2012-08-17 SK: Sensuroitu: Näitä kirjoja et löydä Suomen kirjastoista

[nimetön jäsen]

Jos kirjoja ei löydy niin aineistoihin tuntuisi olevan suhteellisen helppo vaikuttaa. Useimmiten jos haluamani kirja on ollut liian kallis ja turha ostettavaksi olen saanut sen kirjaston valikoimiin. Olen aina saanut sähköposteihini nopeasti ja jo kerrasta myöntävän vastauksen ja Kirjan saapumiseen on yleensä mennyt muutama kuukausi.

En tosin ole toivonut Hitleriä tai Halla-Ahoa vaan lähinnä englanninkielistä tiedekirjallisuutta.

[DuPont]

Uutinen näkyy nyt SK:n verkkoversiossakin.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjastot-harrastavat-portsaritoimintaa-naita-ei-tanne-hankita

[Ystävä]

Minä lähetin jokunen vuosi sitten sähköpostia silloisen asuinpaikkani kirjastoon ja pyysin tilaamaan Hankamäen Sensuurin Suomen. Kyseinen tiiliskivi laitettiin hankintaan saman tien.

[tyhmyri]

Kirjastojen hankintasensuurista vinkuminen kuuluu pellesarjaan. Jos jonkun kirjan haluaa, niin tilaa tai tee siitä hankintapyyntö. Asiallisesti, niin voipi tulla hankituksikin. Jos ei hankita, niin yleensä tilataan. Voi maksaa postikulut, mutta elämä on.

Koska kirjoja julkaistaan aivan tolkuttomasti, niin kirjastojen on pakko jotenkin rajata hankintoja. Ei jotain Halla-ahoa kovinkaan moni halua lukea kirjana, en minä ainakaan. Mieluummin luen kirjana jotain joka on hyvin kirjoitettua.

Kirjana jokin Stephen Kingin tiiliskivi on paljon parempi verorahojen käyttökohde kuin H-a:n kötöstys. Romaani kestää paremmin aikaa ja viihdyttää suurempaa määrää ihmisiä.

[Miniluv]

Kirjastojen hankintasensuurista vinkuminen kuuluu pellesarjaan. Jos jonkun kirjan haluaa, niin tilaa tai tee siitä hankintapyyntö. Asiallisesti, niin voipi tulla hankituksikin. Jos ei hankita, niin yleensä tilataan. Voi maksaa postikulut, mutta elämä on.

Kysymys on ollut myös siitä, että hankintaehdotuksen jälkeen ei ole tilattu.

[tyhmyri]

Kirjastojen hankintasensuurista vinkuminen kuuluu pellesarjaan. Jos jonkun kirjan haluaa, niin tilaa tai tee siitä hankintapyyntö. Asiallisesti, niin voipi tulla hankituksikin. Jos ei hankita, niin yleensä tilataan. Voi maksaa postikulut, mutta elämä on.

Kysymys on ollut myös siitä, että hankintaehdotuksen jälkeen ei ole tilattu.

Elämä on, tuossakin tapauksessa. Rahaa on rajallisesti ja hankintoja tehdään ymmärtääkseni muun muassa sen perusteella kuinka monta hankintapyyntöä mistäkin kirjasta tehdään. Jos masinoitte tarpeeksi monta hankintapyyntöä H-a:n opuksesta, niin eiköhän se hyllyyn ilmesty.

Mutta siinä on paha paikka kilpailla vaikka uuden Vares-romaanin kanssa. Kummallakohan on suurempi lainausmäärä?

Kyllä jokin hömppäromaani, jota lainataan vaikka 5000 kertaa teini-ikäisten tyttöjen toimesta, on yllättävän usein oikeasti parempaa verorahojen käyttöä kuin H-a:n kirja, jonka lainaisi 2 eri henkilöä. Se hömppäromaani ilahduttaa paljon suurempaa määrää ihmisiä ja parantaa heidän elämäänsä kuin 2 lainauskertaa H-a:n kirjasta.

Mutta joo, ei ole helppoja asioita. Minusta H-a:n kirja (selaillut) on puuduttavaa luettavaa enkä sitä kirjana jaksaisi lukea kokonaan. Mutta jonkun Kingin romaanin kyllä.

