Populistinen retoriikka

[Hagbard]

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009724434.html

Tässä Jukka Kekkosen mielipidekirjoituksessa valitellaan poliittisen kulttuurin muutoksesta, kuinka populistinen retoriikka valtaa alaa. Mainitaan valheiden, puolitotuuksien ja kontekstistaan irrotettujen lauseiden käyttö tukemaan omia poliittisia päämääriä. Valitellaan sitä, että henkilö on ikuisesti vastuussa vuosien takaisista sanomisista ja kuinka niitä käytetään oletuksena nykyisestä ja tulevasta toiminnasta.

Ensiksi ajattelin, että jess, vihdoinkin joku järjen ääni, joka kertoo, mistä Purra-vainossa on oikeasti kysymys. Mutta [ruma sana], sitten käännettiin kelkka 180 astetta ja alettiin puhumaan oikeistopopulismista ja vertaamaan "tiettyjä puolueita" Orbanin toimintaan Unkarissa.

Kirjoituksellaan Kekkonen syyllistyy juuri siihen samaan, mistä alussa valitteli.

Lainaus unohtui. Tsot tsot!

[Paawo]

^Demarilta on kait turha sen kummempaa selvitystä odottaakkaan.
Kaksi kolmannesta tästä kirjoituksesta on silkkaa asiaa mutta viimeisissä kappaleissa Kekkonen vetää mutkat suoriksi ja osoittaa sormella.

Tuolle politikoinnin tavalle oli joku nimikin, kukahan muistaisi?

[Roope]

Jukka Kekkonen: Populistinen retoriikka uhkaa demokratiaa 19.7.2023

Kirjoitusten laatu on ollut käsittämättömän ala-arvoista, mutta Jukka Kekkonen on ollut näissä tuottelias. Voi vain arvailla, kuinka paljon hän näitä lähettelee, kun edellinen Hesarissa julkaistu hyökkäys perussuomalaisia vastaan on vain parin viikon takaa.

YHTEISKUNNALLINEN keskustelu on muuttunut Suomessa demokratian ihanteiden näkökulmasta huonoon suuntaan noin kymmenen viime vuoden aikana. Kysymys ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä. Siksi keskustelukulttuurin muutosta ei voi ymmärtää sijoittamatta sitä kansainväliseen kontekstiin. Merkittävin muutospiirre on populistisen retoriikan vahvistuminen. Se asettaa kyseenalaiseksi perinteiset yhteiskunnallisen keskustelun eettiset ja sisällölliset periaatteet samoin kuin yliopistollisen opetuksen perustan: kriittisen, tutkimuksellisen ajattelun.

MILLAISTA on populistinen retoriikka? Seuraavassa esitän lyhyen listauksen sen keskeisistä tunnusmerkeistä.

Ilmeisesti Kekkosta ei suuremmin vaivaa noin kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut sananvapauden arvostuksen romahtaminen Suomessa osin koko länsimaailman matalimmalle tasolle?

Ensinnäkin populistinen retoriikka hylkää totuuden tavoittelun lähtökohdan. Sille kelpaavat erilaiset puolitotuudet ja kontekstistaan irrotetut faktat, jos ne palvelevat esittäjänsä ideologisia tai poliittisia päämääriä. Samalla se kiistää tiedon epävarmuuden ja tutkimukselliseen lähestymistapaan kuuluvan lähtökohdan siitä, että uudet tutkimustulokset johtavat korjaamaan näkemyksiämme.

Kekkonen ei tarjoa esimerkkejä, mutta "erilaiset puolitotuudet ja kontekstistaan irrotetut faktat" sopii suoraan nykyiseen perussuomalaisvastaiseen tykitykseen. Tiedon epävarmuuden kiistäminen taas sopii narratiiviin, jossa kielletään tutkijoiden ja toimittajien esittämien mielipiteiden kyseenalaistaminen.

