S2-opetus Suomen kouluissa

[Lahti-Saloranta]

Kykeneekö PS tekemään tästä vaaliteeman?

Aivan tarjottimella nyt olisi.

Jos ei, niin kiitos ja näkemiin !

Melko paljon tästä aiheesta on eduskunnassa viime aikoina keskusteltu PS-vetoisesti. Kannattaa seurata Youtubea ja siellä olevia PS-myönteisiä kanavia, jonne nuo keskustelut jaetaan. Hesarista et tule tästä aiheesta lukemaan.

Riikka Purra - Peruskoulu kuntoon!
Riikka Purra - Maahanmuutto ja suomalainen koulu
Suomen Uutiset - Hyvät koulut takaisin. Lasten takia.
Suomen Uutiset - Tuumaustunti 13.2. - Riikka Purra: Koulu kuntoon!
Suomen Uutiset - Peruskoulu on pilattu – matikkaosaaminen on enää muisto vain
Perussuomalaiset ev. - Lulu Ranne perussuomalaiset Opetus ansaitsee kunniapalautuksen. Ideologiset kokeilut on unohdettava.

Toivottavasti kykenee. Teemana on aivan toista kuin ilmaston lämpenemisen torjunta. Lapsien koulu kun on hyvin kongreettinen aihe, siinä ei maailmoja syleillä vaan jokainen vanhempi haluaa tarjota lapsilleen kunnollisen koulun opinahjoksi.

[Jorma M.]

Toivottavasti tämä Etlan ja Vasemmistoliiton sysipaha sensuurivaatimus herättää lampaiden ajatuksia. Suomi on kymmeniä vuosia sensuroinut Neuvostoliitto-, mustalais-, EU-, euro-, mamu-, raiskaus-, rikostietoja ja sensuurihimo sen kuin pahenee.

Kuinka paha täytyy olla jotta julkisesti kehtaa vaatia lasten terveyden heikentämistä?

[Lahti-Saloranta]

Onhan tämä perin hämmentävää. Ensin esitetään suomalaisille lapsille lisää "kohtaamisia" eri taustoista tulevien kanssa. Asian on silloin oltava hyvä kannatettava; ei kai nyt kukaan päättäjä lapsille haitallista uudistusta ole ajamassa. Uudistusten yhteydessä ovat esiintyneet myös käsitteet "tasa-arvo" ja "vastuullinen kansalaisuus".

No, sitten kun julkaistaan hakukone siitä, missä kouluissa tätä hyvää ja kaunista on eniten tarjolla, nousee samojen ihmisten taholta hirmuinen parku. Voisi sanoa, että jopa rasistista reagoida noin, ja ristiriita ensin mainittuun seikkaan on melkoinen.

Eikös Ruotsissa tällaisia kouluja pidetty eliittikouluina. Halukonehan helpottaa vanhempia valitsemaan lapsilleen parhaat monikulttuuriset eliittikoulut missä lapset oppivat suvaitsevaisiksi ja saavat hyvät eväät tulevaisuuteen kun saavat tutustua eri kulttuureista tuleviin kavereihin. Mitä enemmän näitä kohtaamisia koulu tarjoaa eri kulttuuritaustoista tulevien kanssa niin sitä avarakatseisemmaksi lapset kehittyvät. Monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara koulussakin.

[Äpyli]

No, sitten kun julkaistaan hakukone siitä, missä kouluissa tätä hyvää ja kaunista on eniten tarjolla, nousee samojen ihmisten taholta hirmuinen parku. Voisi sanoa, että jopa rasistista reagoida noin, ja ristiriita ensin mainittuun seikkaan on melkoinen.

Minusta kansankynttilöiden reaktio paljastaa sen, että asiassa on jotakin hävettävää ja huolestuttavaa, kun se pitäisi salata. Luultavasti ovat huolissaan siitä, että white flight lisääntyy ja hyvät veronmaksajat siirtyvät kauas pois tietyiltä seuduilta. Jossakin määrin tätä on varmaankin jo tapahtunut, vaikka siitä ei ääntä pidetäkään. Ainakin Espoo on tuonut julkisuuteen melko suorasanaisesti ponnekasta viestiä, että valtion pitäisi antaa lisää rahaa kasvavan monikulttuurisuuden vuoksi. Toki vannoutuneimmilla ideologeilla voi olla myös huoli siitä ettei monikulttuurisuus etenekään suunnitellusti.

Tämä on spekulaatiota, mutta luulen, että on kasvava joukko nuivahkoja vanhempia ja lapsia jotka kärsivät tilanteesta. S2-keskittymien voimistuminen sekä mokutushenkinen realiteetteja poisselittelevä yleinen ilmapiiri aiheuttavat varmasti tällaisissa nuivissa vanhemmissa ahdistusta, turhautumista ja voimattomuutta. Tällaisille vanhemmille suosittelen lämpimästi muuttoa reilun etäisyyden päähän S2-keskittymistä, varsinkin jos työpaikka on helposti vaihdettavissa tai tekee etätyötä. Kannattaa joka tapauksessa antaa itselleen hetki äänestyskäyttäytymisen harkintaan, josko siitä löytäisi uusia mahdollisuuksia asioiden tilan korjaamiseen. Mutta kuten sanottua, tilanteen korjaantuminen S2-seuduilla nähtävissä olevan aikajanan puitteissa vaikuttaa epärealistiselta.

[Tavan]

Tietääkö @Jorma M. jotain tämän ylen tirehtööri Jouko Jokisen taustoista? Todella linjakas ja vakuuttava ulostulo tämän S2-kaustin tiimoilta, herää melkeinpä sellainen ajatus että onkohan hän based?

[Mjane]

Olen seurannut Hufvustadsbladetia (verkkoversiota), että mainitaanko siellä jotain tästä yle hakukone/S2 keskustelusta, joka on kuitenkin ollut muissa medioissa aika isostikin esillä. Nope, ei selvästikään koske heitä lainkaan.

[Roope]

Tietääkö @Jorma M. jotain tämän ylen tirehtööri Jouko Jokisen taustoista? Todella linjakas ja vakuuttava ulostulo tämän S2-kaustin tiimoilta, herää melkeinpä sellainen ajatus että onkohan hän based?

Jokisen vastine oli minulle melkoinen yllätys, sillä hän on tähän asti paremminkin vastustanut sananvapautta ja puolustanut lausunnoissaan ja vastineissaan Ylen politisoitunutta uutisointia.

[l'uomo normale]

Mitenkähän tämä vaikuttaa Kokoomuksen kannatukseen? Eivät kaikki Kokoomuksen äänestäjät asu alueilla, joita koulujen oppilaaksiottamisalueiden yhdistäminen ei koskisi. Tätähän on ehdotettu painotettujen luokkien lakkauttamisen sijaan/lisäksi ja taitaa olla koko kohun varsinainen tausta-ajatus.

[Siili]

Mitenkähän tämä vaikuttaa Kokoomuksen kannatukseen? Eivät kaikki Kokoomuksen äänestäjät asu alueilla, joita koulujen oppilaaksiottamisalueiden yhdistäminen ei koskisi. Tätähän on ehdotettu painotettujen luokkien lakkauttamisen sijaan/lisäksi ja taitaa olla koko kohun varsinainen tausta-ajatus.

Veikkaan, että Kokoomuksen Helsingin piiri julkaisee pian kannanoton, jossa se vastustaa sekä painotettujen luokkien poistamista että oppilaaksiottoalueiden laajentamista.  Puolueen Helsingin kansanedustajat luonnollisesti lainaavat naamaansa sitä komppaamaan.  Moinen ei taatusti karkota yhtään kokoomuksen äänestäjää ja voi jopa houkutella äänestäjiä takaisin puisto-osastolta. Varsin moni vihreä haistattaa esimerkiksi solidaarisuudella ja kestävällä kehityksellä, kun kyse on omien lasten tämän hetkisestä hyvinvoinnista. 

Äiti-Kokoomus ei todennäköisesti nosta aihetta tikun nokkaan, jatkaen vaalistrategiaansa, jossa kakkua pidetään ja syödään yhtäaikaisesti.  Jotenkin vaalityöntekijöitä pitää kuitenkin evästää, koska yleisö taatusti kyselee asiasta ainakin pääkaupunkiseudun vaalikojuilla.  Kannattaa käydä kyselemässä!   

