Isänmaallisuudesta ja erilaisuudesta

[Kristian IV]

Iltaa herrasväki


Teillä on hieno foorumi tässä. Mielelläni osallistun sen rakentamiseen, valtavirta mediat ovat olleet jo kauan sitten menetettyjä areenoja. Orwell tuoksuu, kun suora keskustelu joudutaan tekemään aliaksien takaa, kun taas omilla nimillä sallitaan lähinnä tyhjänpäiväiset latteudet. Onneksi meillä on sentään Halla-aho ja Purra, jotka näyttävät mallia kuinka asioista todella keskustellaan, eikä vain hoeta samoja taikasanoja vuodesta toiseen.

Luin mainion opuksen, Suomalaiset fasistit, Mustan sarastuksen airueet, jonka seurauksesta tuli tarve osallistua tämän hetken yhteiskunnalliseen keskusteluun. Teos käsittelee käsitteiden isänmaallisuus, fasismi, populismi ja suora-toiminta vaikutusta 1920-1940- lukujen aikana. Teoksessa oli hyvin tarkasti kuvattu mm. Lapuanliike, Mäntsälänkapina, turhautuminen parlamentarismiin, demokratian heikkous, kommunismin vastustus ja monta muuta. Teoksessa on onnistuttu verrattain hyvin tarkastelemaan nuo ilmiöt sellaisina kuin ne oli, eikä sorruttu tarkastelemaan näitä tapahtumia ja ilmiöitä vain suhteessa nykyaikaan, arvottaen kaiken nykytrendien kautta. Eli teos täyttää siinä suhteessa tieteellisyyden kriteerit.

Tässä nyt muutamia ajatuksia, jotka heräsivät osittain teoksen inspiroimana,


Isänmaallisuus on hyve, muttei ainoa hyve. Yksilöllä on velvollisuus kasvattajalleen, valtiolle joka on mahdollistanut tämän kasvun ja vapauden. Isänmaallisuus on yksilön suhde vallitsevaan valtioon, mutta valtiolla tahona on sitten taas velvollisuuksia ihmiskuntaa ja ekosysteemejä kohtaan. Jos vain valtio on päämäärä itsessään, estyy globaalien kriisien ratkominen, jotka saattavat uhata ei vain valtioita, vaan ihmiskuntaa ja ekosysteemejä myös. Jos jokainen valtio tähtää vain itsensä vahvistamiseen, tuhoudumme ylikansallisiin kriiseihin, sillä niihin resurssien panostaminen heikentää juuri kyseistä valtiota. Tällöin jokainen toivoo, että joku toinen sen työn tekee.

Populismi on universaali ilmiö, mutta se ottaa eri muotoja eri aikoina. Populismi on jo Platonin lanseeraama käsite, joka tarkoittaa keskustelukulttuurin rappeutumista pois totuuden selvittämisestä kohti kaunopuheisuutta ja massoihin vaikuttavuutta. Esimerkki tästä on, että jos kysytään mitä asialle X pitäisi tehdä, populisti alkaa kertomaan tarinoita omista hyveistään, arvoistaan, metapuhetta siitä miten pitäisi puhua ( ettei kukaan loukkaannu ) ja viittauksia tahoihin jotka tietävät edes jotain aiheesta, että sanotaan ettei me tähän osata vastata, ehkä Merkel osaisi. Sitten kun joku oikeasti yrittää vastata, että mitä tilanteelle pitäisi tehdä, populistit arvioivat tämän puheenvuoron vain sen suhteen, kuinka hyvin tämä toimintasuunnitelma " noudattaa toiseltuja arvoja". Jos ja kun nämä arvot eivät toteudu, käydään käsiksi toimintasuunnitelman esittäjään.

Se, mikä oli 1920-1940- luvuilla populismia, ei ole tänä aikana populismia. Vanhassa populismissa oli taustalla ajatus, että erilaisuus on heikkoutta. Täten totutusta normistosta poikkeavat tuhottiin, joskus ihan kirjaimellisestikin. Tämän aksiooman kautta oli helppo usuttaa väki jopa hyökkäyssotaan, sillä naapurit olivat erilaisia ja sitäkautta heikompia, ja oli palvelus ihmiskunnalle tuhota kaikki heikko ja mätä. Täten isänmaallisuus voitiin perversoida omahyväiseksi aggressioksi, ja tämän perua on vasemmiston vastustus isänmaallisuutta kohtaan. Mutta ei kaikki isänmaallisuus tarvitse myyttiä naapureiden huonommuudesta, terve isänmaallisuus on velvollisuudentuntoa verojen maksamista, maanpuolustusta, työpanosta ja lahjomattomuutta kohtaan.

