Sinimusta Liike puoluerekisteriin 16.6.22 pois rekisteristä 23.4.24

[Tavan]

Muslimit edustavat äärikonservatiivista ideologiaa ja vihaavat länsimaista demokratiaa, joten onhan se luonnollista, että islam alkaa ennemmin tai myöhemmin kiehtoa myös kotoisia ääriliikkeitämme. Nk. maahanmuuttokriittisyys katoaa kuin pieru saharaan siinä vaiheessa kun jengi tajuaa, että kehitysmaamuslimeilla on paljon enemmän ideologista kosketuspintaa kuin vaikkapa keskiluokkaisella kokoomusta tai kepua äänestävällä pottunokalla. VKK:ssa tämä on jo aikaa sitten huomattu, ja lieneekin vain ajan kysymys koska myös SML:ssä.

Huellebeqin kohuromaani Submission kertoo juuri tästä ilmiöstä, tai tarkemmin siitä, miten islamisaatio aikaansaa Ranskassa sen kurinpalautuksen, josta nationalistit vain uneksivat.

[Pallopääkissa]

Länsiranta oli Jordanian osa 1949-1967 kun Jordania oli vallannut sen 1948-1949 sodassa Israelia vastaan. Tuona aikana 1949-1967 Länsirannan arabit eivät vaatineet alueelle valtiota vaan heille kelpasi olla Jordanian alaisuudessa ja pitivät itseään jordanialaisia. Vasta sen jälkeen Jordania menetti länsirannan 1967, sen jälkeen sitä on pidetty palestiinalaisalueena ja alueen arabeja palestiinalaisina.

Oslo II-sopimulsen mukaan Länsiranta on jaettu A-, B-, ja C-alueisiin. A- ja B-alueet ovat palestiinalaishallinnon alaisuudessa, C-alue on toistaiseksi Israelin alaisuudessa kunnes toisin päätetään. Jos Länsiranta olisi palautettu Jordanialle, veikkaan että alueen arabit olisivat sen hyväksyneet.

Juridisten määritelmien mukaan miehitys on kahden valtion välinen sotilaallinen toimenpide, joten jos toinen osapuoli ei ole valtio, silloin kyseessä ei ole miehitys. Länsiranta ei siis ole miehitetty alue vaan kiistanalainen (disputed) alue.

Noin muuten Lähi-idän tapahtumia ei voi ymmärtää kunnolla jos ei ymmärrä uskonnollisia lähtöasetelmia. Puhuminen pelkästään sekulaareista aiheista kuten maa-alueista, etnisistä ryhmistä, sotilaallisista seikoista tai taloudesta ei riitä jos ei ymmärrä uskonnon merkitystä.

Nojoo tää pitäisi laittaa johonkin toiseen ketjuun joten en venytä tätä.

[Lalli IsoTalo]

Sinimusta Liike vaatii Israelin asettamista sanktioiden kohteeksi

Tällä tasolla lusikan työntäminen lähi-idän soppaan harvemmin tuo pikavoittoja tai tuottoja sijoitetulle pääomalle.

[viisitoista]

Sinimusta Liike vaatii Israelin asettamista sanktioiden kohteeksi

Tällä tasolla lusikan työntäminen lähi-idän soppaan harvemmin tuo pikavoittoja tai tuottoja sijoitetulle pääomalle.

Tuo aloite kertoo tekijöistään tasan sen että he ovat uusnatseja joilla on pakkomielle juutalaisista (eivätkä he ota edes kantaa johonkin sellaiseen asiaan josta kansallismieliset suomalaiset saattaisivat välittää, kuin vaikka jos jokin juutalaisjärjestö tekisi jonkin julkean vaatimuksen Suomelle - Puolassa sellaista on tapahtunutkin, ja juutalaisvastaista henkeä saatua lietsottua, kun nämä ovat penänneet aina vain lisää korvauksia toisen maailmansodan ajoilta).

Ei pidä ihmetellä jos tällä menolla ei saada kortteja kasaan.

[Pallopääkissa]

Seuraavaksi varmaan kun saadaan tuo Israelin kolonisaatiotaipumus padottua on vuorossa Palestiinan arabivaltion tunnustaminen.

Erkki Tuomioja ja Anna Kontulakin voisivat sen jälkeen allekirjoittaa Sinimustien kannattajakortit.



Palaan turkistarhaukseen: Sitten sen voi Suomesta lakkauttaa, kun kielletään myös tuontiturkisten maahantuonti. Jos niitä saa tuoda maahan, myydä ja käyttää, niin sitten niitä saa suomessa myös tuottaa - on minun kantani.

Tätä voi verrata suoraan siihen, että lihakarjan pito Suomessa kiellettäisiin, mutta naudanlihan tuonti ja käyttö olisi edelleen sallittua.

Halal-lihan suhteenhan tilanne on jo tuo. Halal-teurastus (oikeaoppinen) on Suomessa kielletty, mutta marketit ovat täynnä halal-lihaa. On ummistettu silmät siltä, miten liha on ehkä tuotettu. Lihantuottajan arabiankielinen vakuutus ja joku "مُحَمَّدُ بْنُ عَبْدِ ٱللهِ بْنِ عَبْدِ ٱلْمُطَّلِبِ بْنِ هَاشِمٍ" allekirjoitus siinä perässä on yhtä vakuuttava kuin kiinalaisen suihkukaapin CE-merkki.

-i-

Vasemmistolaisten arabi- ja palestiinalaisfanitus on peräisin kylmän sodan ajalta kun Neuvostoliitto tuki arabimaita ja PLO:ta. Epäillään että PLO olisi KGB:n luomus tai ainakin KGB koulutti PLO:n jäseniä.

Epäilen Israeliin tai sen Länsirannan siirtokuntiin kohdistuvan taloudellisen painostuksen hyötyjä. Länsirannan siirtokuntien yritykset työllistävät alueen palestiinalaisia joten he menettäisivät rahaa. Ehkä on ironista, mutta paikalliset palestiinalaiset ovat myyneet juutalaisille C-alueelta maita, joille juutalaiset ovat perustaneet siirtokuntia. Paikalliset palestiinalaiset ovat myös myyneet juutalasille rakennustarvikkeita joita on käytetty siirtokuntien rakennustyömailla ja ovat myös työskennelleet noilla työmailla. Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes?

Ai niin, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on ukrainanjuutalainen....

[kgb]

Ja seuraava aiheesta jatkava päätyy suihkun kautta uuniin. Vähintään viikoksi.

[viisitoista]

Sopii muistaa ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun sinimustat sekaantui kömpelöllä tavalla lähi-idän politiikkaan:

Talebanien hätäinen tunnustaminen oli idioottimainen veto uus-lapualaisilta. Afganistanissa ei ole järjestetty vaaleja, joissa Taleban olisi mitannut kannatuksensa. Sinimustat saattavat juhlia ääriuskonnollisen kansallissosialismin aseellista vallankaappausta, mutta on taktisesti typerää huudella sitä pitkin twitteriä.

Eli Taleban on OK, mutta Israel on paha? Tuollainen näkemys ei selity muutoin kuin karkealla antisemitismillä.

[Tavan]

Eli Taleban on OK, mutta Israel on paha? Tuollainen näkemys ei selity muutoin kuin karkealla antisemitismillä.

Talebanin symppaamiseen voi olla muita motiiveja kuin antisemitismi. Esimerkiksi nationalismi ja antiliberalismi.

Taleban ajoi imperialistisen, amerikkalaisen, liberaalin globohomo pakkovallan pois maasta.

Moni nationalisti toivoo, että myös Euroopan maat joskus irtautuisivat amerikkalaisen globokulttuurin ja arvomaailman pihdeistä hieman samaan tapaan.

[Jaska Pankkaaja]

^Lisäksi turhanpäiväiset PIF trollit keräävät Afganistanissa aasin ja kamelinpaskaa lämmikkeekseen tai tekevät jotain muuta paljon hyödyllisempää työtä.

[Tragedian synty]

Olen palannut Hommalle, mutta valitettavasti en ole saanut otettua toivomaani etäisyyttä niihin asioihin, jotka minua ovat ärsyttäneet. Liian paljon on vielä kirjoittamatta, mutta toivon saavani mielelleni rauhan oksentamalla kaikki päässäni alkuvuoden aikana muhineet ajatukset näkyville.

Oikeistolaisuus ei voi nousta niin kauan kuin se operoi vasemmistolaisessa ajatuskehyksessä ja vasemmistolaisuuden ehdoilla. Juuri tuosta kehyksestä ulos murtautumiseksi tämä kansallissosialismin neutralisoiminen on tärkeää.

Se ei saa olla peikko, johon vertaamalla oikeistolaiset saadaan takajaloilleen; milloin irtisanoutumaan, milloin puolustautumaan, milloin hiljentymään.

Toki se on pitkä projekti eikä pikavoittoja ole luvassa. Sinimustien tekemästä epäkiitollisesta kyntötyöstä hyötyvät lopulta myös kaikki muut oikeistolaiset.

Kerrohan enemmän tästä hyödyllisestä mutta epäkiitollisesta kyntötyöstä, jota sinimustat tekevät. Eihän Kuru edes maininnut kansallissosialismia, joten millä tavoin tuo twiitti muka sitä neutraloi? Ja millä perusteella kansallissosialismista avoimestikaan puhuminen neutraloisi sitä? Eiväthän siinä ole onnistuneet hakaristilippuja liehuttavat uusnatsit, vaikka he ovat jo vuosikymmeniä yrittäneet.

Jos kansallissosialismista puhuisi neutraalisti joku fiksu, järkevä ja vakuuttava henkilö, sillä voisi olla neutraloiva vaikutus. Tuukka Kuru kuitenkin on oman hyvin rajallisen fanikuntansa ulkopuolella täysi pelle. Sinimustien ohjelma ei todellakaan anna hänestä positiivista kuvaa, koska se alleviivaa hänen tyrmistyttävän mittaluokan epäpätevyyttään ja ymmärryksen puutettaan niistä asioista, joista hän kirjoittaa. Kukaan ihminen, joka ei jo valmiiksi arvosta Kurua, ei hänen ulostulojensa vuoksi muuta mieltään ainakaan Kurun suuntaan. Olen omasta itsestäni huomannut, että sinimustien myötähäpeää herättävä uho päinvastoin työntää ainakin yhtä etnonationalistia poispäin heistä. Sitä tulee kriittisemmäksi omaa aatettaan kohtaan, kun samaa lippua liehuttaa henkilö, joka muun muassa väittää haluavansa pelastaa Suomen kansan tuholta, mutta kaavailee viimeistään 60-luvulla parasta ennen -päivänsä ohittanutta talouspolitiikkaa, jonka väistämätön seuraus olisi elintason romahdus ja miljoonien suomalaisten pakeneminen ulkomaille paremman elämän perässä.

Jos olet niin vakuuttunut siitä, että Kuru todella neutraloi kansallissosialismia, kerrohan, kuinka paljon hänen on sitä vielä tehtävä? Kuinka monta twiittiä, kuinka monta puolueen kannanottoa ja ties mitä muuta hänen on vielä tuotettava, että suomalaiset suhtautuisivat kansallissosialismiin neutraalisti? Jos tämä kyntötyö mielestäsi on hyödyllistä, silloinhan jotain tuloksia on havaittavissa. Jos et pysty sellaisia osoittamaan, pidän sitä sen myöntämisenä, että kirjoitit puuta heinää.

