YO-kirjoitustaidon koe 2021 -aiheet: monikulttuuria ja kansallismieltä

[ikuturso]

Moi.

2021 aiheet:

Aiheet
Kansallisuus ja identiteetti
Kansallisuus ja kulttuuri
Monikansallinen maailma
Kansallistunne ennen ja nyt
Tulevaisuuden suomalaisuus

Aineistot
Kolumni: Sonja Saarikoski, Jos saisin valita, olisin ruotsalainen
Blogi: Jukka Jouhki, Intiaanipäähineen ongelma
Artikkeli: Matti Riitakorpi ja Sami Lindfors, Hyvä ja paha kansallisuusaate
Essee: Jussi Pullinen, Kaksi nationalismia
Novelli: Turkka Hautala, Kiinalainen naapuri
Artikkeli: Pasi Saukkonen, Monikulttuurisuuden tilastointi kaipaa uudistamista
Musiikkivideo: Yeboyah, Elovena
Määritelmäkooste: Käsitepankki

Käsitepankissa seuraavat sanat:

KÄSITEPANKKI
Kansalaisuus = Valtion jäsenenä oleminen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Esimerkiksi Suomen kansalaisilla on Suomen passi. Heillä on oikeus käyttää Suomen valtion palveluja, kuten käydä koulua, ja velvollisuus maksaa veroja valtiolle. Vrt. kansallisuus.

Kansallinen identiteetti / kansallinen tietoisuus = Kansallinen omakuva, kuuluvuuden tunne omaan kotimaahan tai kansaan. Ihmiset kokevat eroavansa yhteisönä muista yhteisöistä.

Kansalliskiihko = Kansalliskiihko on yltiöpäistä, kiihkomielistä oman kansallisuuden kannattamista ja esilletuomista. Kansalliskiihkon ohella puhutaan yltiöisänmaallisuudesta.

Kansallisromantiikka = Kansallisiksi koettuja aiheita suosiva tyylisuuntaus; kuvaa ihannoiden kansakuntaa ja sen menneisyyttä.

Kansallisuus = Ihmisen kuuluminen johonkin kansallisuusryhmään eli kansaan, esimerkiksi suomalaisiin tai suomenruotsalaisiin. Kansoja yhdistää usein sama kieli ja kulttuuri. Vrt. kansalaisuus.

Kansallisuusaate, nationalismi = Aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa.

Kansallisvaltio = Kansallisvaltio koostuu kahdesta eri käsitteestä: kansa ja valtio. Kansa tarkoittaa kulttuuriltaan ja kieleltään yhteenkuuluvaa ihmisryhmää. Valtio on maa, jolla on omat lait ja hallintojärjestelmät (esim. eduskunta, hallitus ja presidentti). Kansallisvaltio on valtio, jossa yksi kansallisuus on ylivoimaisesti hallitsevassa asemassa. Suomi on kansallisvaltio, jossa suomalaiset ovat enemmistökansallisuus.

Kun kansallisvaltioista puhutaan, täytyy muistaa, että maailmassa on paljon kansoja, joilla ei ole omaa valtiota (esim. kurdit, romanit, palestiinalaiset). Lisäksi mikään kansallisvaltio ei ole puhtaasti yhden kansan valtio. Kaikissa maissa asuu erikielisiä ja eri kulttuuria edustavia ihmisiä.

Kansanluonne = Kansanluonne tarkoittaa tietylle kansalle annettuja luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia. Esimerkiksi että suomalaiset ovat sisukkaita ja hiljaisia. Aikaisemmin ajateltiin, että nämä piirteet ovat olemassa luonnostaan ja ne eivät muutu.

Kielivähemmistö = Ryhmä, joka eroaa valtaväestöstä puhumalla eri kieltä. Suomen kielivähemmistöjä ovat esimerkiksi suomenruotsalaiset, saamelaiset ja venäläiset.

Kulttuuri = Ihmisten opittujen tietojen ja taitojen kokonaisuus ja niiden tulokset. Kulttuuri voidaan ymmärtää laajasti ihmisen toimintana (uskomukset, perinteet, arki) ja tämän toiminnan tuotteena (esineet, tavat jne.). Esimerkiksi suomalainen kulttuuri on Suomessa asuvien ihmisten tapa asua ja elää. Suppeammin kulttuurilla tarkoitetaan myös kaikkia taiteenaloja.

Kulttuuriperintö = Ihmisten ja paikkojen vuorovaikutuksesta aikojen saatossa syntynyttä henkistä ja aineellista perintöä. Henkinen kulttuuriperintö tarkoittaa esimerkiksi kieltä, uskomuksia tai juhlaperinnettä. Aineellinen kulttuuriperintö voi olla joko irtainta (esimerkiksi kirjat ja esineet) tai kiinteää (esimerkiksi rakennukset).

Monikansallinen = Useiden valtioiden välinen. Monikansallinen tarkoittaa myös useassa maassa toimivaa tai monista kansallisuuksista koostuvaa.

Stereotypia = Stereotypia on yksinkertaistettu ja yleistetty käsitys jostakin. Esimerkiksi kansallinen stereotypia on yhdenmukainen kuva kaikista yhden kansan, kuten ruotsalaisten tai venäläisten, edustajista. Stereotypia on usein kielteinen ja se perustuu muutamaan luonteenpiirteeseen, kuten yksinkertaisuuteen tai ahneuteen.