Toiseksi populistisen retoriikan arsenaaliin kuuluvat myös virheelliset vertailut, joilla pyritään häivyttämään omien näkemysten ongelmallisuus vetoamalla näennäisesti "vastaaviin" muihin ilmiöihin, vaikka riittävää yhteismitallisuutta ei olisi. Virheellisten vertailujen rinnakkaisilmiö on historian vääristely, jossa nykypolitiikkaan haetaan samantapaisia ilmiöitä ja ongelmia historiasta, vaikka riittävää perustetta asioiden yhteismitallisuuden todistamiseksi ei olisi.

Tähän taas sopivat erinomaisesti esimerkiksi päättömät vertailut ja viittaukset "natseihin", "äärioikeiston uhkaan" ja "30-lukuun".

KOLMAS tyypillinen piirre on helppojen selitysten hyväksikäyttö. Tällöin jokin henkilön yksittäinen ominaisuus tai löyhäkin sidonnaisuus johonkin "arveluttavaan" menneisyydessä voidaan nostaa nykyisten näkemysten tai toiminnan selittäjäksi. Sanomattakin on selvää, että tällaiset selitykset ovat yleensä huteja ja saavat pahimmillaan salaliittoteorioille ominaisia piirteitä.

Tarvitseeko edes sanoa "Riikka Purra"?

Suomessa populistisen retoriikan leviämisen uhkaan on havahduttu myöhään, oikeastaan vasta viime vuosina ja erityisesti nyt, kun uuden hallituksen politiikassa näkyy oikeistopopulistisia painotuksia. Olisi syytä havahtua siihen sisältyviin arvolähtökohtiin.

Tiedän kyllä vanhastaan, mihin ja keihin Kekkonen (sdp) näillä oikeasti viittaa. Ei todelliseen maailmaan vaan vihollisiksi kokemiinsa ja esittämiinsä perussuomalaisiin.  Harmi, sillä tuo kolmen kohdan kuvaus oli sinällään osuva median ja vaikuttajien perussuomalaisiin kohdistuvasta hyökkäyksestä.

Harmi myös, ettei Kekkosella ole lopulta mitään sanottavaa hallituksen "oikeistopopulistisista painotuksista".

Oikeistopopulistinen retoriikka uhkaa demokraattisen oikeusvaltion perusarvoja. Siihen sisältyy ihmisarvon ja ihmisoikeuksien vastaisia (myös avoimen rasistisia) elementtejä. Myös riippumaton tuomioistuinlaitos ja lainvalvojat saavat osansa kritiikistä, kun tuomioistuinten näkemykset voidaan leimata yhden tai muutaman juristin mielipiteiksi.

Kekkonen viittaa selvästikin Jussi Halla-ahon yli kymmenen vuoden takaiseen kommenttiin saamastaan korkeimman oikeuden langettavasta päätöksestä. Halla-ahon kommentti oli oikeutettu siinä missä vaikka Suomen saaman langettavan (sittemmin sentään vääräksi todetun) EIT-tuomion arvostelu. KKO-tuomio – kuten EIT-tuomiokin – oli kelvottomasti perusteltu ja haiskahti pitkälti poliittiselta päätökseltä, kun siinä muun muassa ei otettu kantaa alempien oikeusasteiden tuomioiden perusteluihin ja vedottiin lakiin, joka oli tullut voimaan myöhemmin.

Halla-ahon muun muassa turkkilaisen oikeusistuimen sananvapaustuomiolla perusteltu KKO-tuomio oli käännekohta, jossa suomalainen oikeuslaitos lähti muiden länsimaiden kanssa pysyvästi eri linjoille suhteessa sananvapauteen. Päivi Räsäsen kiihottamissyytteet eivät olisi olleet mahdollisia edes ajatuksen tasolla missään muussa länsimaassa.

Mediaa, poliittisia puolueita ja myös tutkijoita voi arvostella lepsuudesta kuvattujen ilmiöiden tunnistamisessa, analysoimisessa ja vastustamisessa. Populisteille on annettu periksi liian helposti.

Kelle on annettu periksi liian helposti missä? Kekkonen viitannee siihen, että valtajulkisuuden pitäisi muistaa murhata perussuomalaiset päivittäin, sillä esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa tai ilmastopolitiikassa Suomi on liberaalisuudessaan EU:n ehdotonta kärkeä. Hallitusohjelman toteuttaminenkaan ei sitä muuksi muuta.