Rationaalisille oikeistolaisille ei ole mitään hyötyä siitä, että suhtautuminen kansallissosialismiin muuttuisi neutraalimmaksi. Ihannemaailmassa väestön murskaenemmistö suhtautuisi samalla kielteisyydellä kansallissosialismiin (jota Sinimusta Liike kaikin objektiivisin mittarein edustaa), kommunismiin, monikultturismiin, markkinafundamentalismiin ja islamismiin, koska ne ovat loppujen lopuksi ihan samaa tavaraa: itsestään kiinnostuneen eliitin valheita, joilla perustellaan kansan alistamista. Nationalismin eetos lähtee siitä, että hallitsijat palvelevat kansaa, ei toisinpäin.

Tuukka Kuru (vai pitäisikö jo sanoa Tuukka Guru?)

Olen kysynyt tätä ennenkin, mutta en ole koskaan saanut vastausta: mitä sellaista Tuukka Kuru oikein on tehnyt, joka on saanut isohkon joukon hommalaisia pitämään häntä mielipidejohtajana?

Minä pysyttelin vuosina 2015–2019 noin neljän vuoden ajan ulkona ns. nuivasta skenestä, joten en tiedä paljoakaan, mitä täällä silloin tapahtui. Sinä aikana Tuukka Kuru ilmestyi lähes täydellisestä tuntemattomuudesta ja raivasi tiensä jonkinlaiseksi näkyväksi skenehahmoksi, mutta miten se tapahtui? Hän kirjoitti joukon kirjoituksia, järjesti muutaman tapahtuman ja tuli erotetuksi Perussuomalaisista Nuorista, mutta siinä tietääkseni kaikki. Sen jälkeen hän on perustanut puolueen, joka on lähinnä tahaton vitsi. Jos tällaisella ansioluettelolla saa gurun arvonimen, skenessä taitaa olla aika monta gurua.

[Tragedian synty]

^Eivät kai sinimustien kohdeyleisö ole ns. tavalliset nuivat, jotka ovat varsin tyytyväisiä poliittiseen kotiinsa persuissa, vaan ns. radikalisoituneet nuivat, joille persut on liian haalea ja epätyydyttävä ratkaisu.

Monille radikaliaoituneille nuiville juutalaiskysymys on varsin olennainen, ja Israelin harjoittama politiikka on yksi osa kyseistä aihekokonaisuutta.

Sinimustat ovat joskus puhuneet noin viiden prosentin kannatuksesta, jota he tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa tavoittelevat. Se on noin satatuhatta äänioikeutettua suomalaista. Kannatuskorttien kertymisestä päätellen ns. radikalisoituneita nuivia on korkeintaan tuhansia, mahdollisesti vain satoja, eikä heistäkään välttämättä edes enemmistö pidä palestiinalaisista enemmän kuin juutalaisista. Joten sinimustien kohdeyleisö on paljon suurempi kuin vaikutat kuvittelevan.

Osaako kukaan sinimusta tai heidän tukijansa selittää, mitä hyötyä aatteelliselle asialle on siitä, että sinimustat ovat ehdottomia kaikissa näkemyksissään, jos se johtaa surkeaan äänisaaliiseen? Enkä muuten hyväksy mitään politiikan ulkopuolista selitystä (vaikkapa Overtonin ikkunan hivuttamista oikeaan suuntaan), koska Sinimusta Liike on poliittinen puolue ja se siksi pyrkii poliittisiin ratkaisuihin, ei politiikan ulkopuolisiin.

Toki on mahdollista sanoa, että sinimustat pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Eli Israelia kritisoidessaan he eivät tavoittele Israel-kriittisten ihmisten kannatusta, vaan kannastaan epävarmojen taivuttelua Israel-kriittisten näkemysten tukijoiksi. Siinä on kuitenkin ongelma, jonka pyrin seuraavaksi vääntämään rautalangasta.

Sinimustat syyttävät ADL:ää tekopyhyydestä, koska se hyväksyy Israelilta saman, mitä se ei hyväksy Euroopan mailta ja Yhdysvalloilta. Sinimustat syyttävät Israelia kansainvälisen lain rikkomisesta siirtokuntakysymyksessä. Mutta mitä Sinimusta Liike itse samaan aikaan vaatii?

Sinimustat kertovat, että he eivät ole universalisteja, vaan perustavat politiikkansa yksin valkoiseen suomalaiseen kansakuntaan. Tämä tarkoittaa, että roskikseen vain kaikki sellaiset periaatteet, jotka rajoittavat Suomen kansan edun edistämistä. Toiminta perustuu ad hoc -tyyppiseen machiavelliläiseen laskelmointiin, jossa ei piitata moraalista tai johdonmukaisuudesta. Siihen liittyen ulkopoliittisessa ohjelmassaan sinimustat kertovat haluavansa Suomen irtautuvan kaikista kansainvälisistä sopimuksista, jotka ovat ristiriidassa kansallisen edun kanssa.

Tämä on juuri sitä, mistä sinimustat syyttävät ADL:ää ja Israelia: tekopyhyyttä ja kansainvälisistä säännöistä piittaamattomuutta. Ja tekopyhyys on asia, joka ei kannastaan epävarmojen ihmisten mielestä ole järin houkutteleva. Lyhyesti sanoen: sinimustien Israel-kriittisillä argumenteilla ei ole uskottavuutta.

Minäkin olen joskus tällä foorumilla esittänyt Israel-kriittisiä näkemyksiä, koska olin siinä käsityksessä, että sionistit valloittivat palestiinalaisten maan. Koska minä olen näkemyksissäni johdonmukainen, koin etten voi samanaikaisesti vastustaa maahanmuuttajien Suomen-valloitusta ja hyväksyä sionistien Palestiinan-valloituksen. Sen jälkeen tulin lukeneeksi Israelin historiasta ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Palestiina oli erittäin harvaan asuttua aluetta silloin, kun sionistit perustivat ensimmäiset siirtokuntansa sinne, ja asukkaista noin viidennes oli juutalaisia (lopuistakin monet saattoivat olla etnisesti, mutta uskonnollisesti islamilaistuneita). Sionistit eivät valloittaneet aluetta, vaan ostivat maata sen aiemmilta omistajilta kaikkien lakien mukaan. Alueelle alkoi suuntautua suurta arabien muuttoliikettä vasta, kun Euroopasta muuttaneet juutalaiset olivat luoneet kukoistavan talouden. Vasta seuraavassa sukupolvessa tämä arabiväestö alkoi luoda palestiinalaista identiteettiä, joka perustuu hyvin suurelta osin uhriutumiseen.

Vaikka Israelin sopimuksia rikkova toiminta on tuomittavaa, siinä ei itse asiassa ole kysymys ulkopuolisen valloittajan ja alakynnessä olevan kantaväestön konfliktista. Valtava enemmistö sekä Israelin juutalaisten että palestiinalaisten esi-isistä saapui alueelle vasta 1880-luvun jälkeen. Vaikea olisi sanoa, että kummallakaan olisi etuoikeutta kutsua itseään alkuperäiskansaksi.

Huellebeqin kohuromaani Submission kertoo juuri tästä ilmiöstä, tai tarkemmin siitä, miten islamisaatio aikaansaa Ranskassa sen kurinpalautuksen, josta nationalistit vain uneksivat.

Silkkaa fantasiaa. Islam korreloi hyvin voimakkaasti anarkismin kanssa, etenkin länsimaissa. Mitään kurinpalautusta se ei tuo mihinkään.

Talebanin symppaamiseen voi olla muita motiiveja kuin antisemitismi.

Sinulle kaikki, mitä sinimustat tekevät, on oikein. Jos sinimustat olisivat sanoneet, että Taleban loukkaa afganistanilaisten oikeutta päättää itse omasta kohtalostaan ja että sen vuoksi Talebanille ei tule koskaan antaa milliäkään periksi, olisit silloinkin taputtanut ja hurrannut. Silloin sinimustien asenne olisi ollut entisajan ylväiden ristiritarien perinteiden jatkamista tai jotain. Ei taida olla edes teoriassa mahdollista, että sinimustat tekisivät jotain, jota sinä pitäisit huonona.

[Tavan]

Ei taida olla edes teoriassa mahdollista, että sinimustat tekisivät jotain, jota sinä pitäisit huonona.

Minun makuuni sinimustien talouspolitiikka on liian vasemmistolaista (joskin se saattaa olla poliittiselle kartalle asemoitumisen kannalta viisasta).

Lisäksi ainakin Tuukka Kuru ja muutama muu käsittääkseni sinimustissa vaikuttava henkilö on kritisoinut Jussi Halla-ahoa tavalla joka mielestäni on liiallinen.

Ja paljonhan on kaikenlaista muuta, pienempää erimielisyyttä, kuten esim turkistarhauksen kielto, jota en myöskään kannata.

Niin ja yhtenä isompana painotusvirheenä minusta sinimustat on kristillisyydeltään turhan haalea, hakee vissin jotain laveaa kompromissia pakanuuden ja kristinuskon väliltä. Minusta olisi hyvä jos puolue profiloituisi voimakkaammin kristilliseksi.

[justustr]

Miten SML eroaa VKK:sta?

En tosin tiedä sinimustien Venäjä-suhdetta (siinä voi olla isokin eroavaisuus), mutta onko ideologista eroa?

Juutalaisvastaisuus löytyy molemmista liikkeistä, samoin demokratian ja järjestäytyneen yhteiskunnan vastustaminen. Sinimustat ovat aiemmin markkinoineet itseään äärikansallismielisenä puolueena, mutta kyllähän se argumentti asettuu aika kyseenalaiseen valoon islamin flirttailun myötä.

[kgb]

Vielä kerran. Yleinen Israel-palestiinavääntö sekä ns. juutalaiskysymys saattavat suistaa varomattoman keskustelijan murheen alhoon.

[Tavan]

Osaako kukaan sinimusta tai heidän tukijansa selittää, mitä hyötyä aatteelliselle asialle on siitä, että sinimustat ovat ehdottomia kaikissa näkemyksissään, jos se johtaa surkeaan äänisaaliiseen? Enkä muuten hyväksy mitään politiikan ulkopuolista selitystä (vaikkapa Overtonin ikkunan hivuttamista oikeaan suuntaan), koska Sinimusta Liike on poliittinen puolue ja se siksi pyrkii poliittisiin ratkaisuihin, ei politiikan ulkopuolisiin.

Olen skeptinen sen suhteen, voidaanko demokratian keinoin saavuttaa mitään. Syystä tai toisesta sinimustat nyt kuitenkin haluavat yrittää, mistä sitkeydestä on pakko heitä kyllä vähän kunnioittaa. Heillä on vahvempi usko demokratian mahdollisuuksiin kuin minulla. Demokratiaan vahvemmin luottavat varmaan paremmin ymmärtävät mistä tuo usko saattaa kummuta.

Mutta mielestäni jo pelkästään kiellettyjen aiheiden raflaava esiin nostaminen ei vain somessa ja "siviilissä", vaan myös politiikan kentällä on arvokasta sinänsä. Esimerkiksi verenperinnön kytkeminen kiinteästi kansallisaatteeseen on mielestäni pitemmän päälle välttämätön ehto sille, että mistään voi tulla mitään. Tässä suhteessa sinimustat on politiikan saralla ainoa aktiivinen toimija.

Lisäksi sinimustien ympärille voi muodostua (ja osittain on jo muodostunutkin) kaikenlaista nationalisteja yhteen kokoavaa ja yhteishenkeä kohottavaa toimintaa, jolla on kohottava vaikutus homman nousuun yleisesti. Leirejä, seminaareja, mielenilmauksia, verkostoitumista...

