Armeijan uudistaminen

[P]

Jos yleisesti varusmiespalveluksen läpäisisi vain 50% tai vähemmän sisään otetusta joukosta, läpäisystä muodostuisi meriitti jonka tulevaisuuden työnantajat varmasti noteeraisivat.

Mitä se tekisi nuoren miehen motivaatiolle ilmoittautua varusmiespalvelukseen jos tietää, että puolet ikäluokasta joka tapauksessa lähtee maitojunalla kotiin, saaden vuoden tms. palveluksesta palkinnoksi loppuelämän kestävän epäonnistujan leiman otsaansa työmarkkinoilla?

Erikoiskomppania, kuten tukholmalainen hiihtoa ja suomea kunnolla osaamaton puoliarabivahvistuksemme totesi, on olemassa. Siis heivattiin hänet Esikuntakomppaniaan EKKvPSV:ksi. Kertoi saaneensa siirron "erikoiskomppaniaan". Ja muutkin tungettiin norminurmiporiksi, krh:n yms.

[Eino P. Keravalta]

Nykyjärjestelmästä tulisi luopua kokonaan ja rakentaa uusi systeemi tilalle.

Mitäpä, jos armeijapalveluksen sijaan olisi kansalaispalvelus?

Se käsittäisi molemmat sukupuolet ja ottaisi mukaan myös ne, joilla on jonkinasteinen este, vamma tai vähempi kyvykkyys. Se siis olisi pakollinen kaikille, mutta joustavasti. Se osallistaisi nekin, jotka eivät pääsisi armeijaan ja antaisi näin heille arvokkaan kokemuksen siitä, että he ovat tärkeitä yhteiskunnalle. Samalla kyvykkäämmät ja motivoituneemmat saisivat tilaisuuden edetä hyvinkin pitkälle ja erikoistuen. Palvelusajat olisivat erikestoisia laajalla skaalalla ja maksettavat päivärahat vaihtelisivat koulutuksen vaativuuden mukaan. Huumeongelmaiset eivät saisi vapautusta, vaan joutuisivat huumevieroitukseen palveluksen ajaksi. Se olisi heidän panoksensa yhteiskunnalle.

Kansalaispalvelus koostuisi lyhyestä perusosasta, joka olisi yhteinen kaikille, mutta sen jälkeen kansalaispalvelija voisi valita yhden tai useamman kurssin, jonka ottaisi. Kursseja voisi vaihtaa kesken tai ottaa lisää, miksei jättää keskenkin, jos voimat eivät riitä. Taukoa saisi pitää välillä yhteensä neljä viikkoa ja kurssilainen saisi sijoittaa lepoviikot itse. Viikonloput aina vapaata automaattisesti. Kursseista saisi opintopisteitä ja kun 100 opintopistettä on kasassa, katsottaisiin kansalaispalvelus suoritetuksi.

Kansalaispalvelun aiheina voisivat olla esimerkiksi ensiapu, tarkkuusammunta, yhteiskunnallisen huoltovarmuuden tehtävät, sodan psykologia, lähitaistelu ilman aseita, ruokahuolto, eloonjäämistaidot ankarissa luonnonoloissa, sotateknologia, joukkojen johtaminen, vaatehuolto, aseiden rakentaminen ja kehittäminen, tiedustelu, maanviljely ruokakriisissä, käytännön kenttäsotiminen, droonien ajaminen, lääkintätaidot,  vakoilu, traumojen hoito ja tietysti perehdytys erilaisiin, valinnaisiin aselajeihin ja niiden käytännön vaatimuksiin. Kursseja voisi olla vaikka 50, tässä vain parisenkymmentä esimerkkeinä.

Näin jokainen voisi osallistua ja vieläpä kykyjensä mukaan. Kukaan ei joutuisi maitojunalle kotiin ja jokaisella olisi annettavaa, olivat kyvyt sitten melkein mitä tahansa. Kansalaispalveluksen suoritettuaan voisi ilmoittautua vuosienkin jälkeen oma-aloitteisesti uusille kursseille - se ehkä voittaisi työttömänä olon ja tällöin työttömyyskorvauksen lisäksi saisi verottomana päivärahat käymistään, hyväksytyistä kursseista. Enää ei tarvitsisi lähettää kutsuntakirjeitä, koska monet hakeutuisivat lisäkoulutukseen vapaaehtoisesti välttäen samalla TE-toimistojen turhat kyykytyskurssit ja muun hölmöilyn. Samalla maanpuolustamisen kokonaiskuva parantuisi tai ainakin pysyisi yllä.

Lisäys liketyksen jälkeen:

Edelläkuvattu hahmotelma perustuu siihen, että sotahan ei ole vain sitä, että ammutaan ryöstämään, raiskaamaan, valloittamaan ja tappamaan tullut vihollinen, vaan sota koskettaa kymmeniä ja satoja yhteiskunnan osia ja elementtejä - koko yhteiskunta on sodassa silloin, kun sota on ja sen vuoksi sotaan joutuneella maalla on aivan varmasti satoja ja satoja tehtäviä, joihin kaivataan osaavaa väkeä ja valmiutta, jotta voidaan tehdä työtä sen eteen, että maa kestää hyökkäyksen mahdollisimman hyvin kaikilla tasoilla. Tätä ei nykyisessä sotilaskoulutuksessa huomioida laisinkaan ja se on ymmärrettävää, koska sotilaspalveluksessa keskitytään itse rintamataisteluun. Tätä kuvaa pitää laajentaa, koska sota ei koskaan ole irrallaan muusta yhteiskunnasta ja mitä paremmin muu yhteiskunta voi tukea sotatoimia, sitä menestyksellisemmät myös sotatoimet ovat.

Ja kun nyt ovet maan puolustamiselta ovat pitkälti suljetut esimerkiksi vammaisilta, tässä uudessa mallissa he voisivat kouluttautua omien toiveidensa mukaan ja ylläpitää kykyjään maan parhaaksi. Vaikka pyörätuolilla ei voi lähteä rintamalle, sellaista käyttävä voi kouluttautua moniin tehtäviin, jotka sotatilanteessa ovat suureksi hyödyksi maalle ja miksei muutenkin. Lisäksi he saisivat rahaa ja lisää arvostusta, mielekästä tekemistä ja uusia ystäviä. Kansalaispalvelus olisi kutsuva ja yhteenkokoava, motivoiva systeemi sen sijaan, että meillä on nyt torjuntaa, pelkoa, ihmisiä jakava ja motivaatiota syövä, antiikkinen järjestelmä, joka on myös paljon kansalaispalvelua tehottomampi järjestelmä.

Loppu siis paskavessan nuolemiselle ja tervetuloa uusi, koko kansakuntaa koskeva ja motivoiva koulutus!

Lisäys 2: Entäpä, jos joku kieltäytyisi koko kansalaispalveluksesta? Järjestelmä olisi niin joustava, että sekin olisi laillisesti mahdollista - silloin toki kaikista sosiaalietuuksista leikattaisiin 20% ja tuloveroon lisättäisiin 1%. Ja lisäksi äänestysoikeus toteutuisi vasta kun kansalaispalvelus on suoritettu.

[Hiiden hirvi]

Jos yleisesti varusmiespalveluksen läpäisisi vain 50% tai vähemmän sisään otetusta joukosta, läpäisystä muodostuisi meriitti jonka tulevaisuuden työnantajat varmasti noteeraisivat. No ei vas-vihreiden puoluetoimistolla, mutta oikeissa töissä.

Tuossa on vain se ongelma että nykyään rekrytoija ei saa kysyä työhonottoprosessissa millään muotoa sitä onko työnhakija suorittanut varusmiespalveluksen, saatikka että voitaisiin tiedustella reservin sotilasarvoa tai palveluksen laatua. Se on laitonta.