Vaikea päätös onko ne 4700 lukijaa Kingin kirjalle miten paljon parempi kuin 50 lukijaa H-a:n kirjalle. Entä jos rajat on 1000 ja 100? Vaikeita päätöksiä verorahojen käytöstä.

[Faidros.]

Kirjana jokin Stephen Kingin tiiliskivi on paljon parempi verorahojen käyttökohde kuin H-a:n kötöstys. Romaani kestää paremmin aikaa ja viihdyttää suurempaa määrää ihmisiä.

Jussin kirja on nuivistanut niin paljon ihmisiä, että se tulee säästämään verorahoja tulevaisuudessa. Se ei ole tarkoitettu viihdyttämään vaan avaamaan silmiä. Toivon sydämestäni, että se myös kestäisi aikaa mahdollisimman huonosti, sillä silloin asiat olisivat tässä maassa jo paljon paremmin.

[tyhmyri]

^Tuossa on kyllä pointtinsa. Mutta verorahojen käyttö vaikkapa kirjahankinnoissa ei ole mikään suoraviivainen juttu. Parametreja on aika monta mietittäväksi.

[turha jätkä]

Kirjastojen hankintasensuurista vinkuminen kuuluu pellesarjaan. Jos jonkun kirjan haluaa, niin tilaa tai tee siitä hankintapyyntö. Asiallisesti, niin voipi tulla hankituksikin. Jos ei hankita, niin yleensä tilataan. Voi maksaa postikulut, mutta elämä on.

Kysymys on ollut myös siitä, että hankintaehdotuksen jälkeen ei ole tilattu.

Tämäkään ei sinänsä ole valtava ongelma. Ongelma sen sijaan on jos peruste hankintatoiveen ignoroinnille on se, että kirjassa on 'vääriä' ajatuksia. Ja vielä ongelmallisempaa on jos hankinnoista vastaava menee möläyttämään tuon perusteen julki.

[Adolf Stege]

"Valvontakomissio määräsi syksyllä 1944 Neuvostoliitolle vihamielisen kirjallisuuden poistettavaksi yleisön ulottuvilta ja Suomen oikeusministeriö esitti tätä koskevan pyynnön Suomen kustannusyhdistykselle. Kustannusyhdistys antoi kirjakaupoille luettelon 145:sta myynnistä poistettavista ja kustantajille palautettavista kirjasta kiertokirjeessä lokakuussa 1944 ja täydensi listaa vielä 143:lla muulla teoksella lokakuussa 1945. Lokakuussa 1944 Helle Kannilan johtama valtion kirjastotoimisto lähetti vastaavasti kirjastoille kiertokirjeen, jossa pyydettiin siirtämään sopimattomat kirjat pois yleisön saatavilta. Kirjastot saivat valita poistettavat kirjat itse. Kirjakaupat poistivat noin 300 ja kirjastot 1783 nimekettä.[1] Sensuuri perusteltiin löyhästi neuvostovastaisen propagandan kieltävään Moskovan välirauhansopimuksen 21. artiklaan viittamalla,[2] jossa tosin varsinaisesti puhuttiin vain järjestöjen lakkauttamisesta.

Kirjastoista poistettujen yksittäisten niteiden määrä oli yli 22 000.[1] Ohjeiden mukaan poistot oli tehtävä mahdollisuuksien mukaan huomiota herättämättä.[3] Hyllyistä poistettuja kirjoja ei kuitenkaan hävitetty, vaan ne siirrettiin erityiseen varastoon. Vuoden 1958 huhtikuusta lähtien tutkijat saattoivat erityisellä luvalla lainata niitä opintosalissa luettavaksi, mutta muutoin niitä edelleen säilytettiin yleisön ulottumattomissa, ns. myrkkykaapissa.[3][4]

