Perussuomalaiset ja kulttuuri

[Kimmo Pirkkala]

Kulttuuri ei ole kenellekään elintärkeää tai välttämätöntä. Siksi sen tuottaminen tai kustantaminen ei kuulu julkishallinnon tehtäviin. Jos kulttuuri on jollekulle välttämätöntä, hän maksaa siitä. Ihan itse.

[IMMane]

Kulttuuri on käsitteenä liian laaja jotta voitaisi sanoa että kuka kulttuuria suomessa tukee ja kuka ei. Kulttuuri ei ole mielestäni = orkesteri. Periaatteessa kulttuurina voidaan pitää ihan mitä tahansa. Suomalainen kulttuuri on kovin nuorta verrattuna monien muiden (euroopan) maiden vastaavaan. Tämä ei tosin tarkoita automaattisesti sitä että meidän kulttuurimme olisi huonompaa. Mitä etelämmäksi ja idemmäksi suomesta mennään niin sitä enemmän kulttuurin käsite tiukentuu ja tarkentuu sekä jossain vaiheessa saattaa hävitä kokonaan.

[Parsifal]

Kulttuuri ei ole kenellekään elintärkeää tai välttämätöntä. Siksi sen tuottaminen tai kustantaminen ei kuulu julkishallinnon tehtäviin. Jos kulttuuri on jollekulle välttämätöntä, hän maksaa siitä. Ihan itse.

No jos ihan pilkunn*ssintaan mennään, niin aika harva asia lopulta on "välttämätön". Mutta taide- ja kulttuurikasvatuksella ja niiden harrastusmahdollisuuksilla on suora yhteys henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Näin ollen (korkea)kulttuurin tukeminen on vahvasti valtion intresseissä. Joka kotitaloudessa ei välttämättä ole varaa tai tietämystä lahjakkaidenkaan lasten kulttuurikasvatukseen, jolloin valtion tukemilla kulttuurilaitoksilla, kuten musiikkiopistoilla, on tärkeä rooli.

Kulttuuri ei ole mielestäni = orkesteri.

Ei tietenkään pelkästään. Mutta sinfoniaorkesteri on taidekulttuurin korkein ilmentymä, kruununjalokivi ja keihäänkärki. Tämä ymmärretään ulkomaillakin "junttimaista" Jenkkilää myöten, miksei siis Suomessa?

[Joopa]

No jaa. Oopperaa tuetaan enemmän kuin lipputulot on ja tämän ansiosta lippujen hinnat on saatu painettua usein jopa alle sadan euron, johon tietysti kaikilla vähävaraisilla on varaa.

Minusta kulttuurin tukemisen tulisi rajoittua opettamiseen. Kuluttamista joko ei tulisi tukea tai sitten sitä tulisi tukea tasapuolisesti.

Jään odottelemaan kulttuuriministeriön osuutta Iron Maiden -lipustani.

[IMMane]

Kulttuuri ei ole kenellekään elintärkeää tai välttämätöntä. Siksi sen tuottaminen tai kustantaminen ei kuulu julkishallinnon tehtäviin. Jos kulttuuri on jollekulle välttämätöntä, hän maksaa siitä. Ihan itse.

No jos ihan pilkunn*ssintaan mennään, niin aika harva asia lopulta on "välttämätön". Mutta taide- ja kulttuurikasvatuksella ja niiden harrastusmahdollisuuksilla on suora yhteys henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Näin ollen (korkea)kulttuurin tukeminen on vahvasti valtion intresseissä. Joka kotitaloudessa ei välttämättä ole varaa tai tietämystä lahjakkaidenkaan lasten kulttuurikasvatukseen, jolloin valtion tukemilla kulttuurilaitoksilla, kuten musiikkiopistoilla, on tärkeä rooli.

Kulttuuri ei ole mielestäni = orkesteri.

Ei tietenkään pelkästään. Mutta sinfoniaorkesteri on taidekulttuurin korkein ilmentymä, kruununjalokivi ja keihäänkärki. Tämä ymmärretään ulkomaillakin "junttimaista" Jenkkilää myöten, miksei siis Suomessa?

Sinfoniaorkesteri voi olla osa kulttuuria. Riippuu keltä ja etenkin missäpäin maailmaa kysyy.