Ennen oli toisin, 80-luvulla kun itse hain ensimmäisiä tyopaikkojani reservin sotilasarvo oli mieshakijoiden kohdalla pakollinen kysymys hakulomakkeissa. Useista firmoista annettiin koko lailla suoraan ymmärtää että 'sivarit älkööt vaivautuko'.

[Hohtis]

Jos yleisesti varusmiespalveluksen läpäisisi vain 50% tai vähemmän sisään otetusta joukosta, läpäisystä muodostuisi meriitti jonka tulevaisuuden työnantajat varmasti noteeraisivat. No ei vas-vihreiden puoluetoimistolla, mutta oikeissa töissä.

Tuossa on vain se ongelma että nykyään rekrytoija ei saa kysyä työhonottoprosessissa millään muotoa sitä onko työnhakija suorittanut varusmiespalveluksen, saatikka että voitaisiin tiedustella reservin sotilasarvoa tai palveluksen laatua. Se on laitonta.

Ennen oli toisin, 80-luvulla kun itse hain ensimmäisiä tyopaikkojani reservin sotilasarvo oli mieshakijoiden kohdalla pakollinen kysymys hakulomakkeissa. Useista firmoista annettiin koko lailla suoraan ymmärtää että 'sivarit älkööt vaivautuko'.

Tätä en tiennyt. Mihin lakiin tuo perustuu? Ei kai kysyminen ole laitonta jos vastaaminen on vapaaehtoista?

Kyllä itsekin aikoinani ysärillä vm-palveluksen jälkeen kesätyöpaikkoja hakiessani lätkäisin sotilaspassin pöytään ilman, että sitä edes kysyttiin.

***

Jos yleisesti varusmiespalveluksen läpäisisi vain 50% tai vähemmän sisään otetusta joukosta, läpäisystä muodostuisi meriitti jonka tulevaisuuden työnantajat varmasti noteeraisivat.

Mitä se tekisi nuoren miehen motivaatiolle ilmoittautua varusmiespalvelukseen jos tietää, että puolet ikäluokasta joka tapauksessa lähtee maitojunalla kotiin, saaden vuoden tms. palveluksesta palkinnoksi loppuelämän kestävän epäonnistujan leiman otsaansa työmarkkinoilla?

Tiedätkö, ei voisi vähempää kiinnostaa jos saisin palkkani siitä, että teen kyvykkäitä sotilaita. Taistelukentällä sotilaat jaetaan karkeasti kahteen luokkaan; hyvät ja kuolleet. Jos minun vastuullani olisi pitää koulutettavani/johdettavani mahdollisimman pitkään hengissä, ei minua kiinnosta jonkun karsiutuneen Minna-Matin feelarit ja se, miten ahdistavana hän vittu_intin koki.

Nyky-yhteiskunnan lumihiutaleille ei tekisi ollenkaan pahaa huomata se, että nallekarkit eivät mene tasan, ilman yrittämistä ei saa mitään ja ne on eri miehet niitä, jotka ruumiita tekee ja eri miehet, jotka niitä pesee.

[Dangr]

 

[Hiiden hirvi]

Tätä en tiennyt. Mihin lakiin tuo perustuu? Ei kai kysyminen ole laitonta jos vastaaminen on vapaaehtoista?

Työelämän tietosuojalaki (Finlex 2004/759) 2.luku 3§ Tietojen tarpeellisuusvaatimus. Lisaksi siinä säädetään että tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.

Tulkinta on että varusmiespalveluksesta on mahdollista kysyä vain haettaessa sellaisiin tehtäviin joitten ehdottomana pätevyysvaatimuksena on asepalveluksen suorittaminen, eli siis käytännössä puolustusvoimien sotilasvakansseihin.

[Augustus]

Nykyjärjestelmästä tulisi luopua kokonaan ja rakentaa uusi systeemi tilalle.

Mitäpä, jos armeijapalveluksen sijaan olisi kansalaispalvelus?
...

Tuossa ehdottamassasi on oikeasti hyvää ajatusta, sellainen olisi tasa-arvoinen kaikkia koskettava järjestelmä.

Sitten se idean toteutus, hmm, se saattaa olla hankalaa. En nyt osaa sanoa miten hankalaa ja miksi, mutta muistan vuosia sitten roihahtaneen julkisen keskustelun siitä, että siviilipalvelukseen tuolloin (ja varmaan nytkin) mahdollisesti hakeutui ihmisiä, jotka eivät olleet siviilipalveluksessa siksi, että armeijan palvelus olisi ollut jotenkin heidän eettisiä periaatteita vastaan, vaan sinne hakeuduttiin siksi, että siviilipalvelusta voitiin suorittaa jossain tulevaisuuden  uraa edistävässä tehtävässä kuten esimerkiksi jossain oppilaitoksessa jonkinlaisena assistenttina tai valtionhallinnossa harjoittelijana tai jotain vastaavaa työkokemusta hankkimassa.

Jonkinlaisessa kansalaispalveluksessa jotain samanlaista varmaan tapahtuisi, toki tuo riippuu siitä miten systeemi oikeasti toteutetaan.

edit:  pari pilkkua lisätty.

[Totti]

Lähi-idän ja Afrikan ihmisten ottaminen esimerkiksi kertoo epätoivoisesta argumentaatiosta.

Niin, viittasin siihen ulkomaalaiseen väestöön jota tänne yleisesti ottaen lappaa.

Ruotsalaisilla, norjalaisilla, tanskalaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla, brittiläisillä, kanadalaisilla, amerikkalaisilla, japanilaisilla, australialaisilla ja uusi-seelantilaisilla miehillä ei ole mitään ongelmia kypsyä henkisesti vaikka he eivät suorita asepalvelusta.

Luulin että ymmärtäisit mitä asia koskee, mutta pitää ilmeisesti selittää kun 10 vuotiaalle ....

Asia ei tietenkään ole niin, että armeijan käymätön automaattisesti olisi mielenterveyspotilas. Fakta kuitenkin on, että armeijan kaltainen rajojen kokeileminen kasvattaa henkisesti mm. sietokyvyn, sosiaalisen joustavuuden ja monen muun hyväksi katsotun ominaisuuden suhteen. Armeijan käyneet tunnistavat helposti tämän tosiasian muissa ja itsessään.

Siviilielämässä pystyy myös vertaa armeijan käyneet ja siviilipalveluksen tehnet. Aika moni varmaan tunnistaa sen, että sivarit tuuppaavat olla henkisesti hauraampia, epästabiilimpia, mustavalkoisempia ja ylipäätään lapsenmielisempiä iäkseen. Etenkin ne pumpulissa eläneet, joilla edes oma elämä ei karaistunut, ovat erinomaisen heikkoja henkisesti.

Jos olisit käynyt intin niin tietäisit mistä puhun.

Ajatus siitä, että suomalaiset miehet tarvitsevat asepalveluksen henkisesti kypsyäkseen, viittaa ajatteluun jossa suomalaisten miesten nähdään kypsyvän heikommin kuin edellä mainittujen maiden miesten.

Rakentelet olkiukkoja. Kukaan ei ole sanonut, että asepalvelus olisi (kaikille) täysin välttämätön henkistä kypsymistä varten vaan se on merkittävä positiivinen sivuvaikutus, joka tulee ilmaiseksi asepalveluksen myötä. Se selvästi vahvistaa suomalaisia miehiä henkisesti. Tästä ei ole epäilystäkään.

Minä en usko, että suomalaiset miehet ovat henkiseltä kypsymiseltään heikompia kuin em. maiden miehet, joten en usko suomalaisten miesten tarvitsevan asepalvelusta henkisesti kypsyäkseen.

Mitä enemmän luen juttujasi, sen enemmän epäilen tätä arviotasi.

Heikosta impulssikontrollista puheenollen: kantasuomalaiset miehet ovat väkivaltaisempia kuin länsi-eurooppalaiset miehet. Tämä Suomen asevelvollisuudesta huolimatta.

