2009-09-09 YLE: Helsinki etsii eväitä monikulttuuriseen kasvattamiseen

[rähmis]

Monessa helsinkiläispäiväkodissa kansainvälisyys on ollut arkea jo parikymmentä vuotta. Nyt konkareiden hyvät käytännöt kerätään hyödyttämään myös niitä, jotka vasta opettelevat kulttuurien rinnakkaiseloa.

Joillakin alueilla monikulttuurinen varhaiskasvatus on yllättävän uusi asia. Helsingin kaupunki ja yliopisto käynnistivät vuoden alussa Mucca-hankkeen, joka selvittää monikulttuurista varhaiskasvatusta neljässä päiväkodissa. Niiden hyvät käytännöt halutaan nyt kaikkien käyttöön. Samalla on keksitty pussillinen uusia ajatuksia kodin ja päiväkodin yhteistyöhön.

Yksi seurantapäiväkodeista on itähelsinkiläinen Kivilinna. Sen henkilökunta ja yli pariakymmentä kulttuuria edustavat lapset on nyt jututettu. Syksyn aikana puhutetaan perheitä. Tavoitteena on saada hyvät käytännöt kirjattua ja miettiä, mitä vielä pitäisi tehdä. Projektitutkija Arniika Kuusisto muistuttaa, että tapoja ja uskomuksia on laidasta laitaan myös pääväestön joukossa.

- Näissä taloissa on tehty tosi paljon hyvää työtä ja hyviä käytänteitä on tehty näkyväksi. Moneen asiaan auttaisi jo asenteiden tuulettaminen. Hyvin voi kuka tahansa kysyä itseltään, edustaako itsekään vain yhtä kulttuuria.

Päiväkoti Kivilinnassa vaikkapa uskonnollisiin rajoitteisiin tai perheiden kipeisiin kokemuksiin liittyvät kysymykset on ratkaistu kohtaamalla ihmiset suoraan, kuvailee päivähoitoyksikön johtaja Merja Puurula.

- Pitää voida kysyä vaikkapa sitä, johtuuko kulttuurista, ettei lapsi katso vanhempia silmiin tai voiko lapsenne osallistua johonkin juhlaan. Tarpeen mukaan toimintaa eriytetään ja toimitaan pienemmissä ryhmissä. Silti me kasvatamme lapsia suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka omaa kulttuuri-identiteettiä tukien. Se vaatii rohkeutta puhua ja toimia ja taitoa kuunnella.

Kivilinnassa vanhemmat ovat käyneet kertomassa lapsuudestaan entisessä kotimaassa, yksi isä on käynyt soittamassa bongo-rumpuja, eräs äiti opettamassa vatsatanssia. Kansainvälisyyskasvatusta ei tarvitse erikseen järjestää, summaa yksikön johtaja Merja Puurula.

- Esimerkiksi kevätjuhlissa meillä oli paljon esityksiä eri maista eri kielillä. Oli ihana nähdä vanhempien ilmeitä, kun oma lapsi esitti heidän omalla äidinkielellään laulun tai lorun.

Haasteita kuitenkin riittää. Arjessa esimerkiksi tulkkipalveluita ei juuri ole käytössä, mutta perheellä ja päiväkodin henkilökunnalla ei välttämättä ole yhteistä kieltä. Silloin joudutaan turvautumaan kuvilla esittämiseen ja elekieleen.

Pulmia aiheuttaa myös suomen opetus. Vaikka suomi toisena kielenä -opetusta on tarjolla, oppivat lapset kieltä päivittäin myös pukiessa, syödessä ja leikkiessä. Kielen oppiminen lähtee helposti sivuraiteelle, jos koko henkilökunta ei hallitse suomea. Projektitutkija Arniika Kuusiston mielestä Helsinki on tässä petrannut tilannetta.

- Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on lähdetty kielikouluttamaan. Myös pedagogista osaamista on parannettu kun lastenhoitajan vakansseja on muutettu lastentarhanopettajan viroiksi.

