Perussuomalaiset ja kulttuuri

[siikret]

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä

Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä.

Suomalainen yhteiskunta on muovautunut aikojen saatossa sellaiseksi kuin se tänä päivänä meille näyttäytyy. Kansallemme on muodostunut verrattain lyhyessä ajassa yhteinen historia, kieli, perinteet, kulttuuri ja identiteetti. Kukaan ei vaali näitä asioita puolestamme globaalissa maailmassa, vaan meidän suomalaisten on tehtävä se itse.

Suomalaisuuden vaaliminen on tärkeä kansakuntaamme koossapitävä voima, joka ylläpitää ja edistää kansallista eheyttä. Kulttuuripolitiikka voikin parhaimmassa tapauksessa toimia tärkeänä suomalaisuuden hengen kohottajana. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, ettemme tue julkisen vallan toimesta mitään sellaista toimintaa, mikä murentaa suomalaista kansallisylpeyttä.

Taide on yksi kulttuurin peruselementeistä. Suomalainen esittävä ja ei-esittävä taide on ollut sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvostettua. Suomalaiset ovat saavuttaneet suurta suosiota myös kirjallisuuden, arkkitehtuurin, kuvataiteen, muotoilun ja säveltaiteen saralla.

Julkisrahoitteisen taiteen ja kulttuurin on pyrittävä yhteisöllisyyden vahvistamiseen, ei yksilöllisten järkytyskokemusten aiheuttamiseen. Valtion myöntämiä kulttuuritukia olisikin kohdistettava siten, että niillä vahvistetaan suomalaista identiteettiä. Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä. Valtion taiteilija-apurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on täten syytä lopettaa.

Nykytaiteen tuotanto olisi syytä saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Valtiovallan ei pitäisi tukirahoin antaa tekohengitystä sellaiselle kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää.

Olli Immonen  (ps.) kansanedustaja

http://yle.fi/uutiset/olli_immonen_kulttuuripolitiikan_vahvistettava_suomalaista_identiteettia/6546929

Persuedustaja avautuu kulttuuripoliittisista näkemyksistään, eli vittu mitä paskaa, osa 99.

Noh noh..Asiaahan Olli puhuu. Suomalaisten oma identiteetti on tärkeää, emme me voi kulttuurivaikutteita ottaa sieltä täältä. Ja miksi pitäisi tukea sellaista mille ei ole kysyntää? Nykytaidetta eivät käy katselemassa tavalliset kadunmiehet ja -naiset. Eivät tytöt eivätkä pojat. Se on vain pienen eliittipiirin pyörittämää, mutta me kaikki silti siitä joudumme maksamaan.

[Mika]

Taiteilijoiden kannalta olisi tietenkin erittäin toivottavaa, että taide julistettaisiin sellaiseksi elämänalueeksi, jota tavalliset ihmiset eivät voi lainkaan ymmärtää.  Ikävä kyllä ihmiset alkavat kuitenkin olla jo niin fiksuja, ettei kukaan enää usko, että keisarilla on vaatteet, jos se kuitenkin ilmiselvästi kekkaloi alasti kadulla.

[Elemosina]

Joskus aikoinaan sitä oman aikansa "nykytaidetta" edusti esim Vincent Van Gogh. Outo maalaustyyli, omituisen vahvat viivat, suorastaan rumaa sen ajan taidekäsityksen mukaan.

Myös Picasso on edustanut aikoinaan "nykytaidetta" eikä sitäkään kaikki heti ymmärtäneet.

Mutta kuinkas sitten kävikään.

[Eugen235]

Kulttuuriperinnön säilyttämisen lisäksi on kyllä luontevaa luoda samalla nykytaidetta, joka on tulevien polvien kulttuuriperintöä.

Kannattaa käydä Kiasmassa katsomassa useampaa näyttelyä, eikä jättää menemättä toista kertaa jos ensimmäisellä kerralla ei miellyttänyt. Nykytaiteen tehtävä on herättää elämyksiä tai oikeastaan tarkemmin ottaen ahaa-elämyksiä. Nykytaiteen kokeminen on minusta tavallaan vieläkin enemmän subjektiivista kuin tuttujen ja turvallisten kulttuuriperintöaarteidemme. Olemme tottuneet näkemään esim Gallen-Kallelan teoksia, tottumuksen kautta tulee tuttuuden tunne, jonka kautta tulee viehätys.
Kaikille ei kuitenkaan tule ahaa-elämystä nykytaiteesta. Toisille taas tulee ja he kokevat saavansa jotain uutta.

