Jos Suomi hylkäisi elvytyspaketin oisi mainehaitta ja poliittinen paine suurta

[Faidros.]

E-R Korhola on perunut kuntavaaliehdokkuutensa, ainakin kokoomuksen listalta.
Tällä koneella ei onnistu US-blogin linkitys tänne.

"Maaliskuun alussa lupauduin kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä, mutta tänään vajaan kahden kuukauden jälkeen koen, että minun on viisainta jättää nämä vaalit väliin. Kiitos kaikesta kannustuksesta ja ilahtuneesta tuesta.  Anteeksi, että vetäydyn viime hetkellä. Anteeksi, etten pysty parempaan. Ongelmani liittyvät asiaan, joka ei edes kuulu kuntavaalien agendalle, mutta se on silti kevään tärkein keskustelunaihe ja ansaitsee huomion."

Haloo puoluetoimisto @Matias Turkkila . Eikös tänään ole viimeinen päivä ilmoittaa kuntavaaliehdokkaista? Ehkä soitto E-R Korholalle saattaisi riittää?

[ikuturso]

Jossain uutisissa isotukkainen pieni nainen EU:ssa kertoi, että paketti menee läpi jossain muodossa, sillä EU ei ole suunnitellut plan B:tä.

Mitä kertoo (noh, asia minkä me kaikki tiedämme, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta) EU:sta se, että:
1) Elvytyspaketti on budjetin elinehto
2) Sille ei ole suunniteltu vaihtoehtoja
3) Sen läpimenosta "äänestetään" jäsenmaissa.

Mikä on noiden "äänestysten" merkitys, kun herrat ja rouvat ovat brysselissä kaiken jo nuijineet?

Persut saavat aina lokaa silmilleen siitä, että populistit "halventavat demokratiaa" tai "vaarantavat demokratiakehityksen". Gepardihattumaissa ja diktatuureissakin usein äänestetään presidentistä, vaikka tulokset ovat kaikkien tiedossa.

EU demokratia on sitä, että Brysseliin (tai koronan myötä etäkokouksiin) kutsutaan vain pieni eliitti neuvonantajineen. Mariinille lyödään riisi A4:sia eteen ja sanotaan, että tämä pitää allekirjoittaa. Mariini tutkailee paperimäärää ja kysyy neuvonantajalta (joku ministeriön poliittisesti nimetty virkakyösti) että mitä tehdään. Neuvonantaja tuumaa, että kuule Sanna, sun asiantuntemuksesi ei riitä argumentoimaan, mikä tuossa paperipinossa on vialla. Helpointa on kehua sitä ja allekirjoittaa. Allekirjoittamattomuus tarkoittaisi, että kutsuja kaviaaripöytiin ja Vogueihin tulisi harvemmin ja ne olisivat ihan eri lehdet, jotka kirjoittaisivat sopimuksen kaatajista.

Näin saadaan taas yksi demokraattisesti tehty päätös aikaiseksi, kun joka jäsenmaasta on joku uunotettu kauniissa saleissa. Tai sitten joku niistä on mennyt kakalle ja jättänyt Ruotsin pääministerin allekirjoittelemaan puolestaan vastoin maansa valtiosääntöä ja perustuslakia.

-i-

[Talvetar]

Jossain uutisissa isotukkainen pieni nainen EU:ssa kertoi, että paketti menee läpi jossain muodossa, sillä EU ei ole suunnitellut plan B:tä.

Mitä kertoo (noh, asia minkä me kaikki tiedämme, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta) EU:sta se, että:
1) Elvytyspaketti on budjetin elinehto
2) Sille ei ole suunniteltu vaihtoehtoja
3) Sen läpimenosta "äänestetään" jäsenmaissa.

Mikä on noiden "äänestysten" merkitys, kun herrat ja rouvat ovat brysselissä kaiken jo nuijineet?

Persut saavat aina lokaa silmilleen siitä, että populistit "halventavat demokratiaa" tai "vaarantavat demokratiakehityksen". Gepardihattumaissa ja diktatuureissakin usein äänestetään presidentistä, vaikka tulokset ovat kaikkien tiedossa.

EU demokratia on sitä, että Brysseliin (tai koronan myötä etäkokouksiin) kutsutaan vain pieni eliitti neuvonantajineen. Mariinille lyödään riisi A4:sia eteen ja sanotaan, että tämä pitää allekirjoittaa. Mariini tutkailee paperimäärää ja kysyy neuvonantajalta (joku ministeriön poliittisesti nimetty virkakyösti) että mitä tehdään. Neuvonantaja tuumaa, että kuule Sanna, sun asiantuntemuksesi ei riitä argumentoimaan, mikä tuossa paperipinossa on vialla. Helpointa on kehua sitä ja allekirjoittaa. Allekirjoittamattomuus tarkoittaisi, että kutsuja kaviaaripöytiin ja Vogueihin tulisi harvemmin ja ne olisivat ihan eri lehdet, jotka kirjoittaisivat sopimuksen kaatajista.

