Neuvostoliittohomma! Ei-ulkopolitiikkaa, ei sotajuttuja

[HDRisto]

^Olisikin edes haudattu mutta ei.

https://englishrussia.com/2014/06/03/radioactively-contaminated-vehicles-storage-near-chernobyl/

Nykyään ryösteltyjä hylkyjä, vaikka vaarallisen radioaktiivisia ovatkin.

[Socrates]

En ymmärrä, mikä yhteys Tshernobylin onnettomuudella on Neuvostoliiton hajoamiseen. Taisi muutama palomies kuolla ja jälkilaskeumankin aiheuttamat sairaudet lienevät melko harvinaisia.

Kun kahdella tapahtumalla - Tshernobyl ja Gorban valtaannousu - on lähekkäinen ajallinen yhteys, ne halutaan niputtaa yhteen, vaikka vain jälkimmäisellä on merkitystä.

Ilmeisesti olet suhteellisen nuori ja sinulla ei ole kokemusta siitä ajasta?

Tsernobylin vaikutus oli neuvostovalheellisuuden räjähtäminen silmille sekä muualla, että Neuvostoliitossa.

Onnettomuus alussa salattiin vaikka säteilypäästö oli valtava, laajalle levivä ja yhä jatkuva. Esim. Kiovassa ja Minskissä ei peruttu vapun julkisia juhlia. Valtava määrä ihmisiä altistettiin laskeumalle.

Sama muualla. Täällä lännessä havahduttiin nousseisiin säteilytasoihin. Neuvostoliitto vaikeni. Ja pisimpään Neuvostoliitto vaikeni omia kansalaisiaan kohtaan. Samoin sinne lähetettiin varusmiehiä ja reserviläisiä ilman kunnon varusteita, kertomatta heille todellisesta vaarasta.

Siis Neuvostoliiton paskapuhe, virallisen ja todellisen totuuden ero, rävähti kaikkien silmille kaikessa raakuudessaan. Ihmiset, jopa vakaumukselliset kommunistit alkoivat kyseenalaistamaan virallista totuutta. Se on Tshernobylin vaikutus kokonaisuudessa, joka on iso. Ihmiset lakkasivat luottamasta politbyroon tarinoihin. He valehtelivat Tshernobylista, mistä muustakin he valehtelevat? Ja loppu on historiaa.

Olin 23v silloin. Aivan ihmeellisen lämmin huhtikuun ilta, kun kymmenen aikoihin avasin teksti teeveen ja luin siitä.

Ydinvoimala oli silloin vielä suhteellisen uusi energiantuottomuoto, joten onnettomuus ei ollut niin outo kuin nykyään olisi, kun turvajärjestelyt ovat kehittyneet. Olihan jo Harrisburgissa tapahtunut pieni onnettomuus.

Uskoiko muka joku neuvostokansalainen vielä 1986 muutenkaan valtiolliseen propagandaan? Jokainen täysijärkinen oli nähnyt, miten länsimaat elivät ihan toisessa vauraudessa ja hyvinvoinnissa kuin siellä. Joku ydinlaskeuma oli kaukainen epämääräinen ongelma neuvostokansalaiselle, joka joutui jonottamaan kulutustavaroita.

[Hippo]

Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka:

Kaikki kansat olivat tasa-arvoisia keskenään ja heidän omia kulttuurillisia piirteitään arvostettiin. Kansantanssit toivat esiin pienten kansojen elinvoimaa. Tosin marxilainen ideaali ei kannattanut kansallisuuksien korostamista, joten oli hyvä jos ihmiset kehittyisivät kohti yleistä neuvostokansalaista. Yleisliittolainen kieli edesauttoi kehityksessä ja sitä opetettiin kouluissa, jopa enemmän kuin kansallisia kieliä.

Vähemmistökansojen asuinalueita kehitettiin rakentamalla niille raskasta teollisuutta ja tuomalla paljon työvoimaa muun Neuvostoliiton alueilta. Kansallisuuksien välistä kanssakäyntiä tässäkin edisti hyvä yleisliittolaisen kielen hallinta.

Kansallisuuksien välisten erojen korostamista pidettiin epäsuotavana ja nationalismi oli kielletty aate. Sen sijaan yleisliittolaista kieltä ja siihen liittyvää kulttuuria suosittiin. Patriotismi oli suotava asennoituminen.

[P]

Uskoiko muka joku neuvostokansalainen vielä 1986 muutenkaan valtiolliseen propagandaan? Jokainen täysijärkinen oli nähnyt, miten länsimaat elivät ihan toisessa vauraudessa ja hyvinvoinnissa kuin siellä. Joku ydinlaskeuma oli kaukainen epämääräinen ongelma neuvostokansalaiselle, joka joutui jonottamaan kulutustavaroita.

Uskoi. Osa täysin, osa osin. Mutta propagandaan uskoviakin oli. 1986, ei tavallinen neuvostokansalainen voinut matkustaa ulkomaille. Ja jos ulkomaille joku pääsi, niin sosialistisiin maihin. Vain eliitin jäsenillä saattoi harvoilla olla mahdollisuus matkustaa länteen.

Samoin ulkomaista mediaa ei Neuvostoliitossa näkynyt, ei ollut nettejä.

Ei kansa tiennyt miten lännessä elettiin.

[JP73]

Kekkonen tunnetusti oli samalla aaltopituudella Khrushchevin kanssa. Olivatko maalaispoikien mielipiteet samoja myös nykytaiteesta ja jazz-musiikista?

http://soviethistory.msu.edu/1961-2/khrushchev-on-the-arts/khrushchev-on-the-arts-texts/khrushchev-on-modern-art/

Then, further along: "I don't like jazz. When I hear jazz, it's as if I had gas on the stomach. I used to think it was static when I heard it on the radio. I like music a lot and often listen to it on the radio. I even went so far as to carry a little Japanese radio around in my pocket. They make them very well there ...

[JP73]

Mielenkiintoista luettavaa ja hyvä kuvitus. Suosittelen!

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/ville-juhani-sutisen-neukkuturismi-on-kiehtova-matka-kommunistisen-matkailun-vaiheisiin/

Hetkittäisestä uuvuttavuudestaan huolimatta runsaasti kuvitettu kirja on viihdyttävä ja sivistävä katsaus neuvostomatkailuun, josta hyvin monella iäkkäämmällä suomalaisella on omakohtaisia kokemuksia. Kirjan nostalgiapotentiaalikin on siis kunnossa.

