ne edes sataisiin maahan misään järjellisissä määrissä.

Jos sieltä Kuusta louhittaisiin jotain metalleja ja jalostettaisiin rakennusaineiksi, eihän niitä tietenkään Maahan kuskattaisi vaan sinne missä niitä tarvitaan: Kiertoradalle avaruusaseman rakennustyömaalle.

Tämä on toki yksi mahdollisuus ja todennköiseti ainoa ajateltavissa oleva mahdollisuus hyödyntää kuun resursseja. Kovin järkevältä se ei kuitenkaan vaikuta koska ensin kuuhun pitää roudaa ydinvoimala, sulattamot ja erinäisiä muita tehtaita ennen kun saadaan ensimmäistäkään palikkaa valmistettua.

Asumuksiakin olisi pakko olla koska kaivos- ja valmistutoiminta ei voida automatisoida loppuun saakka. Ihan vähintään pitää olla huoltoporukka paikalla koska ukkojen lähettäminen maasta kun joku mutteri irtoaa on aivan liian kallista.

Kaikki huomioiden on melkein järkevämpää rakentaa avaruusasema suoraan maasta tuoduilla valmilla osilla kuten nytkin.

[Nikolas]

Kovin järkevältä se ei kuitenkaan vaikuta koska ensin kuuhun pitää roudaa ydinvoimala, sulattamot ja erinäisiä muita tehtaita ennen kun saadaan ensimmäistäkään palikkaa valmistettua.

Kuuhun paistaa Aurinko aina pilvettömältä taivaalta. Tosin Kuun vaiheiden mukaisesti siellä on kerrallaan 14 vuorokautta pimeää ja sitten 14 vuorokautta raakaa auringonpaistetta. Yksinkertaisin ratkaisu olisi laittaa kaikkiin Kuussa kulkeviin härveleihin omat aurinkokennot. Pimeän ajan ne vain odottelisivat seuraavaa auringonnousua. Valoisan ajan robottien työ jatkuisi keskeytyksettä. Huoltohommelit ajoitettaisiin tämän rytmin mukaisesti. Mitään ydinvoimaloita Kuuhun ei tarvitsisi viedä.

Jos Kuussa vaadittaisiin tasaista sähkönsyöttöä, sitten yksi vaihtoehto olisi rakentaa sähköverkko Kuun ekvaattorin ympäri ja aurinkovoimaloita sähköverkon molemmin puolin ympäri kuuta. Tällä tavoin kuuasemat saisivat Kuun ympäri rakennetusta aurinkovoimalasta tasaisesti sähköä.

[toumasho]

Kuinka Marsissa toteutettaisiin vesihuolto, viemäröinti ja jäteveden puhdistus?

Mitä tulee energiantuotantoon Marsissa, niin vesivoima ei ole vaihtoehto. Eikä myöskään turpeen, puun, öljyn tai hiilen poltto. Enkä myöskään laskisi tuulivoiman varaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi näyttäisi jäävän ydinvoima. Pohdin tässä sellaista, että kannattaako ydinvoimalan osat valmistaa Marsissa vai kuljettaa maapallolta Marsiin.

No joo. Pelkkää haihattelua koko idea Marsin asuttamisesta.

Mars-tukikohdan nestekierto tapahtuu samoin kuin kansainvälisellä avaruusasemalla, mutta sillä erotuksella, että siellä voidaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä hyödyntää Mars-perää näissä asioissa. Eli vesijäätä näyttää olevan siellä.

Energiasta:

Aurinkopaneeleilla ne ekat Mars-mönkkärit siellä toimivat vuositolkulla. Aina välillä kävi pieni tuulenvire ja se puhalsi mönkijöiden aurinkopaneelit puhtaaksi. Ydinvoimaloita on monenlaisia ja nykyinen mönkijä käyttää sellaista. Eli Perseverancea liikuttaa lämmöstä suoraan sähköä kehittävä ydinpatteri, ydinvoimanlähteenä plutonium-238. Sellainen tuottaa lämpöä radioaktiivisesti hajotessaan vuosikymmeniä. Voyager-avaruusluotaimet tikittävät niillä menemään edelleen. Eli ekoissa siirtokunnissa voi olla Pu-238 palikat voimanlähteinä, mutta paikallisesti tuotettu uraani ja mahdollisesti myös raskas vesi helpottavat todella yksinkertaisten vesikiertoisten reaktorien tekoa. Mars voi olla energiaomavarainen muutamassa vuodessa. Marsissa on siis todettu valtava ydinenergiapotentiaali ja epäillään, että siellä on tapahtunut luonnon ydinreaktorin massiivinen räjähdys. Havaittu isotoopijakauma Marsissa tukee tätä teoriaa.

NASA's Mars Rover Will Be Powered by US-Made Plutonium (WIRED)

At the heart of Perseverance is a small "nuclear battery" the size of a beer keg called a radioisotope thermoelectric generator, or RTG. Unlike the nuclear reactors that create electricity on Earth, RTGs don't have to initiate or sustain a fission reaction to generate power. They don't even have any moving parts. Instead, they passively harvest the natural heat produced by the decay of plutonium-238 and convert it into electricity. They can reliably provide energy and heat to a spacecraft for decades—the two plutonium-powered Voyager probes launched in the late 1970s are still transmitting from interstellar space—and have been NASA's go-to power source for more than two dozen deep-space missions.

"Plutonium-238 is a unique isotope of plutonium that principally decays by alpha radiation, and because of that, it generates a lot of heat," says Robert Wham, the plutonium supply program manager at Oak Ridge National Laboratory, which is now responsible for making the stuff for NASA. "For a small spacecraft like Perseverance, you don't want fission power. You just want thermal decay."

