Kansalaisaloite: Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten muuttaminen vanhentumatt

[okuperaattu]

Nykyään voimassa olevan lainsäädännön mukaan useimmat lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset vanhenevat uhrin täyttäessä 28 vuotta tai 20 vuodessa rikoksen tekohetkestä, riippuen siitä kumpi näistä on myöhempi ajankohta. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin tosin vanhenee jo uhrin täyttäessä 23 vuotta. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta vanhenee rikosten yleisten vanhenemissäädösten mukaisesti viidessä vuodessa. Heinäkuussa 2020 valmistuneessa seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen oikeusministeriön työryhmän selvityksessä vastutetaan näiden rikosten vanhentumisajan pidentämistä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9, s. 124-125).

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhenemisaika on Suomessa poikkeuksellisen lyhyt verrattuna muihin länsimaihin. Norjassa (Almindelig Borgerlig Straffelov §66) ja Tanskassa (Straffeloven §93b) lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhene, riippumatta siitä, onko rikokseen liittynyt yhdyntä vai ei. Ruotsissa astui toukokuussa 2020 voimaan laki, jonka mukaan yhdynnän lapsen kanssa sisältävä rikos ei pääsääntöisesti vanhene (Brottsbalk 35 kap. §2). Rikosnimekkeenä on lapsenraiskaus riippumatta siitä, onko uhri niin sanotusti suostunut yhdyntään vai ei. Saksan rikoslain 78. luvun mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisajan laskeminen alkaa uhrin täyttäessä 30 vuotta. Tästä ja rikosten yleisistä vanhentumissäännöistä seuraa, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenee uhrin täyttäessä 40 vuotta. Näin on riippumatta siitä, onko rikokseen liittynyt yhdyntä vai ei.
Alankomaiden rikoslain (Wetboek van Strafrecht) 70. pykälän perusteella rikos ei vanhene, jos siihen on kuulunut yhdyntä lapsen kanssa. Jos rikokseen ei liity yhdyntää, se vanhenee uhrin täyttäessä 30 vuotta.

Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhentumattomuutta voidaan perustella näiden rikosten erikoisluonteella. Jollei uhri löydä itseään puolustavaa aikuista, rikos ei useimmiten tule viranomaisten tietoon. Vielä 28 vuoden iässä monilla uhreilla ei ole riittävästi resursseja, itseluottamusta ja kestävyyttä ottaa asiaa esiin. Kyseessä on uhria vakavasti vahingoittava rikos. Lisäksi vaikka asiaa tutkitaankin, uhri ei ikänsä vuoksi usein pysty puolustamaan itseään yhtä tehokkaasti kuin teon tehnyt aikuinen. Vuonna 2019 poliisille ilmoitettiin kaikkiaan 1709 epäiltyä rikosta nimikkeillä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsenraiskaus tai näiden yritys. Näistä rikoksista langetettiin kaikkiaan 234 tuomiota. Langetettujen tuomioiden määrä oli näin ollen 13.7% poliisin tietoon tulleiden tapausten määrästä. (Lähde: Suomen virallinen tilasto. Poliisin tietoon tulleet rikokset rikosnimikkeittäin sekä käräjäoikeuksissa annetut tuomiot.)

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8953

[Tabula Rasa]

Allekirjoitan välittömästi. Lisäisin myös toiveen julkisesta seksuaalirikosrekisteristä jonne kaikki lapsiin kohdistuvat seksuaalirikoksia tekevät joutuisivat loppuiäkseen ja joka sidottaisiin väestörekisteriin niin että mikäli henkilö vaihtaisi nimeään, myös uusi alias tulisi vaihtaa sinne. Loppuisi tämä pedofiilien palvominen mikä nykyisellä demarijohdolla on sydämellään. Ainoa tapa pois tuolta olisi väärä syytös rikoksesta jota ei ole koskaan tehnyt.

[Skeptikko]

Lapsiin ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön vetoamalla on saatu läpi niin paljon huonoja ja kyseenalaisia asioita (esim. nettivakoilu, sensuurimekanismeja, löysä maahanmuuttopolitiikka lasten etuun vetoamalla jne jotka uhkaavat sitten vielä päänavauksen jälkeen laajeta muuallekin), etten kannata ainakaan kovin helpolla mitään erityisen suuria poikkeuksia lainsäädäntöön tällaisiin vetoamalla. Joku 28 vuoden ikäraja lienee vielä hyväksyttävä asia. Mieliä kuohuttavaan aiheeseen ja etenkin lapsiin vetoamalla on helppo vedettää tunnemyrskyn avulla ja jättää rationaalinen arviointi liian vähälle.

