Systeemikriisi taloudessa, politiikassa ja yhteiskunnallisessa ideologiassa

[Joni Mörk]

Muutamia ajatuksia siitä miten kaikki liittyy kaikkeen. Mitä todennäköisemmin globaalisti on tulossa vielä tämän hetkistä tilannetta merkittävämpi systeemikriisi, jossa joudumme miettimään velkojamme ja velvoitteitamme, jopa ideologiaamme.

Miten rahan tekeminen ilmasta vaikuttaa sen arvoon vaihdannan välineenä. Uhkana on työn arvon pieneneminen ja pahissa tapauksessa hyperinflaatio. Lähtökohtaisesti tuo ilmasta luotu raha ei tule tehokkaasti kansantalouden käyttöön, vaan valuu institutionaalisille sijoittajille. Yhteiskunnat köhtyvät, institutionaaliset sijoittavat vaurastuvat.

Ajatuksia on myös viljelty siitä, että näitä takuita tai velkaa, kuten ei myöskään Suomen valtion velanottoa tarvitse milloinkaan kuitata takaisin.

Samaan aikaan EKP ja edelleen Suomen Pankki luo rahaa tyhjästä. Huomioitavaa on, että EKP yhdessä maiden keskuspankkien kanssa luo 10 miljoonaa euroa minuutissa uutta rahaa, eli vuodessa 1000 miljardia euroa! Tärkeä kysymys on, mihin tämä raha menee?

Lyhyesti yksinkertaistaen kyseinen prosessi. EKP/Suomen Pankki luo rahaa antamalla liikepankeille lainaa, ostamalla velkakirjoja tai liikepankki ostaa valtionvelkakirjoja. Kotitaloudet tai yrityksen ottavat lainaa liikepankilta ja raha on syntynyt. Mutta siihenkö se kaikki 1000 miljardia euroa menee. Huomioitavaa on, että Suomen Keskuspankki ostaa myös suoraan tukiostoina yritysten arvopapereita, joita huhti- toukokuussa on ostettu noin 6 miljardin euron edestä. Tätä ohjelmaa (PEPP) on laajennettu Euroopassa 1350 miljardin euron suuruiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että keskuspankit toimivat pääomamarkkinoilla ja näin myös vaikuttavat osakkeiden ja instrumenttien hintoihin, vääristäen niitä. Tämä on myös suora tulosiirto osakkeenomistajille ja suurille institutionaalisille sijoittajille. FED on tehnyt tätä jo pitkään.

Kuitenkin edellisen lisäksi vakavin merkitys ja tosiasia on, että rahan lisääminen järjestelmään jatkuvalla syötöllä lisää inflaatiota, eli kotitaloudessa olevien aikuisten pitää työskennellä joka päivä enemmän saadakseen leipänsä tai vaihtoehtoisesti tinkiä leipänsä laadusta ja määrästä. Yritykset ja sitä kautta myös valtiot elävät kulutuksesta. Tämä vastuuton rahan luonti tyhjästä ja vivutettu velkaraha, niin globaalisti, kuin meilläkin ja siihen lisättynä erilaiset tuet, tuo mukanaan moraalikadon myös täällä. Yrittämällä väkisin vakauttaa ja edelleen kuplaannuttaa järjestelmää, luomme vielä suuremman epävakauden kuplan. Mitä suurempi on mannerlaattojen välinen jännitys, sitä valtavampana maanjäristys purkautuu. Lopulta tämä kaikki aiheuttaa väistämättä systeemikriisin, jopa pahimmillaan sanan, jota talouspiireissä ei saa mainita eli hyperinflaation ja sitä kautta luottamuksen menetykseen rahaan vaihdannan välineenä.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/joni-mork/nykyajan-loppu-systeemikriisi-ja-hyperinflaatio/

[Joni Mörk]

On hyvinkin mahdollista, että euro valuuttaliittona hajoaa. Suomella on kolme mahdollisuutta:

1. Mennä mukaan ja syventää integraatiota, sekä liittovaltiokehitystä. Eu tosin ei ole valmis uudistumaan ja se merkitsee tulonsiirtoja pohjoisesta etelä-Eurooppaan
2. Irtautua eurosta ja kenties EU:sta (markka takaisin)
3. EU jakautuu useampaan alueeseen esim pohjoinen EU ja eteläinen EU

Tarvitsemme luovan tuhon uudistuaksemme.

Vahvasti näyttää siltä, että nykyinen hallitus on viemässä Suomea osaksi EU:n 750 miljardin euron elvytysrahastoa ja nettomaksajaksi. Tästä antaa viiteitä valtionvarainministerin Matti Vanhasen hyvin loivat lausunnot, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen EU myönteisyys ja 2.7 pääministeri Sanna Marinin lausunto, jossa hän toteaa, ettei elpymisrahastossa ole oikeudellisia ongelmia. Kukkana kedolla oikeuskansleri Tuomas Pöystin (3.7 HS) mielestä EU:n oikeuspalvelun lausunto vastaa niihin ongelmiin, joihin Suomen perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota. Pöysti yhtyy valtioneuvoston kantaan, joka poikkeaa perustuslakivaliokunnan kannasta. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula Von der Leyen kertoi 2.7 EU-jäsenmaiden sopineen velkaantumisesta. Lainat maksettaisiin takaisin valtioiden suurempina jäsenmaksuina ja uusina EU veroina!

"Niin kauan demokratia toimii, kunnes poliitikot keksivät lahjoa kansalaisia heidän omilla rahoillaan" (Alexis Tocqueville). Tämä vaihe on jo aikaa sitten saavutettu. EU ei ole demokratia, eikä ole Suomenkaan poliittinen järjestelmä.

Euroopan suurin uhka on sisällä päin, laiskassa keskusjohtoisessa taantumuksessa. Me tarvitsemme luovan tuhon. Tuo tuho satuttaa monia, niin henkisesti kuin taloudellisesti, se vuodattaa verta, mutta se on välttämätön, kenties väistämätönkin. Ainoastaan näin voisimme uudistua ja nousta tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Ilman sitä Eurooppa on hävinnyt sodan.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/joni-mork/nykyajan-loppu-osa-2-eun-liittovaltio-vai-kansallisvaltiot/

[Jorma M.]

Niin kauan kuin 80% äänestää Baabelin puolesta niin tukipaketit voivat olla vaikka 7,5 triljoonaa e. Suomea hallitsee rikolliset jotka luulevat keksineensä pyramidihuijauksen uudestaan. Eli alas kerääntyy varallisuutta koko ajan lisää kun Suomi lainaa koko ajan ja äänestäjät katsovat Ylen TV-uutisia.