Näin saadaan taas yksi demokraattisesti tehty päätös aikaiseksi, kun joka jäsenmaasta on joku uunotettu kauniissa saleissa. Tai sitten joku niistä on mennyt kakalle ja jättänyt Ruotsin pääministerin allekirjoittelemaan puolestaan vastoin maansa valtiosääntöä ja perustuslakia.

-i-

Eu:ssa ja entisessä neuvostoliitossa tosiaan on melkoisesti samanlaisia piirteitä...

Asiat ovat muka demokraattisia, silti kaikki tietävät vaalien yms olevan vain silmänlumetta kansalle/ulkomaille.

Ja auta armias jos uskallat vastustaa euroopan unionia, kuten vaikkapa perussuomalaiset, niin se haukkumisen määrä!

No, ihan vielä ei toki onneksi olla siinä pisteessä mihin esim nl meni, että toisin ajattelijoita rangaistiin...

Mutta esim katsaus entisen neuvostoliiton historiaan tai nykyiseen pohjoiskoreaan osoittaa, ettei kommunismilla ole eikä ole koskaan ollut tapana toimia missään maassa.

Silti eu yrittää, yrittää kovasti.

Ties vaikka tällä kertaa onnistuttaisiin yhdessä siinä, missä mikään aiemmin asiaa yrittänyt maa ei ole onnistunut.

[Näkkileipä]

Minusta tuntuu mahdottomalta, että EU ei olisi tehnyt mitään B-suunitelmaa.
Olisihan se täysin typerää kertoa jäsenmaille ja niiden kansalaisilleen, ettei EUssa todellakaan, osata tehdä mitään järkeviä päätöksiä ja varasuunitelmia.
Eihän tuollainen idiotismi ltodellakaan lisää luottamusta, saati kannatusta EUn suuntaan.

[Roope]

Helena Petäistön kolumni: Solidaarisuuden tie on kaksisuuntainen tie

Nyt on koittanut se H-hetki, jolloin Suomi tarvitsee kuin tarvitseekin muiden solidaarisuutta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti ja monivuotinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kolumnissaan.

Käviköhän se mielessä silloin, kun Suomi heristeli sormi pystyssä muiden EU-maiden talousvaikeuksille, ja silloin, kun jotkut meillä miettivät lakipykälät luupin alla, pitäisikö Suomen lähteä kaatamaan koko EU:n elpymispaketti? Kaikki ne maat, joita Suomi on vuosien varrella kovistellut, ovat Naton jäsenmaita, ja ne maat päättävät Suomen Nato-jäsenyydestä.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kuuluu vanha viisaus, joka pätee yhä. Kyllä siitä on vuosien varrella aina joku yrittänyt vienosti muistuttaa, ettei nyt kannattaisi niin hirveästi pullistella, sillä koskaan ei tiedä, milloin Suomi itse tarvitsee muiden apua. Sellaiset varoitukset ovat meillä kaikuneet kuuroille korville jo pitkään.

Kun EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuli käymään Helsingissä helmikuun alussa, vakuutti hän heti vierailun alussa, että Suomi voi luottaa EU:n solidaarisuuteen keskellä kiristynyttä turvallisuustilannetta, jossa Venäjä varoittaa Naton laajentumisesta itään. Se oli EU-komissiolta kauniisti sanottu maassa, jossa solidaarisuus-sana muita EU-maita kohtaan on ollut liian usein unohduksissa.

[...]

Euroopan unionin perustana on aina ollut solidaarisuus. Sen koheesio- ja aluerahastoilta epäsuotuisille alueille, joita Suomestakin löytyy, ja etenkin Itä- ja Etelä-Euroopan maille annetun avun tarkoitushan on tasata eroja EU:n eri maiden välillä niin, että koko unionin alueesta tulisi mahdollisimman homogeeninen, sillä juuri se antaa parhaat edellytykset yhteismarkkinoiden ja rahaliiton toimivuudelle. Solidaarisuus hyödyntää siis lopulta kaikkia jäsenmaita.

[...]

