Lehti: Nuoret aiempaa konservatiivisempia

[tommi]

Erityisesti 15-24-vuotiaat arvostavat perinteisiä perherooleja, Helsingin Sanomat kertoo.

Suomalaisten nuorten arvot ovat muuttuneet aiempaa konservatiivisemmiksi, suomalainen RISC Monitor -arvotutkimus paljastaa. Erityisesti 15-24-vuotiaat nuoret arvostavat perinteisiä perherooleja ja pysyvyyttä. Nuoret vastaajat suhtautuivat kaikista ikäryhmistä myönteisemmin ajatukseen siitä, että perheensä yksin elättävä mies ja lapsia kotona hoitava nainen ovat onnellisia.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat ylipäätään yhä enemmän perhettä, mukavaa elämää ja tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia seurata maailman tapahtumia. Eteläeurooppalaisiin ja jopa naapurimaiden kansalaisiin verrattuna suomalaiset arvostavat pysyvyyttä ja uskollisuutta muutosta ja vapaamielisyyttä enemmän.

Tutkimustuloksista kertoi Helsingin Sanomat.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009091310239399_uu.shtml

[PaulR]

Kuka sanoi tästä. häh?

Hyviäkin uutisia aamusta Lissabonin sopimuksen Irlantilaispettymyksen vastapainoksi.

[Blanc]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009091310239399_uu.shtml

Nuoret aiempaa konservatiivisempia

Suomalaisten nuorten arvot ovat muuttuneet aiempaa konservatiivisemmiksi, suomalainen RISC Monitor -arvotutkimus paljastaa. Erityisesti 15-24-vuotiaat nuoret arvostavat perinteisiä perherooleja ja pysyvyyttä. Nuoret vastaajat suhtautuivat kaikista ikäryhmistä myönteisemmin ajatukseen siitä, että perheensä yksin elättävä mies ja lapsia kotona hoitava nainen ovat onnellisia.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat ylipäätään yhä enemmän perhettä, mukavaa elämää ja tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia seurata maailman tapahtumia. Eteläeurooppalaisiin ja jopa naapurimaiden kansalaisiin verrattuna suomalaiset arvostavat pysyvyyttä ja uskollisuutta muutosta ja vapaamielisyyttä enemmän.

Pitkästä aikaa positiivisia uutisia Suomen nuorisosta. 70-luvun virheitä ei haluta toistaa.  

[Kaptah]

Eipä tuo varmaan ainakaan paha asia ole, mutta ei minusta mikään äärikonservatiivinen koti-uskonto-isänmaa -retoriikka mitenkään absoluuttisen hyvä asia ole.

Monelta vain tuntuu unohtuvan välillä tänä päivänä se suuri viisaus, että kaikki muutos ei ole kehitystä.

[Jiri Keronen]

Minäkään en näe tuota pahana asiana, mutta toisaalta en näe sitä myöskään millään tavalla erityisen hyvänä uutisena. Se on vain uutinen. Se on tietysti hyvä juttu, että ihmiset arvostavat perhettä enemmän, mutta muuten konservatiivisuus (kuten myöskään muutoshakuisuus) ei ole itsessään mikään tavoittelemisen arvoinen asia, vaan pelkästään asia.

[Johannes Nieminen]

Täytyisi lukea koko juttu ennen kuin teen sen suurempia johtopäätöksiä. Suhtaudun tiettyihin konservatiivisiin arvoihin positiivisesti, mutta pääosin näen konservatismin negatiivisena. Suosin mieluummin valistusajattelua.

[Pawl]

Konservatismissa mättää eniten itse termi. Aika heikoissa kantimissa ollaan, jos pysyvyys pysyvyyden vuoksi on jotenkin arvokasta, tai vanhat arvot siksi että ne ovat vanhoja. Tiettyä tradition merkitystä voi sinänsä argumentoida helposti, etenkin verrattuna esim. sosialistiseen vallankumousretoriikkaan. Toisaalta, konservatiivit ovat yleensä talousliberaaleja, ja vapaa markkinatalous jos jokin on muutosvoima. Monet ns. "konservatiivit", etenkin Amerikassa, kieltäytyvätkin määrittelemästä itseään sellaisiksi, ja pitäisivät itseään enemminkin liberaaleina, elleivät demokraatit olisi omineet termiä.