Sääli ettei aihe oikein innosta Hommassakaan.

[Joni Mörk]

Niin kauan kuin 80% äänestää Baabelin puolesta niin tukipaketit voivat olla vaikka 7,5 triljoonaa e. Suomea hallitsee rikolliset jotka luulevat keksineensä pyramidihuijauksen uudestaan. Eli alas kerääntyy varallisuutta koko ajan lisää kun Suomi lainaa koko ajan ja äänestäjät katsovat Ylen TV-uutisia.

Sääli ettei aihe oikein innosta Hommassakaan.

Juurikin näin. Kun taloudesta puhutaan on barrikaadille nousijoita harvassa. Velat, tukipaketit, vastuut ovat meidän yhteiskunnan ja talouden kovaa perustaa, jotka verojen ja säätelyn kautta kohdistuvat jokaiseen kansalaiseen. Valitettavasti Ylen uutiset eivät oikein uutisia ole, vaan vaikuttamista. Niitä katsoessa ei ihan pysy kärryillä, mitä valtionjohto puuhastelee...

[akez]

Muutama ote kirjoituksesta.

Ensimmäinen ongelma on, että suurin osa ihmisistä elää arkeaan, eivätkä he edes huomaa tai toisaalta halua edes ymmärtää ongelman kokoluokkaa. Lyhyellä tähtäimellä se ei myöskään vaikuta millään tavoin heidän arkeensa. Talousasioissa barrikadille nousijoita on harvassa. Tämän vuoksi päättävissä asemissa olevat henkilöt voivat tehdä ratkaisunsa hyvinkin rauhassa, varsinkin kun takana on parlamentaarinen enemmistö ja toisaalta ymmärryksen puute tehtyjen ratkaisujen vaikutuksista. Vallalla on myös tietojen pimittäminen ja tarkoitusperien hämärtäminen, jotta kansalaiskeskustelua ei syntyisi.

Tuosta ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. Näistä syistä kansalaisia on varsin helppo jymäyttää kerta toisensa jälkeen. Kun demokratiassa kuitenkin kaikki valta on lähtöisin kansalta, niin tuossa petkutuksessa ei demokratia enää toteudu. Mitä tälle asialle pitäisi nyt tehdä? Se on hyvä kysymys, mutta palaten takaisin alkuun: Kansalaiset elävät arkeaan ja kaikki mikä ei suoraan kosketa heitä ei myöskään aiheuta reaktioita. Samalla olisi toki kohtuutonta heiltä sitä edellyttää. Ei ole tehokasta, realistista ja järkevää, että kaikki paneutuisivat kaikkiin asioihin. Siksi keskeiseksi nousee vapaa debatti - erityisesti asiantuntijoiden kesken -, jossa asioiden eri puolia valotetaan eri tahoilta samoin edellytyksin ja ketään suosimatta, ilman sensurointia ja pelkoa yleisen syyttäjän absurdeista hyökkäyksistä sananvapautta vastaa.

Nykytodellisuudessa tuo ideaali ei toteudu, sillä kansalaisten mielipiteen muodostuksen ja demokratian kannalta keskeinen väline - media, on miehitetty poliittisesti, eikä se toimi tasapuolisesti, moniarvoisesti ja puolueettomasti.

Meidän poliittinen järjestelmämme ei ole enää demokratia, eikä talousjärjestelmämme ole markkinatalous, vaan kummassakin järjestelmässä olemme jonkinlaisessa korporatiivisessa sosiaalifasismissa.

Tuo seikka on ilmennyt jo useaan otteeseen vuosien varrella, sekä teoreettisen tarkastelun, että vallitsevien realiteettien kautta. Silti tämän tilanteen esiin nostavat näkemykset eivät juurikaan pääse esille, edes Euroopassa, vaikka siellä mediapimennykseen aina välillä puhkeaa siellä täällä aukkoja, joista näkyy myös muutakin "valoa". Silti nämä kriittiset näkökulmat pääsevät varsin harvoin nykyisissä politisoituneissa mediakentissä läpi jääden siten pieneksi altavastaajien vähemmistöksi. Toki tiettyä kehitystä on samaan aikaan tapahtunut, mutta se ei ole noussut tähän mennessä juuri vielä valtavirtaa, kuin kenties hetkeksi Italiassa Salvinin myötä ja Itävallassa. Tosin kommunismin aikoinaan kokeneessa Itä-Euroopassa yleinen skeptisyys on vahvasti vallassa. Kommunismin aika on vielä suurimmalla osalla tuoreessa muistissa ja se aika helposti assosioituu siellä nykyisin Brysseliin. Siksi heitä pyritään lahjomaan rahalla, etteivät hyppäisi pois tästä kelkasta.

Elitistit nimittävät näitä uusia ja poikkeavia näkemyksiä väheksyvästi populismiksi, kuten odottaa saattaa valta-asemissa istuvien positiosta käsin. Heidän asemiinsa on nyt alkanut jo kohdistua tiettyä demokraattista uhkaa, mikä saa heidät oireilemaan eri tavoin. Tämä on helposti huomattavissa myös Suomessa.

Silti ennakoin, että tämä systeemikriisi tulee jossakin vaiheessa purkautumaan ensisijaisesti järjestelmän romahtamisen kautta, joidenkin samankaltaisten piruettien myötä kuin mitä kommunismi kaatui Neuvostoliitossa - kaaoksen kautta. Sieltä on kuitenkin mahdollista nousta aikanaan ehkä jopa parempaan maailmaan, kuten Venäjällä ja entisissä itäblokin maissa. Sinänsä aika outoa, että joku haluaa tuon saman kaaoksen uusiksi myös Euroopassa.

[Joni Mörk]

Nykytodellisuudessa tuo ideaali ei toteudu, sillä kansalaisten mielipiteen muodostuksen ja demokratian kannalta keskeinen väline - media, on miehitetty poliittisesti, eikä se toimi tasapuolisesti, moniarvoisesti ja puolueettomasti.

Olen aivan samaa mieltä. Se nähdään valtamedian edustajien puoluekannoissa ja maailmankuvassa, jotka väistämättä vaikuttavat heidän tekemän uutisoinnin agendaan. Jos suurinosa median opiskelijoista on vasemmalle kallellaan on agenda myös siihen suuntaan. Kyse onkin milloin hiljainen ja unohdettu konservatiivinen kansa herää vai herääkö?

