Critical Social Justice / Woke-sekoilu

[Siili]

Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

https://www.dailymail.co.uk/news/article-9879959/Oregon-scraps-requirement-high-school-students-prove-proficiency-math-reading-writing.html

Päätöksen kannattajat perustelevat kantaansa CSJ-jargonilla:

Education non-profit Foundations for a Better Oregon says the law opens the door for more 'equitable' graduation requirements.

'With SB 744, Oregon can ensure high school diplomas are rigorous, relevant, and truly reflect what every student needs to thrive in the 21st century,' the group said in a statement.

'Inclusive and equitable review of graduation and proficiency requirements, when guided by data and grounded in a commitment to every student's success, will promote shared accountability and foster a more just Oregon.'  'With SB 744, Oregon can ensure high school diplomas are rigorous, relevant, and truly reflect what every student needs to thrive in the 21st century,' the group said in a statement.

Eli jatkossa kukaan ei pahoita mieltään puuttuvasta päästötodistuksesta, koska kaikki saavat sen, vaikka eivät osaisi lukea tai laskea.  Toivottavasti päästötodistuksessa on edes arvosanat, joilla paremmin menestyneet voivat osoittaa, että tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla. 

[zupi]

(...) Toivottavasti päästötodistuksessa on edes arvosanat, joilla paremmin menestyneet voivat osoittaa, että tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla.

Tuskin on, koska kyseessä kuitenkin on valkoisen patriarkaatin rakentama sortava järjestelmä.

Oikeastaan piti kirjoitella tästä:

[tweet]1431836144694546439[/tweet]

Kyseessä on twiittiketju, kannattaa käydä lukaisemassa läpi.

All people needed an education by reading family histories that focused on bitterness, hatred, and misery.

Woken menestysresepti.

[zupi]

Jahas, Boghossianilla tuli mitta täyteen. Muistakaa nyt kuitenkin taas, että se totalitaristinen, muiden ihmisten ideologioita halveksiva, varjoissa väijyvä, aina nouseva äärioikeisto on se todellinen uhka länsimaiselle sivistykselle.

[tweet]1435576254074220552[/tweet]

My University Sacrificed Ideas for Ideology. So Today I Quit.
The more I spoke out against the illiberalism that has swallowed Portland State University, the more retaliation I faced.
Peter Boghossian

(...)

I never once believed —  nor do I now —  that the purpose of instruction was to lead my students to a particular conclusion. Rather, I sought to create the conditions for rigorous thought; to help them gain the tools to hunt and furrow for their own conclusions. This is why I became a teacher and why I love teaching.

But brick by brick, the university has made this kind of intellectual exploration impossible. It has transformed a bastion of free inquiry into a Social Justice factory whose only inputs were race, gender, and victimhood and whose only outputs were grievance and division.

Students at Portland State are not being taught to think. Rather, they are being trained to mimic the moral certainty of ideologues. Faculty and administrators have abdicated the university's truth-seeking mission and instead drive intolerance of divergent beliefs and opinions. This has created a culture of offense where students are now afraid to speak openly and honestly.

I noticed signs of the illiberalism that has now fully swallowed the academy quite early during my time at Portland State. I witnessed students refusing to engage with different points of view.  Questions from faculty at diversity trainings that challenged approved narratives were instantly dismissed. Those who asked for evidence to justify new institutional policies were accused of microaggressions. And professors were accused of bigotry for assigning canonical texts written by philosophers who happened to have been European and male. 

At first, I didn't realize how systemic this was and I believed I could question this new culture. So I began asking questions. What is the evidence that trigger warnings and safe spaces contribute to student learning? Why should racial consciousness be the lens through which we view our role as educators? How did we decide that "cultural appropriation" is immoral?

Unlike my colleagues, I asked these questions out loud and in public.

(...)

The more I spoke out about these issues, the more retaliation I faced.

(...)

Not only was there no apology for the false accusations, but the investigator also told me that in the future I was not allowed to render my opinion about "protected classes" or teach in such a way that my opinion about protected classes could be known — a bizarre conclusion to absurd charges. Universities can enforce ideological conformity just through the threat of these investigations.

I eventually became convinced that corrupted bodies of scholarship were responsible for justifying radical departures from the traditional role of liberal arts schools and basic civility on campus. There was an urgent need to demonstrate that morally fashionable papers — no matter how absurd — could be published. I believed then that if I exposed the theoretical flaws of this body of literature, I could help the university community avoid building edifices on such shaky ground.

So, in 2017, I co-published an intentionally garbled peer-reviewed paper that took aim at the new orthodoxy. Its title: "The Conceptual Penis as a Social Construct." (...)

Shortly thereafter, swastikas in the bathroom with my name under them began appearing in two bathrooms near the philosophy department. They also occasionally showed up on my office door, in one instance accompanied by bags of feces. Our university remained silent. When it acted, it was against me, not the perpetrators.

I continued to believe, perhaps naively, that if I exposed the flawed thinking on which Portland State's new values were based, I could shake the university from its madness. In 2018 I co-published a series of absurd or morally repugnant peer-reviewed articles in journals that focused on issues of race and gender. In one of them we argued that there was an epidemic of dog rape at dog parks and proposed that we leash men the way we leash dogs. Our purpose was to show that certain kinds of "scholarship" are based not on finding truth but on advancing social grievances. This worldview is not scientific, and it is not rigorous.

Administrators and faculty were so angered by the papers that they published an anonymous piece in the student paper and Portland State filed formal charges against me. Their accusation? "Research misconduct" based on the absurd premise that the journal editors who accepted our intentionally deranged articles were "human subjects." I was found guilty of not receiving approval to experiment on human subjects.

Meanwhile, ideological intolerance continued to grow at Portland State. In March 2018, a tenured professor disrupted a public discussion I was holding with author Christina Hoff Sommers and evolutionary biologists Bret Weinstein and Heather Heying. In June 2018, someone triggered the fire alarm during my conversation with popular cultural critic Carl Benjamin. In October 2018, an activist pulled out the speaker wires to interrupt a panel with former Google engineer James Damore. The university did nothing to stop or address this behavior. No one was punished or disciplined.

For me, the years that followed were marked by continued harassment. I'd find flyers around campus of me with a Pinocchio nose. I was spit on and threatened by passersby while walking to class. I was informed by students that my colleagues were telling them to avoid my classes. And, of course, I was subjected to more investigation.

(...)

Portland State University has failed in fulfilling this duty. In doing so it has failed not only its students but the public that supports it. While I am grateful for the opportunity to have taught at Portland State for over a decade, it has become clear to me that this institution is no place for people who intend to think freely and explore ideas.

(...)

https://bariweiss.substack.com/p/my-university-sacrificed-ideas-for?

[zupi]

Sattui silmiin eräs transublogi. Blogin pitäjä taitaa kuuluu niihin vähemmistöjen edustajiin, joista valtamedian propagandaa levittävät valehtelevat sontasäkit eivät ikinä kirjoita. Koska se olisi vastoin narratiivia. Ja kuten toisessa ketjussa tuli taas juuri tänään todettua, vihavasurit kaappaavat kaikki vähemmistöryhmien etuja ajavat järjestöt itselleen, ja sitten alkavat ajamaan sitä psykopaattista totalitaristista wokepaskaansa kyseisen vähemmistön nimissä.

[tweet]1432294616024457216[/tweet]

[tweet]1435356659640160256[/tweet]

Pari henkilöä on jälleen kerran epäillyt, etten olisi trans, koska minulla on mielipiteitä, jotka poikkeavat nykyisen transaktivismin linjasta. Tavallaan olen kokenut nämä näkemykset huvittavina, koska samat ihmiset sanovat aina, että henkilön itsemäärittelyä on kunnioitettava.

Olen viime aikoina verkostoutunut muiden transsukupuolisten kanssa. En todellakaan ole maailman ainoa trans, joka on totaalisen kyllästynyt nykyiseen transaktivismiin.

Koen, että nämä äänet ovat todella tärkeitä nykyisessä transkeskustelussa. Ymmärrän, ettei Suomen tilannetta voi suoraan verrata muihin maihin, joissa transaktivismi on radikaalimpaa. Tästäkin huolimatta pystyn samaistumaan moniin näiden ihmisten kokemuksiin. Siihen on erittäin hyvä syy, miksi myös transsukupuoliset ovat käyneet vastustamaan nykyistä transaktivismia. Monet kaltaiseni transsukupuoliset kokevat, ettei meidän nimissä hyväksytä väitteitä, joita transaktivistit levittävät.

(blogissa paljon muiden ihmisten kommentteja)

https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2021/09/transsukupuolisten-aania-joita-ei.html?m=1

Olen saanut taas jäähyn Twitteristä. Tätä menoa päädyn Donald Trumpin seuraan jossain vaiheessa. Tällä kertaa tiedän syyn, miksi sain bannit, kyseessä on tämä twiitti: (...)