[duc]

Juridiikkaa.

Maallikkona totean, että periaatteessa ehdittomasti kannatettava aloite, miksei jopa murhan vanhenemattomuuteen verrattavissa oleva. Koska täysi-ikäisyyden juridinen raja on kahdeksantoista vuotta, minkä jälkeen henkilö velvoitetaan huolehtimaan oikeuksistaan itse, tämä vastuukysymys ja -ikäraja lienee taustalla, miksi kaksikymmentäkahdeksan on valittu vanhentumisiäksi: kymmenen vuoden aikana asianomistaja on tehnyt päätöksen, onko kokenut rikoksen tapahtuneen vai ei. Oikeusfilosofisesti voi toki kysyä, milloin ihminen on riittävän vanha ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin, kiellyttyä tai sallittua. Lapsuuden traumat voivat sekoittaa mielen loppuelämäksi.

Toinen ongelma on oikeuslaitoksemme kyky tuomita oikein. Moni syytön tuomitaan (syylliseksi) ja syyllinen vapautetaan (syyttömänä). Sen sijaan kansa ja lehdistö pitää seksuaalirikoksesta epäiltyä, syytettyä ja varsinkin tuomittua syyllisenä, vaikka jälkikäteen tulisi vapauttava tuomio. Lapseen kohdistuva (seksuaali)rikos nähdään helposti alhaisimpana tekona, mitä ihminen voi tehdä, jos tuota "ihmissaastaa" (Halla-ahon lanseeraama nimitys) enää ihmisenä pidetään.

Tähän tilanteeseen on jouduttu, koska seksuaalimoraali on rappiotilassa tässä maassa. Sen korjaaminen on toivoton tehtävä edes juridiikan kautta. Nurinkurista on, että meillä vallalla oleva positivistinen oikeusfilosofia pyrkii erottamaan moraalin ja lain, mutta samalla lain avulla pyritään ohjaamaan kansan moraalia. Lapseen sekaantuminen kuten eläimeenkin pitäisi olla itsestään selvä tabu, mutta seksuaaliseen vapauteen kannustava yhteiskuntamme on häiriintynyt tässä mielessä. Turha on itkeä esim. homoseksuaalisuudesta luonnottomana tai rikollisena. Lakimme mukaan niin ei enää ole. Samalla logiikalla pedofilia saanee juridisesti laillisen statuksen aikanaan. Kyse on vain lapsen määritelmästä, eli minkä ikäinen katsotaan lapseksi henkisiltä kyvyiltään.

Rikoksen vanhenemisaika on toki mielenkiintoinen oikeusfilosofinen kysymys. Kuten todettua vain murha ei vanhene koskaan. Muut rikokset valtiovalta "antaa anteeksi" eli katsoo sovitetuksi tietyn ajan kuluttua. Tämä johtunee mitä suurimmassa määrin näytön erityisesti muistinvaraisen todistelun luotettavuusongelmista. Oikeudenmukaiset tuomiot ovat ihanne, mutta juridiikalla on rajansa, jotka ylitettyään alkavat legitimiteettiongelmat. Valehtelu oikeudessa on syöpä, joka rotan lailla järsii tuomioistuinta. Milloin tuoli romahtaa?

Edit. syntaksikorjaus.

[Tabula Rasa]

Lapsiin ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön vetoamalla on saatu läpi niin paljon huonoja ja kyseenalaisia asioita (esim. nettivakoilu, sensuurimekanismeja, löysä maahanmuuttopolitiikka lasten etuun vetoamalla jne jotka uhkaavat sitten vielä päänavauksen jälkeen laajeta muuallekin), etten kannata ainakaan kovin helpolla mitään erityisen suuria poikkeuksia lainsäädäntöön tällaisiin vetoamalla. Joku 28 vuoden ikäraja lienee vielä hyväksyttävä asia. Mieliä kuohuttavaan aiheeseen ja etenkin lapsiin vetoamalla on helppo vedettää tunnemyrskyn avulla ja jättää rationaalinen arviointi liian vähälle.