Valtaväestö = Samaa kansallisuutta (tai kieltä, uskontoa, etnisyyttä jne.) edustavat ihmiset, joita valtiossa asuu eniten.

Vähemmistökansa = Ihmisryhmä, jota erottaa valtaväestöstä heidän kansallisuutensa. Vähemmistökansoista käytetään myös nimitystä vähemmistökansallisuus tai etninen vähemmistö. Suomen vähemmistökansa ovat saamelaiset.

Käsitepankki positiivinen yllätys. Varsin neutraali.

En lukenut täikammalla, mutta kaksi asiaa pisti silmään.
Kansanluonteessa sanotaan, että sisu ja hiljaisuus ovat piirteitä, joista aiemmin luultiin että sellaiset eivät kansassa muutu?
Kyllä jurous on osin geeniperimässä. Ei suomalaisessa kulttuurissa ole nykyään enää mikään, mikä estäisi kestohymy-Elastisia hymyilemästä. Silti suomalainen viihtyy usein yksikseen. Kansaamme on vuosikymmeniä yritetty saada ulospäinsuuntautuneemmaksi, mutta aina vaan niitä yksinäisiä puurtajia syntyy vaikkapa sitten kestävyysurheiluun tms.

Toinen, mikä pisti silmään oli, että palestiinalaiset ovat kansa, joilla ei ole omaa valtiota. Palestiinalaiset ovat arabeja ja  Palestiina on maa-alue Välimeren pohjukassa. Tuossa on mielestäni virheellistä informaatiota.



Voisin paukutella henkseleitä sillä, että eräs abiturientti oli menossa kyseiseen kokeeseen. Tietämättä mitään tulevan kokeen aiheista totesin: "Aloita aine jotenkin räväkästi ja epätavallisesti, kuten: neljän tuulen lakki väärässä päässä on kulttuurista omimista"...   Sitten yksi referenssimateriaali on: "Blogi: Jukka Jouhki, Intiaanipäähineen ongelma"

Tämän valtakunnan aivot pyörivät huolestuttavan kapeata ympyrää tällä hetkellä.

-i-

[AcastusKolya]

Jos joku muistaa Hopeanuoli-lehden, niin sieltähän sai tilata monenlaista inkkarikrääsää. Ja uskaltaisin väittää, että ko. lehti oli erittäin intiaanimyönteinen julkaisu.

[Roope2]

Valtaväestö  =  juhlien laskun maksaja

[Beef Supreme]

Jos joku muistaa Hopeanuoli-lehden, niin sieltähän sai tilata monenlaista inkkarikrääsää. Ja uskaltaisin väittää, että ko. lehti oli erittäin intiaanimyönteinen julkaisu.

Siis sehän oli intiaaninpalvonnan fetisismiin asti vievä julkaisu. Itse nelivärisarjis oli kaavamainen ja aika kömpelö, mutta mustavalkoiset lisätarinat ja intiaanitietoiskut, käsityöohjeet yms olivat puhdasta kultaa. Tilasin sulkia ja helmiä joista mutsi laittoi koristeen tukkaani. Olin siis rasisti jo lapsena.

Inkkarihuuto kaikui Tampereen asfalttipihoilla 70-80-lukujen vaihteessa.

Suosikkielokuvani on muuten Viimeinen mohikaani ja sankarini leffan pahis. Yankees ja les francais oli ihan pahvia, huron power ftw!

[ikuturso]

Tänään yo-kokelailla englannin koe.

En pidätä hengitystä kuullun/luetun/kirjoitelman aihealueita arvaillessa.

Ilmasto?
Tasa-arvo ja ihmisoikeudet?

-i-

[Supernuiva]

Tänään yo-kokelailla englannin koe.

En pidätä hengitystä kuullun/luetun/kirjoitelman aihealueita arvaillessa.

Ilmasto?
Tasa-arvo ja ihmisoikeudet?

-i-

Me, jotka kävimme koulumme ns. "vähintään puolinormaaliin" maailmanaikaan, emme ehkä pysty ymmärtämään muutosta ja sen suuruutta. Ajan henki saattoi olla Gorbatsovin ja Tsernobylin jälkeen ennen 2000-luvun vasemmistonousua poikkeuksellisen normaali, kun asiaa miettii näin jälkikäteen.

Sitä ennen oli 70-luvulla huippuunsa noussut vasemmistolaisuus, jonka monet luulivat johtavan lopulta ihan oikeasti vallankumoukseen. Sama henki on nyt taas vallalla, vain hieman toisin vivahtein.

Lapsiin ja nuoriin kannattaa kohdistaa kaikki vaikuttamisyritykset, koska meitä "wanhoja" ei saada enää käännytettyä. Vähitellen, esimerkiksi nuoruutta suosien rekrytoinneissa, saadaan yhteiskunnallinen muutos nopeastikin läpi.

[RP]

Käsitepankki positiivinen yllätys. Varsin neutraali.

Juu, tosin ihmetyttää, että on mennyt läpi kun ensimmäisenä listalla "kansalaisuuden" merkityksestä annetaan neljä esimerkkiä, joista vain passi on kunnolla oikein, kaksi (ainakin suomalaisittain) oikeasti liittyy täällä asumiseen eikä kansalaisuuteen ja kolmas on siitä välistä, mutta enemmän asumiseen painottuva kuitenkin.