[tommi]

Kuinkahan moni "Kansan tuomio Halla-aholle" -videon haastatelluista ylipäätään oli selvillä, mistä Halla-aho tuomittiin? "Vähintään kiven sisään. Eihän tollasta voi hyväksyy." Voiko sanasta "vähintään" vetää johtopäätöksen, että kyseinen lökäpöksy soisi väärinajattelijoiden tulevan teloitetuiksi?

No siinä videolla oli haastateltavana nuorten pohjasakkaa. Hyvin monet nuoret ovat, jos ei konservatiiveja, niin ainakin suht' nuivia.

[Jiri Keronen]

No siinä videolla oli haastateltavana nuorten pohjasakkaa. Hyvin monet nuoret ovat, jos ei konservatiiveja, niin ainakin suht' nuivia.

Videollahan ei näy jutusteltua kokonaisuudessaan, eikä myöskään sitä, miten kysymystä on alustettu. Jos sattumanvaraiselle tyypille, joka ei ole lukenut Halliksen tekstiä, sanotaan esim. "Jussi Halla-aho kirjoitti ryöstelyn olevan somalien geneettinen piirre, mutta häntä ei tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oliko tuomio mielestäsi oikea?", hän todennäköisesti vastaa eri tavalla kuin hän vastaisi, jos hän tietäisi, mitä oikeasti on tapahtunut. Televisioon tietysti pääsee vain kohta "Oliko tuomio mielestäsi oikea?" ja sen jälkeinen vastaus.

Tietty en tiedä, onko näin käynyt, mutta tässä olisi yksi vaihtoehto. Meikän tuntemista nuorista about kaikki ovat sitä mieltä, että on idioottimaista tuomita porukkaa 330 euron sakkoihin siksi, että he vahingossa eivät palvo Allahia.

[Teemu Lahtinen]

Eipä tässä mitään uutta ole. Vastaavaa on pelätty jo 90-luvulta lähtien:

http://www.ylioppilaslehti.fi/1996/10/04/urbaani-uusoikeistolaisuus-nostaa-paataan/

Muistan myös 2000-luvun alussa pelätyn nuorison hyljänneen Ainoan ja Oikean maailmannäkemyksen. Veikkaanpa että 80-luvulla pelättiin nuorisosssa kasvavaa neuvostovastaisuutta....

[Kullervo Kalervonpoika]

Hyysärin juttu  kokonaisuudessaan:

Barrikadilta kotisohvalle
Arvotutkimuksen mukaan suomalaisista on tullut 2000-luvulla uuskonservatiiveja: pysyvyyttä ja mukavuutta arvostavia kotihiiriä. Nuoret ovat kiinnostuneita maailmasta, mutta eivät innokkaita muuttamaan sitä.



Koti, uskonto, isänmaa. Niitä pidettiin suomalaisina perusarvoina ennen.

Sitten tulivat EU, globalisaatio ja internet, jotka muuttivat käsitystä isänmaasta. Myös suhde uskontoon alkoi höltyä. Jäi koti, johon suomalainen linnoittautui ja teki olonsa elektroniikan keskellä mahdollisimman mukavaksi. Sieltä hänen kelpaa seurata maailman tapahtumia median välityksellä, turvallisen etäisyyden päästä.

Koti, mukava elämä ja virtuaalinen kansainvälisyys. Siinä arvot, joihin suomalainen tänä päivänä nojaa.

Tämä kärjistys perustuu joka vuosi tuhansille suomalaisille tehdyn RISC Monitor-asennetutkimuksen tuloksiin. Tutkimustulosten perusteella suomalaisista on tullut 2000-luvulla yhä haluttomampia kohtaamaan muutoksia.

"Vakiintuneen elämän tavoittelu on selvästi lisääntynyt", RISC Monitor -tutkimusohjelman johtaja Tiitta Tiilikainen sanoo.

Tietoyhteiskunta ja kansainvälistyminen eivät siis ole lisänneet suomalaisten virikkeidennälkää, vaan päinvastoin kodin ja rauhan kaipuuta. Muutoshaluttomuus luo kuvan uuskonservatiivisesta kansakunnasta.