[IDA]

Sinfoniaorkesteri voi olla osa kulttuuria. Riippuu keltä ja etenkin missäpäin maailmaa kysyy.

Ai voi vai

Täytyy varmaan ruveta KotkanPS:n elitistiksi ja rupeveta suosimaan Kymi Sinfoniettaa. Omasta mielestäni tällaisten orkesterien olemassaolo on hieno juttu. Suomessa on, tai ainakin oli, ihan hyvä musiikkikoulukulttuuri ja pitää olla voimissaan myös se taso, jossa koko elämä on yhtä koulutusta ja oppimista.

[Marko Parkkola]

Jään odottelemaan kulttuuriministeriön osuutta Iron Maiden -lipustani.

Itse olen ihmetellyt miksen voi käyttää kulttuuriseteleitä olutkulttuurin harrastamiseen.

[Parsifal]

Sinfoniaorkesteri voi olla osa kulttuuria. Riippuu keltä ja etenkin missäpäin maailmaa kysyy.

Se koetaan itse asiassa tärkeäksi osaksi kulttuuria lähes kaikkialla maailmassa. Länsimaiden lisäksi Venäjällä, E-Amerikassa, Kaukoidässä ja Maon kulttuurisekoilujen unohduttua myös Kiinassa. Jopa Teheranista löytyy korkeatasoinen sinfoniaorkesteri.

[Nuiva kansalainen]

Itse olen sitä mieltä, että menoja suunniteltaessa asiat tulisi priorisoida niin, että raha ensisijaisesti riittää välttämättömiin menoihin (kuten terveydenhoitoon, vanhushuoltoon ja opetukseen) ilman kohtuutonta verotusta. Valtion tulisi mielestäni tukea kaikkea ei-välttämätöntä (kuten kulttuuria ja urheilua) vain siinä tapauksessa, jos ylimääräistä rahaa jää. Lasken ei-välttämättömään myös kehitysavun, koska mielestäni Suomen ei pitäisi tukea muita maita, jos sillä ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.

[elukka]

Itse olen sitä mieltä, että menoja suunniteltaessa asiat tulisi priorisoida niin, että raha ensisijaisesti riittää välttämättömiin menoihin (kuten terveydenhoitoon, vanhushuoltoon ja opetukseen) ilman kohtuutonta verotusta. Valtion tulisi mielestäni tukea kaikkea ei-välttämätöntä (kuten kulttuuria ja urheilua) vain siinä tapauksessa, jos ylimääräistä rahaa jää. Lasken ei-välttämättömään myös kehitysavun, koska mielestäni Suomen ei pitäisi tukea muita maita, jos sillä ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.

Muuten samaa mieltä, mutta vilja-apu tai rahan vienti on vain kusipäitten työtä ja sillä teherään karhunpalvelus kohdemaalle. Koulutus ja panna ne hmmm päivettyneet kansalaiset töihin on ainoa toimiva konsti....

[Parsifal]

Itse olen sitä mieltä, että menoja suunniteltaessa asiat tulisi priorisoida niin, että raha ensisijaisesti riittää välttämättömiin menoihin (kuten terveydenhoitoon, vanhushuoltoon ja opetukseen) ilman kohtuutonta verotusta. Valtion tulisi mielestäni tukea kaikkea ei-välttämätöntä (kuten kulttuuria ja urheilua) vain siinä tapauksessa, jos ylimääräistä rahaa jää.

Itse lasken kyllä kulttuurikasvatuksen hyvinkin olennaiseksi osaksi perusopetusta. Kirjastojen ansiosta materiaali on lähes ilmaista; kaikki mitä vaaditaan viestin perillesaamiseksi on opettajan asiantuntemus.

[Kimmo Pirkkala]

Kulttuuri ei ole kenellekään elintärkeää tai välttämätöntä. Siksi sen tuottaminen tai kustantaminen ei kuulu julkishallinnon tehtäviin. Jos kulttuuri on jollekulle välttämätöntä, hän maksaa siitä. Ihan itse.

No jos ihan pilkunn*ssintaan mennään, niin aika harva asia lopulta on "välttämätön". Mutta taide- ja kulttuurikasvatuksella ja niiden harrastusmahdollisuuksilla on suora yhteys henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin.