[räsänen]

Kansalliskiihko = Kansalliskiihko on yltiöpäistä, kiihkomielistä oman kansallisuuden kannattamista ja esilletuomista. Kansalliskiihkon ohella puhutaan yltiöisänmaallisuudesta.

Vinkiksi "objektiivisille" opetussuunnitelman laatijille että tuosta listalta puuttu yksi sana. Korvataan sana kansalliskiihko sanalla "monikulttuurisuuskiihko".

Monikulttuurisuuskiihko= Monikulttuurisuuskiihko on yltiöpäistä, kiihkomielistä omalle maalle täysin vieraan kulttuurin kannattamista ja esilletuomista. Monikulttuurisuuskiihkon ohella puhutaan yltiöglobalismista.


Kas näin saadaan joidenkin ajamasta poliittisesta asiasta vähintääkin epäilyttävä.

[Titus]

Mutta jos kiihkon eteen laitetaan uskonnollisuus, niin ollankin vihan äärellä uskonnollisuudessaan kiihkoisaa ihmisryhmää kohtaan...

[Roope]

2021 aiheet:

Aiheet
Kansallistunne ennen ja nyt

Aineistot
Kolumni: Sonja Saarikoski, Jos saisin valita, olisin ruotsalainen
Artikkeli: Matti Riitakorpi ja Sami Lindfors, Hyvä ja paha kansallisuusaate

Ylen ja Hesarin toimittajien peesaamisella täydet pisteet yo-aineesta kielioppivirheistä huolimatta.

Topi Kilpinen sai täydet pisteet yo-aineesta, ja tällainen se on – "Voimme ajaa Euroopan tuhon partaalle nationalistisella ajattelulla, tai voimme muuttaa käsityksemme kansallisuuksista"

ESPOON Viherlaakson lukiosta kirjoittanut 19-vuotias Topi Kilpinen sai kevään ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kirjoituskokeesta täydet 60 pistettä.

Kokeessa oli tehtävänä kirjoittaa pohtiva tai kantaaottava teksti aineistojen avulla. Vaihtoehtoisia aiheita oli viisi, ja ne kaikki olivat näkökulmia kansallisuuden käsitteeseen. Topi Kilpisen valinta oli Kansallistunne ennen ja nyt.

Aineistona Kilpinen käytti Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla vuonna 2017 julkaistua Sonja Saarikosken Viikon lopuksi -kolumnia, jonka otsikko oli: Jos saisin valita, olisin ruotsalainen. Toiseksi lähteeksi hän valitsi annetusta aineistovalikoimasta Ylen sivuilla julkaistun Matti Riitakorven ja Sami Lindforsin jutun Hyvä ja paha kansallisuusaate – nationalismin rajat muuttuvat jatkuvasti, jossa haastateltavana on Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski.

[...]

Kilpinen itse ehdotti aineen julkaisua Helsingin Sanomissa. Onhan se toimittajien ajattelun jatkojalostamista. Ja aineessa on hänen mielestään asiaa, jonka on hyvä kuulua laajemmallekin yleisölle.

Äidinkielen kirjoituskokeen maksimipistemäärä on 60, jonka Kilpinen suorituksestaan siis sai. Tekstissä on muutama virhe – jokunen iso alkukirjain ja pilkku puuttuvat, mutta Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan arviointikohteena on muun muassa "kokonaiskuva kirjoitustaidosta, aineistojen käyttö, tekstin rakenne" ja lopulta kieli ja tyyli.

[...]

Rauha meidän aikanamme

Topi Kilpinen

KUN Saksa oli alistettu ankaraan Versaillesin rauhaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, oli koko kansakunta häpäisty ja nöyryytetty. Ankarat rauhanehdot, hyperinflaatio ja vuonna 1929 New Yorkin pörssiromahduksesta alkanut lama vei Weimarin tasavallan eli sen ajan Saksan yhteiskunnalliseen sekasortoon, jossa eri ääriliikkeet kamppailivat vallasta.

Tämän kommunismin ja fasismin välinen kamppailu päättyi lopulta vuonna 1932, kun valtaan nousi kansallissosialistinen työväenpuolue, jonka johtajana toimi yksi maailmanhistorian tunnetuimmista poliittisista johtajista: Adolf Hitler.

Mutta kun Hitler päästettiin muodostamaan hallitus, ei hänen menestykseen politiikassa uskottu. Kuitenkin erityisesti yksi tärkeä asia upposi sekasorrossa olevaan kansaan ja nosti hänet ensiksi Saksan ja myöhemmin lähes koko Euroopan johtajaksi: hänen lupaus nostaa tämä nöyryytetty kansakunta maailman mahtavimmaksi valtakunnaksi.

Pyrkimys toteuttaa tämä lupaus sytytti seitsemän vuotta myöhemmin toisen maailmansodan, joka kesti kuusi vuotta, ja jonka aikana kuoli noin 60 miljoonaa ihmistä.