[jalski]

Vasemmiston ratkaisuehdotus:
- lisää rahaa
- lisää taidekasvatusta perusopetukseen
- eriarvoisuustutkijoiden ääntä kuuluviin
- segrekaatio kamala, kun pottunokat ja mamut ei sekoitu, muutenhan kouluilla siis menee ältsin hyvin, eli meidän pitää vaan tehdä segregaatiolle jotain, jotta saadaan pakenevat pottunokat ruotuun, sitten meillä on niinku tosi hieno systeemi!!1

Näinpä. Nyt poliitikot peräänkuuluttavat ratkaisuehdotuksena "lisää resursseja" yhdellä jos toisellakin suulla. Esimerkkinä vaikkapa tämä Li Anderssonin taannoinen twiittiketju aiheesta:

[tweet]1625864941918949376[/tweet]
(Poimin ketjusta lainauksiin vain ne twiitit, joihin tässä tarkemmin viittaan).

Tukea voidaan tarjota myös yleisopetuksen ryhmässä tai pienryhmäopetuksessa. Vain osa hyötyy erillisestä erityisluokasta. Oppimisen tukea tulee kehittää varmistamalla riittävät resurssit mm. pienryhmäopetukselle, erityisopettajamitoitukselle ja ryhmäkokojen pienentämiselle. 9/12

Näille poliitikoille raha tulee taikaseinästä ja ilmeisesti samasta seinästä on nostettavissa rekkalasteittain myös asiantuntijaresursseja koulutukseen (ja mihin tahansa muuhun tarpeeseen). Jos nyt poliittisesti puuhastellaan "erityisopettajamitoitus", niin mitähän tästä sitten seuraa? Missä on odottamassa joukoittain erityisopettajia, jotka (vastoin vapaata tahtoaan) eivät ole tällä hetkellä työelämässä ja odottavat vain arvoisan opetusministerin erityisopettajamitoitusta? Vaikka rahaa saisi velaksi, niin merkittävä lisäys erityisopettajien määrässä ei ole mikään kovin nopea hallinnollinen päätös. Ylipäätään kouluissa on vähän sitä tunnelmaa, että opettajat (varsinkin nuorempi polvi) suunnittelee aiempaa enemmän alanvaihtoa. Voi olla, että nykyisellä hulluttelulla jatkettaessa on ensin pula opettajista ja sitä kautta on varsin hankala ammentaa mistään erityisopettajiakaan. Tämä on seurausta tietysti pitkälti siitä, miten opettajia ja kouluja on kohdeltu viime vuosina.

Tietysti arvaan, että eiköhän tähänkin keksitä kohta vastaukseksi sama kuin hoitajapuolella: tuodaan opettajia halpatyövoimana jostain kauempaa. Tämä oikeastaan kruunaisi tilanteen, kun suomea osaamattomat opettajat olisivat se resurssi, jolla yritetään ratkaista eriytymiskehitys S2-oppilaiden osalta.

Samassa twiittiketjussa Andersson kertoo myös tällaista:

Maahanmuuttajia ei yksinkertaisesti ole niin paljon, että heidän osuutensa olisi riittävän suuri selittämään oppimistulosten keskiarvon laskun. Samalla haluan muistuttaa, että monet maahanmuuttajalapset myös pärjäävät koulussa hyvin tuloksin. 5/12

Tämä alkaa lähestyä klassista "kun yksi asia ei selitä kaikkea eroa, niin sen voi työntää maton alle pois silmistä". Ei varmasti maahanmuutto tai maahanmuuttajien osuus kouluissa selitä KAIKKEA oppimistulosten laskusta Suomen kouluissa. Mutta ei se silti tarkoita vielä sitä, että tämä ei olisi yksi vaikuttava elementti.

Peruskouluissa on tietysti myös puuhasteltu viime vuosikymmeninä kaikenlaisia ideologisia uudistuksia, joiden seurauksista ovat useat pitkän linjan asiantuntijat varoittaneet, mm. Liisa Keltikangas-Järvinen ja Kari Uusitalo. Uusimpana tutkijana ja hälytyskellojen soittajana mukaan on liittynyt ainakin Aino Saarinen. Nämä asiantuntijat ovat vuosien varrella ennustaneet, että muutoksista seuraa eriarvoisuuden kasvamista, syrjäytymistä, oppilaiden pahoinvointia ja valmiiksi huonommilla eväillä varustettujen oppilaiden oppimistulosten heikkenemistä entisestään. Näiden asiantuntijoiden lausuntoja (ja jopa asiantuntijoita) vastaan on hyökätty innosta puhkuen, mutta asia-argumentein niihin on ollut vaikea tarttua. Ehkäpä nyt alkaa lausunnot maistua paremmin, kun keisari(nna) alkaa olla ilman vaatteita ja asiantuntijoiden maalailemat ennusteet alkavat näkyä yhdellä jos toisellakin mittarilla.

Nämä muut ideologiset uudistukset mahdollisesti osuvat pahiten juuri maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin, joten tässä nyt pari eri ideologiaa (yhteiskuntaan huonosti integroituvien maahanmuuttajien haaliminen ja höttöpohjalta tehty intomielinen koulun uudistaminen) voimistavat toistensa vaikutuksia. Toki koulun uudistukset osuvat myös kantasuomalaisiin ja erityisesti niihin heikompiosaisiin.

Anderssonin viimeinen virke on klassinen ja antaa ennusmerkkejä siitä, mikä todennäköisesti tulee vaivaamaan S2-keskustelua jatkossakin: S2-oppilaita käsitellään yhtenä massana, paitsi silloin, kun on tarve nostaa esiin joitain hyvin pärjääviä yksilöitä tai pieniä ryhmiä, joilla yritetään sanoa, että "ei tässä nyt oikeastaan ihan niin suurta ongelmaa ole".  Tämä ei tietysti ole mitenkään uutta maahanmuuttokeskustelun saralla noin ylipäätään.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) hiljattain julkaisema pitkittäistutkimuksen raportti matematiikan ja äidinkielen osaamisesta alkuopetuksessa antaa yhdenlaista tilastoaineistoa, jolla voi pyrkiä hahmottamaan esimerkiksi Anderssonin "monet maahanmuuttajalapset myös pärjäävät koulussa hyvin" -lausuntoa. Linkki raporttiin: https://karvi.fi/wp-content/uploads/2023/01/KARVI_0123.pdf .

Laitoin raportista liitteeksi pari kuvaa testipistejakaumista kolmannella luokalla. Jakaumissa ovat eriteltynä S2-oppilaiden ja muiden oppilaiden tulokset. Toki Anderssonin lausuma "monet .. pärjäävät hyvin" pitää paikkansa näissäkin, jos "monta" tulkitaan hyvin väljästi. Äärimmäinen tulkinta on tietysti "yksi, monta".

Lisäksi katkelma luvun 9.3 (Osaamistulosten pohdinta, s. 132) osuudesta:

Suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevien oppilaiden osaaminen oli selvästi matalammalla tasolla kuin muilla oppilailla. Osaamisessa oli kuitenkin paljon yksilöiden välistä vaihtelua. S2-oppilaiden määrä vaikutti myös alueellisiin tuloksiin erityisesti Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen AVI-alueilla ja kaupunkimaisissa kunnissa.

Arvioinnin aineistossa huomio kiinnittyy osaamisjakauman matalimpiin pistemääriin. Arviointiin osallistui joukko oppilaita, jotka osoittivat alkuopetuksen jälkeen erittäin heikkoa osaamista. On todennäköistä, että tällaisilla oppilailla on suuria vaikeuksia selviytyä kolmannen luokan oppisisällöistä. Jo ensimmäisen luokan arvioinnissa oli ilmeistä, että oppilaiden luku-, kirjoitus- ja laskutaidot kehittyvät eri tahtiin ja taitojen kypsyminen voi viedä aikaa. Opetussuunnitelman perusteiden (OPH 2016) mukaan vähintään välttävän arvion vuosiluokan oppimääristä saanut oppilas siirtyy seuraavalle vuosiluokalle, mutta oppilas voidaan myös jättää luokalle, vaikka hänellä ei olisi hylättyjä suorituksia, jos sitä on pidettävä hänen yleisen koulumenestyksensä vuoksi tarkoituksenmukaisena. Jokaisen taidoiltaan heikon oppilaan kohdalla onkin syytä pohtia tarkasti, onko oppilas valmis siirtymään seuraavalle vuosiluokalle vai voisiko luokan kertaaminen auttaa saavuttamaan vankemman pohjan perustaidoissa. Hyvät perustaidot luovat edellytykset uuden oppimiselle. Jos oppilas joutuu pinnistelemään jatkuvasti taitojensa ylärajoilla, oppiminen vaikeutuu ja motivaatiokin voi laskea.

Tämä arviointi toki koskettaa vain alkuopetusta, mutta kuten pohdinnassakin todetaan, heikko menestys alkuopetuksessa ennustaa vaikeuksia oppimisessa myöhemmin. Karvilla on työn alla pitkittäistutkimus myös peruskoulun luokkia 1-9 koskien, mutta se ottaa vielä aikansa. En yllättyisi, jos tulokset siitä tutkimuksesta olisivat varsin samansuuntaisia kuin alkuopetuksen osalta. Kun huomioi peruskoulun viime aikaisia uudistuksia, niin on mahdollista, että erot jopa kasvavat vuosien edetessä tästä vielä entisestään.