Siksi nuo muutokset tulee sitoa tekoon joka todistetaan oikeudessa. Ei tuon perusteella tehtäviin totalitaristisille muutoksille lakiin jotka vaikuttavat lainkuuliaisiin ja lapsia pahaksikäyttämättömille.

[Totti]

Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhentumattomuutta voidaan perustella näiden rikosten erikoisluonteella. Jollei uhri löydä itseään puolustavaa aikuista, rikos ei useimmiten tule viranomaisten tietoon. Vielä 28 vuoden iässä monilla uhreilla ei ole riittävästi resursseja, itseluottamusta ja kestävyyttä ottaa asiaa esiin.

Voi olla, että pedofilialakeja pitäisi kiristää jotenkin mutta "vanhentumattomuus" on kerta kaikkiaan täysin harhainen idea.

Erityisesti pidän boldattua perustelua täysin absurdina. Miten 28-vuotia ei mukamas osaa viedä asiaansa eteenpäin? Ellei kykene on jo pakostakin niin heikossa henkisessä tilassa ettei asianmukaista oikeuskäsittelyä ylipäätään voisi käydä. Myös väite "erikoisluonteella" on keinotekoinen. On paljon rikoksia, jotka luonteeltaan ovat vähintään yhtä traumatisoivia kun pedofilia ja siten samalla lailla "erikoisluonteisia"; raiskaukset, pahoinpitelyt, kidutukset jne.

Tämä lakialoite on erinomaisen huono ja pistää hirttosilmukan kaikkien miesten kaulalle. Perusteluni on se, että se loisi juridisen suon, jossa kukaan, etenkään mies, ei olisi enää koskaan turvassa vääriltä syytteiltä. Kenet tahansa, siis kirjaimellisesti kenet tahansa, voisi syyttää pedofiliasta kymmenienkin vuosien jälkeen ihan vain vaikkapa kostomielessä.

Erotilanteissa pedofiliasyyte nousee jo nyt aivan liian usein esiin juuri ex-vaimon toimesta, joka pyrkii saamaan huoltajuuden lapsista tai kostamaan. Vanhentumattomuus loisi uuden verukkeen esim. aikuisille lapsille kostaa vaikkapa mielestään huonoa ennakkoperinnön jakoa tai muuta kokemaansa vääryyttä.

Vanhentumattomuus sisältää myös ajatuksen, että väitetty rikos voi olla hyvin vanha ja on siten lähes mahdoton todistaa. Jos laki luo asetelman mahdottomasta todistustaakasta, voiko todistustaakkaa edes silloin asettaa? Vanhentumattomuus voisi siis johtaa tilanteeseen, jossa oikeuden pitäisi lähtökohtaisesti hyväksyä oletetun uhrin tarinaa ellei syytetty kykene kumoamaan sitä. Syyttömyysolettama pitäisi siis kokonaan tai osittain hylätä koska lakia ei muuten juurikaan voitaisi soveltaa.

Murhien osalta pätee toki vanhentumattomuus, mutta murhasyyte perustuu aina konkreettiseen todistusaineistoon eikä pelkkiin puheisiin. Murha, siis rikos on siis jo varmuudella todettu ennen kun syytteitä edes nostetaan. Näin ei välttämättä ole seksuaalirikoksissa, jossa rikos vahvistetaan vasta oikeuskäsittelyssä.

Minusta tämä lakialoite on lähinnä lynkkausmielialan lietsomista ja täydellisen epäonnistunut tapa puolustaa lapsia. Vaikka pedofilia tulisi kitkeä, on myös vedettävä raja sille mikä on juridisesti kohtuullista. 28-vuotialla on ollut tarpeeksi aikaa nostaa asiansa esiin. Jos hän ei sitä tee, se ei ole hänelle tärkeä ja asia tulisi jättää sikseen vaikka olisi kokenut vääryyttä. Lakeja ei voi luoda niin, että kaikki (miehet) pidetään löysässä hirressä koko elämänsä ajan vain sen takia, että jotkut haluavat metsästää pedofiileja.

Oma kantani on, että rangaistukset tulisi ainakin kaksinkertaista kautta linjan sen sijaan, että luodaan poikkeuksia eri rikoksille.

[RP]

En ainakaan tältä istumalta taida olla kannattamassa. Nykinen 20 vuotta (tai 10 vuotta väitetyn uhrin 18-syntymäpäivästä, jos tämä on myöhäisempi) on sama kuin tapon vanhenemisaika. Eli muutoksen jälkeen periaateessa mahdollista, että hyväksikäytöstä voisi tulla syyte, mutta ei siitä, jos saman uhrin olisi tappnut (jos rikos ei murhan tuntomerkkejä täytä).