Avaruusmatka itsessään on jo tehty. Tyypit ovat oleskelleet sen vaatiman ajan kansainvälisellä avaruusasemalla ja ylikin ilman, että he ovat menettäneet toimintakykyään liikaa. Mars-alus olisi huomattavasti järeämpi ja se mitä suurimmalla todennäköisyydellä säteilysuojattaisiin paljon paremmin, kuin KV-avaruusasema. Tällöin suojautuminen mahdollisilta avaruuden säteilyilmiöiltä olisi jokapäiväistä arkirutiinia - nukut ja elät sellaisen osan sisällä, jonka ympärillä on vaikkapa metrin paksuinen vesivaippa jäätynyttä vettä. Ympärillä voi olla hyvin voimakastehoinen radiolähetin luomassa keinotekoista magnetosfääriä aluksen ympärille
.


Itse olen sillä kannalla, että kemiallisia raketteja ei tuohon matkan tekemiseen kannata käyttää, vaan ainoastaan Mars-planeetalle laskeutumiseen ja sieltä poistumiseen. Suuri matka kannattaa tehdä valmiiksi suunnitelluilla ydinreaktori-rakettimoottoreilla. Ne saatiin toimimaan 1960-luvun lopussa, eikä niiden tekniikkaan juurikaan ole enää lisättävää. Tämä filmi kannattaa katsoa kokonaan, tiktok-kelailulla menee money shotit ja ideat ohi.

Nuclear Propulsion in Space

Ydinkäyttöisillä raketeilla tuo matka saadaan puserrettua muutamaan kuukauteen, eikä ongelmia säteilystä tule, sitä mahtuu avaruuteen. SpaceX:n raskaat raketit ovat täydellisiä noiden viskaamiseen kiertoradalle "kylminä", eli ei-säteilevinä ja siten pakatuina, että vaikka raketti hajoaisi lähdössä, niin mitään säteilyonnettomuutta ei tapahdu, vain viheliäistä siivottavaa, sikäli kun satsi edes maanpinnalle osuu. Mereen upotessaan nuo voidaan unohtaa samoin kuin uponneet ydinsukellusveneet. Ei säteile tarpeeksi, että kannattaisi nähdä vaivaa siivoamisessa.

Ongelma tosiaan ei ole tuo matka, vaan se, että millä vehkeellä ja millä metodilla laskeudutaan Marsiin. SpaceX yrittää päästä 2028 osumisikkunaan ja Muskin sanoin "Jos kraaterimäärä ei Marsissa nouse, niin seuraavaksi lähtee ihmisiä matkaan useammalla aluksella".

Mitä siellä Marsissa sitten tehdään? Perustetaan siirtokunta. Aletaan rakentamaan teollista sivilisaatiota tyhjästä. Aletaan rakentamaan uutta biosfääriä tyhjästä. Tuo Marsin teollisuus on tärkein, koska täältä maa-planeetalta ei ole järkeä rahdata sinne joka palikkaa. On järkevämpää viedä sinne sellaisia koneita, joilla tehdään uusia koneita, rakennuksia, kaikkea mahdollista infraa. Jotta tiedetään, että minne perustaa tehtaita, koko planeetta pitää geologisesti tutkia ja etsiä ne paikat, mistä saa metalleja ja muita tärkeitä mineraaleja hyvillä pitoisuuksilla. Sinne perustetaan kaivoksia. Eikä ole pelkoa, että Greenpeace tai muut hipit tulevat häiriköimään. Marsissa tehtaiden piiput saavat sylkeä mustaa savua aivan vapaasti, se on siellä hyödyllinen asia. Sinne tarvitaan kasvihuoneilmiö takaisin ja todella kovilla asetuksilla.

Mitä tulee lähtijöihin, niin mieluiten täysi kattaus kaikista roduista ja ikäluokista. Pidän mahdollisena sitä, että jotkut sopeutuvat matalaan painovoimaan ja kovempaan säteilyyn paremmin kuin toiset. Sitä ei saa selville muuten kuin menemällä tuonne. Avaruus kuuluu niille, jotka sitä rallia kestävät.

[Totti]

Kuuhun paistaa Aurinko aina pilvettömältä taivaalta. Tosin Kuun vaiheiden mukaisesti siellä on kerrallaan 14 vuorokautta pimeää ja sitten 14 vuorokautta raakaa auringonpaistetta. Yksinkertaisin ratkaisu olisi laittaa kaikkiin Kuussa kulkeviin härveleihin omat aurinkokennot. Pimeän ajan ne vain odottelisivat seuraavaa auringonnousua. Valoisan ajan robottien työ jatkuisi keskeytyksettä.

Kaivostoiminta kuvaamallasi tavalla aurinkokennoin ei ole realistista. Vaadittavat tehot suuria kun louhitaan, siirretään ja murskataan kiveä.

Auringon irradianssi kuussa on sama kun maapallolla eli noin 1360 w / m2. Kaikkea ei saada hyödynnettyä ja jos kennot ovat muutama neliö koneiden päällä, saatu energia on minimalainen tarpeeseen nähden. Koneiden akut pitäisi myös olla massiiviset, jotta saataisiin talteen kaikki aurinkoenergia paisteaikoina. Tämä lisää tehotarvetta entisestään.

Jos Kuussa vaadittaisiin tasaista sähkönsyöttöä, sitten yksi vaihtoehto olisi rakentaa sähköverkko Kuun ekvaattorin ympäri ja aurinkovoimaloita sähköverkon molemmin puolin ympäri kuuta. Tällä tavoin kuuasemat saisivat Kuun ympäri rakennetusta aurinkovoimalasta tasaisesti sähköä.

Kuun topologia ei ole tasainen ( https://www.nasa.gov/image-article/new-map-of-moon/ ). Sähköverkon ja / tai auroinkovoimaloiden rakentaminen ekvaattorin ympäri ei ole ihan helppo juttu kun korkeuserot ovat useita kilometrejä ja jyrkänteitä ja rotkoja on valtava määrä yli koko planeetan. Jostain satoja tuhansia tonneja kaapeliakin pitäisi saada ja ainoa paikka lienee maapallo.