Nykyään taas ollaan kallistuttu valtavasti päinvastaiseen suuntaan kun mitä vanha populismi oli. Nykyään toistellaan, että erilaisuus on rikkaus. Täten kaikki uusi, vallitsevasta normistosta poikkeavat jotenkin " rikastavat " tai jopa parantavat valtiota. Täten perinteiset kauneuskäsitykset hylätään, koska monimuotoisuus tuo jotain uutta tilanteeseen, ja uusi arvotetaan automaattisesti hyväksi. Tätä ajatusta vahvistetaan käsityksellä absoluuttisesti tasa-arvosta, jota tulkiten myös rikolliset tai oman elämänsä tyrannit ovat täysin yhtä tärkeitä valtiolle kuin vastuuntuntoiset. Täten, jos joku kritisoi joitain tahoja itsekkyydestä tai siivellä elämisestä, älähdetään ettei ketään saa kritisoida sillä vaikkapa sharia-laki on jotain uutta ja täten rikastavaa.

Se, että tällä hetkellä käytetään populistista yhä vanhempaa määritelmää on valtavan harhaanjohtavaa, sillä nykyajan populismi on tätä jälkimmäistä laatua. Tästä esimerkkinä vanhat autoritaariset tunnukset ovat valtavasti epäsuositumpia kuin modernit tunnukset, kuten esimerkiksi sateenkaarilippu.

Mutta hassua tässä on se, että erilaisuus ei itsessään ole kumpaakaan näistä. Erilaisuus on vain erilaisuutta. Jos tarkastelupisteeksi valitaan pahin tyranni, tällöin lähes kaikki erilaisuus on hyvää. Mutta jos valitaan tarkastelupisteeksi lahjomaton valtion palvelija (nielaisu), lähes kaikki erilaisuus on huonoutta.

Toinen asia isänmaallisuudesta on se, että kansan isänmaallisin ihminen ei silti välttämättä ole paras hallitsija. Isänmaallisuus on velvollisuudentuntoa, mutta se ei ole viisautta. Eli se, joka eniten intentioidensa puolesta on valtion asialla, ei välttämättä tiedä kuitenkaan valtion parasta. Hallitsijan tietysti tulee olla kansansa asianajaja, mutta hallitsijan tulee olla myös uskollinen valtion yläpuolella olevia tahoja kohtaan, eli universaaleille periaatteille ja ihmiskunnalle kokonaisuudessaan. Esimerkki ylikansallisesta ongelmasta on tällä hetkellä ekosysteemien romahdus syistä tai toisista, jotka samanaikaisesti uhkaavat ihmiskuntaa, mutta myös ekosysteemejä joille moni antaisi itseisarvoisen statuksen.

Valtio heikkenee, mitä kauemmas laki ja universaaleihin arvoihin pohjautuva oikeudentunto loittonee toisistaan. Niiden tulisi olla mahdollisimman sama asia, mutta näin ei aina ole. Varsinkin, jos laki pohjaa tuhansia vuosia vanhoihin (usein perustelemattomiin) sääntöihin, on yhteiskunta hyvin jäykkä muutoksille ja uuden maailman haasteille. Mitä sallitummaksi veronkierrot, nepotismi, petokset ja valheiden levittäminen tulee, sitä vähemmän yksilöt kunnioittavat valtiota kokonaisuudessaan. Jos ei ole jaettua moraalintuntoa, vastuullisuutta, periaatteisiin pohjautuvia kauneuskäsityksiä ja ajatusta kokonaisuuksien palvelemisesta, yhteiskunta ajautuu kaaokseen jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan. Yhtenäiskulttuurin ajatus on siinä, että mahdollisimman moni tunnistaista myös toisen olevan vastuullinen, täten yksilö ei elä vain itseään varten vaan ajattelee ja toimii myös ympäristönsä parhaaksi.


Kiitos ajastasi. Hienoa, että meillä on elossa keskustelukulttuuri, jossa saa välillä sanoa jotain totta, kovaa tai tehdä rajanvetoja. Kiitos herra Halla-aholle, että on ollut tämän elävän vastarintaliikkeen oppi-isiä, ja että jaksaa taistella vaikka monesti tilanne näyttää jo synkältä.