Lyhyesti sanoen: sinimustien Israel-kriittisillä argumenteilla ei ole uskottavuutta.

Epäjohdonmukaisuudesta voi huomauttaa vihkiytymättä itse täyteen johdonmukaisuuteen. Opportunistikin voi todeta toisen ihmisen epäjohdonmukaisuudet ja olla oikeassa niin tehdessään.

Lisäksi itse argumentit eivät tokikaan tyhjene voimasta tai muutu epäkelvoiksi, vaikka niiden lausujaa kuulijan mielestä vaivaisi uskottavuuden puute.

Jos olet niin vakuuttunut siitä, että Kuru todella neutraloi kansallissosialismia, kerrohan, kuinka paljon hänen on sitä vielä tehtävä? Kuinka monta twiittiä, kuinka monta puolueen kannanottoa ja ties mitä muuta hänen on vielä tuotettava, että suomalaiset suhtautuisivat kansallissosialismiin neutraalisti? Jos tämä kyntötyö mielestäsi on hyödyllistä, silloinhan jotain tuloksia on havaittavissa. Jos et pysty sellaisia osoittamaan, pidän sitä sen myöntämisenä, että kirjoitit puuta heinää.

Kysymyksesi vaikuttaa aikas kohtuuttomalta. Luulenpa, ettei kukaan tiedä montako kannanottoa ja lausahdusta se vaatii, että yleinen suhtautuminen kansallissosialismiin neutralisoituu. Epäilemättä tosi monta, ja tosi pitkän aikaa. Kaikki avoimesti esitetty rento ja häpeilemätön suhtautuminen aihepiiriin on kuitenkin tervetullutta ja edistää asiaa.

Toki silkka ajan kuluminen on tässä se paras liittolainen ja kulmakerroin. Nyt jo huomaa skenen radikalisoituneen (jotkut pahantahtoiset sanovat "hörhöytyneen") varsin paljon ihan vaikkapa viimeisen viiden - kymmenen vuoden aikana. On perusteltua olettaa, että seuraavat kymmenen vuoden aikana meno tästä vain kiihtyy. Toivottavasti sinimustat ovat sitä menoa vielä jouduttamassa ja korjaamassa muutoksen hedelmiä.

Ja voihan olla, että jossain vaiheessa sinimustienkin politiikka alkaa tuntua varsin kesyltä, kun jonain päivänä heitä vielä aimo askeleen jyrkemmät ultrat tekevät nousuaan.

[Lalli IsoTalo]

Luulenpa, ettei kukaan tiedä montako kannanottoa ja lausahdusta se vaatii, että yleinen suhtautuminen kansallissosialismiin neutralisoituu. Epäilemättä tosi monta, ja tosi pitkän aikaa. Kaikki avoimesti esitetty rento ja häpeilemätön suhtautuminen aihepiiriin on kuitenkin tervetullutta ja edistää asiaa.

Sosialismi on sosialismia, vaikka sen kansallismielisyydessä paistaisi.

[Tavan]

Sosialismi on sosialismia, vaikka sen kansallismielisyydessä paistaisi.

Ainakin liberaalit osasivat tehdä erittäin selkeän eron kansallissosialismin ja neuvostososialismin välille: Neuvostoliitto oli hyvä liittolainen ja Kolmas valtakunta suurin mahdollinen saatana. Uncle Joe oli sympaattinen kaveri ja Hitler ilmestyskirjan peto.

[Lalli IsoTalo]

Sosialismi on sosialismia, vaikka sen kansallismielisyydessä paistaisi.

Ainakin liberaalit osasivat tehdä erittäin selkeän eron kansallissosialismin ja neuvostososialismin välille: Neuvostoliitto oli hyvä liittolainen ja Kolmas valtakunta suurin mahdollinen saatana. Uncle Joe oli sympaattinen kaveri ja Hitler ilmestyskirjan peto.

Jatketaan jossain muualla. 

[viisitoista]

Olen kysynyt tätä ennenkin, mutta en ole koskaan saanut vastausta: mitä sellaista Tuukka Kuru oikein on tehnyt, joka on saanut isohkon joukon hommalaisia pitämään häntä mielipidejohtajana?

Hän on White Power-ideologian uuden sukupolven edustaja Suomessa. Hän oli aluksi kuin raikas tuulahdus verrattuna Väinö Kuisman ja Olavi Mäenpään kaltaisiin änkyräukkeleihin (ja on kyllä heitä älykkäämpi tyyppi).

Kuru osaa kirjoittaa hyvin, mutta poliittiseen menestymiseen tarvitaan muutakin kuin vain näppärän nettikirjoittelun taito.

Timo Hännikäinen luultavasti viittasi Kuruun tässä kommentissaan:

https://sarastuslehti.com/2019/05/25/etnokiista/

"He hakevat itselleen näkyvyyttä pyrkimällä konfliktiin. Tämä on erityisen huonoa strategiaa, kun kyse on pienestä ryhmäkunnasta, jonka keskuudesta ei ole noussut kansanedustajia, jolla ei ole mitään selkeää poliittista ohjelmaa ja jonka useimmilla jäsenillä on enemmän kokemusta nettikirjoittamisesta kuin puolue- ja järjestötyöstä."

No nythän heillä ainakin on selkeä poliittinen ohjelma - liiankin selkeä!

[Jaska Pankkaaja]

Tuo hitleriläinen kansallissosialismi on jokseenkin synkkä aate, todellinen molli-aate, eikä se koskaan lähtenyt lentoon Suomessa, ja hävinneenä aatteena tuskin lähteekään edes SHTF tilanteessakaan. Ko. Aatteen yläkuolokohta olisi joku pienpuolue Perustuslaillisten Äänruutin tapaan jossa ne kriittiset läpimenoon tarvittavat äänet tulivat helsinkiläismummoilta koiraveroa vastustamalla tai nyt varmaan rokotteita ja microsiruja.

Miksei SML aja italialaista fasismia duurissa!? Casa Poundillahan näytti olleen oikeasti hyvät ohjelmat vaikkei harmikseni se oikein lähtenyt lentoon Italiassakaan. En ymmärrä miksi, minä kyllä kannattaisin. 

Lyhyesti se oli/on? uudelleenteollistamista ja omaisuuden hajauttamista, kansankapitalismia, yrittäjyyttä, antimonopolipolitiikkaa, "great reset" superrikkaille perintöporsaille vaikka ne olisivat tiettyjä tahoja jne hyviä asioita. Sopisi koko Euroopan ohjelmaksi!

[Tragedian synty]

Olen kysynyt tätä ennenkin, mutta en ole koskaan saanut vastausta: mitä sellaista Tuukka Kuru oikein on tehnyt, joka on saanut isohkon joukon hommalaisia pitämään häntä mielipidejohtajana?

Hän on White Power-ideologian uuden sukupolven edustaja Suomessa. Hän oli aluksi kuin raikas tuulahdus verrattuna Väinö Kuisman ja Olavi Mäenpään kaltaisiin änkyräukkeleihin (ja on kyllä heitä älykkäämpi tyyppi).

Kuru osaa kirjoittaa hyvin, mutta poliittiseen menestymiseen tarvitaan muutakin kuin vain näppärän nettikirjoittelun taito.

Näin se varmaankin on. Kuru on tietyllä suppealla ideologisella apajalla ensimmäinen riittävän rauhallinen henkilö, että hän ei riitelemällä hankkiutunut heti huonoihin väleihin kaikkien muiden kanssa. Sillä tavoin hän samasti asian itseensä ja ikään kuin nousi tavallista massaa ylemmäksi, vaikka mitään todella erityistä hänessä ei ole. Lähes kuka tahansa muu olisi voinut ottaa saman paikan ensin, jolloin Kuru ei olisi ikinä päässyt nousemaan nykyisen kaltaiseen asemaan.

Minun ensimmäinen kosketukseni Kuruun oli Sarastus-lehteä lukiessani, mutta ainakaan aluksi hän ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta kirjoittajana. Hänen tekstinsä ovat kyllä kirjoitusteknisesti korkeatasoisia, mutta tyylillisesti ja sisällöllisesti aika kuivakkaa raportointia ja referointia, ei henkisesti virkistävää analyysiä. Siinä suhteessa hän kuitenkin on selvästi kehittynyt, sillä monet Sinimustan Liikkeen kannanotot ovat Kurun Sarastus-tekstejä parempia.

[Väestönvaihtaja]

@Tavan ja muut sinimustien kannattajat: miten uskotte sinimustien muuttavan Suomen maahanmuuttotilannetta vaikkapa seuraavan 20 vuoden aikana?

Minä en usko sinimustien muuttavan tilannetta ainakaan paremmaksi. Vaikutus jää olemattomaksi tai heikentäväksi.

[-PPT-]

Pikku kommaripuolueilta kukaan ei kysy mitä he oikeasti tekisivät jos pääsisivät valtaan. Se on koska kukaan ei ota heitä vakavissaan.

Sinimustilta tuota kysytään jatkuvasti.

[Tavan]

@Tavan ja muut sinimustien kannattajat: miten uskotte sinimustien muuttavan Suomen maahanmuuttotilannetta vaikkapa seuraavan 20 vuoden aikana?

Minä en usko sinimustien muuttavan tilannetta ainakaan paremmaksi. Vaikutus jää olemattomaksi tai heikentäväksi.

Olen skeptinen sen suhteen, voidaanko maahanmuuttoon ja Suomen suomalaisena pitämiseen oikeasti vaikuttaa demokratian keinoin. Sinimustat uskovat että voidaan, ja ovat valmiita laittamaan itsensä likoon asian puolesta. Se on kunnioitettavaa.

Luulen, että se etu sinimustilla on puolellaan, että suomalaisen oikeiston yhä radikalisoituessa sinimustien agendasta tulee aina vain helpommin lähestyttävä ja sen suosio kasvaa.

En usko, että kenellekään olisi edes juolahtanut mieleen perustaa tällaista sinimustaa puoluetta 10 vuotta sitten, saati että hankkeelle olisi silloin löytynyt tuhansia tukijoita. Kun tästä mennään 10 vuotta eteenpäin ja mädätys jatkuu, voi sinimustat jo tuntua suhteellisen maltilliselta vaihtoehdolta verrattuna johonkin nousevaan uuteen tulokkaaseen.

[Väestönvaihtaja]

@Tavan ja muut sinimustien kannattajat: miten uskotte sinimustien muuttavan Suomen maahanmuuttotilannetta vaikkapa seuraavan 20 vuoden aikana?

Minä en usko sinimustien muuttavan tilannetta ainakaan paremmaksi. Vaikutus jää olemattomaksi tai heikentäväksi.

Olen skeptinen sen suhteen, voidaanko maahanmuuttoon ja Suomen suomalaisena pitämiseen oikeasti vaikuttaa demokratian keinoin. Sinimustat uskovat että voidaan, ja ovat valmiita laittamaan itsensä likoon asian puolesta. Se on kunnioitettavaa.

Luulen, että se etu sinimustilla on puolellaan, että suomalaisen oikeiston yhä radikalisoituessa sinimustien agendasta tulee aina vain helpommin lähestyttävä ja sen suosio kasvaa.

En usko, että kenellekään olisi edes juolahtanut mieleen perustaa tällaista sinimustaa puoluetta 10 vuotta sitten, saati että hankkeelle olisi silloin löytynyt tuhansia tukijoita. Kun tästä mennään 10 vuotta eteenpäin ja mädätys jatkuu, voi sinimustat jo tuntua suhteellisen maltilliselta vaihtoehdolta verrattuna johonkin nousevaan uuteen tulokkaaseen.