"Usein puhutaan, että kvartaalitalouden pyörteissä ihmisillä on vaikea löytää rauhaa ja mahdollisuutta elää pienimuotoista elämää. Meidän aineistojemme perusteella Suomessa sellainen on kuitenkin löydetty. Yleisesti ottaen suomalaisten elämä ei voi enää mennä kovin paljon turvallisuushakuisemmaksi ja suojautuvammaksi", Tiilikainen sanoo.

Miten suomalaisten muutosvastarinta näkyy arjessa?

Onko 2000-luvun uuskonservatiivisuus pesän rakentamista ja sen jatkuvaa tuunaamista? Perinteisiin sukupuolirooleihin takertumista?

Maahanmuuton arvostelua?

Ainakin heteromiesten johtamalla, valkoisella ja kotikeskeisellä Suomella on viime vuosina ollut äänekkäitä puolustajia. Politiikassa heidän aktiivisin äänenkannattajansa, perussuomalaiset, on kasvanut 2000-luvun aikana marginaalisesta räyhäryhmästä keskikokoiseksi puolueeksi.

Samalla kun julkkisfeministit ovat saaneet näkyvyyttä, paljon huomiota ovat kahmineet myös ärhäkkäät miesaktiivit. Kirjoittamalla seksin saamisen vaikeudesta heteromies on lunastanut paikkansa tasa-arvokeskustelussa. Lesbon valinnasta maakuntalehden päätoimittajaksi seurasi sen sijaan kalabaliikki, jolle haetaan yhä oikeuden ratkaisua.

Perinteisistä sukupuolirooleista kertovat myös lastenhoidon luvut. Vaikka Suomella on maine tasa-arvon ja päivähoidon mallimaana, vuonna 2002 vain joka kolmas alle kolmivuotiaan lapsen äiti kävi töissä, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) väläyttämä paluu perheverotukseen pönkittäisi kotiäitiyhteiskuntaa.

Lisäksi uraäiti tuntuu edelleen olevan alttiimpi julkiselle kritiikille kuin uraisä – ainakin politiikassa. Keskustan europarlamentaarikko Riikka Mannerin ilmoitusta raskaudesta paheksuttiin verkkokeskusteluissa laajasti. Miesmeppi Carl Haglundin (r) samanaikainen ilmoitus vauvasta herätti tuskin lainkaan huomiota.

Tämän vuoden RISC-tutkimuksen perusteella erityisesti nuoret suomalaiset ovat perinteisten perheroolien kannalla. 15–24-vuotiaat vastaajat suhtautuivat kaikista ikäryhmistä myönteisimmin ajatuksiin siitä, että elättäjävastuu kuuluu ensisijaisesti miehille ja että kotiin lasten kanssa jääminen tekee naiset onnellisiksi. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan mukaan kaikki suomalaiset, mutta etenkin nuoret, pitävät uskollisuutta nykyisin tärkeämpänä kuin vapaamielisellä 1970-luvulla.

Kodin asemasta elämän keskipisteenä tuntuu kertovan myös halu sijoittaa sisustukseen ja turvalaitteisiin. Ne ovat viime vuosina vaurastuttaneet turva-alan yrityksiä ja täyttäneet lehtikioskit ja tv-kanavat sisustuseetoksella.

Miksi vakiintuneen elämän kaipuu on sitten lisääntynyt?

RISC-tutkimuksen mukaan sama suuntaus on näkynyt 2000-luvulla ympäri Eurooppaa. Yritysten, julkisyhteisöjen ja medioiden käyttämää kaupallista tutkimusta tehdään lähes kaikissa Euroopan maissa.

"Maailmanpoliittinen tilanne oli 2000-luvun alussa pitkään uhkaava. Oli syyskuun 11:nnen iskut, Afganistanin ja Irakin sodat. Uhkaavan ilmapiirin keskellä turvallisuushakuisuus yleensä lisääntyy", Tiitta Tiilikainen sanoo.

RISC:n tuloksissa Suomi on perinteisestikin edustanut Euroopan varovaisinta laitaa. Pysyvyyttä arvostetaan meillä enemmän kuin Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä. Monimuotoinen elämä houkuttelee eniten eteläeurooppalaisia, jotka ovat RISC:n asennekartalla vastakkaisella puolella kuin suomalaiset.