[Kristian IV]

Maahanmuutosta,


Valtamediassa jatkuvasti ihmetellään, että miksi maahanmuutto on niin tärkeä kysymys perussuomalaisille. On jopa käytetty leimaa " yhdenasian-puolue." Ne, joille hyvyys on sitä, että annetaan vaan omasta pois loputtomiin, vaatimatta mitään takaisin maahanmuuttoon ei voi suhtautua kuin yhdellä tavalla. Rajojen veto tarkoittaa, että tahoilta vaaditaan myös jotain. Vapaudesta on harhaanjohtavaa puhua vain oikeuksien kautta, niitä haluaa kaikki loputtomiin, mutta pitää puhua myös velvollisuuksista. Valtio antaa vastiketonta vaurautta kulkureille, eivätkä kulkurit tule missään vaiheessa loppumaan. Tällöin kiltteydellä rehvastelu loppuu rumaan marttyyrinkuolemaan, kun valtion sisälle tulee muukalaisten muodostama vastakulttuuri, joka ei edes osaa olla kiitollinen saati kunnioittava tätä avokätistä jakajaa kohtaan. Jo lapsuudesta muistaa, että se joka jakoi karkkinsa jokaiselle kysyjälle eikä osannut sanoa ei, menetti karkkinsa ja varteenotettavuutensa. Joko antaa niille joita todella kunnioittaa, tai sitten että sovitaan että toinen antaa toiste takaisin edes jotain. Jos valtion keskustelukulttuuri kieroutuu samaistamaan kiltteyden, suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden hyvyyteen, ei ole kovuudelle, vaativuudelle ja ankaruudelle sijaa. Tällöin kaikki vain itsekeskeisesti rellestää, vaatii valtiolta eikä anna tälle. Sitten kun joku yrittää vetää jotain rajaa, tahoon hermostutaan sillä tämä tuo esiin vinoumia, joita ei haluta edes tiedostaa saati korjata. Mutta ongelmien ratkaisu lähtee siitä, että tiedostaa että ylipäätänsä on ongelma. Opportunisti ei näe ongelmia itsessään, eikä siten halua nähdä niitä valtiossaansakkaan. Täten kun joku sanoo valtiossa olevan rakenteellisia vikoja, opportunisti vastustaa tätä väitettä kuin se olisi henkilökohtainen hyökkäys tätä kohtaan. Mitä se usein onkin, suurin osa poliitikoista pelaa jotain erikoista valtapeliä, jossa äänet ovat pisteitä ja sitten kun on saanut tarpeeksi pisteitä saa puhua pitkään ilman että kukaan rohkenee keskeyttää saati väittää vastaan. Valta ei sovi niille, joille se on vain päämäärä itsessään.


Sitten vielä siitä, kuinka maahanmuutto-keskustelua yritetään väistellä tai rikkoa niiden toimesta, jotka eivät henkilökohtaisista syistä suostu sitä käymään. Yltiökiltti ihminen ei osaa vetää rajoja omassa elämässään, joten ei ymmärrä tilanteita joissa muut niin tekevät. Yltiökiltti pelkää, että erimielisyys johtaa johonkin loputtomaan riitaan jossa tämä ei ole enää hallinnassa, joten jos joku suuttuu, kaikki kiltit kerääntyvät hyssyttelemään ja hiljentämään tilanteen. Sillä jos avataan ovi suoralle, joskus vihaiselle puheelle, opportunistit pelkäävät, että jossain välissä kritiikin kalikka kalahtaa myös tähän. Siksi isommat erimielisyydet kielletään, ja valtaosa toivoo vain että istutaan ringissä, höpistään vain kauniita sanoja ja nyökytellään valtavasti kaikelle.