Nyt olemme myrskyn silmässä. Meidän pitäisi kansainvälisten esimerkkien valossa nähdä, mihin suuntaan hallituksen toiminnassa sijaa saanut oikeistopopulistinen linja on meitä viemässä. Kärjistämättä on syytä lausua ääneen, että suuntaa kuvastaa parhaiten Unkarin tie, jossa demokraattisen oikeusvaltion periaatteita ja käytäntöjä sekä median toimintaa on jo pitkään systemaattisesti murennettu.

ONKIN syytä kysyä, ketkä ja mitkä puolueet Suomessa ovat eniten ihailleet Unkarin diktaattorin otteita?

Edes hallintoa kiihkeästi vastustava Unkarin oppositio ei väitä Unkaria diktatuuriksi, joka se ei tietenkään ole. Siihen tarvitaan joku kiihtynyt ulkomaalaishörhö. Unkarissa on muun muassa laajempi sananvapaus kuin Suomessa.

Tai ketkä ovat toimineet yhteistyössä Euroopan äärioikeiston ja oikeistopopulistien kanssa, joita Vladimir Putin on vuosien varrella tukenut?

Myös tällainen heitto kuvaa Kekkosen kiihtynyttä mielentilaa, sillä "Putinin tukemisesta" ei ole vuosien varrelta kertynyt muuta konkreettista kuin Le Penin puolueen kymmenisen vuotta sitten venäläisomisteiselta pankilta länsipankkien boikotin vuoksi ottama julkinen vaalilaina. Kaikki muu on ollut huhuja ja uutisankkoja.

Sanojen lisäksi näemme myös tekoja. Kieltäytyminen eduskunnan koolle kutsumisesta sisältää paitsi puhemiehen asemalle ja arvovallalle sopimatonta taktikointia myös selkeän virhearvion eri asioiden keskinäisestä painoarvosta ja merkityksestä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Tästäkö se kenkä puristaa? Jos Kekkonen on eri mieltä puhemiehen perusteluista, niin omat perustelut pöytään. Muutenhan puhemiehen perustelematon arvostelu lähenee valtamediassa äskettäin käyttöönotettua maalittamisen määritelmää.

Jukka Kekkonen
oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori (emeritus)
Helsingin yliopisto

Kekkonen ei ilmeisesti itse tajua, että kirjoituksensa oli itsessään esimerkki siinä moittimastaan "populistisesta retoriikasta".

[Roope2]

Jukka Kekkonen

Monikertainen SDP:n
kansanedustajaehdokas

[Äpyli]

Jukka Kekkonen: Populistinen retoriikka uhkaa demokratiaa 19.7.2023

Itse olen seurannut poliittista keskustelua enemmän tai vähemmän 20 vuoden ajan, ja jonkin verran lukenut poliittista historiaa. Politiikassa on monta tasoa ja julkisesti käytävä keskustelu on luonnollisesti vain sen pintakerros. Populistista retoriikkaa on aina ollut ja tulee aina olemaan, sillä poliitikon on mahdotonta toimia ilman sitä: ei ole yksinkertaisesti mahdollista viestiä samalla tavalla politiikan kovassa ytimessä kuin sen ulkopuolella. Retoriikkaa on säädettävä kuulijakunnan mukaan. Mikään puolue tai poliitikko ei voi siis käytännössä olla täysin anti-populisti, sillä jos poliitikko käyttäisi 100% totuutta tavoittelevaa, yksinkertaistamatonta, helppoja selityksiä välttävää retoriikkaa kaikessa viestinnässään, poliittinen ura jäisi varmasti lyhyeksi. Poliitikko joutuu siis retorisesti tasapainoilemaan käytännön sanelemasta pakosta.