Selitystä erolle voi etsiä maantieteestä ja historiasta. Uudet ilmiöt ovat kulkeutuneet peräpohjolaan monen mutkan kautta, ja suomalainen yhteiskunta on monimuotoistunut hitaasti. Sotaisa historia ja kylmä sota ovat varmasti lisänneet vakauden ja konsensuksen arvostusta.

Riskejä tunnutaan otettavan herkemmin silloin, kun siihen on varaa. Siitä kertoo se, että suomalaisten kokeilunhalu on kasvanut rauhallisina ja vauraina aikoina, kuten 1990-luvun lopun nousukauden aikana.

"Millenniumin kynnyksellä suomalaisten muutoshalukkuus oli lähellä Euroopan keskiarvoa", Tiilikainen sanoo.

Äskettäin muutoshalukkuuden lisääntymisestä on muualla Euroopassa saatu uusia merkkejä.

"Samaan aikaan Suomessa mieltymys vakiintuneeseen elämään on kuitenkin lisääntynyt entisestään", Tiilikainen sanoo.

Muutoshaluttomuus ei kuitenkaan tarkoita sisäänlämpiävyyttä. Kotisohvalla istuu utelias, maailman menosta huolestunut suomalainen.

Niin sanottu yleismaailmallinen ajattelu on RISC-tulosten mukaan yleistynyt Suomessa. Samaan aikaan paikallisuus ja omaan yhteisöön kuulumisen tärkeys ovat heikentyneet selvästi.

Yleismaailmallisuudella tarkoitetaan globalisaation tiedostamista ja huolta tämän päivän tekojen tulevista vaikutuksista. Suomalaisia maailman meno huolestuttaa enemmän kuin keskivertoeurooppalaista. Myös huoli luonnosta on kasvanut.

Kiinnostus maailman ongelmia kohtaan näyttää kuitenkin jäävän usein puheen tasolle. Valmius oikeasti auttaa vaikeuksissa olevia löytyy RISC:n mukaan vain noin joka seitsemänneltä suomalaisvastaajalta. Koko Euroopassa käytännön hyväntekeväisyyttä kannattaa noin joka kolmas.

Voi olla, että hyvinvointivaltiossa tuntemattomien hätää pidetään virkamiesten murheena.

"Lisääntynyt kiinnostus maailman asioita kohtaan tarkoittaa, että halutaan uutta tietoa. Suomalaisten huoli maailman tilanteesta purkautuu ennemmin nettikeskusteluissa kuin lähimmäisten auttamisena", Tiilikainen tiivistää.

Hieman yllättävää on se, ettei suomalainen ole huolestunut vain kaukaisista uhista, vaan myös omasta turvallisuudestaan. Jopa kolme neljästä tuoreimman RISC-tutkimuksen vastaajasta kertoo pelkäävänsä rikollisuutta ja väkivaltaa.

Pysyvyyden kaipuuta ei kuitenkaan voi selittää pelkällä pelokkuudella.

Tiilikaisen mukaan uuskonservatiivisuuteen vaikuttaa myös mukavuudenhalu, joka saa karsimaan riskejä ja pitäytymään tutussa ja turvallisessa.

"RISC-tulosten mukaan suomalaisten mukavuudenhalu on kasvanut ja näkyy vahvasti myös nuorten asenteissa. Tämän päivän mukavuudenhaluiset nuoret saattavat ohittaa villin ja kokeilevan elämänvaiheen ja siirtyä suoraan tasaiseen aikuisten arkeen."

Radikaalilla 1960-luvulla arvomaailma ja suhde seksiin muuttuivat vapaamielisemmiksi. Vanhempien jälkien seuraaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, mikä näkyy myös Kontulan uskollisuuden arvostusta koskevassa tutkimuksessa.

"Jos nuorten asenteet ovat muuttumassa konservatiivisemmaksi, se saattaa olla vastareaktio omien vanhempien kokeilunhalulle", keskiluokan arvoja tutkinut sosiologi Teija Mikkola arvioi.

Taantuma saattaa johtaa myös siihen, että nuorten solidaarisuus vähenee ja arvot kovenevat. Tähän viittaa ainakin Helena Helven 1990-luvun laman vaikutuksista tekemä arvotutkimus.

