Kysymyksiä (ja vastauksia) toimittajille

[Se siitä]

Ilokseni luin valtamediasta että toimittajat lukevat tätä foorumia ja ajattelin perustaa "aloita tästä"-tyylisen ketjun avarakatseisille toimittajille jotka haluavat ymmärtää "oikeistolaista" maahanmuuttokriittistä maailmankatsomusta paremmin. Tavoite on että täältä löytyisi sekä palstalaisten ehdotuksia jutun aiheista toimittajille että vastauksia toimittajia askarruttaviin kysymyksiin. Kukaan ei tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, mutta jokainen voi perustella omaa ajatteluaan. Aloitetaan:

1. Miksi teette aina juttuja siitä kuinka huonosti kotoutuminen on onnistunut Afrikasta ja lähi-idästä saapuvien maahanmuuttajien suhteen ettekä koskaan siitä kuinka hyvin se on onnistunut Vietnamilaisten venepakolaisten suhteen? Mikäli kotouttamispolitiikassa muutettin jotain näiden maahanmuuttajaryhmien saapumisten välillä, niin eikö siinä olisi tuhannen taalan paikka tutkivalle journalismille selvittää että mitä?

[Se siitä]

2. Ennakkoluulo vs. havainto.

Suomalaiset matkustavat Viroon ja käyttäytyvät aivan kuin Viro olisi suuri kapakka. Virolaiset huomaavat tämän ja nimittävät suomalaisia "vodka turisteiksi". Onko kyse ennakkoluuloista vai käyttäytymisen havainnoimisesta? Entäpä jos somalit matkustavat Viroon ja käyttäyvät jonkin kaavan mukaan? Onko toimittajilla mitään kriteereitä siitä millaisia todisteita ennakkoluuloista tarvitaan vai voiko sitä käyttää ennakko-oletuksena uskomuksen perustasta? Jos toimittaja katsoo että x:n uskomukset perustuvat ennakkoluuloihin kuinka typerää on mielestänne uskoa x:ä toimittajan sijasta sillä perusteella että ihmisten useimmiten katsotaan olevan pätevämpiä lukemaan omia ajatuksiaan kuin ulkopuolisten henkilöiden?

[Se siitä]

3. Miksi oikealla suhtaudutaan mediaan skeptisesti?

Menet naimisiin yhden ihmisen kanssa koska rakastut juuri häneen. Toimittaja kirjoittaa häistäsi artikkelin jossa kertoo naimisiin menosi syyksi sen että vihaat kaikkia muita ihmisiä paitsi juuri tätä yhtä. Ihmettelet mistä moinen ero johtuu. Ehkä olet puhunut kumppanistasi tulkinnanvaraisesti? Vertaat omaa ensikäden kokemusta motiivistasi toimittajan sinulle määrittämään motiiviin ja päädyt pitämään omaa ymmärrystä itsestäsi luotettavampana. Jäät ihmettelemään miten toimittaja voi kirjoittaa sinun toiminnastasi vailla epäilyksen häivää edes kysymättä sinulta miksi toimit niin kuin toimit. Toimittaja ei tätä hyväksy vaan jää ihmettelemään miksi mediaan ei luoteta.

Yksikään analogia ei täydellinen. Yllä mainitun kaltainen ero kuitenkin löytyy kansallismielisen oikeiston itseymmärryksen ja vasemmiston oikeistosta luoman ymmärryksen välillä. Lähes kaikki ihmiset hyväksyvät oletuksen että eksklusiivisuutta kannatetaan välittämisen vuoksi. Naimisiin mennään koska rakastutaan yhteen ihmiseen, ei vihamielisyydestä muita kohtaan. Omia lapsia ruokitaan koska heistä välitetään, ei koska vihattaisiin kaikkien muiden lapsia. Maahanmuuttoa vastustetaan koska välitetään omasta kansasta, ei koska vihattaisiin muita.