Kun kaikkien on pakko maksaa näistä harrastuksista, harrasti tai ei, on asialla suora yhteys tämän yhteiskunnan ja sen kansalaisten valinnanvapauksien rajoittamiseen ja siitä seuraavaan pahoinvointiin. Taiteesta on pakko maksaa ja samalla taide on politisoitu, sillä apurahoilla elävät taiteilijat eivät järjestelmää arvostele. Ja vastaavasti taiteen rahoittamisesta päättävät poliitikot tietenkin tykkäävät tukea heidän arvomaailmaansa pönkittävää taidetta. Ja kaikki tapahtuu verovaroin.

http://areena.yle.fi/radio/1831343

Sikäli kun taide- tai kulttuurikasvatus liittyy perusopetukseen, kuuluu se julkishallinnon ydintehtäviin kuuluvan koulutuksen piiriin.

[sivullinen.]

Suomalaiset sinfoniaorkesterit ja kapellimestarit, puhumattakaan laulajista, jotka ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä Suomen ja suomalaisuuden esille tuomiseen maailman konserttilavoilla.

Joko saat itse elantosi valtion kulttuuritukirahoista tai sitten uskot ihan kaiken mitä lehdissä lukee. Muuten tuollaista roskaa et puhuisi. Suomen vasemmistolainen kulttuuriministeri on lehdille maksanut kuvitellun suomikuvan levittämisestä suomalaiselle vaalikarjalle. Suomalaisia kapellimestareita ei maailmalla tunne kukaan - eikä muitakaan tukirahataiteilijoita. He ovat ainoastaan Suomessa "maailmankuuluja". Mittaamattoman arvokas tarkoittaa, kuten yleensä, mitattaessa täysin arvottomaksi osoittautuvaa.

Sitten Sibelius: julkinatsi, jota sosialistitkin ihailee. Hän sävelsi Finlandian kansallishenkeä nostattamaan kansallistunteen vallassa kansallismielisille. Sellaista Immonenkin kertoi kaipaavansa. Olen samaa mieltä. Lisää kansallistuntoa kohottavaa taidetta - vähemmän valden rahojen takia taiteen nimellä suoritettavaa rinkirunkkausta.

[törö]

Sitten Sibelius: julkinatsi, jota sosialistitkin ihailee. Hän sävelsi Finlandian kansallishenkeä nostattamaan kansallistunteen vallassa kansallismielisille. Sellaista Immonenkin kertoi kaipaavansa. Olen samaa mieltä. Lisää kansallistuntoa kohottavaa taidetta - vähemmän valden rahojen takia taiteen nimellä suoritettavaa rinkirunkkausta.

Sibelius tuskin natseili kovin fanaattisesti, koska hän oli myös vapaamuurari ja siten hardcore-natsien verivihollinen.

Vapaamuurareiden rituaalimusiikin säveltäjistä Sibelius on toiseksi suosituin heti Mozartin jälkeen.

http://www.youtube.com/watch?v=kVYF0mscnnw&list=PLOJNg4Vmf8wZDgNWgY4Ox5lvVSXdK3_mv

[Parsifal]

Suomalaiset sinfoniaorkesterit ja kapellimestarit, puhumattakaan laulajista, jotka ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä Suomen ja suomalaisuuden esille tuomiseen maailman konserttilavoilla.

Joko saat itse elantosi valtion kulttuuritukirahoista tai sitten uskot ihan kaiken mitä lehdissä lukee. Muuten tuollaista roskaa et puhuisi. Suomen vasemmistolainen kulttuuriministeri on lehdille maksanut kuvitellun suomikuvan levittämisestä suomalaiselle vaalikarjalle. Suomalaisia kapellimestareita ei maailmalla tunne kukaan - eikä muitakaan tukirahataiteilijoita.

Kapellimestarit ja oopperalaulajat eivät ole mitään vasemmistolaisten kissanraatorunkkareiden kaltaisia "tukirahataiteilijoita". Et sitten ole kuullut. esim. Karita Mattilasta tai Matti Salmisesta? Ovat hyvinkin tunnettuja Suomen rajojen ulkopuolellakin.

[sivullinen.]

Sibelius tuskin natseili kovin fanaattisesti, koska hän oli myös vapaamuurari ja siten hardcore-natsien verivihollinen.