Kirjastojen poistamat kirjat vaihtelivat. Yleisimmät kirjastoista poistetut teokset olivat Adolf Hitlerin Taisteluni, Kirsti Huurteen Sirpin ja moukarin alla, Erkki Palolammen Kollaa kestää ja Mika Waltarin Neuvostovakoilun varjossa.[5] Poistetuiksi joutuivat myös muun muassa kaikki Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen -kirjat ja joukko Erkki Tantun Rymy-Eetu-sarjakuvakirjoja,[6][7] lähes kaikki Itä-Karjalan ja Inkerin maantiedettä ja kulttuuria käsitelleet teokset[3] sekä yleensä suurin osa Suomessa ennen vuotta 1944 julkaistusta Venäjää ja Neuvostoliittoa käsitelleestä kirjallisuudesta[7]. Lisäksi viranomaiset takavarikoivat joitain uutuuskirjoja, muun muassa Hjalmar J. Procopén Ruotsissa 1946 julkaiseman sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevän teoksen Fällande dom som friar sekä A. F. Airon asekätkentäjutusta 1948 kirjoittaman kirjan Liikekannallepanosalaliitto.[8]

Poistomääräystä sovellettiin myös oppikirjoihin ja karttoihin. Oppikirjoista muokattiin tai niistä poistettiin muun muassa Neuvostoliittoon ja Suomen historiaan liittyviä tekstiä. Valtioneuvoston asettama, pääjohtaja L. Arvi P. Poijärven johtama komitea määräsi maaliskuussa 1945 kokonaan poistettavaksi 28 historian, maantiedon ja äidinkielen oppikirjaa, minkä lisäksi kymmenistä muista kirjoista oli poistettava yksittäisiä lauseita. Uusia painoksia odotellessa oppilaat saivat suorittaa poistot itse peittämällä sopimattomat kohdat liimapaperilla, liimamalla sivut yhteen tai leikkaamalla niitä.[9][10] Luovutettujen alueiden karttojen julkaisukielto päättyi vuonna 1989. Karttalehtiä luovutettiin Neuvostoliitolle 15 780 735 kappaletta.[11] Näihin kuuluivat painettujen karttojen (kuten topografiset kartat 1:20 000 ja 1:100 000) ohella muun muassa Kansallisarkistossa säilytetyt, 1800-luvun lopulla kartoitetut venäläiset topografikartat, joista uuden rajan taakse jääneet lehdet luovutettiin Neuvostoliittoon ja rajalle osuneista lehdistä leikattiin pois uuden rajan takaiset osat."


Lähde wikipedia.

[l'uomo normale]

^Erityisesti kirjastopäättäjät halusivat välttää yleisen sensuurilistan luomista, joten yksittäisen kirjaston poistot jäivät kyseisen kirjaston vastaavien harkinnan varaan. Tosin Helsinhgin kaupunginkirjaston sensuroitavien kirjojen listaa käytettiin ohjeena muuallakin. Takavarikoidut kirjat vietiin poliisilaitoksille säilöön, josta ne myöhemmin palautettiin kirjastoihin "myrkkykaappeihin". Takavarikkoasia vanhentui, koska takavarikoiduista kirjoista otettiin laillisia uusintapainoksia, joita sitten hankittiin kirjastoihin hyllyille pantaviksi. Vuonna 1978 mm Helsingin Sanomat kiinnitti listaan huomiota pääkirjoituksessaan, osin virheellisin tiedoin. Tällöin myöhemmin avoimuuden, mm pornon kirjastoissa saatavuuden, puolestapuhujana profiloitunut Heikki Poroila kannatti neuvostovastaisen roskan pitämistä poissa yleisön ulottuvilta. Muistelen että myrkkykaapit purettiin joskus 80-luvulla ilman suurempaa melua. Aiheesta on julkaistu tutkimus (nimeä en muista), jonka luin aikanaan kirjasto-opinnoissani.

[Ystävä]

Kyllä jokin hömppäromaani, jota lainataan vaikka 5000 kertaa teini-ikäisten tyttöjen toimesta, on yllättävän usein oikeasti parempaa verorahojen käyttöä kuin H-a:n kirja, jonka lainaisi 2 eri henkilöä. Se hömppäromaani ilahduttaa paljon suurempaa määrää ihmisiä ja parantaa heidän elämäänsä kuin 2 lainauskertaa H-a:n kirjasta.

SK:n jutusta:

Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy neljä Halla-ahon teosta, vastapamflettia neljä kertaa enemmän. Halla-ahon kirja on ollut kirjastossa kolme vuotta, Hytösen kaksi. Edellistä on lainattu kaikkiaan 91 kertaa, jälkimmäistä 165 kertaa.