[MannaSariini]

Samassa twiittiketjussa Andersson kertoo myös tällaista:

Maahanmuuttajia ei yksinkertaisesti ole niin paljon, että heidän osuutensa olisi riittävän suuri selittämään oppimistulosten keskiarvon laskun. Samalla haluan muistuttaa, että monet maahanmuuttajalapset myös pärjäävät koulussa hyvin tuloksin. 5/12

Tämä alkaa lähestyä klassista "kun yksi asia ei selitä kaikkea eroa, niin sen voi työntää maton alle pois silmistä". Ei varmasti maahanmuutto tai maahanmuuttajien osuus kouluissa selitä KAIKKEA oppimistulosten laskusta Suomen kouluissa. Mutta ei se silti tarkoita vielä sitä, että tämä ei olisi yksi vaikuttava elementti.

Li Andersson ja hänen kaltaiset varmaan vielä jättävät pois maahanmuuton vaikutuksista kaiken muun kuin mamuoppilaiden omat tulokset. Tästä jää siten pois haittamatujen oppimistuloksia huonontava vaikutus huonontuneen oppimisympäristön ym. kautta kaikille runsasmatuisten koulujen oppilaille, ei vain matuille itselleen.

[Bona]

ˆˆMamujen jättäminen luokalle johtaisi siihen, että yhdeksännellä luokalla mamuoppilas olisi iso, karvainen ja parrakas. En näe tätäkään ihan huolettomana ratkaisuna, etenkään kun Suomeen lapsena tulleiden ikä on jo valmiiksi arvoitus ja valmistavan luokan takia ikä jo valmiiksi korkeampi kuin luokkakavereilla.

[Kim Evil-666]

Politiikassa on kautta aikain ollut tapana käyttää urheilutermejä kuvaamaan ulostuloja. Urheiluterminologia sopii hyvin myös tähän kouluhässäkkään: Joukkue on tasan yhtä vahva- kuin sen heikoin lenkki. Tamminen sanoi aikanaan myös- että 95% keskittyminen tarkoittaa 50% suoritusta.

Aikanaan lanserattiin "kaikki pelaa" konsepti. Esim. jääkiekossa se tarkoitti sitä- että hyvien kiekkoilijoiden jääaikaa (kehitystä) torpedoitiin siten- että heikommalle ainekselle annettiin lisää jääaikaa hyvien kustannuksella. Lopputulemana tällaisella touhulla on se, että koko joukkueen taso huononee.

Oikeampi reitti olisi se- että huonompi aines hakeutuu sellaiseen joukkueeseen- jossa jääaikaa on tarjolla sama määrä- kuin hyvillä kiekkoilijoilla joukkueissaan. Tämä edesauttaisi molempien ryhmien kehittymisen lakipisteeseensä.

Kehitysmaalaisen läpsyn paikka ei ole natiivisuomalaisen koulun penkki. Kaikki natiivisuomalaisetkaan eivät menestyneet- ja sitä varten oli olemassa tarkkailuluokat. Kaikkinaisten häiriötekijöiden lisääntyminen luokissa tarkoittaa 50% suoritusta niiltä lahjakkaammiltakin. Tulevaisuudessa tällä menolla prosentti vaipunee sitäkin alemmaksi- ja siinä ei raha auta. Pitkällä aikavälillä suomalaiset läpsyttelevät kehitysmaassa- ja silloin kysellään- miten tässä nyt näin kävi.

Olisiko pikkuhiljaa aika ottaa järki käteen- tässä järjettömyyden aikakaudessa.

[Golimar]

Turussa on pohdittu jopa oppilaiden pakkosiirtoja toisiin kouluihin: "Eriytyminen on hyvin voimakasta"
Turun Varissuon koulussa S2-oppilaiden osuus on 80 prosenttia. "Eriytyminen on Turussa hyvin voimakasta", kasvatus- ja opetusjohtaja myöntää.

X

TURUN osalta kone paljastaa valtavat erot. Varissuon koulussa S2-oppilaiden osuus on 80 prosenttia. Myös muissa Varissuon kouluissa, Turun kansainvälisessä koulussa (65 prosenttia) ja Turun normaalikoulussa (62 prosenttia) S2-oppilaiden osuus on suuri.

S2-oppilaiden osuus on merkittävä myös Lausteen koulussa (65 prosenttia). Molemmilla alueilla asuu paljon maahanmuuttajia.

X

Häntäpäässä Steiner-koulun ja ruotsinkielisten koulujen jälkeen ovat Raunistulan koulu, Wäinö Aaltosen koulu, Paattisten koulu, Yli-Maarian koulu ja Haarlan koulu. Näissä kouluissa S2-oppilaiden osuus vaihtelee kolmen ja viiden prosentin välillä.

X

VALTIONEUVOSTON julkaisussa vuodelta 2021 Varissuon koulun johtaja Nana Lampi kirjoittaa, että koulussa lähes 90 prosenttia oppilaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

"Meillä on luokkia, joissa on vain pari suomea äidinkielenään puhuvaa oppilasta. Monessa tapauksessa heillä on muita oppimiseen tai käytökseen liittyviä haasteita. Monen suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan sosioekonominen tausta on heikko. Kielen oppiminen tällaisessa ympäristössä on haastavaa. Vertaisoppimista ei juurikaan tapahdu", Lampi taustoittaa.

Valtaosa vieraskielisistä oppilaista on kuitenkin syntynyt Suomessa, Lampi kirjoittaa.

"Heistä melkein kaikki ovat olleet jo päiväkodissa suomenkielisen varhaiskasvatuksen piirissä. Arviomme mukaan suurella osalla näistä oppilaista suomen kielen taso vastaa korkeintaan 2,5-vuotiaan äidinkielisen lapsen kielitaitoa. Samat oppilaat kuitenkin saattavat kokea osaavansa kieltä hyvin, koska he pärjäävät suullisissa arkipäivän kielenkäyttötilanteissa puolikielisessä ympäristössään."

Lampi kuvaili lasten puhuvan yksinkertaistettua "varissuomea", johon kuuluu rajattu sanasto.

"Viime vuosina olemme havainneet uuden ilmiön. Vieraskieliset lapset ovat alkaneet käyttää keskinäiseen kommunikointiinsa Youtube-videoista oppimaansa englantia, joka on helpompaa kuin suomi."

Koulun johtaja oli huolissaan siitä, että tilanne syrjäyttää oppilaat kielellisesti, eikä heillä välttämättä ole mahdollisuuksia hakeutua haluamiinsa jatko-opiskelupaikkoihin.

JALOSEN mukaan kaupunki on miettinyt paljon vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi.

X

Kaupunki on yrittänyt tiedottaa asukkaita päiväkotivierailuilla, että suomen kielen oppimisen kannalta olisi hyvä pohtia, onko järkevää muuttaa asumaan näin maahanmuuttaja­valtaiselle alueelle, Jalonen kertoo.

"Ja jos siellä tykkää asua, olisiko järkevää laittaa lapsi johonkin sellaiseen päiväkotiin ja myöhemmin peruskouluun, jossa maahanmuuttajilla ei olisi näin suurta enemmistöä."

Tiedotusta on kokeiltu eri kielillä. Tuloksetta.

"Sen vaikutus on ollut vähäinen, kenties jopa aivan nollatasolla."

Kaupunki on myös pohtinut sitä, pitäisikö oppilaita kuljettaa maahanmuuttaja­lähiöistä kouluun muualle. Pohdinnat ovat kaatuneet "juridisiin ongelmiin".

X

S2-OPPILAIDEN koulukohtaisesta määrästä uutisoimisen on kritisoitu johtavan niin sanottuun koulushoppailuun. Jalonen huomauttaa, että kyse on vuosikymmeniä kestäneestä ilmiöstä.

"Olen huolissani koulushoppailusta. Keskustelu menee helposti väärille urille. Puhutaan hyvistä ja huonoista kouluista. Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

X

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009406210.html

[Lalli IsoTalo]

"Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

Aemmin tämän utopistisen yksisarvistodellisuuden kieltämisen klassikkoja olivat "ei se ole keneltäkään pois" ja "onhan meillä varaa".

- Suomessa todellakin on eroja koulujen ja koululaisten välillä,
- kyllä se todellakin on suomalaisilta ja pois ja
- ei, ei meillä todellakaan ole varaa.