Historiaa käytetään välillä hyvin harhaanjohtavasti maahanmuutto-keskustelussa. Argumentti, että " on maahanmuuttoa aina ollut, ja katsokaa vaikka Amerikkaa, siellä se johti vaurauteen." On puhtaasti keskustelun väistelyä, sumutusta. Amerikka ei antanut suoraan rahaa kaikille perille pääsijöille. Amerikka antoi maata, mahdollisuuden saada vaurautta omalla työpanoksella. Annettiin edellytys, ei kaikkea valmiiksi. Tätä vieläkin harhaanjohtavampaa on verrata aikuisten miesten maahanmuuttoa lähi-idästä Talvisodan sotalapsiin. Sotalapset eivät vie kulttuuriaan saati lakiaan mukanaan. Karjalanevakot, ahkerat ja tunnolliset menettivät oman maansa, ja heille annettiin mieluusti mahdollisuus rakentaa elämänsä uudestaan pohjalta. Evakot Karjalasta eivät tulleet vain ottamaan, hyötymään vaan he olivat kiitollisia ihmisiä, jotka halusivat antaa kaiken saamansa takaisin, mielellään moninkertaisesti. Tämän hetken maahanmuutto on sitä, että tullaan vain ja otetaan. Jos sosiaaliavustukset eivät riitä siihen luksuselämään, jota he kuvittelivat tulevansa saamaan, he helposti kallistuvat rikoksen ja ristiriidan tielle. Vastuuttomalle ihmiselle vastuullinen saattaa näyttäytyä tyhmänä, miksi suomalainen työmies maksaa veronsa ja kunnioittaa lakia? Eihän se ole oman edun mukaista. Mutta tässä se ero tulee, suomalainen haluaa antaa takaisin, elintaso-pyrkyri ei halua kuin itselleen. Romahtaneista valtioista tulevat eivät tunne velvollisuudentuntoa, he ovat aina olleet yksin eikä heistä helposti saada vastuullisia. Siksi silloin kun puhutaan maahanmuutosta, on välttämätöntä että eksplikoidaan että kuka tänne tulee mistäkin, millä intentioilla. Jos jäädään jumittamaan kattokäsitteen tasolle, ei järkevää keskustelua saada aikaiseksi. Tilastollisesti puhuen, japanilainen tulokas eroaa irakilaisesta valtavasti. Asioista pitäisi pystyä puhumaan suoraan ja selkeästi, ei vain tyhjänpäiväistä arvomussutusta siitä, mitä saa sanoa ja miten. " Olen loukkaantunut" ei tarkoita mitään, eikä se ole argumentti minkään puolesta. Se on vain tapa romahduttaa asiakeskustelu henkilökohtaisuuksiin, ja jos neutraali, poliittinen keskustelu kuolee, kuolee myös valtio ennenpitkään. Ja kun valtio kuolee, on vain kaaos. Ja kaaos, jossa jokin dystooppinen ryhmittymä saa ydinaseet käsiinsä, on ihmiskunnan loppu. Joten yritetään nyt tässä jotain välillä sanoakin, eikä vain korosteta omaa egoa.


Kiitos ajastasi.

[Kristian IV]

Olen muutamissa yhteyksissä tavannut ja jopa tutustunut näihin uus-suomalaisiin. Heiltä kun vähän kovemmin tivaa, että mikäs on teikäläisen panos yhteiskuntaan, kun paljon olette jo saaneet niin rahallisen kuin ajallisen panostuksen suhteen. Nopein ja intohimoisin vastaus on, "että meikästä tulee räppäri". Ihan kuin omissa räppäreissämme ei olisi jo tarpeeksi siedettävää? Isosta maailmasta ollaan opittu, et räppäriys ja muu touhu missä saa pitää housut nilkoissa on hieno tapa vastustaa " pahaa valtakulttuuria", jossa on ilkeitä rasisteja ja aivan liian vakavia ihmisiä. Julkisuus räppäriyden muodossa näyttäytyy enemmän " voittajan tarinalta", kuin vaikkapa hallinnolliset tehtävät tai peruskoulun opettajuus. Se, et saa oman rytmikkään käsienheiluttelu- videon Youtubeen, ja pari tuhatta katselua mielletään isommaksi saavutukseksi kuin varsinainen työ, josta maksettaisiin verojakin.

" Elämäs kato pitää vaa chillaa ja pitää hauskaa, fuck dem bitses" Ovat tosi vikkeliä kans uimaan liiveihin, jos vähänkin näyttää kovaa pintaa. Heti ollaan veljiä ja parhait frendei, parin tunnin jutustelun jälkeen. Sit jos ei näytä kovaa pintaa niin on ihan " lammas tai pehmo" Eli et meille hyvin painavas sanas " veli " ei oo noille juurikaan painoo, tunti sit oltiin veljiä ja kohta ollaan verivihollisia kun toinen kommentoi alentavasti toisen coolia cäppiä.

