Oliko puna-armeija vapauttaja vai miehittäjä?

[Jouko Piho]

Jouko Pihon selostus ja arvio Venäjän uudesta historian tulkinnasta.

Katsoin juuri äsken TV1:n Ulkolinjan ohjelman "Toinen maailmansota jatkuu". Ohjelmatiedoissa kysyttiin: "Oliko puna-armeija vapauttaja vai miehittäjä?"

Ohjelma toi runsaasti ja monipuolisesti esille erilaisia vastauksia tuohon kysymykseen. Jakolinja oli kuitenkin selvä. Venäläisten mielestä puna-armeija oli vapauttaja, koska se voitti natsi-Saksan ja toi natsien orjuuttamille kansoille vapauden. Ukrainalaisten ja virolaisten mielestä puna-armeija ja sen myötä Neuvostoliitto oli miehittäjä, koska venäläiset eivät lähteneet natseista saadun voiton jälkeen kotiinsa, vaan alkoivat pystyttää Itä-Eurooppaan kommunistista ja Neuvostoliitolle alamaista satelliittimaiden järjestelmää pakkokeinon ja sotilaallisia uhkauksia käyttäen.

Totuus, jota harvoin tuodaan esille, on näiden kahden vastakkaisen näkemyksen yhdistelmä. Puna-armeija oli sekä vapauttaja että miehittäjä. Kaikki kunnia puna-armeijalle ja sen suuria uhreja vaatineelle sodalle natsi-Saksaa vastaan. Mutta historia ei lopu siihen, vaan valitettavasti sen jälkeen alkoi vuosikymmeniä kestänyt ideologinen pakkovalta ja ateistiseen kommunismiin sekä Neuvostoliiton ylivaltaan pakottaminen, vaikka Itä-Euroopan maiden kansat eivät sitä olisikaan halunneet, mutta kommunismi jyrättiin väkivalloin ja valheellisin näennäisvaalein läpi, mitä myöhemmässä propagandassa, jota vielä nykyäänkin toistetaan, väitettiin muka kansan vapaaksi ja tosiasialliseksi tahdoksi.

Gorbatshovin aikaan alkoi muutos ja vihdoinkin v. 1989 Neuvostoliitto myönsi, että sen aikaisemmin kiistämä Molotov-Ribbentropin salainen asiakirja on kuin onkin ollut olemassa. Samalla tuo salainen asiakirja, jossa mm. Baltian maat ja Suomi luovutettiin Neuvostoliiton etupiiriin, tuomittiin Neuvostoliiton korkeimpien hallintoelinten toimesta.

Jeltsinin aikana sama linja jatkui. Jeltsin ei sallinut, että Stalinista puhutaan mitään hyvää, koska myös Jeltsinin sukulaisia oli kuollut Stalinin puhdistuksissa.

Putinin ja Medvedevin aikana tilanne on täysin muuttunut viimeisten parin vuoden aikana. Nyt Stalinia esitellään taas yleisesti ja koulukirjoissa hyvänä miehenä, jonka ansioita tuodaan esille, ja jonka vainot kyllä myönnetään, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että Stalinilla ei ollut muita vaihtoehtoja ja että Stalin teki miljoonien kuolemaan johtaneet puhdistuspäätöksensä Neuvostoliiton edun vuoksi.

Siis aika paksua. Mutta näin pitkälle on jo menty. Nykyinen venäläinen historian tulkinta ei lähesty historiaa objektiivisesta vaan täysin subjektiivisesta näkökulmasta. Tällöin ei ole tärkeintä se, mitä on oikeasti tapahtunut. Oleellisinta on se, miten nykyinen historian tulkinta auttaa Venäjää sen suuruuden tavoittelussa. Historiaa taivutellaan sen takia nykypolitiikan työvälineeksi. Tällöin pyritään tuomaan esille vain mahdollisimman positiivisia asioita ja ikävistä seikoista vaietaan tai ne selitetään uskomattomalla verbaaliakrobatialla hyviksi asioiksi.