Toisin sanoen ero ei ole moraalin laadussa vaan kohteessa. Oikeisto ajattelee yhteiskunnasta kuten vasemmisto ajattelee kodistaan. Vasemmisto taas soveltaa yhteiskuntaan samanlaista moraalia kuin oikeisto soveltaa ostoskeskukseen: kaikilla tulisi olla vapaa pääsy ja ulosheittämiseen tarvitaan syy.
Kuvio on helppo todentaa: vasemmistolainen turvautuu oikeistolaisiin argumentteihin, jos hänen kotiinsa ehdotetaan subjektiivista oikeutta hakea turvapaikkaa. Hän vetoaa resursseihin ja turvallisuusuhkiin, mutta ihmettelee myös eikö hänellä ole myös oikeutta evätä pääsy omaan kotinsa ilman syytäkin.
Oikeistolainen taas kannattaa vasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaa yhteiskuntiin, joihin ei itse kuulu, mikäli siellä niin toivotaan. Vasemmistolainen moraalikäsitys ei ole mitenkään vierasta oikeistolaiselle eikä oikeistolainen vasemmistolle. Molemmat ajattelevat täysin samalla tavalla, mutta eri asioista.

Nykyinen polarisaatio johtuukin osin tahallisesta, osin tahattomasta väärinymmärtämisestä. Toisen ideologian moraali halutaan esittää vieraana ja vihamielisenä kun taas oman ideologian välittävänä ja empaattisena. Historiallisesti tätä ovat harjoittaneet molemmat puolet: Oikeisto on syyllistynyt esittämään vasemmiston moraalin perustuvan kateuteen tai vihaan rikkaita kohtaan, ei huono-osaisista välittämiseen. Nykyään tosin media kallistuu vasemmalle ja siksi oikeistolainen maahanmuuttopolitiikka esitetään vihamielisyytenä maahanmuuttajia kohtaan eikä suomalaisista välittämisenä. Mutta onhan se toimittajalle suuri houkutus puhua rasismista ennemmin kuin vääränlaisestä välittämisestä tai luonnonsuojelusta, jotka molemmat toisivat eron esiin neutraalimmin.

[Se siitä]

4. Sananvapauden periaatteista

Kannatatko vihapuhetta? Tuo kysymys useimmiten se johon ihmisten jotka pitävät sananvapautta parempana systeeminä kuin vaihtoehtoja on vastattava median taholta. Kysymyksen esittämnen ei sinäänsä ole valehtelua, mutta sen kautta voi ohjata ihmisten mielipiteenmuodostusta haluttuun suuntaan. Kysymys on aseteltu niin että huomio keskittyy systeemin ei toivottuihin tuloksiin, aivan kuin rikosseuraamusta kannatavilta kysyttäisiin että kannatavatko he syyttömien rankaisemista. Jokainen rikosseuraamusta kannattava ymmärtää että kyseessä on kokonaisuus jota kannatetaan koska sen katsotaan keskimäärin tuottavan parempia tuloksia kuin rikosten rankaisematta jättäminen, aivan kun sananvapautta kannatetaan koska sen katsotaan olevan paras järjestelmä virheiden korjaamiseksi ja värässä olemisen vähentämiseksi.

Sananvapauden kannattajana toivoisin että toimittajat joita kiinnostaa ihmisten todellinen kanta sananvapauteen esittäisivät myös seuraavan kysymyksen: Huomaat että valtio toimii moraalittomasti. Tulisiko sinun mielestäsi saada kertoa tästä muille? Jos vastaus ensimmäisen ja jälkimmäisen kysymyksen välillä eroaa niin kyse ei ole johdonmukaisesta kannasta itse asiaan vaan jostain muusta. Joskus ihmisten moraalinen kompassi on politiikan vääristämä ja sananvapaus ilmenee oman ideologian jatkeena: Se mitä minä haluan sanoa kuuluu sananvapauden piirin, kun taas se mitä minä vastustan on vihapuhetta.   

[Hippo]

Miksi media on päättänyt käydä noin vahvasti taistoon nykyistä hallitusta vastaan? Median puolueellisuuden ovat havainneet jo sellaisetkin ihmiset, jotka eivät normaalisti juurikaan seuraa politiikkaa eivätkä tee siitä havaintoja.

[Nikolas]

Miksi media on päättänyt käydä noin vahvasti taistoon nykyistä hallitusta vastaan?