Muslimius on se vipuvarsi, jolla pystytään ylenkatsomaan kantakulttuuri. Sillä osataan jatkuvasti ylpeillä, mutta raportit kertovat notta DTM- friikkisirkuksessa nämä samat kaverit pyörittävät peppujaan pöydillä ja hierovat mitä nyt mihinkin. Aika paljon hierontaa tapahtuu toiselta osapuolelta kysymättä. Eli uskonnosta ei ole jäljellä muuta kuin primitiivinen superioriteetin tunne. Ja mitä nyt vähän jätetään välillä possua syömättä koska muuten mummo suuttuu.

Sitten kun kysyy vähän vakavahenkisemmiltä ruskeilta uus-suomalaisilta, "että mites toi kouluttautuminen ja jonkin asian opiskelu?" Sieltä ei tule että joo biologiaa alkaa opiskelemaan, tai että pyrkii valtiotieteelliseen, vaan et sieltä tulee se että joo kiinnostaa tutustuu paremmin omaan uskontoon. Eli tulevat tänne, ja ainoana  tarjottavana hengenlahjana on se Koraani. Imaameiksi haluavat, vaikka valtakulttuurille tällä ei ole mitään tarjottavaa. Just ollaan selvitty omista fanaatikoista. Haluavat tulla tänne kertomaan, että älkää hyvät ihmiset missään nimessä possua syökö! Sitten kun kysyy että jaa miksi niin pahastuvat perhanat.

Näiltä kun tivaa Koraanin kantoja asioihin, niin jos päätyy tulemaan tilanne jossa on empiirinen luonnontiede vs Koraani, niin useimmiten valitsevat Koraanin. Eli vesien päällä kävelyihin ja leipien monisteluun vakavasti vielä uskotaan. Covid-19 saattaa olla myös Allahin kirous vääräuskoisia kohtaan. Että jos Koraani voittaa luonnontieteet, mitä toivoa suomalaisella kulttuurilla ja humanismin perinnöllä on? Suomen lait ovat ihmisten lakeja, islamin lait ovat Allahilta. Ja sitten mennään jahtaamaan niitä tyttölapsia, joita kotona sai jahdata. Olisivat voineet tuoda lampaansa mukanaan niin saisivat kassinsa tyhjäksi ilman, että rikotaan mitään arvokasta.

He kusivat oman valtionsa, eivät ole nähneetkään rauhaa ja vastuuntuntoisuutta, ja nyt tuovat mukanaan sodan. Eivät tajua, etteivät ole mistään kotoisin, mutta silti Allahin kautta ovat jotenkin parempia kuin me. Mitä röyhkeyttä? Ja meidän naiset vielä sallivat kaiken, sallivat vieraalta kaiken, mutta kun oma mies ärähtää niin silloin kaikki syy on omassa miehessä, jolta ei enää miehisyyttä sallita. Vihakin on jo kielletty, vaikka kurinpalautusta tarvitaan enemmän kuin koskaan.


Vittu.

[Lalli IsoTalo]

Tiedoksi: 

Nuorsuomalaiset oli suomalainen 1990-luvun jälkipuoliskon ajan toiminut liberaali ja porvarillinen puolue, joka sai vaaleissa parhaimmillaan kaksi kansanedustajaa.

[Kristian IV]

Tiedoksi: 

Nuorsuomalaiset oli suomalainen 1990-luvun jälkipuoliskon ajan toiminut liberaali ja porvarillinen puolue, joka sai vaaleissa parhaimmillaan kaksi kansanedustajaa.

Hyvä huomio. Kiitos. Tarkoituksena ei ollut millään muotoa rinnastaa näitä " uusia suomalaisia" mihinkään perinteisempään liikehdintään. Vaihdoin termin nyt " uus-suomalaiseksi." Mikä itsessään tuntuu hieman koomiselta sekin, sillä moni näistä tulokkaista ei millään tasolla edes viitsi yrittää tulla suomalaiseksi. Heille primitiivinen traditionsa on arvokkaampaa kuin se traditio, jolla me ollaan rakennettu yksi maailman tehokkaimmista oikeusvaltioista.

[Julleht]

Tiedoksi: 

Nuorsuomalaiset oli suomalainen 1990-luvun jälkipuoliskon ajan toiminut liberaali ja porvarillinen puolue, joka sai vaaleissa parhaimmillaan kaksi kansanedustajaa.