Pääkaupunkiseudulla Halla-ahon lainamäärä on kirjaa kohden 7,3: sitä on lainattu hieman keskimääräistä tietokirjaa paremmin. Hytösen kohdalla kiertoluku lainattavissa olevaan ajanjaksoon suhteutettuna on selvästi pienempi, vain 2,5.

Boldaukset minun.

[KJ]

Liippaa sen verran likeltä aihepiiriä että kannattaisiko yhdistää?

http://hommaforum.org/index.php?topic=52446.0

Tai sitten tähän ketjuun: http://hommaforum.org/index.php/topic,2881.0.html

KUL on ollut loppuunmyyty jo ties miten kauan, joten sikäli. Mutta muutoin kirjastot (varsinkin maakuntakirjastot) saavat toiveita varsin vähän ja toteuttavat niitä siksi varsin innokkaasti: Sensuurin Suomi tuli parissa viikossa kun älysin pyytää, kuten KUL:llikin, mutta sitä toivoi ehkä joku muukin.

[Miniluv]

Koko juttu: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjastot-harrastavat-portsaritoimintaa-naita-ei-tanne-hankita

[Roope]

Korkala, Antti: Kirjaston kannalta hankalat aiheet ja sisällöt
Oulun seudun ammattikorkeakoulu 2012

Tiivistelmä:

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään, mitkä ovat kirjastojen kannalta hankalia aiheita ja sisältöjä. Kirjastojen arvojen ja asenteiden lisäksi selvitettiin, miten ulkopuoliset tahot suhtautuvat hankaliin aiheisiin ja sisältöihin ja millaisia käytäntöjä kirjastoissa on hankalien aiheiden ja sisältöjen suhteen käytössä. Opinnäytetyön tietoperustassa tarkasteltiin suomalaisen kirjallisen sensuurin historiaa, sananvapautta ja kirjastotyön etiikkaa.

Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostilla 629 kirjastoon. Kyselylomakkeessa oli viisi avointa kysymystä ja yksi monivalintakokonaisuus.

Kirjastojen vastausprosentti (noin yhdeksän) jäi kovin pieneksi. Hyväksyttäviä vastauslomakkeita palautui 56 kappaletta. Kysely tehtiin touko- ja kesäkuun 2012 aikana. Kirjastoissa suhtaudutaan kriittisimmin sellaiseen aineistoon, jossa käsitellään seksiä ja väkivaltaa – etenkin silloin, kun ne esitetään graafisessa muodossa. Myös rasismi tai laajemmin määriteltynä ihmisoikeuksien ja/tai -arvon loukkaaminen ja tietyin varauksin hengellinen materiaali, ääriliikkeiden ideologiat, saatananpalvonta ja luokkaan 15 (rajatieto) kuuluvat aiheet koetaan hankaliksi. Vajaa viidennes kirjastoista kelpuuttaisi valikoimiinsa kaiken laillisen materiaalin.

Koska tutkimus on suoritettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty pääasiassa avoimia kysymyksiä hyödyntäen, tulkinnanvaraisuuksilta ei voinut välttyä. Tästä ja pienehköstä vastaajajoukosta johtuen, tämän tutkimuksen tuloksiin ei kannata suhtautua varauksettomasti, vaan niitä pitäisi tarkastella ennemmin suuntaa antavina.

[Kaaoskeisari]

Porvoon kirjastossa olen bongannut kerran Jussin teoksen ihan kunniapaikalla joten propsit siitä. Myös eurokriittisiä kirjoja on ollut pari hyvin näkyvästi esillä. Eikä ole edes mitään persukampanjaa siellä käyty vaan ihan yleisessä kierrossa muiden ''vihervasemmistolaisten'' kirjojen kanssa eli oikeaa meininkiä löytyy täältäpäin.

[disodium]

Palaute

[Moro! Etsiskelin sivuiltanne Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta Lännestä teosta enkä sitä sieltä kuitenkaan löytänyt. Olette kuitenkin hankkineet valikoimiinne muunmuassa Vesa Puurosen rasistinen Suomi, Ville Hytösen Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa, Jera Hännisen Tuhansien aatteiden maa etc. Eikö olisi tasapuolisuuden nimissä reilua että hankkisitte myös hieman toisenlaista ajattelua edustavaa kirjallisuutta? Vai ettekö hyväksy kuin tiettyä mielipidettä edustavaa kirjallisuutta valikoimiinne? Kehottaisin hankkimaan Muutaman Halla-ahon teoksen, varmasti monia kiinostaa kyseinen teos.]