Nykytaide on kuitenkin tulevien sukupolviemme kulttuuriperintöä, joten kyllä sitäkin pitää tukea.

Kiasman tarjontaan toivoisin lisänä Tohtori Mäen kissantappo- ja spermat kissan silmään -videota. Siis että otettaisiin pois varastosta ja pantaisiin pyörimään non-stoppina. Samoin se on hyvää tarjontaa kun muutama vuosi sitten ala-asteikäinen tyttäreni kävi koululuokan kanssa katsomassa jotain "afrikkalaisten kyrpien" näyttelyä.

[Elemosina]

^Ehkä koulu olisi voinut vähän tarkemmin miettiä, että viekö ala-asteikäisiä lapsia katsomaan afrikkalaisten elinten näyttelyä Kiasmassa.

Tuo Teemu Mäen kissantappo-video olisi toisaalta hyvä kaivaa kätköistä ja esittää sitä. Eipä ole vastaavia ylilyöntejä kyllä sen jälkeen tullut (ainakaan julki). Kyllä pitäisi perusjärjellä varustetun ihmisen ymmärtää, että taiteen teollakin on lain asettamat rajat. Eläinrääkkäyksestä tuossa videossa on ollut kyse ja siitä kyseinen herra saikin sakot ja joutui lisäksi maksamaan Hesylle korvauksia. Oli vielä siis kissan käynyt Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä hakemassa.

Ikävä kyllä herra Mäki sai mitä halusikin, eli julkisuutta ja pitkäkestoista julkisuutta.

[Joopa]

Joskus aikoinaan sitä oman aikansa "nykytaidetta" edusti esim Vincent Van Gogh. Outo maalaustyyli, omituisen vahvat viivat, suorastaan rumaa sen ajan taidekäsityksen mukaan.

Myös Picasso on edustanut aikoinaan "nykytaidetta" eikä sitäkään kaikki heti ymmärtäneet.

Mutta kuinkas sitten kävikään.

Ei saanu kumpikaan herroista valtion apurahaa. Van Gogh ei tainnu myydä yhtään taulua elossa ollessaan.

[Elemosina]

Ei niin saanutkaan. Rikkaita mesenaatteja joillain taiteilijoilla kylläkin oli, sitä voisi verrata nykypäivän apurahasysteemiin. Ei sitä apurahaakaan kaikille anneta tänäpäivänäkään.

[Panopticon]

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä


http://yle.fi/uutiset/olli_immonen_kulttuuripolitiikan_vahvistettava_suomalaista_identiteettia/6546929

Persuedustaja avautuu kulttuuripoliittisista näkemyksistään, eli vittu mitä paskaa, osa 99.

Täytyy olla samaa mieltä. Tollaisilla puheenvuoroilla tekee itsestään ja koko puolueesta naurunalaisen. Ei kannata ottaa kantaa asioihin, joita ei tunne. On totta, että iso osa kulttuurin ja taiteen rahoituksesta on vasemmiston käsissä, mutta tollasilla avautumisille ei tilanne tule ikinä muuttumaan. Rahoitus on eri asia, kuin taiteen sisällöt. Poliitikkojen tehtävä ei todellakaan ole määritellä mitä sisältöjä taiteessa pitäisi olla ja mitä ei pitäisi. Tosta kirjoituksesta jää sellainen maku, että kirjoittaja haluaisi muuttaa kaikki museot kansallismuseon sivukonttoreiksi ja muun taiteen pitäisi palvella jotain ihmeen "yhteisöllisyyden vahvistamista". Se kävi ainakin selväksi, että kirjoittajalla ei ole mitään hajua siitä, mitä "postmodernisti" tarkoittaa.

Jos tämän ulostulon perimmäinen tarkoitus oli populistinen posmotus, jolla kalastellaan taiteen- ja kulttuurinvihaajien ääniä, ni mikäs siinä. Ääntenkalastelu ei ikinä oo kaunista. Mutta, jos tässä oltiin ihan tosissaan, niin suosittelen kirjoittajalle alan kirjallisuuteen tutustumista. Kannattaa myös lukea jo vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja dystopioita siitä mihin tollanen "kulttuuripolitiikka" johtaa. Aloita vaikka "Farenheit 451" -romskusta. Tai sitten jätät taide- ja kulttuuripoliittiset asiat niille, jotka niistä jotain tajuaa.