Offtopikkina, paheksun kyllä suuresti, että Nuorsuomalaisuutta nimenä yhdistetään tähän ysärin NuSu-sekoiluun  Suoraan sanoen härskisti yrittivät ristopenttilät ratsastaa monia itsenäisyyden valtiomiehiä luoneen puolueen nimellä, vaikkei ideologiakaan pintapuolista tarkastelua syvemmin juuri mätsännyt.

[Näkkileipä]

Maahanmuutosta,


Valtamediassa jatkuvasti ihmetellään, että miksi maahanmuutto on niin tärkeä kysymys perussuomalaisille. On jopa käytetty leimaa " yhdenasian-puolue."...

Minua huvittaa tuo ajatus, "yhden asian puolueesta" koska käytännössä ihan kaikille puolueille maahanmuutto on erittäin tärkeä ja enemmistö poliitikoille  täysin välttämätön asia ja muiden puolueiden tärkein prioriteetti onkin maahanmuuton jatkuva lisääminen,  jossa päätökset tehdään vain maahanmuuton ehdoilla.

Kun kysytään muilta puolueilta. Miksi maahanmuutto on teille niin tärkeä kysymys?
Niin vastaus on: Ihmisoikeudet ja kansainväliset sopimukset.

[Kristian IV]

Maahanmuutto on nuiville näkyvä teema, sillä se on aika hyvä mittari sen suhteen, onko joku reaalipoliitikko vai vain trendien perässä menevä puuhastelija. Valtaosa arvostelukykyisistä keskustelijoista näkevät tämän hetken maahanmuutto-politiikan niin itsetuhoisena toimintana toimivalle kansallisvaltiollemme, että perussuomalaisilla on aika selkeä konsensus aiheesta. Muut puolueet eivät näe ongelmia niin missään reaalisessa, vaan ongelmat liittyvät enemmän tai vähemmän ihmisten " vääriin asenteisiin", kuten tuomitsevuuteen tai epäsuvaitsevaisuuteen eli ankaruuteen tai vaativuuteen. Äärivasemmisto osaa sanoa, että valtaapitävät sortavat ( huhu Marxin kummitus yhä täällä ), vaikka ennen se oli taloudellista riistoa. Nykyään sorto on sitten jotain ilkeyttä tai epäkunnioitusta tai jotain. Ihan kuin kaikki ansaitsisivat kunnioitusta? Toinen pahuus on tietysti koulukiusaaminen. Lapsikaan ei enää saa sanoa epämiellyttäviä totuuksia, saati sitten aikuinen.... Kiusaaminen tosi paha.. Kiusoittelu taas hauskaa ja seksikästä? Hämmentävää.

Miksi aina puhutaan ihmisoikeuksista, mutta vähemmän ihmisvelvollisuuksista?

Tästä tuli nyt vähemmän jäsentynyt puheenvuoro, mutta menkööt. Keskustelu jatkukoon.

[Mika]

Valtamediassa jatkuvasti ihmetellään, että miksi maahanmuutto on niin tärkeä kysymys perussuomalaisille. On jopa käytetty leimaa " yhdenasian-puolue."...

Perussuomalaiset ovat epäonistuneet siinä, ettei ole osattu selventää kovin hyvin, mitä kaikkea maahanmuuttoon ja kehitysapuun käytetyillä varoilla voitaisiin tehdä, jos ne (tai edes suurin osa niistä) käytettäisin oman maan hyväksi. Tämä osoittaisi hyvin sen, miksi tämä kokonasuus on niin tärkeä asia ja vaikuttaa hyvin moneen asiaan yhteiskunnassa.       

[Kristian IV]

Sielusta ja homoudesta,

Halusin sanoa näistä teemoista jotain, luettuani perusteellisesti Hankamäkeen liittyviä asioita. Hankamäki on tärkeä, riippumatta ollenkaan millä puolella aitaa sijaitseekaan. Tämä teksti ei tuntunut soveliaalta Hankamäki-lankoihin, eikä oikeastaan tuohon massiiviseen homodiskotteluunkaan. Teksti hautautuisi siellä puolivillaisuuden viidakkoon. Jotenka en nyt parempaakaan kehystä tekstille löytänyt kuin vanhan oman lankani. Olen täällä uusi, jotenka pyydän, että antakaa etikettivirheeni anteeksi. Tarkoitan hyvää.

Eli tämä teksti on siitä, miten ja miksikä yksilö ristiriitaantuu niin herkästi, varsinkin tällaisena aikana.