Kuu on myös jatkuvan pommituksen alaisena kun kymmenet tuhannet meteoriitit iskee kuun pintaan vuosittain ( https://www.livescience.com/how-many-moon-meteorites ). Ilmakehän puuttuessa nämä tipahtavat pinnalle täydellä vauhdilla. Pinta-alaltaan suuri aurinkovoimala olisi todennäköisesti pysyvästi korjauksen tarpeessa kun se jatkuvalla syötöllä rei'ititetään avaruudesta lentävillä kivillä.

Aurinkopaneeleilla ne ekat Mars-mönkkärit siellä toimivat vuositolkulla.

Näiden mönkijöiden sähkönkulutus oli varsin pieni, kymmeniä watteja ja sekin satunnaista. Tällaisilla tehoilla ei ole mitään tekemistä teollisen toiminnan kanssa.

Ydinvoimaloita on monenlaisia ja nykyinen mönkijä käyttää sellaista. Eli Perseverancea liikuttaa lämmöstä suoraan sähköä kehittävä ydinpatteri, ydinvoimanlähteenä plutonium-238.

Teho on 100 W ( https://science.nasa.gov/resource/mars-rover-power/ ) eli kovinkaan paljon.

Eli ekoissa siirtokunnissa voi olla Pu-238 palikat voimanlähteinä, mutta paikallisesti tuotettu uraani ja mahdollisesti myös raskas vesi helpottavat todella yksinkertaisten vesikiertoisten reaktorien tekoa.

Jonkinlainen ydinvoimala on realistisin enerigialähde mutta uraanin rikastaminen paikan päällä ei tapahdu ihan heti. Pitäähän rikastuslaitos ensin rakentaa ennen kun voidaan tuottaa ydinuraania.

Mars voi olla energiaomavarainen muutamassa vuodessa.

Taidat olla optimisti.

[P]

Mitä tulee lähtijöihin, niin mieluiten täysi kattaus kaikista roduista ja ikäluokista. Pidän mahdollisena sitä, että jotkut sopeutuvat matalaan painovoimaan ja kovempaan säteilyyn paremmin kuin toiset. Sitä ei saa selville muuten kuin menemällä tuonne. Avaruus kuuluu niille, jotka sitä rallia kestävät.

Niinpä. Ajatella, vaikka afrikansarvelaiset kestäisivät säteilyä parhaiten? Heissä olisi ihmiskunnan tulevaisuus?

[Aimo Räkä]

Kuuta pittää louhia sanoo Paul. https://www.space.com/21713-mining-moon-resources.html

[toumasho]

Ydinvoimaloita on monenlaisia ja nykyinen mönkijä käyttää sellaista. Eli Perseverancea liikuttaa lämmöstä suoraan sähköä kehittävä ydinpatteri, ydinvoimanlähteenä plutonium-238.

Teho on 100 W ( https://science.nasa.gov/resource/mars-rover-power/ ) eli kovinkaan paljon.

Eli ekoissa siirtokunnissa voi olla Pu-238 palikat voimanlähteinä, mutta paikallisesti tuotettu uraani ja mahdollisesti myös raskas vesi helpottavat todella yksinkertaisten vesikiertoisten reaktorien tekoa.

Jonkinlainen ydinvoimala on realistisin enerigialähde mutta uraanin rikastaminen paikan päällä ei tapahdu ihan heti. Pitäähän rikastuslaitos ensin rakentaa ennen kun voidaan tuottaa ydinuraania.

Mars voi olla energiaomavarainen muutamassa vuodessa.

Taidat olla optimisti.

En, vaan realisti, joka harrastuneisuuden kautta tietää ehkä hieman enemmän asioista. Esimerkiksi uraania ei tarvitse rikastaa, vaan ainoastaan jalostaa uraanioksidiksi ja sintrata pelleteiksi, että se saadaan toimimaan joko raskasvesi- tai grafiittihidasteisessa ydinreaktorissa. Reaktorin lämmönkierron välitysaineeksi sopii myöskin hiilidioksidi - siis se aine, jota Marsin ilmakehä on. On täysin varmaa, että ensimmäisiä siirtokuntia lämmittää nuo Pu-238 patterit tuottaen samalla sähköä, niitä vaan on enemmän. Ensimmäiset ydinreaktorit, joissa siis on uraani polttoaineena, viedään tietenkin täältä maasta tuonne perille.

Marssijärjestys on se, että ensin menee siirtokunnan infra paikalle ja kasaa robotein itsensä siihen muotoon, että se toimii. Vasta sitten saapuu ihmiset paikalle. Jokin tieteellinen lento voidaan toteuttaa kuulennon tapaisesti, mutta siirtokunnan pystytyksessä riskit kannattaa minimoida sillä, että tehdään ensin etänä sinne olosuhteet, joissa sitä majapaikkaa, lämpöä, vettä ja ruokaa varten on käyty tipauttamassa jutut paikoilleen, eikä niin, että "Oho, no ei se meidän asumismoduulin jarruraketti sitten toiminutkaan, mitäs nyt tehdään?".

Mitä tulee noihin "Ei ole realistista kaivostoimintaa, jos on laitteen katolla on pari neliötä aurinkopaneeleja".. tuota öööh, miten tämän nyt sanoisi: Kun katsos meillä on jo täyttä häkää sähköistyvä kaivostoiminta menossa tällä planeetalla. Ne dumpperit ja kaivurit toimivat jo sähköllä, eivätkä ne kulje roikan perässä kuin aniharvat. Akut ovat ratkaisu. Kuuhun ja Marsiin ei tietenkään roudata tuollaisia jumbo-kokoisia dumppereita, toiminta joudutaan skaalaamaan aluksi sille tasolle, mitä rakettien kyytiin mahtuu. Eli siellä voi olla tuhansia pikku robotti-kottikärryjä ja hyvin maltillisen kokoisia kaivureita ekassa kaivoksessa hommissa.