Tasapuolisuuden nimissä Kekkonen olisi voinut mainita esimerkkejä myös muista populismin muodoista kuin sen iänikuisen äärioikeiston populismin. Sitä on varsin laajasti ja usein käsitelty viime vuosina niin palstoilla kuin ajankohtaisohjelmissa. Populismin nostaminen keskustelun aiheeksi on vähän kuin laittaisi kannen kattilaan: siellä soppa jatkaa kiehumista, mutta näkyvyys heikkenee. Tarkoitan tällä vertauksella sitä, että lisäämällä abstraktiotaso keskustelun päälle kadotetaan suora ja elävä kokemus itse aineksiin. Siksi populismi ja siitä käytävä keskkustelu soveltuu paremmin akateemiseksi tutkimuskohteeksi kuin päivänpolitiikan käyttövälineeksi. Populismi on jälleen yksi keino unohtaa keskustelun substanssi ja siirtää huomio toisaalle.

Itse populismismin sijaan olisi syytä katsoa, mitä tapahtuu poliittisten puolueiden, poliitikkojen, median ja kansalaisten välisessä viestinnässä. Mielestäni näissä kommunikaatioprosesseissa on tällä hetkellä räikeitä vääristymiä. Siitä on turha syyttää pelkästään ääristöoikeistolaista populismia, sillä kommunikaatioprosessi on palautejärjestelmä: lähetin ja vastaanotin. Jos pohditaan esimerkiksi hallituksen, opposition ja median välistä viestintää viime aikoina, vaikuttaa siltä, että oppositio on lähettänyt 100% teholla, mutta vastaanottanut 0% teholla. Media on vastaanottanut oppositiolta 100% teholla, mutta hallitukselta ehkä 25% teholla, ja jälleenlähettänyt nämä viestit yleisölle 150% teholla. Tämä siis omana, ulkopuolisen havainnoijan mielipiteenä. Jotta viestintä toimisi, tarvittaisiin pyrkimystä tasapuolisuuteen. Symmetrisyyteen ei tietenkään tarvitse päästä, mutta olisi jo sen populisminkin välttämisen kannalta suotuisaa, että viestintä ei olisi liian yksipuolista.

Onkin mielenkiintoinen kysymys, mikä on median toimijoiden rooli populismia ajatellen. Mediassa yleensä halutaan ajatella, että journalismissa pyritään objektiiviseen tiedonvälitykseen ja vältetään huomion (ansaitsematonta) jakamista poliitikoille. Viime aikaiset hommalla käsitellyt esimerkit saavat ajattelemaan, että median kommunikaatioprosesseissa kuitenkin löytyy mittavia vääristymiä. Aina juttujen, asiantuntijoiden ja tulokulmien painotetusta valinnasta tahalliseen väärinymmärtämiseen, faktojen sopivaan valikointiin ja kontekstin unohtamiseen. Peräänkuulutin maalitusketjussa medialta rohkeutta tarkastella oman toiminnan objektiivisuutta ja journalistisia periaatteita. Vaikka viestini voi olla monotoninen, saman ajatuksen toistan tässäkin. Jotta ei jäisi populismiksi, niin konkreettisena ideana ehdotan laajemman asiantuntijapohjan hyödyntämisen, sellaisen, joissa ei olisi painotetusti vain tiettyä poliittista agendaa noudattelevia asiantuntijoita. Ja antaa tämän sitten näkyä varsinaisissa jutuissakin. Se olisi jo ihan hyvä alku.

Jukka Kekkoselta voisi muuten seuraavaa kirjoitusta odotellessa kysyä, syyllistyikö pääministeri Marin populismiin todetessaan politiikan toimittajien vaalitentissä perussuomalaisten olevan "avoimesti rasistinen puolue".

[Roope]

Professori Jukka Kekkonen on keksinyt näppärän konstin säästää aikaa ja pitää mieli puhtaana populistisilta valheilta. Twitterissä ja Facebookissa hän vain lähettää viestejä, mutta ei lue saamaansa palautetta ja vastaväitteitä. Professori Kekkonen kutsuu viestintätyyliään "keskusteluksi".

Professori Jukka Kekkonen, 70, taistelee somessa populistisia valheita vastaan – Tästä syystä se on tärkeää

Professori Jukka Kekkonen on onnistunut siinä, missä harva sosiaalisen median käyttäjä: hän on rajoittanut Twitterin ja Facebookin käytön 15 minuuttiin päivässä.