[Joni Mörk]

Silti ennakoin, että tämä systeemikriisi tulee jossakin vaiheessa purkautumaan ensisijaisesti järjestelmän romahtamisen kautta, joidenkin samankaltaisten piruettien myötä kuin mitä kommunismi kaatui Neuvostoliitossa - kaaoksen kautta. Sieltä on kuitenkin mahdollista nousta aikanaan ehkä jopa parempaan maailmaan, kuten Venäjällä ja entisissä itäblokin maissa. Sinänsä aika outoa, että joku haluaa tuon saman kaaoksen uusiksi myös Euroopassa.

Systeemikriisi on varmasti monitahoinen ja eri asioiden summa. Lopulta kyse on luottamuksesta valtioiden ja entiteettien väkivaltamonopolia kohtaan. Kun luottamus kansalaisilta loppuu, romahtaa myös järjestelmä. Tällä osin valtamedian puolueellinen agendajournalismi ruokkii osaltaan pitkällä tähtäimellä systeemikriisiä ja järjestelmän romahdusta.

[stefani]

Ei kai se, että Bryssel verottaa euro-aluetta luomalla rahaa tyhjästä, mikään katastrofi varsinaisesti ole, kun ainahan sitä pitää jonnekin veroja maksaa?

Suurempi ongelma on se, että suomalaiset äänestäjät itse hyväksyvät sen, että Suomen velka kasvaa, koska se johtaa jossain vaiheessa tilanteeseen, missä IMF voi ruveta vaatimaan jotain järjestelyjä, joissa suomalaisia resursseja yksityistetään ulkomaisille omistajille.

[Joni Mörk]

Ei kai se, että Bryssel verottaa euro-aluetta luomalla rahaa tyhjästä, mikään katastrofi varsinaisesti ole, kun ainahan sitä pitää jonnekin veroja maksaa?

Ongelma tässä on kaksi osainen. Ensiksi kun rahaa tehdään tyhjätä ja suurin osa siitä menee istitutioonalisille sijoittajille ja osa esim valtioiden infra hankkeisiin, jotka on todettu hyvinkin tuottamattomiksi ja tehottomiksi. Tämä aiheuttaa työnarvon laskemisen ja enneen pitkään sen, että tavallisen työläinen jos tänään saa 20 min työllä leivän ostettua kaupasta niin hetken päästä hänen onkin tehtävä töitä 30 min saadakseen sen saman leivän. Ja aina on toki hyperinflaation mahdollisuus...

Toinen puoli on verotus. Nyt tulossa olevalla 750 mdr euron "pelastuspaketilla" johon Suomikin tullee osallistumaan, tarkoittaa se EU verostusoikeutta ja sitä kautta EU:n liittovaltiota myös Suomeen. Kun kaiken nykyisen päälle vielä lätkäistään EU vero niin siinähän alkaa Lafferin käyrä olla tapissaa, jos ei jo ole. Miltä se tuntuu jos 2-10% EU veroa tulisikin nykyisen palkan verotukseen lisää?

Kysymys on myös mihin tarvitsemme tuota pakettia ja Suomalaisten vastuita tai Suomalaisten rahaa... jos vaikkapa Italia itse kykenee tarvittavan rahan oman taloutensa pelastamiseen hankkimaan? Miksi no bailout sääntöä ei noudateta?

Suurempi ongelma on se, että suomalaiset äänestäjät itse hyväksyvät sen, että Suomen velka kasvaa, koska se johtaa jossain vaiheessa tilanteeseen, missä IMF voi ruveta vaatimaan jotain järjestelyjä, joissa suomalaisia resursseja yksityistetään ulkomaisille omistajille.

Tämä on toki mahdollista, olisi hyvä muistaa miltä Viinasen Iirosta tuntui kun täällä 90-luvulla käytiin...

[Joni Mörk]

Suomi on avotalous, jonka talouden perusta on yrittämisessä ja viennissä. GnS Economicsin ja Tuomas Malisen simulaatiotutkimuksen mukaan Suomi olisi pärjännyt vientisektorilla noin 40% paremmin omalla valuutalla kuin eurossa ollessa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen näkökulma, josta tarvitaan kriittistä tutkimusta ja keskustelua. Huomioitava on myös EU:n pakotteet Venäjää kohtaan, jotka ovat vaikuttaneet meidän vientimahdollisuuksiimme merkittävästi. EU:n sopimukset eivät välttämättä palvele Suomen etua, siinä missä hyvät kahdenkeskiset sopimukset.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/joni-mork/nykyajan-loppu-osa-2-eun-liittovaltio-vai-kansallisvaltiot/

Malisen analyysi Suomen oman valuutan käyttäyttymisestä (Ruotsin kelluvan valuutan mukaisesti) ja vienin saaman edun merkitys verratessa euroon on erittäin mielenkiintoinen. Tuo 40% tarkoittaa valtavaa määrää menetettyä tuloa valtiolle ja kansalle. Samoin Eu:n Venäjä pakotteet ovat kohdistuneen Suomeen erittäin kovasti.

[Joni Mörk]

https://www.youtube.com/watch?v=LhpOBTdvdQ4

Mielenkinntoinen haastattelu Tuomas Maliselta eurosta, erosta ja markkaan paluusta.

Malinen toteaa mm. että "lehdistö sopi keskenään ennen EUn kansanäänestystä, että kaikki (lehdistö) ovat EU liittymisen puolella..."

Samoin nykyinen "pelastuspaketti" riikkoo niin EU artikloja (123) ja sääntöjä, kuten myös Suomen perustuslakivaliokunnan kantaa.

Paluu omaan valuuttaan tulisi tehdä salassa ja nopeasti, pääministerin ilmoituksella, jottemme joudu valuuttapaon uhriksi.

Tuelva pelastuspaketti kohdentuu Saksan ja Ranskan pankeille, vaikka tuki osoitetaan pääasiassa Italiaan ja Espanjaan... hyöty Suomelle on mitätön (vienti Italiaan ja Espanjaa on noin 4% viennistämme) ja se vie meitä kohti EU liittovaltiota, sekä EUn verotusoikeutta.

[ikuturso]

On hyvinkin mahdollista, että euro valuuttaliittona hajoaa. Suomella on kolme mahdollisuutta:

1. Mennä mukaan ja syventää integraatiota, sekä liittovaltiokehitystä. Eu tosin ei ole valmis uudistumaan ja se merkitsee tulonsiirtoja pohjoisesta etelä-Eurooppaan
2. Irtautua eurosta ja kenties EU:sta (markka takaisin)
3. EU jakautuu useampaan alueeseen esim pohjoinen EU ja eteläinen EU

Pohjoinen ja eteläinen euro ei ole Suomelle ratkaisu. Pohjoisen euron veturi olisi edelleen de facto Saksa. Jo nyt Etelä- ja Itä-Eurooppa riippakivenäänkin euro on Suomelle liian vahva valuutta. Saati sitten, jos Suomi olisi se pohjoisen euron paskahuusi. Pahinta mitä tässä konkurssissa voisi tapahtua olisi tuo.