Onkohan Immosen kulttuuripoliittisen ohjelman seuraavana kohteena sitten kirjastot? Taidepaska pois ja tilalle kansallismielistä kirjallisuutta?

[Sir Mustapossu]

Hui, antaa kulttuurien kukkia. En isommin tue Immosen kirjoitusta. Kyllä suomalainen kulttuuri toimii ilman tukia, kunhan vaan pidettäisiin huolta että sosiaalimultikultut pysyvät poissa maastamme. Itsekin olin tänään 3 tuntia saunomassa. Siinä mallia jälkipolville. Olkaa hyvät.

[IDA]

Pitäisi ensin kysyä mitä nykytaiteella tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan puhtaasti kokeilevaa taidetta niin ei se minustakaan ansaitse samanlaista tukea kuin taide, joka nivoutuu johonkin kansalliseen tai edes johonkin perinteeseen. Meinaan vain, että ne teokset tulevat joka tapauksessa tehdyiksi ja nälkään ja kurjuuteen tässä maassa ei kuole kukaan. Rahamäärät ovat kuitenkin rajattuja ja maassa on suuri määrä tasokkaita orkestereita, teattereja ja vastaavia joiden toiminta vaatii jatkuvuutta ja jotka eivät pääsylipputuloilla toimeen tule. Ehkä yksi tapa olisi se, että ihan noille aloille menevän perusrahoituksen lisäksi valtio perustaisi vaikka säätiöitä eri taidelajeja varten ja kanavoisi rahoituksen kokonaan niiden kautta. Valtion ja kuntien taidehankinnoissa taas olisi ilman vaiheita ajateltava nimenomaan kansallisia ja paikallisia arvoja.

Myönnetään kyllä, että en edes tiedä kuinka paljon valtio kokonaisuudessa taidetta rahoittaa. Siitä olen kuintekin aivan varma, että kaikille hyville taiteilijoille sieltä ei mitään ammatillista elatusta ole tarjolla kuitenkaan. Tuskin edes pienelle osalle.

[sivullinen.]

Myös Picasso on edustanut aikoinaan "nykytaidetta" eikä sitäkään kaikki heti ymmärtäneet.

Olen ymmärtänyt Picasson nousseen maineeseen sen härkätaulun tullessa rauhanliikkeen symboliksi. Loppu urasta onkin fanitushuuman aikaansaamaa. Che kuva on kanssa kaunis ja tunnettu; tekijä ei - mutta se ei ole merkittävää. Suomen taiteen mestarit nousivat kansan mieliin myös tulemalla liikkeen symboleiksi ja luomalla symboleita - eivät piirrustustekniikan tai omasta mielestään kivojen kokeilujen ansiosta.

Taiteen pitää olla enemmän kuin se esittää.

Joten Immonen on oikeilla jäljillä. Turhaa tukea työkseen tuhertelevia, jotka eivät teoksillaan edes yritä tavoittaa muiden mieltä tai ajan henkeä - kansallistunnetta. Tuhertelu tuhertelun takia on turhaa, ja joutaa hävitä. Netin pilakuvataide on nykytaiteen uusi muoto; se joka taiteena tullaan tulevaisuudessa muistamaan. Poliittisesti ylläpidetty tuhertelu häviää historian tunkiolle. Todelliset taiteilijat - netin pilapiirtelijät - ovat köyhiä kun taas poliitikkojen kaverit saavat rahat.

[sivullinen.]

Siitä olen kuintekin aivan varma, että kaikille hyville taiteilijoille sieltä ei mitään ammatillista elatusta ole tarjolla kuitenkaan. Tuskin edes pienelle osalle.

Sosialistien aivopesu on tuottanut tulosta: taiteilija on ammatti.
Tutki historiaa ja totea tyhmyytesi: taitelija ei ole ammatti.