TOINEN maailmansota on toki vain radikaali esimerkki nationalismin seurauksista menneisyydessä, mutta jos kuitenkin vain syrjäytämme nationalismin ajatuksen nykypäivänä ja sanomme sen olevan historiaa, saatamme löytää itsemme kohta tuhon partaalta. Totuus on, että Euroopan kansainvälisen politiikan vaarallisin aate on jälleen kerran nousussa, ja se täytyy pysäyttää ennen kuin on liian myöhäistä.

Nationalistiset oikeistopopulistiset puolueet ovat olleet viime vuosina nousussa ympäri Eurooppaa. Erityisen pelottavia voimia ovat Unkarin Fidesz-puolue ja Puolan Laki ja oikeus -puolue, mutta myös Suomessa perussuomalaisten kannatus on kasvussa ja Ranskassa Marine Le Penin johtama euroskeptinen ja oikeistopopulistinen Kansallinen liittouma -puolue saa entistä enemmän kannatusta. Britit eivät ikinä olleet integroituneen Euroopan keskeisin pala, mutta jos Ranska seuraa brexitin jalanjälkiä, voisi olla aika huolestua. Euroopan rauhan on turvannut Euroopan unioni ja sitä edeltävät yhteisöt toisesta maailmansodasta lähtien, mutta nyt Euroopan unioni on horjumassa.

Mutta miten tähän tilanteeseen on päädytty? Mikä tuo nationalistisille puolueille kannatusta, vaikka historiasta tiedetään juuri samoja aatteita ajavien puolueiden vieneen Euroopan sotaan vain alle vuosisata sitten?

NATIONALISMIN uuden nousun keskeisimmät syyt ovat vuoden 2015 pakolaiskriisi ja eri talouskriisit. Nämä molemmat aiheuttavat yhteiskunnallista epävakautta, joka mahdollistaa populististen ja nationalististen puolueiden kannatuksen – aivan kuin 1930-luvun Saksassakin. Nationalismin eri syitä ja seurauksia, sekä aatteen hyviä ja huonoja puolia pohtivat Matti Riitakorpi ja Sami Lindfors artikkelissaan Hyvä ja paha kansallisuusaate (yle.fi, 20.3.2016). Artikkelissa esitetään, että nationalismi on jälleen nousussa, huolimatta 1990-luvulta alkaneesta aatteen hiipumisesta. Artikkeli esittää myös syiksi nationalismin nousulle samoja pakolaiskriisiä ja kansainvälisiä talouskriisejä. Artikkelissa esitetään myös näkemys siitä, miten ajatukset kansakunnista ja identiteeteistä rakennetaan järjestelmällisesti, esimerkiksi 1800-luvun lopun kansallisromanttisessa Suomessa, eri symboleilla ja oman kielen korostamisella.

Tämä on mielstäni osuva näkemys nationalismin synnystä: ensin luodaan identiteetti ja sen jälkeen korostetaan tätä omaa identiteettiä ja sen paremmuutta. Erityisesti populistiset puolueet Euroopassa vetoavat juuri tähän identiteettiin, kun yhteiskunnalliset epävakaudet nousevat esille. Tätä polkua nousivat äärioikeistolaiset puoleet 1920–30-luvun Euroopassa, ja tätä polkua nousevat myös nationalistiset ja populistiset puolueet nyky-Euroopassa. Nationalismin nousu vaikuttaa lähes väistämättömältä, mutta voiko sen seuraukset olla yhtä vakavat – tai mahdollisesti jopa vakavammat – kuin 1930-luvulla?

1930-LUVULLA horjui kansainliitto, nyt horjuu Euroopan unioni. Jos Ranskassa Le Pen nousee valtaan, ei tulisi yllätyksenä myös Ranskan ero Euroopan unionista. Mutta mitä tapahtuu, jos Ison-Britannian lisäksi myös Ranska uhkaa lähteä liitosta, joka on turvannut sen saman rauhan jonka edestä nämä maat taistelivat vuosina 1914–1918 ja 1939–1945?

Riitakorven ja Lindforsin artikkelissa Helsingin sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski kertoo nationalismin olevan väärinkäytettynä "tappava voima Euroopassa". Artikkelissa käytetään esimerkkinä nationalismin seurauksista 1900-luvun maailmansotia ja kansanmurhia. Näen itse vieläkin nämä samat 1900-luvun nationalismin seuraukset mahdollisina uhkina.

1900-luvun sodat eroavat kuitenkin merkittävällä tavalla nykypäivästä: nykyään yhä useammalla maalla on ydinaseita, joiden tuhovoima uhkaa koko ihmislajia. Toki ollaan vielä kaukana ydinsodasta, mutta voidaan väittää varmuudella, että nationalismin nousu Euroopassa on uhka rauhalle, ja jos rauha rikkoutuu, on ydinaseiden käyttö mahdollista. Tämä ajatus todistaa Aittokosken esityksen "tappavasta voimasta" hyvinkin todeksi: ihmiset ovat todella valmiita riskeeraamaan koko ihmiskunnan oman kansallisuuden korostamisen vuoksi. Kansallisuuden, joka koostuu vain kuvitteellisesta identiteetistä, symboleista ja rajoista.

NATIONALISMIN on loputtava sen nykyisessä muodossa, sillä emme voi ottaa pienintäkään riskiä siitä, että ajautuisimme sotaan.

[...]