Natsi on natsin suurin vihollinen - kansa toisen kansan. Tarkoitat vapaamuurareilla varmasti brittien kansallismielisiä vapaamuurarilooseja. Britit sotivat Saksaa vastaan.

Ainoa vapaamuurarijärjestö, josta olen enemmän lukenut on nimeltäänkin äärioikeistoon suuntaava:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hermetic_Order_of_the_Golden_Dawn

[sivullinen.]

Et sitten ole kuullut. esim. Karita Mattilasta tai Matti Salmisesta? Ovat hyvinkin tunnettuja Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Verrattuina Lordiin, Matti Nykäseen tai edes Marko Bjuströmmiin eivät ole; eivät vaikka suomalaisissa lehdissä lukisi mitä. Ooppera on ylipäätään hyvin pienen piirin elitistinen harrastus - joka kustannetaan täysin verovaroista. Karita Mattila voi olla sadanneksi tunnetuin elossa oleva oopperalaulaja. Se ei ole paljoa; se ei ole edes mainitsemisen arvoista.

[tosipaha]

Suomalaiset sinfoniaorkesterit ja kapellimestarit, puhumattakaan laulajista, jotka ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä Suomen ja suomalaisuuden esille tuomiseen maailman konserttilavoilla.

Joko saat itse elantosi valtion kulttuuritukirahoista tai sitten uskot ihan kaiken mitä lehdissä lukee. Muuten tuollaista roskaa et puhuisi. Suomen vasemmistolainen kulttuuriministeri on lehdille maksanut kuvitellun suomikuvan levittämisestä suomalaiselle vaalikarjalle. Suomalaisia kapellimestareita ei maailmalla tunne kukaan - eikä muitakaan tukirahataiteilijoita.

Et sitten ole kuullut. esim. Karita Mattilasta tai Matti Salmisesta?

Keitä nuo on? Tai Franck, Lindberg, Saariaho, Oramo, Vänskä, Rautavaara, Saraste, Salonen... Mitä väliä tunteeko noita maailmalla kukaan kun voi istua kotona ja kuunnella Irwiniä.

[nimierkki]

Keitä nuo on? Tai Franck, Lindberg, Saariaho, Oramo, Vänskä, Rautavaara, Saraste, Salonen... Mitä väliä tunteeko noita maailmalla kukaan kun voi istua kotona ja kuunnella Irwiniä.

Onko sillä oikeasti väliä tunnetaanko suomalaisia klassisen musiikin taitajia ulkomailla? Jos on, niin mitä?

Mitä yhteiskunta ja veronmaksaja hyötyy siitä, että joku tuntee Salosen ja Mattilan? Jättävätkö ihmiset kaupoissa suomalaiset tuotteet ostamatta, jos meillä ei ole tunnettuja säveltäjiä?

[Arto Luukkainen]

Mutta taide- ja kulttuurikasvatuksella ja niiden harrastusmahdollisuuksilla on suora yhteys henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin. Näin ollen (korkea)kulttuurin tukeminen on vahvasti valtion intresseissä. Joka kotitaloudessa ei välttämättä ole varaa tai tietämystä lahjakkaidenkaan lasten kulttuurikasvatukseen, jolloin valtion tukemilla kulttuurilaitoksilla, kuten musiikkiopistoilla, on tärkeä rooli.

Ensiksi: "henkinen kasvu" on naisten lehtien tyhjä fraasi, jolla ei ole mitään sisältöä.

Kulttuurikasvatus ei myöskään tuota mitään sen suurempaa hyvinvointia sen lisäksi, että hyvässä harrasteessa mukana oleminen on tietysti parempaa kuin viinan juonti ja tupakan polttaminen. Se on niin päin, että ne menevät soittamaan pianoa, joiden elämä on mallillaan. Ei niin, että pianon soittaminen saisi elämän mallilleen.

Sen sijaan urheiluharrastukset parantavat aidosti ihmisten elämänlaatua kuolemaan asti tarjoamalla mahdollisuuden vahvojen verisuonien ja hyvän lihashallinnan rakentamiseen esimerkiksi. Siksi onkin hassua, että musiikkiopistoja tuetaan verovaroista aivan järjettömillä summilla siinä missä urheilussa mukana olevien lasten ja nuorten pitää useimmiten maksaa kulut omasta pussistaan.