En katsonut tuota viimeistä linkkaamaasi videota, onko haastattelu sama kuin minkä näin televisiossa. Silloin Tuomas Malinen sanoi, että 85% todennäköisyydellä euro hajoaa viiden vuoden sisällä.
Ja tuohon kysymykseesi, minkä tähän lainasin, Malinen kommentoi, että kaikki talousasiantuntijat, joiden kanssa hän on keskustellut ovat sitä mieltä, että mikäli euro hajoaa, tai yksikään maa jättää euron niin Suomen pitää olla seuraavana lähdössä.

Tästä olen itsekin samaa mieltä Malisen kanssa. Itse finanssipolitiikan valuvikojen ja meille liian vahvan valuutan lisäksi EU:ssa on niin paljon kuonaa ja velkaa ja ties mitä tuolla vällyjen alla, että Suomen ei pidä missään nimessä jäädä sitä tunkiota selvittämään vaan sanoa heipat muille euromaille heti kun joku rapautuneista nurkista alkaa lohkeamaan.

-i-

[Totti]

Ei kai se, että Bryssel verottaa euro-aluetta luomalla rahaa tyhjästä, mikään katastrofi varsinaisesti ole, kun ainahan sitä pitää jonnekin veroja maksaa?

Ongelma tässä on kaksi osainen. Ensiksi kun rahaa tehdään tyhjätä ja suurin osa siitä menee istitutioonalisille sijoittajille

Totta, mutta se ei johdu siitä että "luodaan rahaa tyhjästä" vaan siitä, ettei ole mitään reaalitalouden kohteita, johon kannattaisi sijoittaa.

Ongelma on siis se, että kun rahaa pistetään markkinoille, se hakeutuu sinne missä a) tuotto-odotus on suurin, b) tuottohorisontti (aika) on lyhyin. Tällä hetkellä nämä kriteerit täyttyy vain erinäisillä arvopaperimarkkinoilla. Seuraus tästä on tietenkin se, että kun valtiot tai EU "elvyttävät" vapauttamalla rahaa markkinoille, rahat päätyvät pörsseihin nostaen hintoja eikä työpaikkoja juurikaan synny.

Toisaalta rahaa ei luoda ihan tyhjästä vaan taseen vastapuolella on aina myös velkapaperi. Raha pitää arvonsa niin kauan kun velkapaperin omistaja uskoo velallisen maksukykyyn. Velkojen kasvaessa uskottavuus kuitenkin laskee ja on jossain vaiheessa se on niin alhainen, että velallinen todetaan maksukyvyttömäksi.

EKP:n politiikka, jossa EU-maiden velkamäärä koko ajan kasvatetaan, on siis tie kohti rotkon reunaa. Jossain vaiheessa tulee se piste, jossa markkinoiden usko EU-maiden velanmaksukykyyn loppuu ja silloin euro muuttuu arvottomaksi koska kukaan ei enää usko, että euro voisi säilyttää arvonsa.

osa esim valtioiden infra hankkeisiin, jotka on todettu hyvinkin tuottamattomiksi ja tehottomiksi.

Elvyttäminen konkreettisilla valtion hankkeilla, ns. keynesiläinen elvytys, ei ole enää ole tehokasta koska minkä tahansa tienpätkän tai pytingin rakentaminen on niin kallistaa suhteessa työllistettyjen määrään, että on monin verroin halvempaa maksaa työttömyyskorvaukset suoraan käteen. Syy on työn tuottavuuden nousu, joka on johtanut siihen, että isonkin hankkeen voi toteuttaa verrattain pienellä työvoimalla.

Suurin osa elvytysrahoista menee sen takia ihan muuhun kun palkkoihin eli työllistämiseen; konevuokriin, yritysten moniportaisiin katteisiin, materiaalihankintoihin jne. Siltäkin osin kun raha menee työllistämiseen merkittävän siivun syö esim. projektijohtaminen ja suunnittelu. Esim. arkkitehdit saattavat laskuttaa satoja tuhansia tai miljoonan / henkilö kun itse rakentajat saavat muutaman tonnin.

Tämä aiheuttaa työnarvon laskemisen

Ei mielestäni ole viittauksia siitä, että työn arvo olisi laskenut kun rahaa laitetaan markkinoille. Työn arvo seuraa pikemminkin työntekijöiden saatavuutta kun rahavirtoja.

Kun kaiken nykyisen päälle vielä lätkäistään EU vero niin siinähän alkaa Lafferin käyrä olla tapissaa, jos ei jo ole.

Lafferin käyrän maksimi on Suomessa ohitettu jo 20-30 vuotta sitten. Tällä hetkellä muutokset verotukseen perustuvat lähinnä erinäiseen osaoptimointiin, jossa yritetään löytää pieniä uusia tulolähteitä tai erinäiseen ideologiseen verottamiseen, joka jopa heikentää valtion taloutta. Kuten toteat, EU:n uudet verotusmahdollisuudet vievät meidät entistä kauemmaksi optimaalisesta verottamisesta ellei Suomen valtio vähennä omaa verotustaan samalla.

[Joni Mörk]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/valheita-ja-petoksia-osa-ii/

Malisen tuorein bloki avaa sitä miten euroon mentiin, salaa ja ilman tutkimusta.

Syytä voidaan pitää ilmiselvänä. Jos Suomessa olisi toteutettu kansanäänestys eurosta, kuten esim. Ruotsissa tehtiin, emme hyvin todennäköisesti olisi koskaan euroon liittyneet. Markasta pidettiin, ja se oli toiminut itsenäisyytemme symbolina 1860-luvulta alkaen.

Jos olisi kysytty kansalta tai keskusteltu tuolloin, ei olisi menty.