Eli meillä on voimalaitos Kuussa, olkoon vaikka 100 megawatin pienydinreaktori, josta menee muutaman sadan metrin mittainen voimalinja sille kaivostoiminnan alueelle. Siellä sitten aika-ajoin ladataan vehkeiden akut täyteen ja taas riittää voimaa. Kuvittelen mielessäni, että kuudesosa-painovoimassa tarvittavat voimat Kuu-perän kauhomiseen ja kuljetukseen ovat yksi kuudesosa, kiviaineksen murskaaminen on sitten toinen juttu. Ensisijainen kuun kaivannainen lienee kuitenkin vesi, eli riittää pelkkä kaivaminen ja murskaus, tämän jälkeen "vesimalmi" laitetaan uuniin ja laitetaan lämmöt päälle. Vesihöyry poistuu putkia pitkin ja tiivistyy, kas näin, homma hoidettu.

Noista aurinkovoimaloiden kestävyyksistä Kuun olosuhteissa ei varmaankaan saada muuten varmaa tietoa kuin siten, että niitä aletaan rakentamaan sinne. Ydinreaktorit ovat silleen helppoja, että ne voidaan upottaa kuuperään kaivettuun kuoppaan, lämmönvaihtimena toimivat kuun pintaan kairatut muutamasatametriset lämpökaivot ja tietenkin mahdolliset kuu-asumukset, jotka ottavat mieluusti ydinkaukolämmön käyttöönsä.

Ei tässä tosiaankaan ole sellaisia "ei ole vielä keksitty"-palikoita, vaan kaikki nimenomaan on keksitty. Nyt vaan pitää käydä rakentamassa, kokeilemassa ja oppimassa käytännön kautta, että miten jutut optimoidaan hyviksi noissa hyvin poikkeavissa olosuhteissa.

[toumasho]

Mitä tulee lähtijöihin, niin mieluiten täysi kattaus kaikista roduista ja ikäluokista. Pidän mahdollisena sitä, että jotkut sopeutuvat matalaan painovoimaan ja kovempaan säteilyyn paremmin kuin toiset. Sitä ei saa selville muuten kuin menemällä tuonne. Avaruus kuuluu niille, jotka sitä rallia kestävät.

Niinpä. Ajatella, vaikka afrikansarvelaiset kestäisivät säteilyä parhaiten? Heissä olisi ihmiskunnan tulevaisuus?

Jos jumala on olemassa ja hänellä on huumorintajua, niin asia on juurikin niin. On vaikea arvioida, onko heissä sitten ihmiskunnan tulevaisuus, jos tilanne on tuo. Itse veikkaan, että ihmisrotu "luonnollisena" loppuu aika pian ja meistä tulee geneettisesti manipuloitu laji, jonka sisällä on nanoteknologiaa ylläpitämässä elimistön hyvää kuntoa. On harmi, että Mars-planeetta on noin pieni. Jos se olisi maan kokoinen, niin sillä voisi olla paksu kaasukehä ja mahdollisesti elinkelpoiset olosuhteet. Toisaalta se voisi myös olla toinen Venus. Marsin hyvä puoli on sen pieni painovoima, sieltä pääsee helpommin kiertoradalle kuin Maa-planeetalta.

[toumasho]

Nyt, kun hetken asiaa funtsin, niin tulin siihen tulokseen, että sekä Kuu- että Mars-vesivarojen hyödyntämistä varten ei tarvitse perustaa kaivoksia lainkaan.

Se vesi itsessään on niin volatiilia tavaraa tuolla, että se saadaan paljon huokeammin talteen.

Riittää siis vain se, että porataan Kuu- tai Mars-perään vaikkapa joku 16 x 16 ruudukko muutaman kymmenen metrin syvyisiä reikiä. Reikiin laitetaan lämpövastukset ja aletaan lämmittämään ympäröivää kiviainesta. Vesi muuttaa olomuotoaan ensimmäisenä ja kun paine on joko olematon tai 1/100 maan ilmakehän paineesta, niin silloin vesi toimii itse dynamiittina ja purkautuu ulos sitä sitoneesta kiviaineksesta. Jos tuollaisen porareikä-kentän päälle on asetettu vaikkapa kuplahallin kaltainen rakennelma, niin se vesihöyry jää siihen jumiin, se tiivistyy heti rakennelman kattoon.

Eiköhän tämänkin joku ole jo keksinyt, tai keksii pian. Ei tuolla tosiaan veden suhteen liene ongelmia - kunhan sitä vaan on sitoutuneena johonkin siellä.

[ikuturso]

Riittää siis vain se, että porataan Kuu- tai Mars-perään vaikkapa joku 16 x 16 ruudukko muutaman kymmenen metrin syvyisiä reikiä. Reikiin laitetaan lämpövastukset ja aletaan lämmittämään ympäröivää kiviainesta. Vesi muuttaa olomuotoaan ensimmäisenä ja kun paine on joko olematon tai 1/100 maan ilmakehän paineesta, niin silloin vesi toimii itse dynamiittina ja purkautuu ulos sitä sitoneesta kiviaineksesta. Jos tuollaisen porareikä-kentän päälle on asetettu vaikkapa kuplahallin kaltainen rakennelma, niin se vesihöyry jää siihen jumiin, se tiivistyy heti rakennelman kattoon.

Eiköhän tämänkin joku ole jo keksinyt, tai keksii pian. Ei tuolla tosiaan veden suhteen liene ongelmia - kunhan sitä vaan on sitoutuneena johonkin siellä.

Keksit juuri autonomisesti rakentuvan iglun.

-i-

[toumasho]

Riittää siis vain se, että porataan Kuu- tai Mars-perään vaikkapa joku 16 x 16 ruudukko muutaman kymmenen metrin syvyisiä reikiä. Reikiin laitetaan lämpövastukset ja aletaan lämmittämään ympäröivää kiviainesta. Vesi muuttaa olomuotoaan ensimmäisenä ja kun paine on joko olematon tai 1/100 maan ilmakehän paineesta, niin silloin vesi toimii itse dynamiittina ja purkautuu ulos sitä sitoneesta kiviaineksesta. Jos tuollaisen porareikä-kentän päälle on asetettu vaikkapa kuplahallin kaltainen rakennelma, niin se vesihöyry jää siihen jumiin, se tiivistyy heti rakennelman kattoon.