Muutaman viikon jälkeen:

Hei!

Kiitos hankintaehdotuksesta. Hankimme teoksen kirjaston kokoelmiin. Hankinta kestää hetken aikaa, tilauksen teon jälkeen teoksen tiedot löytyvät myös kirjaston aineistotietokannasta http://www.aaltokirjastot.fi/ . Sieltä voit seurata koska kirja on lainattavissa, ja tehdä siihen halutessasi myös varauksen.

Ystävällisin terveisin
Tuire Vesterinen

Hyvä minä! Jos saan yhdenkin ihmisen nuivistumaan niin se on taas yksi ihminen lisää "meidän puolelle"


EDIT. Tämä tapahtui siis Jyväskylässä.

[Finka]

Palaute

[Moro! Etsiskelin sivuiltanne Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta Lännestä teosta enkä sitä sieltä kuitenkaan löytänyt. Olette kuitenkin hankkineet valikoimiinne muunmuassa Vesa Puurosen rasistinen Suomi, Ville Hytösen Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa, Jera Hännisen Tuhansien aatteiden maa etc. Eikö olisi tasapuolisuuden nimissä reilua että hankkisitte myös hieman toisenlaista ajattelua edustavaa kirjallisuutta? Vai ettekö hyväksy kuin tiettyä mielipidettä edustavaa kirjallisuutta valikoimiinne? Kehottaisin hankkimaan Muutaman Halla-ahon teoksen, varmasti monia kiinostaa kyseinen teos.]

Muutaman viikon jälkeen:

Hei!

Kiitos hankintaehdotuksesta. Hankimme teoksen kirjaston kokoelmiin. Hankinta kestää hetken aikaa, tilauksen teon jälkeen teoksen tiedot löytyvät myös kirjaston aineistotietokannasta http://www.aaltokirjastot.fi/ . Sieltä voit seurata koska kirja on lainattavissa, ja tehdä siihen halutessasi myös varauksen.

Ystävällisin terveisin
Tuire Vesterinen

Hyvä minä! Jos saan yhdenkin ihmisen nuivistumaan niin se on taas yksi ihminen lisää "meidän puolelle"


EDIT. Tämä tapahtui siis Jyväskylässä.

Kannattaa lähettää positiivista palautetta jo pelkästään asiallisesta vastauksesta. Omasta puolestani kiitos sinulle aktiividuudestasi!

[Eino P. Keravalta]

Kannattaa kysyä myös tämän kustantajan iloisia kirjoja!

http://www.paladin-press.com/

[Roope]

Korkala, Antti: Kirjaston kannalta hankalat aiheet ja sisällöt
Oulun seudun ammattikorkeakoulu 2012

Rasistisen tai maahanmuuttokriittisen sisällön vuoksi poistetusta tai hankkimatta jätetystä aineis-
tosta annettiin esimerkiksi Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta lännestä. Pekka Siitoimen
juutalaisvastainen kirja ja tarkemmin määrittelemätön Johan Bäckmanin teos joutuivat myös pois-
tetuiksi.

[...]

Rasistiseksi miellettyä aineistoa olisi haluttu kahden kirjaston vali-
koimiin (toisessa näistä tapauksista oli kysymys kohdassa 2b mainitusta Halla-ahosta).

"Päätettiin jättää hankkimatta rasistista aineistoa sisältävä teos, minkä jälkeen kirjas-
toa painostettiin hankkimaan se."