Väkivaltaisuus ja heikko impulssikontrolli ei ole lainkaan sama asia. Ne eivät välttämättä edes ole toistensa seuraus.

Väkivaltaisuutta voi edetä pitkä kontrollin jakso, jonka puitteissa henkilö pyrkii de-eskaloimaan tilanne. Kun sitten kynnys ylittyy, on kaksi vaihtoehtoa: juosta tai taistella. On täysin mahdollista, että suomalainen valitsee useammin taistelemisen kun ruotsalaisen juoksemisen.

Heikko impulssikontrolli tarkoittaa sitä, että tunteet saavat nopeasti ylivallan hyvässä ja huonossa. Huonot tunteet johtavat silloin nopeasti esim. väkivaltaan ja hyvä tunteet voi samalla lailla johtaa ylenpalttiseen ja liioiteltuun riemuun.

Heikko impulssikontrolli löytyy yleensä henkilöiltä, joilla on vaikeuksia käsitellä vastoinkäymisiä tai vaikeuksia nähdä oma vastuu asioissa. Tyypillisesti tällaiset henkilöt esim. syyttävät muita epäonnestaan, haluavat oikaista kokemansa vääryys ja palauttaa kunnia väkivallalla.

Heikosta impulssikontrollista voi yleensä oppia pois erinäisillä vihanhallintakursseilla, joilla opetellaan sietämään, käsittelemään ja hyväksymään vastoinkäymisiä. Siis ihan sitä samaa siedätystä mitä armeijakin tarjoaa.

Lyhenemä on vain laskennallinen koska teoreettinen työura tietenkin lyhenee noin vuodella. Käytännön työura onkin sitten ihan eri asia ja se tuskin muuttuu miksikään asepalveluksen takia.

Välivuodet viivästyttävät työelämään siirtymistä ja täten lyhentävät työuria. Tämä ei ole mikään teoreettinen laskelma.

Sinulle on hyvin vaikea selittää asioita. En tiedä jos kyse on ymmärtämisongelmista, etkö lue mitä kirjoitetaan vai etkö siedä olla väärässä ja jankutat vastaan vain periaatteesta.

Sinulla ei oikeastaan ole mitään relevanttia vasta-argumenttia vaan selität yksinkertaistettuja itsestäänselvyyksiä ja pidät niitä totuutena. Väittelet kuten vasemmistolainen, joka vain julistaa omia totuuksia eikä suostu näkemään nyansseja missään.

Tämäkään keskustelu kanssasi ei johda mihinkään joten en kommentoi julistuksiasi tämän enempää.

[Väestönvaihtaja]

Lähi-idän ja Afrikan ihmisten ottaminen esimerkiksi kertoo epätoivoisesta argumentaatiosta.

Niin, viittasin siihen ulkomaalaiseen väestöön jota tänne yleisesti ottaen lappaa.

Suomessa asuu ja vierailee myös länsimaalaisia miehiä. Niin tai näin, sillä ei ole merkitystä. Kyse oli siitä onko intti paikka jossa miehet kasvavat aikuisiksi. Selvästi muissa maissa asuvat miehet kykenevät aikuistumaan ilman asevelvollisuutta.

Ja sen lisäksi monessa Lähi-idän maassa on asevelvollisuus...

Ruotsalaisilla, norjalaisilla, tanskalaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla, brittiläisillä, kanadalaisilla, amerikkalaisilla, japanilaisilla, australialaisilla ja uusi-seelantilaisilla miehillä ei ole mitään ongelmia kypsyä henkisesti vaikka he eivät suorita asepalvelusta.

Luulin että ymmärtäisit mitä asia koskee, mutta pitää ilmeisesti selittää kun 10 vuotiaalle ....

Asia ei tietenkään ole niin, että armeijan käymätön automaattisesti olisi mielenterveyspotilas. Fakta kuitenkin on, että armeijan kaltainen rajojen kokeileminen kasvattaa henkisesti mm. sietokyvyn, sosiaalisen joustavuuden ja monen muun hyväksi katsotun ominaisuuden suhteen. Armeijan käyneet tunnistavat helposti tämän tosiasian muissa ja itsessään.

Alkuperäinen väitteesi:

Ennen kaikkea se on paikka, jossa pojat kasvavat ja aikuistuvat miehiksi.

Siviilielämässä pystyy myös vertaa armeijan käyneet ja siviilipalveluksen tehnet. Aika moni varmaan tunnistaa sen, että sivarit tuuppaavat olla henkisesti hauraampia, epästabiilimpia, mustavalkoisempia ja ylipäätään lapsenmielisempiä iäkseen. Etenkin ne pumpulissa eläneet, joilla edes oma elämä ei karaistunut, ovat erinomaisen heikkoja henkisesti.

En ole huomannut sivarien poikkeavan muista miehistä.

En myöskään ole huomannut ulkomaalaisten miesten olevan henkisesti hauraampia, epästabiilimpia, jne. kuin suomalaisten miesten. Itse asiassa suomalaisten korkeista itsemurhaluvuista voisi joku päätellä jotain ihan muuta.

Tunnen joitain terveyden takia intistä vapautettuja eikä heistä kyllä kukaan erota etteivät he ole suorittaneet asepalvelusta.

Jos olisit käynyt intin niin tietäisit mistä puhun.

Olen käynyt intin. Mulle intti ei ole mikään elämää suurempi juttu.

Ne miehet, jotka ikuisesti muistelevat inttiä ja pitävät sinä jotain miesten kouluna, tuppaavat olemaan reppanoita, joilla ei mene elämässä hyvin. Lähiöpubin nurkkapöydässä he muistelevat kuinka 35 vuotta sitten tuli saatua kuntsari, joka on heille elämän suurin saavutus. Ehkä heillä on tarve tehdä intin käymisestä suurempi juttu kuin se onkaan, koska heillä ei ole elämässään muita saavutuksia. Olen toki vilpittömästi iloinen heidän puolestaan, että edes intti tarjoaa heille onnistumisten tunteita, muttei se kyllä intistä tee mitään muuta kuin mitä intti on.

Minä olisin aikuistunut aivan hyvin ilman inttiäkin. Ehkä sinä koit että intti oli kohdallasi tarpeellinen aikuistumiseksi, muttei se kyllä kaikilla muilla miehillä sitä ole.

Rakentelet olkiukkoja. Kukaan ei ole sanonut, että asepalvelus olisi (kaikille) täysin välttämätön henkistä kypsymistä varten vaan se on merkittävä positiivinen sivuvaikutus, joka tulee ilmaiseksi asepalveluksen myötä. Se selvästi vahvistaa suomalaisia miehiä henkisesti. Tästä ei ole epäilystäkään.

Kirjoitit intin olevan paikka, jossa pojat aikuistuvat miehiksi. Se aikuistuminen onnistuu ilman inttiä ihan hyvin.

Väkivaltaisuus ja heikko impulssikontrolli ei ole lainkaan sama asia. Ne eivät välttämättä edes ole toistensa seuraus.

Väkivaltainen käytös johtuu usein heikosta impulssikontrollista. Väkivaltarikoksiin syyllistyvät suomalaiset miehet eivät pääsääntöisesti ole mitään laskelmoivia ja suunnitelmallisia ihmisiä.

Lyhenemä on vain laskennallinen koska teoreettinen työura tietenkin lyhenee noin vuodella. Käytännön työura onkin sitten ihan eri asia ja se tuskin muuttuu miksikään asepalveluksen takia.

Välivuodet viivästyttävät työelämään siirtymistä ja täten lyhentävät työuria. Tämä ei ole mikään teoreettinen laskelma.

Sinulle on hyvin vaikea selittää asioita. En tiedä jos kyse on ymmärtämisongelmista, etkö lue mitä kirjoitetaan vai etkö siedä olla väärässä ja jankutat vastaan vain periaatteesta.