Sekä kentän edustajat että tutkijat nimeävät isoimmaksi kompastuskiveksi suuret ryhmäkoot. Perheiden ja lasten yksilölliseen kohtaamiseen, tarpeiden kartoittamiseen ja tukemiseen on vaikea löytää riittävästi aikaa. Projektitutkija Arniika Kuusisto toivoo, että tilanne muuttuisi.

- Ideaali olisi kymmenen lapsen ryhmä, tai pienempikin. Isoissa ryhmissä henkilökunta joutuu tarpeettomasti koville ja oppimistuloksetkin kärsivät.

YLE

Samaa kakkaa uudessa paketissa. Mitä hyviä käytänteitä (vatsaa vääntää kun kuulenkin tuon sanan) kivilinnassa on keksitty? Siis Suomeen kotouttavien bongojen päristelyn ja napatanssin lisäksi. Minä en ainakaan löytänyt mitään muuta kuin haasteita, itkua ja valitusta monikulttuurisuuden suunnattomista mahdollisuuksista tästäkään jutusta. 

[Kelpo Hääppönen]

Päiväkoti Kivilinnassa vaikkapa uskonnollisiin rajoitteisiin tai perheiden kipeisiin kokemuksiin liittyvät kysymykset on ratkaistu kohtaamalla ihmiset suoraan, kuvailee päivähoitoyksikön johtaja Merja Puurula.

- Pitää voida kysyä vaikkapa sitä, johtuuko kulttuurista, ettei lapsi katso vanhempia silmiin tai voiko lapsenne osallistua johonkin juhlaan. Tarpeen mukaan toimintaa eriytetään ja toimitaan pienemmissä ryhmissä.

Sama suomeksi: ei suinkaan moniesteellisten lasten vanhempien ruotuun laittamista, ehei! Vaan lisää henkilökuntaa ja lisää resursseja.

Silti me kasvatamme lapsia suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka omaa kulttuuri-identiteettiä tukien. Se vaatii rohkeutta puhua ja toimia ja taitoa kuunnella.

- Esimerkiksi kevätjuhlissa meillä oli paljon esityksiä eri maista eri kielillä. Oli ihana nähdä vanhempien ilmeitä, kun oma lapsi esitti heidän omalla äidinkielellään laulun tai lorun.

Niin, jommasta kummasta pitäisi valita, 50-50 molempia kulttuureita kun on pelkkää haihattelua. Mahtaako sitä rohkeutta puhua sittenkään olla kun vanhemmille pitäisi saada koteloon että tästä teidän nupustanne onkin nyt kyllä tulossa voittopuolisesti härmäläinen?

Mahtoiko suvivirrellä muuten olla sijaansa laulujen ja lorujen joukossa..?

Pulmia aiheuttaa myös suomen opetus. Vaikka suomi toisena kielenä -opetusta on tarjolla, oppivat lapset kieltä päivittäin myös pukiessa, syödessä ja leikkiessä. Kielen oppiminen lähtee helposti sivuraiteelle, jos koko henkilökunta ei hallitse suomea.

Suomen opetus ongelmia? No, eihän tuo ole edes minkään kokoinen asia.

Opetusta toisena kielenä (!!!) on tarjolla - se ei siis ole edes pakollista ja kaiken lähtökohta? Huhhuh.

- Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on lähdetty kielikouluttamaan. Myös pedagogista osaamista on parannettu kun lastenhoitajan vakansseja on muutettu lastentarhanopettajan viroiksi.

Siinä taas tuo niiin kulunut ilmaisu. Minne on lähdetty kielikouluttamaan? Aargh! Jos suomalainen opiskelee samaan ammattiin päätoimisesti vuosia, niin maahanmuuttajataustaisten kohdalla ne opinnot ovat hieman kielikouluttautumaan lähteminen - ja josta varmasti myös ennen pitkää jo palataankin!

Ja pedagoginen osaaminen, se on hankittu suurin piirtein taikatempulla. Kaikki ymmärtävät että po. pätevyys löytyy käytännössä vain kantasuomalaisilta ja noinkohan vakanssin sitten muututtua viraksi olisi mamun paikan ottanutkin työhön varsinaisesti pätevä kantasuomalainen? Tuskin.