Uskontotieteilijä ja sosiologi selvitti nuorten arvojen muutosta vuosina 1989–1993. Keskellä kiihkeintä kasinotaloutta nuoret suhtautuivat nihkeästi materialismiin. Yhteishyvä ja kriittiset vaihtoehtoliikkeet kiinnostivat monia.

"Taloudellisen turvallisuuden keskellä moni nuori tuntui ajattelevan, että hänellä on varaa tunnustaa pehmeitä arvoja", Helve sanoo.

1990-luvun laman keskellä tehdyssä uusintatutkimuksessa nuorten solidaarisuus oli selvästi karissut.

"Esimerkiksi maahanmuuttoa ja kehitysapua koskevat asenteet olivat muuttuneet selvästi kielteisemmiksi, kun avun tarve kotimaassa lisääntyi. Eniten asenteet olivat koventuneet niillä, joiden arvomaailma oli ollut kaikkein humanistisin", Helve sanoo.

Jos sama toistuu nyt, maahanmuuttokielteiselle politiikalle saattaa pian löytyä yhä enemmän tukea myös nuorilta.

Helven mukaan nuorten arvojen erottelusta on kuitenkin tullut yhä vaikeampaa, koska yksilöllisyyden ihannointi on karsinut ehdotonta joko – tai -ajattelua.

"Guccin kengät ja halu suojella luontoa mahtuvat helposti samaan pakettiin", hän sanoo.

Mitä nämä eri arvotutkimukset sitten kertovat suomalaisista nyt?

Globalisoituneen maailman murheet tuntuvat järkyttäneen suomalaisten turvallisuudentunnetta. Ongelmista janotaan tietoa, mutta niiden eteen ei olla valmiita tinkimään omasta mukavuudesta. Omaatuntoa helpotetaan satunnaisella eettisellä kuluttamisella – jota harrastaa RISC:n mukaan noin kolmasosa suomalaisista –, mutta harva on valmis tekemään uhrauksia esimerkiksi luonnon tilan parantamiseksi.

Ylevistä puheista huolimatta minäkeskeisyys tuntuu lisääntyneen.

Tätä päätelmää tukee myös viestintätutkija Pertti Suhosen vuosien 1984 ja 2006 välillä tekemä tutkimus suomalaisten arvojen muutoksesta.

Tuhannet vastaajat asettivat kaksitoista arvoa keskinäiseen järjestykseen. Kylmän sodan loppuvuosina 1980-luvulla globaalit arvot – rauha, nälän poistaminen ja luonnon varjeleminen – nousivat lähes yhtä tärkeiksi kuin yksilökeskeiset asiat. Sellaisia olivat terveys, hyvä toimeentulo ja ihmissuhteet sekä sielun pelastuminen.

Kansalliset arvot – itsenäisyys, täystyöllisyys ja tasa-arvo – jäivät jonon hännille.

Maailman rauhoittuessa ja avautuessa globaalit arvot romahtivat. 2000-luvulla kolme neljäsosaa vastaajista laittaa omat asiansa maailman ja kotimaan edelle.

Hyvä kysymys on, miksi 2000-luvun globaalit huolet ovat saaneet suomalaiset pelkäämään turvallisuutensa puolesta, mutta eivät ole lisänneet aktiivista auttamishalua kuten 1980-luvulla.

Suhonen uskoo terrorisminvastaisen sodan olevan suomalaisille lopulta niin etäinen, ettei se saa ihmisiä liikkeelle samalla tavalla kuin esimerkiksi ydinvarustelu Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Hän arvelee myös, että oman terveyden merkitystä korostetaan siksi, että siihen liittyvät uhat ovat konkreettisia.

"Pandemiapaniikit ja vastaavat saattavat hyvin nostaa terveyden merkitystä ihmisten mielissä", hän sanoo.

Suhosen tutkimus vahvistaa RISC-tulosten kuvaa omissa oloissaan viihtyvästä suomalaisesta. Tutkimusten keskivertohärmäläinen on kyllä kiinnostunut maailman muutoksesta, mutta ei halua sen hetkauttavan omaa elämäänsä.