[Mäyräkoira]

Tuossa oli edellä hyvin selvitetty tapaus tsernobyliä. Ja tässä videolla aleksi Rantamaa selventää lisää kesto noi 8 min.

https://youtu.be/1kPyAitjYTY

Tätä taustaa vasten tuntuu lähes käsittämättömältä se että entinen vihreä Jarkko Tontti on pohdiskellut että ydinvoimavastaisuus aiheutti ilmastonmuutosta. On ollut luojan lykky että noilla neukuilla ei ollut enempää voimalaita. Noissakin oli heille 100 prosenttia liikaa.

Siis oli päivänselvää että jossakin vaiheessa napsahtaa kunnolla, kun toimintamallit oli mitä oli. Kaikki oli oikeastaan vain ajan kysymys.

Yksi asia mua on aina ihmetyttänyt. Kun se yksi reaktori pamahti, niin niitä muita käytettiin siinä vieressä, ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan?? Ilmeisesti se onnistui vaikka paikka oli täynnä säteilyä? Siihen asiaa olisi kiva saada lisä informaatiota. Alueelta evakuoitiin väkeä, mutta eihän nyt sitä porukkaa voitu evakuoida joka piti niitä muita käynnissä. Muistaakseni siitä ei nyt ole mahdottoman pitkä kun viimeinen pannu sieltä sammutettiin.

Tuossapa wikipedian artikkeli voimalaitoksesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaitos

Edit. Onpahan siellä neukkulassa ennenkin hieman ryssitty. Majakin ydinturma tapahtui 1957 ja onnistuttiin pitämään salassa vuoteen 1976. Asiaa selviteltiin viikko tapahtuman jälkeen revontulilla. 

Antaa aleksin selvittää.


https://youtu.be/a1PTP-rLKvg

[Supernuiva]

Uskoi. Osa täysin, osa osin. Mutta propagandaan uskoviakin oli. 1986, ei tavallinen neuvostokansalainen voinut matkustaa ulkomaille. Ja jos ulkomaille joku pääsi, niin sosialistisiin maihin. Vain eliitin jäsenillä saattoi harvoilla olla mahdollisuus matkustaa länteen.

Samoin ulkomaista mediaa ei Neuvostoliitossa näkynyt, ei ollut nettejä.

Ei kansa tiennyt miten lännessä elettiin.

Virossa yritettiin estää Suomen television näkyminen, mutta yritykset epäonnistuivat. Kaikki näkivät Virossa Suomen television.

Bulgariassa tai Romaniassa esitettiin ainakin jopa Dallasia tai Dynastiaa. Ceausescu piti kuulemma oikein paljon etsivä Columbosta. DDR:n katsojat tunsivat Jerseyn verovapaan saaren etsivän Jim Bergeracin, vaikka Länsi-Saksassa tätä sarjaa ei esitetty tiettävästi lainkaan!

Lisäksi joko Bulgariassa tai Romaniassa tehtiin paljon akateemista tutkimusta siitä, miten upporikkaiden amerikkalaisten elämän näkyminen vaikutti ihmisten ajatteluun, ja kuinka he rinnastivat oman köyhyytensä ruudusta nähtävään loistoon.

Sisämaassa jossa televisio ei näkynyt, kuului pitkän tai lyhyen aallon radiokanavat. BBC lähetti ainakin venäjänkielistä ohjelmatarjontaa, jota jotkut voisivat kutsua propagandaksi, toiset länsinäkökulman kertomiseksi. Radioita neuvostoihmisillä oli, ja lähetyksiä pystyi käsittääkseni kuuntelemaan syvällä sisämaassakin.

[Tavan]

Liittyykö teillä jotain nostalgisia tai muutoin positiivisia viboja neukkulaan?

Esimerkiksi oliko Yuri Gagarin teille lapsuuden esikuva kuten joillekin Armstrong?

[toumasho]

Kiitos tuosta asiantuntevasta onnettomuuden syiden kuvauksesta. Siihen voisi vielä lisätä pohdintaa siitä, miksi tällaista testiä ylipäätään piti lähteä optimoimaan, mitä merkitystä niillä sekunneilla on. Ydinfyysikko Gunnar Graeffen mukaan kyse oli siitä, että haluttiin selvittää kuinka nopeasti sähköä tuottavat RBMK-reaktorit voidaan muuttaa tuottamaan plutoniumia. Silloinhan sähköntuotanto pitää ajaa alas, ja ikäänkuin vauhdissa vaihtaa polttoaine "lämpimään" reaktoriin niin pommikelpoisen plutoniumin tuotanto voi alkaa. Kyseisiä testejä oli alunperin tarkoitus tehdä Sosnovyi Borin ydinvoimalassa Leningradissa, mutta voimalan johto piti niitä liian vaarallisina, joten Politbyroo (tjsp) siirsi testit tehtäväksi Ukrainan Tshernobyliin. Jokainen voi miettiä millainen maailma olisi jos onnettomuus olisi tapahtunut 100km päässä Suomen rannikolta.

No nyt on Esson baarin fysiikkaluennoilla istuttu pari tuntia liikaa. RBMK reaktorissa ja myöskin Kanadalaisessa Candu-reaktorissa polttoainetta voidaan vaihtaa lennosta. Se on se asekelpoisen plutoniumin tuotannon koko ajatus. Nimittäin jos ne uraanisauvat ovat liian kauan reaktorissa, niin ne muuttuvat huonoiksi. Niihin kertyy liikaa ei-toivottuja aktinideja ja polttoaineesta ydinasekelpoisen plutoniumin erottelu muuttuu mahdottomaksi. RBMK ei ole mikään täysin tyhmä reaktoridesign, muutamilla bugifikseillä se on turvallinen ja käyttökelpoinen reaktori. Pitää muistaa, että Tsernobylin jälkeen RBMK:t fiksattiin, STUK oli myöskin urakassa mukana kertomassa neuvostofyysikoille, että kuulkaahan pojjaat, näin se atomi halkaistaan niin, ettei se halkaise Neuvostoliittoa.. n. tusinan verran RMBK reaktoreita tikitti seuraavat 30 vuotta. Ihan tässä vieressä Leningradin ydinvoimalaitoksessa noita RBMK-pannuja oli neljä ja kahta viimeistä ollaan nyt sulkemassa 2025/2026. Korvaavia VVER-1200 laitoksia on nyt kaksi valmiina nyt ja ne tuottavat sähköä, toisten kahden rakennus alkanee ensi vuonna. Siis se parjattu "Hanhikivi"-malli, jota kuulemma ei ikinä voida edes aloittaa rakentamaan, ja joka on niin etevästi suunniteltu, että vain neuvosto- siis korjaan venäläinen uraani halkeaa siinä...