Sillä tavalla. Edellisessä kirjoituksessani haastattelin toista transmiestä, joka totesi, että transsukupuolinen ei voi olla muuta kuin vihervasemmistolainen. (...)

Somesta pihalle potkimiseen riittää ihan vaan se, ettei ole 100 % samaa mieltä transaktivistien kanssa. Myös ilmiselvien faktojen kertominen riittää siihen, että saa potkut. Vai voiko joku sanoa, että transnaisten osallistuminen naisten urheiluun parantaisi transsukupuolisten asemaa ja mainetta muualla kuin woke-piireissä?
(...)
Mitä tulee viime päivien Mona Bling vs. Aleksi Valavuori-kohuun, niin Mona Bling aiheuttaa pelkästään haittaa transsukupuolisille. Minä en hyväksy Mona Blingin käytöstä.
(...)
Kun sain ensimmäiset bannit Twitteriin, minua lähinnä nauratti, sillä mietin, voiko tämä olla totta. Tällä kertaa minua oikeasti raivostuttaa. Ei sen takia, että en pääse Twitteriin vaan tällainen törkeä sananvapauden rajoittaminen, varsinkaan kun en ole sanonut oikeasti mitään pahaa. Olen vain transsukupuolinen, joka ei ole transaktivistien kanssa samaa mieltä.

https://tulenhenkiblogi.blogspot.com/2021/08/transsukupuolisen-vaarat-mielipiteet.html

[tweet]1422269799749636096[/tweet]

[tweet]1421581301237362692[/tweet]

[tweet]1398237371188105219[/tweet]

[zupi]

[tweet]1435696884513861632[/tweet]

SCOOP: Google has launched an "antiracism" initiative claiming that America is a "system of white supremacy" and that all Americans are "raised to be racist"—including Ben Shapiro, who is depicted as a layer of the "white supremacy pyramid," culminating in "genocide."

Thread.

I have obtained a trove of whistleblower documents from inside Google that reveal the company's extensive racial-reeducation program, based on the core tenets of critical race theory—including "intersectionality," "white privilege," and "systemic racism."

In a module called "Allyship in Action," Google trained employees to deconstruct their racial and sexual identities, and then rank themselves on a hierarchy of "power [and] privilege," then "manage [their] reactions" through "cry[ing]" and "accessing [their] 'happy place.'"

In a video, guest lecturer Ibram Kendi claimed that all Americans, including children as young as 3 months old, are racist: "To be raised in the United States, is to be raised to be racist, and to be raised to be racist is to be raised to almost be addicted to racist ideas."

Denial of racism is proof that a person is racist. "For me, the heartbeat of racism is denial and the sound of that denial is 'I'm not racist,'" Kendi told Google employees. "It's a critically important step for Americans to no longer be in denial about their own racism."

In another video, guest lecturer Nikole Hannah-Jones claimed that she created the 1619 Project to verify her "lifelong theory" that everything in the modern-day United States can be traced back to slavery: "If you name anything in America, I can relate it back to slavery."

Jones claimed that "the first Africans being sold [in 1619] is more foundational to the American story" than "the Pilgrims landing at Plymouth Rock."

"If you're white in this country," she said, "you are the beneficiary of a 350-year system of white supremacy."

A Google DEI Lead created an internal document called "Anti-racism resources," containing readings and racial-consciousness exercises. One graphic claims that "colorblindness," "Columbus Day," "weaponized whiteness," and "Make America Great Again" are "covert white supremacy."

Another graphic, titled "The White Supremacy Pyramid," advances the idea that conservative commentator Ben Shapiro is a foundation of "white supremacy" and that Donald Trump is moving society on a path toward "mass murder" and "genocide."

https://twitter.com/realchrisrufo/status/1435696884513861632

[tweet]1435739878109581312[/tweet]

[tweet]1435745956557991939[/tweet]

[tweet]1435795289856749570[/tweet]

[tweet]1429834147749629952[/tweet]

[ohkurin_narsi]

Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

Niin, tommoinen juttu oli muistaakseni meilläkin 1. ja 2. luokalla. Kokeista saatiin leimoja, leijona oli se "kymppi". Tämä siis 70-80 luvun taitteessa. Sovellettiin myös joukko-oppia ja muita viisauksia. (huom. joukko-oppi on oikeasti oikeasti vaikeaa yliopistotason matematiikkaa, eikä kuulu peruskouluun ollenkaan.)

Muistakaa että netistä myös löytyy "yliopistoja", jotka antavat vaikka tohtorinarvon "elämänkokemusta" ja sopivaa palkkiota vastaan.

Koulutus on kyllä tulossa jonkinlaiseen kriisiin.

[DuPont]

Oregonin osavaltio on päättänyt, että kolmen vuoden ajan kaikki koulunsa (High School) päättäneet saavat päästötodistuksen, riippumatta opintosuorituksista:

Niin, tommoinen juttu oli muistaakseni meilläkin 1. ja 2. luokalla. Kokeista saatiin leimoja, leijona oli se "kymppi". Tämä siis 70-80 luvun taitteessa. Sovellettiin myös joukko-oppia ja muita viisauksia. (huom. joukko-oppi on oikeasti oikeasti vaikeaa yliopistotason matematiikkaa, eikä kuulu peruskouluun ollenkaan.)

Muistakaa että netistä myös löytyy "yliopistoja", jotka antavat vaikka tohtorinarvon "elämänkokemusta" ja sopivaa palkkiota vastaan.

Koulutus on kyllä tulossa jonkinlaiseen kriisiin.

Voi silti olla rasismia epäillä, että kaikki Bagdadin tai Mogadishun tutkinnot olisivat "ostettuja".
https://www.suomenuutiset.fi/vasemmistoliiton-ex-ministeri-saramo-vertasi-suomeen-pyrkivia-humanitaarisia-maahanmuuttajia-nobel-voittajiin-tavio-tyrmasi-en-usko-etta-tuossa-ryhmassa-on-montaa-nettoveronmaksaj/

[zupi]

Woken uskonnollisesta luonteesta Lindsay on kirjoittanut aiemminkin, tässä taas lyhyt ketju asiaan liittyen.

[tweet]1436883761048788997[/tweet]

I'm not quite sure how to outline this in a Twitter thread, but I'mma try. It's a theological point on the evolution of the Marxian religion from Marxism to neo-Marxism (of which "Woke" is a postmodern-adapted kind).

I think it really shows a way in which it's truly religious.

The general idea of the Marxian religion is that History has a purpose, and History is therefore kind of tied up with a metaphysics that, in its earlier Hegelian expression, was definitely the Deity (the Absolute). Marx just made it all "material," but it's really the same.

At the End of History, there's a Utopia (Communism). It's like the Kingdom (on Earth—hence similarities to Millenarian religion). So, Marxism has a "Heaven," and History marches there by the progression of the dialectic (accelerate the contradictions!).

The dialectical march of History in Marxism is inexorable. Conditions eventually arise that ensure the transition from capitalism to the managed liminal stage of Socialism, which in turn eventually results in Communism at the End of History, i.e., the end of the dialectic.

Incidentally this marks "the Right Side of History" as an article of faith in Marxism (a soteriology, actually) and "real Communism has never been tried" as the basis for a theory of its own evil (a theodicy): all the mayhem and murder and death is just the dialectic progressing.

So, Marxism as a religion has a Heaven, a catechism with duties of conscience, a soteriology, and a theodicy. Very religious. Undeniably. But neo-Marxism takes this to a new level.

Marxism has a Heaven, you see, but neo-Marxism has a Heaven (Communism under the brand names "Liberation" or "Justice") and a Hell ("fascism"). Thus, it has a far stronger religious theory of good and evil, thus far stronger duties of conscience.

Neo-Marxism believes, like Marxism, that capitalism is inherently unstable and sure to collapse in its own contradictions by means of the progress of the dialectic (this is the point of The Dialectic of Enlightenment), but it believes Marx is wrong about the certainty of History.

Neo-Marxism sees two endpoints for capitalism: fascism ("rationality becomes irrational" and domination spirals out of control) or socialism swoops in (but not too Soviet!) and saves the world from descending into that Hell. So neo-Marxists believe they are saving the world.

This is much different. Marxists believe they're doing the necessary work of bringing the Kingdom into being. Neo-Marxists believe they're saving the world from the Precipice of Hell by doing the same. This is far stronger in terms of duties of conscience for the faithful.

This is what Antifa is about, by the way. It believes it is stopping the inexorable descent of the existing society into fascism and doom. They believe they're saving the world.

The "Woke" Identity Marxists are a kind of neo-Marxists who have made identity the central construct for understanding inequalities. They believe this way. They believe they have total duties of conscience to save the world from descending into fascistic identity-based supremacy.

This is religion. Duties of conscience of this kind, especially in connection with beliefs about the ordering of life in the world, are religious under all existing First Amendment jurisprudence, theological arguments aside.