Mutta mitä haittaa suomalaisten muutosvastarinnasta sitten on? Pysyvyyden kaipuu tuntuu olevan meissä syvällä.

Tiitta Tiilikaisen mielestä avoimempi suhtautuminen toisi uusia ideoita yhteiskunnan ja liike-elämän palvelukseen.

"Uudet ideat lähtevät usein siitä, että uskalletaan luopua pysyvyydestä ja ottaa riskejä."

Lähde:HS

[requiem]

Jotenkin tuntuu että konservatiivin leiman saamiseksi riittää yksinkertaisesti se, ettei allekirjoita vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten ja puolueiden mietteitä.

Koko konservatiivisuus terminä on jo pitkälti sumutettu pelkäksi haukkumasanaksi (vrt. esim. porvari tai rasisti). Kun kyseinen termi oikeasti sisältää laajan kirjon erilaisia näkemyskantoja liberaalista konservatismista tapakonservatiivien kautta uskonnolliseen konservatismiin, niin on sen alle vielä nykypäivänä tahdottu lisätä yleisesti perinteiset liberalismin arvot.

Ilmeisesti minutkin pitäisi lukea konservatiiviksi, koska kannatan perinteisiä valistusajan ja liberalismin aatteita ja arvoja uusien sosialistisen aatemaailman arvojen sijasta, sekä myös haluan säilyttää kyseiset parhaaksi näkemäni arvot osana yhteiskuntaa nyt ja tulevaisuudessa.

[Pawl]

Koko konservatiivisuus terminä on jo pitkälti sumutettu pelkäksi haukkumasanaksi (vrt. esim. porvari tai rasisti). Kun kyseinen termi oikeasti sisältää laajan kirjon erilaisia näkemyskantoja liberaalista konservatismista tapakonservatiivien kautta uskonnolliseen konservatismiin, niin on sen alle vielä nykypäivänä tahdottu lisätä yleisesti perinteiset liberalismin arvot.

Ja tähän vielä lisäyksenä "uusliberalismi". Kukaan on tuskin koskaan tunnustautunut itse uusliberaaliksi, mutta uusliberaalien vastuu kaikesta maailman pahuudesta lienee keskeisiä vasemmistolaisia metanarratiiveja. Edistyksellisen henkilön tulee olla ehdottomasti liberaali, muttei missään nimessä uusliberaali. Mutta jos uusliberaalit ovat uusia liberaaleja, niin muiden liberaalien täytyy olla vanhoja liberaaleja ja vanhat liberaalithan nimenomaan olivat talousliberaaleja! 

[domokun]

Liberaali ja konservatiivi ovat nykyään varsin onttoja määritelmiä. Poliittiset ulottuvuudet muuttavat termien sisältöä, uudemmat poliittiset ulottuvuudet viellä enemmän ja silti niillä ei juurikaan ole tekemistä konservatiivisten tai liberaalien arvojen kanssa.

[Tanaquil]

Nyt alan olla terapian tarpeessa, identiteetti ja minäkuva on just kohta romahtamassa...  olen nimittäin pitänyt itseäni teinistä lähtien arvoliberaalina ja enemmänkin vastakulttuuriin kallellaan olevana - nyt elämän vakiinnuttua boheemi porvari on ehkä lähin kategoria. Nyt tullaan sitten hieromaan päin naamaa, että olenkin oikeasti konservatiivi, koska mm. "koti, mukava elämä ja virtuaalinen kansainvälisyys" kuulostavat oikein miellyttäviltä. "Vakiintuneen elämän tavoittelu" - check. "Mukavuudenhalu, joka saa karsimaan riskejä" - check. "Kodin ja rauhan kaipuu" - check. "Halu sijoittaa sisustukseen ja turvalaitteisiin" - check: häpeillen myönnän, että omistusasunnon remontointi ja sisustaminen pieteetillä on kuluvana vuonna niellyt monin verroin enemmän fyrkkaa kuin mikään muu yksittäinen asia. (Perinteisiä sukupuoli- sekä perherooleja sentään vältän, mutta arvoliberaaliksi itseni kuvitelleena toki olen suvainnut niitäkin, jotka elämänsä haluavat järjestää toisin.)