Kun EU:n lukuisat 2000-luvun kriisit ovat vaatineet keskinäistä solidaarisuutta, on Suomi ollut näkyvästi vastaan hangoittelijoiden joukossa. Sen jälkeen, kun valtionvarainministeri Jutta Urpilainen vaati Kreikalta erityiset lainavakuudet, oli hänen seuraajansa Alexander Stubb vaatimassa Kreikan eroa euroalueesta jopa vielä tiukemmin kuin Saksan virkaveli Wolfgang Schäuble, eikä Portugalikaan säästynyt Suomen kovistelulta.

Vaikka Italia on ollut EU:n huomattava nettomaksaja jo 1980-luvulta lähtien ja ennen kaikkea ottanut mukisematta vastaan valtavat määrät Välimeren yli tulleita pakolaisia, kuulostaa meillä usein siltä kuin Suomi maksaisi koko italialaisten iloisen elämän. Kaikki kolme, Kreikka, Portugal ja Italia sattuvat olemaan Nato-maita. Niiden jokaisen puoltavan äänen Suomi tarvitsee, kun se anoo Nato-jäsenyyttä.

[...]

Solidaarisuuskysymys saattaa siis tulla Suomen eteen taas uudestaan hyvinkin nopeasti. Le Monde arveleekin, että kun Venäjään nähden etulinjassa oleva Suomi laskee nyt sekä Naton että EU:n solidaarisuuden varaan, siltä voisi itseltäänkin tällä kertaa löytyä uudenlaista ymmärrystä.

Sitä on syytä todella toivoa. Olisi jo aika ymmärtää, ettei solidaarisuus ole mikään yksisuuntainen "one-way road", vaan se kulkee aina molempiin suuntiin.

MTV 6.3.2022

Jo unohtui toimittaja Helena Petäistöltä virallinen narratiivi, jonka mukaan elvytyspakettiin osallistuminen on Suomelle taloudellisesti kannattavaa. Nyt se onkin enää "solidaarisuutta" eli raadollisesti isojen poikien lahjomista, jotta Suomi saa luvan hengailla jengin liepeillä.

Vaikka Italia on ollut EU:n huomattava nettomaksaja jo 1980-luvulta lähtien ja ennen kaikkea ottanut mukisematta vastaan valtavat määrät Välimeren yli tulleita pakolaisia, kuulostaa meillä usein siltä kuin Suomi maksaisi koko italialaisten iloisen elämän.

Ei voisi olla kauempana totuudesta.

Italia ei ole "ottanut mukisematta vastaan valtavat määrät Välimeren yli tulleita pakolaisia", vaan päinvastoin vaatinut joka käänteessä tulijoiden jakamista EU-tasolla muihin jäsenmaihin.

Italia on itse houkutellut Eurooppaan valtavat määrät laittomia siirtolaisia, joista vain pieni osa on pakolaisia, jakamalla heille helppoja oleskelulupia jopa samaan tahtiin kuin koko Euroopan hövelein Suomi. Sen jälkeen Italia on kannustanut ulkomaalaisia poistumaan Italiasta muihin jäsenmaihin kieltämällä heiltä sosiaaliturvan. Arabikevään aikaan Italia jakoi EU-alueen oleskeluluvat 20 000 tunisialaiselle, joilla ei ollut minkäänlaisia perusteita turvapaikkaan, ja ohjasi heidät rajan yli Ranskaan.

Vastaavasti vuoden 2015 pakolaiskriisi johtui pitkälti siitä, että Kreikka ei yrittänytkään rekisteröidä tulijoita vaan kuskasi heitä busseilla syvemmälle Eurooppaan muiden jäsenmaiden riesaksi. Eikä tämä laittomien siirtolaisten ohjaaminen muihin maihin ollut uutta tai poikkeuksellisista olosuhteista johtuvaa vaan vuosikymmenet niin Kreikassa kuin Italiassa ja Espanjassakin harjoitettu käytäntö.

Että se siitä "solidaarisuudesta".

[Tabula Rasa]

Johan ekonomistit ovat povanneet uutta 100-300 miljardin elvytyspakettia. Joten se siitä tarkkarajaisesta ja ainutkertaisesta etenkin. Kysyä voisi, mikäli ei olisi näitä elvytyspaketteja ja muita kymmeniä miljardeja velkaa luoneita järjestelmiä koskaan maksettu, olisiko nyt tarvetta sille solidaarisuudelle mitä epäilen ettei ole tulossa. Velkaa saatetaan saada, mutta rahaa ilman rankkoja velkajärjestelyjä tuskin tulee, toisin kuin näiden avustuspakettien vastaanottajilleen ilmaiset korruptiomiljardit.