Minkälaatuisesta korruptiosta on tällä kertaa kyse?

[Se siitä]

Vihapuheen määrittelystä

Olen aina ihmetellyt mistä toimittajat tietävät olevansa oikeassa vihapuheen suhteen ja millaiset todisteet taikka argumentit he ottaisivat huomioon tarkastellessaan kantaansa vai onko kyseessä moraalinen axiooma joka jo itsessään määritellään empirian ja argumentaation ulkopuolella olevaksi. Vihapuheella ei näytä olevan mitään yhtenäistä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tiettyjä yhtenäisyyksiä tosin on. Lähes kaikki ryhmät määrittelevät vihapuheen oman viiteryhmänsä intressien vastustamiseksi. Useat kurdit pitävät kurdivaltion vastusamista vihapuheena, kun taas useat turkkilaiset pitävät kurdivaltion kannatamista vihapuheena. Israelissa oikoisto katsoo runsaan maahanmuuton kannattamisen Isrealiin antisemitistiseksi vihapuheeksi, kun vähemmistöt siellä pitävät oikeistolaista rajavalvontaa vihaan ja epäluuloon perustuvana.

Suomessa vasemmisto katsoo vihapuheeksi maahanmuuttajien ominaisuuksiin perustuvat maahanmuuttoa vastustavat argumentit, kun taas se hyväksyy positiiviset yleisykset maahanmuuttajien ominaisuuksista riippumatta niiden suhteesta todellisuuteen. Kantaväestön suhteen suhtautuminen on lähestulkoon käänteinen (esim. Halla-Aho vs. Kaleva tapaus osoitti tämän). Kansallismielinen oikeisto taas katsoo vihapuheeksi maahanmuuton kannatamiseksi esitettyjä anekdootteihin perustuvia ja empiirisesti epätosia väitteitä (valheellista markkinointia), erityisesti kun kyse on ihmisryhmistä jotka keskimäärin syyllistyvät kantaväestöä useammin väkivaltarikoksiin.

Poliittisesti neutraalista näkokulmasta vihapuhe ei näytä yksiselitteisesti pahalta teolta, kuten esim. tappo tai varkaus, vaan politiittisten tavoitteiden tukipilariksi valjastetulta näennäismoraalilta. Murha on murha riippumatta siitä kuka tappaa kenet, kun taas vihapuheeseen uskominen edellyttää "rotuhierarkian" hyväksymistä jossa eri ihmisryhmille katsotaan kuuluvan erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

[Skeptikko]

Miksi media käyttää avoimet rajat -aktivistien eufemistisia ilmaisuja ja puhuu esimerkiksi paperittomista (mitä lakikaan ei tunne, eikä yleensä kyse ole mistään henkilötodistusten tms puutteesta) eikä esimerkiksi laittomasti maassa oleskelevista?

[Se siitä]

Miten media voi ansaita puolueettomien luottamuksen?

Noudattamalla omia eettisiä ohjeitaan johdonmukaisesti. Ensisijaisen tärkeää on kertoa totuus ja priorisoida totuuden kertominen aina moraalista arvottamista korkeammalle. Tästä on luisuttu pahasti viime aikoina, kun on uutisoitu jostain kirjoituksesta rasistisena ja jätetty väitteen totuusarvo kokonaan arvioimatta. On typerää kuvitella että kaikkia lukijoita kiinnostaisi pelkästään miten asiasta tulisi ajatella eikä ketään että onko väite totta. Moni suorastaan pelkää väärässä olemista kuollakseen koska oikeassa oleminen on ainoa keino välttää virheitä joille on ennalta tehtävissä jotain. Lehti joka ei jaa tätä arvoa on heille lähtökohtaisesti epäluotettava.