Mihin perustat väitteesi oikeiston radikalisoitumisesta? Esimerkiksi persut, jotka ilmeisesti lasket oikeistoon, on deradikalisoitunut potkiessaan etnonationalistit pois puolueesta.

Sinimustat voi olla maltillinen vaihtoehto johonkin muuhun eduskunnan ulkopuoliseen puolueeseen nähden, mutta mikä on käytännön merkitys?

[Tavan]

Mihin perustat väitteesi oikeiston radikalisoitumisesta? Esimerkiksi persut, jotka ilmeisesti lasket oikeistoon, on deradikalisoitunut potkiessaan etnonationalistit pois puolueesta.

Kyllähän persut on paljon radikaalimpi ja suorempi tykittelijä nyt kuin silloin Soinin aikoihin, jolloin ns. "nuivat" olivat vain falangi puolueen sisällä, ja nuivilla oli suukapula tai sellaisen uhka, ja harjailu oli jatkuvaa.

Viimeisen viiden vuoden aikana persujen puheenjohtajistot ovat olleet väärällään vihapuhujia ja viharikoksista tuomittuja ja puheenjohtajana on ollut itse rotutohtori. Ja siitä huolimatta entistä useampi pitää persuja liian laimeana vaihtoehtona ja kaipaa jotain kovempaa.

Sinimustat voi olla maltillinen vaihtoehto johonkin muuhun eduskunnan ulkopuoliseen puolueeseen nähden, mutta mikä on käytännön merkitys?

Silloin kun sinimustat asettuu isossa kontekstissa suhteellisen maltilliseksi puolueeksi, on maltillisuuden merkityssisältö muuttunut. Tällä hetkellä se politiikka joka Unkarissa on maltillista, olisi Suomessa aivan äärimmäistä. Se politiikka, mikä nyt vaikuttaa sinimustien radikalismilta, voikin 10 vuoden päästä olla suhteellisen maltillista. Maltillisuuden sisällöllä on ratkaiseva merkitys sen kannalta, millaisten asioiden taakse voidaan demokratiassa saada muodostettua riittävän laaja konsensus.

[Pallopääkissa]

Suvakoinnin vaara on olemassa. Jobbik on siitä esimerkki. Unkarin ja Serbian rajalla sijaitsevan kunnan kunnajohtja László Toroczkai oli aikaisemmin Jobbikissa, mutta kun Jobbik alkoi suvakoimaan. Siksi entiset jobbikilaiset perustivat Mi Hazánk Mozgalom eli Meidän kotimaan liike-nimisen puolueen. Jobbikin kohtalo kannattaa laittaa mieleen siitä että radikaali nationalistipuolue voi jossain tilanteessa muuttua suvakkipuolueeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jobbik
https://en.wikipedia.org/wiki/Our_Homeland_Movement

Unkarin Fidesz on kansalliskonservatiivinen puolue ja kannattaa perinteisiä unkarilaisia ja krisitllisiä arvoja. Ei se kuullosta mitenkään radikaalilta vaan melko tyypilliseltä kansalliskonservatiiviselta puolueelta. Jobbikista oli hyötyä kun se toimi tulppana sille ettei Fidesz ala löysäämään linjaansa. Arvokonservatiivisena takalukkona toimii allianssikumppani kristilliset.

https://en.wikipedia.org/wiki/Fidesz
https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_Democratic_People%27s_Party_(Hungary)
https://en.wikipedia.org/wiki/Fidesz%E2%80%93KDNP

Fidesz pystyi esittämään itsensä maltillisena kun oli vielä kovemman linjan Jobbik-puolue. Näin Orban pystyi sanomaan ulkomaisille suvakeille että jos ei Fidesz ole vallassa, sitten on Jobbik, joten haluatteko sitten Jobbikin valtaa. Tuossa vaan kävi semmoinen sattumus että Jobbikissa taphtui muutoksia joiden seurauksena se suvakoitui. Jobbik kaveeraa nyt muiden oppositiopuolueiden kanssa Fidesziä vastaan.

[Pallopääkissa]

Tämä taitaisi kuulua johonkin yleisluontoisempaan aatteita, ideologioita ja aatehistorioita käsittelevään ketjuun mutta huomasin semmoisen termin kuin valtiososialismi ja suomalaissosialismi joota Yrjö Ruutu kannatti jossain vaiheessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Ruutu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaissosialistinen_puolue

[Tragedian synty]

ANALYYSI SINIMUSTASTA LIIKKEESTÄ

Olen runsaan vuoden ajan kirjoittanut tähän ketjuun sekalaisia analyysejä Sinimustan Liikkeen politiikasta, aatteesta ja toimijoista. Vuodenvaihteen jälkeen päätin koota kaikki ajatukseni yhteen ja laajentaa niitä niin paljon, että saan kaiken kerralla ulos ja samaan paikkaan. Toiveeni on, että tämän jälkeen minun epämiellyttävä haluni pohtia Sinimustaan Liikkeeseen liittyviä asioita viimein hiipuu ja voin keskittyä johonkin muuhun.

Tekstiä olen kirjoittanut hiljalleen noin kuukauden ajan, sitä mukaa kuin ajatuksia on tullut mieleen. Monia asioita olen sivunnut aiemmissa viesteissäni, ja tekstissä on joitakin kohtia, jotka olen suoraan lainannut niistä. Tästä tuli pökerryttävän pitkä teksti (lähes 13 000 sanaa, jotka vievät 30 A4-liuskaa Word-tiedostossa), enkä tiedä, jaksaako kukaan lukea kaikkea. Pituuden vuoksi jaan tekstin useampaan viestiin.

Huomasin, että joissain kohdissa tekstin tyyli on turhan esseemäinen eikä välttämättä rohkaise keskusteluun. En jaksa muuttaa tyyliä enää tässä vaiheessa, mutta kerron, että olen vastaanottavainen kritiikille analyysiäni kohtaan.

PUHEENJOHTAJA TUUKKA KURU

Sinimustan Liikkeen puheenjohtaja on vuonna 1990 syntynyt Tuukka Kuru, joka on koulutukseltaan Lapin ammattikorkeakoulussa opetuksensa saanut kone- ja tuotantotekniikan insinööri. Hän toimi aiemmin Muutos 2011 -puolueessa, jonka ehdokkaana hän oli Euroopan parlamentin vaaleissa vuonna 2014 ja eduskuntavaaleissa vuonna 2015. Hänen silloisen puolueensa tärkeimmät tavoitteet olivat suora demokratia, maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen ja sananvapaus.

Ylen vaalikoneessa vuonna 2015 Kuru asemoi itsensä poliittis-ideologisesti libertaariksi. Kyse on Suomessa lähes tuntemattomasta aatteesta, jolla on jonkin verran kannatuspohjaa Yhdysvalloissa, vaikka sielläkään se ei suurissa määrin kanavoidu aatteen mukaan nimetylle puolueelle. Aatteen keskeisin idea on heikentää vahvaa valtiota ja antaa vapauttaan ja omistusoikeuttaan käyttävien ihmisten muokata yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan ilman auktoriteetteja sanelemassa heille asioita. Eli aate kumpuaa siitä hengestä, joka Pohjois-Amerikan itärannikon brittisiirtokunnissa vallitsi 1600-luvulla: Euroopan taloudelliseen holhoukseen ja uskonnolliseen kiivailuun kyllästyneet saattoivat mennä uuteen maailmaan etsimään vapaata ja riippumatonta elämää. Suomeen aate on aloittanut erittäin pienimuotoisen rantautumisen Internet-aikakaudella, kun ideat välittyvät ympäri maailman vaivattomasti. Tämän aatehistoriallisen taustan ymmärtäminen on tärkeää myöhemmin tässä tekstissä esittelemäni analyysin kannalta.

Libertarismi on Suomessa hyvin radikaali aate, ja Kurulle siinä oli kysymys kapinasta itse järjestelmää vastaan. Radikaalisuudelleen Kuru on senkin jälkeen ollut uskollinen, mutta muuten hänen poliittinen ajattelunsa on kääntynyt monilta osin täysin ympäri. Vuonna 2015 maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen ei ollut hänelle edes yhtä tärkeä tavoite kuin asevelvollisuudesta luopuminen, eikä etnonationalismista ollut mainintaakaan sellaisissa kohdissa, joissa siitä olisi ollut luontevaa mainita.

Toukokuussa 2020 julkaisemassaan tekstissä Kuru kertoo ideologisen ajattelunsa suuresta muutoksesta. Kun vuonna 2015 tapahtui yli miljoonan turvapaikanhakijan vyöry Euroopan unionin alueelle, Kuru monen muun tavoin havahtui siihen tosiasiaan, että jatkuessaan vyöry luhistaisi eurooppalaiset yhteiskunnat. Kuru kertoo, miten hän kiinnitti huomiota eräiden juutalaisten yksilöiden ja heidän edustamiensa järjestöjen paheksuntaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa vaativia eurooppalaisia kohtaan. Kuru ihmetteli, miksi samat tahot, jotka hyväksyvät Israelin kovakouraiset otteet ympäröivien maiden köyhempiä asukkaita kohtaan, eivät hyväksy, jos Euroopan maat yrittävät tehdä samaa. Kurun tulkinta oli, että kysymys ei ollut moraalisesti oikeasta ja väärästä, vaan jonkinlaisesta kyynisestä hyödyn nollasummapelistä, jossa muille toivotaan pahaa, jotta itsellä menisi paremmin. Kuru tuli siihen tulokseen, että kyynisessä pelissä juutalaiset ja Euroopan kansat ovat vastakkaisilla puolilla ja että kehitysmaista tulevat turvapaikanhakijat ovat jonkinlaisessa aseen roolissa. Tämän vuoksi Kuru alkoi luopua yksilökeskeisestä maailmankuvastaan ja alkoi korostaa ryhmäintressejä, nimenomaan etnisiä sellaisia. Niin syntyi etnonationalismin nimeen vannova Tuukka Kuru.

Muutos 2011 -puolue oli tiensä päässä pudottuaan puoluerekisteristä, ja Kuru etsi itselleen uuden poliittisen kodin. Perussuomalaisiin hän ei koskaan liittynyt, mutta Perussuomalaisten Nuorten jäsen hänestä tuli, ja ilmeisesti hän sai järjestössä koottua ympärilleen jonkinmoisen samanmielisten joukon. Uudeksi viestintäkanavakseen Kuru valitsi verkkolehti Sarastuksen, johon hän kirjoitti 24 kirjoitusta ajanjaksolla keväästä 2016 kevääseen 2019. Neliosainen kirjoitussarja Sulatusuunin epävarma tulevaisuus (osat 1, 2, 3 ja 4) keskittyy pääasiassa Yhdysvaltain demografisiin asioihin, joita Kuru pitää varoituksena Suomelle. Vaikka Kurun ideologia oli muuttunut merkittävästi lyhyessä ajassa, eräs asia ei ollut: hän oli yhä erittäin kiinnostunut yhdysvaltalaisista ajatuksista. Aivan kuten hän aiemmin oli omaksunut Yhdysvaltain historiallisista vaiheista inspiraatiota ammentavan version vapausaatteesta, samalla tavoin hän omaksui Yhdysvaltain oloissa syntyneen version kansallisuusaatteesta. Kurun nationalismi perustuu enemmän väestön rodulliseen koostumukseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin kuin vaikkapa selviytymiseen Venäjän arvaamattoman imperialismin eturintamassa, mitä voi hyvällä syyllä pitää Suomen kansan keskeisimpänä haasteena keskiajalta lähtien. Erään Sarastus-tekstin Kuru kirjoitti yhdysvaltalaisesta valkoisesta nationalistista, mikä aihevalinta kertoo paljon kirjoittajan mielenkiinnon kohteista. Vastaavaa tekstiä hän ei kirjoittanut vaikkapa jostakusta suomalaisesta kulttuurikonservatiivista, joka meni valtavirtaa vastaan vastustamalla taistolaisten kulttuuritoimintaa 1960–70-luvuilla. Se olisi suomalaisen nationalismin kannalta huomattavasti oleellisempi aihe.