We MUST recognize what we're dealing with.

https://twitter.com/ConceptualJames/status/1436883761048788997

"We must do the work"... "Äärioikeisto" on jatkuvasti nousemassa ja se pitää pysäyttää, ja tämän tavoitteen vuoksi pitää uhrata "hieman" ihmisten vapauksia... (Suoraan valkoiseen ylivaltaan ja sosiaaliseen oikeuteen kytkeytyvä) ilmastonmuutos johtaa Tuomiopäivään, jos länsimaiden ihmiset ei heti "paranna tapojaan"... Jne jne...

[zupi]

Muualla laitetaan edes vähän hanttiin, Suomessa oikeusministeriö avoimesti levittää kriittistä rotuteoriaa. Hienosti menee.

https://oikeusministerio.fi/-/olen-antirasisti-kampanja-haastaa-rakentamaan-rasismista-vapaata-suomea

Olen Antirasisti -kampanja haastaa rakentamaan rasismista vapaata Suomea
Oikeusministeriö 13.9.2021 11.53
Tiedote

Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistävät tänään nuorille aikuisille suunnatun kampanjan, joka rohkaisee ihmisiä toimimaan antirasistisesti omassa arjessaan ja kannustaa pohtimaan rasismin vaikutuksia laajemmin yhteiskunnassa. Kampanja liittyy hallituksen rasismin vastaiseen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmaan, joka on tarkoitus hyväksyä syksyn aikana.

Etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kohtaavat rasismia Suomessa sekä yksittäisinä rasistisina tekoina että arjessa tapahtuvana syrjintänä ja ulossulkemisena. Rasismia esiintyy laaja-alaisesti eri yhteiskunnan osa-alueilla niin koulutuksessa, työelämässä kuin julkisissa tiloissakin. Olen Antirasisti -kampanjalla kannustetaan puuttumaan rasismiin sekä toimimaan aktiivisesti rasismia vastaan.

Tavoitteena on lisätä tietoisuutta antirasismista ja antaa työkaluja rasismiin puuttumiseen. Rasismin tuomitseminen ei yksinään riitä, vaan yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi tarvitaan myös tekoja.

- Rasismi on laaja-alainen yhteiskunnallinen syrjinnän muoto, jota liian moni kokee omassa arjessaan. Rasismin passiivinen tuomitseminen ei riitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Meidän täytyy olla antirasisteja eli tietoisesti toimia rasismia vastaan aktiivisilla teoilla, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo.

- Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden turvaaminen on hallitusohjelman keskeisiä tavoitteita. Haluamme rakentaa suomalaista yhteiskuntaa, jossa jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi ilman syrjintää tai syrjinnän pelkoa, Henriksson jatkaa.

Kampanjassa on mukana joukko organisaatioita, jotka jakavat sosiaalisessa mediassa omia antirasistisia tekojaan. Esimerkkien toivotaan rohkaisevan muitakin tahoja pohtimaan konkreettisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

- Rasismi on vakava yhdenvertaisuusongelma ja se uhkaa monen lapsen ja nuoren arjen turvallisuutta ja mielenterveyttä. Meidän on tehtävä kaikkemme rasismiin puuttumiseksi. Se työ ei saa jäädä ainoastaan vähemmistöihin kuuluvien ihmisten harteille. Se, että kampanjassa on mukana laajasti organisaatioita, lähettää vahvan viestin siitä, että rasismia ei hyväksytä ja sitä vastaan halutaan toimia aktiivisesti laajalla rintamalla. Jokainen meistä voi olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on arvokas ja yhdenvertainen, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman toteaa.

Kampanjan verkkosivut löytyvät osoitteesta yhdenvertaisuus.fi/olenantirasisti.fiLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä. Lisäksi kampanjassa on tuotettu video, jonka voi nähdä Ylen yleishyödyllisessä tietoiskussa tämän viikon ajan. Kampanjamateriaaleja jaetaan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #OlenAntirasisti.

Oikeusministeriön ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lisäksi kampanjan suunnittelussa on ollut mukana asiantuntijoista koostuva raati. Kampanja on osa oikeusministeriön Yhdessä yhdenvertaisuuden puolesta -hanketta, joka saa rahoitusta Euroopan unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus -ohjelmasta. 

Kampanjaan voi osallistua esimerkiksi jakamalla kampanjavideota tai kertomalla oman antirasistisen tekonsa sosiaalisessa mediassa.

https://yhdenvertaisuus.fi/olenantirasisti.fi

Mitä on antirasismi?

Antirasismi on aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan.  Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.

Miten voin toimia antirasistisesti?
Tietoisuus antirasismista

Oman ymmärryksen lisääminen rasismista on antirasismin keskiössä. On tärkeä hahmottaa, miten laajasta ilmiöstä on kyse, jotta pystyy tunnistamaan, tiedostamaan ja muuttamaan asioita. Ensimmäinen askel kohti rasismin purkamista on siis tiedon lisääminen. Ymmärrys rasismin historiallisista ja rakenteellisista ulottuvuuksista, sekä niiden vaikutuksista rasismia kohtaavaan ihmiseen ja laajemmin yhteiskuntaan, on oleellista.

Ymmärrystä ja tietoisuutta lisätään omalla aktiivisella toiminnalla - etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä kuormittamatta.

Oman roolin ymmärtäminen

Antirasismi edellyttää aktiivista oppimista, tilan antamista, toimimista ja kuuntelemista. Jokaisella on tärkeä rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä, vaikka kaikki eivät itse koe rasismia. Tällaisissa tilanteissa voi hyödyntää omaa asemaansa syrjintää kokevien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Pohdinta omasta roolista antirasistisessa prosessissa vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ja siihen saattaa liittyä vaikeitakin tunteita kuten epämukavuutta. Virheitä voi tapahtua, mutta ne kannattaa ottaa mahdollisuutena kehittyä antirasistisena toimijana.

Aktiiviset teot

Antirasismissa pyritään aina vähentämään rasismia. Muutoksen aikaansaamiseksi pitää tehdä aktiivisia antirasistisia tekoja. Tämä tarkoittaa, että puututaan aktiivisesti epäasialliseen käytökseen ja syrjintään, ja edistetään yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.

Rasismin passiivinen vastustaminen ei riitä. Rasismista vapaata Suomea luodaan puuttumalla aktiivisesti rasistisiin tekoihin. Sinä voit päättää, että olet osa tätä muutosta.

Edit.

Social Justice scholars, including DiAngelo, indicate that antiracism is a "practice" that requires a "lifelong commitment to an ongoing process" of fighting systemic racism (see also, praxis). This process expects people to constantly reflect upon the ways in which they, and others, support, or are complicit in, "whiteness," "anti-blackness," "racism," and "white supremacy," as these terms are understood from within the context of critical race Theory and critical whiteness studies. It then expects antiracists to subscribe to social activism which allegedly minimizes its impacts, including—as DiAngelo has put it regarding herself—through the concerted attempt to "be less white" (see also, problematize).

Antiracism carries with it a commitment to accept the systemic definition for racism—i.e., that it exists immanently, always and everywhere, regardless of intent—even if there isn't a single person who is racist in the usual understanding. The system itself can be "racist" even if there are no racists within that system (see also, systemic power). An antiracist has the obligation of searching for instances of racism that confirm the systemic "reality" of racism, internally, with others, and in society and its various forms of representation.

While critical race Theorists and educators like Robin DiAngelo distinguish between "active racism" and "passive racism," they indicate (e.g., in Is Everyone Really Equal?) that it is not possible to be passively antiracist. There is only active antiracism. In fact, to be passively antiracist would be to be passively racist, instead! Thus, the requirement to be an activist, both in the inward, soul-searching sense of the word and in the usual outward sense, is absolute and non-negotiable.

https://newdiscourses.com/tftw-antiracism/

So long as racial disparities exist, anti-racists can reflexively ascribe them to racism and justify any and every measure deemed necessary to eliminate them while anyone who questions this approach can be labeled racist and swiftly thrown out of polite society, and this occurs as we gradually veer towards an increasingly dystopian culture of fear. It doesn't take an ethnic studies major to recognize the danger of this approach. Even Kendi acknowledges that his "secular strivings to be an anti-racist" are inseparable from his "parents religious strivings to be Christian." The difference is that one is an inward journey of the spirit and the other is an outward project meant explicitly to attain power. Anti-racism is a totalizing religion disguised as politics.

https://newdiscourses.com/2020/07/defining-racism-ibram-kendi-weird-definition-antiracism/

[zupi]

Tästä oli jo lyhyitä lainauksia Peräkammarin puolella, mutta kun oli niin hyvä kirjoitus, niin laitetaan tännekin.

https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-oikeaoppinen-uusherannaisyys-on-aikamme-pahin-tauti/#2a71d54e

Jari Ehrnrooth: Vasemmiston oikeaoppinen uusherännäisyys on aikamme pahin tauti
Arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmistolainen liikehdintä tavoittelee kirjoittajan mukaan ylivaltaa.