Lopulta meillä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa: joko voimme ajaa Euroopan tuhon partaalle nationalistisella ajattelulla, tai voimme muuttaa käsityksemme kansallisuuksista ja hylätä nationalismin sen nykyisessä muodossa ennen kuin se koituu meidän kohtaloksemme.

Itse minun ei tarvitse miettiä tätä kahdesti.

Nationalismi ja sen syyt eivät näytä muuttuneen merkittävästi siitä, mitä se oli 1930-luvulla, mutta sen potentiaaliset seuraukset voivat olla moninkertaisesti vakavammat. Itse pelkään minun ja tulevien sukupolvien tulevaisuuden kaatuvan tähän kansojen sokeaan oman hyötynsä tavoitteluun, jota nationalismi on ollut historiassa ja on vielä nykypäivänä.

Uskallan kuitenkin toivoa, että voimme tehdä muutoksen ennen kuin on liian myöhäistä, ja taata rauhan meidän aikanamme – tällä kertaa oikeasti.

Helsingin Sanomat 28.5.2021

Näköjään ylioppilasaineiden arvostelussa on nykyään tärkeintä osoittaa noudattavansa valtamediasta omaksuttua oikeaa ajattelua yhdistämällä perussuomalaiset natseihin, ydinsotaan ja ihmiskunnan tuhoon (!), eikä muun muassa äidinkielen hallinnalla ole enää niin väliä.

Ennen vaadittiin arvosanan pudottamisen uhalla perustelut esitettyihin väitteisiin ja logiikkaa johtopäätöksiin, mutta rationaalisuus taitaa olla jo väistynyt toivottoman vanhanaikaisena poliittisen korrektiuden tieltä.

[K. Martel]

Eiköhän se ollut lyönyt kavereidensa kanssa vetoa siitä, saako ällän jos kirjoittaa jotain tuollaista liirumlaarumia, mistä nykyään palkitaan hyvällä arvosanalla.

Niin ja tietysti toinen veto perään siitä, julkaiseeko Hesari sen.

[hyperbeli]

^No juu...

Tiedän ainakin yhden lukiolaisen, joka on aika persu mutta vedättelee ihan kieli poskessa opettajille suvakkihörhöyttä. Hyvin tuloksin.

Mutta miten me olemme tulleet tähän pisteeseen? Muistan joskus nuorena kauhistelleeni sitä, että maailmassa on valtioita joissa ei voi koululuokassa aidosti väitellä ja keskustella omista mielipiteistään.

[Melbac]

Jos joku muistaa Hopeanuoli-lehden, niin sieltähän sai tilata monenlaista inkkarikrääsää. Ja uskaltaisin väittää, että ko. lehti oli erittäin intiaanimyönteinen julkaisu.

Siis sehän oli intiaaninpalvonnan fetisismiin asti vievä julkaisu. Itse nelivärisarjis oli kaavamainen ja aika kömpelö, mutta mustavalkoiset lisätarinat ja intiaanitietoiskut, käsityöohjeet yms olivat puhdasta kultaa. Tilasin sulkia ja helmiä joista mutsi laittoi koristeen tukkaani. Olin siis rasisti jo lapsena.

Inkkarihuuto kaikui Tampereen asfalttipihoilla 70-80-lukujen vaihteessa.

Suosikkielokuvani on muuten Viimeinen mohikaani ja sankarini leffan pahis. Yankees ja les francais oli ihan pahvia, huron power ftw!

Kyllä helsingin sisäpihoilla kaikui myös inkkari huudot ja paukkupyssyt paukku tohon aikaan(paukkupyssytkin on nykyään kielletty :/).Tosin inkkarit ja länkärit oli jo niiiin last season tohon aikaan,avaruusjutut oli paljon mielenkiintoisempia.Täällä alkoi näkymään "taivaskanavat" jossain 80 luvulla ja ainakin omalla kohdalla noilla oli suuri merkitys sillä että tuli opeteltua englantia(vähänkö otti snadina päähän kun ei ymmärtänyt mitä ne sanoi telkkarissa ).Ruotsia en muuten ymmärrä kuin pari hassua sanaa ja periaattessa mun pitäisi osata sitä enemmän.Ei vaan jaksanut kiinnostua kielestä josta ei ollut mitään hyötyä.

/edit
nonstoppi ja mustis/akkari oli paljon parempia kuin joku tylsä hopeanuoli.willeritkin oli vähän tylsiä.Karl Maytä tuli tosin luettua.

[Random Walker]

Käsitepankki positiivinen yllätys. Varsin neutraali.

Juu, tosin ihmetyttää, että on mennyt läpi kun ensimmäisenä listalla "kansalaisuuden" merkityksestä annetaan neljä esimerkkiä, joista vain passi on kunnolla oikein, kaksi (ainakin suomalaisittain) oikeasti liittyy täällä asumiseen eikä kansalaisuuteen ja kolmas on siitä välistä, mutta enemmän asumiseen painottuva kuitenkin.

Joskus ennen kansalliskiihkon synonyyminä käytettiin sanaa sovinisti tai chauvinisti. Se on nykyään varmaan varattu muuhun käyttöön. Niin se kieli kehittyy.

[duc]

- -

NATIONALISMIN on loputtava sen nykyisessä muodossa, sillä emme voi ottaa pienintäkään riskiä siitä, että ajautuisimme sotaan.