Kuru oli yksi huhtikuussa 2018 pidetyn Awakening-konferenssin pääjärjestäjistä. Konferenssin teema oli "kohti kansallista heräämistä", ja sen puhujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia ajattelijoita. Vahva painotus oli yhdysvaltalaisessa vaihtoehto-oikeistossa, jolta Kuru oli omaksunut uuden ideologisen ajattelunsa. Mielenkiintoisempaa kuin itse konferenssissa esitettyjen puheiden sisältö on Kurun toiminnasta paistava implisiittinen ajatus, että (englanninkielinen) kansallinen herääminen saa alkunsa ja innoituksensa ulkomailta eikä Suomen kansasta.

Pian konferenssin jälkeen Kuru erotettiin Perussuomalaisista Nuorista. Hänen oman ilmoituksensa mukaan syy oli hänen etnonationalistinen ajattelunsa, jolle konferenssi oli antanut näkyvyyttä, ja että erottaminen tapahtui Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon käskystä. Toisen osapuolen selitystä erottamiselle ei ole koskaan julkisuudessa kuultu. Esitän myöhemmin oman olettamukseni erottamisen syystä.

Taas ilman poliittista kotia jäänyt Kuru alkoi rakentaa omaa järjestöään, jossa hän saisi tehdä asioita omalla tavallaan. Perussuomalaisilta hän katsoo puuttuvan "aatteellista kompetenssia", minkä vuoksi poliittisella kentällä on tilaa sellaiselle ryhmälle, jolla sitä on. Sinimusta Liike on ikioman "aatteellisesti kompetentin" poliittisen kodin rakentamisen tulos, ja nyt tiedämme hyvin yksityiskohtaisesti, millaista politiikkaa Kuru haluaa.

[Tragedian synty]

"AATTEELLISESTI KOMPETENTTI" OHJELMA

Tämä osa analyysistä on siinä mielessä hankala, etten vieläkään tiedä aivan tarkalleen, mitä "aatteellinen kompetenssi" on. Tarkoittaako se sitä, että Sinimusta Liike edustaa Kurun mielestä kannatettavaa aatetta? Vai sitä, että ohjelman toteuttaminen johtaa kannatettaviin lopputuloksiin? Tekstiä kirjoittaessani tajusin, että ohjelmaa voi analysoida ainakin kahdella hyvin mielenkiintoisella tavalla. Toinen niistä kuitenkin edellyttää sinimustien aatemaailman tarkkaa analysoimista ensin, joten sen jätän myöhemmäksi. Tässä osassa keskityn vain siihen, millaista käytännön politiikkaa sinimustat haluavat ja millaisia seurauksia tuolla politiikalla on. Myöhemmin käsittelen ohjelmaa laajempien aatteellisten päämäärien kannalta.

Jos siis tarkastellaan sinimustien ohjelmaa vain käytännön politiikan kannalta, täysin irrallaan arvoista ja ideologiasta, kaksi sanaa tulee hyvin vahvasti mieleen: yksioikoisuus ja kapeakatseisuus. Ohjelman takana ei ole mitään holistista ja johdonmukaista näkemystä yhteiskunnasta, mikä on erikoista niin ideologiselta puolueelta kuin sinimustilta. Ohjelma keskittyy vuorollaan kuhunkin politiikanalaan ja heittää lonkalta ideoita ja hartaita toiveita. Yhtään ei piitata siitä, miten ehdotetut ratkaisut vaikuttavat muihin politiikanaloihin, eikä monesti piitata myöskään realiteeteista. Ohjelma olettaa politiikan tapahtuvan jonkinlaisessa ilmatiiviissä tyhjiössä.

Mainitsen lyhyesti esimerkkinä kauppapolitiikan, jota ohjelmassa ei ole mukana ollenkaan. Ilmeisesti sinimustat eivät ole vaivautuneet pohtimaan sitä, koska siitä ei yleisestikään keskustella Suomessa. Syy on, että kauppapolitiikka on ulkoistettu EU:lle. Mutta sinimustathan haluavat Suomen eroavan EU:sta. Silloin kauppapolitiikka palaisi taas kansalliseen valtaan, joten minusta siitä pitäisi jotain linjatakin. Brexitin aiheuttama kaaos Britannialle on kivenkova todiste siitä, että kauppapolitiikka ei ole helppoa eikä yksinkertaista, joten sitä olisi syytä pohtia ennen kuin EU:sta lähdetään. Luultavasti sinimustat eivät yksinkertaisesti tajunneet tätä. EU on heille yksi asia, kauppapolitiikka toinen. Eri politiikanaloilla ei ole heidän mielikuvituksessaan kytköksiä toisiinsa.

Eniten kuitenkin kirjoitan sinimustien talous- ja rahapolitiikasta. En ole sitä mieltä, että talous on ainoa tärkeä yhteiskunnan osa-alue, mutta se on keskeinen tukirakenne, jonka varassa kaikki muu on. Lisäksi se on niin käytännöllinen osa politiikkaa, että se kertoo sinimustista enemmän kuin vaikkapa kulttuuripolitiikka, joka on vaikutuksiltaan niin epämääräistä.

Talouspolitiikka

Poimin seuraavaksi sinimustien ohjelmasta joukon kohtia, joiden varaan seuraava talouspoliittinen analyysini perustuu. Lainaukset ovat puolueen tarkoituksesta sekä työllisyys-, talous-, raha-, maaseutu- ja ympäristöpoliittisista ohjelmista.

Haluamme elinvoimaisen [...] yhteiskunnan, joka on [...] korkeateknologinen

[...]

Puolueemme visiona on, että lähitulevaisuudessa voimme tehdä lyhyempää työpäivää samalla palkkatasolla käyttäen työajan nykyistä tehokkaammin.

[...]

Puolueemme talouspolitiikan päämääränä on [...] hyvinvoiva Suomi, jossa globaalin markkinatalouden aiheuttamia epävarmuuksia pyritään aktiivisesti ehkäisemään poliittisin ratkaisuin, sekä tarjoamaan suomalaisille perheille ja jälkikasvuille vakaa ja ennalta-arvattava taloudellinen ympäristö, jota eivät uhkaa joukkoirtisanomiset, ulkoistamiset, maailmantalouden mullistukset saati jatkuva kilpailu tuottavuuden lisäämiseksi

[...]

Sinimusta Liike edustaa talouspoliittisessa ajattelussaan kolmatta tietä, jossa se pyrkii yhdistämään suunnitelmatalouden ja markkinatalouden parhaimpia puolia toisiinsa. Puolueemme näkökulmasta talouspolitiikka on alisteinen [...] valtion poliittiselle ohjaukselle.

[...]

Puolueemme talouspolitiikan olennainen osa on tuotannon hajauttaminen, jolla edesautetaan sitä päämäärää, jolla koko Suomi saadaan pidettyä asutettuna. Puolueemme kannattaa julkisesti omistettuja tuotantolaitoksia erityisesti teollisuuden ja energiantuotannon osalta, sekä sijoittamaan kyseisiä laitoksia eri puolelle Suomea. Puolueemme kannattaa omavaraisuutta energiantuotannossa sekä ruuantuotannossa

[...]

Puolueemme mielestä Suomella tulisi olla oma valuutta, Suomen markka [...] Harjoitetun rahapolitiikan ohjenuorana tulisi olla taloudellisen omavaraisuuden edistäminen, jota edesautetaan hallitulla inflaatiolla, joka nostaa kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä ulkomaisten tuotteiden kustannuksella.

[...]

Sinimustan Liikkeen maatalouspolitiikka pohjautuu tuottajien hyvinvointiin, valtion omavaraisuuteen ja maalaisjärkeen. Puolueemme pitää ehdottoman tärkeänä, että kotimaisten viljelijöiden tulotasoa saadaan nostettua lähemmäksi suomalaisten mediaanituloa

[...]

nykyinen tukijärjestelmä kannustaa suurtiloihin, mutta me haluamme nähdä perinteisiä pieniä tiloja myös tulevaisuudessa.

[...]

Luonnon riistoa ja saastuttamista tulee rajoittaa tiukasti.

(Miten talouspolitiikka voisi olla olematta alisteinen valtion poliittiselle ohjaukselle?)

Näistä yhteiskunnallisesti merkittävin ja siksi tärkein on neljänneksi viimeinen, rahapolitiikan perusperiaate. Omavaraisuuden toteuttaminen rahapolitiikalla merkitsee suurta devalvaatiota, josta sinimustat jostain syystä käyttävät kiertoilmaisua "hallittu inflaatio". Omavaraisuus määritellään tarkemmin vain energian- ja ruoantuotannon suhteen, mutta eihän devalvaatio niihin vaikuta oleellisesti, koska kyseiset alat kilpailevat jo nykyään ulkomaisen tuotannon kanssa vain niiltä osin kuin kotimainen tuotanto ei riitä vastaamaan kysyntään. Siksi oletan sinimustien toivovan yleisemminkin, että Suomessa tuotetaan kaikkia tärkeimpiä elämän edellytyksiä: myös vaatteita, lääkkeitä, työkaluja ja -koneita, rakennustarvikkeita, polttoaineita ja niin edespäin. Sen sijaan muun muassa viihde-elektroniikka on oletettavasti toissijaista. Mutta tässä piilee koko ohjelman kompastuskivi: iso osa omavaraisuuden vaatimasta tuotannosta on verrattain matalan jalostusasteen teollisuutta, joka ei ole taloudellisesti kovin tuottoisaa, toisin kuin vaikkapa se viihde-elektroniikkateollisuus.

Yksityisiä investointeja matalan jalostusasteen teollisuuteen, joka katosi Suomesta heikon kannattavuuden vuoksi lähes kokonaan vuosikymmeniä sitten, ei tehdä, ellei devalvaatio ole valtavan suuri ja investoijat usko asiaintilan olevan pysyvä. Siksi sinimustassa Suomessa teollisuuden olisi pakko olla pääasiassa julkisomisteista. Tällä hetkellä suomalaiset ostavat paljon esimerkiksi vaatteita, jotka on valmistettu Bangladeshissa, joka on rutiköyhä maa. Jotta Suomeen syntyisi tekstiiliteollisuutta, joka kykenee kilpailemaan bangladeshilaisten hikipajojen kanssa, devalvaation olisi oltava niin suuri, että suomalaisten tekstiiliteollisuustyöläisten palkkataso asettuisi samalle tasolle bangladeshilaisten kilpailijoidensa kanssa. Kukaan ei suostuisi työskentelemään sellaisilla palkoilla, jos tarjolla olisi paremmin palkattuja töitä. Siksi muillakaan toimialoilla ei voitaisi maksaa oleellisesti korkeampia palkkoja.