1980-luvun alussa, Yhdysvalloista 1970-luvulla alkanut rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen aalto saavutti Suomen. Pääomamarkkinat vapautettiin, mikä mahdollisti mm. lainansaannin ulkomailta, mutta markan valuuttakurssi jätettiin kuitenkin kiinteäksi. Tämä tarkoitti, että kun Suomeen alkoi virrata ulkomaista pääomaa, valuuttakurssi ei vahvistunut, kuten se tekisi kelluvan valuutan oloissa. Ulkomaisessa valuutassa otettuja lainoja myös tarjottiin yrityksille ja kotitalouksille "riskittöminä". Samanaikaisesti valtiomme myös toteutti hyvin löysää finanssipolitiikkaa (valtio kasvatti menojaan), mitä voidaan pitää pahana virhearviona. Näiden seurauksena Suomeen iski valtava velkabuumi, mikä nosti mm. osakkeiden ja asuntojen hinnat hyvin korkealle.

1980-luvun lopussa Suomen talous kuitenkin alkoi yskiä ja pääomavirrat kääntyivät pois maastamme. Koska valuuttamme ulkoinen arvo oli sidottu, tarkoitti tämä, että Suomen Pankki joutui puolustamaan sen arvoa nostamalla korkoja. Kun pankkikriisi iski Suomeen syyskuussa 1991, markka devalvoitiin, mutta liian vähäisesti, mikä pakotti SP:n nostamaan korot erittäin korkealle. Vasta kun markan ulkoinen arvo vapautettiin markkinoiden ohjailtavaksi, eli se päästettiin "kellumaan", 8. syyskuuta 1992, korkopaineet alkoivat helpottaa.

Markka devalvoitui muutamassa kuukaudessa yli 30 prosenttia. Tämä aiheutti valuuttalainoja ottaneille kotitalouksille ja yrityksille valtavia tappioita, mutta samalla se veti Suomen talouden kasvuun.

Vuosien 1992 – 1996 aikana markka kellui hyvin menestyksekkäästi.

Tämä on hyvä muistaa kun ihmiset muistavat vain ne vaikeimmat hetket ja mieltävät ne markan kellutukseen sekä valuutan heikkouteen. Toki meillä oi konkursseja ja paljon murhetta, mutta oliko se markan syy vain rahoitusmarkkinoiden avautumisen, talouden yksipuolisuuden ja epäpätevyyden syy. 1996 jälkeen kytkeydyimme euroopan valuuttamekanismiin.

Euro oli paha virhe, ja siitä ei saisi puhua

Yrityksemme julkituloraportti vuonna 2012 käsitteli Suomen viennin kehitystä tilanteessa, jossa olisimme jääneet markkaan. Päivitimme raporttimme toukokuussa. Simulaatioidemme mukaan vientimme olisi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ollut 40-50 prosenttia korkeammalla, jos olisimme jääneet markkaan!

Vaikka tällaisia simulaatioita voidaan aina kritisoida, luvut ovat niin suuria, että voidaan pitää lähes varmana, että jos olisimme jääneet markkaan, olisimme nyt kansankuntana rikkaampia (BKT:mme voisi olla jopa yli 10 prosenttiyksikkö korkeammalla). Kansallista keskustelua aiheesta on kuitenkin tietoisesti vaiennettu ja jopa pyritty estämään.

Ja tämä on erittäin vakava asia. Me tarvitsemme keskustelua ja tietoisuutta.

[Joni Mörk]

Raha on luottamusta, niinkuin on velkakin. Kun se loppuu, menettää raha arvonsa oston välineenä.

   

Tämä aiheuttaa työnarvon laskemisen

Ei mielestäni ole viittauksia siitä, että työn arvo olisi laskenut kun rahaa laitetaan markkinoille. Työn arvo seuraa pikemminkin työntekijöiden saatavuutta kun rahavirtoja.

Lainaus
Kun kaiken nykyisen päälle vielä lätkäistään EU vero niin siinähän alkaa Lafferin käyrä olla tapissaa, jos ei jo ole.

Lafferin käyrän maksimi on Suomessa ohitettu jo 20-30 vuotta sitten. Tällä hetkellä muutokset verotukseen perustuvat lähinnä erinäiseen osaoptimointiin, jossa yritetään löytää pieniä uusia tulolähteitä tai erinäiseen ideologiseen verottamiseen, joka jopa heikentää valtion taloutta. Kuten toteat, EU:n uudet verotusmahdollisuudet vievät meidät entistä kauemmaksi optimaalisesta verottamisesta ellei Suomen valtio vähennä omaa verotustaan samalla.

Työn arvon laskeminen tulee ostovoiman heikkenemisen kautta.

Lafferin käyrä ohitus on kovin totta. Eu verotusoikeus tarkoittaisi jotakin 10-20% verotusoikeutta, eli EU ottaisi esim meidän kunnallisverotuksen itselleen ja jakaisi mitä sitten jakaakaan takaisin ja myös muille maille. Itse verotusta on haastavaa enää Suomessa suuresti nostaa. Tämä tarkoittaa tulonsiirtoja etelään ja pohjoisen köyhtymistä.

[Joni Mörk]

https://www.mtv.fi/sarja/uutisekstra-33001002003/paneelikeskustelu-suomi-ja-euro-erotako-vai-ei-343868

Vuodelta 2014 paneeli ,jossa Sasi, Wahlroos, Tuomioja ja Lepomäki keskustelevat euron hajoamisesta. Erittäin mielenkiitoinen keskustelu, jossa täysi vasemmistolainen (Tuomioja) ja herra markikinatalous (Wahlroos) ovat euron ongelmista, euroon menemisestä salaa ja mahdollisesta hajoamisesta, sekä tukipakettien laittomuudesta samaa mieltä!

Tämä on nyt ajankohatisempi kuin koskaan, koskien 750 mrd e "pelastuspakettia" Etelä Euroopan maille, eli tulonsiirtoa Suomesta Italiaan ja Espanjaan.

Tällä paketilla, ilman kunnollista kansalaiskeskustelu, meitä ollaan viemässä EUn liittovaltionn ja mahdollistamassa EUn verotusoikeus.

[Joni Mörk]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/valheita-ja-petoksia-osa-iii/

Kolmannessa osassa Malinen käy läpi sitä petosta, miten olemme euroon menneet ilman demokratiaa ja mihin se johtaa.

Vaikka Kataisen motiiveja hylätä PS hallituksesta vuonna 2011, ja käytännössä ohittaa suomalaisten vaaleissa ilmaisema tahto, ei tiedä kuin Jyrki Katainen itse, on päivänselvää että Kreikan euroeron aiheuttanutta pääministeriä ei valittaisi Euroopan komissioon. Kesäkuussa 2014 Kataisesta tuli komission varapuheenjohtaja.

Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen neuvotteli Suomelle, maksimissaan 40 % luottotappioita vastaan, kreikkalaispankkien ylläpitämän bondisalkun.