Eräs erittäin kova ominaisuus, mikä kyseisestä konstruktiosta löytyy, on juurikin tuo kuuman tilan hyödyntäminen. Reaktorilla saadan aivan kreisejä uptimejä, koska laitosta ei tarvitse polttoaineen vaihdon vuoksi sammuttaa. Candussa sama homma, Kanadassa joku Candu on pian tikittänyt vissiin neljä vuotta putkeen, mikä on kova juttu sähköntuotannossa. Sama ei tahdo onnistua edes vesivoimaloilla. Kovin juttu on se, että RBMK reaktorin sisään voidaan tipauttaa muutakin mielenkiintoista materiaalia kuin uraania.

Eräs käyttökelpoisimpia asioita, mitä RBMK:lla NL:ssä tehtailtiin, oli doupatut puolijohteet. Kun pii levyjä tipauttelee toimivan RBMK:n sisään, niin reaktorin neutronivuo hakkaa pikku neuvostovasaroillaan dekadentit piiatomit järjestykseen kuin paraatisotilaat ja ylentää osan niistä P31-fosforiatomeiksi, jotka parantavat sähkönjohtavuutta. Sitten onkin helppoa etsata erittäin suorituskykyisiä mikropiirejä niille, joita voidaan hyödyntää rauhanaseiden ja muun rauhaan liittyvän teknologian luomisessa.


No, NL muistelua. Olen syntynyt 1970 ja tulipunainen äidinäidin uusi puoliso lähetteli Neuvostoliitto-lehteä meille. Oli mukavaa luettavaa, harmi, että ne lehdet päätyivät roskikseen. Lehti jopa tuoksui mahtavalta. Se oltiin painettu Italialaisilla moniväripainokoneilla parhaimmalle paperille, mitä kyettiin NL:ssä tuottamaan tai ulkomailta ostamaan. Artikkelit olivat oikeasti syvällisiä ja hyviä, sota-artikkelit olivat mahtavasti kuvitettuja taistelua kuvaavine karttoineen. Pitäisi jostain etsiä ne lehdet ja lukaista nyt aikuisena ne sotamuistelut uudelleen, tarinat olivat hyviä mutta 7-11-vuotiaalle ne menivät suurin osa yli. Näki vain, että "ahaa, tässä on laatujuttua, mutta hitto kun on niin vaikeatajuista.." NL-lehden keskiosassa oli kevennysosio, jota ei ihan kaikissa numeroissa ollut, liekö ollut niin, että vakavina juhlakuukausina, kuten voiton päivä toukokuussa, vitsit jätettiin pois. Eräs muistuvimmista oli vedellä käyvän moottorin esittely.

Kävin vanhempieni mukana Neuvostoliitossa kahdesti, en muista tarkkaan vuosia, mielestäni ne olivat 1980 ja 1981. Ensin kävimme Tallinnassa, koska enoni oli saanut sieltä töitä jossakin suomalaisessa rakennusprojektissa. Hän oli sähkömies. Majoituimme Viru-hotellissa, joka oli hieno. Ajoimme taksilla johonkin Tallinan betonilähiöön ja vieraillimme enon luona, hän asui perheineen ihka-aidossa Neuvostovalmisteissa betonisessa kerrostalossa, eli Neukkukuutiossa. Muistiinjääviä asioita olivat mm. se, että rappukäytävä oli erittäin karkeasti viimeistelty, sitä ei oltu edes maalattu ja valaistu kunnolla. Hissiä ei saanut käyttää, koska ovet olivat paikoillaan, mutta hissikori teki vielä matkaa jossain Siperian uumenissa. Rappusten kaiteet oltiin hitsattu sellaisella vauhdilla, että osa pystypienoista oli vinksin vonksin ja hitsauksesta syntyneitä rakeita ja koloja oli havaittavissa kaikkialla. Neuvostoliitossa selkeästi amppeereita riitti. Varmaankin T-34 tankkitehtaan hitsarit olleet tekemässä niitä. Itse asuntoa ei oltu viimeistelty sisätiloiltaan mitenkään, se oli edelleen osittain betoniseinillä ja eno viimeisteli asuntoa itse silloin. Hän kertoi, että se oli tapa, jolla kyseiset asunnot rakennettiin ja luovutettiin. On muuten edelleen sama juttu Venäjällä. Ei olisi paha täälläkään, niin saataisiin kämppien hintoja alas.

Ajoimme taksilla katsomaan balettia, liput saimme trokarilta, jolle myimme farkut ja sukkahousuja ja niin, eno oli pyytänyt, että toisimme Canonin tietynmallisen taskulaskimen sinne. Hän oli löytänyt sille ostajan, jokin paikallinen rakennusinsinööri tarvitsi sellaisen. Hintaa oli tiedossa ns. "kunnolla". No, tottakai rikoimme kaikkia mahdollisia Cocom-säännöksiä ja Canon laitettiin isin povitaskuun ja ei muuta kuin Georg Otsilla kohti Tallinnaa. Tulin erittäin merisairaaksi kyseisellä reissuilla. 10v-massuun laitettu medium-rare pihvi ei halunnut olla sulatettavana siinä merenkäynnissä. Taskulaskimen myytyämme huomasimme, että meillä on kammottava kasa ruplia, joita ei voi vaihtaa takaisin Suomen valuutaksi. Ei muutaku etsimään Kaubamaja keskustasta ja aikamme sinkkiämpäreitä ja moottoripyöriä ihailtuamme pääsimme osastolle, jossa oli pitkä tiski ja seinällinen pieniä puisia vetolaatikoita takana. Siellä myytiin kultaa. Äidille ostettiin pari melko paksua käätyä ja pisaran muotoiset korvakorut. Hän toi sitten kyseiset aarteet rajan yli Suomeen ja ne ovat tallessa edelleen. Emme siis varsinaisesti päässeet "voitolle" tuosta taskulaskin-treidistä, mutta virolaisen insinöörin auttaminen, joka oli tosi mukava heppu, oli riittävä kiitos meille.