[Äpyli]

"Puhutaan hyvistä ja huonoista kouluista. Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

Koulujen tasalaatuisuus alkaa olla myytti, johon kaikki eivät enää usko, mutta sitä halutaan kovasti pitää elossa. Eroja koulujen välillä on ollut jo ennen monikulttuurista aikaa, joskin erot olivat häviävän pieniä nykytilanteeseen verrattuna. Luultavasti kaikki ennen monikulttuurisuuden aikakautta käyneet muistavat, että rinnakkaisluokilla saattoi olla melkoinen ero oppimisrauhan ym. suhteen omaan luokkaan verrattuna. Eroja on siis koulujen välillä, mutta niitä voi olla myös koulun sisäisesti.

Minä en käsitä, miksi koulu, jossa 80%:lla on kielitaidon kanssa ongelmia ja sangen monella oppimiseen tai käyttäytymiseen liittyviä haasteita, ei olisi huonompi kuin koulu, jossa kyseinen osuus olisi 0%. Tämän faktan ymmärtämiseen tarvittaisiin varmaankin modernin kasvatustieteen ja sosiologian monikulttuurinen opintokokonaisuus.

[jalski]

Li Andersson ja hänen kaltaiset varmaan vielä jättävät pois maahanmuuton vaikutuksista kaiken muun kuin mamuoppilaiden omat tulokset. Tästä jää siten pois haittamatujen oppimistuloksia huonontava vaikutus huonontuneen oppimisympäristön ym. kautta kaikille runsasmatuisten koulujen oppilaille, ei vain matuille itselleen.

On hyvä kysymys, miten suuri vaikutus S2-oppilaiden määrällä on muiden oppilaiden oppimistuloksiin. Esimerkiksi tuossa linkatussa Karvin tutkimuksessa koulujen vaikutusta oppimistuloksiin kuvattiin näin (s. 114):

Kolmannen luokan arvioinnissa koulu selitti oppilaiden osaamisesta 10,4 prosenttia. Suomenkielisissä kouluissa selitysaste oli 10,1 prosenttia ja ruotsinkielisissä kouluissa 11,6 prosenttia.
...
Koulun selitysaste vaihteli eri AVI-alueilla Pohjois-Suomen seitsemästä prosentista Lounais-Suomen 17 prosenttiin. Pohjois-Suomen AVI-alueella selitysaste oli pienempi kuin kansallisella tasolla eli oppilaiden osaaminen oli Pohjois-Suomen kouluissa tasaisempaa kuin muualla Suomessa. Etelä-Suomen ja Itä-Suomen AVI-alueilla selitysaste oli samaa luokkaa kuin kansallisella tasolla. Sen sijaan Lounais-Suomen ja Länsi- ja Sisä-Suomen AVI-alueilla koulun selitysaste oli kansallista selitysastetta suurempi. Oppilaiden osaaminen oli siis näillä alueilla jakautunut kouluittain enemmän kuin muualla.
...
Koulun selitysaste oli suurin taajan asutuissa kunnissa (14,4 %). Kaupunkimaisissa ja maaseutumaisissa kunnissa selitysaste oli samaa luokkaa (9,0 % ja 8,5 %). Kaupunkien koot vaihtelevat kuitenkin paljon, ja kaupunkistatuksesta huolimatta kouluja saattaa olla vain yksi. Kun verrattiin suuria kaupunkeja ja muita alueita, huomatiin, että erot koskivat nimenomaan suuria kaupunkeja, joissa on useita kouluja. Suurissa kaupungeissa koulun selitysaste oli 12 prosenttia ja muualla 9 prosenttia.
...

Koulun selitysaste vaikuttaisi olevan suurin taajaan asutuissa kunnissa. Suurissa kaupungeissa selitysaste on suurempi muualla.

Varsinaisesti S2-oppilaiden vaikutuksesta muihin koulun oppilaisiin raportissa mainitaan seuraavaa (s. 122):

DTA luokitteli koulut S2-oppilaiden osuuden mukaan kolmeen ryhmään: alle 2 prosenttia S2-oppilaita 2–5,3 prosenttia S2-oppilaita ja yli 5,3 prosenttia S2-oppilaita. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli alle 2 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 170 pistettä. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli 2–5,3 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 175 pistettä. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli yli 5,3 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 162 pistettä. Ero muutoksen suuruudessa S2-oppilaiden osuuden mukaan oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < 0,001). Erot olivat myös merkittäviä (η2 = 0,111, f = 0,35).

Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon, että kolmessa neljäsosassa arviointiin osallistuneista kouluista S2-oppilaiden osuus oli alle viisi prosenttia. Valtaosa S2-oppilaista sijoittui siis noin 25 prosenttiin kaikista kouluista. S2-oppilaiden määrä on vahvasti yhteydessä alueiden yleiseen eriytymiskehitykseen. Ei siis voida sanoa, että juuri S2-oppilaat hidastaisivat kehitystä koko koulun oppilailla, vaan näiden koulujen oppilaiden sosioekonominen tausta on usein kokonaisuudessaan keskimääräistä matalampi. Oppilaiden tulokset olivat yhteydessä heidän huoltajiensa koulutustaustaan.

Tämän raportin perusteella S2-oppilaat eivät hidastaisi koko koulun muiden oppilaiden kehitystä (ainakaan luokilla 1-3) ja selitykseksi tarjotaan lähtökohtaisesti koulujen oppilaiden sosioekonomista taustaa: ne koulut, joissa on paljon S2-oppilaita, myös muut oppilaat tulevat matalammasta sosioekonomisesta taustasta. Tavallaan S2-oppilaiden lukumäärä ei vaikuttaisi heikentävän suoritusta muilla oppilailla silloin, jos muut oppilaat kuuluvat sellaiseen ryhmään, jotka todennäköisesti pärjäävät koulussa keskimäärin muutenkin heikommin.

Mutta miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä voi tehdä sitten, jos ajatuksena olisi esimerkiksi "jakaa S2-oppilaat tasaisemmin kaikkiin kouluihin", mikä on vähän tuntunut olevan henki joidenkin lausuntojen takana? Onko vaikutus erilainen, jos koulun muiden oppilaiden tausta on lähtökohtaisesti keskimäärin selvästi erilainen? Mahdollisesti.

---

Yleisopetuksen (ylivoimaisesti suurin tutkituista ryhmistä) osalta tilanne on se, että lapsen huoltajien koulutustausta selittää erittäin voimakkaasti lasten osaamistasoa kuvaavia pistemääriä kolmannella luokalla. Tästä kuva liitteenä. Tämä ei tietysti ole yllättävää, sillä samansuuntaisia tuloksia on saatu aikojen saatossa toistuvasti. Tässä mielessä koulutustaso ja koulutusosaaminen ovat siis "periytyviä": vanhemmat, jotka pitävät lastensa koulutusta tärkeänä, todennäköisesti tukevat ja kannustavat lastaan keskimäärin enemmän koulunkäynnissä kuin matalamman koulutustason omaavat vanhemmat. Näin ei toki ole aina, mutta usein kuitenkin on. Lisäksi osa vaikutuksesta voi tulla ihan aidosti (geneettisesti) periytyvistä asioista, kuten alttiudesta erilaisiin fysiologiseen taustaan pohjaaviin oppimisvaikeuksiin.

Raportista (s.133):

Huoltajien koulutustausta oli edelleen vahvasti yhteydessä oppilaiden osaamiseen. Korkeintaan ammatilliseen koulutuksen suorittaneisiin huoltajiin verrattuna yliopistotaustaiset huoltajat tuottivat lapselle yli 70 pisteen etumatkan. Huoltajien koulutustausta oli myös yhteydessä aktiivisiin koulutusvalintoihin. Keskimääräistä korkeammin koulutetut huoltajat olivat valinneet lapselleen muun kuin kunnan osoittaman lähikoulun useammin kuin matalasti koulutetut huoltajat.
...
Lukemisharrastus oli niin ensimmäisellä kuin kolmannellakin luokalla vahvasti yhteydessä oppilaan taitoihin. Lukemisharrastus tuki osaamisen kehittymistä sekä äidinkielessä että matematiikassa. Jos lapselle ei lueta kotona, kirjakielestä eli kirjoitetusta yleiskielestä tulee kouluun mennessä ensimmäinen vieras kieli, jota hänen täytyy varta vasten opiskella. Ensimmäisen luokan arvioinnin perusteella on selvää, että korkeasti koulutetut huoltajat innostavat lastaan lukutaidon alkeiden harjoitteluun myös kotona jo ennen lapsen kouluikää. Valitettavaa on, että lukemisharrastus näyttäytyy korkeasti koulutettujen perheiden harrastuksena myös kolmannen luokan alussa.