Kun ajattelu lähtee ihmisestä tehdastyöläisenä - "proletariaattina", ei taidetta voi olla olemassa. Sosialistinen realismi on maalausta; työtä osana valtio koneistoa. Taiteilija - kuten lääkäri, sotilas tai tuomari - ei ole ammatti. Se on kohtalo ja elämäntapa. Saako siitä elannon, on toinen kysymys, mutta jos valtio valitsee taiteilijat ja antaa työtehtäväksi "luomisen", ei tajuta todellisuudesta mitään; todellisuus ei toimi niin.

[Uuno Nuivanen]

Ikävä kyllä herra Mäki sai mitä halusikin, eli julkisuutta ja pitkäkestoista julkisuutta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_M%C3%A4ki

Kaiken muun sai, paitsi turpiinsa. Sen me vhm:t olemme hänelle vielä velkaa, vaikka paljon olemme hänelle verorahoistamme antaneetkin.

[IDA]

Sosialistien aivopesu on tuottanut tulosta: taiteilija on ammatti.
Tutki historiaa ja totea tyhmyytesi: taitelija ei ole ammatti.

Kun ajattelu lähtee ihmisestä tehdastyöläisenä - "proletariaattina", ei taidetta voi olla olemassa. Sosialistinen realismi on maalausta; työtä osana valtio koneistoa. Taiteilija - kuten lääkäri, sotilas tai tuomari - ei ole ammatti. Se on kohtalo ja elämäntapa. Saako siitä elannon, on toinen kysymys, mutta jos valtio valitsee taiteilijat ja antaa työtehtäväksi "luomisen", ei tajuta todellisuudesta mitään; todellisuus ei toimi niin.

Kyse oli taiteen valtionrahoituksesta, jos taitelijat eivät sitä kinua, niin todella hyvä. Omasta mielestäni sen, kuten koko valtionkin, voisi heivata kokonaan uuteen uskoon, mutta siitä ei nyt ollut kysymys, vaan siitä miten asiat nykyisen järjestelmän sisällä toimivat.

[IDA]

taiteilija on ammatti.

Toki, jos sinä niin sanot.

[sivullinen.]

Toisaalta pitäisi ymmärtää, että taiteen rahoituksesta ei pitäisi puhua mitään, koska se jos mikä on suurten nykyfilosofien temmellyskenttää.

Älä pilkkaa filosofeja; pilkkaa "ammattifilosofeja". Älä pilkkaa taiteiljoita; pilkkaa "ammattitaiteilijoita".

Valtio voi tukea taiteiljoita monella muulla tavalla kuin palkkaamalla ammattitöhertelijän toteuttamaan ministeriön taiteentukemismainontaa ääntenkalasteluksi. Yksinkertaisin tapa, jolla valtio voisi auttaa, on antaa halpoja asuntoja ja halpaa ruokaa. Mutta sosialidemokraattinen ideologia ei sitä salli: Työllä pitää elää ja työtä pitää tehdä viraston kellon mukaan.

Ongelma on syvällä yhteiskuntarakenteissa, eikä sitä korjata pintaremontilla. Miksi silloin keskustelun pitäisi koskea vain pintaremonttia? "nykyisen järjestelmän sisällä" ei voida saada mitään parannusta aikaan. Nykyinen järjestelmä on nykyisellään täydellinen - 1900-luvun sosialismi. Se ei vain ole enää ollenkaan toimiva lähtökohta - nyt on 2000-luku.

[Kaptah]

Minusta kulttuuri ja taide ovat todella arvokkaita asioita niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta, mutta toisaalta kannatan silti taiteen ja kulttuurin verotukien leikkaamista. Taiteen ja kulttuurin tukeminen verovaroilla ei mielestäni edistä ns. todellisen, kantaaottavan, tuoreen, luomisen vimmasta syntyvän taiteen tekemistä. Jo siinä vaiheessa kun komiteat ja työryhmät miettivät mikä taide on hyvää ja tukemisen arvoista ja mikä ei, mennään pahasti metsään. Taide on onneksi niin monimutkainen ja järjellä selittämätön ala, ettei se ole johdettavissa keskusjohtoisesti, ja juuri siinä sen hienous piileekin.

Suomessa kukaan ei kuole nälkään ja mikään ei estä rahoittamasta taidettaan työnteolla, joko omalla alallaan tekemällä myös myyvempää taidetta (tai viihdettä) tai tekemällä jotain aivan muuta työtä ja taiteilemalla sieltä saaduilla varoilla.