[Nanfung]

Joko saat itse elantosi valtion kulttuuritukirahoista tai sitten uskot ihan kaiken mitä lehdissä lukee. Muuten tuollaista roskaa et puhuisi.

En ole 15 vuoteen tilannut ensimmäistäkään sanomalehteä, joten musiikista lukeminen on jäänyt varsin vähiin.

Jostain kumman syystä olen saanut kuitenkin kaksi korvaa, jotka ovat antaneet mahdollisuuden kuunnella musiikkia. Miksi pidän musiikista, ehkä siksi, koska kuulun musikaaliseen sukuun? Iso-isäni omisti huuliharpun, mutta en ole täysin varma, että osasiko hän soittaa sitä?

[Kimmo Pirkkala]

Minä kuuntelen paljon musiikkia, ja maksan siitä ihan itse.

Kulttuuria ja taidetta saa muuten ihan vapaasti tuottaa kuka tahansa ja tunnen paljonkin maalareita, kuvanveistoa ja musiikkia tekeviä ihmisiä, jotka tekevät sitä vapaa-ajallaan. Ja jälki saattaa hyvinki olla parempaa kuin siinä tilanteessa, että pitäisi taiteellaan miellyttää niitä, jotka rahoituksesta päättävät.

[sivullinen.]

Joko saat itse elantosi valtion kulttuuritukirahoista tai sitten uskot ihan kaiken mitä lehdissä lukee. Muuten tuollaista roskaa et puhuisi.

En ole 15 vuoteen tilannut ensimmäistäkään sanomalehteä, joten musiikista lukeminen on jäänyt varsin vähiin.

Mistä sitten tiesit, että "suomalaiset sinfoniaorkesterit ja kapellimestarit, puhumattakaan laulajista" ovat tehneet "mittaamattoman arvokasta työtä Suomen ja suomalaisuuden esille tuomiseen maailman konserttilavoilla"? Päättelitkö sen kuuntelemalla heidän teoksiaan?

En sano etteikö heidän musiikkinsa olisi hyvää. Tottakai se on. Mutta yhtälailla olisi hienoa nähdä pelloilla latoja merenä ja tuhansia ihmisiä haravoimassa heinää. Pitäisikö valden maksaa siitäkin 4000 euroa kuussa? Moneen muuhun hienoon asiaan voitaisiin myös antaa rahaa. Vaan jos sitä ei kaikille annettaisi, niin pian monet alkaisivat leipätyökseen tekemään sellaista mistä rahaa saa vastoin kutsumustaan. Siinä vaiheessa helvetti on irti. Leipäpappi on vitsaus; leipätaiteilija toinen samanlainen. Ja suuri ongelma on myös se rahan rajallisuus.

Jorma Panulakin saisi kerätä rahansa anelemalla Jorma Panulan fanittajilta. Jos niitä faneja löytyy ja halua maksaa, niin kyllä sitä rahaakin tulisi. Nyt ne rahat kerätään valtion väkivaltakoneiston avulla kaikilta, valehdellaan kansan sitä tahtovan ja kaikkia vituttaa.

[Tom Kärnä]

Jään odottelemaan kulttuuriministeriön osuutta Iron Maiden -lipustani.

Itse olen ihmetellyt miksen voi käyttää kulttuuriseteleitä olutkulttuurin harrastamiseen.

Yksi kaverini tulee melkein joka lauantai käymään kämpilläni. Me nautimme sitten puoliksi neljä tai kuusi olutta, kaikki erilaisia. Keskustelemme niistä hirvittävän sivistyneesti. Me kutsumme tätä kulttuurielämäksi.

[Roope]

Selailin Long Playn artikkeleita, ja törmäsin Sonja Saarikosken viikkokirjeeseen, jossa hän paheksui, ettei Kaija Saariahon kuolema ollut Suomessa niin suuri uutinen kuin oli. Perustelut kiinnostivat, joten luin jutun.

Sonja Saarikoski: Kaija Saariahon kuoleman olisi pitänyt olla Suomessa paljon suurempi uutinen 9.6.2023

Olin hämmentynyt siitä, kuinka nopeasti uutinen Suomessa hiipui. Siinä vaiheessa, kun monet maailman tunnetuimmista lehdistä alkoivat vasta julkaista laajoja nekrologejaan, Helsingin Sanomien sivuja sai selaamalla selata löytääkseen tiedon Saariahon kuolemasta.