Sinulla ei oikeastaan ole mitään relevanttia vasta-argumenttia vaan selität yksinkertaistettuja itsestäänselvyyksiä ja pidät niitä totuutena. Väittelet kuten vasemmistolainen, joka vain julistaa omia totuuksia eikä suostu näkemään nyansseja missään.

Tämäkään keskustelu kanssasi ei johda mihinkään joten en kommentoi julistuksiasi tämän enempää.

Et ymmärrä taloutta.

On triviaalisti selvää, että kun suurella osalla ikäluokasta työelämään siirtyminen siirtyy myöhäisemmäksi 1-2 vuodella, se aiheuttaa kansantaloudelle kustannuksen.

Olet kuten vasemmistolaiset, sillä uskot ilmaisiin lounaisiin, eli siihen ettei valinnoilla ole vaihtoehtoiskustannusta. Todellisuudessa asioilla on vaihtoehtoiskustannuksensa. Se, että sinä et tässä tajua omaavasi vasemmistolaista ajattelumallia ("asioilla ei ole kustannuksia, kaikki on ilmaista!") kertoo ettet todellakaan ymmärrä taloudesta.

Milton Friedman totesi ettei ilmaisia lounaita ole. Milton Friedman oli Nobelilla palkittu taloustieteilijä, joka vastusti asevelvollisuutta USA:ssa. Friedman ei ollut vasemmistolainen, vaan päinvastoin kova sosialismin kriitikko. Asevelvollisuus ei ole ilmainen lounas: se aiheuttaa kustannuksen kansantaloudelle.

Ei tosin tarvitse olla taloustieteilijä ymmärtääkseen asevelvollisuuden aiheuttavan kustannuksen kansantaloudelle, sillä niin päivänselvä asia se on. Suomessa tämä kustannus on hyväksyttävä hintana uskottavasta maanpuolustuksesta, mutta kustannus se silti on.

Mm. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on arvioinut asevelvollisuuden kustannusta, ja se kustannus on positiivinen, eli on olemassa.

Olet myös esimerkki siitä, ettei intin käyminen tee ihmisestä henkisesti kypsää. Et kykene asialliseen keskusteluun.

Milton Friedmanista voi lukea vaikka wikipediasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Milton_Friedman

Toisaalta ehkä joku taloustieteen perusoppikirja olisi hyödyksi, jos ei ymmärrä ettei asevelvollisuus ole ilmainen lounas.

[Augustus]

...
Metsäharjoituksia en oikein ymmärrä. Tosipaikan tullen siellä varmaan juostaan ne täyspakkaukset selässä, käydään riukulassa ja syödään pakkiruokaa ihan harjoittelemattakin. Jos maastossa ryömimiseen liittyy erityisiä liikuntataitoja, näitä voidaan varmaan harjoitella samoin kuin kaikkia muitakin liikuntataitoja jo koulu-uran aikana. Kerrotaan, että pesäpallon tarkoitus on harjoittaa kranaatinheittoon.Näin ollen koululaiset harjoittelevat kranaatinheittoa ja alakoulussa, eikä tähän tietääkseni YK puutu lapsisotilasasiana. Samalla tavoin voitaisiin harjoitella tarvittavia liikuntataitoja tai vaikka puolijoukkueteltan pystyttämistä alakoulusta alkaen ikätasoisesti ja pelien muodossa. Partiossahan vastaavaa jo tehdäänkin.
...

Hmm, oletkohan ihan tosissasi tästä, vai heitätkö tuon ihan läpällä. Maastoharjoitukset simuloivat sodan olosuhteita telttoineen, ruokailuineen, vartioineen ym. mutta ei siinä vielä kaikki. Yksi asia minkä luultavasti useimmat intin käyneet muistavat ovat ne sotaharjoitukset (eri nimillä), joissa ei saa nukkua riittävästi, simuloitu sota on käynnissä koko ajan siellä metsässä ja aikaa nukkumiseen ei vaan ole.

Ainakin mun aikana 80-luvun lopussa harjoittelemamme "sota" ei antanut meidän nukkua riittävästi vaan koko harjoitus mentiin  jollain muutaman tunnin unilla per yö + torkkumista tilaisuuden tullen. En ikinä olisi kuvitellut, että sellainen on mahdollista, mutta niin vain se onnistui. En koskaan siviilielämässä voisi moista kokea ja se on opettanut jotain mulle ihmisen kestokyvystä, kuinka vähällä unella voi pärjätä kymmenenkin päivää. Tosin lopussa koko porukka oli aika humalaisen ja zombien välimuotoja. Tuollaista ei voi kokea siviilielämässä.

[stefani]

Mulle tuli Bonan ja Einon kirjoituksista tunne, että taustalla olisi into säätää asioita säätämisen vuoksi. Armeijassa on ongelmia, joita pitäisi ratkoa, mutta sellaisesta ei ole hyötyä, että säädetään ja muutellaan vain uudistelun vuoksi.

[stefani]

Eräs ilmiö, joka armeijasta jäi mieleen, oli sellainen, että jos ryhmä kohtasi jonkun ongelman, joka piti ratkaista, varusmiesjohtajat yleensä kääntyivät fyysisesti siitä ongelmasta pois päin. Esimerkiksi kerran (näköis)telamiinasta oli eräs korkkiosa (en muista, oliko sillä jokin oikea nimi) jäätynyt jumiin, ja sitä yritettiin vääntää auki. Kun monet kerääntyivät sen telamiinan ympärille ihmettelemään tilannetta, paikalla ollut upseerikokelas katseli pois päin, ja piti itsensä eristyksissä ongelmanratkaisusta.

Kun johtajakoulutuksen saaneet oppivat tuollaisen toimintatavan, että omista alaisista ja heidän onglemista on hyvä pyrkiä eristäytymään, se aiheuttaa epäsuorasti paljon ongelmia armeijan tehokkudelle. Jos he myöhemmin soveltavat samaa eristäytymiskaavaa siviilityöelämässä, siitä on haittaa työyhteisöillekin.

[Totti]

Olen käynyt intin. Mulle intti ei ole mikään elämää suurempi juttu.

Ehkä olet sitten niitä katkeria epäonnistujia, jotka eivät koskaan sopeutuneet.

Minä olisin aikuistunut aivan hyvin ilman inttiäkin.

Juttujesi perusteella prosessi on vielä kesken.

Ei mulla muuta.

[Totti]

Mulle tuli Bonan ja Einon kirjoituksista tunne, että taustalla olisi into säätää asioita säätämisen vuoksi.

Ongelma on erityisen yleinen myös politiikassa; keksitään ongelma jota ei tarvitse ratkaista - komietoidaan, projektoidaan, budjetoidaan ja epäonnistutaan.

Suomen puolustus on kokonaisuutena kohtalaisen hyvin toimiva. En helposti keksi miten saisi edullisemmin yhtä suuren miesmäärän verrattain moderneihin aseisiin. Vaihtoehto olisi kutistaa miesvahvuus merkittävästi ja panostaa hyvin paljon aseisiin.

Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, että määrällä on vielä merkitystä. Muutaman kymmenen tuhannen miesvahvuus ei pystyisi torjumaan venäläistyylistä massahyökkäystä oli aseet millaiset tahansa. Etenkin kun vihollinen on valmis uhraamaan miehiä liukuhihnalla, vastassa pitää olla tarpeeksi ukkoja.

Mao taisi joskus aikoinaan todeta Chrustseville, että Kiinaan ei kannata yrittää hyökkää koska hänellä on 100 miljoonaa miestä laittaa rintamalle.

Armeijassa on ongelmia, joita pitäisi ratkoa, mutta sellaisesta ei ole hyötyä, että säädetään ja muutellaan vain uudistelun vuoksi.