Eiköhän tämänkin joku ole jo keksinyt, tai keksii pian. Ei tuolla tosiaan veden suhteen liene ongelmia - kunhan sitä vaan on sitoutuneena johonkin siellä.

Keksit juuri autonomisesti rakentuvan iglun.
-i-

.. mikä ei ole huono juttu. Jäätynyt vesi toimii hyvin säteilyeristeenä. Voi kuitenkin olla, että tuolleen härmistyessä muodostuneen jään rakenteelliset ominaisuudet eivät ole järin vahvat. Tosin, kun katselee, että minkälaisia jäänpaloja laukaistavien rakettien kyljistä irtoaa ja mitä ne saavat aikaan, niin joo, ei tuo leikin asia ole. Tuossa in-situ vaporization kaivamistekniikassa tietenkin vielä ratkaisematon mysteeri on se, että montako litraa per neliömetri saadaan vettä ulos tuolla metodilla.

Olihan tämä tietysti jo keksitty. Tätä tekniikkaa käytetään maaperän puhdistamiseen. Eli kun lämmöt nostetaan korkealle, niin veden lisäksi hiilivedyt muuttuvat levottomiksi ja haluavat siirtyä pois maan sisältä.

[Nikolas]

Vaadittavat tehot suuria kun louhitaan, siirretään ja murskataan kiveä.

Kuun olosuhteissa louhiminen on lähinnä hienojakoisen regoliitin keräämistä Kuun pinnalta, ja murskaamisen tarvetta ei ole. Kuormien siirtelyä helpottaa Kuun heikko gravitaatio, josta seuraa vähäisempi vierintävastus ja kevyempi mäennousuvastus.

Voidaan ajatella että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset ovat keräilleet helposti saatavan pölyn Kuun pinnalta, ja silloin ilmenee uutta tarvetta louhimiselle ja murskaamiselle.

Jostain satoja tuhansia tonneja kaapeliakin pitäisi saada ja ainoa paikka lienee maapallo.

Sähköverkon rakentaminen on monien muiden ohella yksi sellainen urakka, jota pitäisi harjoitella Kuussa ennen kuin sitä yritetään Marsissa.

Tarvittavat alkuaineet korkeajänniteavojohtojen rakentamiselle löytyvät kyllä Kuusta. Johtimet voisi valmistaa alumiinista ja kannatinvaijerit teräksestä tai titaanista.

Kuu on myös jatkuvan pommituksen alaisena kun kymmenet tuhannet meteoriitit iskee kuun pintaan vuosittain ( https://www.livescience.com/how-many-moon-meteorites ). Ilmakehän puuttuessa nämä tipahtavat pinnalle täydellä vauhdilla. Pinta-alaltaan suuri aurinkovoimala olisi todennäköisesti pysyvästi korjauksen tarpeessa kun se jatkuvalla syötöllä rei'ititetään avaruudesta lentävillä kivillä.

Nämähän ovat ennestään tunnettuja harmeja. Avaruusasemat ja satelliitit ovat kaiken aikaa alttiina mikrometeoreille.

[Totti]

harrastuneisuuden kautta tietää ehkä hieman enemmän asioista.

Asia selvä.

Mitä tulee noihin "Ei ole realistista kaivostoimintaa, jos on laitteen katolla on pari neliötä aurinkopaneeleja".. tuota öööh, miten tämän nyt sanoisi: Kun katsos meillä on jo täyttä häkää sähköistyvä kaivostoiminta menossa tällä planeetalla.

Puhe oli omilla aurinkopaneeleilla toimivilla kaivoslaitteilla. Ei piuhasta ladattavista dumppereista, jotka vaativat erillisen sähkövoimalan.

Ei tässä tosiaankaan ole sellaisia "ei ole vielä keksitty"-palikoita, vaan kaikki nimenomaan on keksitty. Nyt vaan pitää käydä rakentamassa

Eli helppoa kun heinän teko?!

Uskon kyllä, että olet innostunut tekniikasta ja tarjoat ratkaisuja kaikkeen, mutta käytäntö ei yleensä ole ihan niin että "kaikki on olemassa, tehdään vaan".

Hyvin usein maassa toimiva teknologia joudutaan soveltamaan uusiksi avaruuskäyttöön tai se ei toimi ollenkaan. Triviaali (ja yksinkertaistettu) esimerkki on ilmatäytteinen rengas, joka ei toimi avaruudessa. Esimerkkisi akkudumpperi pitäisi siis Marsissa käyttää jonkinlaisia kiinteitä pyöriä, joka nostaa sen ominaispainoa lisäten energiankulutusta, vaikeuttaa laitteen kuljettamista perille, kasvattaa sähkövoiman tuottotarvetta kohteessa jne.

Tällaisia ongelmaketjuja syntyy helposti kun pyritään avaruuten maateknologialla. Maateknologiaa ei siis välttämättä voida viedä avaruuteen sellaisenaan ikään kun hyllytavarana, vaan se joudutaan joko soveltamaan tai jopa korvaamaan kokonaan täysin uusilla ratkaisuilla.

Kuuhun lennettiin aikoinaan pikavierailulle, joka ei vaatinut kovinkaan paljon muuta kun kuljetusvälineen sekä elintoimintoja lyhyen ajan ylläpitävä kuukapseli ja haalari. Kun aletaan rakentelemaan pysyviä asumuiksia muille planeetoille, harrastamaan energiaintensiivistä kaivostoimintaa ja teollisuutta, problematiikka kasvaa eksponentiaalisesti ja joudutaan keksimään paljon uutta mitä ei vielä ole olemassa.

[Totti]

Kuun olosuhteissa louhiminen on lähinnä hienojakoisen regoliitin keräämistä Kuun pinnalta, ja murskaamisen tarvetta ei ole.