Yhä useampi meistä kysyy, elämmekö uutta 1970-lukua, ja ihmettelee, mistä ajan onkalosta oikeaoppista arvoyhtenäisyyttä vaativat Edistyksen voimat jälleen nousevat.

Kovin absurdilta vaikuttaa uuden sukupolven jakobiininen kiukku länsimaisen kulttuurin ja kapitalismin ylivoimaisia henkisiä, aineellisia ja ihmisoikeudellisia saavutuksia kohtaan. Miksi heille ei riitä individualistinen arvovapaus, jonka läntinen liberaali demokratia jokaiselle turvaa?

(...)

Feminismin ja stalinismin epäpyhä liitto valkoista miestä vastaan

(...)

En haluaisi uskoa, mutta totta tämä on, jupisin äskettäin, kun Wienin taidehallissa silmilleni avautui kokonainen kerros kommunismia ihailevien tsekkiläisten romanitaiteilijoiden teoksia.

(...)

Kerrosta alempana näyttelytilan valtaavat antikolonialistiset ja feministiset julistukset, joissa valkoista europatriarkaalista miestä vihataan päästä varpaisiin. Vierailijoille jaetaan perheen pienimmille luettava satukirja "Papa with P for Patriarchy – a tale about dads and their superpowers." Ivalliset kuvat tihkuvat halveksuntaa rasitteeksi koettua isää kohtaan. Tekstit ovat hyytävää luettavaa. Valkoinen mies on historian ja perheen loismainen hirviö, jonka rikokset on paljastettava ja tuomittava, ennen kuin lapset ja äidit voivat elää hyvää elämää. "Made with anticolonial, anticapitalist and antipatriarchal love by Daniela Ortiz", kertoo viimeinen sivu.

Puhdasoppisuuden vaatimus ja kielen puhdistus

Näin siis vanha marxismi ja sen uudet variaatiot elävät rinta rinnan. Antikapitalismi ja viha porvaristoa kohtaan täydentyvät uusilla aineksilla, joista vihainen feminismi, yltiöpäinen luontoaktivismi ja biologisten sukupuolikäsitteiden kieltäminen tulevat päivittäin vastaan vähän joka suunnasta. Puhdasoppisuutta vaaditaan, hyveellisyyden merkeillä aidataan alueita ja väärämieliset suljetaan ulkopuolelle. Katsokaapa vain, miten sateenkaarivärejä, lippua, kasseja ja rintanappeja käytetään hyveuskollisuuden tunnuskuvina. Englannin kouluissa oppilaille opetetaan, mitä saa sukupuolesta sanoa, mitä ei. Väärät sanat poistetaan kielestä.

(...)

Tämä uusherännäisen vasemmiston julma totaalidemokraattinen henki on jo tuhonnut viattomia ihmisiä ja uria. Yksikin väärä lausahdus tai ilmaisu riittää. Mutta ehkä kaikkein kammottavin ja historiallisesti merkittävin ilmiö on kääntyminen koko länsimaista sivilisaatiota vastaan.

(...)

Me näemme yhä uusia tapoja katkaista traditio, hylätä korkeakulttuurin saavutukset ja instituutiot, unohtaa hyvä käytös ja herrasmiesetiikka, tuomita tieteen ja taiteen miesnerot, liberaalin demokratian luoneista suurmiehistä nyt puhumattakaan. Eilen orjanomistaja Jefferson, tänään rasistinen Churchill, ensi viikolla kai patriarkaalinen Lincoln. Kunnia riistetty, koska eivät noudattaneet oman aikamme vasemmiston ihanteita.

(...)

Yhtä harhauttavaa olisi tyytyä siihen vaikutelmaan, että elämme nyt 1970-luvun toisintoa. Vaikka samankaltaisuuksia on, tämä vasemmistolaiseen arvoyhtenäisyyteen pyrkivä uusi aalto on jotakin sellaista, mitä koskaan aikaisemmin ei ole nähty.

(...)

Liberaalidemokraattien tehtävä on turvata arvovapaus

Meidän liberaalidemokraattien, joille yksilön vapaus on sekä pyhä arvo että jokapäiväinen realiteetti, on kyettävä torjumaan arvoyhtenäisyyttä ajava uusvasemmisto.

(...)

Vastaavasti koko länsimainen sivistystraditio haastavine vaatimuksineen näyttäytyy sortavana rakenteena, joka on kumottava autuuden saavuttamiseksi. Europatriarkaalinen valkoinen heteromies – jonka tekosia maailmanhistorian toistaiseksi jaloin ja humaanein korkeakulttuurimme enimmäkseen on – tarjoutuu pääviholliseksi, jota kohti ampumalla ei voi osua harhaan.

Tällainen uusherännäisyys meillä nyt on keskuudessamme eikä se hälvene kuin paha uni aamun kirkkaudessa. Omasta puolestani tunnen tarvetta torjua uusvasemmistolaista totalitarismia. Yksilön vapaus ja oikeus omaan elämään, omaan ajatteluun, omiin arvopäämääriin ja omaan kielenkäyttöön on minusta juuri se paras, jonka länsimainen sivilisaatio on meistä jokaiselle kyennyt oikeusvaltion vahvoin säännöksin takaamaan.

(...)

[Lalli IsoTalo]

https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-oikeaoppinen-uusherannaisyys-on-aikamme-pahin-tauti/#2a71d54e

Jari Ehrnrooth: Vasemmiston oikeaoppinen uusherännäisyys on aikamme pahin tauti
Yhtä harhauttavaa olisi tyytyä siihen vaikutelmaan, että elämme nyt 1970-luvun toisintoa. Vaikka samankaltaisuuksia on, tämä vasemmistolaiseen arvoyhtenäisyyteen pyrkivä uusi aalto on jotakin sellaista, mitä koskaan aikaisemmin ei ole nähty.

Eipä ole nähty, ei. Nämä nykykommarit hyppäävät rotuteorioineen ja intersektionaalisine rasismeineen jo selkeästi natsien puolelle.

Sisko ja sen veli on löytäneet toisensa.

Jos tätä asiaa nyt lopputuloksen kannalta katsellaan, niin Aatuhan sai tuhottua saksalaista ja venäläistä valkoista heteromiestä parhaaseen tukkukauppatyyliin, sellaiseen josta Critical Social Justice -kiihkoilijat voivat toistaiseksi vain unelmoida. Eikä rajojenkaan säilyttäminen Aatua kiinnostanut lebensraumia laajentaessa.

Ja toisaalta II maailmansota oli "suuri isänmaallinen sota", joten aika kansallista sosialismia se Neuvostoliiton kommunismikin oli, koska internationalisti Trotski hävisi ja sai hakusta otsaansa.

Sosialismit siis yhdistyvät yhden sateenkarilipun alla. Seuraava maailmanvalloitusyritys on valmis alkamaan. Ja koska kommunismin selkein track record on omien kansalaisten harventaminen, ei ole mitään syytä epäillä etteikö näin kävisi tälläkin kertaa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

[nochWunder]

Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Esim. Jos kovaääninen kapina alkaisi heti, voisimme päästä lähes naarmuitta eroon paskasta noin 10 vuodessa.

Mutta niin ei käy. Muutenhan ratkaisu historian toistumiseen olisi keksitty.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Polarisaatio poistuu kun ihmiset väsyvät ruumiiden lemuun, eikä enää tee mieli hakata väärinajattelijoita.

"Sovittaisko taas asioista puhumalla?"


Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

[zupi]

[tweet]1438582502453481472[/tweet]

BREAKING: A school board in Rockland County, New York, forces the resignation of superintendent Martin Cox, who was pushing for a critical race theory-based curriculum.

According to sources, parents banded together, filed FOIA requests, and pressured the board to oust him.

This isn't "cancel culture," "white backlash," or any other dishonest framing from the media blob.

It's the heart of democracy: average citizens asserting their authority as voters, taxpayers, and parents, demanding that public institutions reflect the values of the public.

https://twitter.com/realchrisrufo/status/1438578374323032070

[stefani]

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

Verenhimosta puhuminen on ehkä liioittelua, mutta itse pitäisin huomionarvoisena, että keinotekoisesti tuotetut inhon ja ällötyksen tunteet ovat tainneet olla viime aikoina tasaisesti lisääntymään päin? Eikö nykyään ole tavallista, että ihmiset pitävät muita ihmisiä tai heidän ajatuksia inhoa ja ällötystä aiheuttavina?

[nochWunder]

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

Verenhimosta puhuminen on ehkä liioittelua, mutta itse pitäisin huomionarvoisena, että keinotekoisesti tuotetut inhon ja ällötyksen tunteet ovat tainneet olla viime aikoina tasaisesti lisääntymään päin? Eikö nykyään ole tavallista, että ihmiset pitävät muita ihmisiä tai heidän ajatuksia inhoa ja ällötystä aiheuttavina?