Tämä on hyvät esimerkki ura-ammattipoliitikon toiminnasta, jossa ura menee maan edun edelle. Katainen muodosti sateenkaarihallituksen, oli pm 2v, jotta pääsisi EUhun. Tätä samaa asiaa olemme todistamassa nyt Tytti Tuppuraisen, Sanna Marinin ja Matti Vanhasen toimesta. Pitää muistaa, että Matti Vanhanen oli pääministerinä hyväksymässä ensimmäistä Kreikka pakettia...

Ainoa toivomme on, että perustuslaki voittaa näiden vehlkeilijöiden puuhat tai "nuuka nelikko" ei hyväksy pakettia.

[Joni Mörk]

Kun Kreikan toinen pelastuspaketti hyväksyttiin, pelastuspaketit kieltävä no bailout -sääntö käytännössä tuhottiin. Syksyllä 2012 perustettiin Euroopan vakausmekanismi (EVM), josta tuli euroalueen pysyvä valtioiden hätälainoittaja.

On tärkeää ymmärtää, että jos EU:lle annetaan lupa ottaa velkaa takauksellamme, velan määrä tulee jatkossa vain kasvamaan. 750 miljardia ei riitä tämän kriisin hoidossa mihinkään, vaan summa on vähintään nelinkertaistettava. EU:n rahasto köyhdyttäisi meidät. Tämän jälkeen keskusteluun tulisi EU:n verotusoikeus, ja olisimme liittovaltiossa, mikä romuttaisi hyvinvointivaltiomme.

"Elpymisväline" onkin EU:n liittovaltion Troijan hevonen. Sen perimmäinen tarkoitus on muuttaa EU tulonsiirtounioniksi ja liittovaltioksi. Kuten Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalit osoittivat, kansaa ei haluta sotkemaan poliittisten johtajiemme hienoja suunnitelmia. Meille on varattu vain maksajan rooli.

Eilisessä puheesaan myös presidentti Niinistö viittasi velkaan ja elvytyspaketteihin, eikä silminnähden ollut ollenkaan tyytyväinen nykyisen hallituksen linjaan. Tosiasia on, että nämä elvytys rahat valuvat muutamien taskuun ja köyhdyttää kansallisvaltioita, sekä kansalaisia. Tämä tulee vaikuttamaan työnarvostukseen ja ostovoimaan. Toki Niinistönkin sanomana eräs suuri uhka on moraalirappio työntekemistä ja yhteiskunnan rakentamista kohtaan.

[Joni Mörk]

https://twitter.com/mtmalinen/status/1283079986509950976?s=19

Tänään A-studiossa toivottavasti Marinia haastetaan "pelastuspaketista". Ilmeisesti toimittaja tulee jopa kyseenalaistamaan, saa nähdä...

[Supernuiva]

https://twitter.com/mtmalinen/status/1283079986509950976?s=19

Tänään A-studiossa toivottavasti Marinia haastetaan "pelastuspaketista". Ilmeisesti toimittaja tulee jopa kyseenalaistamaan, saa nähdä...

En usko, että toimittaja tulee kuitenkaan kyseenalaistamaan ainakaan liikaa. Silmänlumeeksi toki tehdään jotain kriittisiä kysymyksiä, mutta lienee kuten tohtorinväitöksessä, että väitöstä ei kuitenkaan hylätä. "Haastetaan, mutta ei kaadeta". Tämä on se näkemys, minkä uskon illan ohjelmassa tapahtuvan.

Yleisradion kantahan on ymmärtääkseni myönteinen tätä "pelastuspakettia" kohtaan.

[Joni Mörk]

Kyllä ihan toimittaja kyseenalaisti Tyttiä, kun eihän Marin uskaltanut paikalle. Tytti kyllä suolsi melkoista höpöä. Olisi voinut Marinin sädekehä himmetä jos puolustaa pelastuspakettia, siispä on valinnut välttelyn...

[Joni Mörk]

Uusin kirjoitus Maliselta.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tmalinen/eun-rahasto-ei-pelasta-vientiamme/

Ainoa järkevä selitys "elpymisvälineelle" onkin lahjoa Italia, ja mahdollisesti muut kriisimaat, pysymään eurossa. Eurokriittisyys on Italiassa nousussa, eikä siellä ole mitään kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käyttöön, jonka tarjoamat avustuslainat ovat ehdollisia (ehtona ovat mm. talousuudistukset). Ainoa, millä italialaisia voidaan tyynnytellä, on luvata heille rahaa, vastikkeetta, EU:sta. Tähän rahastolla mitä todennäköisimmin ensisijaisesti pyritään. Samalla se merkitsee melko varmasti lisää tulonsiirtoja niin kauan kuin Italia niitä itselleen vaatii.

Jos sitoudumme rahastoon, se tarkoittaa todennäköisesti huomattavaa lisävelkaantumista ilman, että siitä on juuri apua viennillemme tai taloudellemme. Se vaan heikentäisi kykyämme vastata kriisin vakavimpiin vaiheisiin, jotka ovat hyvin todennäköisesti vasta edessämme.

Ei tällä meidän vientiä auteta. Keskenkasvuiset ura-ammattipoliitikot pyrkivät varmistamaan EU hillotolppaa, mutta tämä tulee meille todella kalliiksi. Samalla mahdolistetaan EUn liittovaltio kehitys ja EUn verotusoikeus.

Onneksi iso joukko ekonomisteja ja talousihmisiä ei ole tämän puolella, mutta minkäs teet jos hallitus vastoin kansan tahtoa antaa lisää ilmaista rahaa etelään...

[Joni Mörk]

Kirjoitus miksi Malisesta tuli EU skeptikko. Hyvä katsaus EUn sosialistiseen korporatismiin ja jo aikaisempien pelastuspakettien koplauksiin.

https://threadreaderapp.com/thread/1284031862902599686.html

Loppukaneetti on aika jäätävän hyvä.

We need to have institutions that serve us, not the elite

[stefani]

Ainoa järkevä selitys "elpymisvälineelle" onkin lahjoa Italia...

EU:n ja Italian suhdetta on vaikeaa ymmärtää, mutta yleinen vaikutelma on, että Italia ei ole yhteistyökykyinen maa, ja EU:lla ei ole auktoriteettia ylläpitää kuria.

Onko tässä taustalla taas se, että demokratiassa ihmiset ovat äänestäneet itselleen rahaa huolehtimatta tulevaisuudesta, ja Italian talous on sen takia heikossa tilassa?