- -

Lopulta meillä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa: joko voimme ajaa Euroopan tuhon partaalle nationalistisella ajattelulla, tai voimme muuttaa käsityksemme kansallisuuksista ja hylätä nationalismin sen nykyisessä muodossa ennen kuin se koituu meidän kohtaloksemme.

Itse minun ei tarvitse miettiä tätä kahdesti.

- -

Jos sota Eurooppaan tulee elinaikanamme,  ei nationalismi ole sen tärkein syy, toisin kuin Kilpinen väittää, vaan se on Euroopassa vallassa oleva monikulttuuri-ideologia, jonka ongelmien näkyvä oire on nationalismin kannatuksen nousu. Minäkin tahdon välttää sotatilan, elinaikanani ja seuraavien  sukupolvienkin aikana. Siksi vastustan monikulttuurista yhteiskuntaa ja sen huomattavinta ilmentymää nykyaikana: Euroopan Unionia. Vastustan toki myös rasismiin perustuvaa nationalismia, mutta se ei liene ainoa (nyky)nationalismin muoto, jota Kilpinen pelkää.

Sinänsä Kilpisen kirjoitus on mielestäni mainio paatoksellinen essee, vaikka pidän monissa kohdin hänen väitteitään puutteellisesti perusteltuina. Mokuttavat pamflettiesseet sisältävät helposti asiavirheitä, ainakin tämä näin kansallismielisestä näkökulmasta katsottuna. On toki eri tilanne kirjoittaa yo-kokeessa, kuin kotisohvalta, kuten minä, jonka on helpompi dokumentoida ja hioa puheenvuoronsa.

Ongelmallisempaa kuin kirjoituksen puutteet, on kirjoittajan kiihko saada hengentuotteelleen julkisuutta. Nuoren miehen hybris on toki ymmärrettävää, mutta siten kritiikille altista.

Kilpinen itse ehdotti aineen julkaisua Helsingin Sanomissa. Onhan se toimittajien ajattelun jatkojalostamista. Ja aineessa on hänen mielestään asiaa, jonka on hyvä kuulua laajemmallekin yleisölle.

No, nyt nuorukainen saa kirjoitukselleen kaipaamaansa kritiikkiä somessa, joten hän lienee tyytyväinen. Hieman lisää nöyryyttä ei olisi pahitteeksi, mutta se tullee ajan kanssa, jos on tullakseen.

Edit. kirjoitusvirhe 

[Pentecost]

Lopulta meillä on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa: joko voimme ajaa Euroopan tuhon partaalle nationalistisella ajattelulla, tai voimme muuttaa käsityksemme kansallisuuksista ja hylätä nationalismin sen nykyisessä muodossa ennen kuin se koituu meidän kohtaloksemme.

Itse minun ei tarvitse miettiä tätä kahdesti.

Minun elinaikanani nationalismi on ollut hyvin pienessä roolissa ainakin nuorempien sukupolvien kohdalla. Isovanhempien sukupolvi puhui sodasta ja siihen liittyvistä asioista, mutta esimerkiksi omat isovanhempani eivät juuri koskaan. Isoisäni karttoi aihetta kuin ruttoa. Ainoa mitä sanoi oli, että on karmeaa tuijottaa toista ihmstä kiväärin tähtäimen takaa ja ampua.

Nyt kun elän kuudetta vuosikymmentäni, olen kiinnostunut oman maamme selviämisestä ja nationalismi on minusta tervettä itsesuojelua. Ei meidän suomalaisten tai Suomen etua aja kukaan muu kuin me itse.

Tässä kirjoituksessa heitellään tuollaisia lauseita kuin "nationalismi sen nykyisessä muodossa" sen kummemmin viemättä ajatusta pidemmälle. Suurin osa suomalaisista viisveisaa mistään paatoksellisista aatteista, mutta suuri yleisö alkaa vähitellen heräämään totuuteen kaikesta hesarin ja Luotettavan Median sumutuksesta ja suoranaisesta propagandasta huolimatta.

Jos nyt ajattelee, miten naiivi minäkin tuossa iässä olin, niin en ihmettele.

[S.O.Mali]

Jos joku muistaa Hopeanuoli-lehden, niin sieltähän sai tilata monenlaista inkkarikrääsää. Ja uskaltaisin väittää, että ko. lehti oli erittäin intiaanimyönteinen julkaisu.

Siis sehän oli intiaaninpalvonnan fetisismiin asti vievä julkaisu. Itse nelivärisarjis oli kaavamainen ja aika kömpelö, mutta mustavalkoiset lisätarinat ja intiaanitietoiskut, käsityöohjeet yms olivat puhdasta kultaa. Tilasin sulkia ja helmiä joista mutsi laittoi koristeen tukkaani. Olin siis rasisti jo lapsena.

Inkkarihuuto kaikui Tampereen asfalttipihoilla 70-80-lukujen vaihteessa.

Suosikkielokuvani on muuten Viimeinen mohikaani ja sankarini leffan pahis. Yankees ja les francais oli ihan pahvia, huron power ftw!

Hopeanuolessa oli muistaakseni jonkinlainen osio, jossa tilaajat/lehden ostajat valikoivat itselleen oman "intiaaninimen" ja näitä myös julkaistiin lehdessä.

Millainen haloo tällaisesta tulisi nykypäivänä?