Leningradissa kävimme sitten vuotta myöhemmin Viron reissun jälkeen. Se meni itsellä pieleen, koska sain vesirokon siellä. Ehdin nauttia kaupungin annista vain päivän, kävimme katsomassa Pietarhovia. Suihkulähteen haukkuvat vesitoimiset koirat ja ankat jäivät mieleen, samoin päivän kuumuus. Jätskiä myytiin paperiin käärityssä kuution muotoisessa pakkauksessa, mutta se oli todella hyvää. Reissu Pietarhoviin tehtiin kantosiipialuksella. Kyselin vanhemmiltani, että olemmeko Laatokalla, koska itsellä ei ollut aavistustakaan, että mikä Pietarhovi oli ja missä se sijaitsi. Suomenlahdella siis oltiin ja kyyti oli hyvää, Neuvostoliittolaisen kantosiipialuksen moottorit pitivät oikein kivaa murinaa kun matka taittui. Majoitumme Europeiskaja-hotellissa. Siis siinä, jossa yöt maksavat nyt tonnin. Hotellissa oli pitkät hämärät käytävät ja meidän kerroksessa oli Beriotska-kauppa, josta sai kaikenlaista hyvää. Meille kerrottiin, että se kauppa oli meitä turisteja varten. Ostimme sieltä suklaata, pepsiä ja maatuskan. Hotellissa päivällisellä pöytäämme istui myös vieraskielisiä ja pian selvisi, että he ovat ranskalaisia. Kävi ilmi myös, että he olivat persereikiä. Kun Neuvostotarjoilija alkoi tuoda ruokaa pöytään, mm. kastikkeita, niin eräs ranskalainen paskasäkki kastoi pikkusormensa jokaiseen astiaan, joka pöytään tuotiin ja sitten laittoi sormensa suuhun ja maiskutteli, muut tekivät samaa perässä. Hyi helvetti, mitä sikoja he olivatkaan! Kyllä yökötti.

Noh, sitten kun olisi pitänyt seuraavana päivänä käydä Eremitaasissa, niin olin kauttaaltaan pilkkujen peitossa. Olin saanut vesirokon. Koska vanhemmat halusivat ehdottomasti päästä käymään eremitaasissa, pikkusiskoni oli myös aivan ihastunut Leningradiin, mutta itse en ollut mitenkään reissukunnossa, niin olin jo sen verran iso poika, että jäin sitten hotellihuoneeseen yksin päiväksi potemaan tautia. Olikin muuten aika seikkailu hetken aikaa, kun siivoojat avasivat paria tuntia myöhemmin oven ja olin sängyssä aivan ruttopotilaana. "Gospodi pomilyitä" tuli sarjatulella, mutta eivät vieneet Gulagiin, vaan jättivät minut rauhaan. Paluumatkalla olin edelleen kuumeessa ja pilkkujen peittämä, äiti maskeerasi naamani, että pääsimme rajan yli ilman selittelyjä. Kauppaa ei tuolla reissulla juurikaan käyty, koska Tallinan keikalta oli tullut selväksi, että parilla farkuilla pystyi elämään kuin kuningas tuolla Neuvostoliitossa viikkotolkulla.

Muistot Neuvostoliitosta olivat ja ovat hyviä. Se oli stabiili ja ennustettava konservatiivinen mesta, joka yritti kovasti kokeilla uudenlaista yhteiskuntaa. Homma vaan meni perseelleen siinä, että he suitsivat liikaa yrittäjyyttä ja muita perusvapauksia, koska se oli metodi, jolla he olivat alunalkujaankin myyneet itsensä "kansalle" ja ottaneet vallan. Olen käynyt useasti Venäjällä 90-luvun jälkeen, ensin seuramatkoilla Karjalaan, jonne jäivät sekä isän että äidin sukujen tilat ja maat, sitten 2010-alkaen itse moottoripyörällä. Joka kerta, kun ylitän rajan Vaalimaalla tai jossain muualla, niin koen, että saavun täysin eri universumiin. Niin erilainen se Venäjä edelleen on, mutta diggaan siitä suunnattomasti. Nimittäin on edelleen niin, että täällä Suomessa kaikki, mikä ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä. Venäjällä asia on päinvastoin. Siellä olen vapaampi reissumies kuin täällä.

[Puskistahuutelija]

En ymmärrä, mikä yhteys Tshernobylin onnettomuudella on Neuvostoliiton hajoamiseen. Taisi muutama palomies kuolla ja jälkilaskeumankin aiheuttamat sairaudet lienevät melko harvinaisia.

Kun kahdella tapahtumalla - Tshernobyl ja Gorban valtaannousu - on lähekkäinen ajallinen yhteys, ne halutaan niputtaa yhteen, vaikka vain jälkimmäisellä on merkitystä.

Suoraa vaikutusta sillä ei välttämättä ollut, mutta epäsuoraa kylläkin.

Kuten täälläkin on asiaa läpi käyty, salattiin koko tapahtuma ympäri Neuvostoliiton aivan liian pitkään. Laskeuma-alueen sisällä, jossa toimia olisi tarvittu pikimmiten, niitä ei tehty eikä ihmisille kerrottu tapahtumasta mitään. Viereisessä Pripjatin kaupungissa asuville vakuuteltiin, että kyseessä on tulipalo ja että ei ole mitään syytä paniikkiin, kunnes puolitoista vuorokautta onnettomuuden jälkeen viimein käynnistyi kaupungin evakuointi.

Itäblokin ulkopuolella, Suomessakin, huomattiin vuorokausi tapahtuman jälkeen jotain omituista olevan käynnissä. Aluksi Suomessa luultiin kyseessä olevan mittarivika, mutta kun toinenkin mittari ilmoitti säteilytasojen noususta, alettiin asiaa ihmetellä. Ruotsissa tehtiin ensimmäiset havainnot paikallisessa ydinvoimalassa, kun työntekijöiden vaatteista mitattiin poikkeavia säteilyarvoja. Ensin pelättiin, että voimalassa itsessään on tuntematon vuoto, mutta selvityksen myötä se mahdollisuus laskettiin pois nopeasti. Suomessa STUK painoi tiedotteen ulos, jonka STT julkaisi uutisissa muutama tunti sen jälkeen kun ensimmäiset havainnot oltiin tehty ja vaikka virallinen syy laskeumatasojen nousuun oli vielä tuossa vaiheessa tuntematon, epäiltiin sen johtuvan reaktorionnettomuudesta.

Koska missään länsimaassa ei ollut tullut julki tietoa minkäänlaisesta reaktorionnettomuudesta, muutakaan loogista selitystä tapahtuneelle ei löytynyt ja asiaa ihmeteltiin laajasti, alkoivat loogiset ja järkevät ihmiset suunnata katsettaan itään. Neuvostoliitto lopulta tuli ulos asian kanssa vasta lähes kolme päivää onnettomuuden jälkeen, jolloin koko maailma sai tietää asiasta.