Hieman hämmästytti seuraava vastakkainasettelu: "Eteläeurooppalaisiin ja jopa naapurimaiden kansalaisiin verrattuna suomalaiset arvostavat pysyvyyttä ja uskollisuutta muutosta ja vapaamielisyyttä enemmän". Pitääkö tästä nyt vetää se johtopäätös, että jos arvostan parisuhteessa uskollisuutta, en olekaan vapaamielinen? Ja että eteläeurooppalaiset, joilla on suorastaan kulttuurisena perinteenä, että aviomies käy huorissa ja/tai pitää pikku rakastajatarta, ovatkin vapaamielisiä - vaikka täältä emansipoituneesta näkökulmasta tuo asetelma päinvastoin näyttää perinteisiltä sukupuolirooleilta ja kaksinaismoralismilta?

Wikipedia hieroo lisää suolaa haavoihin: "Esimerkiksi rakennusalalla konservatiivit katsovat että harjakatto on Suomen oloissa parempi kuin tasakatto". Terve järki vs. trendit - ei saamari, konservatiivin leimaa on näköjään mahdoton enää hangata otsastaan pois, vaikka se ei näiden lävistysten kanssa esteettiseltä näytäkään. 

[IDA]

Wikipedia hieroo lisää suolaa haavoihin: "Esimerkiksi rakennusalalla konservatiivit katsovat että harjakatto on Suomen oloissa parempi kuin tasakatto". Terve järki vs. trendit - ei saamari, konservatiivin leimaa on näköjään mahdoton enää hangata otsastaan pois, vaikka se ei näiden lävistysten kanssa esteettiseltä näytäkään. 

Harvinaisen huonoja nuo wikipedian artikkelit aiheesta. Vahva valtionhallinto nyt ei varsinkaan kuulu konservatismiin ja, kun yhteiskunnasta puhutaan elävänä oliona sillä tarkoitetaan enemmänkin sitä, että valtionhallinnon olisi suhtauduttava siihen sellaisena, eikä sitä, että hallinto junttaisi jokaisen paikalleen.

[Nationalisti]

Miksi materialismia ja itsekeskeisyyttä pidetään jotenkin konservatiivisena oikeistolaisuutena? Siksi, että Euroopassa ei ole konservatiivisia puolueita, vaan konservatiiveina esiintyvät ovat yleensä kokkareiden kaltaisia arvoliberaaleja, aivan kuten vasemmistokin. Joten jos tuntuu siltä, että artikkelissa kuvailtiin juuri sinun arvojasi, mutta et osaa mieltää itseäsi konservatiiviksi, johtuu se siitä, että hesari ei tiedä mikä on konservatiivi. Ei hätää, olet yhä valistunut itsekeskeinen indivdualisti.

[Aldaron]

Edistyksellisen henkilön tulee olla ehdottomasti liberaali, muttei missään nimessä uusliberaali. Mutta jos uusliberaalit ovat uusia liberaaleja, niin muiden liberaalien täytyy olla vanhoja liberaaleja ja vanhat liberaalithan nimenomaan olivat talousliberaaleja! 

Aivan, ne ihan kaikkein vanhimmat. Mutta sosiaaliliberalismi alkoi yleistyä jo 1800-luvun lopulla..

[Nationalisti]

Wikipedia hieroo lisää suolaa haavoihin: "Esimerkiksi rakennusalalla konservatiivit katsovat että harjakatto on Suomen oloissa parempi kuin tasakatto". Terve järki vs. trendit - ei saamari, konservatiivin leimaa on näköjään mahdoton enää hangata otsastaan pois, vaikka se ei näiden lävistysten kanssa esteettiseltä näytäkään. 

Harjakatto on epätasa-arvoinen, kenties jopa rasistinen suomalaisen rakennustavan piirre. Ja mitäs ne nämä hommaväkäset ovat muuta kuin harjakattoja...kele.

Harjakatossa havainnollistuu suomalaisuuden fallosentrisuus sosiaalisena konstruktiona: onhan harjakatto suoraan verrannollinen muinaisiin maskuliinisuuden symboleihin. Käänteinen harjakatto taas symboloi innovoivaa, toiseutta ja suvaitsevaisuutta kannustavaa uutta uljasta yhteiskuntaa.