[Sir]

Ongelma on siis se, että kun rahaa pistetään markkinoille, se hakeutuu sinne missä a) tuotto-odotus on suurin, b) tuottohorisontti (aika) on lyhyin. Tällä hetkellä nämä kriteerit täyttyy vain erinäisillä arvopaperimarkkinoilla. Seuraus tästä on tietenkin se, että kun valtiot tai EU "elvyttävät" vapauttamalla rahaa markkinoille, rahat päätyvät pörsseihin nostaen hintoja eikä työpaikkoja juurikaan synny.

En ihan näe, miten tämä voisi toimia ilman, että yritysten todelliset voitot jossain vaiheessa kasvavat (mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ne tuottavat lisää hyvinvointia). Jos pörssikurssit erkaantuvat siitä, mitä yritysten tuotto-odotukset ovat, on seurauksena pörssiromahdus. Tuollaisen pörssin "tuotto-odotus" ei ole kovin korkea, ennemminkin päinvastoin.

EKP:n politiikka, jossa EU-maiden velkamäärä koko ajan kasvatetaan, on siis tie kohti rotkon reunaa. Jossain vaiheessa tulee se piste, jossa markkinoiden usko EU-maiden velanmaksukykyyn loppuu ja silloin euro muuttuu arvottomaksi koska kukaan ei enää usko, että euro voisi säilyttää arvonsa.

Inflaatio on hyvin alhainen. Tilastokeskuksen mukaan se on Suomessa nyt negatiivinen. Ei siis vaikuttaisi siltä, että markkinoilla olisi mitenkään usko euron arvon säilymiseen kyseenalaista. Ennemminkin siis toisinpäin. EKP:n inflaatiotavoite on 2%. Sille tasolle juuri ja juuri päästiin vähäksi aikaa 2018. Muuten on oltu sen alapuolella sitten vuoden 2013. Viimeiset pari vuotta on menty alaspäin. Tällä hetkellä ollaan nollan tuntumassa. Euroalueen huoli ei siis ole se, että "euro muuttuu arvottomaksi" vaan se, että ihmiset pitävät sitä liian arvokkaansa, eivätkä siksi pane rahaa kiertoon. 

Elvyttäminen konkreettisilla valtion hankkeilla, ns. keynesiläinen elvytys, ei ole enää ole tehokasta koska minkä tahansa tienpätkän tai pytingin rakentaminen on niin kallistaa suhteessa työllistettyjen määrään, että on monin verroin halvempaa maksaa työttömyyskorvaukset suoraan käteen. Syy on työn tuottavuuden nousu, joka on johtanut siihen, että isonkin hankkeen voi toteuttaa verrattain pienellä työvoimalla.

Suurin osa elvytysrahoista menee sen takia ihan muuhun kun palkkoihin eli työllistämiseen; konevuokriin, yritysten moniportaisiin katteisiin, materiaalihankintoihin jne. Siltäkin osin kun raha menee työllistämiseen merkittävän siivun syö esim. projektijohtaminen ja suunnittelu. Esim. arkkitehdit saattavat laskuttaa satoja tuhansia tai miljoonan / henkilö kun itse rakentajat saavat muutaman tonnin.

Niin, tämä on pitkän aikavälin ongelma. Se menee koko taloussysteemin ytimeen, joka on periaate, että jokainen elättää itse itsensä omalla työllään. Tämä malli ei enää toimi siinä vaiheessa, kun ihmisten tuottavuudet ovat irtaantuneet toisistaan. Joidenkin työn arvo suhteessa kansankunnan kokonaistuotantoon on niin pieni, että on ihan sama tekevätkö he töitä vai eivät sen kannalta, miten paljon kansakunta saa kokoon hyvinvointia. Heidän elantonsa sitominen siihen, että heidät pakotetaan puuhastelemaan jotain, jota kutsutaan työksi, ei ole enää oikeastaan mitenkään järkevää. Seurauksena on vain enemmän ja enemmän ns. bullshit jobs.

Lafferin käyrän maksimi on Suomessa ohitettu jo 20-30 vuotta sitten.

Missä tämä on osoitettu?

[Joni Mörk]

Onko tässä taustalla taas se, että demokratiassa ihmiset ovat äänestäneet itselleen rahaa huolehtimatta tulevaisuudesta, ja Italian talous on sen takia heikossa tilassa?

Juurikin näin ja toisinpäin, poliitikot ovat lahjoneet kansaa heidän omilla rahoillaan saadakseen ääniä sekä valtaa. Tämänkin takia Italiassa ei tulla saamaan aikaiseksi merkittäviä yhteiskunnallisia rakennemuutoksia + harmaa talous + mafia.

Huolestuttavaa on, että tässä äänien kalastelussa ja kansalaisten lahjomisessa ollaan myös Suomessa samalla tiellä.

[Joni Mörk]

En ihan näe, miten tämä voisi toimia ilman, että yritysten todelliset voitot jossain vaiheessa kasvavat (mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ne tuottavat lisää hyvinvointia). Jos pörssikurssit erkaantuvat siitä, mitä yritysten tuotto-odotukset ovat, on seurauksena pörssiromahdus.

Mutta niin se reaalimaailmassa on. Suurin osa rahaa, voittoa tai kurssien lisäarvoa keskittyy institutionaalisille sijoittajille jotka hakevat jälleen lisää lisäarvoa pääomalleen rahoitusmarkkinoilta ei niinkään investoinneista. Voidaan myös kysyä, kuinka moni yritys investoi voittoa yritykseen ja ei maksa osinkoa. Tästä ihan mielenkiintoinen analyysi Puttoselta 2019 keväältä ja asian vaikutuksesta kurssikehitykseen.

Suomessa kurssit kasvoivat viimeise 10v aikana (ennen pandemiaa) yli 300%, vaikka reaalitalous polki paikoillaan. Tämä ei selity tuotto-odotuksilla. Toki pieniosa kurssikasvusta/osingoista tulee lähinnä yksityisten henkilöiden kautta kulutuksena reaalitalouden käyttöön.

[Joni Mörk]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/meeviren/suomen-tavoitteena-on-vai-onko-sittenkaan-mitaan/

Selkeä ja yksiselitteinen Virenin kirjoitus EUsta ja pelastuspaketista.