Ihmisarvoa ja/tai -oikeuksia loukkaava aineisto ei kuulu 19 kirjaston (33,9 % vastaajista) mielestä
kirjaston valikoimiin. Tarkemmin ilmaistuna vastauksilla tarkoitetaan rasistista tai syrjivää aineis-
toa. 18 kirjaston vastauksissa mainittiin nimenomaan rasismi (tai vähemmistöjen syrjintä) ja yh-
deksän kirjaston vastauksissa ihmisarvot ja -oikeudet ja niiden loukkaaminen. Näistä yhdeksästä
kirjastosta kahdeksan mainitsi myös rasismin tai syrjinnän, joten näitä vastauksia voinee tarkas-
tella yhtenä kokonaisuutena. Erityisesti rasismin voisi kuvitella olevan yhteydessä myös (ääriliik-
keiden) propagandaan, mutta ainakaan selkeää yhteyttä näiden vastausten väliltä ei löytynyt.
Toki joissain vastauksissa mainitaan sekä rasistinen aineisto ja propaganda, mutta useammissa
vain toinen. Toisaalta on mahdollista, että joillain tarkemmin määrittelemättömillä propaganda-
vastauksilla viitataan rasistiseen propagandaan ja tarkemmin määrittelemättömillä rasismi-
vastauksilla taas propagandaan. Tulkinnanvaraista on myös se, että milloin rasistinen materiaali
itsessään tulkitaan propagandaksi.

"Itse en tilaisi kirjastoon esim. rasistisia kirjoja."

"Rasistinen, sadistinen tai ihmisarvoa muuten loukkaava aineisto (määrittelykysymys
tämäkin, tiedetään)."

"Selkeästi ihmisoikeuksia loukkaava ja vahingoittava aineisto."

"Rasistista tai kansanryhmää vastaan kiihottavaa aineistoa ei ole tietoisesti hankittu."

Kun ottaa huomioon sen, että erilaisten ääriliikkeiden propagandat olivat neljänneksi yleisin vastaus
kysymyksessä yksi, on hieman erikoista, että oikeistolaisuus ei kerännyt yhtään vastausta. Ehkei
äärioikeistolaista materiaalia tarjota kirjastoille toisin kuin esimerkiksi uskonnollista materiaalia.
Toisaalta, oikeistolaisuus ei tietenkään ole synonyymi äärioikeistolaisuuden kanssa, joten on
ehkä selkeämpää vastata suoraan rasismi. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkä verran vasta-
uksia propaganda-vaihtoehto olisi kerännyt tämän kysymyksen yhteydessä.

Johtopäätöksistä:

Kun kirjastoilta kysyttiin aineistosta, joka ei kuulu kirjaston valikoimiin, pornon jälkeen yleisin vas-
taus oli rasistinen aineisto (ja tähän siis voi osaltaan yhdistää myös ääriliikkeiden propagandan).
Kun huomioidaan myös muiden kuin ensimmäisen kysymyksen vastaukset, syntyy mielikuva
siitä, että rasisminvastaisuus on jollain tapaa liioiteltua. Kukaan ei halua leimautua syrjijäksi tai
sortajaksi. Aiheeseen liittyvää aineistoa ei vastausten mukaan poisteta (tai jätetä hankkimatta)
kovinkaan paljoa, eikä siitä ole tullut juurikaan negatiivista palautetta. Suhtautumisen ja käytäntö-
jen välillä tuntuisi vallitsevan epäsuhta. Liiallinen varovaisuus voi johtaa aiheen turhaan välttelyyn.
Harmillista tämä on siinä mielessä, että kaikkien näkökulmien – kyseenalaisten ja jopa väärienkin
– pitäisi olla edustettuina, eikä niitä saisi tuomita etukäteen.

[Roope]

Kyllä tuosta Kai Ekholmin lausunnosta tulee vaikutelma, että hän haluaa sensuroida Jussi Halla-ahon teoksen. Jos hän ei kannata sensuuria, niin miksi ottaa asia esille?

Kai Ekholm paljasti tässä asiassa oikean karvansa. Hän on 1984-tyylinen kaksoisajattelija.

Vaikutelma oli oikea. Ekholm tosiaan sensuroi Halla-ahoa heti, kun sai siihen tekosyyn.

Suomen tunnetuimpiin kuuluva sanan­vapauden puolustaja oli poistamassa Jussi Halla-ahon blogitekstiä: "Päätös oli väärä"

[...]

EKHOLM on tunnetuimpia suomalaisia sananvapauden puolustajia. Silti hän on joutunut tekemään nykyaikana todella harvinaisen sensuuripäätöksen.

"Kansalliskirjasto poisti verkkoarkistosta blogitekstin, josta Jussi Halla-aho sai tuomion. Päätös tehtiin juristin kanssa. Ajattelimme, että meidän piti olla linjassa viranomaisen kanssa. Mutta jälkikäteen ajatellen se oli väärä."

Helsingin Sanomat 14.10.2023