Kyseessä oli malliesimerkki sosialististen järjestelmien toimintatavasta, jossa salataan kriittisen tärkeää tietoa ihmisiltä. Samalla miljoonia kansalaisia ja useita miljoonia lisää muita eurooppalaisia asetettiin kansanterveydelliseen vaaraan, koska pelättiin sen poliittisia seurauksia. Vaikka onnettomuus ei itsessään ollut juurisyy Neuvostoliiton hajoamiseen, oli se iso imagotappio sosialismille osoittaessaan järjestelmän olevan näinkin mätä. Totta kai tavan neuvostoihminenkin tiesi, että heiltä salattiin tietoja monistakin asioista, mutta tällaista ei voinut varmaankaan moni vannoutunut sosialistikaan uskoa - eikä myöhemmin hyväksyä.

Onnettomuuden aiheuttanut testi itsessään olisi todennäköisesti sujunut ilman (tämän tason) ongelmia, ellei sitä olisi keskeytetty ja jatkettu eri toimijoiden toimesta kuin mitkä sen olivat aloittaneet. Väittäisin, että sen jälkeen kun tapahtumien kulku saatiin selvitettyä, ei ole yhdessäkään ydinvoimalassa missään päin maailmaa tehty minkäänlaisia testejä siten, että suorittava ryhmä vaihtuu kesken testin.

[P]

Uskoi. Osa täysin, osa osin. Mutta propagandaan uskoviakin oli. 1986, ei tavallinen neuvostokansalainen voinut matkustaa ulkomaille. Ja jos ulkomaille joku pääsi, niin sosialistisiin maihin. Vain eliitin jäsenillä saattoi harvoilla olla mahdollisuus matkustaa länteen.

Samoin ulkomaista mediaa ei Neuvostoliitossa näkynyt, ei ollut nettejä.

Ei kansa tiennyt miten lännessä elettiin.

Virossa yritettiin estää Suomen television näkyminen, mutta yritykset epäonnistuivat. Kaikki näkivät Virossa Suomen television.

Bulgariassa tai Romaniassa esitettiin ainakin jopa Dallasia tai Dynastiaa. Ceausescu piti kuulemma oikein paljon etsivä Columbosta. DDR:n katsojat tunsivat Jerseyn verovapaan saaren etsivän Jim Bergeracin, vaikka Länsi-Saksassa tätä sarjaa ei esitetty tiettävästi lainkaan!

Lisäksi joko Bulgariassa tai Romaniassa tehtiin paljon akateemista tutkimusta siitä, miten upporikkaiden amerikkalaisten elämän näkyminen vaikutti ihmisten ajatteluun, ja kuinka he rinnastivat oman köyhyytensä ruudusta nähtävään loistoon.

Sisämaassa jossa televisio ei näkynyt, kuului pitkän tai lyhyen aallon radiokanavat. BBC lähetti ainakin venäjänkielistä ohjelmatarjontaa, jota jotkut voisivat kutsua propagandaksi, toiset länsinäkökulman kertomiseksi. Radioita neuvostoihmisillä oli, ja lähetyksiä pystyi käsittääkseni kuuntelemaan syvällä sisämaassakin.

Viron tilanne oli aika poikkeuksellinen Neukkulassa. Siis länsitelevision näkyminen yhdistettynä sukulaiskieleen, jonka ymmärtäminen oli helpompaa.

Radio Free Europe ja muut lyhytaaltolähetykset tietysti kuuluivat, mutta niitä yritettiin häiritä. Ja niiden kuuntelu oli vähän "underground" hommaa.

DDR :ssä kasvanut Till Lindemann laulaa tässä tuntemuksia radiosta, siis ulkomaisen radiolähetyksen kuuntelusta rautaesiripun takana.

https://youtu.be/z0NfI2NeDHI

[toumasho]

Viron tilanne oli aika poikkeuksellinen Neukkulassa. Siis länsitelevision näkyminen yhdistettynä sukulaiskieleen, jonka ymmärtäminen oli helpompaa.
Radio Free Europe ja muut lyhytaaltolähetykset tietysti kuuluivat, mutta niitä yritettiin häiritä. Ja niiden kuuntelu oli vähän "underground" hommaa.
DDR :ssä kasvanut Till Lindemann laulaa tässä tuntemuksia radiosta, siis ulkomaisen radiolähetyksen kuuntelusta rautaesiripun takana.
https://youtu.be/z0NfI2NeDHI

Tähän voin varauksetta suositella Empire of Noise -dokumenttia. Kertoo Sosialististen Neuvostotasavaltojen ja Varsovan liiton maiden uljaasta taistelusta länsimaista propagandaa vastaan radiohäirintää käyttämällä.

[Augustus]

...
No, NL muistelua. Olen syntynyt 1970 ja tulipunainen äidinäidin uusi puoliso lähetteli Neuvostoliitto-lehteä meille. Oli mukavaa luettavaa, harmi, että ne lehdet päätyivät roskikseen. Lehti jopa tuoksui mahtavalta. Se oltiin painettu Italialaisilla moniväripainokoneilla parhaimmalle paperille, mitä kyettiin NL:ssä tuottamaan tai ulkomailta ostamaan.
...

Itse olen 80-luvulla aikuistunut ja omista muisteluista kohta, mutta tuosta Neuvostoliitto-lehdestä tuli mieleen, että onko tuolloin ollut myös sellainen NL:ssä painettu ja käännetty (?) lehti kuin Kommunisti? Muistan kerran nähneeni ja selailleeni kyseistä lehteä, mutta voi hyvin olla, että muistan väärin ja se olikin nimeltään juuri tuo Neuvostoliitto.

Kaveri kävi vanhempiensa kanssa Leningradissa 80-luvun alkupuolella jollain lyhyellä reissulla ja hänellä oli mukanaan vain päällä olevat vaatteet, mm. farkut. Farkut olivat tuliterät 501 Levikset, jotka olivat tuolloin Suomessakin muotia. Kaveri kertoi sitten, että häneltä/heiltä oli tultu kysymään monesti (elekielellä ?), jotta myisikö hän ne. No ei hän voinut ainoitaan päältään myydä, vaikka kuulemma olisi saannut ruplissa tuhdin nipun korvaukseksi. Kaverin iskä oli sitten todennut, että seuraavalle matkalle pitää sitten ottaa noita jollain tavalla mukaan, jotta voi myydä. No, seuraavaa kertaa ei tullut. Olisiko se edes ollut mahdollista, eli syynäsikö NL:n rajavartijat matkatavarat silleen, että mitään ylimääräistä myytävää ei eksyisi mukaan, en tiedä.