Yksi sanallisen hiustenhalkomisen esimerkki oli se, kun eräs venäläinen tutkija, Aleksandr Djukov, sanoi, että esim. Baltian maita ei miehitetty, vaan kyseessä oli anneksio eli Neuvostoliittoon liittäminen silloisen Saksan taholta uhkaavan vaaran takia. OK, vaikka sellainen anneksiokaan ei ole oikein, niin kysyn vain, miksi anneksio ei loppunut sen jälkeen, kun Saksan uhkaa ei enää ollut sen hävittyä Toisen maailmansodan, vaan Neuvostoliitto liitti Baltian maat lopullisesti itseensä ja pystytti maihin oman ideologisen pakkojärjestelmänsä vastoin maiden asukkaiden enemmistön tahtoa. Vaaleihin ei voi vedota, koska ne pidettiin kiväärinpiippujen ja tankkien uhan alla siten, että vastaehdokkaat eliminoitiin erilaisin tempuin ja väkivallan teoin pois vaaleista, jotta tuloksesta saatiin näennäisesti enemmistön kanta. Baltian maiden vaalit olivat kaikkien farssimaisten pelleilyvaalien äiti ja isä. Mutta vielä nykyäänkin monet venäläiset uskovat, että baltit liittyivät vapaehtoisesti ja riemusta kiljuen Neuvostoliiton kansojen onnelliseen perheeseen ja olivat onnesta haljeta, kun pääsivät Isä Aurinkoisen helmaan.

Kun venäläiset on näin täydellisesti aivopesty, niin ei ole mikään ihme, että he kokevat läntisen kertomuksen siitä, mitä todella tapahtui, historian vääristelynä. Toki Venäjällä on ihmisiä, jotka ymmärtävät asioiden oikean laidan, joten en tietenkään väitä, että kaikki venäläiset ajattelevat siten kuin olen tässä kuvannut. Mutta liian moni ajattelee niin, kun ottaa huomioon, että viime sodan loppumisesta on jo 64 vuotta.

Kaiken surkeuden huippu on kuitenkin se, että Venäjän duumassa on valmisteilla laki, joka hyväksytyksi tullessaan kriminalisoisi eli tekisi rikokseksi kaikki Kremlin kannasta poikkeavat historian käsitykset. Sellainen laki olisi jo täysin absurdi. Saa nähdä, meneekö se läpi.

Minä en voi lopultakaan käsittää, mistä tällainen venäläisten historian vääntäminen ja totuuden torjuminen oikein johtuu. Miksi venäläiset eivät voi mitenkään kohdata totuutta lähihistoriastaan? Miksi kaiken pahan ruumiillistumaksi leimataan vain Hitler, kun Stalin oli monin verroin Hitleriä pahempi pyöveli? Miksi vain natsismi tuomitaan pahaksi aatteeksi, kun kommunismin nimissä on tapettu moninkertainen määrä ihmisiä? Sitä paitsi natsismi kesti vain 12 vuotta, kun kommunismia jouduttiin kärsimään 70 vuotta.

Sekä Hitler että Stalin olivat pahoja miehiä, jotka kumpikin tekivät omalle maalleen myös hyviä asioita.
Sekä natsismi että kommunismi olivat paljon pahaa aiheuttaneita aatteita, mutta kummankin nimissä tehtiin myös hyviä asioita.

Venäläinen näkemys, että vain Hitler ja natsismi olivat pahoja ja Stalin ja venäläinen kommunismi olivat hyviä kansojen vapauttajia on täysin kestämätön ja historiallisesti väärä.
Kun nyt Neuvostoliiton pakkovallasta vapautuneet kansat haluavat tuoda esille historian totuutta myös Stalinin hirmuteoista ja Neuvostoliiton sortotoimista Itä-Euroopassa, niin Venäjällä sanotaan, että nämä kansat haluavat kirjoittaa historiaa uudelleen. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että historiassa vaietuista asioista on vihdoinkin voitava kertoa jo ääneen.
Venäjällä väitetään myös, että baltit ja muut vapaiksi päässeet kansat haluavat väärentää historiaa. Siitäkään ei ole kysymys.

Venäjä itse väärentää historiaa, on tehnyt sitä kaiken aikaa, välillä hiukan parannusta tehden, mutta jatkaen nyt täydellä voimalla historian väärentämistä käyttäen vääristeltyä historiaa venäläisen kansallistunnon ja uuden Venäjän suuruuden pönkittämiseksi.