Vaikka taiteen ja viihteen raja onkin hankala, yritän kirjoittaa siitä jotain. Viihteellä Suomessa pystyy itsensä elättämään todella moni. Esimerkiksi musiikin alalla nostan tanssimusiikkia soittavien yhtyeiden basistit. Suurin osa heistä tuskin saa mitään elämää suurempia kiksejä soittamisestaan ja kokee luovansa jotain ennennäkemätöntä, mutta yleisöä ja keikkaa riittää ja vuokran moni saa maksettua noilla hommilla. Itse lasken tuollaisen viihteeksi ja sitä tehdään yleensä rahan eteen, ei siksi että puolikännisille keski-ikäisille samoja ralleja samalla kompilla neljä iltaa viikossa on niin mahtavan hienoa välittää lyömäsoittamalla tarinoita ja tunteita. Jos taas esimerkkimme rumpali haluaa luoda, kokeilla ja pyrkiä johonkin ennenkuulemattomaan, hänen on mielestäni tehtävä se vapaa-ajallaan ja omalla rahoituksellaan. Erittäin taitavat, lahjakkaat ja onnekkaat taiteilijat onnistuvat tekemään koskettavaa ja hienoa ja elämää suurempaa taidetta joka vielä käy kaupaksikin, mutta esimerkkimme taiteilija joutuu minusta tekemään valintoja. Joko soittaa sitä mikä käy kaupaksi ja suhtautuu siihen työnä tai hankkii elantonsa muualta ja tekee musiikkinsa sydämestään vapaana miellyttämisen tarpeesta.

Suomessa ei-ammattimaisen ja ei-tuetun taiteen tarjonta on suht hyvää ja usein tasokasta. Joka pirun pikkukylästä tuntuu löytyvän harrastajateatteri joiden taso on oman kokemukseni mukaan suhteellisen kovaa ja jossa todella heittäydytään siihen hommaan ja tehdään sitä sydämellä ja intohimosta. Maastamme löytyy valtava määrä tasokkaita, omaperäistä ja mielenkiintoista musiikkia tekeviä bändejä joissa soittaa niin opiskelijoita, insinöörejä kuin pitkäaikaistyöttömiäkin ja jotka tekevät musiikkia juuri kuten haluavat, koska nauttivat siitä. Meillä on taitavia ja luomiskykyisiä maalareita ja graafikoita niin että usein oikein hämmästyy kuinka joku täysin yllättävä tavallinen tilintarkastaja viettääkin kaikki iltansa maalaten ja kehittäen itseään ja ilmaisuaan. Ja kaikki tämä suhteellisen vapaana tukijärjestelmistä.

Itse asiassa erääseen asiaan minusta saisi käyttää enemmänkin verorahoja ja se on nuorten taideharrastusten edistäminen. En tiedä miksi ala on jäänyt niin pahasti esimerkiksi liikunnan rahoituksen varjoon, mutta monessa kaupungissa esimerkiksi treenikämpistä on todella paha pula. Samaan aikaan golfkentälle ja jäähalliin syydetään rahaa kaksin käsin. Taiteen ja kulttuurin tekemiseen tarvittavat tilat ovat yleisesti ottaen erittäin vaatimattomia, mutta näistäkin on ikuinen pula. Soittamista voi treenata missä tahansa vanhassa kellarivarastossa tai autotallissa johon vain saa sähköt. Kerrostalossa vanhempien luona asuessa bänditreenaaminen kotona on täysin mahdotonta. Kerrostalossa lisäksi vaikkapa puhallinsoitinten tai rumpujen harjoittelu on niinikään mahdotonta, vaikka tilaa ei tarvittaisi kuin muutama neliö. Maalaus tai kuvanveisto eivät myöskään tarvitse kuin kymmenen neliötä, mutta sekin voi olla hankala järjestää vaikkapa vähävaraisen, hieman ahtaasti asuvan lapsiperheen, jossa joku lapsista haluaisi kehittyä maalarina. Minusta näissä tapauksissa yhteikunnan kustannukset ja hyöty olisivat varsin hyvin balanssissa toisin kuin monessa muussa asiassa, johon verorahoja kaadetaan miljoonittain.

[IDA]

Ongelma on syvällä yhteiskuntarakenteissa, eikä sitä korjata pintaremontilla. Miksi silloin keskustelun pitäisi koskea vain pintaremonttia?