Se on juuri verenhimoa. Mitä teet kun ällöttävä tautinen rotta lähestyy sinua uhkaavasti, hakkaat sen simittömällä kauhulla kappaleiksi lähimmällä astalolla.

Tästä puhutaan, kun puhutaan toisen maailmansodan ihmistuhonnasta. Hysteerisestä kauhunomaisesta listimisestä. Täynä inhoa ja ällötystä.

Siksi vihattuja tahoja verrataan rottiin ja saastaan. Koska niitä inhotaan vatsanpohjasta saakka.

Kuulostaa liioittelulta ja väritellyltä, mutta juuri niin se toimii, kansanmurhat.

Pelkkä viha talttuu paljon nopeammin kuin inho, vaikka jälki on rumaa silloinkin. Mutta inho pitää pintansa kunnes inhoajan pää paranee.

[zupi]

Sekalaista...

[tweet]1438567188965707798[/tweet]

Gender dysphoria is the only mental condition that doctors are forced to "affirm," meaning that the patient has complete control over their diagnosis. Really think about the implications of that given the current phenomenon of social contagion & how dysphoria is commonly treated.

The word "inclusive" in this tweet basically means, "we accept that some people have made 'identities' out of their mental conditions and we will therefore abandon our role as competent medical professionals in this area."

Imagine mental health care "inclusive" of people who identify as Elvis Presley. They'll treat some of their mental health issues, but refuse to treat or even question their belief that they're Elvis. They will be fully accepted as Elvis. They'll even address them as "The King."

Does this sound like good healthcare to you? Wouldn't it be useful to investigate *why* they identify as Elvis? Wouldn't this provide some potentially useful information about the root cause of their other mental health issues and allow doctors to make informed medical decisions?

https://mobile.twitter.com/SwipeWright/status/1438567188965707798

[tweet]1438305417562578944[/tweet]

[tweet]1438532702156754949[/tweet]

[tweet]1436164145318084609[/tweet]

[tweet]1437435196178112514[/tweet]

[Saturnalia]

Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Verenhimoa on ilmassa, mutta mahdollinen sota tulee olemaan niitä vastaan jotka haluavat kääntyä islamiin. Se on se tulevaisuuden vääntö. Siinä sodassa iso osa vihollisista on suomalaisia, jotka haluavat olla muslimeja. Sinun täytyy tarjota heille jokin vaihtoehto.
Let me tell you, ateismi ei heille tule kelpaamaan. Sinun täytyy tarjota heille jotain konkreettista, parempaa kuin islam.
Länsimaisten naisten tyyli on jo alkanut muuttua. Sen nimi on Taliban Chic. https://www.spiked-online.com/2021/08/18/taliban-chic/

Mitä sulla on tarjota jotain, joka on kauniimpaa kuin taliban chic? Once more i may let you know: ateismi ei toimi catwalkilla.
Tämä on se sota. Sulla täytyy olla jotain ammoa. Joku vitun Dawkins on liian pienikalipeerinen. Mutta itäisen Euroopan kanssa aivan samaa mieltä, kommunismiin tässä ollaan menossa mutta itse veikkaan, ettei suurta sotaa ilmene. Ihmiset alistuvat. Voittajalle.
Kulttuuriselle voittajalle.

[kekkeruusi]

Sieltä sitä paskaa valuu. Mikään ei pysäytä näitä, kun ideologit kerran ovat päättävillä paikoilla.

Sota siitä lopulta tulee. Vittu ei mahda mitään. Mitä aikaisemmin kansa heräisi, sitä enemmän ihmishenkiä säästyisi.

Esim. Jos kovaääninen kapina alkaisi heti, voisimme päästä lähes naarmuitta eroon paskasta noin 10 vuodessa.

Mutta niin ei käy. Muutenhan ratkaisu historian toistumiseen olisi keksitty.

Veikkaan että Euroopassa alkaa veri lentää aika pian ihan kunnolla. Emme näe vuosikymmenen vaihtumista ilman, että jossain tapetaan ihmisiä.

Kyllä sen noista pakkorottajistakin huomaa, että verenhimo on jo suurta.

Polarisaatio poistuu kun ihmiset väsyvät ruumiiden lemuun, eikä enää tee mieli hakata väärinajattelijoita.

"Sovittaisko taas asioista puhumalla?"


Jokainen polarisoiva aihe lataa verenhimoa kansaan. Jokainen pakkotoimilla uhkailu tai tottelemattomuus lataa verenhimoa kansaan. Ja lehdistö rakastaa polarisointia. Se on siellä ja se on ihan oikeasti olemassa. Se on aikapommi, joka pitäisi purkaa hallitusti.

Miten se menikään?
"Vaikeat ajat luovat vahvoja miehiä, vahvat miehet luovat helppoja aikoja, helpot ajat luovat vätyksiä, vätykset luovat vaikeita aikoja."

Kukaan ei halua sotaa, mutta kukaan ei halua totalitaristien valtaa. Vaihtoehdot ovat vähissä siis.

[Radio]

Sosialistit ovat vallassa, get over it. Kommunistit ja jihadistit ovat kuin paita ja perse. Toisella marxismi ja toisella jihadismi. Molemmilla tavoitteena toinen toistaan julmempi diktatuuri.
Suomessa sukupuolten tasa-arvo on ollut länsimaiden kärkiluokkaa. Sodassa ja työssä kumpikin ovat jo pitkään toimineet maata rakentaen. Suurten ikäluokkien viimeisenä mohikaanina kiroan nykymenon. Vallankumouksellinen vasemmisto osaa polkea suomalaisten perusoikeuksia ja vaatia mitä kummallisempia erioikeuksia kaikille abnormi-ihmisille eli friikeille. Nuorisolle syötetään outoja oppeja velastamme värillisille ja kaikille kaapeissa piileskelleille  poikkeaville. Urheilijan sukupuolta voidaan säätää hormooneilla tarpeen mukaan, miksei siis muidenkin? Perinteinen nainen-mieskuvion tilalle haluavat kahjot liukuvan sukupuolen. Ongelmia on tullut yhteiskunnalle kalliista kirurgiasta näiden häiriintyneiden hoidosta, kas kun siinä ei ole katumuspilleriä. Syanidipillerin määrää Dr Mengele tai tohtori Outolempi.
Nyt tarvitaan ryhtiliikettä ja maalaisjärkeä, muuten menee yhteiskunta nurin.
Saarnan lopuksi veisataan sateenkaarivirsi:
https://www.youtube.com/watch?v=dj9_353Nnts&list=PL269CDF04DC00FEA5&index=15

[Siili]

Inside Higher Ed -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koskien jenkkiyliopistojen valmennusta moninaisuuteen (diversity), oikeudenmukaisuuteen (equity) ja sisällyttämiseen (inclusion). 

https://www.insidehighered.com/views/2021/04/29/colleges-should-focus-education-more-training-about-dei-issues-opinion

Jutun pihvinä on kritiikki sille, että sikäläiset yliopistot valmentavat (training) yhä enemmän, kun niiden pitäisi kouluttaa (education).  Artikkelissa painotetaan eroja:

Training makes assumptions; education challenges them.
Training is packaged; education cannot be contained.
Training rewards compliance, education curiosity.
Training is having to say something, education having something to say.
Training tells you what to think; education teaches you how to think.
Training answers questions; education poses them.
Training is generic; education all about context.
Training simplifies the world; education reveals its complexity.
Training promotes conformity, education independence.
Training is performative; education is transformative.

Kirjoittajien mukaan valmennus ei ole sovelias metodi sosiaalisten ongelmien kohtaamiseen:

Training has its uses. It can even save lives. (See CPR above.) But training is woefully inadequate when it comes to confronting social problems such as poverty, discrimination and racism. These are long-standing, knotty and complex issues that defy ready-made solutions. Any serious effort to address them must start with education, a process for which there are no shortcuts.

Juttu on muutenkin mielenkiintoinen, suosittelen lukemaan. En tiedä, miten valmentavaa esimerkiksi suomalaisten yliopistojen humanistinen koulutus on, mutta ainakin suomalaiset journalistit valmentavat mielestäni aivan liikaa. Ikävän moni heistä tietää jo, miten asioiden pitäisi paremmassa maailmassa olla, ja valmentavat rahvasta tukemaan sen syntyä.

[zupi]

^

Jahas, Boghossianilla tuli mitta täyteen. (...)

My University Sacrificed Ideas for Ideology. So Today I Quit.
The more I spoke out against the illiberalism that has swallowed Portland State University, the more retaliation I faced.
Peter Boghossian

(...)

[tweet]1438347568178556928[/tweet]

Heitetään kevennyksenä mukaan tämä, pitää tuntea vähän taustaa ymmärtääkseen tuon.