Eniten minua hämmensivät poliitikkojen reaktiot, tai oikeastaan niiden puute. Kävin läpi nykyisten kansanedustajien Twitter-tilit: laskujeni mukaan vain kuusi kansanedustajaa oli esittänyt surunvalittelunsa. Kaksi keskustalaista, kaksi vihreää, yksi demari, yksi vasemmistolainen. Nykyisistä puoluejohtajista Saariahon kuoleman huomioi ainoastaan Maria Ohisalo.

Tohtori Jenni Haukio oli kirjoittanut kauniin osanoton, presidentti Sauli Niinistö ei, vaikka oli myöntänyt Saariaholle taiteen akateemikon arvonimen vain pari kuukautta aiemmin. Edes entinen kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ei esittänyt julkisia surunvalitteluja. Sivistyspuolueena itseään pitävästä kokoomuksesta näin ei Twitter-katsaukseni mukaan ollut tehnyt yksikään kansanedustaja – eikä muistakaan todennäköisen seuraavan hallituksen puolueista.

Mietin Vesa-Matti Loirin kuolemaa, päiväkausia jatkunutta uutisointia ja muistelua. En halua vähätellä Loiria, päinvastoin, mutta ero oli huima.

Eikö suomalaisten poliitikkojen enemmistö todella ymmärrä Kaija Saariahon merkitystä?

Suomalaisten poliitikkojen olisi pitänyt esittää olleensa liikuttuneita säveltäjä Kaija Saariahon kuolemasta, vaikka suurin osa tuskin on koskaan kuullut ainuttakaan hänen teostaan saati vaikuttunut sellaisesta. Selvä.

Kirjoituksesta tosin selvisi jotain, joka muutti ainakin minun käsitykseni Saariahosta ja liitti hänet samaan elitistiseen perussuomalaisia halveksivaan taiteilijamiljonäärien joukkoon esimerkiksi Esa-Pekka Salosen ja Aki Kaurismäen kanssa:

Ottaessaan vastaan taiteen akateemikon arvonimen maaliskuussa Saariaho piti tyttärensä Aliisa Neige Barrièren välityksellä puheen. Siinä hän sanoi:
...
"Olen saanut paljon tukea Suomen valtiolta koulutukseni kautta, ja myöhemmin monivuotisten apurahojen muodossa – olen siitä kiitollinen, ja toivoisin samaa nuoremmille kollegoilleni. Mutta pelkään, että kokemani kultainen kausi on nyt jäämässä taaksemme. Nykyisessä Suomessa kulttuuripolitiikkaa pidetään vähäpätöisenä sivuseikkana, jota säädetään ideattomasti ja luovutetaan markkinoille ja jopa äärioikeistolle. Usko siihen, että minun kaltaiseni ihmiset tekevät jotakin tärkeätä, jonka arvoa ei voi mitata vallalla, kunnialla eikä rahalla, ei näytä enää olevan osa yleistä poliittista sivistystä."

Ja kuitenkin nämä mittaavat tekemisensä arvon rahalla ja vallalla eli esimerkiksi sillä, miten veronmaksajien rahaa ohjataan sinne, minne he haluavat. Kyseenalaista se, ja perästä kuuluu.

Saariahon puheen viittaus "äärioikeistoon", jolle "kulttuuripolitiikka luovutetaan" oli nimittäin piikki Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purralle, joka oli muutamaa päivää aiemmin todennut vaalitentissä (korkea)kulttuurin "luksuspalveluksi". Tämä suututti Saariahon, joka vastineeksi kuittasi perussuomalaiset kiitospuheessaan äärioikeistoksi, jolle ei saa antaa valtaa.

Niin. Aivan kuin Saariaho olisi ennustanut, mitä tulee tapahtumaan. Ei näytä enää olevan osa yleistä poliittista sivistystä.

Merkitykselliset asiat on tunnistettava ja tunnustettava. Vain siten niiden kiertokulku voi jatkua. Merkityksen myöntäminen ei vaadi sitä, että "ymmärtäisi" Kaija Saariahon musiikkia, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei sitä erityisesti tarvitse ymmärtää. Kuunteleminen riittää.