Lähinnä siksi, että keskustelu käsitteli kansanedustajan kirjoitusta taiteen tukemisesta. Ideaalitilanne ilman muuta on, että taidetta ei valtion tarvitsisi erikseen tukea lainkaan.

[Everyman]

Persuedustaja avautuu kulttuuripoliittisista näkemyksistään, eli vittu mitä paskaa, osa 99.

Täysi komppaus tälle kommentille.

Olis muuten kiva tietää keitä postmoderneja taiteilijoita Immonen tarkoittaa? Nimiä, kiitos. Ja paljonko ovat saaneet tukia.
Ja millaisessa suhteessa summat ovat esimerkiksi persukansanedustajan palkkaan tai persupuolueen saamiin tukiin...

Kaikenlaista paskanjauhantaa sitä tuetaan, kieltämättä.

[Rudigar]

VMP. Immosen kirjoitus on täyttä Neuvostoliittoa, siellä oli taide "yhteisöllistä ja rakentavaa", eikä individualistit paljon juhlineet. En todellakaan käsitä mitä Immosen kaltaisten kollektivistien päissä liikkuu. Berliinin muuri on jo kaatunut.

[Suvaitsija]

Toisaalta, kyllähän nytkin joku komitea jossain päättää, mikä postmodernisti saa tukia ja kuka jää ilman. Miksei ihan yhtä hyvin sitä rahaa voisi kaataa joidenkin kansallisromanttisen konservatiivitaiteilijoiden töherryksiin? Toisaalta tositaiteilija ei mitään valtion almuja tarvitse, vaan tekee vaikka paskaduunia sivussa toteuttaakseen vapaa-ajallaan taiteellisuuttaan (kuten minä  ).

[Marko Parkkola]

Toisaalta, kyllähän nytkin joku komitea jossain päättää, mikä postmodernisti saa tukia ja kuka jää ilman.

Eikös meillä ole vasemmistolaiskapitalistinen kulttuuriministeri joka niistä päättää. Itse näkisin, että taide eläkööt markkinatalouden lakien mukaan ja valtio voisi hoitaa kulttuurin säilömistä museoihin tulevia sukupolvia ajatellen.

[Elemosina]

Postmoderni taide viittaa nimenä taiteeseen joka on kehittynyt modernin taiteen jälkimainingeissa ja on selkeästi liitettävissä siihen. Postmodernismi taiteessa (kirjoitan kuvataiteista ja arkkitehtuurista, en ota kantaan teatteritaiteeseen tms) on ensisijaisesti syntynyt tavallaan vastalauseena modernille taiteelle, sen sosiaalisia ja poliittisia instituutioita vastaan. Postmodernismin katsotaan alkaneen arkkitehtuurin saralla.

Modernismi oli välinekeskeistä ja korosti lajipuhtautta. Sen sijaan postmodernismiin kuuluu tilan löytäminen taidelajien väliltä niiden yhdistäminen (esim videotaide, performanssitaide ovat minusta hyviä esimerkkejä).
http://en.wikipedia.org/wiki/Postmodernism#Influence_on_art

Kaikki nykytaide ei ole postmodernia, mutta postmoderni voi olla nykytaidetta.
Käsitteet pitää ottaa haltuun niin tiedetään mistä oikein puhutaan.

Jos postmodernismi käsitteenä kiinnostaa enemmän niin lukekaa Fredric Jamesonin kirjoitelma Post-Modernism: Or the Cultural Logic of Late Capitalism.

Itse kannatan taiteen tukemisen jatkamista. Silti ei ehkä olisi pahitteeksi että siinäkin rakenteita läpivalaistaisiin ja varmistetaan että hyvät veljet/siskot eivät myönnä rahaa omille kivoille kavereilleen vaan.

[Kaj Lindgren]

Kulttuurin moniarvoisuuden vaatimukseen liittyy läheisesti vaatimus jatkuvasta ja monipuolisesta kritiikistä. Kritiikin on oltava mahdollisimman monisuuntaista ja sen on voitava ylittää erilaisiin viriketaustoihin pohjautuvien osakulttuurien rajat.