Toinen epäluottamusta herättävä tekijä on ihmisten uskomuksista uutisoiminen ilman heidän omia perusteluitaan uskomuksilleen. On ilman muuta sallittua ja usein toivottavaa suhtautua skeptisesti ihmisten omiin perusteluihin, mutta on aivan eri asia jättää ne kokonaan mainitsematta tai palkata ulkopuolinen "asiantuntija" kertomaan miksi joku kolmas osapuoli ajattelee niin kun ajattelee. Ajatusten lukeminen on monen mielestä pseudotiedettä ja sellaisen harjoittaminen lehtien palstoilla heikentää ihmisten luottamusta mediaan. Useimmat ihmist kun todella haluavat luottaa mediaan, mutta se on heille vain ylitsepääsemättömän vaikeaa tällä hetkellä edellä mainittujen kaltaisten syiden vuoksi.

[Se siitä]

Sovellattko samaa uutiskynnystä kaikkien ihmisryhmien harjoittamaan vihapuheeseen vai vaiheteleeko standardi sen mukaan miten arvotatte kunkin ihmisryhmän? Ylittyisikö uutiskynnys jos Eurooppalainen johtaja keräisi jalkapallostadionin täyteen kannattajiaan ja lauleskelisi vähemmistön tappamisesta? https://twitter.com/bennyjohnson/status/1686025436667518976

[Se siitä]

Tämän päivän Helsingin Sanomat tarjoilee jälleen ajatustenlukijaa asiantuntijana:

"Kritiikki-sana viestii, että kyse on asiallisesta kritiikistä, jota täytyy saada esittää. Todellisuudessa sanaan sisällytetään ajatus, että maahanmuutto on aina pahasta ja se täytyy estää keinolla millä hyvänsä."

Miksi teette mediaan luottamisesta poliittisesti sitoutumattomille niin vaikeaa? Millä perusteella lukijan tulisi luottaa ulkopuoliseen ajatustenlukijaan ennemmin kun henkilöön joka sanaa käyttää? Onko teillä mitään yleistä periaatetta sille milloin annatte henkilön selittää itse mitä hän tarkoitta ja milloin on turvaudutte ulkopuoliseen tulkitsijaan? Haluaisittekko itseänne kohdeltavan samalla tavalla: "toimittaja/asiantuntija käyttää neutraalia kieltä mutta haluaa todellisuudessa vain kaataa hallituksen"? Miinkälaisen vaikutuksen ajattelette toimnnallenne olevan polarisaation jos jaottelette ihmiset niihin jotka saavat tulkita omia ajatuksiaan ja niihin joiden ajatukset tulkitaan muiden toimesta?

[Se siitä]

Tänään syyteltiin jälleen Helsingin Sanomissa poliitikkoja sekä oikealta että vasemmalta median kritisoimisesta. Tämä on huono strategia luottamuksen ansaitsemiseksi koska suuri osa ihmisistä katsoo luottamuksen syntyvän kahden tahon yhteisymmärryksestä. Luottamus vaati aina luotettavuutta. Ilman luotetettavuutta luottamuksen vaatiminen näyttää kuuliaisuuden vaatimiselta ja luottamuksen antaminen epäluotettavalle taholle on naiviia.

Demokratia myös edellyttää vuoropuhelua. On epädemokraattista että yhteiskunnassa on jokin taho, olkoon kyseessä kuningas, diktaattori, byrokratiakoneisto tai sanomalehti, jonka sallittaan saarnata kyseenalaistamatta. Jos jokin taho pyrkii tälläiseen asemaan on hälytyskellojen syytä soida viimeistään siinä vaiheessa kun kyseinen taho pyrkii uudelleenmäärittelemään itseensä kohdistuvan kritiikn. Tämä voi tapahtua esim. kieltä muokkaamalla: kritiikin sijasta "pyhälle" taholle vastaaminen on maanpetturuutta, taistolaisuutta tai maalittamista.