Ihan kontrastina täytyy mainita se, että 80-luvun alun Suomikaan nyt ei ollut mikään runsaudensarvi tarjonnaltaan. Suomessa ei ollut edes Mac Donaldsia, joten Big Mac-aterian syödäkseen piti matkustaa ulkomaille. Ainoat radiokanavat olivat 2 vai 3 Ylen kanavaa ja telkkarissa sama juttu. Ja mustavalko-TV oli ihan yleinen, vaikka väritelkkareitakin alkoi jo olla. Kun minulla oli ikää riittävästi asioin tietysti Alkossa (Helsinki), jossa odotti kymmenen tai jopa 15 metrin metrin tiski, jossa tasaisin välimatkoin kassakoneita ja kassakoneilla sitten yrmeälle myyjälle piti sanoa mitä haluaa ostaa, jotka sitten myyjä toi tiskille ja ostokset maksettiin. Muistan sen, kun keskustaan avattiin Suomen ensimmäinen itsepalvelualko (muistaakseni sellaiseksi kutsuttiin), jossa saa ihan itse mennä valitsemaan haluamaansa juotavaa ostokoriin, oli muuten kyllä merkillinen ostokokemus. Siis, niinkuin nykyään Alkossa asioidaan. edit:Kts alla:

No, eihän tämä suoraan Neuvostoliittoon liittynyt, mutta tavallaan halusin mainita tuosta, eräänlaisena vertailuna.

Päivitys: Nyt kun googlailin, niin jonkinlaisia itsepalvelumyymälöitä on jo ollut aikaisemmin, mutta miten ihmeessä muistan tuon noin, oliko tuo Helsingin keskustan alko sitten ensimmäinen tavallinen Alko, joka muuttui itsepalvelumyymäläksi.

[-PPT-]

Joskus 80-luvulla neuvostoliittolainen  valtuuskunta oli vierailulla suomalaisessa paperitehtaassa.

Kun he kysyivät isänniltään että kenen nuo autot tuolla tehtaan ulkopuolella olevalla parkkipaikalla ovat ja kun vastaus oli että työntekijöiden niin vieraita nauratti kovasti suomalaisten hyvä huumori.

[Herbert]

Itse olen 80-luvulla aikuistunut ja omista muisteluista kohta, mutta tuosta Neuvostoliitto-lehdestä tuli mieleen, että onko tuolloin ollut myös sellainen NL:ssä painettu ja käännetty (?) lehti kuin Kommunisti? Muistan kerran nähneeni ja selailleeni kyseistä lehteä, mutta voi hyvin olla, että muistan väärin ja se olikin nimeltään juuri tuo Neuvostoliitto.

Kommunisti oli SKP:n teoreettis-poliittinen lehti, joka käsittääkseni painettiin Suomessa. Siis eri lehti kuin Neuvostoliitto, jossa mukana myös haju.

If you know what I mean

Muoks: Haju-homma

[Augustus]

Itse olen 80-luvulla aikuistunut ja omista muisteluista kohta, mutta tuosta Neuvostoliitto-lehdestä tuli mieleen, että onko tuolloin ollut myös sellainen NL:ssä painettu ja käännetty (?) lehti kuin Kommunisti? Muistan kerran nähneeni ja selailleeni kyseistä lehteä, mutta voi hyvin olla, että muistan väärin ja se olikin nimeltään juuri tuo Neuvostoliitto.

Kommunisti oli SKP:n teoreettis-poliittinen lehti, joka käsittääkseni painettiin Suomessa. Siis eri lehti kuin Neuvostoliitto.

Juu, kiitoksia tiedosta, asia on niinkuin sanoitkin. Tästä lehdestä on näköjään ihan Wikipedia-artikkeli ja kun sitä selailin, niin siellä mainitaan, että:

Puolet aikakauslehden tilasta vei, vuodesta 1962 lähtien, kansainvälisen Rauhan ja sosialismin ongelmia (RSO) -lehden suomennettu aineisto. RSO oli Neuvostoliitto-johtoisen kansainvälisen kommunistisen liikkeen äänenkannattaja.

Ilmeisesti tuosta johtuen muistelin (väärin) lehden olleen neuvostoliittolaista alkuperää.

edit, linkki lisätty:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunisti_(suomalainen_lehti)
.

[Mika]

Joskus 80-luvulla neuvostoliittolainen  valtuuskunta oli vierailulla suomalaisessa paperitehtaassa.

Kun he kysyivät isänniltään että kenen nuo autot tuolla tehtaan ulkopuolella olevalla parkkipaikalla ovat ja kun vastaus oli että työntekijöiden niin vieraita nauratti kovasti suomalaisten hyvä huumori.

Joskus 80-luvun alkupuolella Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa kävi kuulemma luentomatkalla professori Leningradin vastaavasta oppilaitoksesta. Proffa ajoi oppilaitoksen parkkikselle mersulla, nousi autosta, irrotti siitä pölykapselit, ja otti ne mukaansa. Oppilaskunnan tyypit vähän naureskelivat tätä, ja keksivät tehdä pienen jäynän:  kävivät päivän aikana hakemassa Vehosta uudet pölykapselit ja kiinnittivät ne autoon. Saattoi proffa olla vähän ihmeissään, kun illalla lähti ajelemaan kotiinsa.   

[MW]

***
Oppilaskunnan tyypit vähän naureskelivat tätä, ja keksivät tehdä pienen jäynän:  kävivät päivän aikana hakemassa Vehosta uudet pölykapselit ja kiinnittivät ne autoon. Saattoi proffa olla vähän ihmeissään, kun illalla lähti ajelemaan kotiinsa.   

Ei välttämättä. Samaisella 80-luvulla kaveri tuli Leningradissa ryöstetyksi ja joutui vielä juoppoputkaan. Miliisit kuulustelivat tarkasti mitä oli viety ja paljonko rahaa.

Aamulla laskivat pois, mutta ei ennen kuin löivät kaverille lämiskänsä käteen, jossa juuri sen verran valuuttaa kuin oli valehdellut menettäneensä.

Ne kasvot. Neuvostoliitossa ei ollut rikollisuutta, paitsi kansanviholliset.

[Golimar]

Venäjällä on vielä paljon Neuvostoliiton perintöä.