Tämä aihe on hyvin problemaattinen ( homous). Se jakaa ihmisten näkemykset korkeimman tason iljetyksestä kehityksen ja progression keskeisimmiksi onnistumisiksi. Aiheellista on kysyä, mikä on se idea, mikä on se kynnyskysymys joka jakaa ihmiset näin radikaalisti näin erilaisiin leireihin? Mistä tämä ero johtuu, ja kumpi tässä nyt on lähempänä totuutta eli hyvyyttä ja kauneutta?

Tiedotan jo tässä vaiheessa ongelman olevan sen verta perusteellinen ja sanojen riittämättömyyden myötä joudun suorittamaan karkeita yleistyksiä, joudun vetoamaan hyväntahtoisuuteenne, ja summaus on sen verta suurpiirteinen, että sen kimppuun on hyvin helppo terävän ja kriittisen mielen käydä.

Lähdetään lähestymään aihetta vähän kauempaa. Platon jakoi meillä olevan kolme erilaista sielua, jotka ovat suurimman osan ajasta enemmän tai vähemmän ristiriidassa keskenään, varsinkin jos käsittelyssä on keskiverto ihminen. Meillä on järkisielu, joka operoi pääasiallisesti aivojen kautta, jonka pääasiallinen tehtävä on antaa mahdollisimman loogisia selityksiä maailmasta, ja jonka vastuulla on dialektiikka eli operoida ideoiden ja käsitteiden tasolla, rakentaa johdonmukainen maailmankatsomus. Järjen tarkoitus on ymmärtää totuus, ja järki Platonin ajatelussa oli sieluista jaloin ja tärkein.

Toinen sielu on intosielu, jonka päävastuulla on operoida suhteessa muihin olioihin. Tämä sijoittuu sydämeen, ja kehollisiin tunteisiin ja tuntemuksiin muutenkin. Länsimaissa ikiaikainen keskustelu tunne vs järki pohjaa jossain määrin tähän jakoon. Intosielu nauttii yhteisöjen rakentamisesta, haasteista, taisteluista ja vaikkapa metsästyksestä. Järki on epäpersoonallisempi elementti, järki voi rakentaa yhteiskuntafilosofian, jalon ja toimivan, mutta tämän noudattaminen voi romahtaa intosielun vastustukseen, intosielun ollessa henkilökohtainen. Teoria / käytäntö, yleinen / yksityinen.

Kolmas sielu on himosielu, joka sijaitsee vatsassa. Se on tyhmä, päämäärättömämpi ja pystyy tyytymään elämään, jossa ei ole kuin kehollisia nautintoja ja mukavuutta. Himosielulle riittää identtiset, toistuvat ja pinnalliset nautinnot. Vaikkapa perinteiset kristilliset synnit ovat pääasiallisesti himojen uhrina olemista, tyhjää itsekeskeistä hedoniaa. Himosielulle yhden ei kannata antaa yhtään enempää valtaa tai vastuuta kuin mikä on täysin välttämätöntä, ja kehittyvän tahon kannattaa lähinnä kurittaa ja hallita himojaan, tästä esimerkkinä vaikkapa urheilu tai ajoittainen paasto.

Eli tahojen väliset eroavaisuudet voidaan pääpiirteittään jaotella näiden instanssien välisten voimasuhteiden mukaan. Kaikille meille lienee tuttu tämä arkkityyppi, jossa mukavuus on asioiden keskiössä. Valtavasti rasvaista ruokaa, televisiosta mahdollisimman simppeliä ja kiihottavaa viihdettä, ja puhe lähinnä liittyen raha-asioihin tai kehollisiin nautintoihin. Jos tietoa tai sivistystä kerätään, kerätään sitä lähinnä identiteetinrakennuksen kautta, eli että onnistuisi vaikuttamaan älykkäältä tai fiksulta tarvittaessa.