Tällä hetkellä Helsingin sanomat ei näytä tavoittelevan poliittisesti sitoutumattien tai kansallismielisten oikeistolaisten luottamusta. Lehti on sitoutunut vasemmistolaiseen moraalikäsitykseen tiedostamaatta tai myöntämättä että se on toiminut näin. Tämä paljastuu esim. siinä miten rasismista uutisoidaan ja kuinka vasemmiston määritelmä on nostettu ainoaksi oikeaksi. Media kirjoittaa aivan kuin sillä olisi objektiivinen tietämys siitä mikä rasismia vaikka sillä on sama lähde kuin kaikilla muilla ihmisillä: oma subjektiivinen maiilmankuva. Tälläinen lähtökohta kuitenkin kiinnostaa vain jo valmiiksi vasemmistolaisesti ajattelevia. Se mikä yhdelle ideologialle on itsestäänselvyys on toiselle vasta keskustelun alku. Ihmisiä joita kiinnostaa totuus tai monipuolisempi näkokulma asioihin jäävät nuolemaan näppejään. He ihmittelevät miksi heidän pitäisi maksaa ideologisesta saarnasta kun maailma on pullollaan ihmisiä jotka mielellään kertovat mielipiteistään täysin ilmaiseksi puhtaasta aktivismin ilosta. Sensijaan objektiivisuuten pyrkivästä analyysista ja faktoista uutisoimisesta vailla ideologista kerrontaa on huutava pula ja mikäli jokin media sitoutuisi näihin arvoihin se voittaisi varmasti puolelleen runsaasti lukijoita sekä oikealta että vasemmalta.

[Se siitä]

Onko perusteita pitää mediaa kansan vihollisena?

Argumentti väitteen tueksi menee jotakuinkin näin: Kansan vihollinen on taho joka pyrkii vahingoittamaan kansaa. Yksi keino vahingoittaa kansaa on kaventaa sen ihmisoikeuksia. Media on toiminut näin pyrkiessään kaventamaan suomalaisten sananvapautta. Media ei ole myöskään argumentoinut kantansa puolesta avoimeen yhteiskuntaan kuuluvien demokraattisten periaatteiden mukaisesti vaan naamionut sensuuriin tähtäävät regressiiviset tavoitteensa "vihpuheen vastustamiseksi".

Onko nimitys sitten oikeudenmukainen? Tästä on varmaan monta mielipidettä, mutta yleisesti havaittavissa oleva kaava on kuitenkin että saavutettujen oikeuksien kaventaminen koetaan vihamielisyydeksi. Esim. Naisten äänioikeuden vastustaminen katsotaan usein naisvihaksi, vaikka meillä ei mitään objektiivista vihamittaria käytössä olekaan. Samalla tavalla ihmiset huomaavat jos aiemmin sallitusta puheesta ruvetaan sakottamaan ja media asettuu sakottajan puolelle. Tälläisten kaavojen huomaamiselle ja niiden nimeämiselle media ei paljoa muuta voi tehdä kun ryhtyä jälleen tukemaan avointa yhteiskuntaa ja siihen kuuluvia perusarvoja. 

[Se siitä]

Muistakaa toimittajat että vaikka Gazan muslimeista saa tällä hetkellä puhua verenhimoisina barbaareina, niin heti kun he ylittävät välimeren heistä on taas uutisoitava kulttuuria rikastavina työvoimapulan paikkaajina.

[Se siitä]

Kun olette selvittäneet miksi kotouttamisessa epäonnistuminen vaikutti niin eri tavalla eri etnisyyksiin (kuinka monta vietnamilaista jengiä meillä olikaan?), niin voitte tutkia miksi systeeminen rasismi vaikeuttaa afrikkalaistaustaisten pärjäämistä tieteessä ja liike-elämässä, muttei musiikissa ja urheilussa.

[Se siitä]

Neutraali uutisointi ei ole vaikeaa. Tässä esimerkki:

Sdp syyttää puhemies Halla-ahoa asiattomasta vihjauksesta – Halla-aho vastaa Sdp:n edustajan käyttäytyvän huonosti

Tässä kaksi esimerkkiä puolueellisesta uutisoinnista:

Sdp syyttää puhemies Halla-ahoa asiattomasta vihjauksesta – Halla-aho vastaa Sdp:n edustajan "käyttäytyvän huonosti"

Sdp syyttää puhemies Halla-ahoa "asiattomasta vihjauksesta" – Halla-aho vastaa Sdp:n edustajan käyttäytyvän huonosti

Merkityksetöntä on miten "" - käyttämisen tulkitsee arvoittavan väitteet, mutta selvää on että osapuoleten väitteitä ei edes pyritä esittämään tasaveroisina. Kannanottaminen on tässä tapauksessa hyvinkin suorasukaista ja peittelemätöntä.  Mielenkiintoinen esimerkki "journalistisesta etiikasta" historian kirjoittajille.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009953145.html

[Deloch]

Alan uskoa median puolueettomuuden tavoitteluun siinä vaiheessa kun myöntävät kesän rasismi-ajojahtipsykoosin järjettömyyden. En tosin usko tämän koskaan tapahtuvan. Yhtä vähän uskon väitteisiin siitä että tätä foorumia luettaisiin muussa kuin kohuotsikoiden kalastelun perässä.