Tuon kokoluokan devalvaatio tosiaan ajaisi ulkomaiset tuotteet Suomen markkinoilta ja tekisi korvaavasta kotimaisesta tuotannosta kannattavaa, mutta se olisi myös kuolemantuomio nykyiselle korkean jalostusasteen teollisuudelle, joka hyvin pitkälti pitää Suomen talouden rattaat pyörimässä. Korkean teknologian jalostusketjut eivät ole koskaan paikallisesti keskittyneitä, vaan yritykset ostavat toisiltaan tuotteita ja palveluita notkeasti maailman puolelta toiselle. Sinimustien haluama massiivinen devalvaatio tekisi muun muassa ulkomaalaisen ohjelmiston hankkimisesta valtavan kallista, mikä aiheuttaisi taakan suomalaisille korkean teknologian yrityksille. Samoin komponenttien hankkiminen ulkomaisilta alihankkijoilta kävisi niin kalliiksi, että kansantaloutemme nykyisen kivijalan olisi pakko siirtää toimintansa pois Suomesta tai jäädä ulkomaisten kilpailijoidensa jalkoihin ja joutua sitä kautta vararikkoon.

Olisiko sinimustien ratkaisu tähänkin omavaraisuus? Jos täällä kerran ei ole riittävästi ohjelmistotuotantoa eikä korkean teknologian alihankintayrityksiä, devalvaatio kannustaa luomaan sellaisia? Se ei voisi toimia. Korkea teknologia edellyttää työntekijöiltä kovaa tietotaitoa, eivätkä sellaiset työntekijät suostu työskentelemään bangladeshilaisella tai vain vähän korkeammalla palkkatasolla. He muuttaisivat ulkomaille ja eläisivät siellä makeasti. Lisäksi, jos he pystyisivät kilpailemaan vaikkapa yhdysvaltalaisten ohjelmistoyritysten kanssa, he tekisivät niin jo nyt. Koska Suomessa ei ole omaa Microsoftia, sellaista ei synny myöskään devalvaatiolla.

Devalvaatio on luuserien ratkaisu. Sinimustat haluavat suomalaisen teollisuuden menestyvän markkinoilla halvoilla hinnoilla eikä hyvällä laadulla. Mikä kilpailussa tuottavuuden kasvattamiseksi on heidän mielestään niin epätoivottavaa? Sehän johtaa asioiden tekemiseen paremmin ja tehokkaammin ja tarjoaa kuluttajille sellaisia tuotteita, joihin he ovat tyytyväisempiä kuin aiempiin tuotteisiin. Jos laadulla ei voida kilpailla, asiat eivät koskaan kehity paremmiksi. Joku laatuun kuitenkin panostaa, joten devalvaatioon perustuva halpuuden filosofia on väistämättä matkalla kohti umpikujaa. Devalvaatio on ikään kuin käsien nostamista pystyyn ja sen myöntämistä, että Suomi on liian huono pärjätäkseen älyn mittelöissä. Varsin hyvin Suomi on tähänkin asti menestynyt niissä; eikö kansallismielisen liikkeen tulisi olla ylpeä ja haluta lisää? Ja miksi Sinimustat sanovat haluavansa Suomen olevan korkeateknologinen, kun talouspolitiikan suunta kerran on ajastaan jälkeen jäävän teknologian soveltamiseen?

(Tuottavuuden kasvuun liittyen on huomautettava, että sinimustat kertovat lyhyemmän työpäivän tulevan mahdolliseksi käyttämällä työaika tehokkaammin. Se on sama asia kuin tuottavuuden kasvu. Tulkitsen tämän ristiriidan selittyvän siten, että sinimustat haluavat karsia joitakin turhia ja aikaa vieviä asioita, jotka ovat pois oikeasti tuottavasta työstä. Mitä tällaiset turhat asiat ovat, sitä kukaan ei ole koskaan osannut yksityiskohtaisesti selittää, koska niin monella turhalta näyttävällä asialla kuitenkin on jokin tarkoitus. Sen sijaan oletan sinimustien vastustavan sellaisia uusia teknologioita, jotka vähentävät tuotannon työvoimatarvetta, koska silloin työtä vaille jääville joudutaan etsimään uusia töitä. Uudet työt ovat uusissa elinkeinoissa, uudet elinkeinot merkitsevät edistystä ja, kuten tulemme näkemään, se on vastoin sinimustien ideologisia haaveita.)

Suuri devalvaatio aiheuttaisi myös jokaisen suomalaisen arkeen muutoksia, joita sinimustat eivät takuulla miettineet lainkaan. Ruoan tuonti ulkomailta loppuisi lähes täysin, kun hinnat nousisivat taivaisiin. Kuka olisi valmis maksamaan kahvipaketista kuukauden palkkansa? Myös energiankäyttäjille koittaisivat raskaat ajat. Koska Suomi tuo kaiken öljynsä, maakaasunsa, kivihiilensä ja uraaninsa ulkomailta, devalvaatio nostaisi sähkön ja polttoaineiden hinnat ennennäkemättömille tasoille. Ratkaisua ei löydettäisi myöskään aurinko- tai tuulivoimasta, koska niiden tuotannon lisääminen tarkoittaisi ostoja ulkomailta, eikä siihenkään löytyisi rahaa. Vesivoiman kapasiteettia ei voi enää lisätä merkittävästi. Jäljelle jäisi turpeen ja puun polttaminen, mutta se olisi ristiriidassa sinimustien luonnon riistoa vastustavan ympäristöpolitiikan kanssa. Lisäksi puulle löytyy järkevämpiäkin käyttökohteita. Suomen autokanta olisi varmaan korvatta halko- ja turvevetoisilla autoilla.

Suomi tuottaa pääasiassa seuraavia raaka-aineita: puuta, maataloustuotteita, turvetta ja joitakin mineraaleja, mutta ainoastaan puun ja turpeen suhteen tämä maa voi olla omavarainen. Kaikki teollisuus, joka jalostaa muita raaka-aineita, joutuisi hankkimaan niitä ulkomailta devalvaation nostamilla hinnoilla. Palataanpa takaisin tekstiiliteollisuuteen. Jos sellainen perustettaisiin Suomeen uudestaan, se ei voisi käyttää esimerkiksi puuvillaa tai keinokuituja, koska ne pitäisi ostaa ulkomailta, eikä siihen olisi varaa. Suomalaiset saisivat epäilemättä tottua käyttämään yksinomaan villasta ja pellavasta tehtyjä vaatteita, mitä monet epäilemättä pitäisivät pahana kolauksena elintasolleen, koska ne eivät ole järin mukavia.

Kuinka paljon villan ja pellavan tuotantoa pitäisi lisätä, jotta niillä tyydytettäisiin kotimarkkinoille suunnatun tekstiiliteollisuuden tarpeet? Sinimustien ohjelmassa tätäkään asiaa ei ole pohdittu yhtään. Myöskään ei ole sitä, miten suomalaista maataloutta pitäisi monipuolistaa tilanteessa, jossa ulkomaista ruokaa ei voitaisi ostaa devalvaation nostamien hintojen vuoksi. Tällä hetkellä valtaosalla Suomen pelloista viljellään viljaa tai rehua. Kuinka paljon pitäisi lisätä perunan, porkkanan, rypsin, herneiden ja lukemattomien muiden kasvien tuotantoa, jotta suomalaiset voitaisiin ruokkia edes jotenkuten monipuolisella ruokavaliolla? Meijeri- ja panimoteollisuudet olisi luultavasti pakko ajaa kokonaan alas, koska maitokarjan suuhun menevän rehun ja olueksi pantavan viljan vaatimat peltoalat ovat niin suuret, että olisi mahdotonta samanaikaisesti tyydyttää niiden kysyntä, ruokkia suomalaiset kotimaisella ruoalla ja tuottaa vielä lisäksi villaa ja pellavaakin tekstiiliteollisuutta varten. Mutta sitä, mikä on sinimustien näkemys näiden asioiden järjestämiseen, me emme tiedä, koska ohjelmassa sitä ei pohdita sanallakaan.

Yksinomaan kotimaiseen ruokaan turvautuminen myös alistaisi Suomen riskeille, jotka onnistuttiin eliminoimaan jo 1800-luvun lopulla. Esimerkiksi vuodet 2017 ja 2018 olivat katovuosia, toinen liian sateisen ja toinen liian kuivan kesän vuoksi. Mitä tekisi sinimusta hallitus, jos samanlaiset sään oikut osuisivat sen valtakaudelle? Pitäisikö Suomen uusi markka revalvoida, jotta ruokaa saataisiin ostettua siedettävään hintaan ulkomailta? Mutta revalvaatio taas tappaisi matalan jalostusasteen teollisuuden, joka voi toimia vain devalvaatiolla manipuloiduissa oloissa, joten sen jälkeen mistään ei tulisi niitä revalvoituja markkoja, joilla ostaa ulkomaista ruokaa.

Joku ehkä saattaa sanoa, että olen tulkinnut sinimustien toiveen taloudellisesta omavaraisuudesta liian pitkälle. Eihän ohjelmassa eksplisiittisesti sanota, että Suomen uusi markka pitäisi devalvoida niin rajusti, että suomalaisten elintaso romahtaisi. Sen sijaan siellä sanotaan, että Suomen on oltava hyvinvoiva maa ja että rahapolitiikan tulee palvella kollektiivista hyvinvointia. Todistaako se, että päättelyketjuni on aivan pielessä?

Suurin ongelma sinimustien talousohjelmassa on sen mahdottomuus. Ohjelman kirjoittajat eivät selvästikään ole miettineet, millainen Suomen kansantalous on nyt, millaiset ovat tämän aikakauden taloudelliset realiteetit, miten teknologian kehitys vaikuttaa talouteen tulevaisuudessa tai millä tavoin politiikalla on mahdollista vaikuttaa taloudellisiin asioihin. Ei, he ovat ryhtyneet hommaan haaveilumielessä ja kasanneet kansantaloudellisen ihannekuvansa palikoista, jotka eivät todellisuudessa sovi toisiinsa. He haluavat Suomen olevan vauras, joten ihannekuvaan on otettu mukaan vauraus. He haluavat Suomen olevan omavarainen ja muusta maailmasta riippumaton, joten ihannekuvaan on otettu mukaan omavaraisuus ja maailmantalouden mullistuksilta suojautuminen. He haluavat enemmän vapaata aikaa, joten ihannekuvaan on otettu mukaan lyhyempi työpäivä samalla palkkatasolla. He haluavat Suomen olevan maalaisidylli, jossa on pientiloja ja elinvoimaisissa kirkonkylissä olevia pieniä teollisuuslaitoksia, joten ihannekuvaan on otettu mukaan haja-asutus. He haluavat maanviljelijöiden tulotason olevan korkeampi, joten sekin on mukana ihannekuvassa. He eivät pidä tuottavuuden kasvusta, joten se on jätetty ihannekuvasta pois. He eivät miettineet, onko mahdollista saavuttaa kaikki heidän haaveensa samanaikaisesti. Monet sinimustien haaveista ovat täydellisesti ristiriidassa paitsi keskenään, myös heidän ideologisten päämääriensä kanssa, mihin syvennyn myöhemmin tässä tekstissä.

(Kyllä, minunkin aivoni kieltäytyivät pitkään ymmärtämästä, että sinimustat totta tosiaan haluavat maanviljelijöille samanaikaisesti 1) pienemmät peltoalat, 2) lyhyemmän työajan ja 3) paremman tulotason 4) ilman tuottavuuden kasvua. Pitäkäämme hiljainen hetki, jotta saamme kunnolla sisäistettyä tämän ajattelun kukkasen.)