Kansallisen kulttuurimme muotoutumiseen on keskeisellä tavalla vaikuttanut Suomen sijainti erilaisten kulttuuripiirien kohtaamispaikkana. Se on turvannut virikkeiden ja vaikutteiden monipuolisuuden. Kulttuuritoiminnan keskeisten alueiden, taiteen, tieteen, koulutuksen ja viestinnän vuorovaikutus on välttämätöntä monipuolisen virikeympäristön ja koko luovan toiminnan kannalta.

Taiteen arviointiin tulee osallistua sekä taiteen luojien, esittäjien että yleisön. Vuorovaikutusta kulttuurin luojien ja kuluttajien välillä saadaan samalla lisätyksi, mikä osaltaan häivyttää teennäistä jakoa luoviin ja ei-luoviin yksilöihin.

[Veikko]

Sanoisinko ihan yksinkertaisesti näin: kulttuurin liialliseksikin lipsahtaneeseen tukemiseen mikään kansakunta tuskin kaatuu, mutta kulttuurin liiallinen ohjaileminen ja kulttuurivihamielisyys voivat vakavasti vahingoittaa kansakuntaa kuin kansakuntaa.

[Marko Parkkola]

Tämä on se pointti.

Itse ostan kulttuurini Spotify ja Viaplay palvelujen kautta. En ymmärrä miksi minun pitää kustantaa taulujen maalausta ja runojen kirjoittamista, kun en moisia tuotteita tule koskaan käyttämään. Yksi maalattu taulu meillä kyllä on, mutta senkin on maalannut avopuolisoni isä ja täysin ilman yhteiskunnan rahoitusta.

[nimierkki]

En ymmärrä miksi minun pitää kustantaa taulujen maalausta ja runojen kirjoittamista, kun en moisia tuotteita tule koskaan käyttämään.

Koska enemmistö Suomen kansasta haluaa kaikkien osallistuvan tähän rahoitukseen. Jos enemmistö olisi eri mieltä, se varmasti äänestäisi näin ajattelevat enmmistöksi eduskuntaan.

[Marko Parkkola]

Totta. Hyvin kirjoitettu.

[Parsifal]

Ainakin itse olen oikeasti hieman ulalla tässä asiassa. Kulttuuria pitää ehdottomasti tukea, mutta miten, on sitten se kysymys.

Itse aiemmin olin jyrkästi sitä mieltä, että rahoja ei kannattaisi tuhlata esimerkiksi oopperatalon tukemiseen, vaan ne pitäisi jakaa pienemmille yksiköille, jotka tekevät taidetta. Nyt en oikein tiedä. Esimerkiksi ooppera on kuitenkin ehkä kuitenkin kaikkein hienointa taidetta.

Ooppera ja sinfoniaorkesterihan ovat länsimaisen taidekulttuurin ehdottomia huipentumia, mutta Suomessa on jotenkin hypätty yksi sivistyksen kerros lähes kokonaan ohi. Olenkin huolissani siitä, mihin musiikkikasvatuksen ja -tuntemuksen rappiotila vastaisuudessa johtavat. Pari persua jo ehdotti säästöjä lakkauttamalla paikallisen sinfoniaorkesterin. Moinen aivopieru on jo sen tason moukkamaisuuden osoitus, etten sellaisen esittäjää äänestäisi minkäänlaiseen poliittiseen virkaan.

On myös hyvä muistaa, että ooppera ja sinfoniaorkesterit ovat niitä harvoja taidemuotoja, jotka eivät ole lähes läpeensä viherstallareiden soluttamia... siitä syystä, että klassinen taidemusiikki vaatii aitoa huipputason osaamista, älyllistä suorituskykyä ja taiteellista silmää/korvaa. (Muistanette, kuinka nykyinen "kulttuuri"ministerimme Arhinmäki (vas.) skippasi oopperan ja meni mielummin mölyämään keskitason korismatsiin.) Samasta syystä punavihreä roskaväki hilluu sosiologian kaltaisten pseudotieteiden parissa, koska heillä ei ole mitään asiaa kovien luonnotieteiden pariin.

Siispä: jos mitkään muut perustelut eivät vakuuta, niin ajatelkaapa asiaa vaikka sitä kautta, että tukemalla korkeakulttuuria aiheutatte mielipahaa vihervasureille. Siellä kun ei poliittiseen hourailuun perustuvalla elämäntapataiteilulla pärjää.