"Säätäminen" tapahtuu pitkälti itsestään sikäli kun asekanta uudistuu ja muuttuu. Onhan se selvä, että sodankäynnin tyyli pitää muuttua samalla kun aseistus muuttuu. Kyse on siis pikemminkin evoluutiosta kun revoluutiosta.

Välillä esiin nousevat ajatukset puolustuksen ja asevelvollisuuden repimisestä auki ja täydellisestä uusimisesta ovat enemmän akateemista pohdintaa kun realismia. Yleensä näitä kuulee julkisilta tahoilta, joille puolustus on merkityksetön kuten vasemmistolta, joka aina on haikaillut Venäjän ylivallan perään. Verukkeena on "työurat" tai "rauha", jotka ovat lähinnä vain keppihevosia kohti Kremlin hegemoniaa.

[Hohtis]

Eräs ilmiö, joka armeijasta jäi mieleen, oli sellainen, että jos ryhmä kohtasi jonkun ongelman, joka piti ratkaista, varusmiesjohtajat yleensä kääntyivät fyysisesti siitä ongelmasta pois päin. Esimerkiksi kerran (näköis)telamiinasta oli eräs korkkiosa (en muista, oliko sillä jokin oikea nimi) jäätynyt jumiin, ja sitä yritettiin vääntää auki. Kun monet kerääntyivät sen telamiinan ympärille ihmettelemään tilannetta, paikalla ollut upseerikokelas katseli pois päin, ja piti itsensä eristyksissä ongelmanratkaisusta.

Upseeri* huolehtii siitä, että joku suojaa muiden nysväämisen jonkun markkaluokan ongelman ympärillä. Itse asiassa tuossa upseerin* olisi pitänyt käskeä koko joukkue jatkamaan käskettyä tehtävää ja suojaamaan omaa toimintaa eikä kiinnostumaan jostain täysin merkityksettömästä yksityiskohdasta.

Jos telamiinan korkki ei aukea niin helvettiin se telamiina ja uusi tilalle ja vanha alle, molemmat lähtevät samalla kerralla.

* ja nämäkin itse asiassa ihan aliupseerin tason hommia

[Hohtis]

Ansiokasta pohdintaa Einolta josta monesta kohdasta olen samaa mieltä. Joihinkin kohtiin kommentoin jotain;

Nykyjärjestelmästä tulisi luopua kokonaan ja rakentaa uusi systeemi tilalle.

Mitäpä, jos armeijapalveluksen sijaan olisi kansalaispalvelus?
....
Kansalaispalvelus koostuisi lyhyestä perusosasta, joka olisi yhteinen kaikille, mutta sen jälkeen kansalaispalvelija voisi valita yhden tai useamman kurssin, jonka ottaisi. Kursseja voisi vaihtaa kesken tai ottaa lisää, miksei jättää keskenkin, jos voimat eivät riitä. Taukoa saisi pitää välillä yhteensä neljä viikkoa ja kurssilainen saisi sijoittaa lepoviikot itse. Viikonloput aina vapaata automaattisesti. Kursseista saisi opintopisteitä ja kun 100 opintopistettä on kasassa, katsottaisiin kansalaispalvelus suoritetuksi.

Tässä ongelmaksi muodostuu kerralla valmiudessa olevan joukon koko. Jonkinlainen "käskystä liikkeelle" oleva valmius on katsottu tarpeelliseksi. Viitsisitsä etsäviitsis -tyyppinen ratkaisu ei valitettavasti toimi ellei siitä makseta päivystysrahaa ja se malli tulisi paaaljon kalliimmaksi kuin varusmiehiin perustuva.

Kansalaispalvelun aiheina voisivat olla esimerkiksi ensiapu, tarkkuusammunta, yhteiskunnallisen huoltovarmuuden tehtävät, sodan psykologia, lähitaistelu ilman aseita, ruokahuolto, eloonjäämistaidot ankarissa luonnonoloissa, sotateknologia, joukkojen johtaminen, vaatehuolto, aseiden rakentaminen ja kehittäminen, tiedustelu, maanviljely ruokakriisissä, käytännön kenttäsotiminen, droonien ajaminen, lääkintätaidot,  vakoilu, traumojen hoito ja tietysti perehdytys erilaisiin, valinnaisiin aselajeihin ja niiden käytännön vaatimuksiin. Kursseja voisi olla vaikka 50, tässä vain parisenkymmentä esimerkkeinä.

Kaikkia näitä ja paljon muuta koulutetaan reserviläisille, riippuen heidän tehtävästään.

Näin jokainen voisi osallistua ja vieläpä kykyjensä mukaan. Kukaan ei joutuisi maitojunalle kotiin ja jokaisella olisi annettavaa, olivat kyvyt sitten melkein mitä tahansa.
...
Edelläkuvattu hahmotelma perustuu siihen, että sotahan ei ole vain sitä, että ammutaan ryöstämään, raiskaamaan, valloittamaan ja tappamaan tullut vihollinen, vaan sota koskettaa kymmeniä ja satoja yhteiskunnan osia ja elementtejä - koko yhteiskunta on sodassa silloin, kun sota on ja sen vuoksi sotaan joutuneella maalla on aivan varmasti satoja ja satoja tehtäviä, joihin kaivataan osaavaa väkeä ja valmiutta, jotta voidaan tehdä työtä sen eteen, että maa kestää hyökkäyksen mahdollisimman hyvin kaikilla tasoilla.

Tätä ei nykyisessä sotilaskoulutuksessa huomioida laisinkaan ja se on ymmärrettävää, koska sotilaspalveluksessa keskitytään itse rintamataisteluun. Tätä kuvaa pitää laajentaa, koska sota ei koskaan ole irrallaan muusta yhteiskunnasta ja mitä paremmin muu yhteiskunta voi tukea sotatoimia, sitä menestyksellisemmät myös sotatoimet ovat.

Tämä nimenomaan otetaan huomioon. Lääkäriksi kouluttautuneita ei enää sijoiteta sinkomiehiksi - heille on tärkeämpääkin tekemistä kriisissä. Samoin jokainen "ei-tappaja" siirretään pois "tappajajoukkueesta" heti, kun sinne on saatu koulutettua parempi tappaja. Jokaiselle löytyy kyllä tekemistä kykyjensä mukaan sodassa tai siihen rinnastettavassa tilanteessa, koska jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen.

Ei ole kenenkään etu pitää runoilijaa etulinjassa työntämässä pistintä vihollisen maksaan jos siihen löytyy pistimen käytön erityisosaaja. Runoilija on paljon arvokkaampi kirjoittamassa runoa pistimentyönnöstä, joka elähdyttää koko rintamalohkon tai kansakunnan taistelemaan voimakkaammin.

Esimiesten vastuulla on löytää jokaiselle alaiselle tehtävä, jossa hänestä saadaan paras kokonaishyöty esiin. Alainen voi edesauttaa sitä osoittamalla niitä erityistaitojaan.

[Radio]

Kysymyksen ei pitänyt olla kantasuomalaiselle vittuilusta. Ehkei myöskään hyvin kunniakkaan Armeijamme halventamisesta. Kyse oli uudistamisesta. Uudistajiksi on ilmoittautunut diletantteja. Yhtään järkevää uudistushanketta en havaitse.
Kukaan ei tunnu arvostavan Puolustusvoimiamme, rauhanliikkeen kannattajia vain ollaan ja halutaan kunnan ruumiinpesupaikka suihkulla viemärillä. Sankarihautojen kupeeseen, kiitti vitusti.
Suomen armeija ei ollut kovin hyvässä iskussa 1939, mutta miehet olivat. Jos ei sitä ymmärrä ja nillittää armeijamuistojensa kautta ilkeää paskaa, niin painukoon Venäjälle tai minne tahansa muuhuun keharien paratiisiin. Muoviavain kaulaan ja helvettiin.
Ehdotettu kansalaispalvelushan meillä jo on, siviilipalvelus. Sen on käynyt mm. Jussi Halla-aho. Toki katui myöhemmin.
Siviilipalvelus on se asevelvollisuuden osa, jossa voisi olla kehittämisen varaa. Sotilaskoulutus annettakoon sotilaillemme, jotka ovat siinä maailmallakin ihailtuja asiantuntijoita. Tsuhnat tappoivat julmasti ukrainalaisetkin Raatteentiellä ja Simo Häyhä ampui pystykorvalla avotähtäimillä 542 vihollista, kunnes kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyä räjähtävää luotia käyttänyt sotarikollinen paskaläjä osui haavoittavasti tuhoten puoli naamaa

[Pallopääkissa]

Mielestäni maavoimien varusmiesten lomapukujen ei pitäisi olla maastopukuja. Se on ihan hölmön näköinen. Vielä hölmömpi on se kun ilmavoimien lomapuku on maastopuku.