Huoltajiin liittyviä selittäviä muuttujia tulkitessa pitää raportissa huomioida kuitenkin se, että huonoiten menestyneiden lasten osalta myös vanhemmilta saatiin niukemmin vastauksia (s 131):

Huoltajien antamat taustatiedot jäivät puuttumaan 31 prosentilta yleistä tukea saaneista oppilaista, joiden osaamistaso kolmannella luokalla oli keskimäärin 499 pistettä, ja 47 prosentilta tehostettua tai erityistä tukea saaneista oppilaista, joiden osaamistaso kolmannella luokalla oli keskimäärin 411 pistettä. Huoltajakyselyiden vastauksiin perustuvissa analyyseissa aineisto oli siis selvästi vinoutunut.

---

Raportista jäi kaipaamaan sellaista vertailua, jossa S2-oppilaiden osaamistasoa olisi vertailtu sosioekonomisen taustan suhteen vakioituna suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvaan ryhmään. Jostain syystä tällaista vertailua ei ole haluttu tehdä tai se on voinut olla mahdollisesti hankalaa johtuen edellä mainitusta huoltajakyselyn tausta-aineiston vinoutumisesta. Tämä vertailu antaisi selvemmän kuvan valtakielistä poikkeavan äidinkielen vaikutuksesta oppimistuloksiin. Ja edelleen vakioitua analyysia voisi tarkentaa jakamalla tulokset ryhmiin S2-oppilaiden äidinkielen perusteella vähintään suurimpien kieliryhmien suhteen. Luultavasti merkittäviä eroja löytyisi eri ryhmien välillä.

Vaikka pelkän S2-kielen vaikutus ei raportista mainituista syistä selviä (raportoidun perusteella jää spekuloitavaksi se, miten suuri osuus sosioekonomisella taustalla ja vanhempien koulutustaustalla on S2-oppilaiden huonommassa osaamisessa), on varsin selvää, että S2-oppilaiden osalta tilanne ei keskimäärin näytä tämän raportin valossa erityisen hyvältä. Toinen selvä johtopäätös on vanha tuttu, eli vanhempien koulutustaso vaikuttaa merkittävällä tavalla lasten osaamiseen koulussa.

Nähtäväksi jää, miltä tilanne näyttää sitten kun saadaan tuloksia pitkittäistutkimuksesta 1-9 luokilta. Vähän kärjistäen, tämän raportin ei omalta osaltaan pitäisi ainakaan rohkaista siihen, että maahan kannattaa haalia kouluttamattomia kamelikuskeja, jos tarkoituksena on saada lopulta aikaa korkeakoulutettua työvoimaa. Matala koulutustaso periytyy kohtuullisen vahvasti ja suomalainen peruskoulu ei tätä laajassa mitassa kykene tausta vaikutusta häivyttämään. Toki jos tarkoituksena on luoda yhteiskunnasta syrjäytyvä, halpatyövoimana toimiva luokka, niin silloin matalan koulutusasteen ihmisten massamuutto tarjoaa tähän oivan keinon, jos ei välitä muista perässä seuraavista kustannuksista.

Tätä on syytä miettiä myös nyt, kun puhutaan halusta tuoda maahan kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia vuosittain. Niiltä osin kun kyse on lähinnä matalapalkkaisesta työvoimasta, yleensä tulijat ovat myös matalasti koulutettuja. Ja tämä helposti siirtyy sitten sukupolvelta toiselle. Melkein samaan hengenvetoon puhutaan kuitenkin usein siitä, että väestöstä pitäisi yhä suurempi osa saada korkeakoulutettua. No, onnistuu se tietysti niin, jos lopulta on tarjolla laskutaidotonta insinööriä painolämpimän todistuksen kanssa. Sitä tämä kansantalous tietysti eniten kaipaa.

[Lalli IsoTalo]

Tuon keskusteluun hieman historian siipien havinaa. Olin Kontulassa Helsingin Yhteisluseossa lähes koko "oppikouluaikani" 1970-luvulla, joka oli tilastojen mukaan (yo-kirjoitusten arvosanat) yksi maan heikoimpia.

Oppilaat eivät kuitenkaan pystyneet häiritsemään opetusta, koska kuri ioli hyvä. Voidaan tietenkin todeta, että opettajat olivat kautta linjan heikompaa tasoa kuin Helsingin huippukouluissa, ja koulukaverit ... öh ... ei-niin-hirveän-hyvää seuraa, varsinkaan mopojengissäni.

Eli koulueroja oli silloinkin, mutta erot eivät kaiketi juurikaan häirinneet opetusta.

[jalski]

"Puhutaan hyvistä ja huonoista kouluista. Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

Koulujen tasalaatuisuus alkaa olla myytti, johon kaikki eivät enää usko, mutta sitä halutaan kovasti pitää elossa. Eroja koulujen välillä on ollut jo ennen monikulttuurista aikaa, joskin erot olivat häviävän pieniä nykytilanteeseen verrattuna. Luultavasti kaikki ennen monikulttuurisuuden aikakautta käyneet muistavat, että rinnakkaisluokilla saattoi olla melkoinen ero oppimisrauhan ym. suhteen omaan luokkaan verrattuna. Eroja on siis koulujen välillä, mutta niitä voi olla myös koulun sisäisesti.

Tuo aiemmin linkkaamani Karvin raportti tarjoaa jonkinlaisen näkymän tähän koulujen osaamistasokuvaajan muodossa (kolmannen luokan tulokset). Kuvaaja liitteenä. Kuvaajassa on siis koulukohtaiset testipisteisiin perustuvien osaamistasojen luottamusvälit rankattuna koulukohtaiseen järjestykseen koulun keskiarvon suhteen. Tuloksiin vaikuttavia asioita ei ole tässä kuvaajassa eritelty, vaan se kuvaa kaikkien vaikutusten (koulu, oppilaiden taustat, vanhempien koulutustaso, jne.) yhteisvaikutusta tulosjakaumaan.

Suuri osa kouluista on "keskimääräisiä", mutta ääripäiden välillä alkaa kyllä olla aika suhteellisen selviä eroja. Mutta tämä ei toki kerro suoraan koulun kyvystä opettaa yksittäisiä oppilaita vaan merkittävää vaikutusta on tosiaan myös oppilaan taustalla.

[Jorma M.]

Tietääkö @Jorma M. jotain tämän ylen tirehtööri Jouko Jokisen taustoista? Todella linjakas ja vakuuttava ulostulo tämän S2-kaustin tiimoilta, herää melkeinpä sellainen ajatus että onkohan hän based?

@Tavan hyvä kysymys

Tämä on muistaakseni eka kerta kun Jokinen tekee urallaan mitään miellyttävää. Satakunnan Kansan ja Aamulehden vahtivuorollaan Jokinen oli jo pikkumainen, teennäinen, kaksinaismoralistinen wokeilija ja kokkari. Vasta Ylessä miehen napoleon-kompleksi pääsi huippuunsa. (Mikä sinänsä erikoista koska on kooltaan jättimäinen.)

Muistan kun Timo Harakka yhden kerran teki elämänsä aikana oikean journalistisen teon ja kritisoi Twitterissä Jokisen Ylen uutiskonetta siitä ettei Yle kertonut jotain oleellista eduskunnan uutista edes sähkeellä, vaan teki asian vierestä harhaanjohtavan jutun. Jokinen vastasi heti tyyliin "mä teen Ylessä mitä huvittaa, älä katso ellei kelpaa". (En muista enää itse asiaa.) Tällainen mölisijä ja öykkäri Jokinen on alusta asti ollut.

Mutta hyvä siis että Jokinen julkaisi tämän koululistan!

[Lahti-Saloranta]

S2-OPPILAIDEN koulukohtaisesta määrästä uutisoimisen on kritisoitu johtavan niin sanottuun koulushoppailuun. Jalonen huomauttaa, että kyse on vuosikymmeniä kestäneestä ilmiöstä.

"Olen huolissani koulushoppailusta. Keskustelu menee helposti väärille urille. Puhutaan hyvistä ja huonoista kouluista. Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

X

Minusta tuo koulukohtainen shoppailu on hyvä juttu, vielä parempi jos nuo s2 oppilaat kerättäisiin omiin kouluihin tai luokkiin. Se olisi hyvä kaikille, erityisesti niille s2 oppilaille. Opetus voitaisiin räätälöidä heidän kykyjen mukaisesti jolloin he pysyisivät opetuksen mukana. Vielä kun olisi ns kymppiluokka millä saataisiin kurottua ns normaalioppilaiden saavuttama taso kiinni tai ainakin eroa kurottua kiinni.

[jalski]

Tämä haastattelu kuvaa hyvin ajan henkeä.

"Olen huolissani koulushoppailusta. Keskustelu menee helposti väärille urille. Puhutaan hyvistä ja huonoista kouluista. Ei Suomessa tai Turussa ole hyviä tai huonoja kouluja."

