Britannian hallituksen ministerit eroavat joukoittain

[Econ101]

^On aika turha vertailla suhteellisia ääniosuuksia kahdessa maassa, joissa vaalitavat ovat erit. Jos Britanniassa olisi Ranskan systeemi, luvut olisivat erit kuin nyt saadut. Jos taas Ranskassa olisi brittisysteemi, niin olisi erittäin epätodennäköistä, että RN olisi saanut sen kannatuksen, jonka se nyt sai ensimmäisellä kierroksella. Pikemminkin niin, että Ranskan toinen kierros on proxy sille, mitä RN saisi brittiläisellä vaalitavalla.

Vai mitä haluat sanoa?

Että näillä luvuilla päinvastaisilla systeemeillä tilanne olisi päinvastainen.

Ok, mutta niin kuin tuossa yllä totesin, eri vaalitapa tuottaa eri tulokset, kaiken muun kuin vaalitavan pysyessä ennallaan. RN:n tulos brittitavalla olisi ollut toinen kuin sen nyt ensimmäisellä kierroksella saama. 

Erilaisilla ajatuksilla tietysti voi leikitellä.

[-PPT-]

Ei tuossa vaalijärjestelmässä se haittaakaan että suurin puolue saa suhteettoman suuren määrän paikkoja suhteessa ääniosuuteensa. Systeemi on suosinut kumpaakin suurimmista puolueista.

Sen sijaan tuo että 14% antaa 4 paikkaa kun taas 12% antaa 71 paikkaa on käsittämätöntä kun puhutaan keskisuurista puolueista.

Ylipäätään, eikös LibDemien uskottavuus kolmantena vaihtoehtona tuhoutunut kun he lähtivät tukemaan Cameronin hallitusta kun v2010 oli ns hung parliament?

[Econ101]

Ei tuossa vaalijärjestelmässä se haittaakaan että suurin puolue saa suhteettoman suuren määrän paikkoja suhteessa ääniosuuteensa. Systeemi on suosinut kumpaakin suurimmista puolueista.

Näinhän se on. Tällä tavalla on saatu hallituksia, joilla on vahva tuki parlamentissa. Suhteellinen vaalitapa tuo kansan tahdon paremmin esille kuin enemmistövaalitapa, mutta äärimmillinen vietynä suhteelinen vaalitapa tuottaa monasti parlamentin, jossa on lukematon määrä puolueita ja hallitusvalta näin ollen monasti aika heikko.

Karmivimpia esimerkkejä tästä kai on Weimarin tasavallan kuviot, jolloin hallitusvalta oli heikko juuri tuon vuoksi. Tämä oli katastrofiyhtälö. Kun maata vaivasivat ankarat ajat - ennen näkemätön inflaatio ja työttömyys - olisi tarvittu todella toimintakykyistä hallitusta hoitamaan asioita.

Sen sijaan tuo että 14% antaa 4 paikkaa kun taas 12% antaa 71 paikkaa on käsittämätöntä kun puhutaan keskisuurista puolueista.

Onhan tuo brittisysteemi vähintään hieman kyseenalainen, nyt kun maassa ei enää vallitse selkeä kaksipuoluejärjestelmä, vaan äänestäjäkunnan poliittiset mieltymykset tuottavat äänestyspäätöksiä, jossa äänet menevät useammalle puolueelle.

On ymmärrettävää toimintakykyisen hallitusvallan kannalta, ettei täysi suhteellisuus toteudu. Näin parlamentin pirstaleisuus vältetään. Toisaalta brittisysteemi tuottaa monipuoluekuviossa älyttömiä tuloksia.

Saksassa on onnistuttu aika hyvin yhdistämään suhteellisuus ja vahva hallitusvalta. Paikat jaetaan suhteellisella vaalitavalla mutta vain niiden kesken, jotka ovat saaneet viisi prosenttia tai enemmän annetuista äänistä.

[Pallopääkissa]

Ääriesimerkki suhteellisesta vaalitavasta on Alankomaiden parlamentti, jossa kaikki 150 alahuoneen jäsentä valitaan maanlaajuisesti. Koko maa on yksi 150 edustajan vaalpiiri. Alahuoneen vaalissa käytetään D'Hondtin menetelmää. Alankomaissa on hankalaa saada aikaan enemmistöhallitusta kun parlamentissa on yli kymmenen puoluetta.

Britannian voisi jakaa 30-60 edustajan vaalipiireihin, jolloin sekä suhteellisuus että alueellinen edustus toteutuisivat. Jos jaossa on 650 paikkaa kuten nyt, tällöin saa muodostettua monta vaalpiiiriä vaikka niissä olisi 30-60 edustajaa. Skotlanti, Wales, ja Pohjois-Irlanti pitäisi kai pitää jättää jakamatta useampaan vaalipiirin kun niistä ei montaa edustajaa valita.

[Caucasian]

^sinänsä turhaa spekulointia, koska systeemiä ei muuteta.

[Econ101]

...systeemiä ei muuteta.

Todennäköisesti näin.

Tämä tappaa versovat puoluekuviot pois. Näin kävi Faragen edelliselle projektille UKIPille, joka ei tainnut saada missään vaiheessa yhtään edustajaa parlamenttiin, vaikka ääniosuudet parhaimmillaan pyörivät kymmenen pinnan paremmalla puolella.

Samaa kohtaloa veikkaan Reformille. Seuraavissa vaaleissa Reformin äänet menevät toryille, jotta katastrofi-labourin pois potkiminen voidaan varmistaa.

[-PPT-]

Rishi Sunak eroaa konservatiivien johtajan paikalta ja uusi johtaja on virallinen oppositiojohtaja mutta ihmisten mielissä todellinen oppositiojohtaja on Farage.

[Roope]

Vieraskynä: Starmerin malli kiinnostaa muuallakin kuin Britanniassa

[...]

LABOURIN on myös reagoitava maahanmuuton herättämiin huoliin, joista kertoo maahanmuuttovastainen Reform UK -puolueen suuri valtakunnallinen ääniosuus.

Kuten muuallakin Euroopassa, Britanniassa oikeistolla on painetta muuttua entistä oikeistolaisemmaksi, ja niin labourin päättäjien kuin muidenkin lähellä poliittista keskustaa olevien poliitikkojen pitää varautua siihen.

Maahanmuuttoa koskevien huolten sivuuttaminen ei ole voittava strategia. Labourin on otettava maahan pakolaisia humanitaarisin perustein, mutta puolueen on myös luvattava maahanmuuttoon ylipäätään läpinäkyvyyttä ja tarkempaa valvontaa.

Oikean maahanmuuttolinjan ja sitä koskevan viestintästrategian löytäminen on yksi Britannian uuden hallituksen suurimmista haasteista. Toisaalta sekä ihmisoikeusjuristina että syyttäjänä toimineella Starmerilla on taustansa vuoksi hyvä mahdollisuudet onnistua tehtävässä, jossa muut ovat epäonnistuneet.

Daron Acemoglu on taloustieteen professori Massachusetts Institute of Technology -korkeakoulussa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja.

Helsingin Sanomat 16.7.2024

Melkoinen asiantuntija.

Neuvoo, että uuden pääministerin ei pidä hilllitä haittamaahanmuuttoa, josta britit ovat huolissaan, vaan vain heilutella käsiä sen verran uskottavasti, että hänen luullaan tekevän jotain asialle, vaikka ei mitään oikeasti teekään. Kuulostaa tutulta.