Hiukan politiikan historiaa ja uuden puolueen tarve

[Jouko Piho]

Hiukan politiikan historiaa ja uuden puolueen tarve

Uskovissa on eri puolueiden kannattajia ja sitten niitä, jotka haluavat olla täysin politiikan ulkopuolella.

Varsinkin entisaikaan oli uskovien kesken aika vahvana käsitys, että politiikka ei kuulu uskoville ollenkaan.

Vuonna 1958 perustettiin sitten Kristillinen Liitto, jonka jälkeen asenteet alkoivat pikku hiljaa muuttua politiikalle myönteisimmiksi, varsinkin kun puolue sai Raino Westerholmissa ensimmäisen kansanedustajansa v. 1970.

Ensimmäinen huippu koettiin v. 1991, kun helluntailaisesta Kristillisen Liiton Toimi Kankaanniemestä tuli Esko Ahon hallitukseen kehitysministeri.

Toinen huippu tuli, kun Kristillisdemokraateiksi nimensä muuttaneen puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen toimi sisäministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksissa vuodesta 2011 toukokuuhun 2015 asti.

Olin itsekin pitkään politiikan ulkopuolella. Kävin kyllä äänestämässä, mutta ei mitään muuta.

Vuonna 2009 lähdin mukaan politiikkaan ja olin mukana jäsenenä monissa eri puolueissa (Kokoomus, Kristillisdemokraatit, Itsenäisyyspuolue ja Keskusta), mutta mistään ei tullut mitään, koska aina kompastuttiin johonkin näkemykseeni, useimmiten profetioitteni esiintuomiseen, vaikka julkaisin niitä yksityisesti vain omilla nettisivuillani ja Facebookissa. Joihinkin puolueisiin, kuten Perussuomalaiset ja Muutos 2011, minua ei hyväksytty edes jäseneksi.

Koska poliittista kotia ei löytynyt, perustin 2010-luvulla kaksi poliittista puoluetta, v. 2012 Suomen Laillisuuspuolueen ja v. 2018 Siniristin Liiton, mutta molempien toiminta tyrehtyi kannatuksen puutteeseen, kun emme saaneet edes 5000 kannattajakorttia kerätyiksi.

Olen sen jälkeen ollut puoluepolitiikan ulkopuolella. Kirjoitan kyllä politiikasta, mutta siihen se sitten jää.

Odotan kuitenkin, että Suomeen syntyisi vielä uusi puolue. Se ei ole Timo Soinin kaavailema uusi SMP. En usko sellaiselle olevan tilausta.

Mutta uskon, että Suomessa on Soinin sanoin kraaterin kokoinen aukko uudelle todella konservatiiviselle ja kristilliselle oikeistopuolueelle, jonka nimi voisi olla "Kansallismieliset konservatiivikristityt" eli KKK, koska siitä selviäisi heti, mistä aatteesta on kysymys.

Uusi puolue ei olisi kuitenkaan rasistinen kuten Yhdysvalloissa aikoinaan vaikuttanut Ku Klux Klan (KKK). Minä en ole rasisti. En kannata valkoista enkä mustaa rasismia enkä mitään rasismia.

En aio kuitenkaan perustaa uutta puoluetta. Olen kaksi kertaa yrittänyt ja epäonnistunut ja se riittää minulle.

Mutta jos jotkut nuoremmat saisivat vielä aikaan tervehenkisen, maltillisen ja kansallismielisen konservatiivipuolueen, joka kunnioittaa kristillisiä arvoja, niin voisin mennä sellaiseen mukaan apumieheksi ja ideologiksi.

[Kim Evil-666]

Itse olen sitä mieltä- ettei politiikkaa ja uskontoa tulisi sekoittaa keskenään missään määrin. Mielestäni uskonto kuuluu henk.koht asioihin- eikä sitä pitäisi käyttää lainkaan politiikantekovälineenä.

Mikäli uskonto on jonkun poliittisen puolueen "johtotähti", olen kohtuullisen varma siitä, ettei sellainen puolue tule koskaan saamaan kovinkaan suurta kannatusta. (Länsimaissa) Arvot voivat nojata konservatiivisiin uskonnollisiin traditioihin, kuten Euroopassa on yleisesti ollut tapana, mutta mitään uskontoihin kytkettyä kiveenhakattua julistamista ei suurin osa kansasta kyllä tulisi oletettavasti koskaan kannattamaan.

Tuosta puoluelyhennelmästä KKK totean vain seuraavaa: Tuolla lyhenteellä vihapostin määrä ylittäisi kolossiaalisesti kannattajakorttien määrän. Itselleni lyhenne tuo ainoastaan provokatiivisessa mielessä hymyn huulille, mutta suurelta massalta tulisi täystyrmäys kaikkine pöyristymisineen- ja kaikki mediat täyttävine ulinoineen.

Siitä olen samaa mieltä, että toiselle persujen kanssa suht' samoilla linjoilla olevalle puolueelle olisi huutava tarve. Varsinkin silloin, jos se söisi muiden- persulandian ulkopuolella olevien puolueiden kannatusta.

[l'uomo normale]

Kristillisdemokraattisen puolueet ovat tainneet olla enemmän katolisten maitten juttuja. Pelkästään protestanttisesta maissa ne ovat jääneet pieniksi, kun uskonnollisten toimijoitten poliittista valtaa on karsastettu ja papeillekin on ollut mukava olla valtion lojaaleja palvelijoita. USA:n voimakas kristillinen liikehdintä on kanavoitunut politiikkaan maallisten puolueitten kautta, mikä on varmaan tehokkainta. Suomessa ainakin Kristillisessä liitossa/Kristillisdemokraateissa vapaitten suuntien vaikutus on ollut vahva ja papit ovat karsasteneet liikettä; herätysliikkeet ovat taas vaikuttaneet pääasiassa Kokoomuksen ja Keskustapuolueen kautta, millä on saanut parhaiten vaikutusvaltaa. Kristillisistä arvoista ammentavan poliittisen vaikuttamisen toteuttajien pitää selvittää itselleen, haluavatko he julistaa hyviä arvoja ja äänestää hyveellisiä ihmisiä, vai haluavatko he saavuttaa itselleen edullisia tuloksia likaisessa poliittisessa pelissä; USA:n evankeliset äänestivät Trumpia viimeksi hänen puutteistaan huolimatta, koska katsoivat uskonnonvapautensa olevan uhattuna ja halusivat USA:lta lujasti Israelia tulevaa politiikkaa.