Onhan tässä noin viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ollut muutamia näennäisvilpittömiä yrityksiä mm. YLE:n taholta, mutta niidenkin tarkoitus on lähinnä ollut "katsokaas nyt rasistit, kyllä me kuuntelemme ja otamme teidät huomioon".

Sitten seuraavana päivänä taas rassismusmassismus / "vihapuhe aikamme suurin haaste" / meitä-taas-maalitetaan -jauhanta jatkuu kuten aina ennenkin.

[Se siitä]

Jälleen on Helsingin Sanomissa Itärajan tilannetta koskevaan uutisointiin valittu varsin yksipuolisia asiantuntijoita. Mitä jos juristien lisäksi kysyttäisiin esim. kansallisen turvallisuuden asiantuntijoilta mielipidetta? Eikö lukijoita saattaisi lakien tulkinnan lisäksi kiinnostaa mitä lakien pilkun tarkasta noudattamisesta seuraa? Nythän näyttää siltä että juridisesti oikein toimimalla Venäjällä on oikeus kuluttaa Suomen resursseja oman mielensä mukaan. Tilanne on yhtä koominen kuin jos päihdepolitiikassa käytettäisin pelkästään olutmaistelijoiden "asiantuntemusta".

[Se siitä]

HS: Kuinka vaikeaa on lentokoneen tankaaus ilmassa?

Kapteeni: Se on vähän kuin yrittäisi ujuttaa keitettyä spagettia vauhkoontuneeseen villikissaan.

HS:n otsikko: Lentokapteeni vertasi lentokonetta kissaan!!

[Se siitä]

Media on pitkään uutisoinut syntyvyyden laskusta ja sen aiheuttamasta rasitteesta huoltosuhteeseen. Ratkaisuksi on ehdotettu mm. maahanmuuttoa. Nyt uusi https://t.co/u9z4scEeiV tutkimus tuo lisää tietoa etnisen moninaisuuden vaikutuksista syntyvyyteen. Sen mukaan paikallisesti useissa eri maissa on havaittavissa että mitä enemmän alueella on etnistä moninaisuutta, sitä alhaisempi syntyvyys erityisesti vähemmistöön jäävillä ihmisryhmillä. Jos mediaa haluaa ihmisten uskovan että se kertoo syntyvyydestä ja maahanmuutosta objektiivisesti ilman ideologisa agendoja, niin tästä tutkimuksesta uutisoiminen olisi varsin helppo keino nostaa kansan luottamusta mediaan.

Twitter ketju tärkeimmistä kohdista:
https://x.com/david_h_solomon/status/1810446141554610200

[Niobium]

Mä teen harrastuspohjalta ns. "ämmien hommia." Ihan julkisesti erilaisissa tapahtumissa.

Kerran toimittelija kysyi, että "Miten esittelet perinteisesti naisten töiksi miellettyjä töitä? Eikö sinua paina se ajatus siitä, että astut tavallaan naisten maailmaan?"

Ihan v@tun väärä kysymys.

Vastasin suoraan, että "oikein kiva kysymys ja saanko toimituksen yhteystiedot ja käyntikorttisi? Meeppä kuule tuonne nurkan taakse katsomaan ja kysymään, että kuka on heille opettanut tätä juttua?"

Laitoin vähän palautetta toimitukseen, että ketä ja millä asenteella lähettävät kentälle. Huolehtisivat siitä, että toimittelija tajuaisi etukäteen edes pienen hivauksen aiheesta.

[Lalli IsoTalo]

Mä teen harrastuspohjalta ns. "ämmien hommia." Ihan julkisesti erilaisissa tapahtumissa.