– Haluan ottaa kantaa asioihin nimenomaan somessa, koska minusta populistisen retoriikan vastainen taistelu on tärkeää. Kuulemme valheita ja puolitotuuksia jopa merkittävien poliittisten toimi­joiden suusta. Sellaista on oikeusvaltion nimissä syytä vastustaa, ja minun keinoni on kirjoittaminen.

Aikarajan noudattaminen onnistuu, koska Kekkonen esittää näkemyksiään, mutta ei jää seuraamaan keskustelua.

– En näe inttämisessä mitään hyötyä. Populismin vaara sisältyy juuri siihen. Itse asiassa yritän olla lukematta somekeskusteluja.

[...]

Kekkonen toivoo, että useampi professori kävisi keskustelua yhteiskunnallisista teemoista sosiaalisessa mediassa.

– Niiden, joilla on tietoa vastustaa populistista puhetapaa, pitäisi toimia. Demokratian puolesta on taisteltava argumentein, ei puolitotuuksin. Arvokeskustelun pitäisi olla sellaista, että rautalangasta vääntäen kerrotaan, mitkä ovat demokratian ja oikeusvaltion keskeiset periaatteet ja mitkä eivät ole. Tarvitsemme ehdottomasti lisää arvokeskus­telua, ja siinä tieteellä on tärkeä rooli.

Apu 12.10.2023

[Totti]

Professori Jukka Kekkonen on keksinyt näppärän konstin säästää aikaa ja pitää mieli puhtaana populistisilta valheilta. Twitterissä ja Facebookissa hän vain lähettää viestejä, mutta ei lue saamaansa palautetta ja vastaväitteitä. Professori Kekkonen kutsuu viestintätyyliään "keskusteluksi".

Professori Jukka Kekkonen, 70, taistelee somessa populistisia valheita vastaan – Tästä syystä se on tärkeää

...

– Haluan ottaa kantaa asioihin nimenomaan somessa, koska minusta populistisen retoriikan vastainen taistelu on tärkeää.

...

Aikarajan noudattaminen onnistuu, koska Kekkonen esittää näkemyksiään, mutta ei jää seuraamaan keskustelua.

– En näe inttämisessä mitään hyötyä. Populismin vaara sisältyy juuri siihen. Itse asiassa yritän olla lukematta somekeskusteluja.

...

– Niiden, joilla on tietoa vastustaa populistista puhetapaa, pitäisi toimia. Demokratian puolesta on taisteltava argumentein, ei puolitotuuksin. Arvokeskustelun pitäisi olla sellaista, että rautalangasta vääntäen kerrotaan, mitkä ovat demokratian ja oikeusvaltion keskeiset periaatteet ja mitkä eivät ole. Tarvitsemme ehdottomasti lisää arvokeskus­telua, ja siinä tieteellä on tärkeä rooli.

Kekkonen siis lähinnä roiskaisee mielipiteitään menemään kylän torilla ja pakenee sen jälkeen metsään, jottei kuulisi huutoja perässä. Tulee mieleen koira, joka luikkii karkuun kun on kakkinut naapurin nurmikolle.

Kekkosen tyyli kielii vahvasta kuplittumisesta. Hänellä on omasta mielestään totuuksia kerrottavana, mutta ei ole valmis kuuntelemaan eriäviä mielipiteitä. Kuplittuminen on sinänsä aika tavallista akateemisessa maailmassa, mutta se ei kieli debatista ja totuuden hakemisesta vaan kapeakatseisuudesta ja uskontunnistukselta.

[Lalli IsoTalo]

Ukkeli heittelee näppärästi vuoreltaan kiveen hakattuja, puhdasoppisia, lopullisia totuuksiaan vääräuskoiselle rahvaalle luettavaksi, ja kutsuu sitä keskusteluksi.

Apu-lehden toimittaja Pauli Reinikainen on piilopersu, Keijo Kaarisateen kauan kadoksissa ollut serkkupoika!