Nähdäkseni keskeinen peruste vanhenemisrajoihin on se, että pitemmän ajan kuluttua syytetyn mahdollisuudet puolustautua kuihtuvat. Jos syyttäjä puolella on koherentti tarina, ja toisella puolella vain "en tehnyt sitä, mutta en minä muista sen paremmin, mitä kymmeniä vuosia sitten tapahtui" ja sitten päälle päätteeksi tulee sanoneeksi jotain todistettavasti epätotta, kun ei oikeasti enää muista, niin se ei näytä hyvältä, ja tämä rikosluokassa, joka varsinkin vuosien kuluttua on puhdasta sana-sanaa -vastaan puntarointia.

Olen vilpittömästi pahoillani kaikkien hyväksikäytettyjen puolesta, mutta ehkä ei lopulta liikaa vaadittu (tai vähemmän huono ratkaisu tilanteessa, jossa ei ole hyviä ratkaisuja) jos ajatellee, että kymmenen ensimmäistä aikuisvuotta on riittävästi tekemään päätös ilmoittaako asian poliisille vai vaikeneeko lopun (tai tekijän) elämän ajan.

[Melbac]

Nykyään voi varmaan saada syyteen jostain vastaavasta käymällä kusella puistossa pusikossa jossa on lapsia tai joku lastentarha/koulu vieressä.Jos se rikos on _oikeasti_ joku lapsiin sekaantuminen yms niin silloin itse kannatan sitä että se rikos näkyy jossain mutta tota voi ja on todennäköisesti käytetty väärin ja silloin sillä syyttömällä ei taida olla mitään mahdollisuuksia saada tollaista pois.Kun ajattelee että tekijä voi olla vielä oikeasti mielisairas tai vastaavaa mutta lääkityksellä tms ei enää tekisi asioita niin kyllähän toi vaikuttaisi olevan vähän kohtuutonta että se nuorena tehty asia näkyisi jossain rekisterissä tyypin ollessa joku >70v.Jos/kun tulee avioero niin ne sossutädit yms esittää aika johdattelevia kysymyksiä sille naperolle joka ei silloin edes tajua mitä ne ajaa takaa niillä kysymyksillä ja siinä voi se toinen osapuoli joutua syytteeseen täysin syyttömänä. 

[AcastusKolya]

Tabula Rasan ehdotus rekisteristä on täysin hullu. Ainakin jos siinä haikaillaan Amerikan mallia. Jenkkimallihan menee niin, että jos 15-vuotias poika kiksauttaa 14-vuotiasta tyttöä tytön täydellä suostumuksella ja jää siitä kiinni, niin kun kyseinen poika on vaikkapa 40, niin kyseisessä rekisterissä sanotaan "40-vuotias mies, seksiä 14-vuotiaan kanssa" ja kätevästi annetaan kuva, että teko tapahtui toisen ollessa 14 ja toisen 40. Suoraan sanoen pölhöpuritanistinen idea. Kannattaisi lukea sitä J. Sakari Hankamäkeä ja hänen filosofista näkemystä seksiasioitten "nollatoleranssin" turmiollisuudesta.

[Tabula Rasa]

Tabula Rasan ehdotus rekisteristä on täysin hullu. Ainakin jos siinä haikaillaan Amerikan mallia. Jenkkimallihan menee niin, että jos 15-vuotias poika kiksauttaa 14-vuotiasta tyttöä tytön täydellä suostumuksella ja jää siitä kiinni, niin kun kyseinen poika on vaikkapa 40, niin kyseisessä rekisterissä sanotaan "40-vuotias mies, seksiä 14-vuotiaan kanssa" ja kätevästi annetaan kuva, että teko tapahtui toisen ollessa 14 ja toisen 40. Suoraan sanoen pölhöpuritanistinen idea. Kannattaisi lukea sitä J. Sakari Hankamäkeä ja hänen filosofista näkemystä seksiasioitten "nollatoleranssin" turmiollisuudesta.

Tällä hetkellä suomen laissa on 16v ikäraja seksuaaliseen suotumukseen kykenevällä ja toisaalta 2v ikäero tai ei eroa henkisessä kehityksessä johon en aja muutosta.