[Emo]

^No juu...

Tiedän ainakin yhden lukiolaisen, joka on aika persu mutta vedättelee ihan kieli poskessa opettajille suvakkihörhöyttä. Hyvin tuloksin.

Mutta miten me olemme tulleet tähän pisteeseen? Muistan joskus nuorena kauhistelleeni sitä, että maailmassa on valtioita joissa ei voi koululuokassa aidosti väitellä ja keskustella omista mielipiteistään.

Tämä on kauhea tilanne.
En itse lukioikäisenä olisi halunnut elää (N)euvostoliitossa jossa vallitsee vain yksi ainoa oikea mielipide, ja muista mielipiteistä rankaistaan niin kovin, että ihmiset sensuroivat jo itsekin sanomisiaan.

Minun lukiovuosina 1980-luvulla yo-kirjoitusten äikän aiheita oli monipuolisesti tarjolla, jokaiselle jotakin. Nykyään kirjoituksetkin ovat näköjään pelkkää mokutusta ja mokuaiheita.

[ikuturso]

Jos sota Eurooppaan tulee elinaikanamme,  ei nationalismi ole sen tärkein syy, toisin kuin Kilpinen väittää, vaan se on Euroopassa vallassa oleva monikulttuuri-ideologia, jonka ongelmien näkyvä oire on nationalismin kannatuksen nousu. Minäkin tahdon välttää sotatilan, elinaikanani ja seuraavien  sukupolvienkin aikana. Siksi vastustan monikulttuurista yhteiskuntaa ja sen huomattavinta ilmentymää nykyaikana: Euroopan Unionia. Vastustan toki myös rasismiin perustuvaa nationalismia, mutta se ei liene ainoa (nyky)nationalismin muoto, jota Kilpinen pelkää.

Punavihertämään ryhtynyt poikani joskus kertoi minulle, miten nationalismi ja kansallisvaltiot ovat pahasta.

Totesin siihen, että nimeä minulle kaksi kansallisvaltiota, jotka ovat sodassa keskenään.

Tämä oli Syyrian sodan ja ISIS:in pahinta aikaa.

Tuolloin syyriassa oli sisällissota, ISIS terrorisoi Irakia, Taleban Afganistania, Pohjois- ja Etelä-Sudan taisivat olla vähän aiemmin juuri jakautuneet, Jemenissä sisällissodittiin, Al Shabaab terrorisoi Somaliaa ja Etiopiaa... Kaikki senhetkiset konfliktit - olkoonkin, että siellä oli Venäjän tai Naton joukkoja säätämässä - olivat etnisyyksien tai uskontojen välisiä konflikteja, joilla ei ollut mitään kontaktipintaa kansallisvaltioiden rajoihin. Ehkä islamistisia liikkeitä lukuunottamatta nämäkään ryhmittymät, jos olisivat hallinneet omaa valtiotaan, tuskin olisivat lähteneet rajan taakse kahakoimaan.

Neuvostoliiton hajoamisenkin tuloksena syntyi kansallisvaltioita, joista länsimaisimmat - joilla on selkeät vanhat rajat - ovat stabiileja ja rauhanomaisia. Poikkeuksen tekee alueet, joiden itsenäistyessä rajanveto meni jonkun mielestä mönkään ja niitä nyt korjaillaan. Ja poikkeuksen tekee Ukrainan kriisi ja ehkä tulevaisuudessa Valko-Venäjä, jotka liittyvät Venäjän etupiiriajatteluun.

Mutta suurin osa konflikteista (mukaan lukien BLM) käydään rotujen, etnisyyksien, kulttuurien, uskontojen ym. välillä.

Seuraava iso kahina Euroopassa lienee jokin punaiset-valkoiset, konservatiivit-liberaalit tai täysjärkiset-intersektionaalit.
Tai sitten BLM vastaan valkoinen ylivalta. Intersektionaalisella asteikolla paitsioon jääneet alkavat vaatia oikeuksiaan näiden elokapinoiden, antifanttien ja muiden myötävaikutuksella. Kun miljoona autoa on palanut ja putkat täynnä, loppuu lainvalvojalta käämi ja tankit on kadulla tai jotain.

Toki nämä sodanlietsojat voivat "nousta vastustamaan nationalismia", mutta tuolloin kyse on toisinajattelun kieltämispyrkimyksestä, mikä taas on jonkinlaista fasismia. Eikä se sota johdu nationalismista vaan se johtuu siitä, että ihmiset ovat aivopestyjä näkemään nationalismin uhkana, mitä se ei todellisuudessa ole.

-i-

[Tabula Rasa]

Asiasisällöllisesti täyttä viidennen kolonnan aburahatutkiskelua. Tällaisia perusseikkoja kuin ensimmäisen maailmansodan häpeärauha, weimarin saksan täydellinen epäonnistuminen kansalaistensa perusoikeuksien turvaamisessa ja muut vastaavat historialliset syyt jotka antoivat hitleröijille tilaisuuden, jota ilman yksikään höyrypäinen idealisti ei pääse toteuttamaan sairaita fantasioitaan. Mutta poliittisesti korrekti selitys on johtaa kaikki paha hitleristä itsestään. Ei suinkaan syistä miksi hänen kaltaisensa nousivat valtaan, eikä etenkään arvostella näille rakkaiden joukkomurhadiktaattorien pyhää persoonaa joista ei voi mikään paha maailmassa johtua kun eivät hävinneet sotaa.