Koulut ovat kertakaikkiaan tasa-arvoisia eikä hyviä ja huonoja kouluja ole. Mutta silti:

"Heistä melkein kaikki ovat olleet jo päiväkodissa suomenkielisen varhaiskasvatuksen piirissä. Arviomme mukaan suurella osalla näistä oppilaista suomen kielen taso vastaa korkeintaan 2,5-vuotiaan äidinkielisen lapsen kielitaitoa. Samat oppilaat kuitenkin saattavat kokea osaavansa kieltä hyvin, koska he pärjäävät suullisissa arkipäivän kielenkäyttötilanteissa puolikielisessä ympäristössään."
...
Kaupunki on myös pohtinut sitä, pitäisikö oppilaita kuljettaa maahanmuuttaja­lähiöistä kouluun muualle. Pohdinnat ovat kaatuneet "juridisiin ongelmiin".

Vaikka kouluissa ei ole mitään eroja, niin silti Varissuolta pitäisi alkaa roudaamaan oppilaita jonnekin muualle ja vain ikävät "juridiset ongelmat" estävät tämän. Jos ei ole hyviä ja huonoja kouluja, niin miksi sitten Varissuolta yritetään saada oppilaita muualle? Ihan huvin vuoksi?

Oikeastaan kysymys kuuluu, mikä on se mittari, jonka perusteella Varissuo ei olisi huono koulu? Onko koulurakennus kenties hyväkuntoinen ja siksi koulua ei voi sanoa huonoksi?

Sinänsä Varissuon koulu tarjoaa nyt Li Anderssonille turkulaisena hyvän mahdollisuuden lunastaa lupauksensa ja laittaa lapsensa monikulttuuriseen kouluun. Tuota ennen voisi varmaan aloittaa sillä, että laittaa lapsen Varissuolle päiväkotiin maailman laadukkaimpaan varhaiskasvatukseen.

[Kim Evil-666]

Saattaa olla täällä jo sanottua- mutta sanon kuitenkin uudestaan.

Luulen, että Andersson puhuu eri kieltä kuin suurin osa ihmisistä- kun kyseessä on koulujen arvostelu. Anderssonin lähtökohta lienee se- että hän puolustuspuheenvuoroissaan arvottaa koulut samalle viivalle opetuskyvyn- ei niinkään oppilasaineksen mukaan. Koulujen huonojen osaamistuloksien syy ei siis mielestään ole lähtökohtaisesti huono opetus- vaan kohtuuttoman suuri kehitysmaalaisten osuus kouluissa. Tätä mielestäni hän tarkoittaa- kun monomaanisesti toitottaa- ettei ole olemassa hyviä tai huonoja kouluja.

Olisiko sitten oikeammin puhua hyvä- ja huonomaineisista kouluista- joissa huonomaineisuus korreloi vahvasti haittamaahanmuuttoa edustavan aineksen laajuden kanssa.

Selvää on kuitenkin se- että näiden "huonomaineisten koulujen" kärsijöinä ovat pidemmällä aikavälillä niin oppilaat, kuin opettajatkin. Etenkin ne kantasuomalaiset- jotka onnettomuudekseen joutuvat kohtaamaan tämän koulutodellisuuden kaikkine vitsauksineen.

[Siili]

Suomessa on kaksi koulua, joissa S2-pitoisuus rikkoo 80%:n rajan:  Varissuon koulu (Varissuo, Turku) ja Kytöpuiston koulu (Havukoski, Vantaa).  Molemmissa kaupunginosissa vieraskielisyysprosentti on viidenkymmenen tienoilla.  Tässä S2-koneesta kaivettua tietoa: 

Koulu           S2          Mediaanitulo/kk    Korkeakoulutettujen osuus    Työllisyysaste 
Varissuo      80%          1583€                          17%                              48%
Kytöpuisto   81%          1779€                          17%                              56%

Minusta olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi vertailevaa tutkimusta näistä alueista ja niiden kouluista, eli siitä, mitä niitä (S2-prosentin lisäksi) yhdistää ja missä on eroja. 

Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, mitä erot maahanmuuttajien etnisessä jakaumassa vaikuttavat. Tiedän, että Havukoskella somalit ovat erittäin hyvin edustettuna, miten Varissuolla? 

Nuo alueet ovat ilmeisiä beta-versioita tulevaisuuden lukuisista mamuvoittoisista lähiöistä, joten olisi mielenkiintoista saada reaaliaikaista dataa niiden evoluutioon vaikuttavista tekijöistä.  Etenkin kun tiedetään tilanne Ruotsin mamuenemmistöisillä alueilla.

[jalski]

Luulen, että Andersson puhuu eri kieltä kuin suurin osa ihmisistä- kun kyseessä on koulujen arvostelu. Anderssonin lähtökohta lienee se- että hän puolustuspuheenvuoroissaan arvottaa koulut samalle viivalle opetuskyvyn- ei niinkään oppilasaineksen mukaan. Koulujen huonojen osaamistuloksien syy ei siis mielestään ole lähtökohtaisesti huono opetus- vaan kohtuuttoman suuri kehitysmaalaisten osuus kouluissa. Tätä mielestäni hän tarkoittaa- kun monomaanisesti toitottaa- ettei ole olemassa hyviä tai huonoja kouluja.

Olet varmasti täysin oikeassa siinä, että juuri tuota Andersson tarkoittaa. Ja keskimäärin Andersson on siinä varmaan oikeassakin. Tuo aiemmin viittaavani Karvin tutkimusraportti antaa jonkinlaisia keskiarvoprosentteja siihen, miten suuri koulun vaikutus mahdollisesti oppimistuloksiin on alkuopetuksessa. Mutta nuokin ovat tosiaan keskiarvoja. Minkälaisia yksittäisiä poikkeamia mahdollisesti noista keskiarvoista sisältyy tilastoon? Mielestäni tuo on oleellinen kysymys, jos tutkitaan väitettä "Suomessa ei ole huonoja kouluja". Tämä on aika ehdoton väite. Jos sanottaisiin, "Suomessa ei juurikaan ole huonoja kouluja", niin silloin sekaan sopisi kaikenlaista ja näin olisi silti vielä ok väittää.

Tavallaan koulun opetuskyvyn mittaamiseksi pitäisi tarkastella sitä, mistä se oikeastaan koostuu. Varmaankin edellytys on opettajat sekä riittävät puitteet ja työvälineet. Mutta mikä merkitys opetuskykyyn on esimerkiksi työrauhalla tai vertaisoppimisella? Näistä molempiin vaikuttaa myös oppilasaines. Voiko siis koulun opetuskyky olla täysin riippumaton oppilasaineksesta?

Esimerkiksi tuossa Varissuon koulun linkatussa tapauksessa vaikuttaa siltä, että oppilaiden pakkosiirtoja on suunniteltu, koska suomenkielen oppiminen ei enää onnistu siksi, että vertaisoppiminen ei toimi. Jos mietitään koulun kykyä opettaa, niin miten suuri osuus kyvystä tulee vertaisoppimisesta? Ilmeisesti ainakin S2-oppilaiden suomen kielen tapauksessa niin suuri osa, että kaavaillaan oppilaiden siirtämistä muualle.

Tavallaan siis kyseenalaistan sitä, onko Varissuon koulu enää hyvä edes tuossa Anderssonin käyttämässä "hyvän koulun" määritelmässä. Eli onko opetuskyky kunnossa enää millään järkevällä mittarilla?

---

Lisäksi tulee mieleen, että noita Karvin aineistoja pitäisi perata poikkeavien koulujen suhteen jonkin verran enemmän. Siellä huonommin menestyneen koulun keskimääräinen pistemäärä on 301 ja parhaimman 594. Tietysti tämä 301 pisteen koulu on toistaiseksi yksittäistapaus, mutta se saattaa olla juuri semmoinen proto tulevaisuuden näkymistä, jota esim. jäsen @Siili yllä tarkoitti. Koulujen opettamiskyvyn keskiarvoissa tämä ei tietysti vielä näy, koska yksittäinen koulu ei sellaisessa nouse kovin suureen rooliin.

Nyt kun katsoin vielä tarkemmin tuota Karvin raporttia, niin huomasin, että koulukohtaista kehitystä esittävästä kuvaajasta tuo 301 pisteen koulu näyttäisi jostain syystä puuttuvan kokonaan. (Kuva "karvi-keskimaarainen-kehitys.png" liitteenä.) Pikaisella vilkaisulla en löytänyt raportista tälle selitystä ensinkään. Jonkinlaisen perustelun kaipaisi sille, miksi huonoiten kolmannen luokan osalta menestynyt koulu ei ole mukana tässä kuvaajassa ollenkaan. Tässä kuvaajassa alhaisimmat pisteet ovat hieman alle 400:n.

Tässä kuvaajassakin näkyy kuitenkin kaksi tuonne noin 400:n alle osuvaa koulua, joissa kehityskäyrä on hyvin loiva. Nämä koulut saattavat olla esimerkkejä sellaisista kouluista, joissa opetuskyky on merkittävästi huonompi kuin muualla. Tai sitten toki selitys voi olla myös joku muu.