[tweet]1439033004433698816[/tweet]

[zupi]

Aikas mielenkiintoinen kirjoitus vuodelta 2018. Kirjoittaja Bradley Campbell näyttää olleen Hommalla pariinkin otteeseen esillä. Hän käyttää nimitystä "uhrikulttuuri", mutta käytännössä puhutaan juuri ketjun aiheesta. Lindsayn/Pluckrosen/Boghossanianin tekemisiäkin kirjoituksessa sivutaan.

https://quillette.com/2018/11/14/the-free-speech-crisis-on-campus-is-worse-than-people-think/

The Free Speech Crisis on Campus Is Worse than People Think
Bradley Campbell
14 Nov 2018

(...)

A new moral culture

If you were a time traveler from 10 years ago—maybe even five years ago—you'd probably have trouble following some of that. What's a microaggression? What's woke? And how could a New York Times op-ed lead to that kind of uproar on campus? But if you've been around, and if you've been following the happenings on American college campuses, you're familiar by now with conflicts like this and the new moral terminology guiding the campus activists. In the last few years we've seen professors such as Nicholas Christakis at Yale and Brett Weinstein at Evergreen State College surrounded by angry, cursing students, with Christakis and his wife, Erika Christakis, soon leaving their positions as the masters of one of Yale's residential colleges and Weinstein and his wife, Heather Heying, leaving Evergreen entirely. We've heard about microaggressions, said to be small slights that over time do great harm to disadvantaged groups; trigger warnings, which some students demand before they are exposed to course material that might be disturbing; and safe spaces, where people can go to be free of ideas that challenge leftist identity politics. We've heard claims that speech that offends campus activists is actually violence, and we've seen activists use actual violence to stop it —and to defend this as self-defense—when administrators fail to do so.

These are all signs of a new moral culture. In our book The Rise of Victimhood Culture: Microaggressions, Safe Spaces, and the New Culture Wars, Jason Manning and I discuss how a new culture of victimhood differs from cultures of honor and dignity, and we discuss how the new culture threatens the mission of the university.

In honor cultures men want to appear formidable. A reputation for bravery, for being willing and capable of handling conflicts through violence, is important. (mitäköhän kulttuuria tuo nykyisin koskee...) In a society like the pre-Civil War American South, for example, a gentleman who allowed himself or his family members to be injured or insulted might be thought a coward, someone with no honor, and lose his social standing. To avoid this, men sometimes fought duels. In honor cultures men are sensitive even to minor slights, but they handle such offenses themselves, possibly with violence.

In dignity cultures, though, people have worth regardless of their reputations. Because an insult doesn't take away your worth, your dignity, you can ignore others' insults. For serious injuries you can go to the police or use the courts. In dignity cultures, then, people aren't as sensitive to slights—they're encouraged to have thick skins—and they're not as likely to handle offenses themselves, certainly not violently—they're encouraged to appeal to the proper authorities.

But the new culture of victimhood combines sensitivity to slight with appeal to authority. Those who embrace it see themselves as fighting oppression, and even minor offenses can be worthy of attention and action. Slights, insults, and sometimes even arguments or evidence might further victimize an oppressed group, and authorities must deal with them. You could call this social justice culture since those who embrace it are pursuing a vision of social justice. But we call it victimhood culture because being recognized as a victim of oppression now confers a kind of moral status, in much the same way that being recognized for bravery did in honor cultures.

What victimhood culture is not

(...)

Victimhood culture is a new moral culture, not simply a variant of dignity culture. Its adherents and defenders still use much of the language of dignity, as when writer Regina Rini describes the goal of microaggression reporting as "a culture in which no one is denied full moral recognition." This sounds like dignity culture, except that the implication is that even minor and unintentional slights deny people full moral recognition. The break with dignity culture is more fundamental, though. Dignity culture fights oppression by appealing to what we all have in common. Our status as human beings is what's most important about us. But victimhood culture conceives of people as victims or oppressors, and maintains that where we fall on this dimension is what's most important about us, even in our everyday relationships and interactions. And this means that victimhood culture is ultimately incompatible with the goals of the university. Pursuing truth in an environment of vigorous debate will always involve causing offense—and one of the shibboleths of victimhood culture is that it's okay to offend the oppressors but not the oppressed. Many campus activists, realizing this, have attacked the ideals of free speech and academic freedom. One of these visions will have to prevail—either dignity culture and the notion of the university as a place to pursue truth, or victimhood culture and the notion of the university as a place to pursue social justice.

Like dignity culture, though, victimhood culture is a moral culture. Moral concerns and moral emotions inspire the campus activists. Their behaviors might appear immoral to those who don't share their moral assumptions, but it would be a mistake to think the activists see it that way, or to think they're in some way hypocritical or insincere. Recognizing their moral concerns helps us understand better what Greg Lukianoff and Jonathan Haidt call vindictive protectiveness, whereby activists are simultaneously protective toward some people and vindictive toward others. This is not a contradiction, but rather a consequence of seeing the world through the lens of oppression. Just as in an honor culture people show respect for the honorable and disdain toward the cowardly, in a victimhood culture people have empathy for victims of oppression and wrath toward their oppressors.


Victimhood culture is a moral culture, and the activists who embrace it are moral actors, not part of a "snowflake generation" that can't cope with disagreement. Nor are they engaging in "political theater," as John McWhorter has suggested. "It's one thing to find views repugnant," McWhorter says. "It's another to claim that—to hear them constitute(s) a kind of injury that no reasonable person should be expected to stand up to. That's theatrical because it's not true." It might not be true, but the activists believe it. It's a departure from the values of dignity culture, so it can be hard for those immersed in dignity culture to believe the activists are sincere, but there's no reason to believe they aren't.

That victimhood culture is a moral culture, driven by ideas about right and wrong, also means it's not driven by general concerns about safety. In their otherwise superb new book, The Coddling of the American Mind, Lukianoff and Haidt wrongly describe the new campus culture as part of a "safety culture." But it's not that campus activists are afraid of taking risks; rather, they're outraged by what they see as injustice. An example from the book's first chapter actually highlights the difference. In the 1990s, parents began following medical advice to keep their young children away from peanuts. Peanut allergies were very rare at the time, but they could be deadly. The strange thing was, peanut allergies began to skyrocket after that. We now know this was precisely because children were no longer being exposed to peanuts. It turns out that early exposure to peanuts is good for most children's immune systems.

What Lukianoff and Haidt say, correctly, is that this illustrates the principle of antifragility. As with the immune system, various kinds of adversity often strengthen us. Campus activists, like the parents protecting their children from peanuts, often embrace a myth of fragility. They believe people need protection from microaggressions and conservative speakers, lest they cause them harm.

But the parents in the 1990s weren't fighting oppression, and the campus activists aren't fighting peanut allergies. The 1990s parents were following medical advice that could have been correct. Now that the evidence shows it's not, parenting practices will presumably change.

To be sure, this makes for a good parable about how trying to avoid harm can cause more harm. But when the campus activists talk about harm and safety, they're talking about the harm caused by oppression. Their concerns are moral ones, and because "morality binds and blinds," as Haidt has told us, they won't be easily persuaded by evidence against their beliefs. They've embraced a moral program that binds them to a community of fellow activists, and one that blinds them to alternative ways of viewing things. Abandoning it would require something akin to a loss of faith.

The failure to understand the new moral culture for what it is leads to an unwarranted optimism about the future of the university. This is true of many of those who are mostly sympathetic to the new culture, those who are mostly hostile to it, and those who fall somewhere in–between.

Mielestäni moneen kertaan mainostamani Lindsayn kirjoitus paneutuu juuri tuohon moraali-asiaan:

https://hommaforum.org/index.php/topic,131511.msg3256744.html#msg3256744
https://newdiscourses.com/2020/12/psychopathy-origins-totalitarianism/

Monella on ehkä sellainen käsitys, että wokstereiden kanssa voi käydä järkevää keskustelua, ja että faktoilla ja järkevillä perusteluilla heidät voi saada ymmärtämään heidän näkemyksensä "ongelmallisuus" (heh). Ei voi. Koska näillä ihmisillä on täysin erilainen käsitys maailmasta ja moraalista. Kriittisen sosiaalisen oikeuden / uhrikulttuurin / wokeismin (rakkaalla lapsella on monta nimeä) kehittäjät kyllä tietävät, mistä tuossa on oikeasti kyse (vallasta), mutta kuten kaikissa kulteissa, ne normitoimijat ihan oikeasti uskovat siihen sontaan. Ja he eivät voi missään tilanteessa perääntyä kannoistaan / mistään kultin johtoajatuksista, koska se käytännössä romahduttaisi näiden ihmisten koko maailmankatsomuksen ja itsekäsityksen.

Three kinds of optimists

First are those who support the new culture and its various moral claims. (...)