Maatalous, etenkään Suomen kaltaisessa kylmässä maassa, ei ole taloudellisesti tuottoisa sektori. Se kyllä pystyy antamaan elinkeinon parille prosentille suomalaisista, mutta siihen on kaksi ehtoa: 1) maataloutta tuetaan julkisin varoin ja 2) maatilat ovat niin suuria, että koosta saadaan mittakaavaetuja. Mitä sinimustien toive pientiloista käytännössä oikein tarkoittaa? Pitäisikö Suomessa olla vaikkapa satoja tuhansia pienviljelijöitä, joilla on muutaman hehtaarin pellot ja niitä varten olemassa traktori? Traktori on varsin kallis laite, joka pitää maksaa käsittelemänsä pellon tuotolla. Kuinka monta vuotta menee, että muutaman hehtaarin peltojen tuotoilla maksetaan traktorin investointikustannukset? Veikkaisin, että siihen menee paljon enemmän vuosia kuin traktorilla on elinkaarta. Siksi pientila ei voi olla kannattava. Pitäisikö traktorin olla useiden pienviljelijöiden yhteisomistuksessa? Jos kyllä, mitä järkeä olisi kouluttaa vaikkapa kymmenen ihmistä maanviljelijän ammattiin, kun heistä jokainen pääsisi harjoittamaan sitä vain osa-aikaisesti? Järkevämpää olisi pitää yksi maanviljelijä, joka on erikoistunut ammattiinsa, ja antaa yhdeksän muun erikoistua johonkin toiseen elinkeinoon. Mikä on se hyöty, joka saadaan suomalaisten pitämisestä kannattamattomassa elinkeinossa? Ilmeisesti vain se, että sinimustat yksinomaan ideologisesta syystä haluavat suomalaisten elävän nostalgisten Suomi-filmien vireällä maaseudulla.

Mitä aluepoliittisin toimenpitein ympäri maata perustettavat teollisuuslaitokset tuottaisivat ja kenelle? Epäilemättä vaatteita ja muita matalan jalostusasteen tuotteita, vaikka tätä sinimustat eivät avoimesti kerro. Kun Suomen syrjäseuduilla ei tälläkään hetkellä menesty yksityisomistuksessa oleva teollisuus, joka pyrkii vain tekemään voittoa, miten siellä voisi menestyä julkisomistuksessa oleva teollisuus, joka pyrkisi myös tuottamaan työpaikkoja keskusten ulkopuolelle? Markkinaehtoisesti yhtälö on mahdoton. Sellaista teollisuutta pitäisi tukea julkisin varoin, eli käytännössä sinimustat haluavat valtion palkkaavan ihmisiä leikkimään maalaisia, jotta maalaisidylli toteutuisi. Sekö on maaseutuohjelmassa mainittua maalaisjärkeä? Paljon useammat maalaiset ovat selvästi pitäneet maalaisjärkenä sitä, että työn perässä muutetaan kaupunkeihin, muutenhan Suomi ei olisi kaupungistunut niin voimakkaasti muutamassa sukupolvessa.

Maataloudella ja matalan jalostusasteen teollisuudella ei voi tuottaa suurta vaurautta (etenkään nykyistä lyhyemmällä työajalla), joten jos Suomen talous perustuisi niihin, tämä maa ei voisi olla vauras. Suomi on vauras, koska maan talous perustuu korkean jalostusasteen teollisuuteen. Korkean jalostusasteen teollisuus edellyttää vahvaa valuuttakurssia, matalan jalostusasteen taas heikkoa. Näin yksinkertainen asia on mennyt sinimustien ohjelman kirjoittajilta yli hilseen.

Luultavasti sinimustat ovat ohjelmaa kirjoittaessaan katsoneet, miten talous- ja rahapolitiikkaa tehtiin niinä wanhoina hywinä aikoina, joiden romantisoitua ihannekuvaa he kaipaavat. Sen sijaan he eivät pohtineet, toimivatko silloiset menetelmät nykyoloissa. Devalvaatio oli toimiva keino silloin, kun Suomessa oli monenlaista halpatuotantoa, joka ei kyennyt kilpailemaan laadulla ulkomaisia kilpailijoitaan vastaan. Silloin Suomen Pankin oli tehtävä devalvaatio, joka ratkaisi ongelman lykkäämällä sen ulkomaisille kilpailijoille, jolloin suomalaisen tuotannon ei tarvinnut panostaa parempiin tuotteisiin tai tehokkaampaan tuotantoon. Kärsijöitä olivat paitsi ulkomaiset kilpailijat, myös suomalaiset kuluttajat, joiden ostovoima heikkeni. Seuraavassa vaiheessa kärsivät myös suomalaiset yritykset, kun kilpailijoiden kotimaat tekivät vuorostaan devalvaation. Kaikki kärsivät siitä, että devalvaatio poisti markkinatalouteen kuuluvan tarpeen pyrkiä tekemään asiat paremmin kilpailuedun saamiseksi. Oli Suomen kansan onneksi, että devalvaatioista luovuttiin, koska silloin yritykset joutuivat panostamaan tuottavuuteen ja laatuun, minkä vuoksi ns. Nokia-ilmiö nosti Suomen talouden aivan uudelle tasolle. Samalla devalvaatio jäi auttamatta menneiden aikojen keinoksi, koska korkean jalostusasteen teollisuudelle se on haitaksi, kuten sanottu. Korkeassa teknologiassa halpa hinta herättää asiakkaissa ennemminkin epäilyksiä huonosta laadusta kuin houkutusta tehdä ostokset edullisemmin.

Keskusjohtoinen taloussuunnittelu (toisin sanoen vasemmistolainen talouspolitiikka) tuotti varsin hyviä tuloksia toisen maailmansodan jälkeisinä kolmena vuosikymmenenä, mutta se johtui jälleenrakennuksesta ja talouden rakennemuutoksesta. Silloin oli täysin selvää, mihin rahaa oli investoitava: asuntoihin, teollisiin tuotantolaitoksiin, julkisiin rakennuksiin, teihin, rautateihin, sähköverkkoihin, viemäreihin, jätehuoltoon... lyhyesti sanoen, fyysiseen infrastruktuuriin. Sovellettaessa olemassa olevaa teknologiaa ei tarvitse olla luova, vaan ahkeruus, tunnollisuus ja huolellisuus riittävät. Sillä tavoin saatiin helposti hyviä tuloksia. Nykyään asiat ovat peruuttamattomasti toisin. Fyysinen infrastruktuuri on jo olemassa, joten siihen ei voi investoida samoissa määrin. Sen sijaan on panostettava aineettomiin asioihin: tuotekehitykseen, tutkimukseen, markkinointiin. Niissä on mahdotonta tuottaa hyviä tuloksia keskusjohtoisella suunnittelulla. Ne on jätettävä keskenään kilpaileville yksityisille toimijoille, jotka ottavat riskin epäonnistumisesta, mutta toisaalta saavat myös voitot menestyessään. Markkinatalouden suuri voima on siinä, että resurssit kanavoituvat kuin itsestään kannattavimpaan toimintaan, koska sen kehittänyt yritys tuottaa eniten voittoa ja syrjäyttää vähemmän kannattavat kilpailijansa markkinoilta. Kun yksilöt, yritykset ja kansakunnat erikoistuvat siihen, mihin ne parhaimmin pystyvät, sekä aineelliset että aineettomat resurssit käytetään tehokkaimmin. Lyhyesti sanoen, hyvinvointi paranee. Siinä sivussa kansakunnat tulevat taloudellisesti keskinäisriippuvaisiksi. Se on toki sinimustien mielestä huono asia, mutta keskinäisriippuvuus on lopettanut markkinatalousmaiden väliset sodat kokonaan ja sitä kautta eliminoinut pahimman omista riskeistään, minkä vuoksi siitä on suurta hyötyä niille tavallisille ihmisille, joiden oikeuksista ja hyvinvoinnista sinimustat eivät selvästikään piittaa.

Vauraan yhteiskunnan on pakko erikoistua, koska erikoistuneisuus on nykyaikana vauraan yhteiskunnan välttämätön ominaisuus. Erikoistuneisuus syntyy kilpailussa tuottavuuden lisäämiseksi. Sinimustien toive vakaasta ja ennalta arvattavasta taloudellisesta ympäristöstä, "jota eivät uhkaa joukkoirtisanomiset, ulkoistamiset, maailmantalouden mullistukset saati jatkuva kilpailu tuottavuuden lisäämiseksi", on aivan toisesta maailmasta. (Miksi tuossa muuten on sana "saati"? Minusta se tarkoittaa samaa kuin "eikä etenkään". Onko kilpailu tuottavuuden lisäämiseksi siis vielä pahempi asia kuin joukkoirtisanomiset?) Jos ei kilpailla tuottavuuden lisäämiseksi, jäädään ulkomaisten kilpailijoiden jalkoihin, ja siitä seuraisi joukkoirtisanomisia. Maailmantalouden mullistuksilta ei voi suojautua muuten kuin irrottautumalla maailmantaloudesta, mikä luhistaisi Suomen talouden ja sitä kautta yhteiskunnan. Onko vakaa köyhyys, jossa ei ole toivoa vaurastumisesta, todella parempi kuin epävakaa vauraus, jossa on köyhtymisen riski? Tämänhän voisi rinnastaa siihen, että joku tekisi itsemurhan, jotta ei tarvitsisi pelätä kuolemaa.

Ohjelmaa voi konkretisoida vertaamalla sitä erääseen maahan, joka tänä päivänäkin harjoittaa omavaraisuuteen, maailmantalouden mullistuksilta suojautumiseen ja ideologisiin päämääriin tähtäävää talouspolitiikkaa. Tuo maa on Pohjois-Korea. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että sinimustien ohjelman toteuttaminen johtaisi toisenlaisiin lopputuloksiin kuin mihin vastaava politiikka on Pohjois-Koreassa johtanut.

Mitä muuten tarkoittaa, että Sinimusta Liike "pyrkii yhdistämään suunnitelmatalouden ja markkinatalouden parhaimpia puolia toisiinsa"? Toki ohjelmasta puuttuvat viisivuotissuunnitelmat, kansallistamiset ja muut leimallisesti suunnitelmatalouteen liittyvät asiat, mutta missään kohdassa ei näy minkäänlaista arvostusta markkinataloutta kohtaan. Valuuttakurssin tulee olla valtion kontrollissa. Maailmantalous ei saa vaikuttaa Suomeen. Kilpailu tuottavuuden lisäämiseksi on pahasta. Valtion tulee sanella, mitä tuotetaan (muuten omavaraisuus ei voi toteutua) ja missä (muuten maalaisidylli ei voi toteutua). Kovin vähän vaikuttaa olevan markkinoille tilaa. Kenties pyrkimys tosiaan oli talousjärjestelmien parhaiden puolien yhdistäminen, mutta lopputulos näyttää minusta niiden huonoimpien tai ainakin huonoimmin toisiinsa sopivien puolien yhdistelmältä. Suunnitelmataloudesta on otettu valtion kontrolli ja markkinataloudesta ajatus, että ei poliitikkojen tarvitse perehtyä talousasioihin, koska ei niille kuitenkaan mitään mahdeta. Niinpä saatiin suunnitelmatalous, jossa on haaveilemalla suunniteltu päämäärä, mutta ei toimivaa suunnitelmaa siihen pääsemiseksi. Neuvostoliittolaisilla taloussuunnittelijoilla sentään olivat jalat maassa, mutta siltikin järjestelmä romahti mahdottomuuteensa.