[jetsku]

Hah, kyllähän se on aina tiedetty, että kouluissa kannattaa kirjoittaa vallitsevan näkemyksen mukaisesti.

Mitä tuon jonnen tekstiin tulee, niin se on kieltämättä lukiolaisen hyvä kirjoitus: teknisesti moitteeton ja jopa vetoava, mutta se on kuitenkin niukin naukin kaljanjuonti-ikäisen teksti: naiivi ja vailla laajempaa kontekstia. Nationalismin ja sen olennaisen liitännäisen eli kansallisvaltion, kriitikon pitäisi osoittaa tuntevansa erinomaisesti sekä nationalismi että sen vaihtoehdot.

Nyt näin ei tapahdu. Nationalismi kun ei pohjaa itsekkyyteen, vaan kokemukseen kansallisuudesta ja kansan itsemääräämisoikeudesta. Minun näkemykseni on, että nationalisti on niin kuin liberalisti: hän näkee, että omalla kansallaan tulee olla itsemääräämisoikeus, ja niin tulee olla muillakin kansoilla. Ei siksi, että yksi kansa olisi toista parempi yleisesti ottaen, vaan siksi, että jokainen kansa on paras päättämään omista asioistaan. Niin kuin se menee yhteiskuntien sisällä ihmistenkin osalta.

[Tavan]

Kaveri on joko pyrkyri, typerys, tai destruktiomädättäjä. Onneksi noin nuorena ihmisellä on vielä edessään monia formatiivisia vuosia joina laivan kokka voidaan kääntää.

Rohkaisen häntä ja kaltaisiaan: ei kannata pelätä. Minun aikoihini kampuksien tilanne ei ehkä ollut niin tulehtunut kuin nykyään, mutta kirjoitin ja puhuin opiskeluaikoina paljon kaikkea epäkorrektia (toki olin silloin silti kesyeläin nykyiseen paatuneisuuteeni verraten), eikä siitä seurannut mitään pahaa.

Pientä pisteliästä sanailua joidenkin kommunistien kanssa, joitakin esseitä yms. jotka saatettiin arvioida hieman alakanttiin ideoligisin syin, potentiaalisen kaveripiirin kutistumista äärilaidoilta = ahdasmielisimmät kusipäät filtteroituivat pois. Siinä se.

[Roope]

Mitä tuon jonnen tekstiin tulee, niin se on kieltämättä lukiolaisen hyvä kirjoitus: teknisesti moitteeton

Jos katsot tarkemmin, niin onhan tuossa alkeellisiakin teknisiä virheitä, mutta niistä ei siis ole rokotettu pistettäkään.

Suurin moka on kuitenkin kirjoittaa ilman selityksiä oleellisesti toisenlaisesta kansallisuusaatteesta kuin mitä käsitepankissa määritellään ("Aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa.").

Nationalismi kun ei pohjaa itsekkyyteen, vaan kokemukseen kansallisuudesta ja kansan itsemääräämisoikeudesta. Minun näkemykseni on, että nationalisti on niin kuin liberalisti: hän näkee, että omalla kansallaan tulee olla itsemääräämisoikeus, ja niin tulee olla muillakin kansoilla. Ei siksi, että yksi kansa olisi toista parempi yleisesti ottaen, vaan siksi, että jokainen kansa on paras päättämään omista asioistaan. Niin kuin se menee yhteiskuntien sisällä ihmistenkin osalta.

Kirjoittaja on tehnyt nationalismista natsiolkiukon omilla oletuksilaan, mutta ei ole avannut tai perustellut niitä kirjoituksessaan.

[jetsku]

No joo, okei. Mikään teksti tuskin on teknisesti moitteeton, kun erilaisia ratkaisuja voi pitää joko hyvinä tai huonoina. Mutta teksti on oikein sujuvaa, ja sen voisi hyvin julkaistakin jossain mediassa kaksi kertaa vanhemman ammattikirjoittajan tekstinä.

60 pisteestä ehkä 55 tuli tekstistä ja sen päälle napsahti 5 Greta Thunberg -pistettä: katsokaa nyt, kun lapsetkin ovat sitä mieltä, että kaikenlainen persuilu on pahasta, ajatelkaa nyt lapsia!!!!1

[RP]

Kyseisen yo-aineen sisältöön puuttumatta täytyy sen verran kommentoida, että teksti itsessään on harvinaisen kömpelöä.

Mutta kun Hitler päästettiin muodostamaan hallitus, ei hänen menestykseen politiikassa uskottu.

Itse "joitakin vuosia" tekstin parissa työskennelleenä en voi muuta kuin ihmetellä, miten tällaista kompurointia on katsottu läpi sormien. Lauseesta puuttuvan sä-päätteen lisäksi siitä puuttuu myös kaikenlainen logiikka.

Itseasiassa minulla särähtää pahinten nuo ihan kieliopilliset virheet: Olin kuvitellut, että täysiin pisteisiin ei voisi kirjoittaa tällaista (sama kappale, kuin lainauksessasi):

hänen lupaus nostaa

Vai ovatko possessiivisuffiksit nykyään täysin optionaalisia?