Ennen, vielä ysärillä, maavoimien lomapuku oli semmoinen kapiaisten arkisen palveluspuvun näköinen ja siinä oli takki, housut, lakki, kauluspaita, kravatti (oliko?), pukukengät.

Ilmavoimilla oli semmoinen perus-sininen lomapuku vielä tällä vuosituhannella, ennen kuin ilmavoimillakin alkoi olla maastopuku-lomapukuja. Siinä sinisessä lomapuvussa oli takin ja housujen lisäksi lakki, kauluspaita, kravatti, pukukengät.

Merivoimien lomapuku on sentään Aku Ankka-puku. Se nyt puuttuisi jos merivoimienkin lomapuku olisi maastopuku.

Joten vanhan hyvän ajan lomapuvut takaisin. Maastopuku-lomapuvut myytäköön poistossa siviileille.

[Pallopääkissa]

Naisille voitaisiin tarjota mahdollisuus suorittaa lottapalvelus, jossa olisi halukkaille tarjolla asekoulutus. Se että osa vaatii asevelvollisuutta naisille, voitaisiin hoitaa sillä että lottapalvelukseen sisällytetään asekoulutus. Pelkän rynkyn, tarkka-ampujakiväärin, ja pistoolin käytön ja huollon kouluttamiseen ei tarvita puolta vuotta.

Kotirintamalla ja selustassa on tärkeää että siellä on aseistettuja henkilöitä. Pelkällä lihakirveellä on vaikea puolustautua.

[stefani]

Upseeri* huolehtii siitä, että joku suojaa muiden nysväämisen jonkun markkaluokan ongelman ympärillä. Itse asiassa tuossa upseerin* olisi pitänyt käskeä koko joukkue jatkamaan käskettyä tehtävää ja suojaamaan omaa toimintaa eikä kiinnostumaan jostain täysin merkityksettömästä yksityiskohdasta.

Jos telamiinan korkki ei aukea niin helvettiin se telamiina ja uusi tilalle ja vanha alle, molemmat lähtevät samalla kerralla.

* ja nämäkin itse asiassa ihan aliupseerin tason hommia

Et ymmärtänyt, minkälaisesta tilanteesta oli kyse. Ehkä  se on osittain minun vika, kun en kirjoittanut tarpeeksi yksityiskohtia. Alokaskaudella talvella oli päivä jona perehdyttiin muun muassa telamiinoihin. Ei ollut osa mitään leiriä. Annettu tehtävä oli, että telamiinat piti kerätä pois maastosta ja purkaa. Sitten yksi niistä jäi jumiin. Ymmärrettävästi uteliaat ihmiset kerääntyivät ympärille ihmettelemään sitä, kun muita tehtäviä ei ollut enää painamassa päälle. Uteliaisuus myös palkittiin, koska miinan ympärille kerääntyneet myös näkivät sen, miten se korkki lopulta saatiin auki, eli siinä opittiin jotain uutta.

Mutta siinä oli ohella myös mielenkiintoinen tilanne yhden kokelaan kanssa. Kun sanoin sille kokelaalle, että korkki oli jäätynyt kiinni, hän reagoi kääntämällä päänsä pois päin, ja sanomalla, että se pitää saada auki. Sitten hän pysyi etäällä ongelmanratkaisutilanteesta, ikään kuin olisi pelännyt sitä. Esimerkkejä samanlaisesta käytöksestä on muistissani enemmänkin, eli tuo on todellinen psykologinen ilmiö.

Ei ole mikään ihme, miksi jotkut pelkäävät ongelmanratkaisutilanteita. Voi olla, että ongelma ei ratkea, ja sitten ongelmaa lähellä olleet ovat ehkä joidenkin mielestä syyllisiä siihen ongelmaan. Jotkut siis eristävät itsensä ongelmanratkaisutilanteista, koska kokevat sillä tavoin eristävänsä itsensä syyllisyydestä.

Tuo toimintamalli on osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös sellainen, että suututaan huonojen uutisten tuojille.

Eikö Venäjän armeijassa ole ongelmana se, että hierarkian joka tasolla kaikki aina kertovat esimiehilleen, mitä esimiehet haluavat kuulla? Venäläiset on siis peloteltu olemaan hiljaa huonoista uutisista? Venäläisten korruptio on helpompi ja mukavempi puheenaihe, mutta (korruptiolle alttiita) ihmisiä suomalaisetkin vain ovat.

[Dangr]

 

[Radio]

Mielestäni maavoimien varusmiesten lomapukujen ei pitäisi olla maastopukuja. Se on ihan hölmön näköinen. Vielä hölmömpi on se kun ilmavoimien lomapuku on maastopuku.

Ennen, vielä ysärillä, maavoimien lomapuku oli semmoinen kapiaisten arkisen palveluspuvun näköinen ja iinä oli takki, housut, lakki, kauluspaita, kravatti, pukukengät.

Ilmavoimilla oli semmoinen perus-sininen lomapuku vielä tällä vuosituhannella, ennen kuin ilmavoimillakin alkoi olla maastopuku-lomapukuja. Siinä sinisessä lomapuvussa oli takin ja housujen lisäksi lakki, kauluspaita, kravatti, pukukengät.

Merivoimien lomapuku on sentään Aku Ankka-puku. Se nyt puuttuisi jos merivoimienkin lomapuku olisi maastopuku.

Joten vanhan hyvän ajan lomapuvut takaisin. Maastopuku-lomapuvut myytäköön poistossa siviileille.

Maastopuku lomilla on yhtä naurettava kuin poliisien työhaalarit. Minulla ehti olla alussa lomapukuna pussihousut punaisilla raidoilla ja kiiltävät nahkasaappaat. Oli komeet!

[-PPT-]

Vieläkö vanha perinne on voimissaan että eri aselajien edustajat iltalomilla nahistelevat että ketkä on kovimpia jätkiä?  Vekaranjärven varuskunnan tykkimiehet ja jääkärit tappelivat Kouvolassa iltalomilla.

Mikkelisä viestimiehet ja jääkärit. No, Mikkelissä ei enää tarvitse noiden asioiden vuoksi tapella.

[stefani]

Puheenaiheena on armeijan uudistaminen: Mulla olisi eräs konkreettinen uudistusehdotus: Armeijan toimintakulttuuria pitäisi kehittää sellaiseen suuntaan, että huonojen uutisten tuojille suuttumista ei pidettäisi enää hyväksyttävänä.

Alokkaille opetettaisiin jollain oppitunnilla, että jos joku esimies yrittää vaientaa huonojen uutisten tuojia, alaisten pitäisi sitten valittaa siitä jonnekin, ja valituksia myös kuunneltaisiin.

[L. Brander]

Harvoin osallistun näihin keskusteluihin, tämäkin karannut täysin (ilmeisesti) langan aloittaneen ajatuksesta.