Intosielu on sitten jo vaikeampi summata. Ilman järjen ohjeistusta, intosielun tarmokkuus ja tehokkuus voi ajautua kohti tuhoisia asioita. Intosielu on helppo houkutella kannattamaan fanaattisesti milloin mitäkin, oli se uskonnollisten supersankarien tarinoita, oli se jotain yhdenvertaisuutta, saimaannorppia taikka juutalaisten kaasuttamista. Intosielu monesti kuuntelee yhteisössään, että mikä sana on milloinkin trendikäs, minkä nimeen vannotaan tai mikä on pyhää tai vastakohtaisesti syntistä. " Ahaa! Soijalatte on nyt trendikäs, aah, suvaitsevaisuus on nyt hyve, geenimuuntelu on saatanasta! Vai niin, kaikki uskonnot barbaarisia" Milloin mitäkin. Toisaalta sitten taas intosielun ollessa järjen ohjauksessa, voi se suorittaa suurimpia sankaruustarinoita, heittäytyä kranaatin päälle, vastustaa tyrannihallintoa tai lahjoittaa himosielun herkullisimmat aarteet enemmän tarvitseville tai enemmän ansaitseville.

Järkisielu taas yrittää tavoittaa materialisen maailman muuttuvasta kaaoksesta jotain pysyvää, jotain oleellista eli hyvää ja kaunista. Järki tekee teorioita, laskee numeroita, pohtii syy-seuraus- suhteita eli käytännössä haluaa tietää kaiken tiedettävissä olevan. Pahimmat yksilöt ovat niitä, jotka himoissaan haluavat vaikuttaa mahdollisimman järkikeskeiseltä eli viisaalta, voittaakseensa jonkun todellisen tai kuvitellun pelin. Eli yhteiskunnan ikiaikainen taistelu on onnistua nostamaan vastuutehtäviin ne, jotka todella tietävät, eikä niitä, jotka yrittävät teeskennellä tietävänsä kaiken. Kaikkea ei tietenkään voi kuolevainen yksilö tietää, eli jos jokin taho väittää tietävänsä kaiken, kuuluu tämä teeskentelijöihin.

Tässä kontekstissa, väitteeni homoudesta on sitä, että intosielu eli sydän on moninainen. Miehelle sydämen moninaisuus tarkoittaa, ettei järki ole onnistunut rakentamaan yhdenmukaista teoriaa asioille, jonka sydän tunnistaisi omakseen ja kaikenkattavaksi. Moninainen sydän ( vastakohtana yhden naisen asuttama sydän ) on harmillisen demokraattinen päätäntäelin. Jos järki alkaa tarjoamaan teoriaa, jonka mukaan vaikkapa suvaitsevaisuus, universaali ihmisarvo tai räp-musiikki päätyisi näyttäytymään haitallisena ilmöinä, sydän voi käyttää veto-oikeuttaan sillä tämä on kuunnellut vuosikausien ajan, että suvaitsevaisuus ja räp-musiikki on hyvästä. Sydän on täynnä muotitrendejä eli liian sattumanvaraisesti arvotettuja käsitteitä siitä mikä on hyvää.

Eli: Järki saattaa tarjota teorian, jota sydän ei osta. Tällöin yksilö törmää ristiriitatilanteeseen, jossa varsinkin moninainen sydän päättää hörpätä sisäänsä lisää trendiajattelua yhdenmukaisen teorian kustannuksella. Ja mitä tämä hörppäys on, on sitä että sydän vaatii usein tavanomaisemman saman sukupuolen edustajan teorioita mielummin kuin omiaan, ja tästä seuraa fyysistä hinkkausta ja huohottelua. Siksi usein teoreetikot ovatkin seksuaalivähemmistöjen edustajia, niin antiikin Kreikassa kuin nykymaailmassakin ( Hararit ja Hankamäet ) Eli: Jos sydän ei ole rakastunut yhteen naiseen, ja tämä nainen ei ole siunannut miehen teorioita, voi sydän toimittaa demokraattisen vallankaappauksen ja vaatia jotain ajalle omempaa, turvallisempaa tai tutumpaa ajattelua ja teoriaa. Täten järjen liian omaperäiset teoriat romahtavat, taikka yksilö irtaantuu vastakkaasta sukupuolesta ja helposti itseriittoutuu vastakkaisen sukupuolen perspektiivistä ja tarjonnasta. Hankamäen tilanteessa kävi jälkimmäinen, useammin käy edellinen.


Tätä paremmin en osaa ilmiötä pohtia. Toivottavasti olen edes pääpiirteittään kärryillä asian todellisesta luonteesta, en haluaisi näin tietäväiselle yleisölle ihan julkuria jutella. Mutta vaikka veikkaukseni olisivatkin kovin metsässä, osa hyöty tekstistä lienee se, että se herättelee muita pohtijoita tekemään paremman katsauksen aiheesta.


Hyvää illanjatkoa.