Nojoo, jos tarkoitus on vain lakaista kuun pintaa niin toki siihen tarvitaan vähemmän energiaa. Itse ajattelin kaivostoiminnan tarkoittavan kaivostoimintaa eikä vain pölyn keräämistä.

Jos tarkoitus on rakentaa jotain olennaista pelkästä pölystä, niin siihen ei taida yksi ihmiselämä riittää.

Jostain satoja tuhansia tonneja kaapeliakin pitäisi saada ja ainoa paikka lienee maapallo.

...

Tarvittavat alkuaineet korkeajänniteavojohtojen rakentamiselle löytyvät kyllä Kuusta. Johtimet voisi valmistaa alumiinista ja kannatinvaijerit teräksestä tai titaanista.

Tässä taitaa nyt olla jonkinlainen muna-kana-ongelma. Mistä saadaan energia sähköjohtojen valmistukseen jos sähkö tulee sähköjohtojen varassa toimivasta aurinkopaneeliverkostosta?

Olettaen, että tyydytään tasavirtaan ehdottamallesi ekvatoriaaliselle sähköverkolle, kokonaispituudeksi tulee 20 000 km (käytännössä paljon enemmän koska reitti ei olisi suora). Kilometri 5 cm paksua alumiinipiuhaa painaa yli 5 tonnia. Alumiinia menisi siis 100 000 tonnia. Kuussa alumiiniia löytyy noin 10% pitoisuuksissa (kalkkimaasälvässä) eli tavaraa pitää kerää noin miljoona tonnia. Epäilen että kuun pintaa lakaisemalla ei tällaista määrä ihan heti kerätä.

Kuu on myös jatkuvan pommituksen alaisena

Nämähän ovat ennestään tunnettuja harmeja. Avaruusasemat ja satelliitit ovat kaiken aikaa alttiina mikrometeoreille.

Pinta-ala ratkaisee.

Aurinkovoimala on aina väistmättä suuri, jolloin meteoriitteja sieppaava pinta-ala on myös suuri. Jos aurinkovoimaa pitäisi rakentaa teolliseen käyttöön, päädytään helposti tilanteeseen, jossa osa voimalasta on jatkuvasti rikki kun se sieppaa meteoriitteja taivaalta.

[Nikolas]

Edellä tuli spekuloitua Kuun mineraalivarojen käyttämisestä. Elon Muskilla on ilmiselvästi eri suunnitelmat. Jos hän onnistuu tekemään avaruusaluksillaan kiertoradalle nostamisesta riittävän halpaa, ja siinä hän onkin edistynyt hyvin, sitten Kuun mineraalien hyödyntämisen vaiva alkaa näyttää tarpeettomalta. Avaruusasemat voidaan rakentaa Maan kiertoradalle suoraan, nostamalla Maassa valmistetut osat kiertoradalle, ja sitten yhdistämällä osat kiertoradalla. Kuun hyödyntäminen ei ole missään roolissa siinä. Kiertoradalle nostamisen alennettu hinta perustuu avaruusalusten uudelleenkäytettävyyteen. Avaruussukkula oli ensimmäinen yritys tähän suuntaan. SpaceX alukset kehitetään samaan tapaan uudelleenkäytettäviksi kuin suihkuliikennelentokoneet, jotka tankataan lentokentällä ennen seuraavaa lentoa. Silloin käyttökustannuksissa polttoainekustannusten osuus hallitsee.

[Lasse]

Matkassa Marsiin on varmasti järkeä. Jos jäsen artti palaa forumille, niin hän varmasti painottaisi, että siinä olisi järkeä etenkin etappina jatkomatkalle asteroidivyöhykkeelle. @Artti

Näitä ideoita on aika paljon pyöritelty, kautta aikojen. Jonkun sortin avaruusasemia Lagrange -pisteisiin Maan lähelle, Kuuasema, onhan noita.

Muistaakseni aloitettaessa Mars -operaatiot kannattaisi ensimmäinen asema sinne rakentaa Phobokseen, eikä Marsin tantereelle. Samoin varmasti kandeis heti aloittaa myös Mars-Cyclereitten rakentelu, jotta saataisiin säännöllinen liikenne järkevästi käyntiin...

https://en.wikipedia.org/wiki/Mars_cycler

[Jack]

Avaruuden valloitus ja oli nopeaa sen jälkeen, kun V2 raketit olivat osoittaneet, että se on mahdollista.

V2-raketti saavutti 176 kilometrin korkeuden vuonna 1944 tehdyssä kokeessa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun avaruuden raja ylitettiin. Kolmetoista vuotta myöhemmin venäläiset lähettivät maan kiertoradalle ensimmäisen satelliitin. Ja tästä vaatimattomasta alusta ei kulunut edes kahtatoista vuotta, kun ensimmäiset ihmiset kävelivät kuun pinnalla.

Myös lentoliikenteessä tapahtui huimaa kehitystä. Samana vuonna jolloin kuu "valloitettiin", ääntä nopeampi Concorde matkustajakone sekä Boeing 747 "Jumbo jet" tekivät koelentojaan. Lehdissä esiteltiin suunnitelmia tulevista rakettilentokoneista, joilla pääsisi hetkessä mihin tahansa maapallolla.

Minulla on kirjahyllyssäni vuonna 1969 ilmestynyt kirja, joka kertoo ensimmäisestä kuulennosta. Kirjan loppuosassa kaavaillaan tulevaa kehitystä ja ennakoidaan ihmisten pääsevän Marsiin 1980-luvun aikana.

Katsoin vuonna 1968 valmistuneen Avaruusseikkailu 2001 elokuvan keväällä 1971. Pidin siinä esitettyjä tulevaisuuden kuvauksia täysin realistisina ennustuksina sitä, millaista avaruusmatkailu voisi olla 30 vuotta myöhemmin eli vuonna 2001. Olihan sitä edeltävinä kolmenakymmenenä vuonna siirrytty potkurilentokoneiden aikakaudelta suihkumatkustajakoneisiin ja avaruuslentoihin. Ja siinä sivussa oli otettu käyttöön ydinvoima ja kehitetty transistori ja tehty vaikka mitä. Ajattelin, kuten moni muukin, että jos sama vauhti jatkuu, totta kai Marsiinkin pian lennetään.