KARABASH...Russia's Toxic Town
https://www.youtube.com/watch?v=wa35Vx_07fQ&t=974s

[Veikko]

--

No, NL muistelua. Olen syntynyt 1970 ja tulipunainen äidinäidin uusi puoliso lähetteli Neuvostoliitto-lehteä meille. Oli mukavaa luettavaa, harmi, että ne lehdet päätyivät roskikseen. Lehti jopa tuoksui mahtavalta. Se oltiin painettu Italialaisilla moniväripainokoneilla parhaimmalle paperille, mitä kyettiin NL:ssä tuottamaan tai ulkomailta ostamaan. Artikkelit olivat oikeasti syvällisiä ja hyviä, sota-artikkelit olivat mahtavasti kuvitettuja taistelua kuvaavine karttoineen. Pitäisi jostain etsiä ne lehdet ja lukaista nyt aikuisena ne sotamuistelut uudelleen, tarinat olivat hyviä mutta 7-11-vuotiaalle ne menivät suurin osa yli. Näki vain, että "ahaa, tässä on laatujuttua, mutta hitto kun on niin vaikeatajuista.." NL-lehden keskiosassa oli kevennysosio, jota ei ihan kaikissa numeroissa ollut, liekö ollut niin, että vakavina juhlakuukausina, kuten voiton päivä toukokuussa, vitsit jätettiin pois. Eräs muistuvimmista oli vedellä käyvän moottorin esittely.

--

Minäkin tutustuin Neuvostoliitto-lehteen aivan lapsena, kun kävin erään tätini luona, joka oli melkoisesti Neuvostoliiton suuntaan kallellaan. Minulle jäi kuitenkin lehdestä varsin heikkotasoinen kuva. Lehti oli hyvin värikäs kyllä, ja täynnä suuria kuvia, joissa iloiset kolhoosilaiset keräsivät viljaa valtavilta viljapelloilta ja innokkaat ja vähintään viiden diplomi-insinöörin teknisen luovuuden omaavat tehdastyöläiset tekivät turbiineja jne. Teksti oli muistaakseni samaa luokkaa. Jokaisesta kuvasta ja jokaisesta lauseesta ilmeni, että neuvostokansalaisen elämä on lähes taivaallista iloa ja yltäkylläisyyttä.

Ja se tuoksu: se oli kyllä yhtä mahtava kuin voimakaskin. Suorastaan huumaava. Se hyökkäsi päälle kaikista neuvostoliittolaisista väripainotuotteista. Samaten muistan, kuika voimakkaalle ja omalaatuiselle haisivat neuvostoliittolaiset muoviesineet. Ja lakatut puuesineet, joilla oli oma erityinen ja vahva tuoksunsa. Se on vieläkin havaittavissa yli neljäkymmentä vuotta vanhassa shakkipelissäni. Neuvostoliitto oli tosiaan voimakkaiden hajujen ja tuoksujen maailma tuotteitaan myöten.

Kun kävin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kirjakaupassa hakemassa mm. vanhoja Maailma ja me -lehtiä (joidenkin Neuvosto-Karjalaissa julkaistujen lehtien kanssa), joita uteliaisuuttani luin - ja joita on jokunen vieläkin tallella, niin en välittänyt ottaa mukaan Neuvostoliitto -lehtiä, vaikka niitäkin sai ilmaiseksi. Maailma ja me -lehtihän oli mahtavan Neuvostoliiton vastaveto ja maailmanrauhaa julistava vastine kavalaa propagandaa ja sodanhimoa levittävälle Valituille Paloille. Todellisuudessa se oli sen jossain määrin (soman) harrastelijamainen ja muutenkin kökkömäinen Valitut Palat tyyliin made in USSR ja suomalaiset juoksupojat. Monet toimittajat olivat suomalaisia, koska sitä julkaisi APN yhdessä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kanssa. Lehti oli myös täynnä Konelan auto- ja traktorimainoksia.

Jo mainittu Kommunisti-lehti oli sitten taas oma lukunsa. Se oli mustavalkoinen ja harmahtavalle ohuelle paperille painettu aatteellinen aikakauslehti tosi kommunisteille. Tosin sekin haisi omituiselle. Sitä ehdin tilata parin vuoden ajan, ennen kuin sen julkaiseminen loppui. Se oli täyttä tavaraa: aatteen paloa ja vakavaa puhetta toverilta toverille.

[Arvoton]

Liittyykö teillä jotain nostalgisia tai muutoin positiivisia viboja neukkulaan?

Esimerkiksi oliko Yuri Gagarin teille lapsuuden esikuva kuten joillekin Armstrong?

Metriheikkinä toisten vastaavien kanssa, ku mikä tahansa kulppa tai (leveän) ojan pätkä oli jäässä, sinne piti mennä lämäämään ja torjumaan, joskus vähän kuin pelaamaankin. Jos sai torjuttua, silloin piti huutaa "TRETJAK TORJUU!"

[Hippo]

^
Makarov, Krutov, Larionov
      Fetisov, Kasatonov

            Tretjak

[repsikka]

Tuo virolaisten suunnittelema  Suomen television häirintäkampanja oli aika hauska juttu kaikkine seuraamuksineen.
Viron puoluejohtoa nyppi suunnattomasti Suomen television anti, joka vastaansanomattomasti paljasti elintasoeron maiden välillä.
Puoluejohtaja Karl Vaino suunnitteli lähetysten häirintää, laitteistokin oli jo hankittu. Mutta yllättävä taho esti suunnitelman toteuttamisen:
Moskovan keskusjohto kielsi vastatoimet, sillä Neuvostoliitto oli allekirjoittanut kansainvälisen teleliikennesopimuksen, jossa kaikenlainen lähetysten häirintä kiellettiin.
  Neukkutelevisioiden tehdasasetukset eivät mahdollistaneet Suomen lähetysten  seuraamista, mutta markkinoilla oli sopivia virittimiä. Vaino koetti kieltää näidenkin hankkimisen, mutta ei onnistunut, koska niitä oli Moskovassakin saatavilla.
  Kerran kun joku Viron puoluejohdosta syytti Suomen televisiota länsipropagandan levittämisestä, irvileuat käänsivät aisan niin, että hän tarkoitti Väiskin vinkkiä. Siinähän lihamestari Purje esitteli K-kaupan lihatiskin runsaita antimia.
Tästä Junnu Vainio kehitti täysosumasanoituksen "Aleks ja Jaan".  Ihme, että sitä tuohon aikaan uskallettiin soittaa Ylellä. Liekö jo glasnost alkanut vaikuttaa ?


https://music.youtube.com/watch?v=OljC6oA3Y4E&list=RDAMVMOljC6oA3Y4E

[Socrates]

            Tretjak

Seurasin 70-luvulla kovasti lätkää ja NL -Tsekkoslovakia ottelu oli se MM-kisojen trilleri, joka eteni yleensä kuten Saksan matsit futiksessa eli NL kiri aina lopussa ohi ellei johtanut koko ajan.

Itselleni se oli Tretjak vs  Holecek. Jiri Holecek oli idolini ja Tretjakin toivoin imaisevan maaleja.