Kerran toimittelija kysyi, että "Miten esittelet perinteisesti naisten töiksi miellettyjä töitä? Eikö sinua paina se ajatus siitä, että astut tavallaan naisten maailmaan?"

Eräs elokuvaohjaaja kysyi minulta kerran turkkilaisen ratintolan noutopöydän jonossa, että onko pakko asetella tavara laustaselle kauniisti?

Sanoin, että se maksaa ihan yhtä paljon kuin asetella tavara kauniisti, kuin aselle se rumasti.

[Lalli IsoTalo]

Ja sitten kuulemma tämä armeijan kysymys "voisitko kuvitella itsesi tekemässä kukkakimppuja?"

No tottakai voisin! Mutta estäisikö minua ampumasta isämaallisesti ryssää otsaan heti tilaisuus tulee? Ei tietenkään.

[Se siitä]

Yksi loistava keino jolla media voisi ansaita poliittisesti sitoutumattomien luottamuksen, olisi uutisoida eri puolueiden ja ideologioiden kannattamasta syrjinnästä tasapuolisesti. Tällä hetkellä näyttää siltä että media on omaksunut vasemmistolaisen syrjintäkäsityksen, jossa vasemmiston kannattaman syrjinnän uskotaan olevan positiivista syrjintää ja oikeiston negatiivista. Esimerkiksi verorahoilla kustannettujen hienompien vaatteiden tarjoaminen yhdelle ihmisryhmälle on syrjintää, paitsi jos kyseessä on vasemmiston suosima ryhmä, kuten romanit. Aidosti neutraali uutisointi tunnustaisi että syrjintä näyttäytyy aina positiivisena sen kannattajan omista ideologisista lähtökohdista katsottuna, mutta vain löperöltä tekosyyltä ideologian ulkopuolelta katsottuna.

[DuPont]

Yksi hyvä kysymys toimittajille olisi: Mitä mieltä olette ylikomisario Taposen näkemyksistä, joita media melkoisesti tuki vuosien ajan? Näettekö virheitä toiminnassanne?
https://x.com/keijomedia

[Se siitä]

Media ei suoraan valehtele, mutta sillä on useita keinoja ujuttaa ideologiaa uutisointiin. Yksi näistä on asiantuntijoiden valinta. Saattaa olla pelkkä sattuma, että mediaan päätyy asiantuntijoita, jotka tunnustavat samaa ideologiaa kuin julkaisukin. Valintaprosessi ja sen kriteerit eivät kuitenkaan ole avoimia, joten lukijoilla ei ole mitään keinoa tietää, millä perusteilla joku pääsee esittämään mielipiteensä asiantuntijan arvovallan suojissa. Eikö yksi helppo keino lisätä luottamusta olisi haastatella monipuolisesti eri ideologioiden edustajia – erityisesti polarisoituneita aiheita käsiteltäessä – jotta ei syntyisi vaikutelmaa, että valitaan vain ideologisin perustein saman kuplan sisältä? Tällä hetkellä voimme vain arvailla millainen valintaprosessi oikeasti on.

Pekan ja Pötkön tarina
Kaksi taloustieteilijää, Pekka ja Pötkö, päättivät lähteä hiihtämään. Matkan puolivälissä he pysähtyivät tauolle. Nautittuaan lasilliset mehua molemmille iski vessahätä. Pekka veti rohkeasti vetoketjunsa auki ja lorautti lumihankeen. Samaan aikaan Pötkö laski alleen. Pekka katseli tilannetta ja ihmetteli:
– Eikö tuo ole pidemmän päälle aika huono idea?
Pötkö vastasi tyynesti:
– Lämmittää mukavasti kylmässä, ja pidemmällä aikavälillä olemme kuitenkin kaikki kuolleita!
He jatkoivat hiihtoaan, kunnes vastaan tuli toimittaja. Nähdessään Pötkön keltaiset, jäätyneet housut toimittajan kasvoille levisi innostunut hymy. Hän kysyi:
– Kiinnostaisiko sinua tulla YLE:lle kommentoimaan maahanmuuttoasioita?