Tällainen valheelle perustuva nationalismi on väärin ja vaarallista. Sellainen uho voi johtaa sotaan - ja tulee vielä johtamaankin.
Mutta historian tietoiselle ja propagandistiselle vääristämiselle tulee myös loppu. Uhoa seuraa tuho. Mikään valhe ei kestä ikuisesti.

Jouko Piho

[P]

Olenko realisti vai paskanpuhuja?

[JPU]

Mutta liian moni ajattelee niin, kun ottaa huomioon, että viime sodan loppumisesta on jo 64 vuotta.

Sota päättyi 18 vuotta sitten. Sen häviämisestä seurannut trauma elää yhä. Suomessakin.

[Jouko Piho]

Mutta liian moni ajattelee niin, kun ottaa huomioon, että viime sodan loppumisesta on jo 64 vuotta.

Sota päättyi 18 vuotta sitten. Sen häviämisestä seurannut trauma elää yhä. Suomessakin.

Niin, kylmä sota päättyi 18 vuotta sitten. Minä viittasin Toisen maailmansodan kuuman osuuden loppumiseen 64 vuotta sitten.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Olenko realisti vai paskanpuhuja?

Ehkä sinä olet sekä realisti että paskanpuhuja. Olen huomannut, että useimmissa asioissa sekä-että on totuudellisempi vaihtoehto kuin joko-tai.
Venäjä on valinnut olla yksipuolisella joko-tai -linjalla, mikä on surullista. Eli venäläiset ovat valinneet vain yhden totuuden. Jo se, että jossakin tilanteessa voisi oikeasti olla kaksi eri näkemystä yhtä aikaa totta, on heille ylivoimaista käsittää. Sitä on joko roisto tai sankari. Se, että Venäjä oli Toisessa maailmansodassa sekä sankari että myös roisto, menee monen venäläisen käsityskyvyn yli.

Jouko Piho

[Jack]

Totuus, jota harvoin tuodaan esille, on näiden kahden vastakkaisen näkemyksen yhdistelmä. Puna-armeija oli sekä vapauttaja että miehittäjä.

Tuhannet virolaiset eivät halunneet jäädä vuonna 1944 katselemaan, kuinka neuvostojoukot vapauttavat Viron. Ihmisiä pakeni veneillä Ruotsiin, ja jotkut lähtivät jopa sakasalaisten orjuuttajiensa mukaan mieluummin kuin jäivät venäläisten vapauttamiksi.

Jos Saksa olisi ensimmäisenä miehittänyt Viron ja alistanut sen kansan, ja jos Neuvostoliitto olisi sen jälkeen hyökännyt saksalaisia joukkoja vastaan ja karkottanut ne Virosta, hyökkäystä olisi ehkä voitu pitää Viron vapautuksena ainakin siihen asti, kunnes olisi käynyt ilmi, että kyseessä onkin maan lopulliseksi tarkoitettu miehitys. Koska kuitenkin Neuvostoliitto oli ensimmäinen, joka aloitti aggressiot Viroa kohtaan, miehitti maan ja lakkautti sen itsenäisyyden, sen tarkoitusperiä Viron uudelleen valtaamisessa saksalaismiehityksestä, voitaisiin pitää vapauttamiseen tähtäävinä vain, jos Neuvostoliitto olisi etukäteen ilmoittanut, että Viron itsenäisyys ja vapaus palautetaan, eikä maa jää neuvostojoukkojen miehittämäksi. Näin se ei kuitenkaan tehnyt vaan länsivaltojen kanssa käymissään neuvotteluissa nimenomaan vaati, että sen tulee saada pitää alueet, jotka se vuosina 1939-1940 liitti itseensä. Viron kohtalosta oli siis jo päätetty ja sovittu silloin, kun neuvostojoukot vuonna 1944 valtasivat maan. Näin ollen yhtäkään Viron miehityksistä ei voitane pitää vapauttamisina, vaikka osa virolaisista niitä tapahtumahetkellä sellaisina piti (saksalaisetkin otettiin vapauttajina vastaan kunnes "vapautuksen" todellinen luonne paljastui). 