Vielä lisää penkomalla näyttää siltä, että tuo puuttuva koulu löytyy kuitenkin edellisestä kuvaajasta (kuva karvi-1lk-vs-3lk.png liitteenä). Ympyröin koulun tästä kuvaajasta punaisella. Tässä kyseisessä koulussa näyttää siltä, että kolmannen luokan mittaustulokset ovat huonompia kuin ensimmäisen luokan. Kuvaajasta katsomalla 1. luokalla on saatu pisteitä keskimäärin 320, mutta 3. luokalla pisteitä on tullut enää 301. Toki esimerkiksi suuri oppilaiden vaihtuvuus (esim. paljon uusia maahanmuuttajia) voisi selittää tämän, mutta kyseessä on joka tapauksessa erikoinen poikkeama lukuarvojen puolesta. Jos oppilasaines on pysynyt samana, niin ainakin tämän koulun kohdalla on syytä epäillä puutteita opetuskyvyssä. Joka tapauksessa tälle kaipaisi jonkin hyvän selityksen, jos kolmannella luokalla saadaan huonompia tuloksia kuin ensimmäisellä luokalla.

Tuon puuttuvan koulun osalta tuossa toisessa kuvaajassa hämää aluksi se, että asteikot on skaalattu eri tavoin. Näin ei heti kursorisella ensivilkaisulla ollut ilmeistä, että 3. luokan pisteet olivat 1. luokan pisteitä huonommat.

[Lalli IsoTalo]

Laitan tähän vielä tämän, vaikka osa näistä onko jo ketjussa.

Jiri Keronen, FB: "Sen sijaan, että poliitikot olisivat suhtautuneet asiaan järjellä, katsoneet numeroita ja yrittäneet miettiä, mistä ne kertovat ja mitä ne tarkoittavat, päättivät asiasta vastuulliset poliitikot ryhtyä syyttämään Yleä "mauttomuudesta" ja "vastuuttomuudesta"."

[Siili]

Luulen, että Andersson puhuu eri kieltä kuin suurin osa ihmisistä- kun kyseessä on koulujen arvostelu. Anderssonin lähtökohta lienee se- että hän puolustuspuheenvuoroissaan arvottaa koulut samalle viivalle opetuskyvyn- ei niinkään oppilasaineksen mukaan. Koulujen huonojen osaamistuloksien syy ei siis mielestään ole lähtökohtaisesti huono opetus- vaan kohtuuttoman suuri kehitysmaalaisten osuus kouluissa. Tätä mielestäni hän tarkoittaa- kun monomaanisesti toitottaa- ettei ole olemassa hyviä tai huonoja kouluja.

Olisiko sitten oikeammin puhua hyvä- ja huonomaineisista kouluista- joissa huonomaineisuus korreloi vahvasti haittamaahanmuuttoa edustavan aineksen laajuden kanssa.

Koulun maine leviää myös opettajien keskuudessa.  Motivoituneet opettajat etsivät kouluja, joissa on motivoituneita oppilaita.  Hälläväliä-oppilaiden kouluihin taas tuppaa valikoitumaan saman asenteen omaavia opettajia.  Näin eri koulut segregoituvat myös opettaja-aineksen suhteen.  En tiedä, missä määrin tätä kehitystä voi kääntää maksamalla jonkin sortin "slummilisää" mamulähiökouluissa, mutta lisien oikeudenmukainen kohdentaminen voi olla ongelmallista.   

[Äpyli]

Koulun maine leviää myös opettajien keskuudessa.  Motivoituneet opettajat etsivät kouluja, joissa on motivoituneita oppilaita.  Hälläväliä-oppilaiden kouluihin taas tuppaa valikoitumaan saman asenteen omaavia opettajia.  Näin eri koulut segregoituvat myös opettaja-aineksen suhteen.  En tiedä, missä määrin tätä kehitystä voi kääntää maksamalla jonkin sortin "slummilisää" mamulähiökouluissa, mutta lisien oikeudenmukainen kohdentaminen voi olla ongelmallista.

Tätä olen itsekin pohtinut. Sote-sektoreilla on jo kokeiltu tätä vaikeasti täytettäviin paikkoihin, eikä se ole mikään ihmelääke ollut. Uskon että kaikkien edellä mainituista ollessa naisvaltaisia aloja, ei ole ihan tuulesta temmattu ajatus, että samat rekryongelmat olisivat lisääntymässä myös opetusalalla. Tämä on kuitenkin spekulaatiota.

Naiset ovat näillä aloilla keskimäärin aika ahkeria ja sitkeitä. Mutta ei kukaan kestä kasvavaa työtaakkaa ja heikkeneviä työoloja ikuisesti. Lisäksi arvelen, että monelle naisopettajalle uhmakkuus, aggressiivisuus ja väkivalta ynnä muut rajummat käytösoireet ovat vaikea paikka niin ammatillisesti kuin oman (mielen)terveydenkin puolesta. Ehkäpä tähän myös yksi HS:n jutun vanhemmankin kommentti viittasi, että opettajat vaihtuvat tiuhaan. Toisessa jutussa yksi opettaja oli saanut pesäpallomailasta hammasremontin, koulun vakuutus ei korvannut. Tällaisiin työpaikkoihin, kuten sanoit, valikoituu lopulta sellaisia työntekijöitä, jotka kestävät sellaisissa olosuhteissa. Yleensä ottaen on niin, että herkkyys ja empatia ja yksilöllinen työote eivät kuulu sellaisten työntekijöiden vahvimpiin valmiuksiin. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta ehdin nähdä sote-alalla varsin monta työpaikkaa eri ympäristöissä.

[Petri_Petri]

Varsinaisesti S2-oppilaiden vaikutuksesta muihin koulun oppilaisiin raportissa mainitaan seuraavaa (s. 122):

DTA luokitteli koulut S2-oppilaiden osuuden mukaan kolmeen ryhmään: alle 2 prosenttia S2-oppilaita 2–5,3 prosenttia S2-oppilaita ja yli 5,3 prosenttia S2-oppilaita. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli alle 2 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 170 pistettä. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli 2–5,3 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 175 pistettä. Kouluissa, joissa S2-oppilaita oli yli 5,3 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana keskimäärin 162 pistettä. Ero muutoksen suuruudessa S2-oppilaiden osuuden mukaan oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < 0,001). Erot olivat myös merkittäviä (η2 = 0,111, f = 0,35).

Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon, että kolmessa neljäsosassa arviointiin osallistuneista kouluista S2-oppilaiden osuus oli alle viisi prosenttia. Valtaosa S2-oppilaista sijoittui siis noin 25 prosenttiin kaikista kouluista. S2-oppilaiden määrä on vahvasti yhteydessä alueiden yleiseen eriytymiskehitykseen. Ei siis voida sanoa, että juuri S2-oppilaat hidastaisivat kehitystä koko koulun oppilailla, vaan näiden koulujen oppilaiden sosioekonominen tausta on usein kokonaisuudessaan keskimääräistä matalampi. Oppilaiden tulokset olivat yhteydessä heidän huoltajiensa koulutustaustaan.

Tämän raportin perusteella S2-oppilaat eivät hidastaisi koko koulun muiden oppilaiden kehitystä (ainakaan luokilla 1-3) ja selitykseksi tarjotaan lähtökohtaisesti koulujen oppilaiden sosioekonomista taustaa: ne koulut, joissa on paljon S2-oppilaita, myös muut oppilaat tulevat matalammasta sosioekonomisesta taustasta. Tavallaan S2-oppilaiden lukumäärä ei vaikuttaisi heikentävän suoritusta muilla oppilailla silloin, jos muut oppilaat kuuluvat sellaiseen ryhmään, jotka todennäköisesti pärjäävät koulussa keskimäärin muutenkin heikommin.

Suomessa joskus 1960-luvulla tapahtunut koulutustason nousu tapahtui nimenomaan sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat olivat käyneet 4 vuotta kansakoulua. Silloin iloittiin kun jostain tuli suvun ensimmäinen ylioppilas tai ensimmäinen korkeakoulutettu. Joten Suomen historian huomioiden tuo selitys vanhempien sosioekonomisesta taustasta vaikuttaa virheelliseltä. Itseasiassa se selitys on täysin järjetön.

Jotta maailmassa on yleensäkin tapahtunut tiedon lisääntymistä, se nimenomaan on aina tarkoittanut, että on ylitetty vallitseva taso ja luotu uutta tietoa ja ymmärrystä. Jotta lukutaitoprosentti on lisääntynyt, niin se on tapahtunut ylittämällä vanhempien lukutaitotaso. Sitähän kehitys on, että ylitetään vanha taso. Päästään vanhan kuplan ulkopuolelle.