Se, mihin suuntaan avaruusmatkailun tulevaisuus lähti menemään, oli suuri pettymys 1960-luvun kehitysoptimismin kokeneille. Ei tullutkaan Marsin lentoja, ja kuulennotkin lopetettiin. Kyse oli tietenkin siitä, mihin rahaa käytettiin, ja kenellä sitä oli. Tätä puolta asiasta ei tavallinen Tekniikan Maailman lukija ehkä tullut ajatelleeksi.

Niin, että onko sinne Marsiin menossa järkeä vai ei?

Siinä mielessä voi olla järkeä, että ihmiset ovat kilpailleet kautta aikojen siitä, kuka löytää mitäkin, ja kuka keksii mitäkin, ja kuka on ensimmäisenä missäkin. Mars on tässä ketjussa luonnollinen etappi.

Ei kaikkia asioita kannata ajatella pelkästään talouden kannalta, tai elämä on aika tylsää. Marsissa käyminen olisi ihmiskunnan globaalia itsetuntoa kohottava teko ja todiste siitä, että ihmiset pystyvät tällaiseenkin asiaan. Kannatan siis sinne menoa emotionaalisilla perusteilla, järjestä en niin tiedä.

[Nikolas]

Niin, että onko sinne Marsiin menossa järkeä vai ei?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, nimittäin siinä mielessä että siitä saa hyvän syyn vastata.

Hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla.

–Tuomari Nurmio: Hän on täällä tänään

Hyvä kysymys kirvoittaa kaksi kysymystä:

• Jos ei meidän aikanamme niin milloinkas sitten?
  
  Asiahan on kumminkin niin että jääräpäinen sitoutuminen tähän kotiplaneettaamme tarkoittaisi lopulta ihmiskunnan varmaa tuhoutumista – ei meidän aikanamme mutta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa viimeistään. Ihmiskunta voi hankkia jatkoaikaa levittäytymällä muualle. Vielä kaukaisemman tulevaisuuden kysymykset jäävät ratkaistaviksi niille kaukaisen tulevaisuuden ihmisille joita kysymykset koskettavat.
  
  
• Jos ei Marsiin niin minnekäs sitten?
  
  Kuu on lähellä mutta pieni. Venus ja Merkurius ovat täysin poissuljettuja tapauksia. Jupiterin ja sitä etäisempien planeettojen suuret kuut ovat hämäriä ja tosi kylmiä paikkoja. Lisäksi ne ovat pienempiä kuin Mars. Näistä kaikista vaihtoehdoista Mars näyttää lähimmäksi kelvolliselta.

Voidaan olettaa että jos Marsin siirtokunta jollain tapaa menestyy, samalla saavat lisää vauhtia muunkinlaiset siirtokunnat. Varmasti Marsin siirtokunnan selviytymisessä on niin paljon haasteita että niiden ratkaiseminen helpottaa suuresti muidenkin siirtokuntien perustamista.

[F1nka]

Venuksella itse asiassa on monta hyvää ominaisuutta: gravitaatio on 90% maan vetovoimasta, lämpöä ja sätelyenergiaa riittää ja ilmakehässä riittää painetta. Ongelmia ovat erittäin suuri paine ja lämpötila Venuksen pinnalla ja hapot ilmakehässä. Kuitenkin muutaman kilometrin korkeudessa Venuksen ilmakehässä on alue, jossa sekä paine että lämpötila on ihmiselämälle suotuisia. Liikkuminen "pilvissä" vaatisi siis vain hyvin kevyen suojautumisen ja happimaskin.

[Nikolas]

Liikkuminen "pilvissä" vaatisi siis vain hyvin kevyen suojautumisen ja happimaskin.

Sieltä ei sitten parane pudota. Mitä ilmalaivatekniikkaa siellä sitten käytettäisiinkään, sen täytyisi olla ennennäkemättömän varmaa tekniikkaa. Jos Maan ilmakehässä ilmalaivalla tulee jokin pakottava syy tehdä pakkolasku, sitten se tekee pakkolaskun. Tämä vaihtoehto ei oikein toimi Venuksessa.

[Muhmutti]

Mä lähtisin alottamaan nämä projektit siten kuin Star Warsissa eli lennetään hyperavaruudessa valonnopeudella, niin matka on nopeasti tehty. Jos se onnistui kauan aikaa sitten kaukaisessa galaksissa, niin ei ole olemassa mitään syytä, miksi se ei nyt onnistuisi. Vielä parempi olisi tietysti teleporttaaminen paikasta toiseen, mutta se on vielä melko hankalaa. Teoriassa toimii, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut. Ja sitte kun sinne Marsiin päästään, niin fuusiovoimala pystyyn ja energiaa riittää loputtomasti.

[Lalli IsoTalo]

Niin, että onko sinne Marsiin menossa järkeä vai ei?

Olen tulkinnut asian siten, että idea olisi se, että jos vedenpaisumus, killerimeteori tms. taas tulee, niin testataan etukäteen, notta saisiko ihmiskunnan siemenet evakkoon toisaalle. 

Onko ihmiskunta evakuonnin arvoinen? Jos on, tämäkö on se tapa? Jos on, kuka lähtee, kuka jää?

[Caucasian]

Niin, että onko sinne Marsiin menossa järkeä vai ei?

Olen tulkinnut asian siten, että idea olisi se, että jos vedenpaisumus, killerimeteori tms. taas tulee, niin testataan etukäteen, notta saisiko ihmiskunnan siemenet evakkoon toisaalle. 

Onko ihmiskunta evakuonnin arvoinen? Jos on, tämäkö on se tapa? Jos on, kuka lähtee, kuka jää?