Itä-Euroopan maiden vapauttamisessa Saksan alaisuudesta oli kyse Neuvostoliiton omasta edusta ja alueiden saamisesta sen määräysvaltaan - ei hyväntahtoisesta pyyteettömästä vapauttamisesta. "Vapauttaminen" -sanaa voidaan ehkä aidoimmin käyttää keskitysleirien valtaamisista ja niissä asuvien ihmisten vapauttamisista. Tämäkin tapahtui muun valtaamisen sivutuotteena, ja Neuvostoliitto otti tietysti tapahtumista irti kaiken propagandahyödyn.

[JPU]

Mutta liian moni ajattelee niin, kun ottaa huomioon, että viime sodan loppumisesta on jo 64 vuotta.

Sota päättyi 18 vuotta sitten. Sen häviämisestä seurannut trauma elää yhä. Suomessakin.

Niin, kylmä sota päättyi 18 vuotta sitten. Minä viittasin Toisen maailmansodan kuuman osuuden loppumiseen 64 vuotta sitten.

Jouko Piho

Useimmat kommunistit ja punaiset russomaanit näkevät nuo kaksi sotaa yhtenä kokonaisuutena, samana sotana. Kommunismin keskeinen ideahan on "me vastaan muu maailma"-ajattelu jolloin kaikki käydyt sodat ja suoritetut miehitykset ovat samaa sotaa yhdessä jatkumossa koko Neuvostoliiton historian ajalta, siis samaa ei-kommunistien vastaista loputonta sotaa. Meidän kotimaiset kommunistit kokivat Sisällissodan vuodelta 1918 loppuneen vasta Neuvostoliiton romahdettua, 73 vuotta taistelujen päättymisen jälkeen.

[Otto Peltokoski]

Ei ole syytä unohtaa, että esimerkikisi Ukraina ja Georgia itsenäistyivät uudelleen samaan aikaan kuin Suomi ja Viro 1917-1918. Kommunistinen Puna-armeija kuitenkin liitti ne sotilaallisen aggression jälkeen Neuvostoliittoon. Ei ole myöskään syytä unohtaa Georgia satoja vuosia kestänyttä kuningaskunta aikaa antiikista aina 1800-luvun alkuun asti. Suomessa harva edes on tietoinen näistä asioista ja moni pitää georgialaisia, azereita yms. venäläisinä ja/tai aina Venäjään kuuluneina alueina/kansoina.

Georgian historiasta: http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Sirpaleita_Georgian_historiasta.htm

Ukrainasta: http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/13/ukraina/

[Ammadeus]

Kirja Berliini 1945 kertoo aika paljon puna-armeijasta.

[joniq]

Erittäin hyvä kirjoitus Piholta. Venäläisten ansioita ja kärsimyksiä natsismin torjunnassa ei pidä missään nimessä vähätellä, olivat he sitten kommunisteja tai mitä tahansa. Saattaa olla että venäläisistä tuntuu että sellaisten kärsimysten ja miljoonien kuoleman jälkeen heitä ei saa arvostella millään lailla. He eivät ymmärrä ettei miehityksen arvostelu tarkoita sitä että heidän uhrauksensa mitätöidään, sillä siitä ei päästä mihinkään että miehitys oli miehitys, vaikka kuinka kaiken maailman Backlundit asiaa vääntelisivät.

[Esa N.]

Mites se menikään se sanonta, että voittajat kirjoittavat historian.

Syy miksi Saksa mielletään pahana ja Neuvostolitto hyvänä on juurikin siinä, että Saksa hävisi.

[Vasarahammer]

Jouko Pihon sekä että -näkemyksen voin minäkin allekirjoittaa. Itä-Euroopan orjuuttamista yli 40 vuodeksi ei voi perustella "antifasismilla".

Neuvostoliiton ja puna-armeijan panos oli ratkaiseva natsien lyömisessä. Lännen oli pakko valita kahdesta pahasta jompi kumpi. Natsi-Saksa pelasi itse korttinsa sen verran heikosti, että valinnasta tuli helppo.