These high profile defenses of aspects of victimhood culture should give pause to another kind of optimist, the optimistic deniers who, while not supportive of victimhood culture or its manifestations, tend to treat events like the attacks on Abrams, Weinstein, or the Christakises as isolated events. They may support free speech and academic freedom while denying these things are under attack. They may dismiss campus activists as radicals who can be ignored, and the new moral concepts as passing fads.

(...)

The third type of optimist, the optimistic critic, has a much better grasp of what's happening and why. These are people who have been observing campus trends and who understand the threat they pose. They tend to be advocates for the ideals of dignity, and they may even be actively involved in trying to save the university. Here the error is less in their diagnosis of the present than in their prognosis for the future.

Consider James Lindsay, who along with Helen Pluckrose and Peter Boghossian, recently illustrated how entrenched victimhood culture is in some fields by hoaxing a number of journals. They targeted fields like gender studies and ethnic studies, which they believe have become little more than "grievance studies" because of their "goal of problematizing aspects of culture in minute detail in order to attempt diagnoses of power imbalances and oppression rooted in identity." They were successful in getting papers published in a number of journals in these fields, including one on rape culture at a dog park that concluded men should be trained more like dogs.

The study exposed the rot in some fields, but will it help? Lindsay thinks it will, writing on Twitter that he's "virtually certain the wind has changed." He went on: "I see the wall starting to crack. I hear the whispers. People's quiet reactions to our project and the lack of being able to bully it out of existence are huge clues."

Tuosta Lindsay muistaakseni jossain haastattelussa puhuikin, että jälkeenpäin ei voinut uskoa, että mitään ei tapahtunut. Asia vaan tavallaan unohdettiin, ja wokeismi vain jatkoi leviämistään. Tuon jälkeen Lindsay onkin muuttanut toimintaansa, miten sen nyt sanoisi, vähän suorasukaisemmaksi.

Consider also Jonathan Haidt, who has done perhaps more than anyone to highlight the problems on campus. In 2015, he coauthored a journal article with five other psychologists about the problems in the field of social psychology that result from a lack of political diversity. The same year he helped start Heterodox Academy, whose goal was to promote viewpoint diversity on campuses, and with Greg Lukianoff he coauthored the Atlantic article "The Coddling of the American Mind," which argued that the concepts of microaggressions, trigger warnings, and safe spaces were likely causing psychological harm to the very people they were intended to help (jälleen, ne "konseptin" kehittäjät kyllä tiesivät tasan tarkkaan, että konseptista on lähinnä haittaa niille, joiden etuja konseptin pitäisi mukamas ajaa). And Lukianoff and Haidt later expanded the argument into this year's book of the same title, mentioned above.

Haidt wrote at the end of 2017 that he believed "2018 will be the year things begin to turn around and many more university leaders stand up and assert the values of viewpoint diversity."

Jep jep...

The problem with optimism

(...)

What's more, victimhood culture is already spreading beyond the universities, making the case for pessimism even stronger. Corporations and government agencies, even NASA, have begun doing their own microaggression training. (...)

The rise of a new moral culture may be hard to arrest. Articles and books won't do it, but even an organization like Heterodox Academy seems to have been ineffective in its goal of increasing political diversity at universities. And maybe there's no way it could have succeeded. John Wright discusses "the problems that inevitably accompany efforts at elevating heterodox thinking within the academy," including the fact that liberals so greatly outnumber conservatives: "The Left virtually owns the institution and a fair number of professors in the humanities and social sciences view conservatives with open contempt." (...)

Tuossapa aika hyvä pointti. Vihavasurit höpöttelee, että yliopistojen toimintaan ei saa puuttua, ja "tieteen" pitää olla vapaata. Mutta kun se "tiede" ei enää ole vapaata, vaan sekopäisten woksteri-aktivistien totalitaarisessa, jopa väkivaltaisessa hallinnassa. Itse näkisin, että demokraattisesti valituilla koko yhteiskunnan johtajilla on tällaisessa tilanteessa ei vain oikeus, vaan jopa velvollisuus puuttua asiaan. Ennen kuin tilanne repeää täysin...

The problem with despair

Of course, the danger of pessimism is that it leads to despair, which isn't really warranted either. For one thing, none of us have a crystal ball. The critical optimists could be right. Maybe things will turn around. Or maybe our efforts are ultimately doomed, but are helping preserve the academy for a little while longer. For all the problems with universities, they're still doing a lot of good. The natural sciences continue on, not yet wholly captured by the identitarian Left, and as bad as the attacks on scholarship and free speech are in the social sciences and humanities, they aren't all pervasive. (...)

Eiköhän artikkelin kirjoitusajan ja nykyhetken väliset tapahtumat ole todistaneet, että pessimismi on voittaja.

The strength of victimhood culture

As we try, though, we need to recognize what we're up against. Misunderstanding victimhood culture has led critics of its various manifestations to underestimate its strength.

One reason victimhood culture is strong is that those who embrace it are sincere and zealous (näkisin, että "hurmahenkinen" on paras käännös tuolle). If you're shocked by events like those at Sarah Lawrence College, you probably have a moral framework very different from that of the activists. Whether you're hostile to the activists, believing they're loathsome or ridiculous, or sympathetic to them, believing they're well-meaning but misguided, you're failing to grasp this important shift.

Simply condemning them, or worse, calling them names or trying to trigger them, won't help anything. Neither will simply ignoring them until things get out of hand, as at Sarah Lawrence University. If you want to save the academy, you'll need to start by offering an alternative moral vision.

Bradley Campbell is an associate professor of sociology at California State University, Los Angeles. Follow him on Twitter @CampbellSocProf.

Itse en oikein ymmärrä tuota mitä aika moni tuntuu hokevan, että pitäisi "tarjota jokin vaihtoehto". Länsimaat ovat menneet hyvään suuntaan jo todella pitkään, valistuksen suhteen länsimaat ovat jatkuvasti kehittyneet jo monta sataa vuotta. Mutta aina välillä tulee tällaisia helvetin fanaatikko-liikkeitä, kuten natsit, kommarit ja nyt woksterit, jotka taas vähäksi aika paskoo kaiken hyvän kehityksen. Ei wokeismille tarvitse tarjota mitään vaihtoehtoa, se vaan pitäisi todeta säälittävän sekopäiseksi ja tuhoisaksi kulttiuskonnoksi, jonka levittäminen pitää estää täysin, erityisesti lasten ja nuorten koulutuksessa.

[Valli]

Tämä sopinee tänne.

[tweet]1441202362073239553[/tweet]

[Urban Moving Systems]

Tämä sopinee tänne.

This insanity is happening on college campuses

Nämä mustaihoiset naiset ovat aivan oikeassa siinä, että heillä tulisi olla oma valkoihoisista opiskelijoista vapaa tilansa, eli he kannattavat käänteistä integraatiota. Videolla valkoihoinen mies yrittää puolustautua sanomalla, että valkoisuus on kulttuuri. Mustaihoiset naiset ovat tästä eri mieltä, ja kun mustat sanovat haluavansa "abolish whiteness", eli hävittää valkoisuuden, eivät he tarkoita tällä kulttuuria vaan valkoihoisia ihmisiä.
[tweet]1441558267734343681[/tweet]

[Eisernes Kreuz]

Mielenkiintoista seurata, aikovatko länsimaat todella tuhota korkeakoulutusjärjestelmänsä antamalla tuolle pseudotieteelliselle hevonpaskalle kaiken vallan. Jos aikovat, niin on aivan varmaa, että Kiina tulee menemään lännestä ohi kaikilla sektoreilla vielä tämän vuosisadan kuluessa.

Pseudotiede näyttäisi valtaavan yhä enemmän alaa myös luonnontieteiden parissa, ja jos vaikkapa matematiikkaa sisältävä opetus aletaan oikeasti toteuttaa hulluimpien feminististen kriteerien mukaisesti, niin sillä tulee olemaan vakavia yhteiskunnallisia seurauksia.

Ja mitä USA edellä, sitä muut länsimaat perässä. Valitettavasti.

[stefani]

Yritykseni saada selvää Vallin twitter-linkissä olevasta raivoamisesta:

You are offensive. "Police lives matter"?

But this is our space!

You are making this space uncomfortable!

But you are white! Do you understand what a multicultural space is? It means you are not being centered!

This white man thinks he can take up our space, and this is why we need a multicultural space, because they think they can get away with this shit!

... every single part of the campus centers you. This is the only space that you are not centered, and you are still trying to center so... which is pig whitist male bullshit!!!

Mitä varten nuo käyttävät "center" sanaa tuolla tavoin? Mulle tuli tunne, että tuossa on kyse jonkin kultin sisäisestä slangista / jargonista, jota kultin ulkopuolisten on vaikeaa ymmärtää. Vai kuulinko tuossa jotain väärin?

[kekkeruusi]

Toisetkin ihmiset halusivat rotueroteltoja tiloja joskus aiemmin. Ilmeisesti näiden multikultien mielestä siihen pitäisi palata takaisin.