Miten ne "merkitykselliset asiat" sitten tunnistetaan ja erotetaan ei-merkityksellisistä asioista? Myötäilemällä muiden luomaa kaanonia? Saarikoski paitsi nostaa Saariahon muiden ihmisten yläpuolelle jalustalle niin myös auktoriteetiksi muillekin elämänalueille kuten politiikkaan, mutta miksi? Sen itselleen selvittämisessä Saarikoski olisi asian ytimessä, mutta keskenhän tuo jää.

Minulle sopii aivan hyvin, että Saarikoski kokee jonkinlaisen henkisen täyttymyksen esittämällä muille ihmisille roolia suurena kulttuurinystävänä, vaikka ei oikein itsekään tiedä, miksi niin tekee. Se on inhimillistä. Sen sijaan tuo muiden alaspainaminen vain jonkin kuvitellun auktoriteetin perusteella ei ole niin mukavaa.

[ämpee]

"Yleinen poliittinen sivistys" on uusi uus'käsite jonka sisältöä ei tunne kukaan muu kuin käsitteen keksijä, ja jonka selitys, mikäli sellaista vaaditaan, on kulloiseenkin tilanteeseen sopiva käsitteen keksijän itsensä kannalta.
Vähän päästä pullahtelee ulos tätä uus'kieltä kun sillä normaalilla käsitettävällä kielellä ei haluta sanoa yhtään mitään mutta kuitenkin halutaan antaa vaikutelma jostain josta ei kyetä suoraan puhumaan koska se voisi johtaa oikeutettuun palautteeseen.
Paskanjauhaminen on omalla tavallaan nostettu toiseen potenssiin, mutta paskan jauhamista se yhtä kaikki on.

[Totti]

Selailin Long Playn artikkeleita, ja törmäsin Sonja Saarikosken viikkokirjeeseen, jossa hän paheksui, ettei Kaija Saariahon kuolema ollut Suomessa niin suuri uutinen kuin oli.
...

Suomalaisten poliitikkojen olisi pitänyt esittää olleensa liikuttuneita säveltäjä Kaija Saariahon kuolemasta, vaikka suurin osa tuskin on koskaan kuullut ainuttakaan hänen teostaan saati vaikuttunut sellaisesta. Selvä.

Olen kuunnellut paljon klassista musiikkia ja oopperaa, mutta en ole koskaan edes kuullut Kaija Saariahosta. Monet muut klassiset suomalaiset(kin) säveltäjät ovat tutuja mutta Saariaho oli täysi mysteeri.

Jos säveltäjä on hyvä, niin yleensä hän tulee tietooni, mutta kun väitetyt musikaaliset nerot menevät minulta ohi, se johtuu yleensä siitä, että ylistyspuheet eivät vastaa tuotosta.

Päätin sitten kuunnella hehkutettua Innocence oopperaa  ( https://www.youtube.com/watch?v=UsrzrSJmcOA ) ja ennakkoluuloni kehnosta musiikista vahvistui.

Saariahon sävellykset ovat modernistisia ja perustuvat sellaisina pitkälti erinäisiin plimputuksiin, töräytyksiin ja paukuttelemiseen. Juuri tällainen melodiaton, disharmoninen, eksperimentaalinen "musiikki" on ollut vasemmiston mieleen, joten ei ihme että erinäiset itsenimetyt kulttuurivassarit pitävät Saariahoa suurena tekijänä. Osasyy hänen idolisointiin lienee myös sukupuoli, onhan hän kuulemma *haukotus* "murtanut lasikattoja" yada yada.

Saariaho oli siis modernin klassisen musiikin tuottaja ja koska se epäsoinnillisuutensa takia on vain harvojen makuun, Saariaho on pitkälti jäänyt tuntemattomaksi hahmoksi vasemmistolaisen snobbailevan kulttuurikuplan ulkopuolella.

[Lalli IsoTalo]

Paskanjauhaminen on omalla tavallaan nostettu toiseen potenssiin, mutta paskan jauhamista se yhtä kaikki on.

Tuota samaa paskanjauhantaa se ollut liikkenjohdon konsultoinnissakin. Uuskielellä katteisiin, kun asiakas ei ymmärrä mistä puhutaan, mutta nyökyttelee ymmärtäväisen oloisesti. Varsinkin julkishallinnossa.

Saariahon tuotannosta ei kommentoitavaa.