Ohjelma alkaa käytännössä 2021, eikä silloinkaan tuulen nopeudella. Komission pitää nimittäin vielä hyväksyä rahoitussuunnitelmat (mihin "lahjoja" ja "lainoja" aiotaan käyttää). Jos kyseeseen tulevat julkiset investoinnit, ne tuskin alkavat ennen vuotta 2022. Korona kai on kuitenkin nitistetty jo kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Pankkien pelastaminen

Paljon uskottavampi selitys on Italian ja Espanjan pankkien surkea kunto, joka estää terveen rahoitustoiminnan. Pankkien heikon tilan haavoittuvuutta vielä korostaa asianomaisten valtioiden huono rahoitusasema (ylivelkaantuminen). Tällaisessa tilanteessa luulisi luontevan ratkaisun olevan osittainen velkojen anteeksianto (Kreikan 2011 malliin). Ongelma vaan on siinä, että tämä operaatio koskisi kipeästi ranskalaisia (ja osin myös saksalaisia) pankkeja. Siksi pallo yritetään potkaista naapuritontille. On hieman paradoksaalista, että Euroopassa on 2007/8 alkaneen pankkiirisin jälkeen ponnistelu voimakkaasti lainsäädännön (resoluutioiden) kehittämiksesi, joka sulkisi pois julkisten varojen käytön pankkien "pelastamiseen".

koska Englannin eron jälkeen osuus on tippunut 50 prosentin pintaan (maksutasetilaston mukaan 2019 51 prosenttiin). Mutta olennaisempaa on se, että ns. elvytys ei suinkaan koske koko Eurooppaa, vain hyvin korostetusti vain Etelä- ja Itä-Euroopan maita. Yleisen elvytyksen sijaan ohjelma on pikemminkin tulonsiirto Pohjois- ja Länsi-Euroopan mailta mainituille avunsaajamaille. Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %. Jos vielä huomioidaan Puola, luku nousee 7.3 prosenttiin. Toisaalta "muiden (kuin Suomen) maksajien" Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Tanskan osuus on 28.4 %. Jos vielä mukaan otetaan Ranska, luku on 32.2 %. On hieman vaikea nähdä, että Suomen kokonaisvienti voisi kasvaa

Elpymisohjelma on hirveän iso asia, ehkä tärkein päätös, minkä eduskunta joutuu tekemään vuosikymmeniin. Mutta kuvaan kuuluu, että on kova kiire. Ei selvityksiä, ei kansalaiskeskustelua. Juridiikka, joka oli kaikki kaikessa SOTE-uudistuksen valmistelussa, on nyt pelkkää ilmaa.

Näin mennään, ihan miekenkiitoista sinänsä en ainakaan minä ole antanut valtionevostolle mandaattia tähän toimintaa, enkä usko, että yli 50% Suomen kansastakaan olisi.

[Sir]

Suomessa kurssit kasvoivat viimeise 10v aikana (ennen pandemiaa) yli 300%, vaikka reaalitalous polki paikoillaan. Tämä ei selity tuotto-odotuksilla. Toki pieniosa kurssikasvusta/osingoista tulee lähinnä yksityisten henkilöiden kautta kulutuksena reaalitalouden käyttöön.

Onko väitteesi nyt siis se, että suomalaisten yritysten keskimääräinen pörssikurssi/liikevaihto-luku kasvoi 300% viimeisten 10v aikana? Jos on, niin annapa tälle jotain todisteita.

Toiseksi, vertaat vääriä lukuja. Yrityksille tärkeää on voiton tuottaminen, ei pelkkä liikevaihto (joka on se, joka vaikuttaa kansantalouden kokonaisvolyymiin). Jos P/E pysyy vakiona, niin tämä voi tarkoittaa suurtakin pörssikurssien nousua, vaikkei liikevaihdossa olisi tapahtunut juuri mitään. Firma, joka tekee miljoonan liikevaihtoa, mutta kulut ovat 900 000, tekee voittoa vain 100 000. Jos se pystyy lisäämään liikevaihtoa vain 10% lisäämättä kuluja, on seurauksena voittojen kaksinkertaistuminen (ja jos P/E pysyy vakiona, niin myös pörssikurssin).

[Joni Mörk]

Suomessa kurssit kasvoivat viimeise 10v aikana (ennen pandemiaa) yli 300%, vaikka reaalitalous polki paikoillaan. Tämä ei selity tuotto-odotuksilla. Toki pieniosa kurssikasvusta/osingoista tulee lähinnä yksityisten henkilöiden kautta kulutuksena reaalitalouden käyttöön.

Onko väitteesi nyt siis se, että suomalaisten yritysten keskimääräinen pörssikurssi/liikevaihto-luku kasvoi 300% viimeisten 10v aikana? Jos on, niin annapa tälle jotain todisteita.

Toiseksi, vertaat vääriä lukuja. Yrityksille tärkeää on voiton tuottaminen, ei pelkkä liikevaihto (joka on se, joka vaikuttaa kansantalouden kokonaisvolyymiin). Jos P/E pysyy vakiona, niin tämä voi tarkoittaa suurtakin pörssikurssien nousua, vaikkei liikevaihdossa olisi tapahtunut juuri mitään. Firma, joka tekee miljoonan liikevaihtoa, mutta kulut ovat 900 000, tekee voittoa vain 100 000. Jos se pystyy lisäämään liikevaihtoa vain 10% lisäämättä kuluja, on seurauksena voittojen kaksinkertaistuminen (ja jos P/E pysyy vakiona, niin myös pörssikurssin).

Vuoden 2009 OMX Helsinki 6500, eli finanssikriisin alin - 2020 alku OMX Helsinki 27000. Hieman älyllisesti epärehellistä, mutta jos alin on markkinoiden korjusliike todelliseen arvostukseen ja ylin on tulevaisuuden tuotto-odotus, niin onhan siinä eroa. Talous kuitenkin pääsi vasta samalle tasolle kuin ennen 2008 kriisiä (menetetty vuosikymmen). Ei varmaankaan liikevaihdot ole kasvaneet 300%, kurssit on.

Se realisoituuko yrityksten voiton tuottaminen reaalitalouteen, on syytä miettiä tarkkaan kuten aikaisemmin kirjoitin. Tähän kun otetaan vielä mukaan keskuspankkien toiminta hintojen vääristämisessä...

P/E luku ei kerro välttämättä oikeaa asiaa, jos yrityksen arvostus on väärä suuntaan jos toiseenkin. It-kuplassa (1990-luvulla) jäi hyvin mieleen muutamakin tapaus jossa P/E luvut oliva 300 ja enemmänkin. Totesin vain että ei voi olla realistista. Myöhemmin arvot olivat 0,01 markkaa ja jossakin vaiheessa näitä poistettiin pörssistä. Kummassakaan arvossa ei välttämättä ollut kyse todelisesta potentiaalista tai reaaliarvosta.