[Radio]

Nyt kyllä alkaa mennä tämä marxismin uudempi teoria todella mystiseksi. Mitä helvettiä tarkoittaa kriittinen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus? Does not compute. Sorry. Blue screen of death.

[ohkurin_narsi]

Sitä että valkoiset vapaaehtoiset menevät eteen ihmispanssariksi kun oikeutetut marssivat.

[zupi]

Saataisiinkohan tuota järkeä vähän tänne Suomeenkin? No ei, kun rakkaan hallituksemme kiihkoilijat ajavat täyttä vauhtia juuri päinvastaiseen suuntaan. Koska "lasten oikeudet" olemme täysin valmiita tuhoamaan lasten elämiä sekopäisen ideologiamme edistämiseksi.

Käännös / lainaukset on siis otettu tuosta genspectin jutusta. Lainausten määrä ylittää aika räikeästi Homman suuntalinjat, mutta kun tuo itsestä tuntuu enemmänkin avoimelta kirjeeltä.

https://genspect.org/france-says-non-to-gender-ideology/
https://www.lexpress.fr/actualite/idees-et-debats/changement-de-sexe-chez-les-enfants-nous-ne-pouvons-plus-nous-taire-face-a-une-grave-derive_2158725.html

Sex change in children: "We can no longer remain silent in the face of a serious societal shift"

(...)

Associated with the Observatory of ideological discourses on children and teenagers, a collective of childcare professionals and researchers (doctors, psychiatrists, psychoanalysts, lawyers, magistrates, teachers of the National Education, philosophers, sociologists, etc.), some fifty professionals are protesting against the idea of "self-determination" of the child which they believe legitimizes a sharp increase in requests for sex change, particularly among teenagers.

(edellä pohjustusta, poppoon varsinainen kirjoitus alkaa tästä)

We can no longer remain silent about what appears to us as a serious societal shift committed in the name of the emancipation of the "transgender child" (one who declares that he or she was not born in the "right body"). On the argument that "feelings" equal truth, radical rhetoric has legitimized the requests for sex change. But it is at the price of a lifelong medical and even surgical treatment (removal of breasts or testicles) on children or teenagers' bodies. It is this phenomenon and its strong media impact that concerns us and not the choices of transgender adults.

Perhaps thinking it provided a response to this phenomena, the Scottish government has issued new guidelines for LGBT inclusion, effective since August 12, which says that, from the age of entry into primary school, children will be able to change their name and sex at school without their parents' consent. Without their consent and even without their knowledge if the child requests it.

Children are led to believe that a girl can become a boy and vice versa because they have decided to do so without the advice of adults, and this, at an increasingly young age.

What is happening in neighbouring countries could very quickly happen in France: the diffusion of these beliefs has resulted in a considerable inflation of requests for sex reassignment among children and more particularly among adolescent girls. According to Jean Chambry, a child psychiatrist in charge of the CIAPA (Intersectoral Center for Adolescents in Paris), nearly ten years ago, there were about ten requests per year; in 2020, it was ten requests per month (and only for the Ile-de-France region). (siis noin 12-kertainen kasvu...) He speaks of a worrying acceleration of medical responses to these transition requests.

Some claim that we could do without biological reality, the sexual differences between men and women, in favor of chosen characteristics based solely on "feelings." These unfounded claims are transmitted via social networks where many teenagers in search of identity come to look for solutions to their malaise. In the name of "self-determination" — a slogan that appeals to all progressives — I am free to choose the body I want — children and teenagers are convinced that they can change their sex with the help of hormonal treatments or even mutilating surgery. This rhetoric, spread by activists in many Western countries, uses sophistries designed to deceive.

Stolen Childhood

How did we get here? And do we, the undersigned, have the right to react without being insulted or threatened? In what way would these rights to self-determination be a progress conducive to human fulfilment? This phenomenon, the "transgender child," is in reality a contemporary deceit that must be vigorously denounced because it is due to ideological indoctrination. Some would like us to believe that in the name of the well-being and freedom of each person, a child, freed from the oversight of his "reactionary" parents, would be able to "choose" his so-called gendered identity.

But children are beings in construction, constantly changing before they reach maturity. Neuroscientists, developmentalists, psychoanalysts, child psychiatrists, pediatricians, and all specialists in early childhood are unanimous on this subject.

Children, and even more so teenagers, are now under the influence of a set of beliefs that lead to mental destabilization, a rupture with the family if it does not support the child, and with all those who refuse to share this point of view. This ideological grip generates an anti-social and accusatory rhetoric, a specific language, or even a newspeak imposed on everyone around them. The language of these young people is often scripted as if they had lost all critical thinking (which is a characteristic of this grip). 

We denounce this abduction of childhood. It is now urgent to inform the greatest number of citizens, of all professions, of all allegiances, of all ages, about what could be tomorrow one of the greatest health and ethical scandals that we could have watched happen without saying a word: the commodification (hyödyntäminen, kaupallistaminen) of children's bodies. Because by persuading these children that they have been "assigned" a sex at birth, and that they can freely change it, we make them lifelong patients: lifelong consumers of hormonal chemicals marketed by pharmaceutical companies, recurrent consumers of more and more surgeries in the pursuit of the chimerical dream of a fantasy body. (...)

(...)

Confusion reigns, largely maintained for the purpose of manipulating people in the most profound way: their evolution, their temporality, their wanderings, and their doubts. (...)

No, in the name of the protection of children we definitely can no longer remain silent! We refuse that, under the guise of "human rights," one challenges our commonalities – the universalism of rights – which constitutes the foundation of humanity. 

Signatories

Nicole Athéa (endocrinologist-gynecologist), Elisabeth Badinter (philosopher), Anne-Laure Boch (neurosurgeon, Hôpital de la Salpêtrière), Thierry Baranger (honorary magistrate, former president of the children's courts of Paris and Bobigny), Marie-Jo Bonnet (historian, writer), Jean-François Braunstein (philosopher, professor at the University Panthéon Sorbonne), Anna Cognet (cllinical psychologist), Alain Cornec (lawyer), Laurence Croix (lecturer at the University of Nanterre), Chantal Delsol (philosopher, member of the Academy of Moral and Political Sciences,), Bernard Devauchelle, (professor of medicine and head of the maxillofacial surgery department of Amiens University Hospital), Marie Josèphe Devillers (lesbian feminist activist), Christine Le Doaré (lawyer, feminist activist), Catherine Dolto, (haptotherapist), Corinne Ehrenberg (psychoanalyst), Caroline Eliacheff (child psychiatrist, psychoanalyst), Xavier Emmanuelli (doctor, president of Samu Social international), Nicole Farges (psychologist, psychoanalyst), Natalie Felzenszwalbe (honorary lawyer), Isabelle Ferrari (co-founder of AMQG (Measured approach to gender issues among young people) in Geneva), Christian Flavigny (child psychiatrist, psychoanalyst), Esther Fouchier (President of the Mediterranean Women's Forum), Pascale Fourcade (psychiatrist), René Frydman (professor of medicine), Delphine Girard (professor of classical letters in college, activist), Bernard Golse (child psychiatrist, psychoanalyst (APF), professor emeritus of child and adolescent psychiatry, University of Paris), Julie Gosselin (computer scientist, feminist), Nadia Guenet (director of the radio show "The Revolution will be feminist") , Liliane Kandel (sociologist, feminist, member of the editorial board of Modern Times), Annick Karsenty (president of the association of "femmes solidaires" in Marseille), Aaron Kimberly (Gender Dysphoria Alliance, Canada), Frédérique Kuttenn (former head of the department of endocrinology and reproductive medicine at the Pitié-Salpêtrière hospital), Rhadija Lamrani Tissot (psychoanalyst, linguist), Jean-Pierre Lebrun (psychiatrist, psychoanalyst), Manuel Maidenberg (pediatrician), Danièle Manesse (linguist, researcher in language teaching, Sorbonne-Nouvelle University), Céline Masson (university professor), Martine de Maximy (honorary magistrate, former juvenile judge), Isabelle de Mecquenem (associate professor of philosophy, member of the council of elders of secularism), Scott Newgent (TReVoices), Sylvie Quesemand Zucca (doctor, psychiatrist), Gérard Rabinovitch (philosopher, sociologist), Jean-Pierre Rosenczveig (former president of the Bobigny Children's Court), Hana Rottman (pediatrician, child psychiatrist), Olivia Sarton (lawyer), Dominique Schnapper (sociologist, political scientist), Myriam Szejer (child psychiatrist), Sonia Timsit (psychiatrist, psychoanalyst), Claire Squires (lecturer, University of Paris), Samuel Veissière (anthropologist and professor of transcultural psychiatry at McGill University in Montreal), Jean-Pierre Winter (psychoanalyst), WHRC-France (Women Human Rights Campaign (Droits des femmes fondés sur le sexe).