No mitä mieltä itse olet, onko?
Joka tapauksessa mielipiteelläsi ei ole merkitystä. Jos keinot evakuointiin on olemassa, niin monien mielestä ihmiskunta on plan B:n arvoinen ja se toteutetaan jos suinkin mahdollista.
Ne lähtee keillä keinot ja kyky lähteä.
Jos ihmiskunnan parasta ajatellaan, niin geneettisesti terveitä ja älykkäitä (eli juutalaisiakin olisi joukossa)
Teknologia olisi niin pitkällä, että eiköhän alkioita, munasoluja, siittiöitä saisi paljon matkaan. Myös kasveja (ruoka) ja eläimiä ja eliöitä tietenkin tarvisi. Nooan Arkki käytännössä.
Ja minä tietenkin kuuluisin lähtijöihin. 
Lopuksi vielä, että joku monisata metrinen  murikka osuu maahan 1,2%:n todennäköisyydellä 22.12.2032.

[toumasho]

Kuuhun ja Marsiin meneminen on pakollinen rasti läntiselle sivilisaatiolle, haluttiin tai ei. Jos ei haluta - eikä sinne mennä - niin aurinkokuntamme taivaankappaleilla liehuu joko punalippu, kärrynpyörä tai islamin lippu. Kyllä nuo heikommin kehittyneet valtiot saavat pakkansa kasaan muutaman kymmenen-sadan vuoden aikajänteellä. Ja siinä vaiheessa, jos parhaat apajat esimerkiksi Kuusta on viety, niin sinne ei enää ole länkkäreillä asiaa - siis muuten kuin maksavina turisteina tai asiakkaina. Kyllä sieltä tullaan kertomaan, että "Btw. nämä on meitä kuita ja marseja, painukaas vittuun täältä!".

Kuu, mikäli sieltä löytyy ennustetut määrät, eli miljoonia tonneja vettä, on äärimmäisen tärkeä. Siellä voidaan valmistaa nestemäistä vetyä hyvin huokeasti, samoin happea. Hapen käyttävät siirtokunnat, osan vedystä myös, mutta vedyn ja hapen pääasiallinen käyttö on silloin Mars-avaruuslaivojen tankkaus. Eli sitä nestemäistä vetyä saadaan sen Maa(Kuu)-Mars väliä edestakaisin suhaavalle avaruusalukselle Kuusta huomattavasti halvemmalla kuin viemällä sitä kiertoradalle täältä Maa-planeetan painovoimakaivon pohjalta.

Ydinreaktori-rakettimoottori voi kestää kauemmin käyttöä kuin ydinsukellusveneen reaktori. Se on käynnissä n. vartin verran per pääty, lopun ajan se on kylmänä. Ydinpolttoaineen kulutus on aivan minimaalinen. Ne luultavasti ovat sellaisia laitteita, että se ydinpolttoaineen sisältävä reaktoriydin vaihdetaan tietyn käyttötuntimäärän jälkeen uuteen pakettiin, koska turbopumput ja metallit kuluvat ja menettävät ominaisuuksiaan nopeammin, kuin se korkealle rikastettu uraani kuluu pois.

Tässä ei siis ole mitään järkeä, ei hiventäkään sellaisesta, yrittää tehdä vain kertarykäisyä malliin ensimmäinen kuumatka ja muutamat reissut sen jälkeen, vaan jatkuvuuden avaruustalous, jossa nuo alukset seilaavat avaruuden merta täysin rutiinilla vuodesta toiseen. Sekä Kuuhun että Marsiin on jatkuva "rollbahn" käynnissä, sinne kipataan uutta tavaraa ja tuodaan ehkä jotain myös takaisin.

Pienen ja olemattoman painovoiman 3D-tulostus, lääkkeiden luonti ja tuotanto, mikropiirien ja nanoteknologisten asioiden valmistus, siinä nyt aluksi sellaisia, joissa voidaan melko nopeasti käynnistää hyvin kilpailukykyistä teollisuutta avaruuteen, mikäli siellä on kuljetusjärjestelmät yhtä arkisia kuin nykyään laivat meidän valtamerillä. Ei nuo vaadi mitään yliluonnollisia ponnistuksia.

Maapallon lähiavaruuden siivoaminen romusta tulee olemaan myös bisnes tulevaisuudessa, sinne ei voida jättää kilometrejä sekunnissa liikkuvaa romua ajelehtimaan, tai muuten avaruuden käyttö muuttuu vaikeaksi, ehkä jopa mahdottomaksi joksikin aikaa.

Kyllä tuolla on siis sekä poliittinen, teollinen ja muutenkin monisyinen avaruus odottamassa ottajiaan ja parempi olisi, että ne ottajat edustavat demokratiaa, eivätkä diktatuureja tai meille täysin vieraita toimintamalleja ja kulttuureja.

Jäsen @Totti täällä on huolissaan aurinkokennojen kestävyydestä avaruudessa - no niitä on niin kansainvälisellä avaruusasemalla kuin tuhansissa satelliiteissa ollut jo vuosikymmenten ajan, eikä mikrometeoriittien "pommitus" ole niitä rikkonut kuin äärimmäisen harvoin. Nämä ovat niitä asioita, että se haaste ei ole huoltoa ja ylläpitoa kummoisempi juttu. Jos paneeli, tai sen osa menee rikki, niin ensin vikakohta kierretään paneelissa ja tietyn prosenttimäärän ylityttyä paneeli vaihdetaan uuteen. Ei tässä ole mitään salaperäistä estettä, joka ei antaisi toimia kuvatulla tavalla. Osaamme myös valmistaa joustavia ilmattomia pyöriä, joten sekin huoli on jo ollut aikaa sitten "taputeltu".

Toistan itseäni: Avaruus on vain uusi iso työmaa ja kun vain aloitetaan asioiden tekeminen, niin toimivimmat metodit löytyvät, joiden pohjalta kehitys kulkee eteenpäin.