[Nationalisti]

Oikeastaan "uuskonservatiivisuus" (neoconservative) on juuri oikea nimitys tämän luokan "konservatiiveille". Tänään sain hesaristakin lukea hätääntyneen arvoliberaalin, seksuaalisten vähemmistöjen puolestapuhujan henkisestä kriisistä, jonka tämä artikkeli aiheutti.

[Tanaquil]

Oikeastaan "uuskonservatiivisuus" (neoconservative) on juuri oikea nimitys tämän luokan "konservatiiveille". Tänään sain hesaristakin lukea hätääntyneen arvoliberaalin, seksuaalisten vähemmistöjen puolestapuhujan henkisestä kriisistä, jonka tämä artikkeli aiheutti.

Kyseessä oli Joonas Turunen, yksi HS:n artikkeliin haastatelluista. Samainen mielipidekirjoitus löytyy Turusen blogista: http://joonasturunen.wordpress.com. Itse miellän uuskonservatiivisuuden epämääräisesti umpimieliseksi mattivanhas-nurmijärveläisyydeksi, henkiseksi keski-ikäisyydeksi, johon liittyy voimakkaasti 50-lukulaisen lähiöperheidyllin, kaikinpuolisen keskivertoisuuden ja materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu sekä "mitä naapuritkin sanoo" -mentaliteetti. Tähän mennessä selkeimmän kuvauksen uuskonservatismista olen löytänyt Turun yliopiston poliittisen historian oppimateriaalista:

enemmän arvojen kysymys, reaktio "sallivuuden" ja "rappion"
yhteiskuntaa kohtaan: kuri (myös itsekuri), laki, järjestys,
nationalismi, perhe, "rappion" vastaisuus; "raamattuvyöhyke" ym.,
vaarana myös yhteiskunnan "feminisoituminen" ja homoseksuaalit;
yhteiskunnasta ja keskusvallasta tullut vapaudelle vaara
- sen sijaan tekniikan ym. kehitys voi kyllä olla kiinnostavaa
- raja populismiin hämärä monessa suhteessa; erottavina tekijöinä
kuitenkin:
 - yleisvanhoillisuus, uskonto, perinteet, usein kannattajakunnan
ikärakenne
 - populistien kokeminen alaluokkaisiksi ja räyhääjiksi, jotka
vievät "kunnon oikeistolta" salonkikelpoisuuden
[snip snip] uuskonservatismi asettaa järjestyksen aivan toisesta suunnasta käsin: 1) vahva hallitusvalta, 2) yhteiskunnallinen auktoriteetti, 3) kurinalainen yhteiskunta, 4) hierarkia ja alistussuhteet, 5) kansakunta

Tuolta: http://www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/opiskelu/pol_jarj_260407.pdf

Komppaan Joonasta: paheksun syvästi, mikäli minut niputetaan ylläkuvatun kaltaiseen joukkoon sillä perusteella, että arvostan vakituisen työsuhteen, pysyvän parisuhteen ja omistusasunnon ideaaliksi elämäksi, prekaarisen pätkäelämän yläpuolelle. Tunnustaudun myös ehdottomasti turvallisuushakuisuudessani muutosvastarintaiseksi - if it ain't broke, don't fix it! Reaalielämässä kun "muutos", "edistys" ja "uudistus" ovat ainoastaan eufemismeja kurjistamiselle, huononnuksille, leikkauksille ja säästöille.

[Hauki]

Reaalielämässä kun "muutos", "edistys" ja "uudistus" ovat ainoastaan eufemismeja kurjistamiselle, huononnuksille, leikkauksille ja säästöille.

Olisit kertonut tämän Mäki-Ketelälle.

Vaikka uutinen kuulostaa aluksi surulliselta, ei Hesarin määritelmä "konservatiivisuudesta" taida liittyä poliittisen konservatiivisuuteen mitenkään, vaan muutosvastarintaan. Eli oikeastaan nuoret ovat nykyään melko tyytyväisiä elämäntilanteeseensa ja käyttäytyvät ehkä enemmän keski-ikäisten tavoin.

[RedsoutofFinland]

Valitettavasti tutkimus ei tunnu kauhean luotettavalta. Mikä puolue on 4. suurin ja saanu paljon ääniä erilaisilta hörhöteineiltä??