Keskustelupalstan luonteeseen tietty kuuluu keskustelu. On silti kysyttävä, viekö tämä mitään eteenpäin? Edes keskustelua? Jonkun inttimuisto, jonkun paha olo ja jonkun käsitys armeijan uudistamisesta. Rosollia paistetulla munalla, juhannuksen rosvopaisti ja päälle luumukiisseli mämmillä, hyvää pyhäinmiestenpäivää.

Puolustusvoimat on osa suomalaista yhteiskuntaa sotilaallisesti, työnantajana, kasvattajana (en tiedä, onko oikein), poliittisena toimijana (valitettavasti, mutta sitä ei voi väistää) jne.

Olisi hyvä, jos ihmiset eivät keskittyisi omiin tunteisiinsa, vaan keskustelemaan maanpuolustuksesta ja sen uudistamisesta.

Eihän mitään saada ainakaan, jos aina tyrmätään jonkun ajatus. Ikään kuin kaikki olisi aina tehty ja tehdään täysin oikein. Ei ole kehittävää haukkua puolustusvoimia pataluhaksi, muttei ole myöskään ylistää. Puolustus on suhteellisen pieni menoerä, mutta rahamääräisesti suuri. On ihan oikein keskustella, kuinka siitä saataisi irti mahdollisimman hyvää ja paljon. Tarvitsisiko se enemmän rahaa? Minusta tarvitsisi ja olisi tarvinnut aina, mutta toistenkin ajatuksia kannattaa kuunnella. Ehkä lisäämällä rahaa ei saa, mitä voisi saada tehostamalla, muuttamalla ja ajattelemalla uudelleen. Ei keskustelu tai uudella tavalla ajatteleminen pysäytä yhtään käynnissä olevaa hanketta, prosessia tai tapaa tehdä. 

Olen käynyt intin, kertausharjoituksissa, kiinnostunut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Aina puolesta ja eiköhän omat lapsetkin kohta astu palvelukseen. Ei kenenkään isien, isoisien ja isoisoisien mainetta vedetä lokaan keskustelemalla puolustuksesta. Keskustelu on tarpeellista! Puolustuksen, yhteiskunnan ja meidän kaikkien etua ajatellen.

Myös siviilipalvelus on oikeus, jota vannotaan/vakuutetaan puolustaa. Kaikki vannoneet/vakuuttaneet tietää.

Minä vannoin, ettei kenenkään tarvitse kysyä ja tehdä siitä viestiä ketjuun.

[Bona]

Ei tämä niin kauhea keskustelu ole kuin etukäteen pelkäsin

Aina kun aiheena on armeija, miehet innostuvat muistelemaan omia armeija-aikojaan ja kertovat tarinoita jumittuneista telamiinoista ja siitä yhdestä rillipäästä, jolla tuli löysät housuun. Tämä on pysynyt kuitenkin jotenkin hanskassa ja sellaisiakin vastauksia on tullut, joista on ollut hyötyä.

Yksi asia, jota minulla on vaikeuksia saada tuotua muiden keskustelijoiden ymmärrykseen on se, että minä ihan oikeasti tiedän, mitä nuoret ajattelevat. Tuossa edellä ehdotettiin armeijaan sellaista uudistusta, että huonojen uutisten tuojalle ei saisi suuttua. Tähän keskusteluun toivon samaa: jos kerron, miten asiat ovat, turha on minulle suuttua ja jonkun buumerin tulla räksyttämään, kuinka ennen miehet oli  rautaa ja nykyisinkin olisivat, jos vain kukaan ei sanoisi ääneen, että armeija muuttuu lähivuosikymmeninä olosuhteiden pakosta rajusti. En minä ole sanonut toivovani asioiden kulkevan siihen suuntaan eikä kyse ole minun tavoitteistani.

Tarkoitan rajulla muutoksella erityisesti naisten asepalvelusta, mutta myös nuorten miesten muuttuvia asenteita. Oman täysi-ikäisen lähinuorison ja työni lisäksi seuraan nuorten asioita osana kutsumustani, esimerkiksi vaaleissa nuorten ehdokkaiden ajattelua ja menestystä sekä nuoriin liittyvää tutkimusta. Vaalien alla huomasin jostain, että kaikki nuoret (mikähän se raja on, alle 35 vuotta tjsp?) ehdokkaat kannattavat naisten kutsuntoja, jotka ovat ensiaskel naisten pakolliseen asepalvelukseen. Vasemmiston tunnettu hivutustaktiikka on tässä aika ilmeinen, mutta se ei estä esim. KD:ta menemästä lankaan ja sanomasta, että ei kai niistä pelkistä kutsunnoista haittaa ole. Peruskoulunuoriso ei enää edes ymmärrä, miten moinen epätasa-arvoisuus voi olla olemassa. Tätä on tietysti pohjustettu määrätietoisesti peruskoulussa jo vuosikymmen tyttöjen ja poikien yhteisten liikuntatuntien sekä yhteisen käsityön (pojille pakollista rättikässää ja tytöille pakollista teknistä) muodossa.

En itse kannata naisten asepalvelusta*, joten turha minulle selittää, kuinka prinsessoja ei tarvita. Keskustelijat ohittivat pointtini täydellisesti. Ne naiset ovat sinne menossa seuraavan 10 vuoden aikana ja tätä on aika vaikea estää. Kyse on siitä, mitä sille asialle tehdään.

Naisten pakollisen asepalveluksen myötä kulttuuri armeijassa tulee väkisin muuttumaan. Huutamisperusteinen koulutus tulee tiensä päähän. Luin kyllä kommentit, joissa sitä perusteltiin, mutta mielestäni argumentit eivät oleet päteviä. Tositilanne on aivan eri asia ja niin vain ne lotatkin pystyivät hämmentäviin suorituksiin vaikkeivät olleet etukäteen kökistelleet metsässä ilman unta tai olleet karjumisen ja simputuksen kohteina.

Ei siitä nyt pitkä aika ole, kun autokouluissa oli vielä huutavia opettajia. Kummasti vain nykynuoriso oppii ajamaan ilman huutamista, ja vieläpä vähemmillä tunneilla kuin ennen. 

Mitä huutamisen tilalle? Koko ajatuksen täytyy muuttua ja alkaa nähdä armeija koulutuksena, jossa on tietyt oppimistavoitteet. Armeijan tavoite ei ole "tehdä pojista miehiä" tai muuta typerää, vaan turvata Suomen maanpuolustuskyky ja -tahto. Integroimalla maanpuolustuskoulutus osaksi muuta koulutusjärjestelmää tämä tavoite tulisi myös selkeämmäksi.

Toinen pointti liittyen tähän naisten pakolliseen asepalvelukseen on se, että nimenomaan naisvaltaisissa ammateissa on vaatimuksena järjetön ylikouluttautuminen ja siten vuosia ei ole tuhrattavaksi. Miestradenomi (AMK) pääsee yksityisellä sektorilla johtotehtäviin, naissosionomi (AMK) ei pääse edes sossutädiksi vaan siihen tarvitaan ylempi korkeakoulutututkinto. Sitä amiksesta sähköasentajaksi valmistunutta 18-vuotiasta miestä ei niin haittaa vuosi armeijassa. Naiset sitten taas edelleen synnyttävät, eli armeijan ja viiden vuoden korkeakoulututkinnon jälkeen sosiaalityöntekijä jääkin mammalomalle 2 x 1-3 vuotta.

Vasemmisto tietenkin haluaa miesten synnyttävän, mutta se ei ole realismia. Lopputuloksena on tällainen sotku, missä vanhempainvapaita jaetaan ja naisia laitetaan kutsuntoihin, mutta asian ydin ei muutu mihinkään, vaan naisen työurasta ne vauvat edelleen lohkaistaan. Siksi tiivistäminen ja tehostaminen on aivan välttämätöntä.