Kieltämättä saattaisi olla suurta hupia nähdä Tuukka Kuru ja kumppanit hallitusvallassa. Kuinkahan kauan menisi ennen kuin realiteetit iskisivät heitä kasvoihin niin lujasti, että talousohjelma heitettäisiin suosiolla silppuriin? Vai jatkaisivatko he todellisuuspakoista kapinaansa realiteetteja vastaan aina karuun loppuun asti?

Väestöpolitiikka

Kuten sanottu, talous on vain yhteiskunnan tukirakenne, ja sitä se on etenkin sinimustien kaltaisille ideologisille ihmisille, joilla on korkeampia arvoja kuin raha. Sinimustien aatteen todellinen ydin vaikuttaa olevan väestö- ja kansalaisuuspolitiikoissa, joten tehdään katsaus myös niihin.

Sinimusta Liike kannattaa Suomen kansalaisuuden sitomista syntyperäiseen suomalaisuuteen, eikä sitä tule myöntää vieraille etnisyyksille. [...] Ainoastaan niiden liittojen lapset, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntyperäinen Suomen kansalainen, ovat oikeutettuja hakemaan Suomen kansalaisuutta.

[...]

Turvataksemme kansallisen olemassaolomme Sinimusta Liike tulee ohjelmallaan edistämään suomalaisten syntyvyyttä, estämään vieraiden väestöjen maahanmuuttoa ja kotiuttamaan maassa jo valmiiksi asuvia vierasmaalaisia.

[...]

Perheen keskeinen tehtävä on kasvattaa lapsia yhteiskunnan jäseniksi ja sukunsa jatkajiksi.

[...]

Suomalaisten matala syntyvyys uhkaa kansakuntamme olemassaoloa. Yhteiskunnassa, jonka hyvinvoivien kansalaisten yhteiset perusasiat ovat kunnossa, uskalletaan suunnitella tulevaisuutta ja perustaa perheitä. Vakaa talous vähentää epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan ja tukee kansalaisten perhemyönteisyyttä. Suomalaisia nuoria tulee kannustaa ja rohkaista varhaisempaan lasten hankintaan sekä lapsiluvun kasvattamiseen

[...]

Sinimusta Liike näkee maahanmuuton aiheuttavan turvattomuuden ja taloudellisten rasitteiden lisäksi uhan kansalliselle olemassaolollemme. Puolueemme pyrkii estämään maahanmuuttoa palauttaakseen turvallisen ja taloudellisesti vakaan Suomen, jossa suomalaisen kansan olemassaolo ei ole uhattuna.

[...]

Kannatamme kaikkien vuoden 1990 ja sen jälkeen myönnettyjen kansalaisuuksien ja oleskelulupien uudelleentarkastelua

Sinimustille suomalaisten määrällinen kasvu vaikuttaa olevan itseisarvo, ja siihen päästään kuulemma hyvinvoinnilla ja vakaalla taloudella, mikä on lievästi sanoen hupaisaa ottaen huomioon ne asiat, joista juuri kerroin. Mutta tähänkin aatteellisesti äärimmäisen tärkeään asiaan liittyy se kapeakatseisuus, jota talousohjelmassa kritisoin. Ohjelma odottaa eri politiikanalojen muutosten tapahtuvan täysin irrallaan toisistaan. Väestöohjelmasta nimittäin on unohtunut eräs hyvin oleellinen asia, talouspolitiikan vaikutus.

Poissaolollaan loistaa suomalaisten omaehtoinen maastamuutto. Suomalaisia on tietenkin muuttanut maasta pois ja takaisin läpi historian, mutta useimpina aikakausina sillä ei ole ollut oleellista vaikutusta maan väestörakenteeseen, koska luonnollinen väestönkasvu on ollut voimakasta ja peittänyt isotkin muuttoaallot. 1960-luvulla asiat kuitenkin muuttuivat, kun maastamuutto kiihtyi samanaikaisesti perhekoon pienenemisen kanssa. 2000-luvulla, kun keskimääräinen perhekoko on yhä pienentynyt, suomalaisia on säännönmukaisesti muuttanut ulkomaille enemmän kuin heitä on muuttanut takaisin.

Maastamuuttajat ovat varsin usein korkeasti koulutettuja, siis juuri niitä ihmisiä, joiden työpanosta Suomi tarvitsisi vaurauden ja elinvoimaisen talouden ylläpitämiseen. Heidän joukossaan on myös nuoria, hiljattain työelämään siirtyneitä, joilla perheen perustaminen on vasta edessä. Jos he perustavat perheen ulkomailla, on merkittävä todennäköisyys, etteivät he sieltä enää palaa Suomeen. Ja tämä siis on tilanne aikana, jolloin Suomen valtio kantaa erityistä huolta sinimustien paheksumasta kilpailusta tuottavuuden lisäämiseksi.

Mitä tekisivät etenkin korkeasti koulutetut ja siksi hyvätuloiset ja mielekkäissä ammateissa työskentelevät suomalaiset, jos sinimustat saisivat vallan ja ryhtyisivät toteuttamaan talous- ja rahapoliittisia ohjelmiaan? Voin luvata täydellisellä varmuudella, että he eivät suostuisi siirtymään matalan jalostusasteen teollisuustöihin bangladeshilaisella tai vain vähän korkeammalla palkkatasolla. He äänestäisivät jaloillaan eli muuttaisivat ulkomaille sadoin tuhansin. Korkean jalostusasteen teollisuuden tärkein resurssi on työntekijöiden aivoissa, ei koneissa tai infrastruktuurissa. Niinpä Suomen kansantalous menettäisi koko kivijalkansa ennen kuin sinimusta hallitus saisi ensimmäistäkään päätöstään runnottua läpi. Myös osaava virkamieskunta, jonka en usko olevan kovin innokas toteuttamaan sinimustien ohjelmaa, eroaisi viroistaan ja häipyisi. Entä monikohan lääkäri haluaisi jäädä tähän maahan, kun ulkomailla voisi elää kymmenen kertaa rahakkaammin?

Mutta ei maastapako rajoittuisi vain korkeasti koulutettuihin. Jokainen järkevä suomalainen tajuaisi, mihin valtava maastamuutto johtaisi, joten myös suorittavaan työhön koulutetut lähtisivät niin kauan kuin siihen olisi mahdollisuus. Suomeen ei taitaisi jäädä kuin vanhuksia, syrjäytyneitä ja mielenterveyspotilaita sekä ehkä jotkut maanviljelijät, joiden elinkeino on täysin paikkasidonnaista, jäisivät toteuttamaan sinimustien maalaisidylliä.

Mitä tekisi Suomen pääministeri Tuukka Kuru, kun pelkkä lupaus hänen politiikkansa toteuttamisesta johtaisi Suomen tyhjenemiseen niistä ihmisistä, joiden etua hän väittää pyrkivänsä edistämään? Yrittäisikö hän estää maastapaon? Käskisikö hän rajavartijoita ampumaan maasta pakenevat suomalaiset? Entä jos rajavartijat eivät suostuisi, vaan pakenisivat hekin?

Entä mitä tekisi Venäjä havaitessaan, että luoteinen naapuri on luhistumassa ja että sitä johtaisi hallitus, jonka arvopohja on täydellisesti ristiriidassa muiden Euroopan maiden kanssa? Minä luulen, että Venäjä miehittäisi Suomen välittömästi ja saisi siitä hyvästä vain muodollista paheksuntaa muilta Euroopan mailta. Brysselissä suljettujen ovien takana varmaan poksauteltaisiin samppanjapulloja, kun Suomesta tällä tavoin tulisi kauhea esimerkki maasta, joka luopuu "eurooppalaisista arvoista". Sen jälkeen ei tarvitsisi pelätä sinimustien aateveljien nousua missään muussa maassa.

Tätä saa, kun poliittiset haaveet ovat täydellisesti ristiriidassa realiteettien kanssa. Jotta suomalaisten maastamuutto saataisiin lopetettua, talouspolitiikan tulisi olla täysin päinvastaista kuin mitä sinimustat haluavat. Suomen pitäisi olla nimenomaan houkutteleva paikka korkeasti koulutetulle tietotyöläiselle. Se edellyttää suopeaa suhtautumista yksityiseen talouteen, markkinoihin, kilpailuun ja tuottavuuden kasvuun, siis oikeistolaista talouspolitiikkaa, jossa itsenäisen kansalaisen toiveet ja tarpeet ovat hallitsijan ideologisten haaveiden edellä. Talouspolitiikkakin on väestöpolitiikkaa, ja katastrofaalinen talouspolitiikka on myös turvallisuusriski. Sinimustien politiikka merkitsisi kansallista itsemurhaa.

Muuta

Tuntuu turhalta käydä edes pikaisesti läpi sinimustien ohjelman muita konkreettiseen politiikkaan liittyviä osia, koska olen jo vääntänyt rautalangasta, miten talouspoliittinen linja johtaa suomalaisen Suomen tuhoutumiseen. Vaikka sinimustien ehdotukset muille politiikanaloille olisivat aivan täydellisiä, niillä ei ole mitään merkitystä, koska talouspolitiikka kaivaa maan niiden alta. Juuri tämän takia talous on yhteiskunnan tukirakenne, jonka varassa kaikki muu on.

Mutta nyt minulle alkaa valjeta se, mitä "aatteellinen kompetenssi" oikein on. Se on sana, jota käyttämällä Tuukka Kuru voi kokea olevansa jossain asiassa hyvä. Sen tarkoitus on siirtää huomio pois siitä tosiasiasta, että Kurun muu yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa relevantti kompetenssi on täysin olematon. Jos hän tosiaan osaisi kirjoittaa järkevän puolueohjelman, joka johtaisi Suomen kansan menestykseen eikä välittömään tuhoon, hänen ei tarvitsisi piiloutua aatteellisuutta korostavan retoriikan taakse ja toivoa, että kukaan ei huomaa. Politiikka koostuu asioista eikä arvoista, joten lopulta vain sillä on merkitystä, millaisiin asioihin arvot johtavat. Siksi "aatteellisella kompetenssilla" ei tee mitään ilman muuta kompetenssia.

Kuru kertoi ohjelman julkistamisen jälkeen, että ohjelmaa valmisteli viisihenkinen työryhmä lähes vuoden ajan, minkä jälkeen se annettiin demoryhmän arvioitavaksi. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen oli se ohjelmaluonnos, josta demoryhmän palautteen vuoksi epäilemättä poistettiin jotkut älyttömyydet. Kannattaa pitää mielessä, että sinimustien ohjelma ei ole Kurun täysin omaa tuotosta. Hän on saanut muilta ihmisiltä ideoita, näkökulmia ja oletettavasti kritiikkiäkin. Niinpä Kurun ikiomat poliittiset ajatukset ovat, jos mahdollista, vieläkin huonompia.

"Aatteellisesti kompetentti" ja muilla tavoin kompetentti ovat todennäköisesti toisensa poissulkevia asioita. Tosin minusta on kyseenalaista, onko sinimustien ohjelma edes aatteellisella tavalla kompetentti puolueen oman ihanneyhteiskunnan saavuttamisen kannalta. Joten nyt on aika jättää konkreettisen politiikan analyysit taakse ja keskittyä niihin käsitteisiin, joilla sinimustat määrittelevät aatettaan.