Luonnollisesti oopperan taloudellista toimintaa tulee järkiperäistää, eli pyritään pysymään budjetissa esittämällä laadukasta taidetta jonkun yltiömodernin roskan sijaan. Usein kulttuuriväellä on tapana olla taiteellisia myös taloudenhoidon suhteen. Pitäisi löytää johtoon henkilö, jolla on sekä taloudellista asiantuntemusta että aito rakkaus musiikkiin. Mutta vastaavanlainen tilanne ei ole pelkästään taidemusiikin ongelma, vaan ulottuu valtion korkeimpiin virkoihinkin saakka...

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä


http://yle.fi/uutiset/olli_immonen_kulttuuripolitiikan_vahvistettava_suomalaista_identiteettia/6546929

Persuedustaja avautuu kulttuuripoliittisista näkemyksistään, eli vittu mitä paskaa, osa 99.

Täytyy olla samaa mieltä. Tollaisilla puheenvuoroilla tekee itsestään ja koko puolueesta naurunalaisen. Ei kannata ottaa kantaa asioihin, joita ei tunne. On totta, että iso osa kulttuurin ja taiteen rahoituksesta on vasemmiston käsissä, mutta tollasilla avautumisille ei tilanne tule ikinä muuttumaan. Rahoitus on eri asia, kuin taiteen sisällöt. Poliitikkojen tehtävä ei todellakaan ole määritellä mitä sisältöjä taiteessa pitäisi olla ja mitä ei pitäisi. Tosta kirjoituksesta jää sellainen maku, että kirjoittaja haluaisi muuttaa kaikki museot kansallismuseon sivukonttoreiksi ja muun taiteen pitäisi palvella jotain ihmeen "yhteisöllisyyden vahvistamista". Se kävi ainakin selväksi, että kirjoittajalla ei ole mitään hajua siitä, mitä "postmodernisti" tarkoittaa.

Aamen. Aina kun joku moukka tulee puhumaan siitä, että "taiteen pitäisi vahvistaa suomalaista identiteettiä" tms., minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Nimittäin kun suomalainen kulttuuri ja identiteetti ovat olennaisesti osa yleistä länsimaista kulttuuria ja identiteettiä, ja toisinpäin, vain pienin vivahde-eroin. Toisekseen hyvä taide on ja on aina ollut kansallisuuden ja uskonnon rajat ylittävää. Pelkästään suomalaiseen tuotantoon tukeutumalla kulttuurielämämme olisi melko masentavaa ja tylsänpuoleista. Miettikääpä nyt, jos meillä olisi pelkkää Aleksis Kiveä eikä esim. Shakespearesta mainintaakaan. Sama musiikin ja maalaustaiteen suhteen; Leonardo, Michelangelo, Bach, Mozart, Beethoven ja Wagner ovat yleiseurooppalaista ja siten myös suomalaista kulttuuriperintöä, ja vastaavasti omat kv. tason suurmiehemme kuten Sibelius tunnetaan niin ikään musiikkipiireissä kautta maailman.

Voitte myös kuvitella, minkälaista olisi TV-ohjelmisto ilman ulkomaisia sarjoja ja elokuvia. Sama pätee korkeakulttuuriin.

Sanoisinko ihan yksinkertaisesti näin: kulttuurin liialliseksikin lipsahtaneeseen tukemiseen mikään kansakunta tuskin kaatuu, mutta kulttuurin liiallinen ohjaileminen ja kulttuurivihamielisyys voivat vakavasti vahingoittaa kansakuntaa kuin kansakuntaa.

Juurikin näin. Kulttuuri ja henkinen kasvu ovat suorassa yhteydessä toisiinsa.

[Nanfung]

Ooppera ja sinfoniaorkesterihan ovat länsimaisen taidekulttuurin ehdottomia huipentumia, mutta Suomessa on jotenkin hypätty yksi sivistyksen kerros lähes kokonaan ohi. Olenkin huolissani siitä, mihin musiikkikasvatuksen ja -tuntemuksen rappiotila vastaisuudessa johtavat.

Suomalaiset sinfoniaorkesterit ja kapellimestarit, puhumattakaan laulajista, jotka ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä Suomen ja suomalaisuuden esille tuomiseen maailman konserttilavoilla.

Kysymys kuuluukin: Löytyykö Suomesta enää Jorma Panulan kaltaisia opettajia?