*) Täsmennys: tähän asti olen vastustanut kaikkineen naisten asepalvelusta, myös siksi, että israelilaisten tutkimusten mukaan naisista on sodassa enemmän haittaa kuin hyötyä mm. siksi, että oman puolen miehet pyrkivät suojelemaan naisia eivätkä keskity taisteluun. Nyt kun naiset sinne joka tapauksessa menevät 10 vuoden sisään, niin proaktiivisesti kannatan esittämääni tiivistettyä ja erilaisia oppimispolkuja sisältävää maanpuolustuskoulutusta kaikille.

EDIT: osa keskustelijoista elää vahvasti menneessä. Buumerit kyselivät työnhaussa armeijauraa, tämä ei todellakaan ole laillista eikä relevanttia nykypäivänä. Nykyisin myös armeijan käymättömät naiset etenevät johtotehtäviin omilla akateemisilla ja työuraan liittyvillä ansioillaan. Olisi hyvä jokaisen ymmärtää, että buumerit ovat nyt eläkkeellä, mikä on erittäin hyvä asia.

[stefani]

Toivottavasti en nolaa itseäni puhumalla jostain, mitä en ymmärrä, mutta... Eivätkö varusnaiset yleensä käytä e-pillereitä kontrolloidakseen sitä, etteivät saa kuukautisia leiriolosuhteissa? Jos naiset pakotetaan armeijaan tasa-arvon vuoksi, heidät siis myös pakotetaan käyttämään e-pillereitä? Itsestäni tuntuisi oudolle pakottaa jotkut käyttämään tuollaisia lääkkeitä lakisääteisesti, mutta jos siitä demokraattisesti päätetään, niin ei kai se mahdotonta ole?

Sille taisi olla syynsä, miksi keskiajalla miehet käyttivät housuja, ja naiset hameita? Kun intissä olisi tarkoitus valmistautua kriisiolosuhteisiin, jossa kaikesta on pulaa, olisi kai johdonmukaista antaa naisille hameet?

[Hohtis]

Upseeri* huolehtii siitä, että joku suojaa muiden nysväämisen jonkun markkaluokan ongelman ympärillä. Itse asiassa tuossa upseerin* olisi pitänyt käskeä koko joukkue jatkamaan käskettyä tehtävää ja suojaamaan omaa toimintaa eikä kiinnostumaan jostain täysin merkityksettömästä yksityiskohdasta.

Jos telamiinan korkki ei aukea niin helvettiin se telamiina ja uusi tilalle ja vanha alle, molemmat lähtevät samalla kerralla.

* ja nämäkin itse asiassa ihan aliupseerin tason hommia

Et ymmärtänyt, minkälaisesta tilanteesta oli kyse. Ehkä  se on osittain minun vika, kun en kirjoittanut tarpeeksi yksityiskohtia. Alokaskaudella talvella oli päivä jona perehdyttiin muun muassa telamiinoihin. Ei ollut osa mitään leiriä. Annettu tehtävä oli, että telamiinat piti kerätä pois maastosta ja purkaa. Sitten yksi niistä jäi jumiin. Ymmärrettävästi uteliaat ihmiset kerääntyivät ympärille ihmettelemään sitä, kun muita tehtäviä ei ollut enää painamassa päälle. Uteliaisuus myös palkittiin, koska miinan ympärille kerääntyneet myös näkivät sen, miten se korkki lopulta saatiin auki, eli siinä opittiin jotain uutta.

Mutta siinä oli ohella myös mielenkiintoinen tilanne yhden kokelaan kanssa. Kun sanoin sille kokelaalle, että korkki oli jäätynyt kiinni, hän reagoi kääntämällä päänsä pois päin, ja sanomalla, että se pitää saada auki. Sitten hän pysyi etäällä ongelmanratkaisutilanteesta, ikään kuin olisi pelännyt sitä. Esimerkkejä samanlaisesta käytöksestä on muistissani enemmänkin, eli tuo on todellinen psykologinen ilmiö.

Ei ole mikään ihme, miksi jotkut pelkäävät ongelmanratkaisutilanteita. Voi olla, että ongelma ei ratkea, ja sitten ongelmaa lähellä olleet ovat ehkä joidenkin mielestä syyllisiä siihen ongelmaan. Jotkut siis eristävät itsensä ongelmanratkaisutilanteista, koska kokevat sillä tavoin eristävänsä itsensä syyllisyydestä.

Olet oikeassa, kuvittelin tuon tilanteen liittyneen taisteluharjoitukseen osana isompaa kokonaisuutta ja sitä kommentoin.

En väitä, etteikö johtajaksi koulutettavissa ja -koulutetuissakin voisi olla kuvailemasi kaltaisia persoonia. Onhan niitä joka paikassa; sellaisia jotka puhuvat itsensä ulos joka tilanteesta kun pitäisi laittaa tekemällä asiat kuntoon. Ja sellaisia, jotka välttelevät vastuuta ja tuovat pöytään yleensä enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.

Tosin tuossa kyseisessä tapauksessa keksin kyllä melko monta muutakin syytä. Esimerkiksi vaikka sen, että telamiinan sytyttimen kierrekorkin jäätyminen kiinni on sen mittaluokan ongelma, jonka ei pitäisi vaatia puolijoukkueen vahvuista osastoa selvittelemään sitä.

Sen jälkeen kun se 4 cm halkaisijaltaan oleva muovinen korkki ei ole irronnut jatkuvista sulattelukokeiluista huolimatta, taistelupari ei keksi mitään ratkaisua ja ryhmänjohtajakin on lamaantunut tämän mykistävän katastrofin edessä, on aika kysäistä ylemmältä esimieheltä miten tästä takaiskusta selvitään ja päästään kunniallisesti eteenpäin.


Pahoittelut, jos edelleen ymmärsin jotenkin väärin tämän asian mittasuhteet.

[stefani]

a) yläkoulun katsomusaineen opettajana käyn joka ysiluokan kanssa maanpuolustuksen ja sotimisen etiikkaa läpi. Minulla on varsin hyvä käsitys nuorison asenteiden ja näkemysten kehityksestä. Tässä on pari trendiä, jotka toki ovat leimallisen kaupunkilaisia, mutta maaseutu seurannee viiveellä perässä: ensimmäinen on pakollisen asepalveluksen legitimiteetin häviäminen nuorison silmissä. Toinen, vahvempi trendi on naisten asepalvelus, jota uudet aikuistuvat ikäluokat pitävät itsestäänselvyytenä. Luulen, että se on tulossa, vaikka siitä tiedetään tulevan ongelmia, jos naiset ovat rintamalla aseellisissa tehtävissä.

Yksi nuorten mielipide siis on, että pakollinen asepalvelus pitäisi korvata jollain muulla, ja toinen nuorten mielipide on, että asepalveluksen pitäisi olla pakollista myös naisille? Eikös nuo mielipiteet ole ristiriidassa, vai tulkitsinko jotain väärin? Näyttää sellaiselle, että nuoret vaan haluavat olla jotain mieltä joka asiasta, ja se kuuluu nuoruuteen.

Naisten pakollisen asepalveluksen myötä kulttuuri armeijassa tulee väkisin muuttumaan. Huutamisperusteinen koulutus tulee tiensä päähän. Luin kyllä kommentit, joissa sitä perusteltiin, mutta mielestäni argumentit eivät oleet päteviä. Tositilanne on aivan eri asia ja niin vain ne lotatkin pystyivät hämmentäviin suorituksiin vaikkeivät olleet etukäteen kökistelleet metsässä ilman unta tai olleet karjumisen ja simputuksen kohteina.

Kun suoritin intin 2000-luvun alussa, itse en kohdannut simputusta lainkaan, joten simputukset taitavat jo olla muinaishistoriaa.

Mitäköhän varten muuten Yhdysvaltojen merijalkaväen alokkaille huudetaan niin älyttömästi? Uskovatko ne johonkin psykologiseen teoriaan, että siitä huutamisesta on hyötyä? Suomessa joka tapauksessa ei huudeta samalla tavoin.

[Dangr]