Ongelman syy ei siis ole S2-oppilaiden vanhempien tiedollinen taso vaan se, että he rajoittavat tietoisesti tai tietämättään lastensa kehitystä ja ymmärryksen laajentamista. Eli vanhemmat elävät kuplassa josta he eivät suostu päästämään lapsiaan ulkopuolelle, vapauteen. Eli kyse on yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat tukahduttavat lapsilta oppimisen ilon, koska ilon lähde on silloin perheen ulkopuolella. Ihmisen perusluonne on kehittyä, tehdä asioita joista tulee iloiseksi, olla oma itsensä, yksilö. Tämän sallii vain perheet, joissa ymmärretään että lapsella on oma tahto, omat ajatukset. Tämä kuitenkin johtaa vapaaseen ajatteluun ja iloon, omiin tunteisiin. Tätä ei kuplavanhemmat ja kuplayhteisöt hyväksy. Tämä on varsinainen syy yleensäkin S2-oppilaiden määrän nousuun. Olemme aina tienneet, että mustalaisilla on koulussa vaikeuksia. Tiedämme että tänään syntyneillä mustalaisilla on 7-vuotiaana koulussa ongelmia. Tyhmyys on vain heidän osaongelma, pääongelma mustalaisissa on mustalaiskulttuuri, joka tukahduttaa vapauden. Mustalaisissa tulee selkeästi ilmi kupla-ajattelun ydin, kun jokin asia on kielletty ja tukahdutettu, niin yhteisö ja yksilö alkaa korostaa että kuplassa ja hänessä sitä on enemmän kuin muilla. Mustalaisistahan on mielikuva, että kulkevat vapaudessa. Mutta eihän niillä ole vapaata ajattelua, pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin ja omaavat samanlaiset ajatukset, toistensa klooneja ovat. Sitten alitajunta tappelee vastaan eikä suostu alistumaan, siksi ne voivat olla hyvinkin äkkipikaisia. Eli mustalaiset voitaisiin pelastaa vapauttamalla heidän mustalaiskulttuurin ikeestä. Samalla tavalla S2-oppilaat voitaisiin pelastaa vapauttamalla heidät heidän perheidensä ja yhteisöjensä ihmisyyden, vapauden ja onnen tukahduttavasta ikeestä.

Ylempi siis käsitteli S2-oppilaita. Ja on selitys siihen. Seuraavaksi käsittelen kupla-ajattelu-analyysilla sitä, miksi paremmista sosioekonomisista taustoista tulee vähemmän S2-oppilaita. Selitys on yksinkertainen. Selitys on sama kuin mustalaisilla, mutta paremmistolla on laajempi kupla, siksi ei tajuta niille tulevan sama ongelma kuin mustalaisille silloin, jos joku alkaa ajatella omilla aivoilla ja vapautua kuplan sisäriittoisesta valheellisesta vapaudesta. Paremmistolla tämä käy hyvin ilmi, jos heidän lapsi haluaa mieluummin olla onnellinen jonkun kuplan ulkopuolisen kanssa. Silloin yhteisö tukahduttaa sen vapaan tahdon samalla tavalla kuin mustalaisetkin tekevät. Sitä ei vain huomata, koska kupla on laajempi. Se jää myös noilta koulututkijoilta ymmärtämättä, koska itse elävät tuollaisessa kuplassa, jossa eivät pysty ajattelemaan kuplansa ulkopuolelta. Mahdollisesti joku heistä ymmärtää, kun tässä rautalangasta sen yritin vääntää. Mutta sitten he joutuisivat valitsemaan, valitako vapaus vai taantuako kuplan totuuteen, punainen vai sininen pilleri. Haluanko että minulla olisi oma tahto vai olisiko parempi luopua siitä ja alistua kuplan tahtoon.

Noin se menee.

Yleisopetuksen (ylivoimaisesti suurin tutkituista ryhmistä) osalta tilanne on se, että lapsen huoltajien koulutustausta selittää erittäin voimakkaasti lasten osaamistasoa kuvaavia pistemääriä kolmannella luokalla. Tästä kuva liitteenä. Tämä ei tietysti ole yllättävää, sillä samansuuntaisia tuloksia on saatu aikojen saatossa toistuvasti. Tässä mielessä koulutustaso ja koulutusosaaminen ovat siis "periytyviä": vanhemmat, jotka pitävät lastensa koulutusta tärkeänä, todennäköisesti tukevat ja kannustavat lastaan keskimäärin enemmän koulunkäynnissä kuin matalamman koulutustason omaavat vanhemmat. Näin ei toki ole aina, mutta usein kuitenkin on. Lisäksi osa vaikutuksesta voi tulla ihan aidosti (geneettisesti) periytyvistä asioista, kuten alttiudesta erilaisiin fysiologiseen taustaan pohjaaviin oppimisvaikeuksiin.

Tuossa johtopäätöksessä on se virhe, että siinä oletetaan ylemmän koulutustason vanhempien tukevan lastensa koulutusta oppimisen vuoksi, mutta todellisuudessa syy on se, että he eivät tukahduta lapsen intoa oppimiseen niin kauan kunhan oppiminen pysyy heidän kuplansa sisällä. Suomenruotsalaisilla tämä käy hyvin ilmi. Vaikka on kouluja, joissa on erikseen suomenkielisten ja ruotsinkielisten luokkia, niin suomenruotsalaiset vanhemmat eivät halua välitunneillakaan lastensa olevan suomenkielisten kanssa, perustellen sitä sillä, että se häiritsisi heidän ruotsinkielen oppimista. Eli selitys on sama kuin mustalaisilla, suomenruotsalaiset taantumuksellisessa kuplassaan eivät salli lapsillaan vapaata tahtoa oppia asioita, jotka etäännyttäisivät heidät perheestään ja yhteisöstään. Mekanismi siis on sama kuin mustalaisilla ja yleensä S2-lapsilla kuplansa suhteen, mutta suomenruotsalaisista sitä ei havaita, kun heidän kuplansa on laajempi.

[Siili]

Li Andersson haluaa "rikkoa rikkaiden turvasatamat":

Turku on epäonnistunut, ministeri Li Andersson sanoo – Näin hän rikkoisi rikkaiden turvasatamat (HS 22.2.2023)

ANDERSSONIN mukaan Turun tulisi ottaa mallia Helsingistä ja investoida merkittävästi lähiöihin, jotta alueiden houkuttelevuus kasvaisi. Lisäksi hän peräänkuuluttaa muutoksia oppilaaksi­ottoalueisiin, jotta eri taustoista tulevat oppilaat jakautuisivat tasaisemmin eri lähikouluihin.

"Ja painotettu opetus, jota Turussa on suhteellisen paljon, on sijoitettu pitkälti keskustan kouluihin. Se on vaikuttanut siihen, kuinka moni opiskelee omassa lähikoulussa."

Andersson lähtisi kehittämään Turun lähiöitä muun muassa vapaa-ajanpalveluilla.

"Rakennetaan uusia jalkapallohalleja, skeittihalleja ja uimahalleja sekä pyritään sijoittamaan niitä mieluummin lähiöihin ja kasvattamaan siten niiden vetovoimaa. Lisäksi huolehditaan, että peruspalvelujen verkko on tarpeeksi kattava."

Turkulaispoliitikko haluaa myös kaavoittaa lisää kaupungin vuokrataloja keskustaan ja Hirvensaloon.

Kuulostaa kovasti "jos olisin diktaattori ja miljardööri"-spekuloinnilta.  Voi olla, ettei hän saa kovin montaa ääntä Hirvensalosta.

Turussa pitäisi opetusministerin mukaan käydä myös samanlaista keskustelua painotetuista luokista kuin Helsingissä. Se tarkoittaa Anderssonin mukaan pohdintaa painotusluokkien määrästä, sijainnista ja opetustavoista.

Eipä noista vielä ole ollut kummoista keskustelua. Toistaiseksi kaikki asiasta suunsa avanneet poliitikot ovat olleet painotettujen luokkien lopettamista vastaan. Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa on otettu aikalisä.

Andersson tarjoaa ratkaisuksi Vantaan ja Espoon mallia, jossa oppilaaksi­ottamisalueita on laajennettu ja alueiden sisällä on useampia lähikouluja.

"Mallissa voidaan ohjata eri taustoista tulevia tasaisesti eri lähikouluihin. Se edellyttää, että pohditaan painotettua opetusta samalla. Muuten käy niin, että koulutetuimpien vanhempien lapset viedään edelleen oman alueen ulkopuolelle."

Eipä ainakaan S2-koneen mukaan Vantaan ja Espoon S2-segregaatio ole selkeästi lievempää kuin Turussa.  Onko niiden toiminnasta todellakin jotain mallia otettavissa?