Tretjak oli konemaisen varma torjuja, joka käyttö uudenaikaista häkkimaskia. Holecek venyi ihmepelastuksiin, mutta varsinkin ikääntyessä hänelle sattui kömmähdyksiä. Hän käytti vanhanaikaista maskia, jossa oli muutama onneton muovikaistale naaman suojana.

Mieleen on jäänyt joku matsi, missä Tsekkoslovakia johti 3-2 ja olikohan Mihailov pääsi yksin läpi ja jo jäihin mennyt Holecek onnistui ihmeen kaupalla nostamaan hanskan kiekon eteen ja koko halli hiljeni ja tshekit onnistuivat pitämään johdon. Seuraavana päivänä koulussa oli hirveä huuto, kun Neuvostoliittoa kannattanut ja tshekkejä kannattanut karjuivat toisilleen, oliko Holecek torjunut vain tuurilla vai taidolla.   

[P]

Alkossa (Helsinki), jossa odotti kymmenen tai jopa 15 metrin metrin tiski, jossa tasaisin välimatkoin kassakoneita ja kassakoneilla sitten yrmeälle myyjälle piti sanoa mitä haluaa ostaa, jotka sitten myyjä toi tiskille ja ostokset maksettiin. Muistan sen, kun keskustaan avattiin Suomen ensimmäinen itsepalvelualko (muistaakseni sellaiseksi kutsuttiin), jossa saa ihan itse mennä valitsemaan haluamaansa juotavaa ostokoriin, oli muuten kyllä merkillinen ostokokemus. Siis, niinkuin nykyään Alkossa asioidaan. edit:Kts alla:


Päivitys: Nyt kun googlailin, niin jonkinlaisia itsepalvelumyymälöitä on jo ollut aikaisemmin, mutta miten ihmeessä muistan tuon noin, oliko tuo Helsingin keskustan alko sitten ensimmäinen tavallinen Alko, joka muuttui itsepalvelumyymäläksi.

Ei ollut. Eka itsepalvelu-Alko Suomessa oli Kuopiossa, ostoskeskuksen alakerrassa Minna Canthin kadun ja Haapaniemenkadun risteyksessä. Se oli koeliike, ainoa sellainen Suomessa.

Vanhat Savonkadun ja Kuninkaankadun Alkot jatkoivat hetken rinnalla. Kuninkaankatu suljettiin jonkin aikaa tuon itsepalvelu-alkon avaamisen jälkeen.

[Ajatolloh]

Kovin juttu on se, että RBMK reaktorin sisään voidaan tipauttaa muutakin mielenkiintoista materiaalia kuin uraania.

Minkä vuoksi RBMK onkin Vova sedän suosikkituote made in CCCP.

Reaktoriin kun tiputtaa vismuttikiteitä, niin hetken päästä onkin kädessä aivan erinomaista teemaustetta.

[Ajatolloh]

Alkossa (Helsinki), jossa odotti kymmenen tai jopa 15 metrin metrin tiski, jossa tasaisin välimatkoin kassakoneita ja kassakoneilla sitten yrmeälle myyjälle piti sanoa mitä haluaa ostaa, jotka sitten myyjä toi tiskille ja ostokset maksettiin. Muistan sen, kun keskustaan avattiin Suomen ensimmäinen itsepalvelualko (muistaakseni sellaiseksi kutsuttiin), jossa saa ihan itse mennä valitsemaan haluamaansa juotavaa ostokoriin, oli muuten kyllä merkillinen ostokokemus. Siis, niinkuin nykyään Alkossa asioidaan. edit:Kts alla:


Päivitys: Nyt kun googlailin, niin jonkinlaisia itsepalvelumyymälöitä on jo ollut aikaisemmin, mutta miten ihmeessä muistan tuon noin, oliko tuo Helsingin keskustan alko sitten ensimmäinen tavallinen Alko, joka muuttui itsepalvelumyymäläksi.

Ei ollut. Eka itsepalvelu-Alko Suomessa oli Kuopiossa, ostoskeskuksen alakerrassa Minna Canthin kadun ja Haapaniemenkadun risteyksessä. Se oli koeliike, ainoa sellainen Suomessa.

Vanhat Savonkadun ja Kuninkaankadun Alkot jatkoivat hetken rinnalla. Kuninkaankatu suljettiin jonkin aikaa tuon itsepalvelu-alkon avaamisen jälkeen.

Ylen mukaan olette molemmat väärässä. Ensimmäinen itsepalvelualko olisi tämän jutun mukaan avattu Tampereen Koivistonkylään 1976 samalla kun avattiin Suomen ensimmäinen automarket "EKA".

Varsinainen ihmetys ja nähtävyys oli kuitenkin EKA-marketin ja Suomen ensimmäinen itsepalvelu-Alko. Ja kun se oli EKA:n kyljessä, sitä alettiin kutsua nimellä Toka. Ensin mentiin siis ekaan ja siten tokaan.

- Viinan itsepalvelumyynti ei sujunut heti ongelmitta, muistelee Matti Höyssä.

Ehkä käden ulottuvilla olevat pullorivit saivat harkintakyvyn pettämään koska kerrotaan tarinaa tavallista suuremmasta hävikistä. Yksi keino kuulemma oli, että ensin EKA:ssa ostettiin kärry täyteen. Sitten mentiin Tokaan, jossa itsepalvelumyymälän hyllyjen välissä helposti sai piilotettua viinapullon vaikka pohjasta aukinaisen maitopurkin sisään.

[Viimeinen suomalainen]

Kuka muistaa vielä neukkulan valittuja paloja; Maailma ja me? Näitä tuli lueskeltuja koulun kirjastossa 70-luvulla ja todettua saman kuin kettu pihlajanmarjoista:
https://yle.fi/uutiset/3-5085616
Maailma ja Me kaatui Neuvostoliiton kainalossa

Toinen, mikä tuolloin v*tutti oli Ylellä tullut neukkunäkemys talvi- ja jatkosodasta, moniosainen dokumentti jossa Suomi "todettiin" syylliseksi noihin sotiin ja esitettiin hyökkääjänä. Kaikki historian faktat vääristeltiin kommunistipropagandan mukaisiksi. Vieläkin päässä soi sarjan ärsyttävä tunnusmusiikki, nimeä en muista. Sitä esitettiin joskus n. 1976-78 Ylellä ehkä kello 21.00 aikoihin...kuka muistaa?

[alussaolisana]

^

"Tuntematon sota". Isäni naureskeli että "Päättymätön sota". Tais olla vasta 1980.

http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/tuntematon-sota-tv-sarja.htm